Pitääks mun aina?

Tiistai 14.1.2020 klo 8:34

86B29084-tyo0D1D-413A-B13B-802D82DC44F4.jpeg



  • Jaksatko seuraavaan lomaan?

  • Parempiin tuloksiin töissä?

  • Punnitsetko proteiinisi?

  • Hallitsetko  syvähengityksen?

  • Mittaatko askeleesi?

  • Onko ensi vuosi suunniteltu?

  • Venytätkö pinnaasi jatkuvasti?

  • Kuinka vähennät stressiä?





Olemme havainneet koulutus- ja luentotapahtumissamme seuraavan asian. Kaikesta pitää selviytyä ja sietokyky pitää olla hiottu joka vastoinkäymisen jälkeen korkeammalle. Kuulostaa, että ihmiset alkavat olla elämänsä panttivankeina. Neuvottelut itsen ja arjen asettamien vaatimusten edessä eivät tuota vapauttavaa tulosta. Kysymys kuuluukin pitääkö aina jaksaa, kehittyä, joustaa, pystyä, luoda parempaa painosta itsestä ja ymmärtää muita?

Työssä on oltava joustava ja sopeutuva, kuitenkin tehokas ja aikaansaava. Työkaverit pitää ottaa huomioon, mutta usein heidän kanssaan pitää kilpailla samasta elintilasta ja toimeentulosta. Joskus se toisen taito ja osaaminen on vaarallista, ei kannatettava ja kannustettava ominaisuus. Vaikeus moninkertaistuu, kun tätä asetelmaa viljelee johto. Syyllisyys omasta ammatillisesta osaamattomuudesta ja osaamisesta aktivoituu.

Elämän, kodin ja ympäristön näkymä ulospäin, niille muille, vaatii panostusta. Sen on näytettävä tietynlaiselta. Sellainen malli, jota kannatetaan sisustuslehdessä ei oikein mahdu moneenkaan, mutta varsinkaan lapsiperheen arkeen. Pyrkimykset tätä mallia kohti romahtavat säännöllisesti. Koti on kaaoksessa, jo pelkästään siksi, että lapset leikkivät tilat sekaisin. Syyllinen olo omasta huonommuudesta vanhemmuudessa  aktivoituu.

Vapaa- ajan harrastuneisuus on hyväksynnän edellytys. Liikkuminen on ehdoton edellytys ja kulttuurin harrastaminen kuuluu sivistykseen. Työn, kodin, lasten, vanhempien ja  ystävyyssuhteiden hoitaminen vapaa-ajallasi on ihmisyytesi mitta. Syyllisyys halusta olla yksin ja aivan rauhassa aktivoituu.

Kulttuurimme on suosinut ja suosii sinnittelevää ja suoriutumiskykyisen ihmisen toimintamallia. Ikäänkuin psyykkinen selviytymiskyky olisi kuin muovailuvahaa, jota muokataan. Psyykkiseen selviytymiskykyyn liittyy kuitenkin aina ihminen historiansa, vuorovaikutuksensa, tunteidensa ja kokemuksensa kanssa.  Jatkuva selviytymisen vaatimus voi viedä kaikki voimat. Kunnes jossain vaiheessa voimat eivät riitä. Syyllinen olo omasta riittämättömyydestä aktivoituu.

”Pitää ja täytyy” ajattelu on valinta, johon vaikutat itse. Voisitko muuttaa suuntaasi ajatella, tuntea ja toimia?



  • Palaudu hyvissä hetkissä, unelmoi päivittäin, näe luonto ympärilläsi.

  • Etsi joka päivästä omia hetkiä, pieniä pysähdyksiä.

  • Riitä juuri nyt omanlaisena itsellesi.

  • Ruokaile nautinnolla.

  • Hengitä, luonnollisesti vain sisään ja ulos.

  • Luovu asioiden mittaamisesta.

  • Elä tätä hetkeä, koska muuta hetkeä ei ole.

2 kommenttia .

Kutsu vapauteen - palautumisohjaajakoulutus

Lauantai 11.1.2020 klo 8:43 - Satu Sjöholm

Kutsuvapauteen.jpeg

Lue linkistä Kutsu vapauteen - Satu Sjöholmin ajatuksia Palautumisohjaajakoulutukseen osallistumisesta. Satu kirjoittaa jatkossa koulutuksesta, siihen liittyvistä kokemuksiaan ja ajatuksistaan. Voit aloittaa tästä.

https://kutsuvapauteen.vaikuttajamedia.fi/2019/10/06/palautumisohjaajakoulutus/

Kommentoi kirjoitusta.

Ahdistus, paniikki ja sanat kehollisessa järjestelmässä

Maanantai 6.1.2020 klo 17:57

B53EEF8C-10FD-4CAC-B6C4-51BA899C2A65.jpeg

Asiakkaiden kanssa tulee usein esille kokemukset ahdistuksesta, paniikista, hengityksen vaikeudesta, epämiellyttävistä tunteista ja kyvyttömyydestä sanoittaa kokemustaan. Ihmiset ovat hädissään näiden tuntemusten kanssa. Avaan heille aina tietoa ahdistuksen fysiologiasta. Ahdistuksen kehollisen perustan ymmärtämisen jälkeen teemme kehollista ahdistuksen purkua. Hengityksen vapaa virtaus on oleellinen osa kehon ja mielen vapautta. Lisäksi sanojen purkava merkitys kehollisessa järjestelmässä on saatava ihmisen tietoisuuteen. Näihin käytän apuna ”minä tarvitsen” - korttimallejani. Koska nämä asiat ovat niin tärkeitä nostan ne uudelleen esiin myös täällä blogissa. 


Olen tehnyt kehoterapiaa eli kehon kautta työskentelyä vuodesta -94 lähtien. Kehoterapiahan on työskentelyä kehon toimintaa tutkien, havainnoiden ja ymmärtäen. Kehoterapiaan liittyy myös ymmärrys hermoston toiminnasta, hengityksestä ja nykytiedon mukaan ymmärrys sellaisesta kuin kehon järjestäytymisestä.  Tähän liittyy myös ne segmentit, joista puhumme Palautumisohjaajakoulutuksessa. Siksi tämä kuvakin on kirjoituksen alussa. 



AHDISTUKSEN SELVENTÄMINEN FYSIOLOGISESTI



”Ääreisverisuonten supistuminen lisää ahdistusta, kun taas ääreisverisuonten laajentuminen tuo mielihyvän tuntemuksen. Sisäinen jännitys johtuu veren virtauksista ruumiin keskustaan ja sydämen alueelle, ja se herättää meissä ahdistuksen. Vastaavasti voimakas veren virtaus ääreisosissa poistaa sisäisen jännityksen ja sen mukana ahdistuksen fysiologisen perustan.” ( W.Reich)


Kosketus, se tuttu ja turvallinen vaikuttaa ääreisosien verenkiertoa aktivoivasti ja siten lievittää ahdistusta. Tämä voidaan todeta sykevälivaihtelumittauksellakin. Hyvää tekevä ja turvallinen kosketus palauttaa ehkä muita keinoja tehokkaammin. Kuljemme silloin  poikkeuksetta kohti mielihyvän kokemusta. Silloin, kun se ei toteudu, sitä seuraa ärtymyksen tunnereaktio. Kosketuksen lisäksi tai sijasta voidaan tarvita liikettä. Liikettä joka lempeästi purkaa ja tuo kehon sisäisen paineen sisältä ulospäin. Siten sen on mahdollista purkautua turvallisesti.



HENGITYKSEN KEINOTEKOISET HARJOITUKSET


”Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään  palleajännityksen eikä kehon jännityksen laukeamiseen. Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.”(W.Reich 1935-40.)


Hyvin usein kohtaan näitä mekaanisia hengitysmalleja. Hengitys on lukossa ylhäällä tai alhaalla. Uloshengityksen huokaisua ei osata vapauttaa, vaan se on suoritus. Sisäänhengitykssä koko keho saatetaan aktiiviseen tilaan eli suoritukseen. Onneksi näistä voidaan ymmärtämisen, harjoittelun ja tiedon avulla löytää tie vapaaseen ja virtaavaan hengitykseen. Siihen, jossa ei ole oikeata ja väärää mallia. Hengityksen ja kehon yhteys on löydettävä laajemmin kuin esimerkiksi uloshengitystä pidentämällä. On tunnistettava koko kehon liike yhteydessä hengitykseen ja oivallettava mitkä kehon segmentit ovat lukkiutuneet. Niille on kehon järjestäytymisessä syynsä, joita ei ole tarkoituskaan hetkessä purkaa. 



EMOOTIOIDEN SYKE


”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, seurauksena ahdistus. ( muut tuntemukset) Miellyttävän suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä.”( W. Reich)


Me elävät olemme kuin meduusan liike. Meissä tapahtuu yksinkertainen supistuminen  ja laajentuminen. Se on elämämme syke. Se on myös tunteiden syke ja jos se häiriintyy seurauksena on jännitys. Jännitys taas saa aikaan stressiä, unettomuutta, ahdistusta, joten juuri tästä syystä on tärkeä ylläpitää palauttava liike. Ei siis mikä tahansa, vaan kehon järjestäytymiseen liittyvä purkava liike.


SANOJEN MERKITYS KEHOLLISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ


”Elollinen organismi ilmaisee itsensä liikkeessä, ja näin puhutaan ilmaisuliikkeestä. Tämä on elollisen organismin liikkumista ulospäin ja sillä on emotinaalinen ilmaisu. Jokainen emotionaalinen ilmaisu on sidottu liikkeeseen. Ilmaisu voi olla myös jähmettymistä ja liikkumattomuutta.

Elollinen toiminta ei ainoastaan ala ennen sanallista kieltä ja ole sen ulottumattomissa, vaan sillä on ennen kaikkea ilmaisuliikkeen muotonsa, joita ei voida sanoin ilmaista.”(W. Reich)


Tähän liikkeen tuomaan ja ilmaisemaan tietoon perehdyin kehoterapian lisäksi psykofyysisen psykoterapian koulutuksessa. Syvään keholliseen tietoon itsestä ja kehollisesti sen ilmaisusta ja siten tuomisesta tietoisuuteen. Sanalliseen tuottamiseen, siten että sanojen sisältö vastaa kehon viestiä. Siten ihmisolennon  on mahdollista voida tosi hyvin.

 










Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hermosto, tunne, hengitys, palautuminen, ahdistus, paniikki, keho, kehoterapia

Trauma

Lauantai 28.12.2019

Trauma.jpeg

Aihe trauma ja sen kokeminen puhuttaa. Tekstini aiheesta on ajatusten virtaa, nähtyä, koettua ja kuultua asian parista. Ehkä tämä herättää sinulle ajatuksia siitä, miksi meissä on niin paljon tuskallisia tunteita. Myös tunteiden turruttaminen voi olla osa tätä kokemusta. 

Puhumme paljon pohjimmista syistä, jotka saavat aikaan seurauksia,  jotka näyttäytyvät käyttäytymisenä. Saatat kulkea elämäsi siten, että mitkään seikat eivät nouse puhuttelemaan sinua. Tai sitten kuulut siihen joukkoon, jolla on menossa koko ajan jokin projekti itsensä kanssa. Voit olla myös se ihminen, joka havahtuu aina jossain elämänsä vaiheessa huomaamaan, että nyt sattuu ja lujaa.

Kysymys on traumoistamme, joita kutsun myös haavoiksi. Ajan saatossa haavat arpeutuvat, mutta niiden jälki on aina olemassa.  Traumat voivat olla pieniä elämän kolahduksia. Nämä pienen asiat voivat olla vaikka, opiskellessa tai työelämässä, jatkuvia sinuun kohdistuvia negatiivisia tapahtumia. Tai sitten isoja traumoja, jotka ovat elämäsi varhaisessa vaiheessa syntyneitä. Ne ovat  toistuneet samankaltaisina tapahtumina lukemattomia kertoja. Tai ne voivat olla onnettomuuden tms. myötä tulleita rajuja kehon ja mielen haavoittumisia. Osa näistä on kokemuksistasii on täysin hämärän peitossa, osa noussut tietoisuuteen ja osa mielikuvien kautta, kerta kerralta mieleesi värittynyt muisto.

Sitten on ne varhaiset muistot, joita et ole edes osannut liittää omaan perustavan syyhyn eli syvään trauman sinussa. Se on aikuisuudessa arpeutunut kohta ja se saattaa oireilla kehon kipuina ja epämääräisinä kehon ahdistuksen  tuntemuksena. Vanhat muistot on hyvin paketoitu, varsinkin jos ne liittyvät omiin vanhempiin, ettei niitä edes kyseenalaista traumaattisiksi asioiksi. Jotenkin ehkä lapsenakin tiedostit, että vanhemmilla ei vain ole ollut taitoa, kykyä tai ymmärrystä siitä, että tekee väärin lastaan kohtaan. Vanhemmilla tai vanhemmalla ei vain ole ollut riittävää kykyä kasvattaa lasta. Rakkaus vain ei riitä, jos sen toisessa päässä on tuska. Henkinen nujertaminen ja nujertuminen voi olla juuri tälllainen trauma. 



Anteeksianto ei asiaasi ratkaise. Se ei vie omaa tuskaasi purkavaan suuntaan. Apua saattaaa tuoda ymmärrys mitä sinulle on toistuvasti tapahtunut, kenen taholta ja miten olet siihen joutunut reagoimaan, jos muistosi tähän suuntaan hiljalleen suostuvat kulkemaan. Suotavaa olisi sen tapahtua turvallisessa ja ammattitaitoisessa mielen ja kehon huomioivissa terapiassa.  Siten voit löytää  tien muistojen kohtaamiseen tässä päivässä. Ainoastaan tiedostamalla, että juuri sinä et enää anna minkään, tai kenenkään, kohdella itseäsi huonosti. Tässä kohdassa pelastajaa ei tule itsesi ulkopuolelta. On opeteltava itseänsä kunnioittava elämäntapa. Anteeksianto liittyy sitten siihen, että annat anteeksi itsesi vuoksi, että voit toipua. Elämän haavojen ja arpien avaaminen on tuskallista. Niihin liittyy niin usein lähi-ihmisiä ja ristiriitaisia tunteita. Tarvitset elämääsi rohkeutta. Rohkea elämänsä ja menneisyytensä kohtaaminen tuo nykyhetkeesi vapautta elää.



Kommentoi kirjoitusta.

Palauttava liike

Sunnuntai 1.12.2019 klo 19:38 - Ulla


palauttavaliike 



Palautumisohjaajakoulutuksessa puhumme palauttavasta liikkeestä ja sen kehoon ja mieleen tuomista merkittävistä muutoksista. Palautuminenhan tarvitsee myös liikettä.

Palauttava liike ei ole esimerkiksi pilatesta, joogaa tai mitään mahdollisesti ennestään tuntemaasi liikkeen toteuttamista. Palauttava liike perustuu länsimaiseen kehoterapiaan ja siihen, että uskaltaa tuntea liikkeen itsessään. Lempeää ohjausta toki  saat, koska liikkeen suunta ja laatu löytyvät siten helpommin. Siten havahdut itseesi helpommin.


Kehon järjestäytyminen


Liikkeet pohjautuvat ajatukseen siitä, että keholla on kyky järjestäytyä uudelleen luonnolliseen suuntaansa, silloin kun siihen annetaan mahdollisuus. Meidän kehomme järjestäytyy ( lainaus W. Reich, ja nykyisin G. Downing) omassa tahdissaan ja rytmissään, aina kohti kehon vapautumisen tilaa. Tämän tapahtuman aikana myös  tunteet saattavat nousta pintaan. Lihaksistoon tulvahtaa lämmön ja rentoutumisen kokemus. Myös nivelten liikkuvuus ja liikkeen laajuus muuttuvat. Liikkeen toteutuessa mieli irrottautuu suorittamisesta ja siirtyy kokemuksen havaitsemisen tilaan. Palautuminen hermoston tasolla toteutuu.


Siis mitä ihmettä? Ei lainkaan ihmeellistä, silloin kun kehon harjoittamisesta  poistetaan säännöllinen liike ja oikean tavan suorittaminen. Palautumisohjelmissa keho maadottuu ja  liike hakeutuu luontaisesti keskilinjaan, rytmikkääseen hengityksen ja liikkeen yhteistyöhön, ei kielellisen kommunikaation alueelle itsen kanssa, asento-ja liikeaistin, sekä tuntoaistin saumattomaan  yhteistyöhön. Näin keho liukuu kohti vapautta ja kokonaisuuden kokemusta suhteessa ympäristöön. Toisaalta, onhan tämä ihmeellistä. Aivan kuten palautumisohjaajaopiskelijat sanovat, tiedättekö kuinka merkittäviä nämä ohjelmat ovat?



Tiedämme, että uudenlaisen ja kuitenkin niin vanhan ja luonnollisen liikkeen toteuttamien on mielenkiintoista. ”Voinko tehdä näin, osaanko, mitä tämä on, mitä minussa tapahtuu, ainakin tarkkailija ja suorittaja huhuilee kun uskaltauduit kokemaan.” Astuessaan  kaikkien mielen kieltojen, arvostelujen ja estojen yli alkaa kokemuksellisuuden mahdollisuus. Kehosi vastaa myönteisesti, kun annat sille mahdollisuuden. Pieni säädelty värinä voi toteutua tai sitten ei, se ei ole mikään kehon järjestäytymisen edellytys. 


Luotuani ( ensimmäiset 2003) kehoterapian pohjalta nämä ohjelmat, tiesin että vielä joskus on niiden ”in” aika. Silloin, kun valmius vuorovaikutukseen itsen kanssa on kehollisesti tärkeää ja tarpeellista. Poikkitieteellisestikin tarpeelliseksi tunnustettua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautumisohjelma, palautuminen palauttava liike, psykofyysinen

Palautumisen mahdollisuus

Maanantai 25.11.2019 klo 10:00

D0978182-5928-4066-B7DA-4C7BCFA49D7C.jpeg

 

Olemme kiertäneet Suomea useammalla paikkakunnalla. Luennoimassa palautumisesta ja siitä, kuinka sen toteuttaminen on mahdollista. Kukin voi tarkastella luennoilla omaa palautumistaan hiljaa tai napakasti itsekseen ja omaan arkeensa peilaten. Luennoilla voimme puhua vain siitä, joka on kirjoitettua ja tutkittua faktaa. Meillä ei ole kikka- ja vinkkilistaa, joka toimisi kuin  palautumisburana, jonka  ottamalla palaudut, nukut yösi heräämättä, olet virkeä ja jaksava. Me emme voi luvata muutosta ilman yksilön omia pieniä huomioita ja tekoja.  Näistä yksilön omista teoista se kestävä hyvinvointi sitten muodostuu.  Luennoilla ohjaamme huomioimaan tapaa ajatella asioita,  tehdä se itselleen lempeästi ja pienesti. Herättelemme ihmisiä itsen ja kehon hälytysjärjestelmän kuulemisen keskiöön. Palautuminen ei ole katoava trendi, tai mielipide, vaan se on elämisemme ehto. Itseä paremmin kuulemalla on mahdollista elää hyvää elämää.



Muutoksen mahdollisuus

Palautumiseen liittyy oleellisesti sana muutos. Muutos siihen suuntaan, jonka jo tiedät, olet siitä  lukenut ja kuullut. Palautumisessa ja sen toteuttamisessa kompastut helposti sellaiseen asiaan, joka on tuttu esimerkiksi painonpudotuksen alueelta. Lukuisat painon pudottamiseen liittyvät ohjeet, luennot, erilaiset ruokavaliot ja ohjelmat tiedetään, mutta ne  eivät vain ole tuottaneet tulosta. Kuulostaako tutulta? Tiedetään, tiedetään, mutta lopputulos ei ole toivottava. Palautumisessa on aivan samat vaikeudet. Yllättää tai ei, näissä asioissa on myös paljon samoja rakenteita.

Muutoksen mahdollisuus on aina ihmisessä itsessään, sitä vain haetaan itsen ulkopuolelta. Olisihan se huomattavasti helpompaa olla ohjattavana, liikuteltavana, jopa ajatusten tasolla toisen ohjauksessa, kuin uskaltautua itse  pysähtymiseen ja kuulemiseen. Ulkopuolelta tuleva ohjaus, on se sitten ravintoon, uneen tai liikkeeseen liittyvää, ei riitä. Me emme pääse mihinkään siitä tosiasiasta, että palautumiseen liittyy keho, paremminkin hermosto ja sen toiminta. Säätelyn keinot eivät ole automaattisesti samoja kaikille, vaan opeteltavia itsen kautta.  Palautumiseen liittyy myös koko elämän matkasi vuorovaikutukset ja ympäristö, jossa olet elänyt ja elät. Minkälaisia kohtaamista matkasi varrella koet ja kuinka ne avaavat sinulle oman elämäsi kuormittavia kohtia. Kuormitusta löytyy työstä, kotoa, läheisistä ja vähän kaukaisemmistakin  ihmissuhteista. Näiden lisäksi kuormitusta löytyy vapaa-ajalta, liikunnasta, liikkumattomuudesta, ravinnosta ja tunteista. 



Vuorovaikutus ja palautuminen

Silloin, kun olet kuormittunut tai alivireässä olotilassa, voit etsiä tietä sopusointuisempaan olemisen tilaan. Tähän tilaan palaamisen ymmärrät todeksi vasta sen kautta, kun ymmärrät  oman hermostollisen reagointimallisi. Nämä mallit ovat kirjautuneet kehoosi ja mieleesi. Ne ovat koko kehon järjestelmässä, joka saattaa aktivoitua joka kerta, kun astut oman kuormituksesi ansaan. Lähes joka kerta se on sinun kuormituksesi ”akilleen kantapää”.  Kehosi järjestäytyy jokaisen kohdatun ihmisen ja tapahtuman kautta, tulkitset huomaamattasi mikroliikkeitä ja ilmeitä. Näiden tulkintojesi mukaan joko vapaudut tai et. Tiedämme tämän asian kehoterapian ja sosiaalisen oppimisen teorian ja tiedon kautta. Tämän vuoksi palautuminen on niin monitahoinen asia. Juuri tässä piilee se  taika, joka kiinnittää sinut tapaasi toimia, kuormittua ja sen vuoksi sitä on niin vaikea muuttaa hetkessä ja vinkeillä. Vuorovaikutus on se, joka on läsnä elämäsi matkalla, alusta loppuun.

Pienet korjaukset 

Siksi,  lähesty itseäsi pienin korjaavan keinoin, pysähtelyn, palauttavan liikkeen, rentouden, luonnon vaikutusten, kosketuksen, lempeän ja turvallisen vuorovaikutuksen keinoin. Siten hermostosi rauhoittuu. Hälyt kehossa pomppaavat pois päältä ja turvallisuus palautuu elämisen kokemiseen. Tee muutoksia, jotka koet itsellesi mahdolliseksi aina siihen suuntaan katsoen, että kohennat hyvinvointiasi.  Saatat yllättyä, palautua!






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, hermosto, säätely, palautumisburana, muutos

Paras painos itsestäsi

Sunnuntai 10.11.2019

6B166581-7B2C-425E-A53E-C115B081A553.jpeg




Olen kerran eräällä luennolla ja mieleeni jäi soimaan lause, ”ole paras painos itsestäsi”. Mitä se tarkoittaa? Jos olet oikea asshole, oletko parempana painoksensa  vielä parempi asshole. Itsen ja oman toiminnan tutkiminen olisi varmasti parempi ratkaisu. Myös asshole- tyyppi voi muuttaa suuntaansa,  kunhan  suostuu tutkimaan oman mielensä sopukoita ja toimintamallejaan.

Tieto  ihmisen toiminnasta, nykytiedon mukaan, on vahvasti liitoksissa ymmärrykseen hermoston toiminnasta. Sen ymmärtämiseen, mikä  hermoston toimintamallin kehittymiseen  on vaikuttanut aikoinaan.  Vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan vuorovaikutuksen kokemuksen läpi. Tarkastelemalla historiaansa ja elämänsä ihmissuhteita ihminen voi yrittää ymmärtää,  jos itsestä on kehittynyt asshole tai sitten ( se pelkkä ulkoisen massan kasvattaja) tai sitten henkisen kasvun suunnan valinnut ihminen. Se, mitä et voinut valita, oli geenit ja kasvuympäristö.



Ihmisenä kasvaminen 



Tähän itsenä kasvamisen suuntaan tutustuin 90- luvulla, kehoterapian koulutuksessa. Sillon ne olivat ulkopuolisista hörhöhommia.  Nykyisen ymmärryksen mukaan juuri elämisen perusrakennelmien tutkimista itsessä, ja niiden suhteesta kasvuympäristöön. Silloinen työskentely perustui länsimaiseen näkökulmaan, hengitykseen sekä autonomisen hermostoon. Keskiössä oli tietoisuus itsestä, kehotietoisuus ja sen ymmärtäminen, sekä kehon jännitysten purkaminen, rauhassa, kuunnellen ja ennenkaikkea turvallisesti. Turvallisesti sen vuoksi, että meillä jokaisella on omat elämämisen  aikaansaamat traumamme. Ovat ne sitten pieniä tai isoja muistoja kokonaisuudessamme. Niitä ei pidä saada väkisin koettavaksi ja näkyville. Ne ovat piiloutuneena kehon jännitysten alle, keho suojaa näin mieltä. Oman fyysisen, psyykkisen ja  henkisen tien kulkeneena tiedän, ne on kohdattava pienissä osissa.  Lempilauseeni on ”Koska et ole eilen syntynyt, niitä ei tänään pureta”.

Hermoston toimintaa

Vagushermo ei siis ole mikään uusia asia, jo kehoterapiassa sen rooli oli vahvana esillä. Hermostoa tarkasteltiin, jopa  ymmärrettiin ylivirittyneestä tai alivireästä tilassa. Molemmat suunnat oli opeteltava tunnistamaan, löytääkseen sen ajoittaisen sopusointuisen välitilan. Oli myös  ymmärrettävä, miten keho reagoi. Nykyisin tieto on lisääntynyt vaguksen osista ja toimintamalleistamme  hermoston reagoidessa. George Downingin* teorioita kuunnellaan ja tutkitaan  nyt tarkasti.   

Tunnetko itsesi


Ihmisellä on luontainen tarve tuntea itsensä. Oloja kohtaamalla itsenä kasvaminen on mahdollista. Olot ovat syntyneet matkasi varrella, silloin kun et niitä ole vielä ymmärtänyt. Tai sitten myöhemmin, mutta et ole niitä käsitellyt. Molemmissa tapauksissa olet  ollut suhteessa ympäristöön, vuorovaikutukseen ja itseesi. Kaikki on siis valmiina sinussa. Saadaksesi ne tunnistettaviksi ja koetuksi, saatat tarvita lempeää ohjausta matkasi varrella. ”Paras mahdollinen sinä, näyttäytyy siinä kuinka kohtelet muita.” 
Sopu, itsen ja menneisyytensä kanssa on joskus tehtävä, että tämä on mahdollista.

                                                     ______________________


* Koulutusta psykofyysisen psykoterapian alueelta  on tarjolla niille, joilla on riittävä pohjakoulutus ja psykofyysisen koulutuksen erikoistuminen.  Riittävät perustiedot vaativat usean vuoden terveysalan koulutusta, länsimaisen lääketieteen pohjalta. Sen lisäksi vaaditaan  erikoistumista psykofyysiseen alueeseen ja tietysti psykofyysisen alan työkokemusta.  Ei siis miltä tahansa tasolta lähtevää, vaan terveydenhoidon ammattilaisten lisäkoulutusta. 
Hyvä niin, koska silloin psyykkisen  turvallisuuden kokemus  on mahdollista toteutua.

Kommentoi kirjoitusta.

Jaksatko työssäsi?

Tiistai 8.10.2019 klo 9:50

2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

 

Alipalautuminen

Olemme saaneet useammalta taholta tiedusteluja aiheesta alipalautuminen. Miten se liittyy työssäjaksamiseen? Alipalautuminen on ilmiö, joka puhuttaa suhteessa työhön ja  suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse, vaan siitä, että kuormitus on ollut suurempi, kuin tekemiseen riittävät yksilön voimavarat. 

Samaa nimitystä voi käyttää myös urheilusta, nykyisin ihan kuntourheilustakin. Alipalautuminen johtuu silloin liian kovasta  harjoittelusta, tai se on uskalluksen puutetta levätä. Levon pelko johtuu kunnon katoamisen pelosta ja saavutetun tilan menettämisestä. 



Kuinka käytät itseäsi?



Kysymys on siitä kuinka käytät kehoasi ja mieltäsi. Ihminen tarvitsee tasapainon tilaa voidakseen hyvin. Hetkelliset kuormittumisen tilat elimistö sietää oikein hyvin. Se voi tarkoittaa pinnistelyä työssä,  jonkin painetta tuottavan työn parissa tai vaativasta urheilusuorituksesta ( kuntoilusuorituksesta). Näistä tilanteista ihminen nauttii aivan samoilla tavoin kuin palautumisestakin. Mieli on aktiivisessa käytössä tai lihaksistolta vaaditaan parempaa suoritusta aiempaan verrattuna. Tavoitteen täyttyessä mielihyvä valahtaa kehoon ja mieleen. Tasapainon tila palautuu hiljalleen.

Työelämän kuormituksen ilmiöt voivat olla seuraavia; työympäristö on kuormittava;  melun, ergonomian, vaarallisuuden tai psykososiaalisen kuormituksen vuoksi. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työn organisointiin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Suomennettuna tämä voisi olla seuraavaa; työn määrä on suurempi kuin realistinen mahdollisuus siitä selviämiseen, työ  ei ole suhteessa yksilön taitoihin, työ keskeytyy jatkuvasti, työhön ei ole vaikutusmahdollisuuksia, työsuhde on epävarma, esimiehen tuki puuttuu, tiedonkulku ei toimi, työssä on runsaasti vuorovaikutustilanteita, työhön liittyy syrjivä kohtelu ja työaika on kuormittava. ( vuorotyö, yötyö)

Näitä asioita vasten työssä jaksamisen tarkastelu tapahtuu. Olen toiminut joitain vuosia työsuojeluvaltuutettuna, tarkastellut riskikartoituksia ja psykososiaalinen kuormitus on iso tekijä työhyvin-tai pahoinvoinnissa. Aivan yhtä iso tekijä on ihminen itse. Kuormitus, niin työssä kuin vapaalla, on sidoksissa persoonaan, omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Tähän asiaan pystyy itse vaikuttamaan kaikista helpoimmin. Aivan totta se on. Ihminen on kasvanut suhteessa ympäristöön ja oppinut myös malleja tehdä työtä. Jostain syystä on sitten valinnut oman toimintamallinsa.

Toiset ottivat työasiat jäykemmin ja toiset rennommin. Nämä rennommin ottavat, eivät kuormaa itselleen ylimääräistä tuskaa asioista, jotka kuuluvat työn organisointiin ja järjestelyihin. Hei eivät pyri pelastamaan työtään, työpaikkaansa ja koko maailmaa. He toteuttavat työtään suhteessa omaan voimavarapankkiinsa. Tunnistavat tarpeen levähtää hetkittäin päivän aikana. Kieltäytyvät työn keskeyttämisestä.  Pitävät yllä hyvää vuorovaikutusta ja henkeä suhteessa muihin ihmisiin. Eivät tunne syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jättävät työasiat töihin, kun ovi sulkeutuu ja alkaa vapaa-aika. Kuulostaako utopistiselta? 

Tämä on kuitenkin aivan mahdollista. Olen nähnyt sen monen asiakkaani kohdalla. Silloin oma hyvinvointi lisääntyy, terveys kohenee ja yllättäen, työteho lisääntyy! Tässä on hyvän työn tekemisen malli.



Suhde työn tekemiseen

Työhön ja tekemiseen voi suhtautua armottomuudella, suhteessa aikaan, taistella aikaa vastaan ja pyrkiä tekemään monta asiaa yhtä aikaa saadakseen työt tehtyä. Kaaos on valmis. Ihmisen kyky, aivojen tasolla, on toteuttaa tehtävä kerrallaan. Nykypäivän ihmisen kyky keskittyä asioihin on entisestään lyhentynyt ja ajatukset siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Aivot kuormittuvat. Oman työn rajaaminen on toinen asia. Aivojen kuorman ymmärtäessään on velvollisuus itseä kohtaan tehdä rajauksia. Se ei ole huonommuutta tai laiskuutta vaan suurta viisautta. Terveys, muisti ja kyky tehdä töitä kiittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alipalautuminen, palautuminen, työhyvinvointi, jaksaminen,

Palautuminen ja uni

Maanantai 30.9.2019 klo 21:10

Uni.jpeg

Hei lukijani! 

Kaksi podcastia kuunneltaviksi.

1. Aspect-portaali / psykofyysinen ft

Podcastin palautumisesta ja unesta. Jutustelua siitä, kuinka unta on hyvä huomioida. Äänenlaatu vähän vaihtelee. Sekin kuulemma seuraavissa parantuu. Näitä on tulossa vielä muutama.

https://aspectblogi.net/2019/09/30/osaaminen-esiin-hyva-uni-ja-palautuminen-haastattelussa-ulla-ollikkala/

Hyviä unia!

2. Optimal Perfonmance/ PalautumiskouluPRO:N naiset Joni Jaakkolan haastattelussa

Riittävä ja parempi palautuminen on teema, josta löytyy aina uudelleen ja uudelleen uusia näkökulmia ja työkaluja kokeiltavaksi meidän jokaisen arkeen.

Törmäsin vaimoni Kaisan Palaudu ja vahvistu -kirjaa lukiessa viitekehykseen nimeltä Palautumispiirakka. Se oli mielestäni niin nerokas, että pyysin sen luojat studioon vieraaksi keskustelemaan palautumisesta, kuormituksesta ja niiden välisen tasapainon löytämisestä.

Tunnin lähetyksen vieraana PalautumiskouluPRO:sta pitkän linjan palautumisasiantuntijat Nina Pajanti-Raudus ja Ulla Ollikkala

https://www.supla.fi/audio/3481629

Kommentoi kirjoitusta.

Nimeni on Huoli

Perjantai 20.9.2019

HuoliC59CAAC3-6E76-458D-A17B-638FEBD16767.jpeg

 



Nimeni on Huoli!

Tämä pohdintani johtuu trauma ja kehollisuus koulutuksesta, johon osallistuin muutamia viikkoja takaperin. Se sitten johti ajatukseni huolen jähmettävään, lamaannuttavaan tai suorittavaan tapahtumaan ihmisessä. Siihen tilaan, johon liittyy kehon lamaantuvan tilan mahdollisuus tai liikkeen säilyttävä mahdollisuus. Hermostohan toimii aina jompikumpi puoli voitollisena. Nyt puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti stressin tuomasta kuormituksesta. Kuinka se vie meiltä voimavaroja ja kuinka olemme hermoston tasolla kuormittuneita.  En vie tätä ajattelua voimakkaan ylikuormituksen suuntaan, vaan enemmän mielen ja hermoston tilaan, joka on hetkelliseen jähmettymiseen ja lamaantumiseen liittyvää.  Kutsun sitä nimellä Huoli.


Pitääkö olla huolissaan?



Tapaan työssäni ihmisiä, joiden elämäntapana on huoli. He ovat ihmisinä hyvin toimintakykyisiä, ahkeria, aikaansaavia, huolehtivia ja empaattisia. Ongelmana ei ole lainkaan ylikuormittuminen työstä, tapahtumista tai asioista. Keho ja mieli kestävät  ylikuormittumista varsin hyvin, niin työstä kun monista arjen asioista. Ongelmaksi koituukin  huoliajattelu. Huoliajattelussa keho saattaa hyvin pienesti jähmettyä ja lamautua vuorotahtia. Sitten seurauksena on suoritus, joka on melko ylivirittyneessä tilassa tapahtuvaa. Aivan sama kumpi on voitolla, keho ja mieli ovat kovassa rasituksessa. Järki pystyy tiettyyn pisteeseen säätelemään voimakkaita huolitunneryöppyjä, mutta säännöllisesti se taito kuitenkin katoaa. Jähmettyminen hiipii silloin kehoon, kasvoihin, leukaan , hartioille, vatsan ja sydämen alueelle. Kehoa kuvottaa, pyörryttää, heikottaa, hikoiluttaa ja mieli on kovin vilkas. Nopeasti, kuten hermostolla on tapana, tämä vaihtuu toivottomaan lähes lamaavaan tilaan. Kehoon hiipii voimattomuus ja raskas tunne, mieleen alakulo.



Huolen malli



Huolen malliin  kasvanut ihminen huolehtii lähimmäisistä, työkaverista, työstä, työttömistä, maailman tilanteesta, ilmastosta. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Huoli keräytyy mieleen ja kehoon. Huoli aiheuttaa katastrofiajattelua. Huolestunut ihminen on kehollaan jähmettynyt ja huolissaan. Lamaantunut ja huolissaan.  Keho on jostain kohdasta tai useista kohdista jatkuvan kuorman tilassa. Vireystila ei ole kuitenkaan korkealle ylivirittynyt, eikä juuri alivirittynytkään. Kuinka sitten tätä pitäisi lähestyä. Ihminen näyttää olevan hyvissä voimissa, mutta voi huonosti. Mieli  askartelee jatkuvasti huoliteemoissa. 




Mitä huoli oikein on?



Huoli on mielen rauhattomuutta aiheuttava, painava ja ahdistava tunne. Huoli on painava tunne kehossa mm. rintakehällä, hartioissa, kasvoissa ja leuassa. Huolehtiminen on  huolesta rakentunut toimintamalli. Se saattaa olla rakentunut liian varhaisesta vastuusta ja liian suuresta vastuusta muista ihmisistä tai asioista. Se voi osaltaan liittyä persoonaan. Huolen rakennelmat ovat syvälle juurtuneita ja entisyyden rakentamia. Huolettomuuteen  siirtyminen saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteen omasta toiminnasta.  Huolettomuuden kääntöpuoli olisi jonkin huonon, pahan tai kauhean asian tapahtuminen. Syyllisyys, jonkin huolestuttavan tapahtuman tapahtumisesta , jos huolehtimisen lopettaisi, saattaa estää myös huolimallin poistumisen.



Vapaaksi huolesta



Mitä tapahtuu, jos ei huolehdi? Kenelle käy huonosti? Epäonnistuuko joku tai jokin, ilman huolehtimista? Kaikista isoin ajatus huolena on, kuoleeko joku? Mitä jos jättäisit huolimallin, silloin kun tiedostat sen alkujuuret. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit  tutkimaan, mitä mahdollisuuksia elämä tarjoaa ilman sitä kontrollia, jota olet huolella yrittänyt pitää yllä?

Kontrollin ja hallinnan tunteen kanssa on ymmärrettävä myös niiden varhaiset syntymäjuuret. Kontrollilla ja hallinnalla olet saattanut hallita huoliasi. Olet asettautunut ”hallitsijan” tilaan, jossa kuvittelet johtavasi omaa ja toisten elämää ennalta. Kontrolloimalla kuvittelet, aivan vilpittömästi, estäväsi pahaa ja ikävää tapahtumasta ja saat näin tilalle hetkellistä  rauhallisuuden  tunnetta. Todellisuudessa kukaan ei ole antanut sinulle niitä välineitä, jolla suojelet itseäsi ja muita ihmisiä elämältä. 



Yhteys palautumiseen



Jälleen kysymys, miten tämä liittyy palautumiseen? Palautumiseen liittyy kaikki asiat, jotka saavat kehomme ja mielemme kuormittumaan, jähmettymään, lamaantumaan eli hermoston tilan pois tasapainoisesta vaihtelun tilasta. Palautuminen on mielen huolettomuutta ja kehon vapautta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, huoli, hermosto

Toipumisen tie

Tiistai 20.8.2019

BetonikenkaF974264C-AB37-4819-A50F-39556D7664C6.jpeg

Toipumisen tienviittoja:

  • Tunteiden kohtaamisen kautta on mahdollisuus oman itsen löytämiseen, tuskaakin on lupa tuntea. Tuskan alta paljastuvat todelliset tunteet ja sen kokemisen jälkeen löytyy aidon ilonkin kokemus.

  • Itsen vapauttaminen kohtaamaan ja tuntemaan auttaa huomaamaan kaiken tulevan meistä itsestämme, sisältäpäin. Siten voimme vapauttaa itsemme, muuta tietä ei ole. Apu ei tule ulkoa, vaan sisäpuolelta.

  • Pysähtyminen tuo mahdollisuuden saada ihmisen omat sisäiset voimavarat käyttöön.

  • Suostuminen siihen, että meille tapahtuu asioita, ei kysymällä miksi minulle käy näin? suostumalla kohtaamaan oman ymmärtämättömyytemme, kaikkea ei tarvitse ymmärtää.

  • Fyysiset oireet paikallistuvat usein sydämen alueelle, ahdistuksena, tuskana, sydän on väsynyt. Mielen ja kehon tasapaino on häiriintynyt. Toipumisessa nämä molemmat seikat on huomioitava. Tämän tasapainon löytyessä ihmisellä on mahdollisuus kokea aitoa myötätuntoa maailmallisessa mittakaavassa. Suojautumisen tarve maailmalta päättyy ja todellinen rohkeus ja pelottomuus elämässä toteutuvat.

  • Minäkuvan selkiytyessä oma arvokkuus ihmisenä korostuu ja se tapahtuu siten, että emme työnnä pois itsestämme heikkouden tunteita.

  • Kohtaamalla tuskan kohtaamme arvottomuutta ja riittämättömyyttä aiheuttavat tunteet: vihan, pelon, häpeän, ahneuden. Tiedostamalla sen, että nämä ovat vain inhimillisiä puolustuskeinoja tuskaa vastaan.

  • Toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tueksi myös lääkityksen vai taisteleeko kaikin keinoin sitä vastaan. 

  • Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin.

  • Toipuessa alkaa vastuunottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.

  • Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.

  • Toipumisessa auttaa toisten, samankaltaisen tilanteen, kokeneiden ihmisten tuki. Näin ihmisellä on mahdollisuus palata hyväksyvään yhteisöön, josta hän on tuntenut olevansa erillään ja erilaisena kuin muut. 

  • Toipuessa ihminen huomaa, vaikka kaikki olisi mennyt – jää jäljelle yksi- minä itse, minun mielen ja kehoni. Elämäni.

  • Toipuminen johtaa tarkkaavaisuuden lisääntymiseen, aktiiviseen läsnäoloon. Oman tarkkaamattomuutensa huomaaminen on tietä toipumiseen. .

  • Toipumisessa auttaa myös luonto. Luonto hyväksyy sellaisenaan, eikä tuomitse, ottaa vain syliinsä ja pitää siinä. Luonto auttaa myös mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä oikeasti on suurta, mikä pientä.

  • Sisäisen lapsensa kohtaaminen. Rakastava aikuisuus ja vanhemmuus ovat löydettävissä sisimmästämme, jolloin voimme tarjota lapsellemme sen mitä se vailla: rakkautta, läsnäolo, rajoja, iloa, kuuntelua ja pysähtymistä.

  • PYSYÄKSEMME KURSSISSA ELÄMÄN TIELLÄ TARVITSEMME LUJAA, MUTTA SAMALLA LEMPEÄÄ OHJAUSTA SÄILYÄKSEMME VAHINGOITTA. 

Lähde: Koulutus depressiokoulu, koulutuskirjallisuus kooste.

Kommentoi kirjoitusta.

Tunteet kehossa

Maanantai 12.8.2019

 

Sydan_ja_tunteet9D.jpeg

TUNNEMOLEKYYLIT

Tunteet muodostuvat biokemiallisista molekyyleistä, jotka toimivat siltana kehon ja ajatusten, mielen ja sisimmän välillä. Ne liikkuvat kaikkialla kehon ja sisimmän välillä vaikuttaen kumpaankin. Tunteet huolehtivat tiedonvälityksestä ruumiin eri osien välillä.  Tunnetilamme ja mielialamme syntyvät erilaisten neuropeptidien ja niiden reseptorien vaikutuksesta. Tunnekokemus aktivoi aivoissa ja ruumiissa tietyn hermoradan. Seurauksena tietty käyttäytyminen. Vuonna 1973 löydettiin opiaattireseptorit, sen jälkeen endorfiini. Tiedostettiin, että ihminen itse pystyi tuottamaan kehossaan morfiinin kaltaista ainetta.

Tunteilla on biokemiallinen vastine lyhyissä aminohappoketjuissa, peptideissä, ja niiden resptoreissa, jotka sijaitsevat solujen pinnalla. Peptidejä on kaikkialla kehossa , maha-suolikanvassa enemmän kuin aivoissa. Peptidit vaikuttavat hyvin eri tavalla meihin. esim. oksitosiinin rauhoittava vaikutus. Valtaosa peptidien vaikutuksesta liittyy autonomiseen hermostoon. (säätelee esim. unta, janoa,).

Suurin osa kehon tapahtumista on tätä synnynnäistä automatiikkaa. Joskus jokin voi kuitenkin mennä pieleen -  tunteiden sysäys, epämiellyttävät muistot ja kokemukset suljetaan pois tietoisuudesta.  Ne eivät kuitenkaan katoa mihinkään. 

 

SE SELKÄ, SE IHO, SE SUOLISTO, NE SISÄELIMET

 

Ilmaisemattomia tunteita voi olla kaikkialla kehossa, ihossa, jonkin elimen sisäosilla, selkäytimen vieressä olevissa hermokanglioissa, suolistossa. Kun ihminen pidättää ja tukahduttaa tunteensa, hän tukahduttaa niiden neuropeptidien kulun, jotka ovat tarpeen solutoimintojen ylläpitämisessä.  Luonnollinen reseptorien toiminta estyy ja muutokset syntyvät solutasolla. Ne heijastuvat ajan saatossa elintasolle. Seurauksena saattaa olla sairastuminen.

 

TIEDOSTAMINEN

 

Tunteiden tiedostamiseksi niiden on noustava aivoihin ja muututtava tietoisiksi. Lisäksi niitä  on ilmaistava; kehollisesti,  kirjoittaen, sanallisesti, piirtämällä eli tuotettava näkyviksi ulospäin. On koetettava päästä yhteyteen jännittyneiden, kipeiden kehoalueiden kanssa, että kehon viestit tulisivat tietoisuuteen. Kun sidoksissa oleet tunteet vapautuvat, kehoon vapautuu nopeasti energiaa ja omat voimavarat ovat hyödynnettävissä. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse nousta tietoiseksi ja tiedostetuksi.  Tervehtyminen on mahdollista.

Lue lisää kirjasta: Ehdin, S.  Itsensä parantava ihminen

 

2 kommenttia . Avainsanat: palautuminen, mielenrauha, vuorovaikutus, keho, mieli

Sielunelämää

Sunnuntai 11.8.2019 klo 9:29

33EB997E-86E7-40D6-B55F-9839C734B358.jpeg

Kesätarina vuodelta 2018. Olisiko meillä jotain opittavaa vatuista?

Vattujen sielunelämää

Vattumeditaation ( vattu, vattu, vattu, etana, vattu, vattu.....) innoittamana, lähdin vattupuskissa tutkimaan vattujen sielunelämää. Löysin paljon erilaisia vattuja ja ilmiöitä.

Osa vatuista pitää kiinni todella voimakkaasti ja vasta kun on pakko niin hellittävät. Nämä vatut ovat usein huipulla. Isoja ja värikkäitä. Kovia pinnaltaan. Vasta, kun koko vattu on pehmennyt, se irrottaa otteensa. Se tuntuu kiitolliselta. Viimeinkin voi hellittää. Maultaan tämä vattu on hieman väritön.

Sitten on vattuja, jotka kosketuksesta tipahtavat kämmenelle. Ovat pehmeitä ja jotenkin herkän tuntuisia. Värikkäitä, muotonsa säilyttäviä ja maultaan täyteläisiä. Nämäkin vatut viihtyvät näkyvillä.

Piiloutuvat vatut ovat oma ryhmänsä. Usein ne ovat vankan rajauksen takana. Kun niitä yrittää koskea, ne ikäänkuin vetäytyvät ja piiloutuvat syvemmälle. Silloin, kun niihin saa yhteyden, ne pudottautuvat pehmeästi kämmenelle. Näissä on kalpeutta ja maultaan ne ovat vattuja.

Sitten ovat kutistuneet vatut. Näissä on jäljellä vain kuori. Ne ovat kuin tyhjiin käytettyjä. Ne yrittävät kaikin keinoin olla hengissä. Kun niitä koskee, ne eivät ensin reakoi lainkaan. Hitaasti houkuttelemalla ne irtoavat. Väriltään nämä ovat kirkkaan tumman punaisia, niiltä osilta joka on jäljellä.

Sitten on vauvavatut, ihan kukkia vielä. Ne kurkottautuvat valoa kohti. Voi melkein kuulla niiden nauravan, kun mehiläinen tulee silittämään. Ne, joita mehiläinen on hoitanut kasvavat vauhdilla.

Sitten vatut, jotka ovat pudonneet. Ne ovat tulleet ja tulossa osaksi maata. Ne ovat hyvin rauhallisia omalla paikallaan.

Kaikki vatut ovat osa suurta yhteisöä. Osa vatuista kasvaa tällaisina rykelminä, ryhmässä eri ikäkausia. Sitten on yksinäisiä vattuja ja parivattuja.

Olen huomannut, etta vatut pitävät juttelusta. Ja kosketuksesta. Lisäksi lämpö ja hyvä ravinto auttavat kasvussa. Olen miettynyt myös sitä, että näitä kaikkia vattuja tarvitaan. Annetaan kaikkien vattujen olla vattuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvu, yhteisö, erilaisuus

Ilman toista ei ole toista

Perjantai 9.8.2019

59662153-21D1-4E2B-AD89-43F49E602F0B.jpeg

Olin kuuntelemassa ja katselemassa  stand up- komiikkaa Tampereella menneellä viikolla. Iso A treenasi seuraavia, tulevia aiheitaan. Näissä tapahtumissa, on mitä  ilmeisemmin, ajankohtaisuus tapetilla ja aika ronskisti se tulikin esille. Hivenen lievemmin nyt tarkastelen asiaa ja asioita, jotka jäivät mieleen.

Tästäkö tulevaisuuden seuraavaksi trendiksi?



Hyvinvointialan edustajana ja monilla messuilla käyneenä, itselle aiheutti nauruhermojen kutkutuksia seuraava kärjistys. 
Iso A tarinoi ja se meni  jotenkin näin. ”Nyt on niin muodikasta harrastaa hyvinvointimessuja. On hyvinvointia moneen tarkoitukseen, luontoon  ja ilman. Mutta miten olisi vastapainoksi  pahoinvointimessut? Voitaisiin luvalla oikein huonosti, ja kaikki olisi pielessä.” Havahduin, tässähän on ihan ideaa, voisi luvalla mennä isoon messuhalliin. Etsiä kehon pahoinvointiständin, mielen ja kehon raihnaisuusständin, kipuständin, yksinäisyysständin, syöpäständin, kiusaamisständin, työssähuononostivointiständin,  metsässä on hyttysiä pahoinvointiständin, mielensäpahoittajaständin jne. 



Ilman toista ei ole toista



Niinpä, ilman pahoinvointia emme näe hyvinvointia. Ilman sen tunnustamista, että kaikki ei aina mene kuin strömsöössä, emme havahdu. Pahoinvoinnilla on tilansa, se mahdollistaa muutoksen ja ihmisenä kasvamisen, mutta  edustaa myös vakavaa taantumista ja romahtamista. Se on varoitusmerkki. Johon on, ihan hyvinvoinnin vuoksi, hyvä pysähtyä. Pahoinvointi itsessämme haluaa tulla kuulluksi. Toisilla siihen riittää toteaminen, toisilla ystävät ja heidän tukensa  ja osa tarvitsee ammattilaisen ohjaamaa pitkää terapiaa. Hyvinvointi ei ole automaatti, sitä ei voi säilöä, ostaa tai antaa jonkun tehdä sitä puolestaan. Sen eteen on pysähdyttävä ja opetettava itsestään pois asioita, jotka kuluttavat. Siitä huolimatta, voimme voida silloin tällöin pahoinvoivasti. Elämän tasapaino säilyy.



Kuulunko joukkoon mieli tai keho pahoinvoivana?


Tätä pahoinvointia jäin  edelleen pohtimaan.  Nyt se hyvinvointi ja myös palautuminen kovasti muodistuu. Kuulunko minä silloin hyvinvointijoukkoon, kun pukeudun tietyn tavan vaatteisiin ja menen harrastamaan tiettyjä lajeja? Kuulunko silloin hyvinvoivien joukkoon, kun näytän tietynlaiselta, ja kuulunko joukkoon  messuilemalla samanhenkisten kanssa? Voinko hyvin, syömällä tietyllä tavalla? Voinko hyvin, kun matkustan  samanhenkisten kanssa maailman ääriin, yli merten, toteuttamaan omaa hyvinvointia ja palautumista ? Voinko hyvin hakiessani luontoyhteyttä ja metsätilkkua palautuakseni? Voinko hyvin kun muutan ”täällä ei ole mitään” alueelle?


Voiko vain pysähtymällä ja olemalla voida hyvin?  Jos ei yksinkertaisesti jaksa tai halua muuta. 
Kun eri informaatioväylät pursuavat  sitä, kuinka kukin makaa hyvinvointinsa metsämättäillä tai pinkaisee luonnossa lenkin, alkaa vähemmän ahkeraa ja hyvinvoivaa heikottaa. Siksipä tuo Iso A:n sketsi pahoinvoinnista varmasti osuikin. Voimmeko jo tästä hyvinvoinnin ja palautumisen metsästyksestä pahoinvoivasti?  Teemmekö  taas asioista suoritusta, ihan huomaamatta. Pyllistämme palautumiselle ja hyvinvoinnille, kun koetamme saada niitä kiinni. Käykö meille kuin hengitysharjoitusten tarjonnassa, siitäkin saimme aikaan syvähengityssuorituksen. Toivon, että emme...

 

PYSÄHDY. KUUNTELE. HAVAITSE. YMMÄRRÄ!





Kommentoi kirjoitusta.

Minne sormeni osoittaa?

Sunnuntai 28.7.2019 klo 12:02

CFC6255A-75AD-43FB-A16C-4689E001C0D3.png




Olen mukana toiminnassa, jossa kohtaan paljon ihmisiä. Monista eri ammatillisista lähtökohdista, monen ikäisiä ja suurin osa aivan vieraita. Olen mukana ihan vapaaehtoisesti. Kuuntelen hyvin tarkalla korvalla ihmisiä, heidän tarpeitaan, toiveitaan ja kuulostelen sitä, miten kunkin on toistensa kanssa. Miten ihminen on yksin ja miten yhdessä toisten kanssa. Siinäkin on eroja. Jos on yksin vastaamassa tai on vastaamassa asioista ryhmän tukemana. 

Teemme yhdessä asioita, korostan kohtaa, aivan vapaaehtoisesti. Olen matkani varrella jo useamman kerran törmäillyt tähän ilmiöön, ”Minä en tee mitään, mutta odotan, että minä saan asioita. Oletuksena on, että nämä ikäänkuin kuuluisi itselle automaationa.”
Mietin mikä saa ihmisen asettumaan toisten yläpuoliseksi? Näin sivusta kuulostellen, jopa toisten palveltavaksi? Ottamaan itselle, tekemättä sen eteen itse mitään. Uhraamatta itse yhtään mitään toisten hyväksi. Tässä kohtaan mielestäni itsekeskeisen ja itserakkaan ihmisen. 

Opettelen tietoisesti havainnointia näissä tilanteissa. Minulla on pitkä kärsivällisyyspinna. Jaksan kuunnella sanottuja ja sanomattoman viestejä sujuvasti, itse aktvoitumatta. Koska se, että et aktivoidu, kohdistaa ihmisen oman tuskan ihmisen itsen koettavaksi. Silloin ihminen joutuu kieriskelemään omassa itsensä turhautumisessa. Eihän se toisen itseensä turhautuminen kuulu minulle. 

Tunsin aikonaan hyvin psykopaattisen ihmisen. Hänellä  oli tarve loukata toista niin kauan, että  aktivaatio tapahtui. Jos hän ei saanut sitä aikaan, seurauksena oli raivokohtaus.
Hieman samankaltaiseen tilanteeseen törmäsin ihan hiljattain. Kiihtyvä raivo omista oletuksista, toisten asettamista palvelijoiksi, sen toteutumatta jääminen ja oman oletetun toiveen toteutumattomuus. Tunnistin samaa ilmiötä, hieman lievempänä toki. Tämä saikin ajattelemaan sitä, että me kaikki olemme tässä hieman samankaltaisia.

Turhautunut oma olo on jollain tavalla saatava toisten syyksi. Oma paha mieli on saatava itsestä pois osoittamalla se toiselle. Toisen sitä hyväksymättä, se kiertyy takaisin itselle. Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Keho ja mieli ovat jännittyneitä ja kireitä. Näissä kohdissa mietin aikuisuutta. Mitä itse on valmis tekemään, mikä ihmeen osa se meissä  vaatii muutosta toisessa, kun itsellä on paha mieli.

Kysymys on usein hyvin pienistä tapahtumista. Kysymys saattaa olla juhlissa ilman kahvia jäämisestä, kahvin loputtua. Kysymys saattaa olla omasta väärinymmärryksestä. Kysymys saattaa olla mistä tahansa, mutta niin kauan kun se on syytellysti toisen syy, sen pitää kiertyä ihmiselle itselleen. Kasvamiseen omassa tuskassa. 
Koska lujempaa huutaa se, joka ei itse halua tehdä asiansa eteen mitään!

Miten ihmeessä tämä liittyy palautumiseen? Aiemmin jo mainitsin kovilla käy keho ja mieli, hyvinkin jännittyneenä ja hermoston tasolla aktiivisena näissä tilanteissa. Palautuminen tarkoittaa tässä sitä omaa valmiutta muutokseen. Itsen tutkimiseen ja sen  vanhan  jutun toteamiseen: kun yksi sormi osoittaa toista, niin neljä osoittaa itseen.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos, palautuminen,

Hyvinvointi

Keskiviikko 24.7.2019 klo 8:38

palautumispiirakka.png


Olen edelleen lomalla, kesälomalla, omalla lomalla, pitkällä lomalla. Yhtäkaikki palaudun mukavasti puutarhan, kukkien ja mukavan tekemisen sisällä. Valmistaudun myös syksyn luentoihin ja koulutuksiin. Meillä on ammattiliitto Tehy: n ja PalautumiskouluPRO: n yhteinen luentokiertue ”Palautuminen ja kestävä hyvinvointi” ympäri Suomen. Mukana jo 12 paikkakuntaa. Haluamme viedä palautumisen ajatusta sinne mistä se kotiutuu perheisiin.

Kerään lomalla voimia, samalla kun kerään marjoja, kerään energiaa jokaisesta vatusta, tomaatista, salaatista  ja viinimarjasta. Niistä itse kasvatetuista. Paistattelen auringossa. Huolehdin siitä omasta kestävästä hyvinvoinnistani parhaillaan. Siihen kuuluu tietysti Uni, Luonto, Ravinto, Aktiivinen palautuminen, Rentoutuminen ja Mieli. Aivan, Palautumispiirakkamme on Kestävää hyvinvointia. 


Muutama sana  kehosta ja mielestä



Kehoni on mielestäni se, joka kannattaa mieltäni.  Onnekseni oma kehoni on jaksanut ja mieleni on ehyt, vaikka kokemukset sitä ovat koetelleetkin. Vuosieni  edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen  ja aikuisuuteen olen kokenut asioita. Näihin kokemuksiin kehoni reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä minussa tapahtuu, on  se, että tasapainoinen oloni kokee häiriöitä. Viritykset ovat kehossani, joko yli-tai alivireyttä, vetäytymistä tai liittymistä muihin. Sitten on välitila, ( Porgesin sietoikkuna) jossa  olen rauhassa ja koen syvää turvallisuutta, tapahtui ympärillä mitä tahansa.


Ei riitä, että puhun ja työstän sanoilla itseäni kohti mielenrauhaa, koska tarvitsen myös kehon rauhaa. Saavuttaakseni tasapainon kehooni  ja siten mieleeni rauhan, kehoni tarvitsee ymmärrystäni. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedän, mitä olen toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin minulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseistani.  Hengitykseni kokee vapaan virtauksen, olemukseni rentoutuu eli laajenee ja kevenee. Mieleni kokee oivalluksia, muistoja ja tunteita. Elämäni, kehoni ja mieleni järjestäytyvät. Tietoisuuteen nousee juuri ne asiat, joita tarvitsen.



Itsemyötätuntoa tarvitaan



Väitän, että itsemyötätuntoisen mielen edellytys on juurikin tuo rauhallinen hermoston tila. Sellainen tila, jossa en ole valmistunut puolustautumaan, hyökkäämään tai ole edes varautunut. Rauhallisesta ja tasapainoisesta kehon tilasta on mahdollisempaa rakentaa myötätuntoisen mielen ajattelua. Silloin aivojen eri kehitysvaiheen osat voivat olla levollisessa tilassa. Aivan, nämä aivojen eri osat ovat hieman huonosti synkronoituneet toisiinsa ja väärinymmärryksiä tulee helposti. Esihistoriani kolkuttelee nykypäivässä. Sen seurauksena tapahtuu helposti niin hyökkäys ja puolustautuminen. Myös muut reaktiot ovat mahdollisia. 


Luettuani Myötätuntoinen mieli kirjaa, voin liitttää tähän oikein hyvin siitä kohdan, joka tukee omaa ajatteluani.  ”Myötätuntoinen mieli rakentuu sen hyväksymisestä, että on rakentunut geenien ja ympäristön vaikutuksesta siihen tilaan jota elää. Ajatuksiin, tunteisiin ja haluihin voi kuitenkin vaikuttaa oivaltavan ja rauhallisen mielen avulla.” 
Hyvää kehollista oloa ja myötätuntoista mieltä sinullekin. Ehkä tapaamme Tehyn koulutuksissa tai Palautumisohjaajakoulutuksessa ja voimme jatkaa palautumisen ja hyvinvoinnin lähettiläinä molemmat.


Laituri35DB4853-3EFE-4A83-895B-434B3BF80324.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hermosto, hyvinvointi

Mallioppiminen

Tiistai 23.7.2019 klo 21:54

8135AB40-55FA-437F-B71D-68B21894093B.jpeg




Olen ollut ajatusten kanssa pitkällä lomalla. Palautumassa työstä ja tekemisestä. Ihana huomata, että aiheita blogiin ei ole juurikaan tupsahdellut aiemmin. Muutama päivä sitten sain kuitenkin signaalin, johon en voi olla puuttumatta. 


Makoilin ulkona puutarhatuolissa, aurinko paistoi, lintuja lenteli taivaalla. Kuuntelin ympäristöä. Siirtolapuutarha-aluettamme  kiertää aita. Kohdallamme on aidan edessä syreeniaitaa. Sen takana on pyörätie. Tänne pihaamme ei siis kesäisin näe, mutta kuuluu. Pyörätiellä ajoivat isä ja lapsi. Lapsi kysyy: Isä, mitä tuolla nuo pikkutalot ovat?
Isä vastaa, se on siirtolapuutarha. Inhoan niitä! Hiljaisuus. Ja pyörät jatkoivat matkaa. Lapsi ei enää kysellyt.


Pohdin kuulemaani. Jäin kiinni tähän isän vastaukseen. Vahva ilmaisu, inhoan niitä. Siis pieniä taloja, puutarhoja, luontoa, niinkö?
Pohdin ja ajattelin meitä ihmisiä tässä kohdassa yhteisönä. Voisin liittää tähän kuulemaani isän ja lapsen keskusteluun, ajatuksen jäämisestä jonkin ( yhteisön) ulkopuolelle, johon itsellä ei ole mahdollisuutta olla osallisena. Oliko isän puheesta huokunut inho, jopa oma vanha kokemus, jopa trauma? Jostain samankaltaisesta ”aidan ” toiselle puolelle jäämisen tuskasta.
 

Näistä tämänkaltaisissa tapahtumista muodostuu meille ihmisille malleja ja myös traumoja, niitä pieniä,  jotka ajan saatossa toistuessaan sairastuttavat kehon ja mielen. ( lue hermosto) Ei niiden tarvitse olla valtavia koettelemuksia. Meillä kaikilla on näitä tilanteita ollut ja tulee edelleen olemaan. Näissä kohdissa kysytään sitä elämisen uskoa ja vahvuutta, joka ihmiselle on rakentunut vuorovaikutuksen (perusturvan) kautta. Sitäkään ei kaikille ole suotu ja se näkyy pahoinvointina  myöhemmässä elämässä. 

Tässä mallioppimisen mahdollisuuden kohteena oli pieni lapsi. Lapsi sai vahvan viestin vanhemmalta ihmiseltä, miten siihen hänen keho ja mieli vastaa,  aika näyttää sen hänelle. Toivon tälle pienelle lapsille paljon lähimatkailua polkupyörällä puutarhoihin ja  luontoon hyvässä ja rennossa hengessä, nyt pienenä ja myös vanhempana.



Kommentoi kirjoitusta.

Oivallatko sinä?

Torstai 11.7.2019

Hermosto



Olemme työskennelleet palautumisen parissa yli kymmenen vuotta. Teemme mielellämme työtä juuri tähän palautumisen ymmärtämisen suuntaan.  Haluamme kääntää puheen ennakoivaan terveydenhoitoon,  ymmärryksen ja oivaltamisen kautta.
Olen antanut itseni ymmärtää omien opiskelujen ja itseäni viisaampien ihmisten opissa sen, kuinka stressi sanaa käytetään heppoisin perustein. Kuulen itse kertomuksia siitä kuinka ihmistä stressaa työ, ihmissuhteet, ajanpuute, ulkonäkö, ilmasto, yksinäisyys, sosiaalisuus, melu jne. Mikään ulkopuolinen asia ei kuitenkaan ole se tekijä, joka saa tämän stressitilan aikaan, jota tästä eteenpäin kutsun hermoston reagoinniksi omien ajatusten, tunteiden ja toiminnan reaktioon. Ne kaikki ovat ihmisen omia valintoja aktivoitua, elämän tapahtumien edessä.
Hermoston reakointi saattaa olla ylisukupolvista. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat luoneet mallin, joka saattaa aktivoitua tänäpäivänä itsessä. Tai hermoston reaktio voi olla vakavan trauman seurausta tai reakointi voi olla monen pienen asian seurausta. Tätä näkökulmaa vasten saatamme ymmärtää omaa reaktiota hieman eri tavalla, syvällisemmin. 

Esimerkki hermoston reaktiosta vuorovaikutuksessa

Otan esimerkiksi hieman ääri-ilmiön eli narsistisen ihmissuhteen. Tämä valinta siitä syystä, että tällaisessa vuorovaikutuksessa toimintamme hämmentyy ja hermostomme reagoi vahvasti.  Tällainen narsistinen ihminen voi olla kohdattavissa työpaikan ihmisissä, harrastuksessa, perheessä tai parisuhteessa. Vuorovaikutus on silloin vääristynyttä. Tämä vuorovaikutus vaikuttaa hermoston toimintaan ja aktivoi sen puolustautumaan, lamaantumaan, pakokauhun valtaan tai taistelutilaan. ( sympaattisen hermoston reaktio, vagushermon reaktio) 
Hyvin varhaisessa vaiheessa elämää eli lapsuudessa eletty ja koettu narsistinen vuorovaikutus räjähtää aktiiviseksi tässä päivässä. Ihminen ei näissä tilanteissa välttämättä ymmärrä kuin hermoston aktiivisuuden aiheuttaman ahdistuksen, tuskan ja paineen, joka aktivoituu. Ilman juurisyytä ja sen tulemista tietoiseksi tämä ahdistus ei välttämättä väisty, vaan hermosto kuormittuu ja ihminen uupuu. Tai taistelee ja uupuu. Tai pakenee ja uupuu. Kevyet harjoitukset eivät tätä mallia pura,  vaan syvempi oivallus omasta elämän historian tilasta.
Hieman lievempi hermoston reakoinnin tila on aikuisuudessa koettu narsistisen henkilön  kohtaaminen. Varhaista juurisyytä ei silloin ole ja ihminen aktivoituu hämmentyneenä hermoston tasolla. Se tapahtuu aina yksilöllisen mallin mukaisesti. Lamaantuminen, taistelu, sovittelu tai  pakokauhu ovat läsnä. Jälleen tarvitaan oivallus siitä mitä tapahtuu, että hermosto rauhoittuu. 

Miksi oivallus tarvitaan? 

Menetelmät, harjoitukset ja mantrat ovat ulkoa tulevia tapahtumia rauhoittaa kehon toimintaa. Aivan loistavia ja hyviä asioita. Hermoston rauhoittaminen on kuitenkin sisäsyntyistä, tietoisuudesta ja oivaltamisesta lähtevää. Oman reaktiomallin ymmärtäminen on yksilöllinen tapahtuma. Sen ymmärtäminen, kuinka oma ahdistus, joka on tyypillinen hermoston reaktio, on itse muutettavissa, kunhan ymmärtäää miksi näin tapahtuu.

Oivalluksen merkitys

Puhuin juuri aiheesta kollegani kanssa. Jotenkin se toive, näiden hermoston aktivoituvien mallien ymmärtämisessä, olisi hyvin suotavaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa se oivallus tapahtuisi, sitä mielekkäämpää elämää ihminen itsensä kanssa eläisi. Itse kutsuisin sitä palautumiseksi tasapainon lempeästi vaihtelevaan tilaan.
Tämän vuoksi Nina kanssa toivomme, että voimme ohjata ihmisiä oman itsen ja oivaltamisen pariin. Tunnistamaan omia syviä tarpeita, huomioimaan kehon reaktioita ja  merkkejä siitä, että itsen kanssa olis hyvä käydä vuorovaikutuksellisista keskustelua. Ehkä tämän tekstin myötä oivallat, miksi ajatuksemme palautumisesta on syntynyt ja miksi sitä kohtaan suuntaamme. Näemme nuo hermoston oireet tämän näkökulman kautta. 
Ehkä nyt huomaat, että se kuormasi aiheuttaja ei olekaan työ, aika, raha, ihmiset tai yksinäisyys, vaan se kuinka elät tätä elämääsi. 
Kysymys kuuluukin mitä suuntaa haluat lähteä itsessäsi ohjailemaan? Palauttavaanko?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorovaikutus, palautuminen, hermosto,

Mikä on kehon tilasi?

Keskiviikko 8.5.2019 - Ulla

Tunnekuvakirja

Kuva: Camilla Tuominen, kirjasta Tunnekuvakirja
Kuva on Camillan luvalla käytössäni. 
Ostin Camillan Tunnekuvakirjan sen ilmestyessä. Kuvat puhuvat ja puhuttelevat. Tätä itsen puhuttelua teemme myös palautumisohjaajakoulutuksessa. Koulutuksessa pohdimme sitä tilaa, joka meillä on, kun olemme kotona kehossamme eli hyvän olon tilassa. ( vireystilasi) Mielestäni tämä yllä oleva kuva kertoo meille hyvin asioista. Mikään asia itsesssän ei ole huono. Silloin kun lähdetään kovin kauaksi - My homebase-  ja sinne ei palata, tilanteesta tulee ongelmallinen. Seurauksena  on ongelmia tuottava vireystila.

Alipalautuminen

Nykyisin puhutaan palautumisesta monen muunkin puhumana kuin meidän työssämme. Alipalautumisesta kuulin ensimmäisen kerran fysiatri Timo Ruusilan käyttämänä, hän oli meillä luennoitsijana  Palautumisen ja kestävän hyvinvoinnin luentotapahtumassa Tampereella 10/ 2017. Timo korvasi ylikunto sanan alipalautumisella ja sai siitä innostuneen vastaanoton kuulijoilta. Ylikunto ei ole se ihannoitava tila,  vaan kertoo että ihminen kuormittaa itseään liikaa ja mahdollisesti suorittaa tekemistään. Ei siis huomaa itseään.

Yli- ja alivireys

Ylivireydessä - I’m superior- ihmisen toiminta on sekin aivan tervettä toimintaa, kunhan se ei ole jatkuvaa. Ihminen on onnistumisen ja pystymisen vireystilassa. Ylivireässä tilassa pitkään oleminen on sitten se ongelma. Silloin kun tunnistat seuraavaa toimintaa itsessäni,  ole tarkasti itsesi kanssa. Yliviressä tilassa seuraavat asiat ovat löydettävissä:

  • Aistit terävänä
  • Hikoilu, kiihtyminen, huonovointisuus,huimaus, ripuli, suun kuivuminen,nopea puhe, syke koholla ( voimakkaat kehon reaktiot)

  • Tärinä, hermostuneisuus, levottomuus, tahattomat liikkeet

  • Tunteiden nouseminen pintaan

  • Nopea puhe, taukoamaton puhe

  • Jatkuva tekeminen ja sen tarve

  • Ylivalppaus

  • Katseen harhailu

  • Muistihäiriöt

  • Jähmettyminen
  • Sympaattinen hermosto on aktiivinen, turvattomuus aktivoituu
  • ( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Alivireäkin tila - I’m inferior- on ihmisen luonnollinen tila. Alivireässä tilassa kehon ja mielen toiminnat hidastuvat, tämäkin tila on siis hyvin tarpeellinen. Tässäkin tilassa hyvin pitkään oleminen sairastuttaa:

  • Tyhjyyden kokemus

  • Tunteiden turtuminen, tai tunnistamisen vaikeus

  • Monotoninen puhe

  • Vuorovaikutuksen välttäminen

  • Vähentynyt fyysinen aktiivisuus

  • Pieni hengitys

  • Hidas syke

  • Toimintakyvyttömyys, kömpelyys

  • Rytmihäiriöt, pyörtymiset, oksentaminen

  • Dorsaalinen eli selänpuoleinen vagaalinen hermo ( lamaantumisen tila)

  • ( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Kotikehossa oloa

Sitten tila, jota tavoitellaan on juurikin tuo kuvan ”olen kotona kehossani olo”. Kotikehon hermosto on rauhallinen, mieli on tyyni ja toimii realistisuuden pohjalta. Keho on rentoutunut, vapaa ja elävän liikkuva. Kotikeho on paikka jossa on yksinkertaisesti on se hyvän olon tila, mielihyvän tila, johon ihminen luontaisesti pyrkii. 
Hermosto on sosiaalisen liittymisen tilassa, joka on ihmisen evoluution aikaansaama ja sisäänrakentuneen tarpeen tila. Sitä kohti ihminen väistämättä pyrkii suhteessa toisiin ihmisiin. Silloin kun tämä tarve ei täyty, ollaan aina tekemisessä autonomisen hermoston reaktioissa. 

Suojele, rajaa ja rakasta

Suojele siis sisintäsi ja sitä omaa Kotikehoa. Opettele rajaamisen jalo taito. Vältä jatkuvaa kuormittumista, on sitten kysymys työstä, harrastuksista, ystävistä tai liikunnasta. Huomaa myös, että kaiken kuormituksen ei tule olla edes negatiivista vaan, myönteisten asioiden ahnehtiminen, saa saman ilmiön aikaiseksi. Tunnustele myös sitä tilaa, joka väistämättä tapahtuu, kun olet kuorman jälkeen uupunut. Kaikki nämä kehon ja mielen kertomat asiat ovat olemassa siksi, että ne tulevat kuulluksi. Rakasta siis omaa tilaasi, omaa aikaasi ja itsen vaalimista.
Silloin myös palautumisesi mahdollistuu. 
Herääkö sinulle ajatuksia? Kuinka rajaat ja rakastat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ylivireys, alivireys, autonominen hermosto

Millainen juuri sinä olet?

Torstai 2.5.2019

Persoonallisuustesti.jpeg

Mittarit ja testit, joilla kuvataan persoonaa,  voivat olla monimutkaisia, aikaa vieviä, tieteellisisä ja tutkimukseen perustuvaa.  Siten todella tärkeitä ja tarpeellisia. Tästä voit tehdä halutessasi yhden kattavan persoonallisuustestin:
Tämä seuraava teksti ei ole tieteeseen perustuvaa. Eikä missään nimessä ole tärkeä. Vain vappupäivän  aamun kävelylenkillä saatu oivallus, mitä asia voisi olla yksinkertaisuudessaan. Olemmehan kaiken lisäksi onnellisten persoonien kansa, ihan tutkitusti.



Ylämäkionnellinen



Oletko sinä se, jota kutsutaan aikaansaajaksi, suorittajaksi ja puurtajaksi? Omaat periksiantamattomuuden taidon ja suomalainen sisu kuvaa sinua oikein hyvin. 
Voit hyvinkin olla ylämäkionnellinen. Nautit siitä, että matkallasi on ylämäkeä, puserrat sitä sinnikkäästi ylös ja huipulla huomaat nauttivasi tästä matkasta.  Tiedät, että mäen päältä näkee niin kauas. Olet myös parhaimmillasi juuri siinä pusertamisen ja puskemisen kohdassa. Tunnet olevasi elossa joka solullasi.  
Mielesi on vilkas ja mielikuvituksesi on valloillaan. Muutokset ovat sinulle aina mahdollisuuksia, uuteen ylämäkeen. Hiljaa mielessä pelkääkin sitä, että ylämäki loppuu ja tyhjyyden tunne alkaa. Täytät siis elämäsi useilla ylämäillä ja koetat jopa kulkea niitä yhtäaikaa. Tässä kaikessa on paljon hyvää, sen sinä teidät oikein hyvin. Olet saanut paljon aikaan, uudistukset ovat mahdollisuuksia ja tekeminen on lajisi. 

Joskus tai oikeastaan aika usein, katselet  haikeasti alamäki tai tasamaaonnellisuuteen.  Sitä rullaamisen ja tasaisuuden leppoisuutta. Ehkä löydät senkin puolen hienon maailman ja myös siitä tulee osa sinun ylämäkionnellisuutta. Tai ehkä olet sen jo löytänytkin?
Ylämäkionnellinen voisi kuvata itseään punaiseksi, mustaksi, oranssiksi, siniseksi, vihreäksi, valkoiseksi, oikeastaan miksi vaan. Kaikissa väreissä on jotain ylämäkionnellisuuta kuvaavaa.
 

Tunnistatko itsesi?



Alamäkionnellinen



Oletko sinä se, jota kutsutaan pohdiskelijaksi, harkitsijaksi ja hitaaksi? Alamäkionnellinen tarkastelee maailmaa helposti rullaavan etenemisen kautta. Miksi ihmeessä puskea, kun voi päästellä vapaasti rullaten. Suuresti ihmetellen tietysti ylämäkionnellista ja sitä vauhtia. Vapaalla rullaten ei tarvitse miettiä etenemistä, voimaa voi säästää. Mielikuvituksesi voi sitten ollakin salaisen vilkasta. Se, mitä tuleva tuo ei merkitse tässä kohdassa. Mitään suuria tavoitteita ei elämässä tarvita, kunhan eletään. Tässä hetkessä mennään hiljakseen eteenpäin. Eihän kukaan tiedä huomisesta. Eihän?

Alamäkionnellinen katselee kuitenkin joskus haikeasti ylämäkionnellista. Sitä energiaa, kun joskus tuntuisi tarvitsevan itsekin lisää. Varsinkin silloin, kun rullaus loppuu ja tasamaa alkaa. Silloin alamäkionnellinen tarvitsee tuuppausapuja muita onnellisia enemmän. 
Alamäkionnellinen voisi kuvata itseään värillä haalea keltainen. Kaikki pastelli värit käyvät. Elämä mennä jollottaa valossa, joskaan ei kirkkailla räikeillä väreillä, vaan vaaleilla sävyillä.
Tunnistatko itsesi?



Tasamaaonnellinen



Tasamaaonnellinen on tyytyväinen, kun kaikki on balanssissa. Kunhan kaikki muutkin ymmärtäisivät olla keikuttamatta tätä elämän venettä. Tasamaaonnellinen kulkee tuttua tietään kohti näkyvää päämäärää, toki se näkyy, kun ei ole ylä-ja alamäkiä. Suuresti ihmettelee jotain pääsyä huipulle, mitä siltä voi enemmän nähdä kuin tasaiselta. Mielikuvitus on sekin tasaisen vakaata. Muuttumaton vakaa kulku  on ehdoton ykkönen. Sillä tavoin voimaa säästyy kohti omia asioita. 
Joskus salaa tasamaaonnellinen kuitenkin haluaisi kokeilla ylämaaonnellisen palavaa intoa ja alamäkionnellisen rentoa rullailua. Tasamaalla kun joutuu koko ajan tarpomaan, apuja ei tule edes alamäestä. 

Tasamaaonnellista voisi kuvata värillä vihreä, onhan se ruohikkoväri. Mielellään sellainen syvä tumman vihreä. Se rauhoittaa oikein mukavasti.



Tunnistatko itsesi? 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »