Mielen hätä-kehon kipu

Maanantai 17.9.2018 - Ulla


44099388-51A6-43E0-BF1F-D543BF09D272.jpegMielen hätä - kehon kipu 


Viime aikoina on mediassa puhuttu paljon kivusta. Onneksi kipu nostetaan esille monesta eri näkökulmasta ja pelkkä lääkkeen käyttö, toivottavasti, on vain yksi osa hoitomenetelmiä. Onneksi myös näkemykset avautuvat ja hiljalleen uskalletaan katsoa rajojen yli, mitä kaikkea ihminen voi avukseen käyttää. Kuten kipulääkärikin mainitsee, jos hoito auttaa ihmistä, miksi sitä ei voisi käyttää? 

Asiakkaiden kautta olen elämässäni oppinut paljon. Olen kuunnellut ihmisiä kuntoutuksen parissa vuodesta -85 lähtien . Alussa ihmetellen, mutta vuosien kokemuksen myötä oivaltaen kehomielen merkityksellisyyttä. Olen seurannut itsessäni, ajallisesti noin 48 vuotta, päänsäryn ja migreenin kehittymistä kehossa ja mielessä. Erilaisia rakennelmia molemmissa. Pahinta on mielen hätä. Hätä siitä eikö apua löydy, jos ei löydy tapaa kuinka elää. Varsinkin lapsena ja nuorena tuska oli suurta. Nuorena aikuisena oppi sitä hieman säätelemään. Varttuneena sitten jo ymmärsi. 

Mielen rauhoittuminen antaa keholle tilaisuuden purkaa pois siihen kertyneitä rakennelmia. Silloin on mahdollisuus luopua vanhasta hermoston reagointikaavasta ja antaa aivojen joustavuudelle tilaisuus rakentaa uutta mallia. Se, kuinka vanhasta kaavasta luopuminen toteutuu, on hyvin yksilöllistä. Ihmisen varttuessa seuraa rohkeutta katsoa omaa elämänsä, valintojaan, kokemuksia, tapahtumia, varhaislapsuuttaan, ympäristöään, nuoruutta, jopa traumoja. 

Mielen rauha 



Mielen rauhoittuessa hätä väistyy ja tilalle astuu turvallisuutta ja rauhallisuutta. Silloin hermoston on mahdollista purkaa pois vanhaa hätätilaa. Tämä kehon hätätila näyttäytyy suojautumisrefleksinä, vetäytymisenä, taisteluna tai lamaantumisena. Jokaisessa kipukokemuksessa keho on hädissään ja se vaikuttaa mieleen. Ympäristö joko tukee tätä hätää tai pyrkii sitä purkamaan. Siinä kuitenkaan aina kokonaan onnistumatta. Rakennelma myös kivun kokemukselle on valmis. Kehon hädästä muodostuu yksi kivun muoto, joka on helpommin hallittavissa, otettavissa vastaan, kuin itse kipua aiheuttanut tapahtuma. 

Ajatellaanpa vaikka sitä minunlaistani pääkipua.( On trauhmoihin liittyviä kipuja, kuten onnettomuudet, joihin en tässä kirjoituksessa lainkaan puutu. )Sitten on mallintumiseltaan tämä toisenlainen pääkipu/ migreeni. Nämä päänsäryn kipukokemukset eivät välttämättä synny hetkessä, vaan pidemmän ajan kuluessa. Kipu ikäänkuin rakentuu ja muuttaa muotoaan vuosien varrella. Kivut aktivoituvat kuormittavista tilanteissa tai niiden jälkeen. Kipu tulee viiltävänä ja toiminnan lamauttavana tai jomottavana ja toiminnan hidastavana. Kipuun liittyy tunteita; voimattomus, luovuttaminen, viha, epätoivo, tuska ja ilottomuus. Vahvimpana ehkä pelko. Kenenkään ei pitäisi vähätellä sitä kipu- ja tunnehelvettiä, jossa ihminen elää. Se on aina yksilöllinen kokemus. Se vie ihmiseltä hallinnan tunteen, muistin, läheisyyden ja ympäristöön liittymisen tunteen. Se ei ole kiinni tahtotilasta, vaan kehotilasta. 

Ulkopuolinen apu 

Näihin tiloihin sitten tarjotaan avuksi lukemattomia lääkityksiä. Paljon tutkimuksia ja kokeita. Liikunta-ja kuntosaliharjoittelua, viimeisin tutkimus taisi olla HIIT- harjoittelu, jota kokemuspohjaltani hieman kauhuissani katselin. Tottakai näitä keinoja pitää tarjota, koska se on ainut malli, joka on mahdollista helposti toteuttaa. Näiden avulla saadaan lievitystä, kivun säätelyyn keinoja ja ihminen toimintakykyisemmäksi. Olen nämä käynyt läpi, ilman suurempaa vaikuttavuutta. Se, mikä onkin vaikeampi toteuttaa, on itsensä tunteminen, kohtaaminen kivun ilmiöistä ja sen syistä. 

Avaavat kysymykset 

Seuraavassa avaavia kysymyksiä sinulle, joka pohdit kipujasi ja kokemuksiasi: 
Onko mahdollista, että kipusi olisikin suojakeino liiallista kuormittumista vastaa? Olisiko syynä se, että informaatiota aivoilla on ylikuormittumiseen asti? Onko mahdollista, että olet persoonana sellainen, joka kuormaa itselleen, säästääkseen toisia? Onko oma toimintamalli sellainen, että se vaatisi taukoja, palautumista ja kunnon lepoa säännöllisesti? Onko lapsuudestasi tai nuoruudessasi kuormittavaa tapahtumia, joista piti irrottautua kipuun pakenemalla? Antoiko kipu silloin huomion kääntyä sinuun, eikä sinulta muille? Oliko kivun syntymiseen syynä sosiaalisessa ympäristössäsi tapahtuvat muutokset? Koitko siinä turvattomuuden tunnetta? Toiko kipusi kosketuksen jälleen kehoosi? 

Palautuminen jälleen 

Palautuminen on mahdollista. En tarkoita kivutona elämää vaan elämää ja sen mielekkyyteen palautumista. Kivun juurille löytäminen ja itsen tunteminen on keino muuttaa omaa toimintamalliaan. Näin se on itsellä toiminut. Loputon pinnistely ja selviäminen ei tilannetta korjaa. Suostuminen siihen, että näen itseni ja tunnen kokemukseni rauhoittaa mieleni. 
Rauhallisessa mielessä asuu silloin kyky, kohdata kroonista kipuaan, ei uhrina vaan selviytyjänä. 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini