Oma tunnevalinta on jälleen ratkaiseva!

Perjantai 26.1.2018 klo 10:51

Oma tunnevalinta on jälleen KirjaGratkaiseva!


Eräänä aamuna TV tarjosi samaa ajattelua, kun olen tässä viime päivien aika pohtinut. Näinhän se menee, samat ajatukset liikkuvat yhtäaikaa ja aiheuttavat samoja tunteita. Aihe liittyy tällä kertaa tunteisiin, ja siihen kuinka ne aktivoituvat saamastamme tietotulvasta.

Tarjolla on  runsaasti infoa, niin sähköisessä kuin paperimuodossa. Luemme tarinoita siitä, kuinka joku ihminen on juuri löytänyt itsensä, löytänyt uusia harrastuksia, muuttanut ruokavaliotaan, elää terveellisesti tai on parantunut vakavasta sairaudesta. Saamme näin mielellemme apua ja lohdutusta. Tunteemme tasaantuvat ja liitymme toiveikkuuteen.

Tarjolla on yllättävän paljon videoita treenaamisesta. Näemme kuinka ihmiset treenaavat hikeä pursuten maratonilla ja kuntosaleilla. Näemme kuinka pullukasta tulee voimakas nainen tai mies. Saamme toisiltamme tietoa siitä,  kuinka kehomme on muokattavissa tahtomme alle. Voimme huomata kuinka itsetunto kohoaa, kunnon kohoamisen myötä. Keho siis liikuttaa mieltä. Voimme sitten itse valita kuntoilusta itsellellemme sen sopivan. Sellaisen, josta itse kokee hyvää oloa ja joka tuntuu hyvältä.

Lueme tarinoita, näeme kuvia ja videoita lomamatkoista. Paikoista, joissa emme ole koskaan käyneet, ja emme ehkä tule  käymäänkään. Talvessa katsomme kesää, joka on maapallon toisella puolella. Voimme iloita niiden puolesta, jota ovat siellä jossain ja samalla odottaa omaa kesään täällä talvessa.

Katsomme kuvia lemmikeistä. Niiden kasvusta ja kehityksestä, elämästä ja nukkumisesta pois. 
Voimme, astetta helpommin kuin omistajat, surra ja kohdata menetyksen tunnetta itsessämme. Voimme nähdä ilon ihmisessä ja eläimessä niiden yhdessäolon hetkistä. Voimme yhtyä tähän iloon hyvinkin aidosti.

Myönteistä kaikissa asioissa on se, että voimme tehdä  näin. Valinnat siihen, kuinka eri informaatioon suhtaudumme, voimme tehdä itse. Tunteet johtavat toimintaamme. Niitä voi oppia säätelemään itselleen  myönteisiksi. Niin paljon, kun informaatiota saammekin, siinäkin säätely, suodattaminen, osan pois hengittäminen toimii. Valintamme  voi olla se, että jätämme äärireaktiot, arvostelun, vertailun ja suhtaudumme niillä tunteilla, jotka vievät itseämme eteenpäin. Aika voimaannuttavaa!!

Niin, ja sekin vaihtoehto on olemassa, että suljet kaikki tiedonlähteet ja asetut hetkeksi Hiljaisuuteen.

2 kommenttia .

Stressin jälkeistä elämää!

Sunnuntai 21.1.2018 klo 11:07

Lepoenkeli

Stressin jälkeistä elämää!

Tunnistatko sen tunteen, kun olet stressaantunut? Ehkä siitä positiivisesta kuormituksesta, jossa innostuksesi pursuaa yli omien voimien. Yöunet jäävät vähiin, kun on niin paljon kaikkea mukavaa tehtävää, osallistumista, seuraa ja tapahtumaa. Mieli käy kierroksilla ja suunnitelma toisensa jälkeen on niin mahdollinen. Yhden ajatuksen väistyessä, uusia innoittajia ja  aiheita putkahtelee mieleen. On niin paljon kaikkea, että ihan hengästyttää. Aika kulkee kuin siivillä. Keho antaa kaikkensa, jaksat pinnistellä, et tunne kipuja, voimaantuminen on huipussaan, olo on hieman rakastumisen kaltainen tila. Harrastat kaiken muun lisäksi aktiivisesti, vähän kaikkea mahdollista. Tätä saattaa kestää parikin kuukautta, ilman mitään ilmenevää ongelmaa. 

Tunnistatko sen tunteen, kun olet stressaantunut siitä kuormasta, joka kertyy työstä, perheestä, terveydentilan heikentymisestä tai sen epäilystä, tekemisistä, harrastuksista  tai sosiaalisista suhteista? Myöskään aika ei tunnu päivässä riittävän sille, mitä pitäisi saada aikaiseksi. Olet hermostunut, kireä ja unohtelet asioita. Yöunet eivät palauta, vaikka nukkuisitkin. Olet aamuisin väsynyt ja päivisin saamaton. Inhoat itseäsi ja mielesi on alavireinen. Itkettää, kiukuttaa ja  ilo on kadonnut. Et edes muista milloin viimeksi nauroit.  Mielessäsi on yksi ajatus, kunhan saisin vain levätä. Kehosi on raskas, tunnet jokapaikan kipuja, päänsärkysi aktivoituu ja  migreenit ovat pään räjäyttäviä. Vanhat kiputilat aktivoituvat, selkää särkee, jalat ovat raskaat ja mikään liikkuminen ei innosta. Hartiat ovat kohonneet kohti korvia ja leuka on tiukkana ja myös narskuttelusi  on aktivoitunut. Purentakiskosi ovat kovilla, ja joku aamu se on  palasina tyynylläsi. Tätä saattaa kestää viikkoja, jotkut sietävät kuukausiakin, kunnes seuraa kuormitus, jota ei enää jaksa.

Kaksi erilaista lähtökohtaa hermoston kuormittumiselle. Hermosto ei kysele kumman kautta ylikuormittuminen syntyy, se vain toimii. Molemmille tavoille jää "pää vetävän käteen". Ihminen ei jaksa ilman muutosta kumpaakaan näistä. Näissä kohdissa tarvitaan se asia, jota kutsutaan pysyväksi elämänmuutokseksi. Elämänmuutos tarkoittaa stressin jälkeistä elämää. Meillä ihmisillä on tässä asiassa valitettavasti sama ongelma, kuin laihdutusohjelmissa. Emme jaksa sitä kuin pari viikkoa, ja niinpä vanhan toimintamallin paluu kurottautuu kohti tuttuudellaan. Tarvitsemme tähän apua, ohjausta, neuvontaa, keskustelua ja uskallusta muuttaa  se mitä on Aina tehnyt ja Ei koskaan kokeillut.

Stressi ei ole vihollinen tai sairaus. Se on voima, joka vie eteenpäin oikein suhteutettuna. Liiallinen stressi on Palautumisen puutetta. Puutetta siitä, että et kuuntele kehoasi ja sen viestejä. Kehosi kertoo kyllä varsin hyvin, kun se on tasapainossa. Silloin hengityksesi on rauhallista ja tasapainoista, siis koko päivän. Uni on palauttavaa ja kehosi on vireä päivän ajan, illalla se pyytää lepoa, rauhoittumista ja nukkumista.

 

Palautumisen puute näyttäytyy myös mielesi toiminnassa. Kuljet mielesi ja uskomustesi talutusnuorassa. Mielesi ei anna sinulle ns. tyhjän tilan hetkiä, jolloin mikään ei ole mielessäsi aktiivisena. Mielesi tarvitsee lepoa arjesta. Mielesi tarvitsee yhteyttä luontoon, hiljaisuuteen, tyhjiin tekemättömiin hetkiin. Tämä on sitä elämää!!

Terveisin Ulla


Palautumisesta löydät tietoa myös Prevenia Healt Oy blogisivuilta, näistä linkeistä:

Kommentoi kirjoitusta.

Olen niin väsynyt!

Sunnuntai 14.1.2018 klo 17:50

Olen niin väsynyt!

Lausahdus on ihmisen hätähuuto omasta tilasta, jollekin joka kuuntelee. Olen väsynyt tähän jokapäiväiseen heräämisen ja siihen, että en kunnolla herää koko päivänä. Olen väsynyt työstäni tuleviin vaatimuksiin tai työttömänä ollessani työttömyyden vaateisiin. Toteuta, tee ja  uurasta paremman huomisesi puolesta. Osallistu ja ole yhteisölle sen aktiivinen jäsen.

Mitä jos ei jaksa? Kuka kuulisi tätä biopsykososiaalista ihmisolentoa sen kaikilla osa-alueilla? Auttaisi siitä ahdingosta, jossa on upoksissa kaulaansa myöten? 

Mietin, kuinka monesti meidät kohdataan pelkästään psyykkisesti, keho unohtaen. Tai kohdataan fyysisesti, psyyke unohtaen. Usein unohdetaan myös se sosiaalinen ympäristö, jossa teemme työmme ja elämme. Miten ihmeessä me voimme yhdistää ihmisen auttamisessa nuo kaikki osa-alueet? Ehkä jostain  voisi sentään aloittaa.

Pysähdy, olet sitten ystävä, vierelläkulkija, puoliso, kumppani tai ammattisi puolesta kuuntelijan osassa. Tästä pysähtymisestä voisi aloittaa, vaikka en mikään asiantuntija tai vastausautomaatti kysymykseen olekaan. On kyse sitten työssä tapahtuvasta kohtaamisesta, tai vapaalla, kotona, ihan missä vaan, olet kontaktissa toiseen tai toisiin ihmisiin. Kokeile. Pysähtyessäsi aloitat toisen kuulemisen taidon harjoittelun. Kuuleminen ilman omien ajatusten aktivoitumista, tarvitsee harjoittelua, harjoittelun voit aloittaa vaikka heti. Ainostaan kuulemalla kohtaat toisen mielen ja huomaat kehon viestit.


Ehkä väsynyt tarvitsee juurikin kuuntelijaa. Saadakseen väsyneen tarinansa eloon. Tunteakseen sen, että oma tarina on olemassa jotain varten. Olemme enemmän kuin hieman vieraantuneota toisistamme. Ystävät, kutsuukin teitä kohtaamaan ystävänne. Kumppani ja puoliso, kurkota hieman lähemmäksi ja kosketa. Terapeutti tai tohtori, sulje tietokoneesi ja kuuntele. Ohjaaja, kohtaa vuorovaikutuksessa, älä netissä. 
Kehomme huutaa kosketusta, mielemme kaipaa kuulijaa!

Kommentoi kirjoitusta.