Kommentoi kirjoitusta.

Palautuminen / stressi

Lauantai 29.9.2018 - Ulla

6FDF2965-FC62-47B9-ACC9-454A4F9148ED.jpeg

Palautuminen / stressi 


Tässä nämä sanat, joista palautuminen kertoo suunnasta, johon keho luontaisesti pyrkii voidakseen hyvin ja rauhallisesti. Stressi, myönteisessä mielessä,on meidät liikkeellä pitävä voima. Silloin kun se toimii sopivassa suhteessa, se antaa energiaa ja toimintakykyä. Sopiva määrä kuormitusta on meille hyväksi.

Ongelma tulee, kun  kuormitus on ylittänyt tasapainotilan kehon hermojärjestelmässä. Aivojen matelitumake on aktivoitunut ja hormoniryöpyt vievät säätelyjärjestelmän raiteiltaan. Tunteet on napattu mantelitumakkeen hallintaan, antaen hyvinkin epätarkan kuvan tilanteesta ja sen seurauksena tapahtuu helposti virhearviointia. ( harvoin uhkamme on Karhu, vaan esimerkiksi huono kohtelu, joka ei vaadi yhtä voimakasta reagointia). Tila voi olla lyhytaikainen  tai jää päälle hyvinkin pitkäksi aikaa. Keskittyminen on heikkoa, muisti ei toimi, joustavuutta ei löydy ja vanhat toimintamallit pompsahtavat päälle. Mietit taisteletko, pakenetko, koetatko avautua ja liittyä, vai jäätkö lamaantuneena makaamaan.

Nyt mietitään

Onko ihminen, joka on nukkunut hyvin, mahdollistanut sen siis arjessaan eli pitänyt lepoa tärkeänä, harjoittanut palautumisen taitojaan, tunnistanut  kehotietoisuuttaan, hengitystään ja tunteitaan, kuinka altis näille vastakkaisille voimille? Sanoisin, että se järjestelmä, joilla tunteita säädellään on paljon paremmin hallussa ja keho siten  rauhallisena. Palautumisen puoleen kääntyneenä on enemmän keinoja tiedostaa tilanne, joka on käynnistymässä, oppia päästämään irti ja rentoutua. Lisäksi sinulla on silloin mahdollisuus vaikuttaa omiin ja muidenkin tunteisiin. Tunteet ohjaavat  meitä, teemme mitä tahansa. Siksipä niiden säätelyyn on hyvä kiinnittää huomiota. 
Rauhallinen suunta on sinullekin hyvin tuttu, pysyäksesi hengissä ja terveenä tarvitset tämän toiminnan. Elimistömme hermojärjestelmä on hyvin alkukantaista mallia. Luonnollinen toiminta on enemmän lepoa kuin tekoa. Tämä rytmi  on se, jota 
vastaan häviämme taisteluita, vaikka esimerkiksi vuorotyössä. Se on kuluttavaa, juuri vääristyneen rytmin ja vuorokauden ajan vuoksi. Elimistö haluaa illalla laskeutua rauhallisuuteen. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, itse voit sen kuulla, kun pysähdyt. Kuuntele siis luontaista palautumisen rytmiä ja kulje sitä kohti.

Opi eläimistä

Toinen asia on olemisen tilaan pudottautuminen valveilla olemisen ja tekemisen ajan aikana. Tämän huomaat, kun tarkkailet muita nisäkkäitä. Tarkastellaan vaikka  koirakaveriani Ilpoa. Ilpolla on loistava tapa osoittaa se, mihin meidän olisi hyvä pyrkiä. Taukoihin, päikkäreihin ja niiden tilaisuuksien välittömään hyväksi käyttämiseen. Laskeutumiseen alas, antaen kehon levätä, vaikka onkin aktiivinen.Onneksemme ihmisilläkin tämä suunta on alkanut. Päikkärit ovat hiipimässä uudenlaiseen työnteon kulttuuriin.  Tämän sallimisen tärkein lupa tulee kuitenkin ihmiseltä itseltään.
Kuuntele siis luontaista toimintasi, havaitse ja toteuta.
Palautumis- ja rentoutuskeskus Kehrässä näitä päikkäritä on opeteltu sallimaan itselleen jo vuosien ajan. Lisäksi ihmiset ovat voineet opetella pysähtymään, hengittelemään ja rentoutumaan. Vuosia palautumisohjelmia harjoitelleiden kommentteja näet tästä linkistä:

Kirjojen opettamaa

Juuri nyt olemme saaneet  palautumisen kirjan, nimeltä Palaudu ja vahvistu, Kaisa Jaakolan kirjoittamana. Kirja on mielestäni palautumisen suuntaan kääntyvälle ajattelulle ja toiminnalle erittäin tärkeä. Kirjasta löytyy myös Palautumispiirakka™️, joka on meidän visuaalinen tuotoksemme, ja jonka jokaisella osa-alueilla toimimme. 
Toinen kirja on muutamia vuosia aiemmin ilmestynyt Harri Peltomaan kirja, jossa käsitellään samoja palautumisen teemoja ja esitellään mittaustuloksia. Lue tästä.

Hermoston toiminta

Hermostomme rauhoittavan puolen tärkein hermo on 10:s aivohermo on vagushermo eli kiertäjähermo. Tämä hermo on kuin valtatie kehossa. Se ulottuu päästä koko kehoon, hermottaen myös sisäelimiä.  Nykytietämyksen mukaan hermo jakautuu kolmeen eri osaan. Tämän hermon reagointiin  vaikuttaa se ympäristö jossa elät. Opit kuinka reagoida. Näistä opeista muodostuu esimerkiksi Minä aina-toimintoja. Viestit kulkevat hermojärjestelmä pitkin aivoihin ja muodostavat toiminnan, toimimattomuuden tai liittymisen muihin.


Hermostomme toiminnan aktiivisempaa puolta hermottaa sympaattinen hermosto. Sympaaattinen hermosto, joka kulkee selkärangan molemmin puolin ja on aktiivinen fyysisen tekemisen lisääntyessä ja todella aktiivinen stresaantunessa tilassa. Ääritilanne on tämä, vastaasi kävelee oikeasti se Karhu. Vagus ja Sympaattinen Hermosto toimivat suurelta osin hyvässä sovussa toistensa kanssa. Niiden toiminta on toisilleen vastakkaista. Vagus on aktiivinen levossa ja sympaattinen hermosto on aktiivinen tekemisessä.
Olet mitä ajattelet
Puhun ja kirjoitan mielelläni siitä suunnasta johon ihmisiä tulisi jo ajatuksissa mieltä johtaa. Mehän olemme sitä mitä ajattelemme. Ohjaan asiakkaitani siis palautumisen suuntaan, myös sanoissa. Haluan painottaa sitä puolta, jota tämä yhteiskunta ja yksilö tarvitsevat voidakseen liikkua, urheilla, toimia ja elää hyvää elämää.

Kommentoi kirjoitusta.

Luutunut muumio ja betonikengät

Lauantai 22.9.2018 klo 12:03 - Ulla

BetonikenkaF974264C-AB37-4819-A50F-39556D7664C6.jpeg

Luutunut muumio ja betonikengät

Miksi jännitystilan purku ja stressinpurku on niin mahdollisuuksia täynnä? Miksi puhun niin paljon sanasta palautuminen?

Seuraavassa ote kehoterapian alueelta, joka hieman valaisee asiaa. On tärkeää tiedostaa, että jännitys ja jännittäminen on rakennelma, joka pitkään jatkuessaan on haitallinen. Se johtaa sairastumisiin.

Pitkään jatkuessaan kehomme on kuin luutunut muumio, jolla on betonikengät jalasssaan.

Ote : Välimäki, M. 2008

"Ihminen suuntautuu luonnostaan kohti fyysistä ja psyykkistä mielihyvää. Silloin kun tämä pyrkimys estetään, se muuttuu jonkin tason agressioiksi, joka kiellettään ensin sosiaalisten uhkien ja myöhemmin myös yksilön sisäisten uhkien vuoksi. "

Ihmisen luonnollinen pyrkimys on siis kohti mielihyvää ja myös kehon hyvää tilaa kohti. Jos mietit itseäsi, viihdynkö paremmin hartiat tiukaksi puristuneina, leuka tiukkana, raajojen liike jähmeänä ja hengitys ahdistuneena vai sitten rentona. Vastaus on varmasti aika yksiselitteinen. Se on myös olemuksemme luonnollinen tila. 

"Jonkin tason agression tuntemus siis tukahdutetaan ja kielletään. Tästä seuraa ahdistus. Kun nämä tuntemukset estetään, se tehdään lihasjännityksen avulla. Usein toistuessaan jännitys muodostaa ns. lihaspanssarin.( jännitystila kehon tiettyyn osaan) Usein toistuessaan tämä johtaa vatsalihasten pysyvään jännittämiseen ja hengityksen pinnallistuminen. Hengityksen pinnallistuminen saattaa estää emootioiden vapaata ilmaisua. Koko tapahtumasarja on fysiologinen prosessi, autonomisen hermoston luonnollinen vuorottelurytmi häiriintyy"

Autonomisen hermoston toiminnan häiriöt ovat tämän päivän tunnetumpia tiloja. Stressi, unettomuus, epämääräiset kiputilat ja vatsaoireet. Yleensä niihin liittyy tunne tai tunteita. Harvoin olen tavannut iloista ja tyytyväistä ihmistä, joka valittaa stressistä. Kyllä se on aina jonkin tason turhautumisen seuraus.

Huomioidaan tässä vielä se myönteisen stressin ilmiö, joka saa meidät toimimaan ja innostuksesta johtuva ylikuormittuiminen, hieman eri tunnevinkkelistä. Sen varmasti tuntee sisimmässään, kummasta tapauksesta itsessään on kulloinkin kyse.

Eroon pääsemisen vaikeus

Tämä ehkä avaa lukijalle ja itsen ihmettelijälle sitä, miksi jännitystilasta, stressitilasta, kivuista ja ahdistuksen tuntemuksista on niin vaikea päästä eroon. Lihasjännityksillä ja hengityksen vapaan liikkeen estämisellä on joskus pitkät muistot. Siksi pelkkä kehon tai mielen harjoittelu ei välttämättä tuota tulosta. Tarvitaan kehoa ja mieltä yhdistävää toimintamallia. 

Tapasin asiakkaan joka tunnollisesti teki mielen ja hieman kehonkin harjoituksia muuttaakseen oloaan. Skannaus, hengitys  ja myötätuntoharjoitukset, kaikki oikein hyviä. Koki ne itselleen siinä hetkessä rauhoittavaksi, mutta tila ei vain kantanut hetkeä pidemmälle. Ihmetteli miksi vaikutus jää hetkiin, vaikka hyvä niinkin. Ehkä juuri edellä mainituista syistä. Joskus se, että oivaltaa mistä nämä jännitykset tulevatkaan, vie eteenpäin. Asiakaskin oivalsi tämän ja eteni harjoittelussaan.

On niin tärkeä kohdata syytä, eikä hoitaa oiretta.

Kommentoi kirjoitusta.

Mielen hätä-kehon kipu

Maanantai 17.9.2018 - Ulla

44099388-51A6-43E0-BF1F-D543BF09D272.jpegMielen hätä - kehon kipu 


Viime aikoina on mediassa puhuttu paljon kivusta. Onneksi kipu nostetaan esille monesta eri näkökulmasta ja pelkkä lääkkeen käyttö, toivottavasti, on vain yksi osa hoitomenetelmiä. Onneksi myös näkemykset avautuvat ja hiljalleen uskalletaan katsoa rajojen yli, mitä kaikkea ihminen voi avukseen käyttää. Kuten kipulääkärikin mainitsee, jos hoito auttaa ihmistä, miksi sitä ei voisi käyttää? 

Asiakkaiden kautta olen elämässäni oppinut paljon. Olen kuunnellut ihmisiä kuntoutuksen parissa vuodesta -85 lähtien . Alussa ihmetellen, mutta vuosien kokemuksen myötä oivaltaen kehomielen merkityksellisyyttä. Olen seurannut itsessäni, ajallisesti noin 48 vuotta, päänsäryn ja migreenin kehittymistä kehossa ja mielessä. Erilaisia rakennelmia molemmissa. Pahinta on mielen hätä. Hätä siitä eikö apua löydy, jos ei löydy tapaa kuinka elää. Varsinkin lapsena ja nuorena tuska oli suurta. Nuorena aikuisena oppi sitä hieman säätelemään. Varttuneena sitten jo ymmärsi. 

Mielen rauhoittuminen antaa keholle tilaisuuden purkaa pois siihen kertyneitä rakennelmia. Silloin on mahdollisuus luopua vanhasta hermoston reagointikaavasta ja antaa aivojen joustavuudelle tilaisuus rakentaa uutta mallia. Se, kuinka vanhasta kaavasta luopuminen toteutuu, on hyvin yksilöllistä. Ihmisen varttuessa seuraa rohkeutta katsoa omaa elämänsä, valintojaan, kokemuksia, tapahtumia, varhaislapsuuttaan, ympäristöään, nuoruutta, jopa traumoja. 

Mielen rauha 



Mielen rauhoittuessa hätä väistyy ja tilalle astuu turvallisuutta ja rauhallisuutta. Silloin hermoston on mahdollista purkaa pois vanhaa hätätilaa. Tämä kehon hätätila näyttäytyy suojautumisrefleksinä, vetäytymisenä, taisteluna tai lamaantumisena. Jokaisessa kipukokemuksessa keho on hädissään ja se vaikuttaa mieleen. Ympäristö joko tukee tätä hätää tai pyrkii sitä purkamaan. Siinä kuitenkaan aina kokonaan onnistumatta. Rakennelma myös kivun kokemukselle on valmis. Kehon hädästä muodostuu yksi kivun muoto, joka on helpommin hallittavissa, otettavissa vastaan, kuin itse kipua aiheuttanut tapahtuma. 

Ajatellaanpa vaikka sitä minunlaistani pääkipua.( On trauhmoihin liittyviä kipuja, kuten onnettomuudet, joihin en tässä kirjoituksessa lainkaan puutu. )Sitten on mallintumiseltaan tämä toisenlainen pääkipu/ migreeni. Nämä päänsäryn kipukokemukset eivät välttämättä synny hetkessä, vaan pidemmän ajan kuluessa. Kipu ikäänkuin rakentuu ja muuttaa muotoaan vuosien varrella. Kivut aktivoituvat kuormittavista tilanteissa tai niiden jälkeen. Kipu tulee viiltävänä ja toiminnan lamauttavana tai jomottavana ja toiminnan hidastavana. Kipuun liittyy tunteita; voimattomus, luovuttaminen, viha, epätoivo, tuska ja ilottomuus. Vahvimpana ehkä pelko. Kenenkään ei pitäisi vähätellä sitä kipu- ja tunnehelvettiä, jossa ihminen elää. Se on aina yksilöllinen kokemus. Se vie ihmiseltä hallinnan tunteen, muistin, läheisyyden ja ympäristöön liittymisen tunteen. Se ei ole kiinni tahtotilasta, vaan kehotilasta. 

Ulkopuolinen apu 

Näihin tiloihin sitten tarjotaan avuksi lukemattomia lääkityksiä. Paljon tutkimuksia ja kokeita. Liikunta-ja kuntosaliharjoittelua, viimeisin tutkimus taisi olla HIIT- harjoittelu, jota kokemuspohjaltani hieman kauhuissani katselin. Tottakai näitä keinoja pitää tarjota, koska se on ainut malli, joka on mahdollista helposti toteuttaa. Näiden avulla saadaan lievitystä, kivun säätelyyn keinoja ja ihminen toimintakykyisemmäksi. Olen nämä käynyt läpi, ilman suurempaa vaikuttavuutta. Se, mikä onkin vaikeampi toteuttaa, on itsensä tunteminen, kohtaaminen kivun ilmiöistä ja sen syistä. 

Avaavat kysymykset 

Seuraavassa avaavia kysymyksiä sinulle, joka pohdit kipujasi ja kokemuksiasi: 
Onko mahdollista, että kipusi olisikin suojakeino liiallista kuormittumista vastaa? Olisiko syynä se, että informaatiota aivoilla on ylikuormittumiseen asti? Onko mahdollista, että olet persoonana sellainen, joka kuormaa itselleen, säästääkseen toisia? Onko oma toimintamalli sellainen, että se vaatisi taukoja, palautumista ja kunnon lepoa säännöllisesti? Onko lapsuudestasi tai nuoruudessasi kuormittavaa tapahtumia, joista piti irrottautua kipuun pakenemalla? Antoiko kipu silloin huomion kääntyä sinuun, eikä sinulta muille? Oliko kivun syntymiseen syynä sosiaalisessa ympäristössäsi tapahtuvat muutokset? Koitko siinä turvattomuuden tunnetta? Toiko kipusi kosketuksen jälleen kehoosi? 

Palautuminen jälleen 

Palautuminen on mahdollista. En tarkoita kivutona elämää vaan elämää ja sen mielekkyyteen palautumista. Kivun juurille löytäminen ja itsen tunteminen on keino muuttaa omaa toimintamalliaan. Näin se on itsellä toiminut. Loputon pinnistely ja selviäminen ei tilannetta korjaa. Suostuminen siihen, että näen itseni ja tunnen kokemukseni rauhoittaa mieleni. 
Rauhallisessa mielessä asuu silloin kyky, kohdata kroonista kipuaan, ei uhrina vaan selviytyjänä. 

Kommentoi kirjoitusta.

Kehon tarina

Torstai 13.9.2018 klo 7:59 - Ulla

8135AB40-55FA-437F-B71D-68B21894093B.jpeg

Kehon tarina



Monien kipujen, jännitysten ja epämääräisten oireiden taustalla voi olla kehokaverin esiin haluava tarina. Miltä moinen lause kuulosti?

Kuuntelen työkseni ihmisten tuntemuksia, oireita, kipuja tai oloa. Hyvin usein tuntemuksena on kehon reaktio jännityksenä, supistumisena, kitistymisenä tai pienentymisenä. Kehokaveri pienentää itseään joskus lähes näkymättömäksi. Ilmiö lihaksistossa on joskus viety niin pitkälle, että supistumisen tila on loppunut ja jäljellä on vain tunnottomia jäykkiä ja liikkumattomia kehon alueita. Asiakkaat kutsuvat niitä nimellä pimeä alue, tunnoton kohta, alue johon ei ole liikeyhteyttä tai sitä ei tunnista. 

Tässä kohtaa tullaan siihen, että tämä supistuminen on aikanaan ollut suoja ulkopuolista asiaa, tapahtumaa, äkillistä tai usein toistuvaa ilmiötä kohtaan. Esimerkkinä vaikka auto-onnettomuus, josta on selvitty, pahoinpitelyt jotka ovat olleet jatkuvia, ovat sitten fyysisiä tai psyykkisiä, ahdistelu toistuvana ilmiönä, pelko jatkuvasta uhasta, joka kohdistuu kehoon tai mieleen. Kevyempänä esimerkkinä esiintymisen jännittäminen, eikä sekään taida olla ihan kevyttä touhua. Kaikissa on kysymys haitallisesta jännitystilasta, joka on ollut mallina jo hyvin pitkään.  Jos haluat tähän tarkempaa virallista tietoa, voisin ohjata vaikka kirjan Trauma ja keho pariin. 

Pohditaankin tätä nyt hieman kokemuksen kautta, kuinka keho hakeutuu haitalliseen tilaansa. Pohjalla on hermoston tapa reagoida ja sen seurauksena lihakset ovat joko rennot ja liike vapaa,  tai jännittyneet ja liike sulkeutunut. Se kuinka hermosto toimii on ohjeena lihasten ja koko elimistön toiminnalle. Ihan itsekseen tämä ei tapahdu, vaan tarvitsee tuon ärsykkeen tai kimmokkeen. Ajattelen, että tässä asiassa ollaan kehon tarinan synnyinsijoilla. Kimmoke hermoston reagointiin tulee kehon ulkopuolisista tapahtumista, vuorovaikutuksesta, ympäristöstä ja ympäristön kautta tapahtuvista asioista. Pienenä ihmisenä valinta on automaattinen kehon reaktio, aikuisen sitä myös, mutta aikuisena osaltaan myös valittavissa eli säädeltävissä. Silloin kun tiedostaa, mitä itselle tapahtuu.

Kehon tarina saattaa jäädä kehon muistiin. Esiintymisjännityksestä oireileva ihminen saattaa olla pohjimmiltaan hyvinkin sensistiivinen. Kehokaveri reagoi kaikilla aisteillaan ja valpastuu äärimmilleen. Suojaaminen kehoa ja itseä kohtaan käynnistyy. Tällaisen tilanteen toistuessa, koko keho vetäytyy ja supistuu, vatsaa vääntää, muisti katoaa, oksettaa. Lopuksi tulee tärinä ja vapaina, jolla keho koettaa selviytyä tilanteesta. Tälle tapahtumalle on kehossa juuret, jotka voivat olla hyvinkinkin kaukana lapsuuden hermoston rakennelmista, pelottavaa tilannetta kohtaa, tai ihmisjoukkoa kohtaan. Näille juurille voi löytää ja lähteä rauhoittamaan kehokaveria. Kokemaan turvallisuuttta, pelon ja hätä-tuntemuksen sijasta.

Äkillinen kehon lihasjännitysen syntyminen, vaikka onnettomuustilanteissa, voi saada aikaan kehokaverin shokkitilan. Kehokaveri supistuu suojaamaan kehoa ja malli jää kehoon tarinaksi. Mieli saattaa sulkea tilanteen pois tietoisuudesta, mutta kun säikähdys jostain syystä tulee, kehokaveri pelästyy samalla mallilla kuin ääritilanteessa. Kun kehokaverin tarina nousee tietoisuuteen ja se purkautuu myös kehosta, mallin on aika väistyä. 
Nämä asiat on ihmeellistä kokea yhdessä asiakkaan kanssa. Asioita työstäessään kohti muutosta, löytyy uuutta. Voi vain katsella ja todeta, kuinka viisaasti kehokaveri on toiminut suojia rakentaessaan ja kuinka helpottunut keho on haitallisen rakennelman purkautuessa. Ihmisen keho vapautuu, rentoutuu, kevenee, kasvot pehmenevät, hengitys vapautuu, tunteet virtaavat. Myönteisyys palautuu kehoon ja mieleen. 

Niin, ja tästä voi tutustumisen kehokaveriin turvallisesti aloittaa:
https://tampereenkesayliopisto.fi/koulutus/palautuminen-ja-kehollisuus-johdantokurssi
Ohjaajina Ulla, psykofyysinen fysioterapeutti, rentoutusterapeutti ja Nina, psykiatrinen sairaanhoitaja, rentoutusterapeutti.

Kommentoi kirjoitusta.

Palautuminen ja kestävä hyvinvointi

Sunnuntai 9.9.2018 klo 11:27 - Ulla


Palaset piirakoita


Meitä ohjataan, opetetaan ja koulutetaan hyvin liikuntaan. Osa meistä harrastaa riittävästi liikuntaa, olikohan tutkimuksen mukaan noin 60% väestöstä liikunnan parissa. Vielä aika iso osa ihmisistä, on siis joissain muissa puuhissa vapaa- ajallaan. 

Otan ensiksi tarkasteluun kuvan liikuntaan liittyvästä suosituksesta. Tämä on varmasti monelle hyvin tuttu. Kuva on UKK- instituutin sivuilla. Tällä tarkastelulla ei ole tarkoitus loukata liikkuvia tai liikkumattomia, vaan hieman pohtia terveyttä ja kestävää hyvinvointia. Varsinkin, kun mieli ja sen terveys on noussut vahvasti keskiöön, koska mieli sairastaa yhä enemmän. Pelkkä liike ei auta, vaan nähtävä on koko biopsykososiaalinen kokonaiskuva.

http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/61-uusi_liikuntapiirakka.pdf

Kuvan kertomaa



Katsoessamme viikoittaista kuvaa siitä tarpeesta, joka tukee terveyttäme voimme huomata, että näillä helpoilla ja nautinnollisia malleilla kun kulkee: kävely, tanssi, venyttely, porraskävely, hyötyliikunta, pyöräily ja pihatyöt, pääsee jo todella pitkälle. Tekeminen on tärkeätä, se fyysinen rasitus, jonka avulla verenkierto ja aineenvaihdunta toimivat ja parantuvat, ylläpitää terveyttä.  Liikunnan jälkeen on mahdollista paremmin palautua. Kun katsot kuvaa, tämä kaikki on monelle mielekästä tekemistä. 

Olin eräillä messuilla, ja kyseisen firman ständillä jutellessa, kysyin missä tässä painotetaan palautumista, joka tämän kaiken tekemisen meille mahdollistaa. Mieltyneenä tähän hermoston vaihtelun/tasapainon tilaan eli sympaattisen ja parasympaatyisen tilan vaihteluun, tämä seikka oli ollut mielessäni jo kauan. Yhteistyössä Ninan kanssa sitten päätimme luoda omasta työstämme myös kuvan, ja siitä tuli luonnollisesti myös tietynlainen piirakka.


Palautuminen on kestävää hyvinvointia



Liikunnan ja terveydenhoidon pitkälinjaisina ammattilaisina ajattelimme, että hieman selvennämme palautumisen laajuutta. Kattamaan syvemmän merkityksen, kuin pelkkä liikunnan jälkeinen palautumisen tila. Kuvaamme palautumisen merkityksen kattavan koko elämää niin fyysistä, psyykkistä kuin henkistäkin  palautumista. Siinä
sosiaalisessa ympäristössä, jossa ihminen hetkessään elää. 

palautumispiirakka3.png




Palautumisen tärkeys elämässä



Palautuminen on ihmisen tärkein keino huolehtia hyvinvoinnista. Kokonaiskuormituksen  tuomat alueet on osattava huomioida. Palautumisessa  tärkeimpänä on uni ja sen luonnollinen purkava vaikutus. Palautuminen mahdollistaa kaiken ihmisen arkitoiminnan, liikkumisen, työn tekemisen, muistamisen ja ennenkaikkea terveyden. 

Palojen sisällöstä

Palautumispiirakka pitää sisällään myös liikunnan ja kuten voi huomata, se pitää sisällään myös mindfullness-ajattelun, jonka voimme sijoittaa monenkin palan alaisuuteen. Liikunta voi sitten olla hieman toisenlaistakin; se voi olla pientä, liikettä tutkivaa ja havainnoivaa. Se voi olla liikkeessä hengittämistä ja sisäisten aistien kuulemista. Sellaista psykofyysistä näkökulmaa liikkeeseen tuovaa. 

Luonto on omassa sektorissa, koska se pitää sisällään niin monta tarkasteltavaa asiaa. Siihen liittyy meidän sosiaalinen ympäristömme ja sen vaikutukset. Luonto itsessään, on tutkittunakin, se tehokeino palautumiseen. Pelkkä oleminen siellä riittää. 

Palautumista voisi tässä tutkia ja pohtia kirjan verran, pelkän tämän kuvan kautta, mutta toivon tämän kuvan hyvinvoinnista piirtyvän mieleesi. Sinussa on nämä kaikki valmiina, ole huoleti. Joskus ohjaus ja apu voi olla tarpeen ja sekin keino löytyy. Niin, ja nykyisin, kun kaikkea tutkitaan, jokaiselle osa-alueelle löytyy tutkimustukea.

Ystäväni

”Pysähdy hetkesi kuulemaan kehokaveriasi. Hengitä sille, joka solulle rauhallisuutta ja rentoudu hetkiin. Kuuntele pysähtymisen tuoman mahdollisuuden avulla, mitä kehomieli sinulle kertoo, havaitse sen viestit ja opettele ymmärtämään niitä. Kuormitukset ovat usein piiloutuneet jännityksen alle, ikäänkuin piiloon. Silloin kehosi ei taida enää rentoutta, helppoutta ja vapautta. Opettele siis hellittämään. Sen myötä hiljalleen, leppoisasti, omaan rytmiisi, voit päästää irti  ja palautua. Kestävään hyvinvointiin.”


 

Kommentoi kirjoitusta.

Mahdollisuus hyvään elämään

Torstai 6.9.2018 klo 6:46 - Ulla

IKelloG

Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Tämä kirjoitus on asiakkaan kertomus. Kertomus kosketti minua syvästi, ja nyt asiakkaan luvalla kerron kirjoituksen muodossa tästä muillekin. Hänen viestinsä on, että jos hänen tarinansa auttaa muitakin oivaltamaan elämäänsä, tarina on kertomisen arvoinen.

Tapaamiset 

Tapasimme ensimmäisen kerran, ja kuten niin monen muunkin asiakkaan kanssa, tuki- ja liikuntaelin oireilusta lähtöisin. Tapasimme jo vuosia sitten, eräässä työpaikassani.

Asiakkaan polvi oli kipuillut vuosikymmeniä, ja mikään ei siihen ole tuonut helpotusta. Virheasentoa oli ehtinyt kehittyä ja kävely tapahtui kävelykeppiin tukeutuen, ontuen ja etukumarassa. Mieli oli allapäin ja vähäinen ärtymyksen tilakin nousi pintaan. Ikää asiakkaalla oli jo reippaasti, yli nykyisen suositetun eläkeiän.

Kehon asento, hengitys ja kasvojen ilme eivät vastanneet toisiaan. Iloisesti väläytetty hymy peittyi säännöllisesti surumielisyyden verhon taakse. Huoliteltu olemus ja jaksaminen olivat ristiriidassa toistensa kanssa. Nopeasti huomasin tarinaa kuullessa, että nyt polvi on taka-alalla oleva asia ja kaikki muu on tärkeämpää. Kysyessä mitä tapahtuisi, jos jätettäisiin polvi hetkeksi ja kertoisit mitä on mielen päällä? Silloin hana avattiin ja tarina minästä purkautui. Kertomisen myötä huokailut ja kehon purkaminen tapahtui hiljalleen. Muutama kyynelkin vieri poskelle. Kysyinkin miltä kehossa tuntuu ja hän ihmetteli olonsa helpottumista ja kehonsa keventymisestä.

Paljastui asioita, jotka liittyivät elämään omassa sosiaalisessa ympäristössä. Siihen liittyvät kuormittavat ja tunteita voimakkaasti liikuttavat päivittäiset tapahtumat. Näistä kertoessaan asiakkaan keho ikäänkuin litistyi ja pieneni. Ahtaalle ajettu omien tarpeiden ilmaiseminen näyttäytyi kehollisesti. Näihin tapahtumiin liittyi sairastumiset jokapaikan kipuihin, joihin ei löytynyt diagnoosia runsaista tutkimuksista ja lääkärikäynnistä huolimatta. Olo oli hyvin sairas. Tähän liittyi ensimmäiset psykofyysisen fysioterapian harjoitukset. Niihin tilanteisiin, joihin itsen pienentäminen liittyi, haettiin kehon kohottaminen, hengityksen huomioiminen ja keskilinjassa pysyminen. Ajatus siitä, että keho kannattaa mieltä, käytettiin asiakkaan hyväksi.

Ensimmäinen käyntikerta ja seuraava tapaaminen erosivat suuresti toisistaan. Seuraavalla kerralla paikalle saapui ihminen, jonka kehon kannattaminen oli käynnistynyt, voimaa tullut olemukseen ja silmissä oli oivalluksen palo. Kolmas käyntikerta jatkoi samaa linjaa, harjoitukset olivat pieniä, kehoa ja hengitystä huomioivia, mutta myös oman toimintamallin tiedostamista ja sen vaikutusta oman hermoston toimintaan. Ajatuksia ja tunteita kun ei voi kehosta erottaa. Asiakas oivalsi itseään, omia tarpeitaan ja huomasi kuinka on laiminlyönyt omia tunteitaan ja siten pienentänyt itseään. Asiakas oivalsi, että oma keho on kantanut tätä vuosikymmenten tilaa. Jännitykset, kivut, ja erinäiset oireet vain lisääntyivät tällä menolla.

Asiakas siis päätti kolmannella käyntikerralla olevansa, niin terve kuin on mahdollista. Neljännellä käyntikerralla hän saapui paikalle ilman kävelykeppiä. Neljännellä kerralla huomioitavaa oli kehon asennon muutos ja tietynlainen uljauden ilmentyminen kehon kannattamisen. Komea ihminen oli oikeasti komea. Terveyden ajatus oli lisääntynyt ja asiakas oli perunut useita lääkärikäyntejä ja kertoi menevänsä lääkäriin vasta kun siihen on oikeasti tarve. Hänen tukensa alkoi löytyä minäpystyvyydestä, itsetunnon kohentumisesta ja luottamuksesta kehoon kaverina, ei vihollisena. Tämän avulla myös muutokset omassa sosiaalisessa elämässä olivat mahdollisia.

Tuli viides käyntikerta ja kysyin mikä asia tarvitsisi huomiota. Asiakas päätyi nyt polven tilanteen tarkasteluun. Tiedostaen vuosien muutokset, mutta toiveikkaana siitä, voisiko jotain muuttaa.


Päädyimme saliin kävelemään. Kävely ilman keppiä onnistui hyvin lyhyitä matkoja pidemmille matkoille tarvisi tukea. Kävelyä huomioidessa totesimme, että kehon kannattelu kevensi polveen tulevaa tuntemusta ja polven asettaminen keskilinjaan askeltaessa lievitti kiputuntemusta. Siis harjoitukset polven asennon keskilinjaan pysymisessä olivat paikallaan.
Kävelykepin sijasta ehdotin pidemmille matkoille kävelysauvoja, jolloin liike olisi tasapainoisempi, johon asiakas innostui, kertoi näyttävänsä urheilulliselta. Nyt todellinen iloinen ilme näyttäytyi. Muutos oli todellinen, näkyvä ja vain ihminen itse tietää kuinka tuntuva.

Tapaamisemme päättyivät tähän viidenteen tapaamiskertaa. Ovi on edelleen avoinna, jos tarpeita tapaamiseen tulee.

Mahdollisuus muutokseen

Ihmettelen aina ihmisen mahdollisuutta palautua. Kohti omaa itseään, omia tarpeitaan ja omaa minäänsä. Toisilla uskallus tehdä muutos tulee aiemmin, toisilla myöhemmin. Jokaisen tapaamani ihmisen kohdalla tämä on kuitenkin ollut mahdollista.

Mieleeni jäi vahvasti asiakkaan omat sanat: 

" Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla omaksi itsekseen ja löytää hyvää elämää"

Kommentoi kirjoitusta.

Saanko tarvita?

Keskiviikko 5.9.2018 klo 16:40

63A51A97-sydanEBC2-4A16-B7C1-B0F54AF880B6.png

Minä tarvitsen, saanko tarvita?


Tarvitseminen on tärkeää. Voit huomata jo  yhden päivän aikaan monta asiaa, joita tarvitset. Aamulla tarvitset unta, vaikka pitäisi herätä. Herättyäsi tarvitset rauhallista hetkeä, vaikka ympärillä vaatimukset perheeltäsi kaikuvat korvissani. Jos ei ole perhettä, omat vaatimukset itsellesi  saattavat kuulua rauhallisuuden tarvetta voimakkaampina. Jos olet töissä, tarvitset taukoja, vaikka työ on kesken. Jos olet töitä vailla, tarvitset tekemistä, ettet turvaudu jatkuviin taukoihin. Illalla tarvitset yhdessäoloa, vaikka et osaisi olla läsnä muille. Yöllä tarvitset palauttavaa unta.

Puretaanpa tätä hieman pienimpiin osiin. 


Tarvitset unta, koska unen aikana lataudut, putsaat aivojen kuormaa, aivosi järjestävät muistiasioita, aivosi keräävät niille tarpeellisia glukoosivarastoja, lihaksesi rentoutuvat, hermostoon toiminta on rauhoittumisjärjestelämän puolella, suoliston ja sisäelimien on aika toimia hyväksesi. Kun unimäärä on riittävä, on aamusi ja vielä päiväsikin energinen. Olet palautunut.

Tarvitset aamusi rauhallisen hetken, koska aamulla elimistösi on vasta heräämässä toimimaan. Klo  5-7 on paksunsuolen  aika toimia, sitten seuraavaksi on vatsan vuoro. Molemmat tarvitsevat rauhaa. Kiire pilaa tätä herkkyyttä ja tärkeä kuonanpoisto saattaa siirtyä jopa seuraavaan päivään. Rauhallisella hetkellä hellit vatsaasi ja suolistosi luontaista toimintaa.

Tarvitset taukoja, koska ne määrittävät seuraavaa yöuntasi. Hermosto on luotu siten, että oleminen on isommassa roolissa kuin tekeminen. Kunnioittamalla tätä rytmiä, voimasi riittävät myös teon puolelle. Muistat hyvin  asioita, hermosto on rauhallinen, olet ympäristölle miellyttävämpi henkilö. Olet säännöllisesti palautumisen tilassa.

Tarvitset tekemistä, koska elimistön vireystilat vaihtelevat. Mieli tarvitsee aktiivisuutta ja keho lepoa. Keho tarvitsee aktiivisuutta ja mieli lepoa. Vaihtelu on luonnollinen rytmisi.

Tarvitset yhdessäoloa, koska ihminen on sosiaalisesti toisiin liittyvä olento. Hermojärjestelmämme on luotu liittymään toisiin, koska se tuo meille turvallisuutta, pienistä isompiin ihmisiin. Aina ei jaksa, mutta tietoisuus siitä että tämä on tarpeellista luonnonlakien pohjalta, on tärkeä tiedostaa.

Tarvitset taas päivän päätyttyä uudellen unta, koska uni mahdollistaa seuraava päivän toiminnat ilman kiukuttelua, hermoilua, jännitystä, kipua, särkyä, muistamattomuutta, ärhentelyä, vetäytymisen tarvetta, laiskottelua, jaksamattomuutta ja kyllästymistä.

Saatko tarvita?


Oletko saanut nukkua, onko se ollut tärkeää, toivottavaa, vai laiskuuden ja saamattomuuden merkki? Onko uni ollut sallittua päivällä ilman syyllisyyden tunnetta? Saatko nyt, kun itse ohjaat elämääsi, riittävästi tarvittavaa unta.

Oletko saanut rytmittää kehoasi kuunnellen elämääsi, pienenä lapsena  ja nyt vähän isompana? Onko  rytminen kiireys ollut mallisi jo pienenä?  Onko kiire asia, joka on tuonut arvostuksen tuntemuksen? Saatko nyt, kun itse ohjaat elämääsi, määrittää omaa  Rytmiäsi.
Onko lepo ollut missä roolissa suhteessa työhön? Onko lause vie mennessäsi tuo tullessasi, tai tämä maa ei laiskoja elätä tuttu tietylle ikäryhmälle? Onko lause tuttu, että pitää olla tehokas ja kiire on siivittänyt koulua ja harrastuksia?
Saatko nyt, kun itse ohjaat elämääsi, ohjata elämääsi olemisen ja tekemisen soljuvassa rytmissä.
Onko omien ihmisten läsnäolo, läheisyys ja kosketus ollut minkälaisessa merkityksessä elämänkaaresi
aikana? Onko lähi- ihmisesi olleet turvallisia? 
Saatko ja voitko, nyt kun itse ohjaat elämääsi,  pyytää apua ja turvautua muihin.

Kommentoi kirjoitusta.