Tunteet tässä ajassa!

Keskiviikko 12.1.2022 klo 16:55 - Ulla

96AE08A4-09DB-4E08-86ED-1BC924781B23.jpeg
Kuva: " Älä anna auringon laskea vihasi ylle"

Pohdin ja kirjoitin aiemmin siitä, kuinka meitä yhdistää tässä ajassa tietyt tunteet. Emme ole niin kaukana toisistamme, kuin olemme ehkä ajatelleetkaan. Pieni kertaus asiasta tässä alla. Muistathan taas, että nämä ovat niitä ajatuksia, joita kirjoittajalla syntyy elämää tarkkaillessa. Mikään totuus tämä teksti ei ole, vaan pohdinta. Joka tapauksessa, tämä ilmiö ja  tapahtuma (puolesta/vastaan asettelu terveydenhoidossa) on ihmistä erittäin kuormittava, vie voimavaroja ja rauhan tilaa. Lue ja pohdi, mitä tämä juuri sinussa herättää.

Ensimmäinen esiin nouseva tunne on pelko

”Me ihmiset ”kipuilemme” nyt maailmanlaajuisesti, eri ratkaisumallien ja päätösten parissa. Katseet onkin tässä kohtaa hyvä suunnata yksilöön ja yksilön toimintaan. Toimintaamme  määrittää meidän jokaisen omat selviytymiskeinot. 

Olen kuunnellut ihmisiä tässä hetkessä. Ihmiset ovat asettuneet puolesta/vastaan asetelmiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin sitä näkökulmaa, joka tässä sairastumisen uhkatilassa,  johtaa meidän molempien suuntien käytännön toimintaa, tunteita ja ajatuksia. Mielestäni tässä ohjaudutaan vahvasti tunne edellä. Pelko ohjaa toimintaa. Pelko on se tunne, joka pitää meidät hengissä. Se ohjaa meitä toimimaan itseen kohdistuvassa uhkatilanteessa. Pelon aktivoituessa turvallisuuden tunne ja kokemus väistyy tai ainakin muuttuu. 

Meillä jokaisella ihmisellä  on omanlaiset toimintajärjestelmät ja toimintataipumukset, jotka määrittävät tätä olemisen tilaa arjessa, ihan automaattisesti. Pelko tässä kohtaa on mielestäni molempia puolia, (puolesta/vastaan) yhdistävä tekijä. Molemmilla tahoilla on pelko sairastumisesta. Pelko, jopa kuolemaan johtavista omista ratkaisuista tai  kuolemaa ehkäisevistä ratkaisusta. Aivan, molemmat tahot pelkäävät, itsen sairastuvan, sillä yksilötasolla. Yhteinen ja yhdistävä asia on sairastumisen pelko, suunta josta sitä lähestytään on vain erilainen. Tässä kohdassa tarvitaan siis ymmärrystä näkökulmiin. Näkökulmia voi tarkastella kummasta suunnasta tahansa ja kyseessä on sama lopputulos, sairastumisen pelko.  Olemmeko sittenkään niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme näissä yksilöllisissä valinnoissamme? ”

Toinen esiin nouseva tunne on viha 

Asioiden vanhetessa ja kehittyessä pelon tunteille tulee muutos. Taistelun käynnistyessä pelon tunne saadaan jollain tasolla hallintaan. Mielestäni sen seurauksena tässä vallitsevassa globaalissa tilanteessa on viha. Molempia osapuolia ohjaa vihan tunne. Viha voi olla se itseä  positiivisesti puolustava, jota kutsun myönteiseksi vihan ilmaisuksi. Sitten on viha, jonka kohde saa suuret mittasuhteet.

Mitä viha tässä kohtaa mielestäni on? Vihan kohde on niin mittava ja hallitsematon, että sitä kohtaan voi ilmaista jopa raivokasta  vihaa. On lupa olla vihainen. On kysymys sitten puolesta tai vastaan ajattelusta. Oletko huomannut lähi-, tuttava-, työ- tai ystäväpiirissä tätä vihan  ilmapiiriä? Tahoilta, jotka yllättävät sinut. Ehkäpä juuri niiltä ihmisiltä, jotka ovat aiemmin olleet kovin leppoisia, myönteisiä, jopa henkisesti kasvun suunnassa. Toimintamalliltaan joustavia ja miellyttävyyden suuntaan toimivia.  Havahduin itse tähän kuunnellessani, niin työssä, kuin vapaalla ihmisten tarinoita omasta suhtautumisestaan. Hämmennyin kovasti, kunnes pohdin sitä tästä tunnenäkökulmasta tarkemmin. Vihapuhehan syntyy yksilön tarpeesta purkaa vihaa. Ehkäpä palaamme tasapainon tilaan ajan saatossa. Oppineena jotain itsestä.ja ympäristöstä. Tunteista.

Terveisin, ihan rakkaudella❤️
Ulla

Ulla42E-4A15-AFAA-9C25C1FB1AB6.jpeg




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tunteet, kuormitus, pelko, viha, toiminta

Palautuminen on valinta!

Maanantai 10.1.2022 klo 8:32 - Ulla

494B4280-A2F8-45D7-9B37-F24ADC152289.jpeg

.

PALAUTUMISEN PERUSASIAT

Näin vuoden alussa ajattelin koostaa pienen kertauksen. Palautuminen on valinta, johon suuntaan kuljetaan tietoisesti. Tuetko tätä ikiaikasta suuntaa, jossa voit hyvin?

Hermoston toiminnasta on hyvä tietää kuormituksen, mutta myös palautumisen alueen ääripää. Tunnistatko sen vaikutuksen  itsessäsi?

Ole ja lepää, tee ja nauti!

Toimintamme perustuu tekemiseen ja lepoon. Ihminen on siitä mielenkiintoinen olento, että parasympaattinen eli lepotila on meille aikojen alusta ollut vallitseva. Voisi hieman kärjistetysti sanoa, että olemme luotuja olemaan. Luin juuri artikkelin ihmisten, aikojen alusta lähtien, keksimistä laitteista. Niiden aikainen tarkoitus on ollut koneellistaa toimintaa ja antaa ihmiselle mahdollisuus olla enemmän levossa. Lopputoteamus oli, ihminen kun on luonteeltaan laiska ja haluaa olla. Tästäkin voi olla sitten eri mieltä.

Painopiste tieteellisessä  tutkimuksessa on keskittynyt vuosikymmeniä sympaattisen eli tekemiseen liittyvään  toimintaan. Vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana onkin levon tarpeemme eli parasympaattinen hermosto noussut esille kaikessa tärkeydessään. Esimerkiksi rauhoittumisjärjestelmän tuominen tutkimuksen näkökulmaksi. (Uvnäs-Moberg, 2007.)

Muistan 90- luvun alussa, kun tätä aluetta pidettiin melko vähäpätöisenä. Hoidollisesti vein parasympaattisen hermoston rauhoittamisen työtapaa eteenpäin poliklinikan fysioterapiatyössä vuonna-96. Minulle ohjattiin lääkärin toimesta asiakkaat, joita ei perinteisen fysioterapian lähestymistapa auttanut. Niinpä parasympaattisen hermoston toimintaa rauhoittavat/aktivoivat  menetelmät ja niiden tulokset olivat nähtävissä jo silloin. ( jännitys, kipukierre, päänsärky, migreeni, väsymys, uupumus, masennus, burnout, vatsaoireet, levottomuus, masennus ryhmät) Ei siis ihme, että olen näin kauan puhunut palautumis asian puolesta.

Toimintamme ääripäät on hyvä tiedostaa

Näiden parasympaattisen ja sympaattisen toiminnan ääripääthän ovat niitä vakavasti haitallisia, eli silloin seurauksena ovat vagotonia tai sympatikotonia. 

Vagotoniahan on tila, jossa syke on vaarallisen  alhainen ja voi johtaa tajuttomuustilaan ja jopa kuolemaan. Tässä hieman oireluetteloa: hikoilu, kylmänkostea iho, rytmihäiriöt, pyörtyminen, lisääntynyt syljeneritys, hengityshäiriöt, flegmaattisuus ja hitaus. Sympatikotonia on sitten päinvastainen ilmiö, tämä on sitä tuttua oirekuvien aluetta lähes kaikille. Tunnistat ne kuormittuessa. Siinäkin sydän kuormittuu, nyt  liiallisesta sykkeestä ja ääripäässä on sydänkohtaus. Nyt kun ääripäät on selviä, niin ihmiselle parasta olisi tasapainon tila näiden toimintojen välimaastossa. Nämä tilat vaihtelevat luonnollisesti ja sitä kutsutaan sympatovagaaliseksi toiminnaksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna kaiken ollessa vallan mainiosti elimistö toimii, elpyy, toimii, elpyy, toimii, elpyy!

Nostan seuraavaksi esille kaksi tärkeää asiaa, hengityksen ja mielihyvän. Nämä asiat ovat niitä, joita kohti kuljemme tässä elpyy- toimii tilassa aivan automaattisesti. Välillä kyllä saattaa tuntua, että toisen mielihyvään pyrkiminen näyttäytyy mielipahana. 



Hengitys tasapainottajana

Hengityksellä pyritään, aivan luonnollisesti, autonomisen hermoston toiminnan tasapainoon. Hengitys rauhoittaa sen vuoksi, koska vagus eli kiertäjä-, eli lepo-, eli vaeltajahermoksi kutsuttu parasypaattinen hermo kulkee myös vatsan alueella. Luonnollinen palleahengitys hieroo pumppaavalla ja aaltoimaisella liikkeellä vagushermoa ja saa siten aikaan rauhoittumisen  ja tasapainon ilmiön koko kehoon. Tämä on nyt hyvin yksinkertainen  versio hengityksen merkityksestä hermostoon. Hengityksen pumpaavalla liikkeellä on suuri merkitys myös suoliston ja sisäelinten toimintaan.

Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään  pallea jännityksen eikä siten kehon jännityksen laukeamiseen.  Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.” ( W.Reich 1935-40.) Huomaa, kuinka varhainen näkemys hengitykseen onkaan. Tämä länsimainen näkemys perustuu autonomisen hermoston toiminnan ymmärtämiseen, anatomisiin rakenteisiin ja tieteellisiin tutkimuksiin.

Tärkeä asia, joka on hyvä tiedostaa, että hengityksessäkin on tarjolla  eri menetelmiä, varmasti kaikki vallan hyviä. Tässä kohdassa on tärkeintä tiedostaa se, mikä ”menetelmä” milloinkin on parasta olla käytössä ja missä vaiheessa. Lukkiutuneen, jännityyneen ja mahdollisesti vahvan suojareaktion alaisuudessa olevaa kehoa ei vain pusketa hengittämään.  Kaiken perustahan oli tuo aiempi, luonnollisen hengityksen palauttaminen ja sen jälkeen moni menetelmä on mahdollisempi toteuttaa. (Menetelmiä esim. Buteyko , WimHof, Rebirthing, Transformational).

Emootoiden tasapaino

”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, jonka seurauksena on ahdistus. (muut tuntemukset) Miellyttävän tuntemuksen suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä. (W.Reich 1935-40.)

Parasympaattien toiminta siis kulkee kohti mielihyvää. Se liittää ihmisiä turvallisuuden kokemuksen kautta toisiinsa ja vuorovaikutukseen. Solumme reagoivat kasvusuuntaan, ravintoon ja turvaan, ja soluja ne hermosolutkin ovat. Tämä tapahtuu hienosti, kun kaikki on hyvin eli ihminen  on tasapainoisessa turvallisuuden  tilassa. Mielihyvän tilassa.

Nykytiedon ja myös vanhan anatomisen tiedon mukaan,  parasympaattiset hermot kuitenkin haarautuvat eri osiin ja myös parasympaattisessa hermostossa on kaksi haaraa. Lisäksi eri hermoihin liittyviä parasympaattisia säikeitä. Myös parasympaattinen reaktio voi reagoida mielipahaan. Parasympaattinenkin toiminta johtaa silloin sisäiseen vetäytymiseen, sulkeutumiseen ja supistumiseen. Mielipahan tilassa.

Tässäkin kohtaa on hyvä tiedostaa, mikä ”menetelmä” milloinkin on käytössä. Onneksemme keho on viisas ja ratkoo näitä tilanteita aivan luonnollisesti. Kulkiessamme kohti mainittuja ääripäitä hermoston toiminnassa, tärkeäksi muodostuu tieto ja ymmärrys ihmisen toiminnasta. Varsinkin, jos olet ohjaavassa roolissa toisen ihmisen kanssa toimiessa.

Hengitys tasapainossa  ja mielihyvä vallitsevana kokemuksena ovat palautumista!



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hermosto, hengitys, lepo , sympatikotonia, voagotonia, sympatovagaalinen,

Palautuminen

Maanantai 13.12.2021 klo 10:08 - Ulla Ollikkala

3934FABE-4964-4317-9CBF-BDCD95F250CF.jpeg

Kuva: Ulla 

Tämän ensimmäisen palautumisen blogini kirjoitin 20.6.2017 palautumisesta. Onko kaikki ennallaan, vai mikä on muuttunut? 

Palautuminen

Oletko palautumisen tarpeessa? Mikä on palautumisen tarpeen käsite?

Palautumisen tarve on emotionaalinen tila, jolle ominaista on ärtymyksen ja ylikuormittumisen tuntemukset. Se on tuntemusta siitä, että haluaa vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Se on tunnetta energian puutteesta. Palautumisen tunteen tarvetta pidetään pitkäaikaisen väsymyksen ja stressin ennakoijana. Lisäksi se on merkki liian vähäisestä fysiologisesta ja psykologisesta palautumisesta.

Meiltä kouluttajilta kysytään usein, mitä vinkkejä annat palautumiseen?

Emme voi vinkittää palautumista viidestä kymmeneen kohtaan, koska kysymyksessä on aina yksilöllinen kokeminen. Se, onko ihminen yli-tai alikuormittunut, vaikuttaa siihen mitä palautumisen suhteen on tehtävä. Se, mikä on yksilön kokonaiskuormitus vaikuttaa päivittäisen palautumisen tarpeeseen. Lisäksi se, mikä on ihmisen suhde ympäristöön, luonnon palauttavaan käyttöön, on merkittävää. Siksipä ihmisen, sen yksilön on itse opittava kuuntelemaan omia tarpeitaan.

Vuosikausia meitä on opetettu liikkumaan ohjatusti, ammattilaisten avustuksella ja opastuksella. Hyvä niinSitä samaa siis kannattaa tehdä myös palautumisen suhteen, silloin kun omat keinot ja taidot eivät aivan riitä ja tarvitset apua palautumiseen. Tämä ollaan onneksi hiljalleen huomaamassa.

Palautumisesi ON - tilassa😀

1. Nukut hyvin ja nautinnollisesti.

Yöaikaan kehosi ja aivosi latautuvat, elimistösi rentoutuu. Yöunesi on levollista ja rauhallista. Saatat herätä, mutta nukahdat uudelleen rauhalliseen uneen. Mitä vanhempi olet sitä useammin saatat olla hereillä ja tarkastaa ympäristön turvallisuuden, se on aivan luonnollista.

Kortisolin eritys alkaa aamulla ja sen on tarkoitus herättää sinut seuraavaan päivään.

Olet virkeä, kun olet herännyt. Aamuvirkut varsinkin ja illantorkutkin hieman myöhemmin.

2. Painosi pysyy tasapainossa, koska et syö väsymykseen, vaan paremminkin nälän tunteeseen. On helpompi tehdä ruokahuoltoa ja hyviä valintoja ruoan suhteen aktiivisena ja virkeänä.

3. Immuunipuolustuksesi on vankalla pohjalla, et sairastu virustauteihin, koska kehosi jaksaa puolustautua tauteja vastaan.

4. Olo on kivuttomampi, koska palautumisen/ yön levon aikaan kehosi rentoutuu ja lihaksiston jännitykset purkautuvat. Syynä on parasympaattisen hermoston, sen palauttavan hermoston, aktiivinen toiminta.

5. Vatsan toiminta on normaalia. Sama parasympaattinen hermosto aktivoi ruuoansulatusjärjestelmäsi.

6. Olet aivan rauhassa.

Terkuin Ulla 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, kokonaiskuormitus, ylivireys, alivireys, uni, luonto, rentoutuminen, mieli, aktiivinen palautuminen, ravinto

Autonominen hermosto ja hermoston herkkyys

Sunnuntai 5.12.2021 - Ulla Ollikkala

.19B4F3CA-FE58-493C-8639-075A691809C0.jpeg

.

Keskusteluhetki asiakkaan kanssa

Keskustelin pitkään aiheesta hermoston herkkyys. Olen nimennyt ”hermoston herkkyys” tapahtumaksi niitä asioita, joilla ihminen reagoi ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Kutsun myös monia työssäni tehtyjä harjoituksia (lue ihmisen kohtaaminen) hermoston  herkkyyden oivaltamiseksi. Olen kollegani Karita Palomäen  kanssa tehnyt,  viimeisen puolen vuoden  aikana,  koosteen näistä eri herkkyystilojen oivaltamisen keinoista. 

Autonominen hermosto ei ole mikään uusi asia terveydenhuollon alueella. Terveydenhuollon peruskoulutuksessa on ymmärrettävä sen toiminta ja merkitys. Nyt on vain tullut lisää tietoa, tutkimusta ja käyttöteorioita tällekin alueelle. Ihan vanhat terveydenhoitoalan, 80-luvun opiskelijan, opit eivät enää päde joka asiassa:)

Keskustelua

Palataanpa keskusteluun. Aiheesta puhuessamme kuului kysymys, ”Miksi tätä asiaa ei hoideta ihmisten titetoisuuteen, että he ymmärtäisivät”. Kerroin, että toki sen eteen  tehdään töitä mm. psykofyysisen fysioterapian alueella ja hiljalleen ollaan oivaltamassa monessa muussakin yhteydessä, jossa uskalletaan puhua traumasta tai haavoittumisesta näin arkikielellä. Asiakas jatkoi: ”Niin, mutta ihan jokaiselle telluksella tallaajalle tämä olisi tärkeätä.” Sitä taas koetamme välittää palautumisohjaajakoulutuksessa. 

Asiakas sanoi: ”Voisin kuunnella ja oivaltaa tätä asiaa vaikka kuinka kauan. Niin, mielenkiintoista ja viimeinkin niin ymmärrettävää, mitä minulle itselleni tapahtuu”. Kyseessä tässä kohdassa on ihminen, jonka hermosto oli ollut jo hyvin varhaisesta vaiheesta herkästi kuormittuva, temperamentti ja persoona tukivat vielä pinnistelyä ja selviytymistä, jotka taas olivat lapsuuden kodin ja ympäristön opittuja toimintamalleja. 

Me kaikkihan tiedämme jo SAS- järjestelmän ( aktiivinen sympaattinen hermostoreaktio). Tiedämme lisäksi HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunaisen kuori) merkityksen ja sen rakentumisen ensimmäisenä elinvuotena ja hermosto tietysti kehittyy jo ihmisalkion hermosolujen kypsyessä odotusaikana. Mitä silloin saamme lahjaksi vanhemmiltamme ja ympäristön tuomana viestinä kasvavalle ihmiselle. Rakkautta ja rauhaa vai selviämisen pakkoa? 

Sympatovagaalinen  vuorovaikutus elimistön autonomisessa hermostossa rakentuu, joko  rauhaan ja tasapainoon tai niiden vastakohdaksi. Kuten huomaat, jos nämä ymmärrettäisiin jo odotusaikana, mitä tapahtuisi kasvaville soluille? Laitan alle linkin, joka saattaa havahduttaa vanhemmuutta pohtivia.

Keskustelua

Asiakas oivalsi; ”Olen ollut koko elämäni kierroksilla ja olen vain lisännyt kierroksia urheilemalla ja kokenut sen helpottavana.”  Niin, se tapahtuu hetkellisesti. Sitten se vaihe loppuu. Tapahtuu väsyminen ja joissain tapauksissa, ihan  jokin pieni asia saa aikaan romahtamisen. Romahduksessa sitten mieli ei enää jaksa ja se antaa periksi. Toipuminen sitten tästä tilasta saattaa kestää todella kauan aikaa. 

Asiakas avasi elämäänsä: ”Olen aina ollut se joka jaksoi fyysisesti, jollain ihme boostilla, kun muut  väsyivät”. Sitten jossain vaiheessa tämä loppui ja väsymys valtasi kehon ja mielen , oli päästävä pois ihmisten ja ärsykkeiden ääreltä. Luontoon ja hiljaisuuteen.” Tämähän kertoo yliaktiivisesta energiasta ja sympaattisen hermoston tilasta. Elimistö on sitten viimein pakottanut kohti parasympaattista rauhan ja levon tilaa. 

Asiakas avasti tapaamisessa vielä yhden asian: ”Olen aina käynyt kehollisesti ylikuumana. Kuormitustilanteessa, on se sitten fyysistä tai psyykkistä, keho on kuuma ja pirisee kummasti. Kuormittavaa elimistölle, ja jaksamista kuluttavaa. Tämä tila oli sattumoisin päällä keskustelumme aikana. 

Kuulostaa jälleen sympaattisen eli aktiivisen hermoston energian tilalta. Hieman pohdimme rytmiä, tilanteen tasaamista ja niinpä nämä oireet alkoivat keskutelun edetessä vähentymään. Tapahtui rytmin muutos, puheessa, liikkeissä, asennossa. 

Mihin päädyimme

Kävimme läpi energian säätelyn keinoja arjen eri tilanteisiin, huoliajatteluun, päivän rytmitykseen, jopa puheen rytmitykseen. Pohdimme myös yhteenvetona ja asian tutkimisessa,  asiakkaan ehdottamana, sykevälivaihtelun mittausta ja ehdotin tietysti Livtec sykevälivaihtelumittausta, koska olen siihen itse  tutustunut ja kokenut hyväksi. Tähän ratkaisuun päädyimme, että saadaan selville palautumisen eli sykevälivaihtelun tila. Näillä tiedoilla asiakas saa itselleen faktaa tietoa, jonka väitän tukevan keskusteluamme. Sitä odotellessa ja sen jälkeen jatkamme muutoksen tiellä, joka kulkee kohti palautumista, kasvua, toipumista ja terveyttä. (En tee markkinointi tai mainos yhteistyötä Livtecin  kanssa)



Autonomisen hermoston häiriöt

Tähän alle koostan toiminnallisten häiriöiden listaa, joka on aina autonomisen hermoston toiminnan häiriötila. Nämä ovat koostetta HUS:n toiminnallisten häiriöiden materiaalista. Toiminnallisia häiriöitä hoidetaan mm. psykofyysisessä fysioterapiassa. Liittyy todella moneen asiaan kehossa, mielessä, tunteissa jne. 

➡️ Keskushermoston reaktiot uhkaan ja haasteisiin

Sydämentykytys, hengenahdistus, tiheä hengitys, syvien hengenvetojen tarve, palan tunne kurkussa.

Vatsakipu, turvotus, ilmavaivat, pahoinvointi, ripuli, ummetus.

Lihaskipu, selkäkipu, ääriosien pistely, raajaheikkous.

Päänsärky, huimaus, väsymys, heikkous, unihäiriö, ihon punoitus, limakalvojen kuivuminen.

Itkuisuus, mielihyvän kokemuksen vähentyminen, toivottomuus.

Aistiherkkyys, ärtyisyys, ahdistuneisuus, lihasjännitys, huolestuneisuus.

Keskittymisvaikeudet, energian puute, vaikeus ajatella selkeästi, arjen toimintakyvyen heikkous.



8DE6C8DE-1AAD-474A-BC17-3D80310EE65C.jpeg

Terveisin Ulla 

Linkki alla:

https://sites.utu.fi/finnbrain/oppaita-aiheesta-stressi-ja-aivot/lapsiperheiden-materiaalit/



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Autonominen hermosto, hermosto, hermoston herkkyys, toiminnalliset häiriöt, vireytila, energia, palautuminen, toipuminen, asiakas

Toipuminen-parantuminen-palautuminen

Perjantai 3.12.2021 - Ulla Ollikkala

Parantuminen_-8DD8-C2AA86EB7B79.jpeg

.

Havahduin aiheeseen jälleen eräässä palaverissa. Toipuminen ja parantuminen ovat lupauksia. Toipumisen suuntaan johtaminen on kehon ja mielen työstämistä yhdessä elämän suuntaan, parantumisen lupaaminen johtaa ihmistä mielestäni hieman harhaan. Näin ainakin virallisen terveydenhuollon edustajana koen asian. Tutkitaanpa hieman mitä tarkoittavat toipuminen ja parantuminen.



Toipuminen

Ihmisen toipuessa tapahtuu fysiologisesti eli kehon solutasolla saakka myönteisiä muutoksia. Koska en  ole solubiologi:) en osaa vastata mitä ne ovat, mutta myönteisistä ja kehon toimintaa tukevista muutoksista voidaan puhua. Näin jokainen ymmärtää mitä tapahtuu. Tasapainon tila eli homeostaasi on vallitsevassa roolissa. Toipuessa myös mieli on vastaanottavainen ja kurkistelee kohti toipumisen suuntaa. Vanhat tapahtumat ja toimintamallit eivät enää aktivoidu niin herkästi. Toipumisen tie on uteliaisuutta elämän tarjoamaan hyvään. Toipuessa on valmius ottaa vastaan myös itseen kohdistuvaa hyvää. Toipuessa saattaa aktivoitua halu tarjota hyvää myös muille. 

Etsin tietoa toipumisesta. Sitä oli paljon,oli toipumista riippuvuuksista, uupumuksesta, sairauksista jne. Varsinaista toipumismekanismia en tavoittanut, joten nostan vanhan blogini tekstejä esille, jossa toipumisen tie on itselleni avautunut, hieman eri näkökulmista. 

Toipumisen tienviittoja Sinulle

❤️ Tunteiden kohtaamisen kautta on kaikilla mahdollisuus oman itsen löytämiseen, tuskaakin on lupa tuntea. Tuskan alta paljastuvat todelliset tunteet ja sen kokemisen jälkeen löytyy aidon ilonkin kokemus.

❤️ Itsen vapauttaminen kohtaamaan ja tuntemaan auttaa huomaamaan kaiken tulevan meistä itsestämme, sisältäpäin. Siten voimme vapauttaa itsemme, muuta tietä ei ole. Apu ei tule ulkoa, vaan sisäpuolelta.
❤️ Pysähtyminen tuo mahdollisuuden saada ihmisen omat sisäiset voimavarat käyttöön.
❤️ Suostuminen siihen, että meille tapahtuu asioita, ei kysymällä miksi minulle käy näin? suostumalla kohtaamaan oman ymmärtämättömyytemme, kaikkea ei tarvitse ymmärtää.
❤️ Fyysiset oireet paikallistuvat usein sydämen alueelle, ahdistuksena, tuskana, sydän on väsynyt. Mielen ja kehon tasapaino on häiriintynyt. Toipumisessa nämä molemmat seikat on huomioitava. Tämän tasapainon löytyessä ihmisellä on mahdollisuus kokea aitoa myötätuntoa maailmallisessa mittakaavassa. Suojautumisen tarve maailmalta päättyy ja todellinen rohkeus ja pelottomuus elämässä toteutuvat.
❤️ Minäkuvan selkiytyessä oma arvokkuus ihmisenä korostuu ja se tapahtuu siten, että emme työnnä pois itsestämme heikkouden tunteita.
❤️ Kohtaamalla tuskan kohtaamme arvottomuutta ja riittämättömyyttä aiheuttavat tunteet: vihan, pelon, häpeän, ahneuden. Tiedostamalla sen, että nämä ovat vain inhimillisiä puolustuskeinoja tuskaa vastaan.

❤️ Toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tueksi myös lääkityksen vai taisteleeko kaikin keinoin sitä vastaan. 

❤️ Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin.

❤️ Toipuessa alkaa vastuun ottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.

❤️ Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.

❤️ Toipumisessa auttaa toisten, samankaltaisen tilanteen, kokeneiden ihmisten tuki. Näin ihmisellä on mahdollisuus palata hyväksyvään yhteisöön, josta hän on tuntenut olevansa erillään ja erilaisena kuin muut. 

❤️ Toipuessa ihminen huomaa, vaikka kaikki olisi mennyt – jää jäljelle yksi- minä itse, minun mieleni ja kehoni. Elämäni.

❤️ Toipuminen johtaa tarkkaavaisuuden lisääntymiseen, aktiiviseen läsnäoloon. Oman tarkkaamattomuutensa huomaaminen on tietä toipumiseen. 

❤️ Toipumisessa auttaa myös luonto. Luonto hyväksyy sellaisenaan, eikä tuomitse, ottaa vain syliinsä ja pitää siinä. Luonto auttaa myös mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä oikeasti on suurta, mikä pientä.

❤️ Sisäisen lapsen kohtaaminen. Rakastava aikuisuus ja vanhemmuus ovat löydettävissä sisimmästämme, jolloin voimme tarjota lapsellemme sen mitä se vailla: rakkautta, läsnäolo, rajoja, iloa, kuuntelua ja pysähtymistä.

❤️ PYSYÄKSEMME KURSSISSA ELÄMÄN TIELLÄ TARVITSEMME LUJAA, MUTTA SAMALLA LEMPEÄÄ OHJAUSTA,  SÄILYÄKSEMME VAHINGOITTA.❤️

Parantuminen ja palautuminen 

Parantuminen ja palautuinen tapahtuu, kun toipuminen on kulkenut tiensä loppuun saakka. Virallisen terveydenhuollon edustajat eivät voi sanoa sinulle, että paranet, koska se on katteeton lupaus. Parantuminen tapahtuu aina kehon sisällä. Siten  sitä voi vain avustaa ulkopuolelta. Parantuminen on kuitenkin silloin mahdollista.

Milloin parantuminen ei riko kenenkään eettistä näkemystä parantumislupauksesta? Se tapahtuu silloin, kun ihminen antaa itse itselleen luvan parantua. Mielen voima on mahtava. Kehon parantumisvoima on mahhtava.  Ne molemmat voivat olla parantumisen este tai parantumisen voima. 

Kukaan ei voi sanoa ihmiselle, ettei ole lupa ajatella parantumista, vaikka kyseessä on mikä tila tahansa. Kukaan ei voi kieltää uskomasta parantavaan voimaan. Kukaan ei voi kieltää uskomasta jarukoilemastakin parantumista. Parantuminen on jokaisen meidän oikeus ja hyvinvoinnin ainoa suunta. Onneksemme ihminen voi edelleen itse  valita ajatuksensa. 

Terkuin Ulla ❤️

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Toipuminen, parantuminen, palautuminen, tasapaino, palautumsien blogi, terveydenhuolto

Mitä kohtaaminen tarkoittaa?

Torstai 2.12.2021 klo 13:08 - Ulla Ollikkala

C52FB699-AFB9-4B02-8EC8-4848AAF0A8DC.jpeg




.

Työssäni yksilö- ja rymätapaamisissa, toiminnan perustana on kohtaaminen. Työssäni psykofyysisen fysioterapian yksilötyön tekijänä ja kouluttajana, sekä Palautumisohjaajien kouluttajana, tämä on itselle tärkeä arvo. Arvohan on asia, joka johtaa toimintaa ja näyttäytyy käyttäytymisenä. Myös se, että nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa, ilmenee käyttäytymisenä eli tekoina.  Omat arvonsa ylittäessään, ihminen tietää tekevänsä jotain väärällä tavalla. (Toki eivät kaikki, varsinkin kun itsekeskeisyys johtaa toimintaa. Silloin kysymyksessä on jo vakavampi vääristynyt toimintamalli.) 

Mitä kohtaaminen tarkoittaa?

Kohtaaminen on kahden tai useamman ihmisen, kehon ja sanallisen viestin kuulemista, havainnoimista ja ymmärtämistä. Se on myös irtipäästämistä niistä viesteistä, joita ei halua ja tarvitse ottaa vastaan. Viestit kulkeva aistijärjestelmien eli kehon järjestelmien kautta kohti mielen tietoisuuttasi. Kuten ehkä huomaat, kirjoitan näistä asioista kehoterapian viitekehyksen kautta. 

Tietoisuuten välittyvät viestit voivat olla erilaisia tunnetiloja, joiden kokeminen kuuluu aina ihmiselle itselleen. Tunteet on erotettava siten, mitkä on omia tunteita  ja mitkä niistä toisen. Heijastumat toisesta voivat kohtaamisessa triggeröidä omat tunteesi ja silloin kohtaamisen kaaos on käynnissä. Olemmehan me kaikki ihmiset haavoittuneita, jollakin tasolla, toisista ihmisistä. Haavoittuneita lapsuudessa, koulussa, opiskelussa ja vuorovaikutuksessa  eli  ihmissuhteissa yleensä. On hyvä tietää, että sellaista ihmistä ei vielä ole syntynyt, joka ei näin kokisi  elämässään. 

Läsnäolo, kohtaamisen taitoa

Kohtaamisessa, kuulijana ja havainnoijana,  ei itse olla pääosassa, vaan kohtaamisessa ollaan olemassa toista varten. Mielestäni silloin toteutuu läsnäolo. Oman kuuntelemisen taidon ja läsnäolon tason voi huomata siitä, aktivoituuko oma mieli antamaan vastauksia toisen puhuessa. Aktivoituuko vastauksen  valmius siitä, mitä itsellä on, tai mitä itse on kokenut. Aktivoituuko tarve esitellä omaa erinomaisuuttaan, tietoaan ja taitojaan vastauksella toiselle. Kohtaaminen on mielestäni juurikin läsnäoloa, jossa ihminen on  tyhjän mielen tilassa, läsnäollen toiselle. Silloin kuuleminen tapahtuu  ja se välittyy toiselle turvallisuuden, luottamuksen ja ymmärryksen kokemuksena. 

Kohtaaminen ei ole koskaan kilpailua. Tunnistatko kilpailuksi  sen, miten toinen on valmiina näissä tilanteissa neuvomaan, ohjaamaan, opettamaan tai olemaan aina astetta toista parempi? Pahimmassa tapauksessa tapahtuu toisen alentaminen, vähättely ja virheillä herkuttelu. Olet varmaan kohdannut tätäkin elämässäsi. 

Näissä tapauksissa kohtaaminen vie energiaasi ja väsähdät, et voimistu. Joudut tilaan, jossa aktivoituu puolustautumisjärjestelmäsi. Puolustautuminen taas tapahtuu automaattisen valinnan mukaan, siirtyen joko ylivireän tai alivireän, hermoston toiminnan  suuntaan.

Kehollinen kohtaaminen

Kohtaamisen malli rakentuu ihmiselle varhaisessa vaiheessa elämää, aivan tiedostamatta.  Niiden omien mallien pohjalta toimintamalli sitten käynnistyy arjen vuorovaikutuksessa. Kerron seuraavaksi kehollisen kohtaamisen ilmiöitä, joita työssäni asiakkaiden kanssa pohditaan.

Vuorovaikutusta tutkittaessa kaksi ihmistä reagoi toisen kehon viestintään, sanattomasti. Oivalletaan pienistä vihjeistä, mitä toinen ihminen viestii. Ollaan varuillaan, tunnistetaan itsessä sydämen syke ja  paineen tunteen nousu toisen kanssa toimiessa. Tutkitaan ilmeitä, mihin suuntaan ne vuorovaikutusta ohjaavat. Vastaavasti keho voi olla rento ja rauha vallitsee kohtaamisessa. ’Ensin mainitussa toiselle heijastuu jokin uhka tai vaatimus ja toisessa välittyy turva ja rauha.  Asiakastyössä on nämä aina huomattava, ettei riko toisen ihmisen rajoja. On kysymyksessä sitten yksilö- tai ryhmätyöskentely.

Turvallisuuden tunteen kokemuksen kautta kohtaamisessa ei tarvitse olla varuillaan. Kohtaamisen tilan voi tunnistaa myös etäyhteyden kautta, sekä puhelimitse. Huomaat, että sama varautumisen tila käynnistyy pelkän toisen puhelun kuuntelemisesta. Kurkunpään lihakset puhujalla kun kiristyvät, kuulet sen äänestä,  reagoit tähän ja varautumisen tila  käynnistyy.

Joskus voi myös käydä niin, että suurempi määrä ihmisiä vie läsnäolon tilan kohtaamisessa. Suuri vuorovaikutusten määrä aiheuttaa kuormituksen tilan ja otteesi kohtaamisen hetkestä herpaantuu. 

Kohtaamisessa lepääminen

Silloin, kun kohtaaminen on luonnollista ja helppoa, siinä ikäänkuin kellutaan. Toinen kannattelee toistaan. Molemmat tulevat kohdatuksi eli kuulluksi, havaituksi ja ymmärretyksi. Olo kevenee ja voima virtaa. Oletko kokenut tämän joskus? Se tapahtuu silloin, kun sinun ei tarvitse varoja sanoja, virheitä ja keskeneräisyyttä, vaan kohtaava läsnäolo kietoo sinut syleilyynsä. Silloin,  juuri sinä olet osa ympäröivää kaikkeutta.

Terveisin Ulla





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kohtaaminen, arvo, palautuminen , palautuminen

Palautumiskyky

Tiistai 23.11.2021 klo 20:37 - Ulla Ollikkala

45AE4861-A45B-49EE-A75D-1F0429278CB5.jpeg



 .
Tunne elämän tarkoituksesta


Elämän poluilla ei aina kaikki ole soljuvaa ja virtaavaa, vaan poluilla on kiviä, murskaa tai ainakin hiertävä kivi kengässä. Tässä kohdassa merkittäväksi asiaksi nousee psyykkinen  sevlviytymiskyky/ palautumiskyky, joita resilienssiksi nykyisin kutsutaan.


Ihmisten elämästä on luettavissa ja kuultavissa ne monet kertomukset ja tarinat kovien koettelemusten, onnettomuuksien ja uhkien pohjalta selviämisestä. Mahtavia tarinoita elämän voimasta ja halusta. Kuitenkin palautumiskykyä tarvitaan läpi elämän. Mitä paremmat lähtökohdat olet saanut, lue tämä kohta seuraavasti  ”turvallinen yhteisö ja perhe”, sitä onnistuneemmin selviät elämän vastoinkäymisistä. Silloin, kun synnyinlahjana saatu temperamentti on vielä rohkea, niin on mahdollista nousta  selviytyjäksi pelottavista tilanteista.


Lapsuus, nuoruus ja aikuisuus selviytyjänä


Ajatellaanpa lapsuutta, jossa hätä, pelko ja  jopa kuolema on aina läsnä. Lapsi kasvaa elinympäristössä ilman turvaa ja tukea tai turvasta huolimatta lapsen tuskaa ei vain osata nähdä ja turvallisuuden tunnetta tukea. Tällainenkin lapsi ponnistelee kohti elämää, vaikka ei vielä tunnista elämän tarkoituksesta yhtään mitään. Vimma elää on selviytymiskyvyn pohjalla. Pohditaanpa sitten vaikka kouluikäistä lasta uhkaavassa ympäristössä. Kiusattuna, hyljeksittynä ja muille vääränlaisena. Lapsi kasvaa ja kehittyy ympäristössä, joka ei hyväksy, anna liittyä joukkoon ja olla lauman jäsen. Tahto elää on kuitenkin kaiken pohjalla. Hiljalleen kehittyy myös taito oivaltaa mitä ihmiset ovat, miten toimivat, ja vastaako teot sanoja. Psyykkinen selviytymiskyky on elämän vimman päälle kasvanut lisä. Ihmisuhteet voivat vääristyä tämän näkymän pohjalta. Voi käydä onnellisesti tai onnettomasti luodessa aikuisuuden suhteita. Onnettomasti voi käydä siinä, että vihdoinkin osoitettu kiintymys ei erotukkaan vääristyneestä ja hyväksikäyttävästä kiintymyksestä.  Aikuisuuden ihmissuhteista tulee niistä selviytymistä. Itseä uhkaavat tilanteet voittaa jälleen elämisen usko. Selviäminen tapahtuu elämisen tarkoituksen voimalla!


Palautumiskyky


Palautumiskyky on kuin jousi joka palauttaa vaikeista tilanteista takaisin tasapainoon. On elämässä tapahtunut minkälaisia vastoinkäymisiä tahansa, palautumiskyky tuo uskon tähän hetkeen ja elämään. Palautumiskyky, psyykkinen selviytymiskyky  tai mitä sanaa siitä käyttääkään, on mielestäni juurikin vahvaa uskoa elämän tarkoitukseen. Usko siihen, että seuraavan minuutti, tunti tai päivä on aiempaa hetkeä parempi. Jokainen joka on kohdannut esimerkiksi  kuoleman tuoman uhkan joltain taholta, oivaltaa mitä usko elämään onkaan. 


Luin juuri kirjoituksen siitä, kuinka olemme ulkoistaneet elämämme kokemukset ja vaikeudet terapiaan kerran viikossa. Olemme unohtaneet yhteisön, ystävät ja toisiin tukeutumisen. Olemmeko unohtaneet myös elämän tarkoituksen. Sehän on liittymistä toisiin ihmisiin, toisten kannustamista ja tukemista, elämistä yhdessä toisten kanssa kaikilla tunteilla ja elämän hetkillä. Luottamusta elämään ja sen tuomaan hyvään, vaikeissakin hetkissä elämän tarkoituksen uskomiseen.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautumiskyky, palautuminen,

Vielä vähän!

Keskiviikko 10.11.2021 klo 18:32 - Ulla Ollikkala

2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

Olen pitänyt hieman taukoa blogin  kirjoittamisesta. Syynä on ollut työt ja se mistä on ollut helpoin luopua, että oma aika (palautuminen) toteutuu, on ollut tämä aihealue. Aihe tähän kirjoitukseen  ”Vielä vähän"  on löytynyt työstä ja ihmisten tarinoista, omastakin kokemuksesta. Toki on toisiakin, palautumista oivaltavia tarinoita, jotka ovat  niillä tahoilla, jotka ovat jo käyneet tämän vaiheen läpi. (Ehkä ala, jossa etätyö on jo muokkaantunut taukoineen).

Teen vielä vähän


Monella omalla asiakkaalla, ystävällä ja tuttavalla on ollut samansuuntainen tarina kerrottavanaan. Etätyöt ova tulleet jäädäkseen ja niiden mukana työnkuva, joka ei imartele palautumista. Ollaan luisuttu jälleen jonnekkin suorittamisen ja pinnistelyn maailmaan. Päivän lausahdus on: "Teen vielä vähän". 


Moni asiakas kertoo taukojen jääneen, jopa ruokatauolla tehdään töitä ja toivotaan, ettei mute on päällä ja syömisäänet sekoitu työnteon oheen.  Vessareissut tehdään kuulokkeet päässä, toivoen, ettei mute ole jäänyt päälle. Näin palautumisen näkökulmasta kuulostaa siltä, että etätyön tultua palautuminen on vedetty alas vessasta. Sen merkitys on nollatilassa. Muistatko ennen etäkokouksia, mitä teit ennen palaveria ja sen jälkeen? Aivan, nyt alkaa vain seuraava työ täydellä törinällä. Kalenteri ei tunne sanaa tauko, tai palautuminen, on vain seuraava suoritustunti. Teen vielä vähän.


Asiakkaat kertovat, että vielä vähän jatkuu pitkin päivää. Teen tuon vielä, vielä vähän. Päivän päättyessä, teen vielä vähän,. Teen vielä vähän, että ehdin huomenna enemmän. Teen vielä vähän, ettei tule ylitöitä huomenna. Tänään ylityötunteja on jo useampi kasassa. Teen vielä vähän, että pääsen ehkä perjantaina ajoissa pois koneelta ja töistä. 


Uuvahtaminen kolkuttelee ovella, keho särkee, päänsärky ja purenta ovat aktiivisia ja kipuilevia vieraita. Niska ja selkä huutavat puutuneina ja kehossa on  jokapaikan kiertävää kipua. Kun jaksat vielä vähän, on viikon loma. Teen vielä vähän, lepään kesälomalla.

Tässä seuraavaksi on kuunneltavaksi podcast aiheesta "Etähän uuvahda ystäväni", jolla pohdimme PalautumiskouluPROn työn näkökulmasta tätä herkkää aluetta, jonka toivomme ihmisten huomaavan. 

https://www.spreaker.com/user/13126334/ethaen-uuvahda-ystaevaeni

Oma kokemus 


Olen itsekin tehnyt etäpalavereja, kylläkin vain yhden asiakkaan kanssa kerrallaan. Huomaan, että tiivis tuijotus tauotta ruudulla väsyttää, kun normaalit vuorovaikutukseen kuuluvat katseen ja kehon harhailut jäävät pois. Olen intensiivisen ruudun vangitsema. Yritän tulkita liikettä ja kehon viestintää olemattoman kokoisesta näkymästä. Tuskastuttaa. Ajatus siitä että tekisin ”vielä vähän” tuntuu liialliselta.


Olin kouluttamassa, jossa oli etäyhteys. tapanani on olla täysillä läsnä kuulijakunnalle. Kaiuttimen ollessa auki ja kysymyksen tupsahtaessa  tietoisuutteeni, koko ajatus tekemisestä katosi. Kysyin  liveryhmältä mitä olin puhumassa, mieli ei saanut otetta, läsnäolo katosi. Päätin keskittyä pelkästään liveen. En pysty muuhun, olen rajallinen. Ajatus siitä, että antaisin itsestä "vielä vähän" johonkin suuntaan tuntuu iialliselta. Minä en suostu, suostutko sinä?



Mitä ollaan opittu palautumisesta? Mitä ollaan opittu menneiden vuosien työhön keskittyvästä elämästä? Mitä me ollaan opittu kuormituksen pitkäkestoisuudesta?


Vielä vähän vai tämä riittää?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, vielä vähän, jaksaa, uupuminen, työ, työstä palautuminen, uuvahtaminen, työaika

Uudistuminen elämässä, vapaalla ja työssä

Keskiviikko 13.10.2021 klo 21:26 - Ulla

41FD1072-E77C-4A78-8D81-A7A0D81A0DD7.jpeg

.

Olen kertonut, että lähdin opiskelemaan työ-ja organisaatiopsykologiaa. Ihan vain omaksi ilokseni, mutta toki asian toisella puolella on tiedon hyödyntäminen nykypäivän työkykyjohtamisen alueelle. Tiedän sen, että aina voi valmentaa ja ohjata työryhmiä, mutta tällainen tiede/tieto taustalla ei ole mielestäni lainkaan huono ajatus. Mielelle tuo turvaa, että taustalla on vankkaa tietoa, ainakin pohdintoja tämän alueen viimeisimmän tutkimustiedon pohjalta. Luulin, että tämä olisi pitkästyttävä, mutta huomaan jälleen innostuneeni tästä, kuin aikanaan innostuin kasvatustieteistä ja sosiaalipsykologiasta.

Avainsana on mielestäni uudistuminen

Uudistuminen on avainsana itsessä ja työssä, mutta myös ajattelussa. Lueskelin nyt (työhön ja organisaatioon liittyviä) alan kirjoja ja törmään jatkuvasti sanaan muutos. Muutos on pysyvä tilamme. Muutos on jatkuvaa. Muutosvastarinta, joka selittyy uuden pelolla, on se peikko, joka on jokaisen uutta kohti kulkevan vastapeluri. 

Pohdittuani tätä, vaihdoin sitten tämänkin sanan. Kirjoitan nyt uudistuvasta työelämästä, uudistuvasta mallista, uudistumisesta, joka on edellytys kehittymiselle. Vastaparina on silloin uusi ja vanha. ( ei muutos).

Haluatko olla uudistuva vai vanhahtava? Haluan hieman pohtia näitä näkökulmia. Näin yksinkertaista se ei tietysti ole, mutta vanhasta on hyvä ponnistaa uusiin ulottuvuuksiin. Vanhasta on aina hyvä säilyttää ne asiat, jotka tukevat uutta. 



Uudistumisen näkökulma 

Silloin, kun pohdin asioita uudistuvan toiminnan näkökulmasta se menee mielestäni jokseenkin näin. Olet itse toiminnallasi uudistuva, joka päivä. Myös tapasi tehdä töitä uudistuu päivittäin, koska opit uutta. Sisällytät vanhan oppimasi, mutta uudistuessasi olet myös valmis muuttamaan sitä, uuden toiminnan ollessa esimerkiksi vähemmän omaa kehomielen energiaa kuluttava. Uudistuessa et koe vastarintaa, koska tiedät, että uudistuminen on jatkuvaa. Kurkistaessasi esimekiksi sisimpääsi uudistut  jatkuvasti kehon tasolla, aivan solutasolla saakka. Miksi et sitten uudistuisi ajatuksenkin  tasolla?

-Vaikka peruutamme takaisin joihinkin vanhoihin malleihin,  kuten nykyisin esimerkiksi asumaan maalle, tuomme sinne mukanamme uutta. Työesimerkissä saatamme irrottautua tietotekniikasta hieman ja palata kuuntelemisen tasolle vuorovaikutuksessa. Tiedämme kuitenkin nyt kokemuksesta, että jossain osa-alueessa kohtaamiset voivat toimia myös uudella tasolla.-

Joko huomaat mitä tarkoitan? 

Uudistumisen kutsu  saa meidät kulkemaan koti yhtä palautuneen ja sopusointuisen ihmisen aluetta. Kuljet kohti tutkivaa uteliaisuutta, joka on mielekästä, turvallista  ja hermostollisesti sopusointuista. Muutosvastarinta taas johtaa sinut kohti vanhaa ja asettumaan väistämättä hermoston  sympaattiselle puolelle ja se on hermostollisesti hieman kuormittavampaa.

Siirrytään tällä ajattelulla uudistuvaan työelämään



Työssä puhutaan hyvästä työstä. Mitä se sitten hyvä ja  uudistuva työ? Poimin muutamia kirjallisuuden tuottamia ajatuksia ja nostan ne tähän esille. En tiedä oletko samaa mieltä, mutta nämä oman pohdintani myötä oivalsin.

Uudistuva kohtaaminen ja työ muodostuu organisaatiossa, jossa henkilöstöjohtaminen taipuu, kehittyy  ja joustaa. Samoin, kuin siinä toimivat työntekijät. Näin pyritään luomaan tasapainon tila, joka pystyy vastaamaan jatkuvaan uudistumisen tarpeeseen. Organisaation huomioidessa, työn tekemisen inhimillisen puolen ja yksilön mahdollisuuden tehdä uudistuvaa työtä, työtä joka vaikuttaa omalta ja johon voi vaikuttaa, työntekijällä on työhön hallinnnan tunne, joka tukee työssä viihtymistä.

Uudistuva työmalli täyttää tekijänsä tarpeita. Maslowin tarvehierakiaan (1954) viitaten uudistuva työ vastaa yksilön tarpeisiin. Esimerkiksi turvallisuuden tarpeisiin, fysiologisen ja  psykologisen  turvallisuuden takaamalla. Turvallisuuden kautta uudistuminen ja luovuus syttyvät. Yksilön tarpeet ovat jatkuvasti uudistuvia, niitä ei voi sivuuttaa työelämässä. Väistämättä olemme uudistuvan mallin kanssa tekemisissä. Miltä se sinusta tuntuu?Pystytkö olemaan tutkivalla kannalla ja mukavasti virittynyt uuden edessä?





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uudistuminen, muutos, muutosvastarinta, uusi, vanha, palautuinen, sopusointu

Valta, hallinta ja kontrolli. Este palautumiselle.

Lauantai 25.9.2021 klo 22:36 - Ulla Ollikkala

8B0C22C0-ADF4-48A9-A072-68AF0B3DE8B9.jpeg







.

Suurin kuormitus tulee ihmisistä. Sanonkin aina, että esimerkiksi työn kuormitus on silloin "helppoa",  kun se on fyysistä; staattista tai liikkeen kautta tulevaa kuormitusta. Ympärillä olevat ihmiset tekevät työstä ja elämästä, joko todella mukavaa tai jopa tuskallisen kuormittavaa. 

Työelämä

Työelämässä tämä saattaa näyttäytyä pelkona toisen paremmuudesta tai osaamisesta. Taustalla voi olla heikko itsetunto ja jokainen osaaja on uhka. Vallan käyttö suhteessa toiseen näyttäytyy käyttäytymisessä;  aliarvioimisena, vähättelynä ja myös toisen virheiden tarkkailu kuuluu tähän samaan sarjaan. Tunnustus työstä jää saamatta. Asemasta riippuen kontrolli  ja hallinta liittyvät oleellisesti toisen ihmisen työn hallintaan. Pyrkimyksenä on horjuttaa toisen ihmisen mielihyvän ja turvallisuuden kokemusta. Näin vallan ja pelon kierre on käynnistynyt. 

Miten tästä voi palautua? Joskus omien voimavarojen ja vahvuuksien tarkastelu opettaa pitämään puolensa ja näyttämään rajat suhteessa toiseen. Itsestä voi tarkastelemalla löytää osia, joiden voima on valtava. Joskus  on mielenterveyden säilyttämiseksi annettava periksi ja valittava pako. Siten kehon ja mielen tila voi palautua hallitsevasta pelon tunteesta tasapainon tilaa kohti. Toisinaan ihminen tarvitsee ohjausta ja terapiaa ylittääkseen  ja tunnistaakseen kokemuksen  tuomat ilmiöt itsessään. 

Lähisuhteet

Kirjoitan nyt seuraavaksi, valta-hallinta- kontrollin ääri-ilmiöstä, joka on monelle valitettavan tuttua ja palautumien jää vai haaveeksi. Haaveeksi siitä syystä, että valmiustilaa elimistössä eli puolustautumista ja suojautumista, ei ole mahdollista hellittää vaan ihminen on jatkuvassa valppauden tilassa. Kohtaan asian kokeneita ihmisiä psykofyysisen fysioterapeutin työssäni, ja myös vapaalla ja siellä avautuvissa keskusteluissa. Monesti asiakkailta kuulee, että kuulija ei ymmärrä asiasta mitään, kun kertoo omaa tarinaansa. Sen vuoksi ihminen jättää mieluummin kertomatta tarinansa, jää yksin.

Henkisen kuormituksen painolasti voi näistä ihmistä tuntua suuremmalta kuin fyysinen väkivalta. Eläessään ihmisen kanssa joka käyttää valtaa, hallintaa ja kontrollia ihmissuhteessa, alkaa toista vuorovaikutuksessa tuhoava tapahtumaketju. Tämä tapahtuu joskus viiveellä, joskus hyvinkin nopeasti. Toinen ihminen pyritään alistamaan, mitä suurempi on vastus, sitä rankemmat on vallan keinot. Valta toiseen tuo tällaiselle ihmiselle suurta tyydytystä, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten, kun vallan tuoma mielihyvä ei riitä, seuraa uusi vaihe. Kaiken hallitseminen ja toisen elämän kontrolli. Toinen ihminen kaapataan, joka elämän osa-alueella, hallinnan ja kontrollin alle. Tämä on selkeimmin mahdollista juuri parisuhteissa. Lisäksi kaikki se, mitä alistettavaksi haluttu ihminen yrittää itse toteuttaa, on jotenkin väärin, naurettavaa, viallista ja todella vähäpätöistä. Toisen ihmisen itsetuntoa pyritään nakertamaan joka kulmasta. Lisäksi syyllistäminen asioista, jota ei ole koskaan edes ollut tai tapahtunut luodaan todeksi ja niistä odotetaan tunnustusta. 

Tunnistat ehkä jo mistä on kysymys. Olet ehkä törmännyt tähän ystävyyssuhteissa tai lähi-ihmisten kohdalla. Voiko siis palautuminen olla tässä kohdassa mahdollista, vai valitaanko, selviytymisen vuoksi, koko kehon ja mielen puolustustila?



➡️ Ohjeeksi sinulle lukija - älä kysy, tämän kokeneelta uhrilta, miksi et vain lähtenyt pois tästä suhteesta. Jättänyt puolisoa, kumppania, rakastettua.  Se kertoo vain, että ymmärryksesi ei riitä tähän asiaan, ja silloin on parasta olla vaiti. Ole ennemmin kuuntelija, jos toinen uskaltaa avautua. Ole myötäeläjä, siten tarjoat turvallisuutta, jota eniten kaivataan. Ole se turvallinen kallio, joka tältä ihmiseltä puuttuu. 

Lue seuraava vain, jos valitset itsellesi tietoisesti hämmentyneen mielen! ! !

⬇️

Alla on OTE parisuhteesta ja siitä mitä tapahtumia monetkaan ihmiset eivät voi ymmärtää vallassa, hallinnassa ja kontrollissa ymmärtää. Mutta se on joidenkin, ja valitettavien  useiden,  ihmisten arkea.

LUVALLA  tekstiä lainattu  ”ansaan” jääneen kirjasta:

”Onnekseni saattoi koitua se, että en elänyt hänen omistamassaan asunnossa, vaan minun omistamassani. En ollut taloudellisesti toisen armoilla. Toinen seikka saattoi olla mielenterveydelle vieläkin tärkeämpää, eli työni. Työni, vastuullisessa tehtävässä ja korkeassa asemassa, vei eri puolille Suomea ja maailmaa. Työmatkat sijoittuivat usein viikonloppuihin ja olivat kestoltaan 3-5 päivää.

Näissä päivissä elin aivan eri roolissa. Suljin koko kotielämäni muualle, sitä ei ollut ollenkaan. Kerroin kysyttäessä vain lapsista. Miehestä en, jos sitä ei erikseen kysytty. Kieltämättä näissä matkoissa pohdin eroa ja häpesin elämää, johon olin itseni ajanut. Koin syyllisyyttä siitä, että en pystynyt lähtemään pois. Miksi? En tiennyt itsekään.

Työmatkoille lähtö oli painostavaa. Vaatteeni tarkastettiin, alusvaatteet kiinnostivat erityisesti. Mistä syystä minulla on tietynlaiset ja puhtaat alusvaatteet päällysvaatteiden alla. Miksi pitää meikata ja laittaa itseään lähtiessään töihin. Valituksista ja tarkastamisesta huolimatta huolehdin ulkonäöstäni.

Työmatkalla minua kontrolloitiin puhelimitse. Päivisin, kun en vastannut, sain kuulla sairaita versioita, että mitä oikein teen, kun en vastaa puhelimeen. Hieman vaikeaa se olisi työssä ollutkin, mutta ymmärrystä tähän ei riittänyt. Iltaisin puhelut koskivat sitä,  ketä/keitä olin päivällä tavannut ja tämä sitten jatkui pitkin iltaa. Oliko työssä paljon miehiä, oli keskeinen kysymys. Sattuessa siten, että  olin suihkussa tai ulkona  ja mies oli soittanut, olin huora. 

Onnekseni työssäni tapasin ihmisiä ja usein jatkoimme mukavia keskusteluja ruoan parissa pitkälle yöhön. Nautin suunnattomasti siitä vapauden tunteesta, jota koin ollessani vapaalla ja tehden työtäni. Se pelasti mieleni terveyden.

Elämäni oli työtä ja vapaalla olemista lasten kanssa. Emme käyneet koskaan missään, koska minun kanssani  ei voinut lähteä mihinkään. Syitä oli lukemattomia, pääsyy oli, että minua tuijotettiin. Minä en saanut olla olemassa kuin hänelle.”



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valta, hallinta työuupumus, palautuminen , parisuhde, lähisuhde,

Mielen salat!

Torstai 16.9.2021 klo 8:36 - Ulla Ollikkala


C305EA90-24C2-45A8-BEA6-3F7D5941E279.jpeg

Kuva Ulla.

Työssäni psykofyysisenä fysioterapeuttina ( www.flexio.fi)  ja myös PalautumiskouluPROn (www.palautumiskoulupro.fi) kouluttajana mielen toiminta ja ohjaaminen on suuressa osassa. Palautumisohjaajakoulutuksessa monet oivaltavatkin koko koulutusmatkan olevan mielen työstämistä, koska kehon vapautuminen nostaa esille itsestä asioita, joita pitää mielen ohjauksen keinoin pohtia. Monesti nämä itseltä salassa olevat asiat tupsahtavat esille, kun ihmiselle tulee mahdollisuus itsensä ja kehomielen kohtaamiseen. 

Kehon olo

Monesti kohtaan asiakkaita, jotka ovat ajatusten tasolla analysoineet, niin itse kuin ohjauksessa, mielensä toimintoja ja ohjanneet ajatusten suuntaa. Arjessa on kuitenkin edelleen vallitsevana nimeämätön olo, joka vie sitten yli- tai alivireyden suuntaan. Näitä  me sitten yksilöllisessä ohjauksessa pohdimme. Vielä ei ole tullut vastaan ketään, joka tahtoo oloaan muuttaa, joka ei olisi kokenut muutosta itsessään. Tapasin viikolla ohjauksessa asiakkaan, jonka oli vaikea ilmaista itseään ja oloaan sanoilla, mutta sitten kehon ilmaisulla pääsimme olon jäljille. Olohan voi liittyyä aikaa, jolloin sanoja ja ymmärrystä on ollut kehittyneenä vasta vähäisesti tai ei vielä lainkaan. Tästä päästiin sitten etenemään kohti mielen toimintoja, kun olotila oltiin purettu.

Mielen salat

Oman mielen saloihin saat hieman syvyyttä sillä, kun pohdit mikä osa itsestäsi on milloinkin aktiivinen. Ihmistä ohjaa toiminnassa motivaatio, mutta motivaation lisäksi on aivan yhtä  tärkeätä löytää ne esteet, joita motivaatiolle ja tavoitteiden toteutumisella on itsessäsi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilman niiden tunnistamista et välttämättä pääse etenemään tavoitteiden suuntaan työssä, opiskelussa, elämässä, eli  siihen suuntaan jota osa sinusta palavasti tahtoo. Heräsikö mielenkiintosi?

Kyllä, myös tunteet ja arvomaailmasi liittyvät tähän. Pääset itsesi toiminnan jäljille pohtimalla käyttäytymistä, sitä missä tilanteessa toimit ja millä tavoin. Aivan varmasti löydät omasta käyttäytymisestä myönteisiä ja kielteisiä toimintoja ja myös erilaisia tunteita. Huomaat varmasti, että pelkkä arvojen ja päämäärien tunnistaminen, tai vahvan mielessä luodun tavoitteen ja vahvan motivaationkaan omaaminen, ei välttämättä vie kohti muutosta tai tavoitetta. On ymmärrettävä omaa toimintaansa syvemmin. Tätä on pohdittava erityisesti silloin, kun et pääse etenemään suuntaasi. On kysymyksessä sitten, elämäntapamuutos, vaikka palautumisen lisääminen arkeesi tai muutos oiskelu/työelämässä.

Esimerkki työelämästä

Monesti tämä näyttäytyy työelämässä, joten otan siitä esimerkin ymmärryksen lisäämiseksi. Töissä on joukko erilaisia ihmisiä. Työssä  ihmisille on osoitettu oma perustehtävä ja siten oma tavoite toimintaan. Sen lisäksi on luotu tavoitteet yhteiseen toimintaan. Kannustuspuheet yhteisen hyvän suuntaan on tehty. Hetken kannustus kestää, mutta sitten vaikka tavoite on olemassa, toiminta hiipuu ja tavoite jää saavuttamatta. Miksi? Mitä tässä tapahtuu?

Yhteisön ( työ) monien ihmisten mielet toimivat kukin omalla tavallaan. Erilaiset mallit toimia  nousevat itsessä esiin, sisäisen vuoropuhelun äänessä voi ollakin ärjyjä, arvostelija, kriitikko, sen innovatiivisen innostuneen ja motivoituneen mallin esteenä. Tavoittaako kannustuspuhe ärjyjän ja arvostelijan vai tapahuuko jotain aivan muuta? Olet ehkä kuullut sanan muutosvastarinta, se liittyy mielestäni tähän osa-alueeseen oleellisesti. 

Huomaat varmasti, että mielemme vaatii joskus ohjausta, vahvaa sellaista, että se voi irrottautua siitä sisäisestä puheesta, joka estää etenevää ja haluttua toimintaa. Sisäinen dialogi on mahdollista toteuttaa rakentavasti, itsensä hyvin tuntemalla.

Terveisin Ulla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mieli, mielenvalmennus, mielenohjaus, keho, kehon-olo, muutosvastarinta,

Taistele-pakene-jähmety-lamaannu ja miellytä

Lauantai 11.9.2021 - Ulla Ollikkala

30853AFA-9169-438A-9BB0-3661470A3E85.jpeg

Kuva: Ulla

Löysin postistani viestin ja kysymyksen olenko postannut aiheesta taistelu- pako-lamaantuminen”. Kelasin yli neljän vuoden kirjoitukset ja aihetta olen toki sivunnut, mutta tapani on kääntää asioita aina kohti palautumista, joten aivan  suoraa tekstiä aiheeseen ei löytynyt. Tässä avaan omin ajatuksin aihetta, lopussa tukeudun aiempaan julkaisemaani tekstiin ja alan kirjallisuuteen. Lähde löytyy tekstin lopusta.

Kuva on Tampereen tunnelista, joka mielestäni kuvaa tätä tilaa, mitä meissä tapahtuu, melko  hyvin. Joudumme ikäänkuin tunneliin, jossa on mahdollisuus ulospääsyyn, jos vain ehdit!

Pohdintaa

Nyt tähän pyydettyyn aiheeseen keskittyessä ja sitä pohtiessa  on huomioitava ihmisen kokema kuormitus. Kuormittuminen on  luonnollinen taoahtuma, joka elimistössä käynnistyy,  vain erilaiset mittasuhteet saavat aikaa erilaisia rekatioita kehossa ja mielessä. Kokemus, joka ihmiselle tapahtuu kuormittumisen  (uhan) laadusta riippuen, laukaisee hermoston  reaktion, joka on hyvin alkukantainen, joskus jopa primäärireaktio, vailla hallintaa tai säätelyä.  Reaktiohan perustuu HPA -akselin ja SAS- akselin toiminnalle. Molemmat vastaavat kuormittuneisuuden ( uhka, pelko)  tilaan tuottamalla adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia elimistöön. Varmasti hyvin tuttuja asioita sinulle, joka olet ollut joskus kuormittunut. Tai sinulle jolla on jokin mittari käytössäsi.

No niin, taistele reaktio syntyy ja keho kertoo valmiudesta toimia ja puolustaa omaa itseään, ja henkeään. Tämä voi tapahtua salamannopeasti uhkaa vasten tai sitten hieman hitaammin, uhkan laadusta riippuen. Olet vastakkain vanhanaikaisen ”taistele tai kuolet” mallin kanssa.  Pakene reaktio saa sinut sitten juoksemaan uhkaa pakoon päinvastaiseen suuntaan. Tämä kaikki on toimintaa ja siihen kuuluu mahdollisuus liikkeeseen. Johonkin tälle alueelle sijoittuu miellyttämisen malli, jota en tässä sen tarkemmin kuvaa. Ongelmia alkaakin tulla, jos liike ei toteudu. Seurauksena on liikkumattomaksi jähmettyminen ja liikkumattomuuden  tila puolustautua ja sitten seurauksena on lopulta täysi lamaantuminen, liike sammuu. Kaikki mallit ovat osa puolustautumis järjestelmää uhkaa vastaan ja  ne siis suojelevat elämää. Edelleen kaikki on hyvin, kun järjestelmä palautuu takaisin optimaaliseen tilaansa. Ongelmat syntyvät kun palautuminen ei onnistukkaan, vaan tämä tai osa näistä - taistele, pakene, jähmety, miellytä, lamaannu,  järjestelmästä  jää aktiiviseksi. Syitä tälle voi olla yhtä paljon, kuin sosiaalisia uhkia ympäristöstä löytyy, muiden uhkien lisäksi. 

Fysiologisesti tässä tilassa ensin sydän toimii nopealla sykkeellä ja pumppaa verta raajoihin taistelun ja paon onnistumiseksi. Tarkkaavaisuus keskittyy taistelun kohteeseen tai pakoreitin suuntaan ja laajempi havaitsemisen tila väistyy. Hengitys nopeutuu. Silloin kun nämä eivät tuota tulosta ja estyvät seuraa  lamaantuminen ja liikkumattomuus. Näistä syntyy traumaattisia kokemuksia, jotka saattavat olla hyvinkin vahvasti kehomuistoissa ja estävät palautumisen  prosessin käynnistymisen.

Trauma ja palautuminen

Olen aiemmin kirjoittanut, että palautumisella on myös syvempiä merkityksiä. Aiheen, nimeltä trauma, noustessa yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen arkikielessä, on hyvä ymmärtää, mitä tarkoittaa palautuminen ja trauman yhteys. Palautuminen saa jälleen eri merkityksen tässä asiayhteydessä, kuin pelkkä kuormituksesta palautuminen, liikunnasta palautuminen, työssä palautuminen jne. Nykytiedon mukaan olemme lähes  jokainen läpikäyneet, jollain tasolla, jonkin haavoittuvuuden (trauman) kokemuksen. Osa ei ole edes kunnolla selvinnyt näistä kokemuksista. Osalla se on vielä tietoisuuden kosketusta vailla. 

Palautuminen liittyy myös traumaan. Palautuminen on osa puolustusreaktion vaiheita, mutta ei kuulu puolustusreaktioiden piiriin. Nämä salamannopeasti aktivoituvat reaktiot ja  järjestelmät ovat  vaistomaisesti toiminnassa. Puolustusreaktion eri vaiheet riippuvat olosuhteista, tapahtumasta ja yksilön voimavaroista. Nämä vaiheet liittyvät oleellisesti ihmisen vireystiloihin. Ensin ihminen on kuitenkin orientoitunut vallitsevaan tilanteeseen ja sen jälkeen tapahtuu, nämä  kaikki tai joitain, seuraavia asioita: merkittävä muutos vireydessä, orientoitumisrefleksi voimistuu, kiintymisen ja sosiaalisen sitoutumisen järjestelmät aktivoituvat, liikkeen aikaansaavat puolustusjärjestelmät aktivoituvat, liikkumattomuuden järjestelmät käynnistyvät, palautuminen toteutuu, lopuksi tapahtuu yhdistäminen. (Odgen, ym. 2009)

Nämä kaikki siis liittyvät vireystilaan. Saatoit huomata, että vaihtelut olivat yli- ja alivireyttä. Kuormittuminen  kehossa ja mielessä  saattaa silloin koskettaa näitä molempia järjestelmiä ja jokaista puolustusreaktiota. Kertaluontoisena voimakkaana tapahtumana tai pitkään jatkuvana tapahtumana.

Palautuminen  traumatapahtumassa

Palautuminen tapahtuu, kun uhkaava tilanne on ohitse. Sen vuoksi palautuminen ei kuulu puolustusreaktioihin -  se poikkeaa kuitenkin arkitoiminnoista (Odgen, ym. 2009.)

Fysiologinen palautuminen tapahtuu, kun vireystila lähestyy sopivaa perustasoa. Puolustusjärjestelmät  kytkeytyvät pois päältä. Sympaattisen reaktion ollessa kyseessä esim.  jännitys ja sykkeen kohoaminen, vaimenevat. Sympaattisen hermoston tilan laukeaminen voi tapahtua myös hallitsemattomana vapinana. (Levine, 1997). Ihmisellä tärinään saattaa liittyä emotionaalinen tila -  tarve itkeä. Sosiaalisen liittymisen tarpeet saattavat aktivoitua. Ihmisellä on silloin tarve puhua tapahtumasta. Tähän tapahtumaan liittyy silloin kiintymyksen, turvallisuuden ja luottamuksen tunne.  

Parasympaattisen puolustuksen tilassa vireystila kohoaa alivireydestä kohti perustasoa. Silloin, kun trauma tapahtumaan liittyvät sekä yli- , että alivireys, toiminta palautuu energian purkamisen kautta.(Odgen, ym. 2009)

Fysiologinen ja psykologinen palautuminen vaaditaan toipumiseksi trauman kokemisen jälkeen. Palautumisessa huomio siirtyy loukkaantumiseen (kipu, kokemus, tunne), ja aloitetaan toipuminen ja vaurioiden korjaaminen lepotilassa. Uhkatilanteen väistyessä kipujärjestelmät toimivat jälleen aktiivisesti. (Esim.onnettomuus). Silloin, kun tätä levon ja palautumisen vaihetta ei päästä toteuttamaan loppuun saakka, syntyy kroonistuminen. Tapahtuma on suljettu pois kehon ja mielen muistoista. Tilanne saattaa tuottaa häpeän tuntemusta, joka vuosi se suljetaan pois mielestä.  Tapahtumasta ei silloin myöskään kerrota. ( Seurauksena esim.väsymys,uupumus). Kyvyttömyys viedä palautumisvaihetta päätökseen saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Olet varmasti jo huomannut palautumisen aivan samat prosessit, kuin esimerkiksi kuormittuneisuuden ollessa kysymyksessä. Minkä vuoksi tästä kirjoitan on se, että kun kuormittuminen, vaikka työelämässä tai perheessä tapahtuu, niin keskeneräiset tiedostamattomat prosessit voivat aktivoitua. Ne syvät juuret ihmisen kokemusmaailmassa nousevat esille ja siitä on seurauksen OLO.  Olo on ilmiö, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat eri palvelujen pariin. Olo on se jäsentymätön tila, johon liittyy kokemus epämiellyttävyydestä. Tätä taustaa vasten ymmärrät ehkä omiakin  olojasi paremmin. Harvemmin hyvään oloon haetaan apuja:)

Palautumisohjelmat koulutuksessa ja niiden merkitys kokemuksista palautumisessa

Aikoinaan kun kehitin palautumisohjelmat (alkaen 2003), niiden ajatus oli lempeästi tietynlaisella liikkeellä irrottautua, niin sympaattisen,  kuin puolustavan parasympaaattisenkin tilan, päälle jääneistä rakennelmista. Ohjasin itse  näitä ohjelmia  lähes kymmenen vuotta osana koulutusta. Saamani kokemus reagoinnista oli hyvin laajaa.  Nykytieto on tuonut, tähän kehon kohtaamisen tapaan, vain lisää vahvistusta polyvagaalisen teorian valossa  ja siihen liittyvien aivohermojen toiminnan ymmärtämisen myötä. Aiemmasta tekstistä huomaat, että molemmissa vireyssuunnissa, ”tietynlainen” liike on avainasemassa. Palautumisohjelmissa on monta erilaista tapaa, jotka tukevat tätä palauttavaa työskentelyä. Vähitellen ollaan tiedostamassa  näitä asioita yhä enemmän. Ymmärretään jo se, että kehon vapautumiseen tarvitaan muuta, kuin suorittavaa liikettä ja hengitystä.. En tiedä onko nyt myös ohjelmien syvemmälle oivaltamiselle tullut aika?  Uskon niin, koska tässä erään traumakoulutuksessa mukana olleen kollegan ja valmistuneen palautumisohjaajan huomio. ”Traumakoulutus syvensi aiemmin opittua ja koettua. Pohdinta vei useasti Palautumiskoulutuksen hetkiin ja vahvisti kokemaani liikeohjelmissa : kehon kautta tapahtuvaa luonnollista prosessia

Lähteet kirjasta Trauma ja Keho.

terveisin Ulla

Ulla.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puolustusreaktio, palautuminen, trauma, keho, mieli

Kehoa tuntemalla kohti terveyttä

Tiistai 31.8.2021 - Ulla ollikkala

36F87CCA-04F3-4C14-A633-716BD4045A37.jpeg

.

Saattaa olla, että kirjoitus jakaa mielipiteitä, mutta sekin on ihan hyvä. Molemmilla mittauksen näkökulmilla on varmasti aivan sama suunta ihmiselle - kohti terveyttä.

Oma valinta ja oma näkökulma

Minulta on kysytty, kuinka mittaan omaa terveyttä ja palautumista. Pohdittuani tätä, päätän nyt vastata tähän kysymykseen. Aina, silloin tällöin, mittaan sykkeeni ja mittaan verenpaineeni. Ne ovat pysyneet suositelluissa rajoissa. Aina toisinaan, mittaan myös askeleita. Tiedän, että niitä tulee töihin n. 6000, riippuen mutkista matkalla. 

Olen toki tutustunut sykevälivaihtelun mittareihin, silloin kun ne olivat vielä aika hankalia käyttää, vuosi oli 2009- 2010. Oivalsin silloin, mikä merkitys näillä on palautumisen tilan todentamisessa. Halusin mitata niillä palautumista omassa opinnäytetyössä AMK: ssa, mutta tekniikka oli vielä silloin hankala saada toimimaan. Sen vuoksi ne jäivät pois. Itselläni mittasin sykevälivaihtelua ajomatkalla opiskelemaan, noin 160 km matkalla, ja totesin palautuvani autoillessa. Tähän mittarit sitten kohdallani jäävätkin. Yhden palautumis mittauksen olen tehnyt eräällä työpaikallani 2 päivän ajan, jossa todettiin, että palaudun, kun teen terapiatyötä, mutta kuormitun kahvitauolla. Molemmat asiat tiedostin omassa kehotuntoisuudessani.

Mieluiten mittaan  terveyttäni kehoa kuuntelemalla. Aamulla ja päivällä, kun olen virkeä tiedän palautuneeni yön aikana ja kuorma on ollut oikeassa suhteessa lepoon arjessani. Jos on toisin, lepään ja teen kehoa purkavaa huomioimista enemmän. Jostain kohtaa kehoa kipeytyessä, tutkin mikä kohta kehossa ei liiku. Mittaan siis liikkuvuutta ja liikkeen laatua itsessäni. Usein kivut tulevat siitä, että kehon eri segmenteissä on liikkumattomuutta, joko tekemisen tai tekemättömyyden vuoksi. Haluan tukea terveyttäni olemalla itselleni herkkänä, kuuntelemalla, havaitsemalla, ymmärtämällä ja sitten päästämällä irti asioista, jotka kuormittavat.

Itseä tuntemalla kohti terveyttä

Ohjaan mielelläni ihmisiä tarkastelemaan itseään (ainakin välillä) ilman mittareita eli hieman toisin kuin markkinat meitä ohjaavat. Teen näin, koska tiedän, että se on meille kaikille aivan mahdollista ja taloudellisesti kestävää. Se vaatii vain hieman herkkyyttä omien aistimuksen ja  aistien kuulemisessa.

Meillä on valtava aistijärjestelmä kehossamme. Siihen tutustuminen on hyvin palkitsevaa. Nyt on tietysti kyse on eksteroseptio- ja interoseptiojärjestelmistämme. Nämä järjestelmät sisältävät kaikki aistisi ja sen lisäksi  asentotunnon ja tasapainon järjestelmät, kudokseen kohdistuvien tuntemusten aistimisen ja sisäelinten tilan aistimisen. Sisäinen tila taas kertoo perustarpeista, autonomisen  hermoston aistimisen tilasta, neuroseptioista ja tunteiden aiheuttamista tuntemuksista ja seurauksista kehossasi ja mielessäsi. Aivojen alueella (nykytiedon mukaan)  sellainen alue kuin insula, luo meille sitten perustan ”miltä kehossa tuntuu”. 

Yllätytikö sinä tästä omien sisäisten aistien määrästä?

Kehotuntoisuus

On tärkeää huomata ne viestit, joita tämä järjestelmä lähettää. Puhunkin kehotuntoisuudesta, joka on nykyisin käyttämämme sana palautumisohjaajakoulutuksessa. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa oman toiminnan tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. Kehotuntoisuus viestii ihmiselle sitä tilaa jonka ihminen kokee kehosssaan. Tai oppii kuuntelemaan kehostaan. Tätä huomioin kehossani pävittäin. Pieni esimerkki:  ”rentouden soljuessa kehoon vatsa ääntelee, tai jännitysten purkautuessa lihaksistosta, kehon  äänet ovat hyvin erilaisia, oletko näistä tietoinen”. (Kehoterapiassa käytettävä työskentely) 

Tunnistatko näitä viestejä?


Opettele kuuntelmaan

Opetellessaan kuuntelemaan näitä kaikkia aistijärjestelmiään ja siten myös sisäisen järjestelmän yhtä tärkeää osaa eli autonomisen hermojärjestelmän viestejä, on tunnistettava mitä itsessä tapahtuu vireystilojen tasolla. Miten reagoi erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea niihin muihin ihmisiin. Sen jälkeen on sitten mahdollista lähteä muuttamaan opittuja toimintamalleja ja taipumuksiaan. Meidän toimintamme perustuuu omaan toimintahistoriaan, lapsuuteen ja aina kiintymyssuhteen pohjalle. Tämä kaikki paljastuu käyttäytymisessä. Näihin järjestelmiin sitten  liittyy opitut tavat käyttää kehoasi muidenkin aistijärjestelmien tasolla.

Näitä asioita minä "mittaan" itsessäni

Mittaatko sinä?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kehotuntoisuus, aistit, käyttäytyminen, pysähtyminen

Elämää määrittävä tunne?

Lauantai 21.8.2021 - Ulla

Työskentelen yksilöasiakkaiden, sekä ryhmien ja koulutustyön parissa. Kaikissa näissä on tullut peruutuksia ja runsaasti muutoksia vallitsevan globaalin tilanteen takia.

Me ihmiset ”kipuilemme” nyt maailmanlaajuisesti, eri ratkaisumallien ja päätösten parissa. Katseet onkin tässä kohtaa hyvä suunnata yksilöön ja yksilön toimintaan. Toimintaamme  määrittää meidän jokaisen omat selviytymiskeinot. Tämä kirjoitus on jälleen niitä ajatuksia, joita itsellä herää ihmisiä kuunnellessa

Olen kuunnellut ihmisiä tässä hetkessä. Ihmiset ovat asettuneet puolesta/vastaan asetelmiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin sitä näkökulmaa, joka tässä sairastumisen uhkatilassa,  johtaa meidän molempien suuntien käytännön toimintaa, tunteita ja ajatuksia. Mielestäni tässä ohjaudutaan vahvasti tunne edellä. Pelko ohjaa toimintaa.

Pelon merkitys arjessa

Ihmistä suojaava perustunne on pelko. Pelko on se tunne, joka pitää meidät hengissä. Se ohjaa meitä toimimaan itseen kohdistuvassa uhkatilanteessa. Pelon aktivoituessa turvallisuuden tunne ja kokemus väistyy tai ainakin muuttuu. Meillä jokaisella on omanlaiset toimintajärejstelmät ja toimintatapumukset, jotka määrittävät tätä olemisen tilaa arjessa, ihan automaattisesti. Pelko tässä kohtaa on molempia puolia, (puolesta/vastaan) yhdistävä tekijä. Molemmilla tahoilla on pelko sairastumisesta. Pelko, jopa kuolemaan johtavista omista ratkaisuista tai  kuolemaa ehkäisevistä ratkaisusta. Aivan, molemmat tahot pelkäävät, itsen sairastuvan, sillä yksilötasolla. Yhteinen ja yhdistävä asia on sairastumisen pelko, suunta josta sitä lähestytään on vain erilainen. Tässä kohdassa tarvitaan siis ymmärrystä näkökulmiin. Näkökulmia voi tarkastella kummasta suunnasta tahansa ja kyseessä on sama lopputulos, sairastumisen pelko.  Olemmeko sittenkään niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme näissä yksilöllisissä valinnoissamme? Ihmistähän johtaa toiminnoissaan jokin tunne. 

Otetaan yksinkertaisempi esimerkki elävästä  elämästä, ilman sairautta. Ihminen päätyy esimerkiksi avioeroon. Punnitessaan pelkojensa keskellä asioita,  päätyy sitten ratkaisuun, jonka tietää jakavan ympäristön mielipiteitä. Tapahtuu puolesta ja vastaan ilmiön syntyminen. Osa ihmisistä katoaa ympäriltä tämän ratkaisun myötä, jonka valitsija tekee tilanteessa, jossa etsii itselleen hyvinvointia. Osa ihmisistä jää, on neutraalina yksilön omalle valinnalle, ja elämä jatkuu hieman erilaisena. Meihin vaikuttaa väistämättä ne toiset ihmiset, koska emme elä tyhjiössä. 

Pelon syvät juuret

Pelko on mielenkiintoinen tunne. Se on yksilön oma totuus, oma kokemus. Nonverbaalisella vaiheessa eläessämme se on suojareaktio, näkyy esimerkiksi säikähdykseessä eli pelästymisessä. Kehittyneemmässä vaiheessa meillä kaikilla on jo mahdollista säädellä pelkoa, jo sen havaitseminen on säätelykeino. Sitten säätelyn jälkeen on mahdollista lähteä pelkoa tarkastelemaan järjen avulla. Olemmeko niin järkevällä tasolla, että tämä toimii? Ymmärrämmekö me, että tässä on kysymys sen järjestelmän tapahtumasta, joka liittyy palautumisesta takaisin rauhan ja levon tilaan.

Pidämmekö tietoisesti yllä pelkoja, koska aivan itsessä, se syvin pelon rakennelma on jäänyt kohtaamatta?

Terveisin Ulla

Ullaollikkala.jpeg




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pelko, tulevaisuus, näkökulma, turvallisuus, sairaus, globaali, ero, toimintajärjestelmä.

Hiljaisuus!

Torstai 19.8.2021 klo 14:35 - Ulla



Teimme Palautumisen podcastia aiheesta Luonto ja hiljaisuus. Lisäksi meidän viimeiset Palautumisohjaajan kolme koulutusjaksoa keväällä ja nyt alakusyksystä on liittynyt luontoon ja hiljaisuuteen.

Hiljaisuudesta jäi monia asioita vielä mietittäväksi. Esimerkiksi se,  mikä on riittävää hiljaisuutta, ollakseen laadukasta. Mikä sitä mittaa?


”Hiljaa Suu”


Etsin hyllyyni ajautuneen kirjasen, Hiljaisuuden voima. Se on vuodelta 1935. Kirja opettaa hiljentymistä rukouksen* keinoin. Tässä kohdassa mikään ei yllätä, rukouksessakin hiljentyä voi vain yhdellä tavalla, oma suu on hiljaa! 

Tästä tuskin on kiistoja ja eri näkemyksiä maailmallisessakaan mittakaavassa. 


”Hiljaa Suu” on Ninan oivallus hänen omasta tyynynliinasta, jossa luki Hiljaisuus! Hieno oivallus jo vuosia sitten, sitähän se hiljaisuus yksinkertaisuudessaan onkin. Nämä suomenkieliset sanat ovat toisinaan hyvin kuvaavia.


Laadukas hiljaisuus


Puhumme yleensä liikaa ja liian paljon. Olemme puheellamme jättäneet kuuntelemisen alisteiseen asemaan. Laatua on vaikea hiljaisuudesta mitata, mutta tässä on siihen yksi näkökulma. Laadukasta hiljaa olemisesta tuleekin silloin, kun kuulet toista. Toinen saattaa jopa puhua paremmin kuin sinä. Sekin voi olla pelottavaa huomata. Hiljentyessä jätät omat ajatuksesi ja mielesi tyhjenee. Se on laadukkaan hiljentymisen edellytys ja kuulemisen ehto.


Hiljaisuus toiveissa (rukouksessa)


Hiljentyminen tapahtuu ennen rukousta, hiljentyminen on rukous ja hiljentyminen tapahtuu rukouksen jälkeen. Tässä kohtaa jokainen voi mieltää sanan rukous itselleen sopivaksi. (* Toivoa, pyytää hartaasti, anoa, kutsua avuksi jne.)

”Kierkegaard kirjoittaa näin; mitä hartaammaksi ja syvemmäksi rukous* tuli, sitä vähemmän hänellä oli sanottavaa. Viimein hän vaikeni kokonaan ja hänestä tuli kuulija. Hän ajatteli, että rukous on puhumista, mutta hän oppi, että se ei ole sitä, eikä myöskään vaikenemista, vaan kuuntelemista. Se on hiljentymistä, hiljaa olemista ja odottamista.”


Hiljaisuuden jälkeen saattaa tapahtua suuria asioita. Hiljaisuudessa kun antaudutaan elämälle. Oletko huomannut? Yksinäisyydessä kerätään itselle uutta  voimavirtaa. Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa lataudutaan uudelleen. Hiljaisuudesta nousee sisimmästä uusia ohjeita omaa elämää varten, oivalluksiksia ja luovuudeksikin sitä kutsutaan. Hiljaisuudessa on mahdollisuus päästää irti jännittyneisyydestä ja avautua jälleen vastaanottavaksi. Ja vaikka emme saisi mitään oivallusta, hiljaisuus on joka tapauksessa meille hyödyllistä.


Hiljaisuudessa ollessa  luovutaan hermostuneisuudesta, sillä hermostuneisuus on malttamattomuutta ja pelkoa. Hiljaisuudessa loppuu kiire ja touhuaminen. Ympärillä oleva toiminta ei enää riipu itsestä, koska hiljaisuudessa vain olet.

Hiljaisuus kuuluu jokaiseen päivään, säännöllisesti. Aivan kuten ruokakin. Hiljaisuus on sisimmän ravintoa. 


”Hiljaisuusjuttujen” ja ympäristön merkitys 


Hiljaisuudesta käytetään usein nimeä retriitti. Me käytämme sanaa  ”Hiljaisuus” kuvaamaan sitä, mitä tapahtuu. Nykyihmisen elämä on aika hektistä  ja sen vuoksi puitteet on hyvä luoda hiljaisuuden kokemisen ympärille. (Koulutuksessa*) me kouluttajat johdamme opiskelijamme monin jutuin, juuri opetuksen vuoksi,  hiljaisuuteen. Normaalisti hiljaisuuden päivässä, vähempikin  riittäisi. Autamme luonto-, ääni-, keho-, ja hiljaisuusjuttujen avulla laskeutumaan olemisen tilaa kohti,  yhdessä muiden kanssa.)  Hiljaisuudessa nonverbaalinen kieli meissä aktivoituu ja hiljaisuudessa saattaa kokea hyvinkin varhaisia tunteita. Nämä ”jutut” ovat keino asettua olemaan ja kuulemaan itseään syvemmin. 

Eikä aika omassa hiljaisuudessa tarvitse olla aluksi  mitenkään mittava. Näitä näin alustettuja tiloja ei välttämättä kotiharjoittelussa aivan tavoita. Hiljaisuuteen hakeudutaan tilassa, joka on aivan muu kuin arkitila, suoden ruokailun ja nukkumisen järjestetysti, se tuokin hiljaisuuteen aivan oman elementin. 


Ympäristö on se, joka saa aikaan hieman normista poiketen epävarmuutta, jopa turvan muuttumista suhteessa ympäristön muihin vieraisiin ihmisiin. Hiljaisuudessakin muut ihmiset aktivoitvat ihmisessä eri ajatuksia, tunteita ja toimintaa. Ympäristön ei siis tarvitse olla hiljainen, eristetty paikka, jossa ei ole muuta elämää. 

Hiljaisuus tuodaan elämän sykkeen keskelle.

*) Palautumisohjaajakoulutus Luonto ja hiljaisuus jakso




Viimeisimmän Hiljaisuuden päivän palautetta, ryhmän luvalla, teille näkyväksi.


Ihana

Voimaannutttava

Sykkeenlaskija

Levännyt

Oivaltanut

Luonnollinen ja ihana olotila

Latautuminen tehokkaasti tulevaan työpäivään hiljaisuuden keinoin

Lahja itselle

Sijoitus itseen, näin vähällä rahalla (kontra etelänloma)

Nautin olosta, ei tarvitse olla sosiaalinen

Huomasin, kuinka kaipasin puhumalla asioiden jakamista, kaikesta kauniista ympärillä

Paljastuu, kuinka sinut on itsensä kanssa

Alustus ihana hiljaisuuteen laskeutuminen

Sauna ihana, samoin kuin yhdessä hiljaa uinti

Aamujuttu ulkona ihana, jatkan tätä kotonakin

Tätä olen kaivannut, vaikka hiljennyn kotona säännöllisesti

Sointukypy aivan ihana

Ymmärsin nuorten voimakkaita ääniä ympäristössä

Uni hyvää, nukuin päiväunetkin

Yllätyin kuinka hyvää uneni oli, vaikka nukuin useasti päivässä

Olon koko ajan nälkäinen, söin enemmän kuin normaalisti

Annoin aikaa nähdä ruoka

Haluaisin saada nämä luonnonäänet säilöttyä

Hidastuin

Verkkainen rytmi

Rentoutuminen helpompaa

Tunteet olivat tasapainoiset

Levollisuus itselle yllättävää

Kiitollisuuden tunne

Onnellisuus ja tyytyväisyys

Tyytyväisyys ja ilo 

Oivallus addiktoitumisesta puhelimeen, automaattiselle käden liikkeellä - ärtymys huomatessa.

Oivlasin itsestäni merkityksellisiä asioita, joita olin jättänyt kertomatta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hiljaisuus, hiljaa, suu, luonto, kokemuksellisuus, rukous

Jännitysrakennelmat, onko sinulla niitä?

Maanantai 9.8.2021 - Ulla Ollikkala



D0242648-8AA6-4512-BD56-C1EEB19F62E8.jpeg

KUVA: pixapay

Käsittelen tässä tekstissä sitä tapahtumaa, joka on palautumisen vaikeus jännitystilasta, jonka rakennelmat ovat syvemmällä,  kuin liikuntaharjoittelun tai muun fyysisen rasituksen  aikaansaama jännitystila. Pohditaan miellyttämisen, jähmettymisen ja  lamaantumisen kehollista ilmentymää sitten toisella kertaa.

Mitä jännittyessä tapahtuu?



Jännittyessä  tapahtuu hermostossa vireystilan kohoaminen eli   sympaattisen hermoston aktivoituminen. Tämän seurauksena tapahtuu  lihasten jännittäminen, hengityksen kiihtyminen, sydämen sykkeen nopeutuminen, tarkkaavaisuuden ja huomion kiinnittyminen hyvin  kapealle alueelle, pupillien supistuminen, kuulon herkistyminen, kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen aistien valpastuminen. Mielesi ei ratko tässä kohdassa muuta, kuin miten selviytyminen tilanteessa onnistuu. Hyvin kehollista toimintaa siis suurelta osalta. Tämä tapahtuma  on myös puolustautumisjärjestelmän käynnistymisen prosessi, aina ihmisen suojaksi.

Tämä järjestelmä on käytössä aina lapsuudesta saakka. Muistatko hetken, jolloin se tapahtui sinulla ensimmäisen kerran? Puolustuksesi käynnistyi, ehkä kerta toisensa jälkeen. Toisella jännitys saattoi purkautua hetkessä, keho palautui. Sitten olet sinä, jolla tämä palauttava järjestelmä ei pääse tapahtumaan, eli et onnistu palautumaan. Syntyy kehollinen jännitysrakennelma. Esteet palautumiselle saattaavat olla lapsen ympäristön turvattomuudessa, turvattomuuden hetkissä, sosiaalisten suhteiden turvattomuudesta, genetiikassa, ehkä myös temperamentissa. Nykytiedon mukaan jopa epigenetiikassa. Olet  ehkä siinä n. 5- 7 % joukossa, joka sitten myös kipuilee geenivirheen vuoksi,  jännityksen aihuttamista kipuoireista enemmän, kuin se toinen. 


Kuva: Mitä tapahtuu jännittäessä?

Silloin kun tarkastellaan syvempiä rakennelmia, tarkastelemme näitä varhaisessa kehityksen vaiheessa toteutuneita kehon reaktioita. Keho reakoi supistumalla, lyhentymällä ja tiukkuudella. Kasvot, leuka, kaula, hartiat, vatsa, selkä, lantio ja jalat, koko ihminen on supistunut. Voit kokeilla omalla kohdallasi, mikä kohta on sinulla se joka kiristää, saatat olla juuri tämän jännitysrakennelman äärellä. 

Kyvyttömyys viedä kehossa luonnollista jänntyksestä palautumisvaihetta päätökseen, saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Palauttavan liikkeen merkitys

Tämän vuoksi liikkeen merkitys on suuri. Vielä sellaisen liikkeen merkitys, jonka ideana on vaikuttaa koko kehon jännitysrakennelmiin. Nyt saatat huomata, ettei hengitysharjoitukset, salitreeni tai liikunta olekkaan se laji, jolla tähän paneudutaan. 

Kehoterapiassa (Reich, W. ym.) puhutaan sellaisista liikkeistä, jotka ovat ilme- ja ilmaisuliikkeitä. Liikkeitä, joilla ilmennetään kehon tilaa, kuvaillaan tunnetta, ja luodaan tarinaa itsestä. Tämä tapa vapauttaa kehoa, tukee sen uudelleen järjestäytymistä. Tämä on hyvä alku oman kehon vapautumiselle ja hengityksen vapautumiselle. Ohjatusti nämä löytyvät suunnittelemistani Palautumisohjemista ((2003-2020).

Pelkästään liike ei aina riitä. Toisiaan tarvitaan kehon ja mielen, sekä ohjauksen tarve sen oivaltamiseen, mitä tapahtumia on sisimpäänsä eristänyt eli sulkenut muistoistaan. Voin lohduttaa, näitä on aivan jokaisella.

Johtavatko nämä lapsuuden tapahtumat aikuisuudessa kehon jännityksiin?

Kyllä vain, sellaiseen, joka ei helpolla purkaudu. Kehoon, eli jollekin segmenntialueelle, jäänyt jännitys on altis äkillisestikin reagoimaan arjessa jokaiseen turvattomaan hetkeen, vuorovaikutukseen ja tapahtumaan. Jännitys on herännyt kehossasi. Elämmme ihmisten täyttämässä ympäristössä, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia kohtaamisiin, jotka eivät ole palauttavia. Niitä voi olla lähisuhteissa, työpaikoilla, ystävyyssuhteissa ja mitä mieleesi tuleekaan. Tunnustele sitä, mikä hetki on sinun hyvä hetkesi, sellainen jossa olet rento ja vapaa. Se on ihmisen luonnollinen tila olla ja elää. Tätä kutsutaan rauhoittumisjärjestelmän aktivoitumiseksi rekä rentoutumisreaktioksi. 😀




Terveisin Ulla

8DE6C8DE-1AAD-474A-BC17-3D80310EE65C.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautumisjärjesjeselmä, rentoutumisreaktio, segmentti, kehoterapia, jännitys, keho, mieli, lapsi, kiintymyssyhde , turvallisuus

Elämä ei ole kilpailu?

Perjantai 30.7.2021 - Ulla

6B2614AA-31D8-45F8-9F26-852C44003B8F.jpeg



Kuva: Ulla Ollikkala. Laitoin nyt tämän kuvan ihan tarkoituksella, niin näkyy joskus kirjoittajakin:)

Kilpailu on osa joidenkin ihmisten  elämää, monellakin  osa-alueella. Toisille se sopii vallan mainiosti, toisia se ei kiinnosta lainkaan. Tämä ei siis ole arvostelu aiheesta, vaan asian pohdintaa omalla kohdalla. Ehkä sinullakin on samoja ajatuksia?

Ensin on hyvä pohtia, mitä kilpailu on?

”Kilpailu on kahden tai useamman osapuolen välistä toimintaa, jossa kukin osapuoli tavoittelee tiettyä päämäärä, joka ei ole osapuolten kesken jaettavissa. Kilpailua käydään useista eri syistä.”

”Toisessa, kapeammassa merkityksessä kilpailu on järjestetty tapahtuma, jossa osanottajien tavoitteena on kilpailun voittaminen. Usein tällaisiin kilpailuihin liittyy voittajan tai voittajien palkitseminen”  Lainaus on wikipedian sivuilta.

Pohtiessani kilpailua, se on asia, joka ei ole kiinnostanut  itseäni koskaan.  Tyypillisin aiheesta ensimmäisenä mieleen tuleva kilpailutilanne on urheilu, mutta kilpailu liittyy elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Itse muistan kokemuksen, kun jouduin kouluaikoina koulujenvälisiin urheilukisoihin. Mietin jo silloin,  onko tässä mitään järkeä. Koettaa voittaa toinen juoksussa ja tuulettaa maaliviivalla omaa paremmuuttaan. Tätä pohdin silloin lapsen ajatuksella.



Missä kaikessa kilpaillaan?

Kilpailu on tullut meidän ihmisten elämässä näkyväksi monella osa-alueella.

Se alkaa jo pienen ihmisen elämässä,  äidin raskauden aikana, kuka on paras ja parhaiten raskauskuosissa pysyvä odottava äiti. Mitä tämä saakaan aikaan kasvavissa ja kehittyvissä ihmissoluissa. Kilpailu jatkuu siitä, kuinka  täydellinen lapsi on syntyessään. Onko meidän lapsi kiltimpi kuin teidän, nukutut yöt paremmuuden mittarina. Koulumaailmassa sitten jatkuu rankka kilpailu. Numerot kertovat sinun olevan joko hyvä tai huono. Kilpailu opiskelupaikoista peruskoulutuksen jälkeen, sitten seuraavaksi kilpailu työpaikoista. Kilpailu työpaikan sisällä, kuka saavuttaa tavoitteet. Kilpailu kauneimmasta ja tyylikkäimmästä kodista, parhaimmista harrastusmahdollisuuksista ja lomamatkoista, joissa on kokenut luksuselämää.

Huomaat jo varmaan,  lista olisi loputon, tässä vain jotain ajateltavaa aiheesta.



Miltä kilpailu tuntuu minusta?

Itsellä kilpailu aiheuttaa ensimmäisenä tunteena siitä pois vetäytymisen. Mikä on niin tärkeää elämässä,  että siitä pitää kilpailla. Elämä itsessään ei ole minulle kilpailu, vaan lahja. Lahja olla ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan omannäköistä ja  hyvää elämää. 

Elämässä, minun mielestäni, suurin merkitys tulisi olla hyvyydessä, toisen ihmisen  ystävällisestä kohtaamisessa, ohjaamisessa  ja kuuntelussa, näitähän me tarvitaan  toistemme kanssa. Pitäisi antaa valtavan iso merkitys sille, miten kauniisti osaat toista kannustaa ja antaa apuasi. Yhdessä toimiminen ei ole kilpailua paremmuudesta. 

Miten usein tähän törmäät työpaikallasi? Miten usein kannustat ja arvostat toista hänen työssään? Miten tunnistat tätä ystävyyssuhteissa? Miten usein kiität saamastasi avusta? Tässä on mielestäni psykologisen turvallisuuden ( vuonna 1960 esille tullut käsite) ensimmäinen lähtökohta yhdessä toimiessamme.  Kilpaillessa kun on aina  häviäjiä ja  niitä joiden epäonnistumiset ruoditaan, riskiskinottajia, joita kannustetaan, joskus myös erilaiset ja erimieliset sivuutetaan. Moniko työpaikka olisi turvallisempi ja näin paljon parempi, moniko yhteistyö olisi sujuvampaa, moniko yksilö olisi tyytyväisempi  elämäänsä. Moniko ystävyyssuhde rakentuisi toisin. Moniko parisuhde puhaltaisi yhteen toisella tavalla.

Voisimmeko olla innovatiivisia, tuottavia, itseämme likoon laittavia ihmisiä ilman kilpailua. Voisivatko tavoitteet olla sellaisia, että niitä täyttäessään ei tarvitsisi kilpailla.

Mitä meille tapahtuu?

Kuinka usein kilpaillessa rikotaan toisen rajoja. Astutaan sille alueelle,  jossa toinen jo on ja pyritään työntämään toinen  pois. Ottamaan itselle toisen paikka. Tämä kuuluu minulle, minä olen paras. Minä ylitän ensin ”maaliviivan”.

Mitä piirrettä tässä kohtaa ihminen ruokkii itsessään? Tätä pohdin nykyisin aikuisen ajatuksin.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämä, kilpailu, turvallisuus, urheilu, työ

Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla



AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

FD60650F-97B0-4CBE-854A-1664FC98BDA6.jpeg-itselleni-sellainen-aiti/





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, kiintymyssuhde, turvallisuus, keho mieli, palautuminen

Lomalla

Maanantai 19.7.2021 klo 11:41 - Ulla

2B09E880-08BE-4E93-8912-AA2B2235EEDB.jpeg

Kuva: Ilpo-koira istahti hetkeksi laudalle, ihan omaehtoisesti. Oli käynyt juuri vilvoittelemassa. Kuuma aurinko ei sovi koirille, joten sen vuoksi matka ei jatkunut laineille hänen kanssa.


Loma

Tämä aika on ollut toisille mitä parhainta ja toisille mitä vaikeinta aikaa. Siis loma-aika. Niille, joilla kuormitus on ollut jatkuvaa ja taidot päivittäiseen palautumiseen heikot, saattavat kokea, että on löydettävä ensin lomamoodi. Luen siitä usein kertomuksia, että ensimmäinen viikko lomasta meni nukkuen ja etsien aktiivisuutta tehdä mitään. Kuulostaako tutulta? Kysymys voi olla juuri siitä, että olet unohtanut arjessasi tuottaaa itsellesi hermostollisella ja mielen  tasolla rauhaa ja turvallisuutta. Ilman näitä asioitahan ei palautuminen toteudu.

Mainitsin aiemmin, että tämä liittyy palautumisen taitoihin. Ihminen, joka oivaltaa palautumisen osaksi jokaista elämänsä tuntia, voi paremmin läpi vuoden. Lomalle siirtyminen ei siten vaadi enää mitään erityisiä toimintoja. Ihminen vain toteuttaa siirtymisen vähemmän aikataulutettuun aikaan. Pohdimme tätä samaa aihetta yhteisessä palautumisen Podcastissamme, johon linkki tässä: https://www.spreaker.com/episode/45526634


Loman tarkoitus

Tarkoitus lomalla on se, että ihminen toimii lomalla omalla ajalla ja omilla ehdoillaan. Tai näin sen pitäisi olla. Usein vain käy niin, että oma itse jää perheen, lasten tai vanhempien hoitamisen ja huoltamisen  alle. Pohdin siirtolapuutarhalla ystäväni kanssa, juuri eilen, tätä asiaa. Kuinka elämässä on tartuttava aina hetkiin, kun mitään erityistä ei edellä mainituilla alueilla ole meneillään. Siis jälleen jokaiseen tuntiin, itsen palautumisessa. Elämästä tulee silloin arkisuudessaan hyvin merkityksellistä. Tässäkin hetkessä nautin juuri siitä, että olen juonut aamukahvin ja istun kirjoittamassa palautumisen blogia lomasta. Nauttien ilolla elämästä. Meneillään on tälläkin hetkellä henkilökohtaisessa elämässä monia kuormittavia ja raskaista  asioita, mutta hetket olla, ovat edelleen ainutlaatuisia. Niitä ei voi mikään tai kukaan viedä itseltä.


Energinen palautuminen

Energinen oleminen on itselle myös palautumista. Tällä tarkoitan sitä, että koen suunnattomasti mielihyvää siitä, että voin tehdä asioita, vaikka yhteisön hyväksi. Olen mukana siirtolapuutarhani huvitoiminnassa, joka irrottaa mielen loistavasti ajatuksissa askartelusta. Palkintona on mielihyvä. Toinen energinen oleminen on liittynyt liikuntaan eli suppailuun. Olla luonnon sisässä, lipuen ja liukuen siinä parhaiten palauttavassa  ympäristössä. 

Itsellä loma jatkuu edellen aikataulut unohtaen ja sitten tämä tila muuttuu jossain vaiheessa aikatauluihin ja työhön. Edelleen palautumisen ehdoilla. 

Miten sinulla?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Loma, palautuminen, omaaika, lepo, suppailu

Olemisen pyhyys

Tiistai 13.7.2021 klo 9:38 - Ulla

Oleminen_.jpeg



Kuva: Ulla

Tässä kirjoituksessa kerron itse kokemastani rauhan ja rentouden tilasta. Haluan jakaa nämä ajatukset myös kanssasi, ehkä tunnet samoja ajatuksia  ja koet samoja kokemuksia.

Puhtaasti energisiä olemisen hetkiä

Kesän lämpötilat ovat sallineet runsaasti oleilua. Harrastan sitä muutenkin, koska joutilaisuuden tila on minulle  luontaisesti helppoa. Yli kaiken pidän päiväunista ja tietysti sitten tietoisesti rentoutumisen tilasta. Jotkut voivat kutsua näitä rauhoittumisen hetkiä meditoinniksi tai mietiskelyksi, kaikki käy, itselle ne ovat pelkästään puhtaan energisiä olemisen tilan hetkiä, siis miettimättömyyttä. 

Lue lisää aiemmasta aiheeseen liittyvästä blogistani 2017. https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/07/16/20076

Rentoutumisen pyhä tila

Rentoutuminen on ollut osa elämääni yli 30 vuoden ajan, sen vuoksi se ei tarvitse mitään erityistä aikaa, paikkaa tai erityisen tilan ottamista. Olen ihastunut rentoutumiseen jo yhdeksänkymmentä luvun alussa ollessani kuntohoitajana fysioterapissa  ja olen itsekin opettanut sitä  muille vuosikymmenen ajan. Olen myös keho-ja rentotusterapeutti, joka tarkoittaa rentoutumisessa tapaa, joka sallii pelkän olemisen, tiedostamisen tilan,  oleminen juuri hetken tilassa, vapauden olla myös ilman rentoutta, juuri sellaisen kuin on hetkessään. Ei siis autogeenisiä, progressiivisiä tai sovellettuja keinoja.

Rentoutumisen hetkissä kokee oivalluksia, näkee asioita toisella tavalla, matkailee mieleen ja ulos mielestä. Ulos mielestä matkaaminen tuottaa mielenkiintoisimmat kokemukset. Tunnistatko sen, kuinka näet koko maailman-maailman mittakaavassa, tai näet maailman avaruudellisen hahmottamisen kautta. Silloin oma osuus maailmassa kutistuu ja muuttuu hyvinpieneksi "atomiosaksi". Olemassa olon merkitys muuttuu ja se muuttuu osaksi kaikkea ympärillä olevaa.

Viimeksi makoilin tällaisessa tilassa kotijärven maisemisssa. Koin, että yhteys ympäristöön oli voimakkaampi kuin aiemmin. Tiedätkö sen tunteen, kun havaitset ympäristön eri tavoin, tavalla jotka kutsutaan havaitsemisen syvemmäksi ilmiöksi. Ympäristömmehän koostuu elektroneista, protoneista ja neuroneista, eli valtavasta määrästa sähköenergiaa,  ja me  kaikki koostumme näistä rakennelmista. Ihmiset, eläimet, elävä ja tieteen mukaan myös ns. kuollut materiaali. Rentouden tilassa, sen lisäksi, että havaitset, myös tunnet sen syvän yhteyden tähän ympäristöön. Nämä hetket ovat huikeita olemisen tiloja, olet yhtä sen ympäristön kaikkeuden kanssa, joka on olemassa.

Nykyisin rentoudun myös upouudella suplaudallani, makoillen selälläni järven sylissä. Huikeinta oli auringonlasku viime viikolla tällä tavoin. Luonnon sylissä, pienten aaltojen keinutukessa on jotain suurta pyhyyttä, joka liikuttaa mieltäni. 

Lapsena otin usein veneen ja annoin aaltojen viedä itseäni järven selälle ja koin aivan samoja tunteita. Palasin siis vanhaan kokemukseeni, jonka olin hetkeksi unohtanut. Lapsena en ymmärtänyt sen kokemisen tilan pyhyyttä, vaan pelkän olemisen tilan. Olen aivan lapsesta lähtien nauttinut itsekseni ja yksin olemista suunnattomasti.



Ajattomuuden tila

Ohjaan alkumatkaa tähän kokemukseen myös koulutuksessa, silloin kun se tulee mahdollisuutena mieleen. Viimeksi eräällä luonto jaksolla. Ajan voi sivuuttaa ja nähdä itsensä olemisen tilassa. Todellisessa läsnä olemisen kokemuksessa  ilman harjoitusta ja suorittamista ja ilman mitään metodia. Olemista ja ajattomuutta itsessään ei voi sivuuttaa, silloin kun sen syvyyden löytää, silloin havaitsee ympäristöä, ihmisiä, koko maailmaa hieman toisin. Puhtaassa energiassa on pelkästään hyviä asioita. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rentoutuminen, oleminen, joutilaisuus, pyhyys, järvi, luonto, palautuminen

Vanhemmat kirjoitukset »