Myönteinen kehosuhde

Keskiviikko 26.7.2017 - Ulla Ollikkala

Myönteinen kehosuhde

Oletko ulkoistanut kehollisen ulkonäkösi? Ulkonäkösi on omasi, ei median luoma kuva. Se mediakuva on lopuksi hyvin hauras ja vaikea ylläpidettävä. Oma kehosi on vahva ja olemassaoleva. Se elää ja hengittää tätä päivää. 

Silloin kun sairastut, tai läheisesi sairastuu, huomaat kehosi ehkä tärkeimmän asian, terveyden. Tässä kohdasssa tarkoitan vaikka vain pelkkää flunssaan sairastumista. Olet ehkä huomannut tämän, tehnyt elämän kanssa kauppaa, teen mitä tahansa kun vain olisin terve. Sitten kun tervehdyt unohdat kehosi.

Milloin olet astellut peilikuvasi ohi ja kiittänyt näkemääsi? Näkemäsi ei ehkä ole sitä mitä meille nyt myydään eli tiukkuutta ja vahvuutta kaikissa lihaksissa, takamus eli M. Gluteus maximus ja minimus terhakkaina. Lapatukikin toimii ja on kovassa kunnossa ja tietty keskivartalo.

Liiku ja palaudu

Liikunta ja palautuminen ovat asioita, joita kehossa on hyvä vaalia. Sopivassa suhteessa ne palvovat toisiaan. Ne kantavat vuosikymmeniä eteenpäin, mahdollisimman terveeseen vanhuuteen saakka. Kehomme on luotu liikkuvaksi, kuormitettavaksi, venytettäväksi, rasitettavaksi, koeteltavaksi, käytettäväksi. Kehomme on myös luotu rentoutumaan, olemaan, lepäämään, rauhoittumaan, keskittymään, elpymään. Mitäpä jos lumoutuisit omasta itsestäsi, tekisit sitä mikä liikkuminen tuntuu juuri sinusta mukavalta ja sen jälkeen palautuisit. Ilman painetta ulkonäön muutokseen.

Myönteinen kehosuhde

Myönteinen kehokokemus rakentuu kehon pystyvyyden kokemuksen kautta. Näkemättä peileistä itseäsi ja tekemistäsi voit tuntea kehon liikkeen tai liikkumattomuuden. Voit tuntea itsesi toimivuuteen pystyvänä tai pysähtymiseen kykenevänä. Ilman suorittamista tehty liike on nautinnollista ja myönteistä kehokohtaamista. Myös mieli on kehossa. Myönteinen kehokohtaaminen johtaa myönteiseen mieleen. Mieli on onneksemme johdettavissa. Mielen ohjaaminen liittyy ajatuksiin itsestä. Ajatukset itsestä on itse valittavissa, myönteisinä tai kielteisinä. Onko sinulle ajatuksissasi ominaista myönteinen kehokohtaaminen?

Olen näitä pohtinut itsekin. Milloin on tyytyväinen itseensä? Jotenkin kun elämä ottaa ja antaa asioita, se asettaa samalla oikeat mittasuhteet. Tuota voin parantaa, se lisää hyvinvointiani. Teen sen mikä parantaa oloa, hyvinvointia ja terveyttä. Teen asioita nautinnolla. Annan aikaa palautumiselle, koska tarvitsen sitä päivä päivältä enemmän. Peiliin katsoessa olen jo vuosia voinut sanoa: Kyllä on hyvä!

www.palautumiskoulupro.fi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen

Mieli ja rauhoittumisjärjestelmä

Lauantai 22.7.2017 klo 15:53 - Ulla Ollikkala

image.jpeg



     

     

 Mieli ja Rauhoittumisjärjestelmä  

Mittauksilla tutkittuna mielen ja kehon palautuminen ei toteudukkaan aina mielen tuntemusten mukaan. Mieli siis saattaa olla hyvän olon tilassa, mutta keho ei. Siksi on huomioitava kehon toiminta ja harjoittaminen. Kehon totuus on toista kuin mielentila. On hyvä pohtia millaisessa kehossa mielesi on. Kehon  palautumiseen ei ole oikopolkuja. Kehon toimintaa muuttaakseen,  ylivireydestä tasapainon tilaan, varaudu ajallisesti pidempään matkaan.  Ylivireyttä, stressiä ja kehon oireita ei hankita hetkessä. Niiden poispurkaminen vaatii aikaa. Suothan sen itsellesi. 

Rauhoittumisjärjestelmä ja palautuminen

Rauhoittumisjärjestelmä auttaa kehoa paranemaan ja kasvamaan. Järjestelmä muuttaa ravintoa energiaksi myöhempää käyttöä varten. Lisäksi ajattelumme muuttuu ja pystymme käyttämään omia sisäisiä voimavarojamme ja luovuuttamme. Vastakohtana rauhoittumiselle voisi olla jatkuva aktiivinen liike, ääri-ilmiönä sitten stressitila.

Rauhoittumisjärjestelmä paljastaa meille tien hyvinvointiin ja parempaan elämänlaatuun. Kaikki tämä on löydettävissä itsestämme. Kehomme ja mielemme osaa tämän järjestelmän käytön, kun sille antaa tilaisuuden. Tilaisuus on pysähtymisessä ja sen jälkeen tapahtuvassa kehon kuuntelussa. Kehon viestit ovat tosia, siksi niitä on hyvä lähteä kuuntelemaan.  Mielen viestit saattavat olla toisinaan virittyneet yli/ tai ali todellisten mahdollisuuksien.

Palautumisen tila on juurikin rauhoittumisjärjestelmän toimintaa. Siksi sanamme Pysähdy, hengitä ja rentoudu ovat rauhoittumisjärjestelmän toiminnan avainsanoja. Tämän jälkeen on mahdollisuus: Kuunnella, havaita, ymmärtää ja irti päästää.

       Lisää: Uvnäs-Moberg, K. Rauhoittava kosketus 


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen

Miettimättömyys

Sunnuntai 16.7.2017 klo 22:59 - Ulla Ollikkala

Miettimättömyys

Asiakkainani käy paljon ihmisiä, joiden mielen päällä ovat jatkuvasti kehää kiertävät ajatukset. Työstä ja sen tekemisestä, ihmissuhteista  ja vaikka mistä muusta tahansa. Huoliajattelua hyvinkin mielestään mitättömistä asioista, siinä kuin suuristakin huolista. Tai innostunutta ajattelua, innostusta joka kuluttaa samalla tavalla. Mieli vie ihmistä kuin liekassa ja kuluttaa voimia tässä matkassa. 

Asiakkaat toivovat, että löytyisi keino miettimättömyyteen. Onko olemassa yksinkertaista keinoa pysäyttää ajatusten jatkumo? Ei ehkä hetkessä, mutta silloin kun on opetellut hieman keinoja ymmärtää itseään, on mielen rauhoittaminen mahdollista.  


Valitaanko sitten pysähtyminen vai rauhoittava tekeminen? 
Tähän pitää oikeastaan vastata yksilön itse. Persoonasta riippuen, toisille pysähtyminen on luontaista ja joskus taas kehon liike on joillekin helpompi tapa aloittaa ajatusten rauhoittumiseen laskeutumisen harjoittelu. 

Pysähtyessä tehdään tilaa miettimättömyydelle. Miettimättömyys on oikeasti mietiskelyä. ( Rautavaara, T. 1980.) Nurinkurista mutta totta. Mitä sitten tehdään miettimättömyydessä. Silloin pysähdytään ja keskitytään yhteen asiaan. Yksi asia voi olla keskittynyt hengitys, se voi olla lause jota toistetaan.
Esimerkiksi; tässä hetkessä olen aivan rauhassa. Yksinkertaista.

Rauhoittava ja keskittynyt kehon liike, liitettynä hengitykseen on toinen keino löytää pysähdyksissä olemisen taito ja siten mielen ja ajatusten rauhoittuminen. Kehon voi tuntea, koskettaa ja huomata. Kehossa rauhoittumisen tuntemus on koettavissa kokemuksena. Kehon rauhoittaminen on myös tie miettimättömyyteen:)


Kommentoi kirjoitusta.

Kohtaaminen

Maanantai 3.7.2017 klo 1:05 - Ulla Ollikkala

Vuorovaikutus.jpegKohtaaminen ja tunteva vuorovaikutus

Yksi lempiaiheitani niin työssä, koulutuksissa, ryhmissä tai ihan omalla vapaaalla on kohtaaminen. Nytkin näpytellessä tiedostan, että huomio on koneessa ja puolison kysyessä jotain en kuule mitä mahtoi sanoa. Kysyn mitäh? Palaute tulee välittömästi, et keskity ja kuuntele. En todellakaan, koska kone vie huomioni. Olen läsnä ja paikallani, mutta en ole läsnä toiselle. Pidän nyt tauon ja huomioin lähintäni. Pidä sinäkin.

Mitä kohdatessa sitten tapahtuu? 

Kohdatessa asetumme kuuntelemisen, aistiminen ja tuntevan vuorovaikutuksen tilaan. Pysähdymme toiseen ihmiseen, eleisiin, hienovaraisiin kehon tuomiin viesteihin, kasvojen ilmeisiin, tunteiden liukumiseen sinusta minuun ja minusta sinuun. Kohdatessamme toista me joko luomme ympärillemme rauhaa tai levottomuutta. Rauhallisuutta luodaan keskittymisellä ja kuuntelulla. Levottomuutta keskittymällä kohtaamistilanteessa johonkin muuhun yhtäaikaisen tekemiseen, tai omien ajatusten ja sanojen valmistamiseen mielessä. Oletko kokenut tätä tilannetta, vaikka jossain hoitotapahtumassa? 

Tähän on tultu monessa muussakin työssä ja  työtapahtumissa. Ihmisillä on kuvitelma sellaisesta voimasta kuin multitaskaamisesta. Monen asian tekemisestä yhtäaikaa. Sillä ehkä ylpeilläänkin kyvykkyytenä, sen avulla haetaan tehokkuutta ja ehkä rahallistakin  säästöä. Todellisuudessa aivomme ovat vain sellaiset, että  nuo jäävät kuvitelmiksi.  Kumpikin häviää, kohtaava ja kohdattava. Tästä aiheesta löydät linkistä vielä paljon lisää.

Kohtaaminen ryhmässä

Kohtaaminen on myös Palautumiskoulu PRO:n keskeisimpiä koulutuksen toimintamalleja. Meiltä on kysytty usein, että miksi ohjelmat eivät voi olla verkko-opintoina. Toki voisivat olla. Haluamme kuitenkin, että tunteva vuorovaikutus ryhmässämme toteutuu kuten jatkossa toteutuu ohjaajillakin omissa ryhmässään. Miksi kohtaamista sitten ryhmässä tarvitaan? Lähinnä oman kokemuksen pohjalta valaisen meidän valintaamme tehdä työtämme eli tuntevan vuorovaikutuksen mallin mukaan.

Opiskelin itse reipas kymmenen vuotta sitten verkko-opintoina sosiaalipsykologian perusopintoja. Meillä ei ollut tapaamisia. Tapasimme netissä, alustalla. Tällä alustalla pohdimme ryhmäilmiöitä, ryhmän yksilön toimintaa ryhmässä, eri rooleja ja normeja. Toki nämä ilmiöt nousivat esiin alustallakin jossain mittakaavassa. Minä vain en koskaan nähnyt näitä kurssikaveritani, aistinut heidän tunteitaan ihollani, nähnyt heidän silmiensä väriä tai huomioinut tunteita hengityksen rytmin muutoksena. En päässyt näkemään kehon avautumista ja vetäytymistä toisia kohdatessamme. Kosketusta toiseen ei ollut. 

Kohtaaminen jäi koneeseen.

Kommentoi kirjoitusta.