Laadullisuus ajassa ja minuudessa

Lauantai 18.11.2017 - Ulla


Laadullisuus ajassa ja minuudessa


Laatuaika. Tämä aikoinaan paljonkin käytetty sana herätti mielenkiintoni. Laatuaika herättää ajatuksia niin yksin kuin yhdessä vietetystä  ajasta, joka palvelisi omia tarpeita mahdollisimman hyvin. Laatuaika olisi näin jotain aivan ekstraa ihmisen elämässä. Perheen kanssa tai kaksin puolison kanssa  on aikoinaan vietetty aikaa, jota kutsuttiin nimellä laatuaika. Aika on se, joka on mitä ilmeisemmin muussa tapauksessa kortilla. Sitä siis pitää järjestää, että ne yhteiset hetket olisivat  mahdollisia.

Pohdintani heräsi vanhan kirjan luettuani, olen hankkinut sen vuonna 2003. Kirja itse on vielä vanhempi, vuodelta 1998. Kirjan alaotsikko oli jotenkin näin, kiireen merkitys elämässä. Tässä tullaankin kiireeseen, joka ilmentää ajan suurempaa tarvetta. Ainakin kuvittelemme niin.  Aikaa ei ole riittävästi. Jo 15 vuotta sitten kiire vei ihmistä, nykyisen ennusteen mukaan vauhti vain kiihtyy. Oikeastaan kiire vie aina, jos et oivalla ajan merkitystä. Tärkeätä on huomata minkä merkityksen itse  kiireelle antaa. Olemme oppineet olemaan jostain syystä kiireisiä, siten kuvitelman mukaan tehokkaita, aikaansaava, suorittavia aktiivisia, kuten  kultturimmekin kannustaa meitä olemaan. Tuttu lause, Suomessa kaikki toimii, nitoo meihin nämä edelliset. Toki me osaamme ja pystymme, mutta minkä kustannuksella sen teemme, jos emme tiedä, mistä oikein on meissä itsessämme kysymys. Teemmekö sen kehon hyvinvoinnin kustannuksella ja kuormitammeko mielemme uupumukseen saakka?

Minä Olen


Tämän minäolen pohjalle on tehty lukemattomia harjoituksia, että ihminen löytäisi jotain. Tämän pohjalle löytyy eri uskonnoista ajattelua, johon liittyy oleminen suhteessa johonkin. 
Mitä tämä oikein tarkoittaa itsessä ja kaikissa muissakin? 
Syntymästä lähtien Minä olen. Se ei todellisuudessa katoa mihinkään, tai muutu miksikään. Kiireen ja kiihtyvän ajan täyttämisen ja tekemisen kautta Minä olen ilmenee, ainakin joillekin, ajatuksena itsestä hyvänä tai huonona olijana. Pikkuhiljaa minä olen jää kaiken tekemisen alle. Jäljelle jää vain olo, voidaan huonosti, keho ja mielikin harhailee. Oleminen on hautautunut  jonnekin.

Minä olen syvä merkitys on jotain muuta kuin harjoitus. Jotain muuta kuin aiheeseen liittyvä  selfhelp kirjallisuus. Oivallus siitä mitä oleminen on, vaatii astetta syvempää pohdintaa. Menee hieman filosofian puolelle, mutta koetetaan. Oleminen on yhteyttä aikaan. Oleminen on ajattomassa ajassa minänsä eli itsensä  löytämistä niin kehosta kuin mielestä. Ajan merkitys on olla ja minä olen merkitys on löytää itseään ajassa. Aikaa on ympärillä loputtomasti tässä hetkessä, kiirettä ei siis ole. Palautuminen on syvimmillään palautumista minä olen tilaan ajassa. Palautumisen syvin merkitys on tässä ytimessä. Jokainen pystyy ja osaa tämän ihan luonnostaan, ole huoleti. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on käytännössä hyvin yksinkertaista. Löytämisen jälkeen aika ei enää vie, tai kiire ohjaa. Ihan niin vahvasti. 

Olen toteuttanut tätä olemista ja etsimistä asiakkaiden kanssa. Varsinkin heillä, joilla suorittaminen, puskeminen ja sitä kautta saavutettu olo on vahvasti pinnassa. Löytäessään pienen osan itsestään levollisesti ajassa, helpotuksen tunne purkautuu itkuna. Itsensä näkeminen osana elämää, on opettavaa, kasvattavaa ja palauttaa itseä olemaan minä.





Kommentoi kirjoitusta.

Ole varovasti!

Torstai 9.11.2017 klo 8:12 - Ulla Olllikkala

Kasi

Ole varovasti!

Kuulostaa varoitukselta, huolehtimiselle ja kehoitukselta olla tarkkana, missä liikutkin.

Sanoihin ihastuneena oivalsin tämän lapsuuden lausahduksen syvemmän merkityksen ihan viiime aikoina. Aloin nimittäin nyt vanhemmiten toistamaan  sitä yhä useammin. Kuten monesti käy, lapsuudessa opitut sanat ja mallit aktivoituvat jostain syystä.

Aloinpa pohtimaan sanojen merkityksellisyyttä ja yhteyttä asioihin, jossa ne lapsuudessa kuulin. Kouluun lähtiessä, matkalle lähtiessä, nuorena illanviettoon lähtiessä. Perheeni kasvaessa, mummo ja pappa sanoivat lapsilleni "olkaa varovasti". Tätä lausetta sitten toistin miehelleni useasti, hänen töihin lähtiessä, kunnes havahduin.

Ei, kyseessä ei ole pelko toisen puolesta. Ei pelkoa jonkin asian tapahtumisesta. Vaan kyse on rakkauden osoituksesta. Silloin omassa lapsuudessa sanoja" Minä rakastan sinua", ei tainnut tulla koskaan, se ei ollut silloin tapana. Rakkaus osoitettiin  teoilla ja sitten tällaisilla kiertoilmaisuilla. 

Havahduin ja kerroin puolisolleni oivalluksestani. Hän lähetti minulle keskustelimme jälkeen puhelimella viestin eräänä aamuna, joka meni jokseenkin näin: Kävele töihin varovasti:)

Kuinka paljon meillä onkaan ollut sanoja, jotka sisältävät rakkautta. Omat lapset ovat saaneet kuulla rakkauden sanoja, mutta myös "varovasti" sanontoja. Mietipä sinäkin, onko rakkauden sanat piiloutuneet jonkin taakse. Ehkä siellä on se kaivattu ilmoitus suuresta välittämisestä: Ole varovasti- Rakkaudesta.

 

Kommentoi kirjoitusta.