Irti päästäminen 1/2

Tiistai 27.2.2018 klo 7:58 - Ulla Ollikkala

Sydamet

Irti päästäminen osa 1/2

Oletko ajatellut mitä sanat tarkoittavat? Irti ja päästää, tarkoittaako se  sitä, että pitää jostain mitä ilmeisemmin kiinni. Irrottaminen on jostain luopumista ja päästäminen sitä, että antaa sen mennä. Nyt on myös trendikästä opettaa irti päästämistä. Silloin on hienoa, jos alkaa ymmärtämään sanoja hieman syvemmältä tasolla. Tältä ajattelun pohjalta pureudun aiheeseen astetta syvemmin, jälleen palautumisen näkökulmasta näihin sanoihin.

Irrottaessaan ja päästäessään luopuu jostain sellaisesta, joka on vanhaa mallia toimia. Vanha malli on mahdollisesti silloin syntynyt siitä tarrautumisen tarpeesta. Tarrautuminen  voi liittyä ihmissuhteisiin, asioihin, tapoihin, tunteisiin ja/tai opittuun kehon käyttöön. Tutuin ajattelumalli irti päästämiseen  on itselle, jo työnkin  puolesta,  tietynlainen kehon käyttö. Oman kehon käytön pitämistä, litistämistä, täyttymistä, supistamista, puskemista, jännittämistä, pakottamista  ja suorittamista,  voi siis miettiä myös irti päästämisen kautta. Niin, ja kehossa se mielikin on?

Mitä tapahtuisi,  jos aloittaisit vaikka päästäsi. Oletko kenties huomannut, kuinka siristät silmiäsi katsoessasi itsellesi epämieluisaa näkymää. Mahdollisesti käännät katseesi pois, jolloin koko kaularanka seuraa mukana. Tätä toimintaa, lukemattomia kertoja tai vain muutamia kertoja toistaessasi, jotain itselle vastenmielistä näkymää kohtaan, olet mitä ilmeisemmin tehnyt elämäsi jossain vaiheessa. Väistät, suojaat, suljet ja luot katseesi muualle. Silmiesi jännitysrakennelma kehkeytyy. Samankaltaisen tilanteen, tuntemuksen tai kokemuksen myötä aktivoidut. Irti päästäessäsi alat uskaltamaan takaisin katseen vuorovaikutukseen, turvallisesti ilman tunnekuohuja. Palaudut kohti tilaa, jossa avoin katseella kohtaaminen on luottavaista. 
Kukaan ei sano, että tämä olisi käytännössä helppoa.



Sitten suun alue. Vedätkö sitä tiukaksi viivaksi, kovaksi ja olet kadottanut luonnollisen hymysi. Väkinäinen hymyily on ilmaisutapasi. Saat tähän mukaan myös posket ja kipeä kireys vallitsee koko  kasvoillasi. Puhe kiristyy, ääni kiristyy ja hampaat painuvat toisiaan vasten. Pohditko mahdollisesti sitä, kuinka  monta kertaa puhumisesi on keskeytetty, sanottavasi on  jäänyt sanomatta, tai olet jäänyt kuulematta sitä yrittäessäsi. Irti päästäessään  paluu hymyilyn maailmaan on mahdollista ja se tuntuu luontevalta. Kukaan ei sano, että tämä olisi helppoa, koska tässä tapahtumassa on aina mukana niin monta kehon muutakin aluetta.


Seuraavaksi leuka. Teetkö huomaamattaasi pitämistä, puskemista, työntämistä tai jotain päinvastaista tällä osaa kehoasi. Leuan jähmettyessä tiettyyn asentoon, koko rakenteesi muuttuu pingottavaski. Kurkkua kuristaa, hampaasi hakkaavat yöllä toisiaan vasten, jos jotenkin tämän päivällä voitkin estää. Suutahtaessasi leukasi vapisee. Korvasi kipuilevat ilman syytä ja päänsärky on liiankin tuttu vieras. Leuan asennon muutoksen mukana mahdollisesti kaularanka on seurannut perässä ja pää on työntynyt eteenpäin. Oletko kenties puolustautunut koko maailmaa vastaan, tai tuntenut sisäisen vahvasti oikeutta, joka ei  toteudu. Olet valmiiksi varautunut, koska et tiedä milloin täytyy puolustautua. Tai sitten olet lysähtänyt, supistunut ja pienentänyt itsesi. Asentosi on maata kohti valuva. Mallisi on niin valmis, että sekunneissa se aktivoituu ja Ihmettelet mistä nämä pään alueen kivut oikein aina räjähtävät päälle. Jos luovutat ja päästät irti tästä mallista, mitä tapahtuu. Vapautuisiko koko kasvojesi alue ja ilmeesi pehmenesi. Luopuisitko uhmasta, puskemisesta, luovuttamisesta, kivuista pään alueella, jopa stressistä. Irtipäästäessäsi koko kaulan ja niskan alue vapautuu ja pään asento muuttuu luontevaksi. Päätä on kevyt kannattaa. Mielikin kevenee.


Saatat olla irrottamisen tarpeessa hartioiden tai käsien alueelta. Pidätkö itsellesi omainaisena sitä, että kannatat koko maailmaa hartioillasi. Tai sitten ne valuvat voimattomana alas ja eteenpäin. Kuinka vaan, molemmissa tiloissa olet kadonnut luonnollisesta helppoudesta. Elätkö tulevaisuutta peläten, tai menneisyyttä kahlaten. Aktiivinen valmiustila kertoo sinulle tarinaa puolustautumisesta, luhistuminen luovuttamisesta. Voimiesi mennessä näiden asentojen ylläpitämiseen olet väsynyt, voimaton tai jatkuvan tekemisen tilassa. Irti päästäessäsi oivallat hiljalleen oman osasi tekemisessä, sen mikä riittää, mihin pystyt ja uskallat tehdä sen kehoasi kuunnellen.
Kannattaisiko todella irti päästää? Olisiko syvemmän pohdinnan aika? Antaisitko kehollesi viimein tasapainon?


Jatkuu 2/2 kertomuksella. Näistä voit aloittaa. 



     ------------------------------❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️-----------------------------
Kirjoittaja  on opiskellut kehoterapiaa vuodesta 1994 ja oivaltanut sen avulla itsekin monta kehon ja mielen asiaa omassa sosiaalisessa ympäristössään. Yhä edelleen samalla ihmettelyn matkalla itsessään, myös irti päästämisen aluella. Jokainen päivä on oppimista itsestään. Siksi myös seuraavat opiskelut alkavat psykofyysisen psykoterapian aluella, koska omat tiedot ja taidot ovat niin vähäiset tässä maailmassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Irtipäästäminen , palautuminen, keho

Periaatteet

Lauantai 17.2.2018 klo 8:21 - Ulla

Kasi

Periaatteet



Elämässään ja aikuisuudessa tiedostaa tehneensä jossain vaiheessa elämäänsä valintoja, joita kutsutaan periaatteiksi. Ne ohjaavat elämässä ja arjessa tapahtuvia omia toimintoja. Periaate ohjaa myös ihmisen ajattelutapaa. Toimintaa ohjaavia periaatteita ovat esimerkiksi rehellisyys, avoimuus, luotettavuus, turvallisuus, vilpittömyys ja oikeudenmukaisuus.
Oletko koskaan miettinyt mistä ne tulevat, syntyvät, muotoutuvat ja alkavat määrittää toimintaasi?


Olen niin mieltynyt tähän teemaan "Palautuminen  omaksi itsekseen",  että liitän tämänkin ajatuksen juoksutuksen siihen. Ihmisen elämässä on monta muutakin vaikuttavaa tapahtumaa, tässä kirjoituksessa kaksi pientä kulmaa josta katselen asiaa. Eikä tässä ole oikeaa tai väärää, vain ajattelua.
Kuvitteleppa itsesi sellaisen vaahtosammuttimen kokoiseksi,  maailmaa ihmetteleväksi ihmistaimeksi. Katsot ylöspäin muita ihmisiä; ovat suuria, äänekkäitä ja niin tietäviä ja osaavia. Ihmettelet suuressa pienen ihmisen viisaudessa,  kuinka nämä tekevät olosi hyväksi. Hyvässä olossa on niin mukavaa, iloista ja turvallista. Olo on niin kevyt ja mahdollinen. Tässä hyvässä tilassa haluat elää, olla ja kasvaa lähi-ihmisiesi kanssa. Olet sovussa kehosi kanssa, kehosi on joustava, pehmeä ja rento. 
"Maailma on on kaunis ja hyvää elää sille jolla on mielen ja kehon vapaus. Voi vain elää elämäänsä!"


Sitten kohtaat huonon olon. Nämä isot ja viisaat saavat sen aikaan. Enää et pienen ihmisen viisaudessasi ymmärrä. Nämä tietävät ja viisaat saavat aikaan sinussa huonoa oloa. Vanhempien, läheisten, hoitajien, naapureiden, opettajien ja ihmisten, joiden vaikutuspiiristä olet, toiminta onkin ristiriitaista. Tulkitset, että puhe ei olekaan totta, teot eivät vastaa todellisuutta. Nämä ihmiset tekevät outoja valintoja, ja yhtä äkkiä sinä olet huonompi kuin muut tai toinen. Olet yhtä äkkiä vääränlainen, värinen tai väärää sukupuolta. Ihmettelet voitko olla jotain muuta, yrität muuttua siihen suuntaan. Kehosi on jännittynyt, raskas ja kasvun varrella vieraannut siitä.  
"Maailma on kolkko ja raskas elää sille jolta puuttuu mielen ja kehon vapaus. Voi vain elää elämäänsä!"


Sitten sinulla käy välähdys. Pienen ihmisen viisaudella päätät, tällainen et ainakaan halua olla muille ihmisille. Jos päätät näin, toiminta sattaa mennä jotenkin seuraavasti. En toimi siten muita kohtaan, kuin minua kohtaan on toimittu. Alat kasvamaan oman arvomaailmasi suuntaan ja periaatteesi eli toimintamallisi kehittyy. Tässäkin on paikka pienin jaloin kompastua. Myöhemmin aikuistuessa on tärkeää  tiedostatko tämän, tukeeko periaatteesi sinua vai raastako se. Hyvää tarkoittavan periaatteen taustalla saattaa olla vihasta tai jostain muusta kuluttavista tunteesta kasvanut suunta. Joka kerta,kompastuskivesi ollessasi tältä kuluttavan tunteen pohjalta rakentunut esimerkiksi rehellisyys tai oikeudenmukaisuus, vanha vääristyneen peilikuvan muistosi aktivoituu. Itseesi kohdistunut epärehellisyys ja epäoikeudenmukaisuus aktivoituvat. Tämä raastaa ja raapii mieltäsi, kehosi jännittyy joka rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Olet astunut omaan ansaasi.

Jännitys on sitä mitä yrität olla, rentous sitä mitä olet



Siksipä juuri, on niin tärkeää ja vapauttavaa purkaa pienissä paloissa niitä rakennelmia, joita jännitys kätkee alleen. Kuorien sitä lihaksista, sisäelimistä, sydämestä ja mielestä. Hellästi rapsuttelen, toisinaan yksin, toisinaan turvautuen toisten apuun. Antaen keholle ja mielelleen vapauden. Joskus tähän tarvitaan vankkaa ammattilaisen apua, toisinaan oivallus löytyy kevyemmin keinoin. Silloin voi huomata, että maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on kehon ja mielen vapaus. Palautua siihen luottavaisen, leikkisän, herkän, tuntevan ja aistivan ihmisen tilaan, jolla on  sisällään luottamus itseeen kohdistuvasta elämän hyvästä. 


                                                --------❤️❤️❤️----------


Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille 
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta 
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
Lauluntekijät: Kalervo Halonen / Vexi Salmi








Kommentoi kirjoitusta.

Oivallus palautumisesta

Sunnuntai 11.2.2018 klo 11:01 - Ulla

Jalat

 

Oivallus palautumisesta


Oletko joskus omassa toimintamallissasi ollut törmäyskurssilla siihen, kuinka tunnet halua reagoida, mutta et pysty, et uskalla, et osaa tai et kehtaa? 
 


Se, kuinka me ihmiset opimme elämässä toimimaan, juontaa juurensa hyvinkin kaukaa. Tänne synnytään opettelemaan hermoston reaktioita, ajattelua, tunnereaktioita ja koko elämää yleensä. Kaikki alkaa siitä vuorovaikutuksesta,  joka syntyy jo kohdussa. Ensimäinen suhde on äitiin ja rytmiin, jossa äiti elää. Voisi mennä jotenkin näin: "Kuvittele kelluvasi meren aalloissa tai myrskyissä. Välillä on tyyntä ja rauhallista. Joskus, joidenkin kohdalla on jatkuva myteri päällä." Näistä lähtökohdista siis aloitamme.


Pienen hetken elämämme koostuu runsaasta läheisyydestä, koska sen hengissäsäilyminen vaatii. Se rakentaa turvallisuutta ja tietoisuuden läheisyyden merkityksestä. Kuuluminen laumaan on mahdollista. Uskallamme myös reagoida siten, että on nälän, yksinäisyyden ja turvallisuuden kaipuun huuto kumpuaa koko kehostamme. Onnellinen on se, jonka huutoon vastataan. Onnellinen on se,  joka saa hyväksyvän kosketuksen osakseen. Onnellinen on se, joka kohtaa rakastavan katseen lähellä kasvoja, koska näemme pienenä hyvin vain ihan lähelle. Tyyntymys täyttää kehittyvän kehon ja mielen. Molemmat rentoutuvat. Palaudumme takaisin tyyneen rauhalliseen tilaan. Keho rentoutuu. Onneksi hyvin moni voi elää tätä elämää varttuessaan.



Varttuessamme kohtaamme paljon turvallisuuttamme koettelevia kokemuksia. Sitten se tapahtuu, kerran tai useammin, enää et pystykään reagoimaan kuten kehosi ja mielesi vaatii. Kehosi ihmettelee tapahtumaa, mielesi ei pysty sitä ymmärtämään. Kehosi reaktio tulee avuksesi, jännittynyt olo valtaa kasvot, leuan, kurkku, rintakehän, vatsan, lantion, kädet jalat, tai selän. Mielesi on solmussa. Tai joitakin osia näistä. On syntynyt malli, joka yrität olla.
Toinen mallisi voi olla lysähtäminen paineen alla. Kaikki jäntevyys kehostasi katoaa, ja et kykene luomaan liikettä, ajatus ei kulje. Kehosi ei ota vastaan käskyä, se on vain väsynyt ja lamaantunut. Tai jotakin näistä. On syntynyt malli, joka yrität olla. 


Pikkuhiljaa kehosi alkaa näyttäytyä ulkoisestikin reaktiomalliltaan. On lukkiutumia siellä ja täällä. Estynyttä vapaata liikettä tai liikettä, jossa ei ole mitään pitoa. On syntynyt tila, jota kutsutaan tilanteesta selviytymiseksi. Pitkään jatkuessaan tämä/ nämä toimintamallit johtavat erilaisiin oireisiin ; jännityksiin, kipuihin, väsymykseen ja uupumukseen. Kunnes tulee mahdollisuus oivallukseen. Näissä nahoissa ei koe viihtyvänsä, tämä mieli ei enää jaksa. Kutsun tätä palautumisesi omaksi itsekseen. Tästä puhun, kun palautuminen on muutakin kuin urheilusuorituksesta tai työstä  palautumista. On tullut se aika, jolloin on mahdollisuus opetella se reaktio, joka näihin tilanteisiin olisi kuulunut, se reaktio, joka tänä päivänä kuuluisi samankaltaisin tilanteisiin. Uskallus osoittaa se tunne, jonka on sulkenut pois. Uskallus siihen, että tunne voi säädeltynä johtaa toimintaa, yhdessä ajatuksen kanssa.
 


Palautuminen on vapauttavaa, jännitystä poistavaa, voimaannuttavaa, itsetuntoa rakentavaa, minäpystyvyyttä kannustavaa. Kehosi on rento, mielesi on vapaa.

-------------------------------------------------------------------------------------------


Oppikirjani Kehoterapian koulutuksesta vuodelta 1994 on tämä: " Oletko lukossa, pura voimavirtasi". Taitaa olla vuodelta 1984. Monet sen kertomukset ovat tulleet lihaksi tänä päivänä, myös tutkimukset tukevat niitä ja osan voi hylätä. Kirjastosta saattaa vielä löytyä.
Uusin aiheeseen liittyvä kirja on nimeltään Jäljet kehossa.

Kommentoi kirjoitusta.

Minkä uskot sinua jalostavan?

Torstai 1.2.2018 klo 9:32 - Ulla

Kaivo

 

 

Minkä uskot sinua jalostavan?

 
Olen ehtinyt tässä viime viikkojen aikana pohtimaan näitä kysymyksiä. Miten ja millä kokemuksilla  ihmisestä jalostuu se henkinen, syvällinen ja sielullinen ihminen? 
 
Otetaan tarkasteluun ensin läheisten sairaus. Mahdollisesti jo silloin, kun olet ollut lapsi, olet kokenut kipuilua yhdessä vanhempiesi kanssa, ymmärtämättä oikein kunnolla mistä on edes kysymys. Vain tuskaa, hätäännystä, epävarmuutta ja pelkoa mukaasi saaneena. Olet ehkä valinnut jommankumman vanhemman tavan toimia tai vain ainostaan sen, joka on vanhempana läsnä. Läsnäkin kun voi olla niin monella tavalla. 
Tai sitten  sairaus, jota olet itse katsonut aikuisena lähelläsi. Kironnut jokaista hetkeä, kun tieto sairauden todellisuudesta on viimein iskenyt tajuntaasi. Olet ehkä ollut valmis uhraamaan itsesi ja terveytesi, tehnyt siitä vaihtokauppaa elämän kanssa, ota minut, älä tuota läheisintäni. Viimein olet luovuttanut ja elät näiden asioiden kanssa edelleen. Mitä tämä on jalostanut sinussa? Epäuskon elämään ja sen oikeudenmukaisuuteen, tai elämään lujemmin tarttumisen ja sen elämisen merkityksen etsimisen. Kuitenkaan kokemuksillasi et ole sen jalostuneempi tai kummempi kuin kukaan muukaan. Miksikö?
Siksi, että meillä jokaisella on ollut jonkinlainen lapsuus. Meillä jokaisella on suhteita läheisiin, toisin ihmisiin. Jokaisella on oma tarina.
 
 
Jalostaako sitten vaikeat ihmissuhteet? Oletko elänyt ja eronnut, taas elänyt ja eronnut. Tullut suhteissa kaltoinkohdelluksi ja mahdollisesti fyysisesti ja psyykkisesti pahoinpidellyksi. Olet tullut petetyksi kaikin mahdollisin keinoin, joita suhteessa voi kokea. Ennen kaikkea sinulta on koetettu viedä luottamus ihmisiin ja elämään. Yhden suhteen loppuessa olet entistä kyynisemoi ja katkerampi. Oletko nähnyt asiat omien silmien kautta todellisina, vai toisen kertomina totuuksina. Tai sitten et suostu antamaan periksi. Ajattelet olevasi ihminen, joka parantaa kaikki ongelmat, olethan oppinut, että asiat selviävät. Epäselvää, sekavaa ja vaikeaa elämää. Tekeekö tämä kaikki sinusta jalostuneemman ihmisen? Ei, koska et ole sen kummempi kokemuksiltasi kuin kukaan muukaan, sillä kaikilla on kokemuksia, jotka johtuvat valinnoista. Omat valinnat johtavat suhteisiin ja suhteessa vaikuttaa molempien elämän valinnat.

Lause kipu jalostaa, soi mielessäni. Mihin kipu jalostaa. Tekeekö se sinusta  sen paremman ihmisen, jos oikein kipuilee. Mikä on kivun tarkoitus ja viesti. Kun oikein kovasti koet kipua, mikä sinusta tulee silloin. Ainakin väsynyt, kyllästynyt, vihainen, turhautunut, ärsyyntynyt, hermostunut. Onko juuri sinun kipusi oikeanlaista jalostamaan sinusta parempaa?  Ei, koska poikkeuksetta kaikilla ihmisillä on jossain elämänvaiheessa sietokyvyn ylittävää kipua. On paikka sitten selkä, pää, hammas, vatsa, olkapää, lonkka, varvas tai suolisto. Tämä ei kumoa sitä tosiasiaa, että kipujen takana on tarinoita, hyvin omanlaisiaan. Tähän jalostuminen liittyy oleellisesti. Tähän tarinaan, ei niinkään kipuun.

En edelleenkään ole vastausautomaatti. Pohdin vain, että kysymys on niistä omista valinnoista, jota toteutat, vaikka tähän pieneen edellämainittuun elämän alueiden otantaan. Ei kipu, ero tai tuska jalosta sinua. Teet vain valinnan siitä miten suhtaudut ja katsot elämääsi, sitä elettyä ja elettävää. Se on se joka jalostaa, elämän tarkoitus on oppia rakastamaan. Rakastamaan itseäsi, asettamaan itsesi reilusti etusijalle rakkaudessa, antaa valon johdattaa varjojen sijasta. Sitä kaikkea hyvää, kaikkea missä onnistut ja voit hyvin, on tarjolla mittaamattomasti. 

Kunhan irroittautuu niistä asioista, jota sinua kuormaavat ja varjostavat. Ne kuormittavat asiat voivat olla muisto tuolta lapsuudesta, ne voivat olla aikuisuuden aiheuttamia ja katkeruuteen johtaneita kokemuksia. Ne voivat olla ihmissuhteiden tuomaa myrkyttyneisyyttä, sinun rajasi rikkouduttua. Se voi olla kipu, jolla on se taustatarina.

Anna tarinasi tulla näkyväksi, anna itsellesi mahdollisuuus astua varjosta valoon. Koko matkasi ajan sinulla on mahdollisuus palautua siihen mikä ja kuka todellisuudessa olet. Joskus oman tarinan löytämisessä on kuljettava niin suoraksi tarkoitettu tie mutkille.

 

 
 
 

Kommentoi kirjoitusta.