Lukittuna

Keskiviikko 28.11.2018 klo 18:10 - Ulla

6D6DB5B6-7259-4A9B-B797-9A7E56EE4F89.jpeg

Istuin palaverin jälkeen itsekseni kuohuviinilasillisella  ja silmiini osui kuvan lukko. Ajatukseni liikahtivat lukitun oven taakse, pohtimaan mitä takana mahtaa olla? Tarpeellista ja merkittävää, vai tarpeetonta ja on siellä vain siksi, kun on siellä aina ollut. 


Montako asiaa itse lukitset itseesi?



Meillä kaikilla on asioita, jota ovat kuin lukon takana. Jotkut asiat on hyvä pitääkin lähellä itseään ja vain itsellään , eikä olla ovi selällään kaikkien asioiden suhteen. Näitä voisi olla esimerkiksi oma tila ja rauha. Sen ottaminen itselleen ihan mistä syystä tahansa, sitä sen enempää selvittämättä. 

Sitten on ne asiat, jotka on suljettu pakotetusti kaapin pimeimpään nurkkaan. 
Hyvin usein nämä suljetut asiat ovat ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyviä. Omat tarpeet suhteissa ei tule esille,  myönnyt toisen tahtoon tai tarpeisiin. Näihin liittyvät myös vuorovaikutuksen käytösmallit, sekä sanomiset ja sanomatta jättämiset. Kasaat jälleen yhden asian lukitun oven taakse. Suojelet tätä kaappiasi kehon reaktiolla, ettei se vain avaudu ja huuda esiin omaa tarvettasi. Mieti sitä, mikä silloin on oma kehon tilasi. Rentoko?

Muutos vapauttaa


Jonakin päivänä, kun olet siihen  valmis, tulee se hetki jolloin avain loksahtaa lukkoon ja ovesta pyrkii ulos asioita, tapahtumia, tunteita ja kokemuksia, joita et enää jaksa pidellä. Tiesitkö, että tämä on hyvin tervehdyttävää ja ennen kaikkea,  itseä palauttavaa. Palaudut itsen äärelle. Hengitys vapautuu luonnolliseen rytmiinsä, syke rauhoittuu, tunteet selkenevät, kehon tila laajentuu ja vapautuu. Mieli lopettaa menneessä ryömimisen ja keskittyy nykyhetkeen.


Kiinostuitko?

2 kommenttia .

Pysähtyminen

Maanantai 26.11.2018 klo 19:00 - Ulla Ollikkala

8CE9F5C0-19BF-4115-B546-7497F5BB1854.jpeg

Vaelsin ruokaostoksilta kotia kohti ja ohittaessani kirjakaupan silmiini osui 5 € kirjalaari. Kirjoja ja sanoja rakastavana pysähdyin. Pengoin ja löysin teoksen nimeltä Pysähtymiskirja. 
Selailin ja totesin, että kirjassa on aina uusi kappale, alkaen sanoilla ” Moni on hajalla, koska.....” . 

Sosiaalinen nyyhkintä edistää sairautta 

Eräs selailtu kohta puhutteli erityisesti, se meni näin: ” Media on täynnä sosiaalista nyyhkimistä. Vakava sairaus täytyy ilmoittaa iltapäivälehdelle. Vuosikymmeniä vanha, jo selätetty masennus, on yhä jutun väärti. Me olemme huono-osaisten kansakunta. Meidät on määritelty huonovointisuuden mukaisesti. TERVE ihminen on TYLSÄ.”

Sanonnat  olen ihan rikki, olen ihan lopussa, olen ihan .hajalla, olen ihan romuna, olen ihan stressissä, olen ihan... kaikuvat kuuluville hyvinkin usein. Kyllä, taittavat olla tuttuja  meille kaikille. 


Pysähdytään ja käynnistetään ajattelua 

Pysähdytäänpä hetkeksi itsen äärelle. Pysähdy, anna hengityksen  vain virrata ja kehon hiljalleen rentoutua. Mitä nämä sanat oikeastaan sinulle kertovat?
Mihin silloin keskityt kun näitä havaitset? Haluatko olla näissä sanoissa kiinni, vai ymmärtää kehoasi ja mieltäsi ja päästää irti?

Ajattelun ja mielen kääntäminen virtaavaan ja ehkä myönteisempään suuntaan on työlästä, jos kehossa olevat mekanismit ovat jarrut päällä. Tällä jarrulla tarkoitan supistumista, pienentymistä, jännittämistä, tai kutistumista. Ihan simppelisti hermoston tietoisia ja tiedostamattomia reaktiomalleja. Tärkeimpänä tiedostamattomien  kehon impulssien käynnistyminen, niille ei vielä edes ole sanoja.
Eihän yksikään ajatus lähde myönteiseen virtaan jos keho soutaa vastavirtaan, vai mitä?

Oleellinen palautuminen. Haluatko sinä olla terve?

Palautuminen liittyy tähän aivan oleellisesti. Pelkästään ajattelun suuntana ja sanana se vie ihmistä myönteiseen virtaan. Sen lisäksi palautuminen tekoina johtaa itsen ja kehon äärelle. Voisiko sitten ajatellakin asioita näin terveyden näkökulmasta? Palautua niin terveeksi kuin mahdollista?
 ”Minä olen aivan ehjä, koska osaan rauhoittua ja sillon ajatuksetkin tyyntyivät”
”Minulla on voimavaroja, koska osaan säädellä toimintani suhteessa tekemiseen”
” Vaikka tunnen olevani heikko, saan voimia, kun uskallan ilmaista sen. Silloin mieleni tyyntyy ja kehoni rauhoittuu”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pysähtyminen, palautuminen, autonominen hermosto

Vatsarakkautta!

Keskiviikko 21.11.2018 klo 9:06

VatsakehoF66CAB8D-E393-4F14-B84F-039212B9E9B2.jpeg

Olen ihmeissäni tästä naisten maailmasta. Laihdu, ennen ja jälkeen kuvilla, ilman laihduttamista. Kuvauksen kohde on naisen vatsan alue. Mitä epäluonnollisemman näköinen sisäänvedetty se on, sitä enemmän se saa tykkäyksiä. Mikä ihme meitä oikein vaivaa? 


Toinen tapa saada itselleen, tämä tila, on tietysti lihasten treenaminen  ja ruokailun minimoiminen siten, että rasva vatsan alueelta katoaa. Ennen ja jälkeen kuvissa nähdään kuinka pyöreähkö pehmeä vatsa muuttuu dramaattisesti lihasmassaksi, jossa erottuu lihaksisto, ja  silloin ollaan ihailun ytimessä. Ihastellaan uutta vatsaa ja kauhistellaan tuota vanhaa pylleröä. Miten ihmeessä joku voi elää pyöreähkön vatsapömpän kanssa laadukasta elämää?



Sitten raskausvatsa. Ihana, odotuksen aikana oleva pyörylä, jota kaikki ihastelevat on monen naisen parasta aikaa. On lupa hengittää, lakata vetämästä vatsaa sisään, kommentit lihomisen kauheudesta ovat poissa. Sitten lapsen syntymään tämä loppuu. Kuinka nopeasti pääset takaisin entisiin, ehkä vielä pienempiin mittoihin. Viimeistään muutama viikko synnytyksestä aletaan huomioimaan seikkoja, ettei rupsahtaminen vatsan alueella tapahdu. Jos sitten sattuu käymään niin, että vatsa on täynnä venymäarpia ja roikkuvaa nahkaa, on bikinikunto pilalla. Elämänlaatuko on silloin pahasti heikentynyt?


Välihuomio

Tämä kirjoitus ei ole kehopositiivisuuden, lihavuuden tai liikkumattomuuden puolesta tai vastaan  kirjoitettu, vaan vapaan hengityksen ja vapaan olemisentilan puolesta puhumista. Lähinnä ihmettelyä siitä, mitä teeemme hengityksen kustannuksella. Vapaus tarkoittaa myös sitä, että kunkin pitäköön oman pömppönsä, pyllerönsä ja  littanansa. Niin, ja löytyy tätä samaa ilmiötä miehissäkin, aina vain useammin.

Työhuomio


Työssäni tapaan  ihmisiä, joilla keskivartalo on tiukaksi treenattuna. Syvien lihaksen hallinta on yhtä piukeana, kuten pinnallistenkin lihasten tilanne. Hengitystä sitten etsitään, missä ihmeessä se kulkee.  Lisäksi tapaan ihmisiä, joiden hengitysrytmi on keikahtanut nurinkuriseen  muotoon, ilman yhtään kovaa treeniä. Se vain on seurausta vatsan sisään vetämisestä. Sitten on ryhmä, jolla on niskan ja hartian alueen lihakset jatkuvasti kipeänä, hengitys tapahtuu yläosilla, koska vatsan pyöristymistä ei hengittäessä sallita tapahtuvan. Näin me naiset kontrolloimme itsessämme kaikkein tärkeintä eli hengityksen kulkua. Hengityshän ylläpitää on sitä elämää?

Oma huomio 


Nyt sinä ja minä, kysyn naiset meiltä: oletko vetänyt itseäsi littanaksi, näyttääksesi laihemmalta? Oletko tehnyt sen vaatesovituksessa? Seksin aikana uudessa suhteessa? Aina peilin nähdessäsi? Kävellessäni näyteikkunan ohi? Valokuvissa? Tavatessasi  naisystävääsi? Tai miesystäväänsi? Mennessäsi puntariin? Teetkö sitä tarkoituksella säännöllisesti tai koko ajan? Oletko toivonut olevasi ohuempi, laihempi , littanampi vatsasi kohdalta? Kironnut pömppämahaa, pylleröä, läskiä tai lihavuutta?

Olisiko aika vatsarakkauden? Ja hengityksen? Olisko aika palautua luonnolliseen tilaasi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hengitys, palautuminen, keho,

Ei mulla muuta!

Sunnuntai 18.11.2018 klo 9:01 - Ulla

!B2AFB8F1-5048-419C-8B3A-964791BDAF7D.jpeg

Kommentoi kirjoitusta.

Kehon mittaus

Lauantai 17.11.2018

SykeE227-4ECA-A2D0-22A9A6392BD6.jpeg

Puhelin ilmoitti kauppareissuni alussa, että virta on vähissä. Olotila oli juuri sellainen itselläkin. Pohdin asiaan havahtuneena, että miten me tätä olotilaa itsessämme tunnistamme. Luennoilla ja koulutuksissa tulee vastaan usein kysymyksiä mittareista ja käytämmekö niitä itse. Osa kysyy, ettehän te niiden mittareiden kanssa  touhua.
Olemme joskus vuonna 2009 käyttäneet sykevälivaihtelua mittaavia laitteita. Sellainen on ollut jopa käytössä vuoden Palautumis- ja rentoutuskeskus Kehrässä. Työssäni on käytössä asiakkaille mittausmahdollisuus, jos siihen päädytään. Olemme siis aiheen suhteen kokemuksen ja viimeisen tiedon suhteeen ihan kartalla.

No, käytämmekö mittausta itse ja koulutuksessa?

Omaa mittaria en omista. Askeleet tarkastan joskus puhelimen tiedoista. Yleensä kävelen ilman tietoa muusta kuin kävelystä. Olemme koulutuksissa päätyneet siihen, että meidän tehtävämme on toimia siten, että kuuntelu ja itsen mittaaminen tapahtuu kehon tunnistamisen kautta. Tiedämme, että tulee kehollisia virhearviointeja, mutta yllättäen ihmiset oppivat uudestaan kuuntelemaan itseään eli kehoaan ja mieltään. Yllättäen ihmiset havahtuvat tähän itsekin. Tämä kehon tuntemisen tieto perustuu asiakkaiden kirjalliseen ja sanalliseen  palauteeseen kymmenen vuoden ajalta. 
Miten se sitten voi olla oikeata tietoa kehon tasapainosta ja palautumisesta? Miten se voidaan tieteellisesti vahvistaa ilman mittaria?  Ei varmaan voikkaan.
Ilman sitä tutki seuraavaa; uneton alkaa nukkumaan uudelleen ja koko päivän toiminta on virkeätä. Väsymys hiipii kehoon illalla kun on nukkumiseen laskeutumisen aika. Kehollisesti monet oireet, joille ei ole saatu  selvyyttä, vain vaimenevat. Luovuus heräilee hiljalleen. Keskittymiskyky löytyy. Muisti toimii. Rauhallisuus ja levollisuus on olemassaolon etusijalla työssä ja vapaa-ajalla. Ilo ja nautinto on arjessa läsnä.
Pidetään siis huolta itsessämme. Kehitetään itseämme, herkkyyttämme, rentoutumisen taitoa, aistejamme  ja palautumista innolla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, sykevälivaihtelu, kehotietoisuus

Uupunut palautuja

Tiistai 13.11.2018 klo 8:18 - Ulla

5430EBB2-22BE-44FA-AFB1-F257B8208D57.jpeg




Asia on pinnalla tällä hetkellä. Artikkelit ja tutkimukset kertovat karua kieltään työssäkäyvien uupumisesta ja viimeisin uutinen tulee lukiolaisten opiskelijoiden parista. Siellä, tutkimuksen mukaan, joka kolmas kärsii jollain tasolla mielen kuormittumisesta. 
Aamutv-hastatteluissa, asiasta tarkemmin tietävät, toivat esille täyteen ahdetut opintosuunnitelmat ja vaatimustason jatkuvan nousun.
Työelämän  kertomukset jatkavat sitten samaa tarinaa. Täyteen ahdettu työpäivä, tunnollisen tekijän työkuorman lisääminen ja ihan sama tapahtuu sille vähän rennommin työn tekevällekin.

Kutsu lukioon


Olemme Ninan kanssa kutsuttuina Lauttasaaren Yhteiskouluun keskiviikkona. Loistavan edistyksellistä kutsujataholta. Menemme luennoimaan ja havainnollistamaan  pienen avauksen siitä, mitä palautumisen kokonaisuus  pitää sisällään ja mitä palautumisen parissa pitäisi tehdä. Tehdä jotain  muuta kuin todeta mittarin kertomus , että lepää hyvä ihminen ja hengitä rauhassa. Terveydenhoidon ammattilaisina olemme ( psykofyysinen fysioterapia, psykiatrinen sairaanhoitaja) todella tärkeän asian äärellä. Kysymyksessä ei ole pelkkä luento, vaan myös ohjaus mitä voi tehdä, kun ahdistus valtaa arjessa mielen ja paniikkimieliala kasvaa. 

Kliininen asiakastyö


Teen kliinistä asiakastyötä uupuneiden, ahdistuneiden, unettomien ja masentuneiden parissa. Esiin nousee se, että työtä oletetaan tehtäväksi yhä suuremmassa määrin samassa ajassa. Tuottavuus ja jatkuva kasvu on vain yritysten oletusarvo. Määräajat paukkuvat päälle ja paine kasvaa entisestään, jos työ ei valmistu tiettyyn aikaan mennessä.
Asiakkaat oireilevat seuraavasti: alakuloisuus, itkuisuus,väsymys, unettomuus, uupumus, vatsakipu, päänsärky, kehon kiertävät kiputilat, ahdistus, paine rintakehällä, sydänoireet, vapina, puuttumiset, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt. 

Yhteneväinen melko merkittävä tekijä löytyy ammattiryhmistä riippumatta taustalta, työntekijän tunnollisuus ja kiltteys. Yhä edelleen on uskomattoman vaikea nousta puolustamaan omaa terveyttään. Puhumme hienoja sanoja työnhyvinvoinnista, mutta poissaolojen tapahtuessa tapahtuu liian usein edelleen syyllistyminen ja syyllistäminen. Näiden tunteiden vuoksi moni puurtaa itku silmäkulmassa töissä päivästä toiseen. Jaksaa, odottaen niitä vapaapäiviä. Ratkaisua ei tule itsen ulkopuolelta, oma terveys pitää ottaa omiin käsiin ja oppia sanomaan ilman syyllisyyttä EI.
Uupunut tarvitsee siihen ammattiapua, yksin ei tarvitse jaksaa ymmärtää edes palautumista.

Kommentoi kirjoitusta.

Palautuminen ja hyvä uni

Perjantai 9.11.2018 - Ulla

59662153-21D1-4E2B-AD89-43F49E602F0B.jpeg


Otsikon nimi tulee seuraavasta syystä tällä kertaa. Ohjaan työssäni tämän nimistä ryhmää psykofyysisenä fysioterapeuttia. Kolmas vuosi ohjausta meneillään. Ryhmässä on ollut ihmisiä eri ammattiryhmistä, osa käy ryhmässä useampiakin jaksoja peräkkäin. Ryhmässä törmäämme tähän: Suorittamiseen, puskemiseeen, täytymiseen, ihan sama minkä sanan valitset. Se tapahtuu kertomusten mukaan työssä, se tapahtuu vapaa-ajalla, harrastuksissa ja se tapahtuu ihmisillä tässä ryhmässäni. Ihmiset itse havahtuvat, että tämä menee nyt suoritukseksi. Se saa aikaan ärtymyksen tuntemuksen, kehon supistumisen tilan ja liikkeen jähmettymisen. Suoritus tapahtuu myös hengityksessä.


Kuinka ihmeessä me voimme saada suorittamattoman liikkeen ja suorittamattoman hengityksen? 



Havahduin,  asian noustua esille, liikkeen laajuuteen, laatuun  ja liikkeen tunnistamisen vaikeuteen. Liike oli tehtyä ja kontrolloitua, sillä oli pyrkimys suorittaa tekemistä. Ryhmän ideana on kuitenkin kuulostella liikettä, millainen se on, mihin asti kaikki sujuu soljuen ja missä liike tuntuu, kun näin ei tapahdu. Palautumiseen suuntautuva liike tässä ryhmässä ei ole suoritusta,  eikä muutenkaan treenaamista. Idea on palautua, itseä sisältä päin kuunnellen. 

Meidät on opetettu liikkumaan todella hyvin ja monta kertaa viikossa. Meidät on opetettu toimimaan jotenkin tehokkaasti myös liikkumisessa. Olen edelleen sitä mieltä, että liikkuminen on ihmiselle välttämättömyys, se ei muutu.  On kuitenkin hyvä kuulla omaa itseään liikkeen sisällä aina säännöllisesti. Päivittäin.

Havahduin myös siihen, että suoritusta tuodaan hengitykseen. Sen nimi voisi olla suorittava syvähengitys. Hengitys, jossa koko keho aktivoidaan voimakkaalla hengityksellä mutta keho  ei rentoudu ja vapaudu  uloshengityksessä. Itse syvähengitys ei ole ongelma, vaan se, että olemme niin kietoutuneet jännityksen tilaan, että luontainen purku ei olekkaan  mahdollista, vaan rentoutumisen tapahtuma jää osittain tai kokonaan toteutumatta.  Lihasten jännitysrakennelmat ovat monitahoisten  syiden seurauksia, joista löytyy tästäkin blogista tarkempia kirjoituksia. Lue tästä.

Miten?

Näiden kahden asian suorituspurkua me sitten opettelemme ryhmässä. Harrastamme paluuta  siihen mitä keho kertoo, hyvin lempeästi, liikettä pienentänen,  kuunnellen itseä ja liikettä sisältäpäin. Mitä se saa itsessä aikaan, mitä kehossa tapahtuu. Opettelemme jälleen olemaan tunteva ja tunnistava olento. Ilman oppia mitä pitäisi olla, vaan opetellaan jälleen löytämään oleminen. Etsimme hengityksen tasapainoa, ilman oikeaa ja väärää hengitystapaa. Luonnollisesti. Annamme kehon järjestäytyä uudelleen tasapainoiseen asentoon ja tilaan. Sen keho osaa, suorittamatta.

Lopputulos, uni palautuu.


Milloin sitten palautumisen ryhmää tai palautumisen tarkempaa tutkimista saatat tarvita?

Ajatellaanpa  kysymysten kautta. Voit itse havahtua omalla kohdallasi. Tunnistatko kehosi tekemisen ja olemisen tilat, mitä ne ovat?  Onko aika kortilla?  Aina väsy? Keho ei kestä ja jaksa ? Työ vie kaikki selviytymisen voimasi? Kivut ja oireet eivät saa selvitystä ja selkeyttä? Olet ärsyyntynyt? Haluat olla vain yksin? 
Nukut kuin koira? Ajatukset vievät ja keho ei rauhoitu? Itsehillintänsä on kovilla? Vit......taaa koko ajan?

Kommentoi kirjoitusta.

Ääni ja palautuminen

Sunnuntai 4.11.2018 klo 18:12 - Ulla

9C4F656E-E0DA-4545-A2DC-9035A81879FD.jpeg



”Äänen ilmaisussa ei ole mitään kahlittua ja kontrolloitua”. Suora lainaus Pian materiaalista äänikurssilla. Siis millä?

 
Järjestin itselleni ja siinä sivussa kollegoilleni äänikurssipäivän viikonlopuksi. Ihana palauttava päivä oli jo ennalta tiedossa, koska Pia Skibdhal  http://www.viriditas.fi/ oli reippaat kymmenen vuotta sitten ohjaamassa keho- ja rentoutusterapian koulutusryhmääni. Olin kuitenkin paljon unohtanut, joten kertaus tuli tarpeeseen. 


Käytän ääntä harjoituksissa psykofyysisessä fysioterapiassa, hoidossa ja sitten ihan omissa palautumisen koulutusryhmissäni. Ääni on hieno väline itselle eli tällaiselle, joka ei  äänellä osaa laulaen loistaa. Äänen syvyyden ymmärtämiseen itsessään kannattaa paneutua. Sen avulla voi irrottautua esimerkiksi hengityksen suorittamisesta ja hengityksen tarkkailusta. Siitä tämän päivän vitsauksesta. Tässä kirjoituksessa  paneudun äänen merkitykseen hengityksessä ja kehtaamisessa.


Keho on hengityksen ja äänen koti



Keho on äänen koti. Kehomme väreilee eli resonoi äänen sitä soittaessa. Teet sitä silloin kun puhut. Ääntä voi myös käyttää kehon hoitamiseen,  sekä itseensä tutustumiseen. Otetaanpa tuo hengitys tarkemmin esille, siitä kun mainitsin. Suoritamme hyvin helposti hengitystä. Nyt on muodikasta ohjata ja valmentaa hengitystä eri metodein. Siinä on ansaan astumisen mahdollisuus. Ymmärryksen puuttuessa, joko ohjaajalta tai kuulijalta, seurauksena voi olla hengityksen suorittaminen, apuhengityslihasten aktivoituminen ja koko kehon supistuminen. Myös niska- ja hartialihasten, sekä selkälihasten kiputilat saadaan aktiiviseksi näillä keinoin.


Parhaimmillaan hengityksen  avulla  rentoudutaan, rauhoitutaan ja keskitytään, se vain soljuu sisään ja ulos. Ääni auttaa hengitystä suorittavaa ihmistä purkamaan vanhaa mallia ja auttaa kulkemaan kohti hengityksen soljuvuutta. Ne äänteet, joita siihen voi käyttää ovat monenlaisia. Hyvässä ohjauksessa oivallat, kuinka olet toiminut itsesi kanssa. Äänteillä voit auttaa supistuneessa tilassa olevia apuhengityslihaksia ja koko kehoa rentoutumaan. Se on niin Aaahhh!


Ääni ja kehtaaminen


Oletko huomannut, että äänen käyttö  ei olekaan ihan automaattista?Jos annat äänesi kuulua muiden joukossa, siihen liittyy kehtaamis-ilmiö. Vaikka vain sillä äänellä, joka  purkaa hengitystä, sinusta tuleekin yllättäen näkyvä ja kuuluva. Oletko mahdollisesti ollut se takarivin ja hiljaaolemisen oppinut kehosi asukki? 

Vaatii runsaasti uskallusta muuttaa tätä vuosien rakennelmaa. Tässä on usein se syy miksi tämä ääntely ei ole helppoa. Valinta on se vanha malli. Ääni ei nouse kuuluviin, koska sille ei voi antaa lupaa. Lupa tulee vasta kun olet oivaltanut.

Jälleen palaudutaan, siksi mikä pohjimmiltaan ollaan oltu. Hengitys ja ääni on soljunut ilman kontrollia ja kahlintaa. Ihminen on ääniolento, vastasyntyneen parkaisussa on kaikki. Ääni, hengitys, keho ja sellaisenaan olemassa oleminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, ääni, hengitys