Vanha radio

Maanantai 28.1.2019 klo 19:32

Radio37-4301-81E7-E566FCBA75E3.jpeg

Istuin aamukahvilla ennen töihin menoa läheisessä kahvilassa. Katseeni hakeutui kuvan radioon ja muistot tulvivat mieleen. Mitä ihmettä vanha radio voikaan viestittää?

Aloitan hieman kauempaa, että ymmärrät sen, miten meidän ihmisten reaktiot tässä hetkessä käynnistyvät. Tunnistin radion nähdessäni tunteita ja kehoni reaktion. Eikä ihan niitä loistokkaimpia ja onnellisimpia. Tämäkin liittyy vuorovaikutukseen. 

Eilinen elämäni

Olin alle kouluikäinen pieni tyttö. Asuin maalla, hieman sivussa kaikesta. Naapuriyhteisöt olivat kuitenkin olemassa omanlaisenaan. Lähinaapuri sairasti skitsofreniaa, joka oli ilmeisesti vailla hoitoa. Näin jälkiviisaudella pohdittuna. Sieltä suunnalta tuli aika uhkaavaa käyttäytymistä ja syyttelyä lapsia kohtaan. Olimme vihollisia. Emme lapsia.
Toinen lähinaapuri oli monimuotoisempaa porukkaa. Siellä asui monta sukupolvea. Oli itseni ikäisiä lapsia, vanhemmat, isovanhempi ja täti-ihmisiä. Tässä naapurissa sain harvakseltaan vierailla. Ei silloin vierailevat lapset olleet kovin haluttuja henkilöitä, joten tässäkin ympäristössä marjapensaassa viihtyvät lapset oli syytä ajaa matkoihinsa. Viinimarjat kun kuuluivat mehupulloihin. Säännöllisesti sain  häädön. Me lapset nimesimme häätäjän ”Vanhaksi radioksi”, koska ääni oli kamala. ” Vanha radio” ajoi minua takaa ja lausui uhkauksia tällaiselle ”mustalaisen” lapselle. Olin siis vain tummahiuksinen ja perheen lapset pellavapäitä, olin siis vääränlainen.

Oma toiminta

Muistan elävästi kuinka toimin. Olen aina ollut hieman hullunrohkea ja silloin tapahtui se, että ”Vanhaa radiota” ärsyttämällä sain aikaan takaa-ajon. Olin nopea ja odotin tiettyyn pisteeseen ja pinkaisin pakoon. Jo silloin tiedostin, että tämä tuotti itselle mielihyvän tunteen. Pahaa en ollut tekemässä, mutta läsnäoloni oli liikaa.  Olin vääränlainen ja pelkkä olemassaoloni ärsytti.. 
Nämä tapahtuneet asiat ovat varmasti syitä, jonka vuoksi en nykyisinkään notkahtele uhkan ääressä. Vuorovaikutus opettaa. Tiedän pystyväni, selviäväni ja osaavani.

Toiminnan seuraukset

”Vanha radio” sai minussa aikaan tunteita. Jännityksen, paon tuoman mielihyvän, voitontunteen, mutta myös ihmettelyn miksi aikuinen ihminen toimi tuolla tavalla. Mikä saa rähjäämään pikkutytölle, uhkailemaan ja juoksemaan perään? Nykynäkökulmasta katsoen toki ymmärrän, silloin en.  
Katsellessani vanhan radion rähjääntynyttä ulkonäköä nämä kaikki palautuivat mieleeni. Persoonasta riippuen tällaiset tapaukset haavoittavat. Siskolle kävi näin, pelko otti vallan.
Tunnistan tässä tapauksessa oman toimintamallini, aina hermosoluissani saakka. En lamaantunut, en pelännyt, vaan harkitsin ja toimin sitten harkinnan pohjalta mikä oli elämän säilymisen kannalta järkevintä.
Montako muistoa sinä huomaat nykyarjessasi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunteet, muisto , autonominen hermosto, vuorovaikutus

Palautetta palautumisen kokemuksesta

Sunnuntai 27.1.2019

Ohjaajat

Kokosin tähän palautteet ohjaamastamme Palautumislauantain tapahtumasta. Tapahtuma oli kolmituntinen katsaus, kehoterapiaan pohjautuen, palautumiseen ja sen ulottuvuuksiin. Osallistujien palautteet kertovat siitä, mikä on palautumisessa tärkeintä, se kokemuksellisuus. Kokemus itsestä, hyväksynnästä, ilosta ja oppimisesta.

Kurssit, luennot, koulutukset ja työhyvinvointitapahtumat

Teimme Nina kanssa tämän tapahtuman sillä ajatuksella, että ihmiset löytyvät palautumisen, ja meidän mallimme toimia tällä alueella. Toivomme tiedon liikkuvan tästä kokemuksesta omiin ja työyhteisön tarpeisiin saakka. Meidät löytää koulutuksiin, luentoihin ja tyhy tapahtumiin näiltä sivuilta. Päivitämme parhaillaan erilaisia kokonaisuuksia ja ne tulevat näkymään uudistettuina kohdassa 

https://www.palautumiskoulupro.fi/yrityspalvelut/luento-ja-koulutuspalvelut

Palautteet ryhmässä olleilta

”Kiitos ohjaajille, oli tosi rentouttava ja palauttava päivä! Tätä ohjelmaa voi lämpimästi suositella kenelle tahansa, joka tarvitsee työkaluja palautumiseen!”

”Palautumislauantain anti oli juuri sitä, mitä tarvitsen omaan arkeen. Löysin hektisen työni ja pitkän työhönsidonnaisuuden tasapainottajaksi avaimet palautumisen maailmaan. Liikkuvaa hengitystekniikkaa tai lähinnä oivaltamista hengityksen kulkemiseen kehossa ja irtipäästämistä Slowpuls- liikesarjoin. Syvärentoutumisen palauttava vaikutus tuntui koko kehossa ja lopuksi minunkin pääni pääsi hetkittäin miettimättömyyden tilaan. Wau- efekti syntyi jo osasta suuren kokonaisuuden oivaltamisesta ja sen tarjoili lempeästi asiantunteva parivaljakko Nina ja Ulla. Todellinen PRO ❤️”

”Ohjaajat antoivat tilaa omalle olemiselle ja tekemiselle, oli helppo löytää ilo liikkeistä kun ei ollut pakotteita. Ihanaa musiikkia!! Pidin myös sanoista ja mielikuvista joita ohjaajat käytti. Sai nauraakkin pariharjoituksessa. Nauru vapauttaa. Sopivasti taukoja. Oma perustempo oli rauhallisempaa palautumisen jälkeen ja se tuntui hyvältä.”


”Kun keho on väsynyt suorittamisesta ja uniongelmista ja mieli kuormittunut uuden oppimisesta ja elämän tuomista murheista, ei kauheasti jaksa innostua mistään vaativasta.
Nyt sai luvan kanssa vain olla, hakea lempeää liikettä omaan tapaan ja tahtiin, itseä kuunnellen. Kukaan ei vaatinut mitään. Keho löysi oman rytminsä liikkua ja ajatukset hiljenivät edes hetkeksi. Vielä illallakin oli leppoisa, itseä rakastava olo. Lepoloma pienoiskoossa.”

Päivä oli hienosti koostettu taukoineen. Ohjaajat ottivat vastaan sydämellisesti kaikki tulijat. Harjoitukset ohjattiin selkeästi. Pidin myös siitä, että alussa oli muutamia harjoituksia parin kanssa ja sitten tehtiin itsenäisesti harjoituksia. Liikkeissä ihaninta oli se, että niissä todella keskittyi tekemiseen ja läsnäoloon - se rauhoitti nopeasti koko kehon ja mielen. Palautumisohjelman liikkeet ja musiikki oli mietitty huolella ja oli helppo päästä liikkeen rytmiin mukaan. 
Illalla olo olikin rentoutunut ja rauhoittunut; aivan kuin olisin ollut useamman päivän rentouttavalla matkalla. Itselläni sattui olemaan selkä todella jumissa, mutta liikkeet selkeästi tekivät hyvää ja avasivat kehon lukkoja.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan palutumisharjoitteita - sopivat kaikille ja aina kannattaa kuunnella kehoaan, jos jokin kohta kehossa on kipeämpi, voi liikkeen tehdä pienempänä. 
Lämmin kiitos <3.”

”Palautumis-päivän annista: olin ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa palautumis-tapahtumassa. 3 tuntia kului kuin siivillä, kun on kivaa tekemistä niin ajantaju katoaa. Ihan mahtava olotila oli tämän harjoittelun jälkeen. Askel oli kevyt ja pää kuin pumpulissa. Paras ja yllättävin anti oli seuraavan yön nukkuminen, en muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin syvää ja hyvää unta. Vaikuttavaa♥❤️💗

”Tarve tuollaiseen pysähtymiseen on ainakin itselläni tällä hetkellä suuri. Taitaapi olla monella muullakin kun sali oli täynnä. Vaikka itse käytän tanssia (treeniä) töistä irtautumiseen,kropan rentouttamiseen ja hyvän olon saamiseen se ei tietyssä mielessä lopeta ajattelemista,pohtimista,oman itsensä kritisoimista,toisen arvioimista tai arvioimisen kohteena olemista. Itselle jäi mieleen liikkeitä tehdessä sanomasi "ne on hyviä ja riittäviä sellaisena kun ne teet". Ei siis paineita 😀.Yllätyin itse kuinka helposti kaikista työ ym. paineista huolimatta onnistuin pääsemään ajatuksettomaan ja rentoon tilaan. Ohjaajina olitte rentoja ja rauhoittavia ja loitte turvallisen ilmapiirin. Olo säilyi rauhallisena koko päivän . Kiitos teille molemmille 😍

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, Slowpuls,

Työ, hyvinvointi ja palautuminen

Torstai 24.1.2019 klo 7:18

 

Minulla oli mielenkiintoinen ajatustenvaihto, erään isommilla areenoilla luennoivan henkilön kanssa. Ison yrityksen johdossa jo vuosia toiminut ja menestyksellisesti sitä johtanut ihminen, kertoi ajatuksiaan ja minä omiani.

Hän kertoi, että työhyvinvointi on hänen näkökulmastaan sanana ja tekoina passiivinen ja kevyt. Näin ainakin ymmärsin. Työhyvinvointi ei ole päiviä, jolloin yhdessä syödään ja juodaan hyvin. Se ei ole kevyttä arvojen pohtimista, niitä kuitenkaan kohdallaan sisäistämättä ja niiden mukaan toimimatta. Se ei ole jonkin pinnalla olevan metodin palvomista ja sen kaavamaista toteuttamista.

Hän kertoi: ”työhyvinvoinnin ydin on hyvä johtajuus ja sen jäljessä seuraa hyvä työ”.

Sekavuus luo sekavuutta

Tässä on minunkin mielestäni kaiken pohja. Silloin jos johto on sekavaa, eikä se oikein pohjaa mihinkään arvoihin, kuinka siitä voi seurata hyvää työtä? Siitä seuraa sekasotkua, jossa kukaan ei tiedä miten työ tehdään. Tai pahimpana on ehkä ne, jotka puhuvat arvoista, mutta toteutus jää sanoiksi. Arvoja voi ja pitää pohtia, nähdä miten arvot aktivoituvat arjessa ja se vaatii hieman enemmän kuin sanahelinää.

Sekava johtaminen syö luottamuksen, jolle hyvä työ perustuu. Se kuormittaa työntekijöitä ja aikaansaa tekijöissä väsymyksen ja kyllästymisen kokemuksen. Aika usein tähän liittyy uupumuksen ja ahdistuksen tuntemukset ja sairastumiset, jotka johtavat sairauslomien lisääntymiseen. Työpaikkaa olisi siis johdettava, kuin hoitaisi perhettä. Jos annat perheessä vain yhdelle etuja, seurauksena on ongelmia. Tai jos perheessä on salaisuuksia, luottamus katoaa. Tai jos jatkuvasti lupaat ja petät lupauksen perheellesi, saatat jäädä yksin. Hyvinvoinnin tila vaarantuu ja työpaikalla tästä seuraa ongelmia. Tästä aiheesta muuten kirjoittaa loistavasti Ari Rämö, kirjassaan Yksinkertaista johtamista.

Palautumisen prosessi

Työhön liittyen keskustelimme aiheesta palautuminen. Palautuminen on läsnä työssä ja vapaa-ajalla koko ajan, ei temppuna tai menetelmänä. Palautumisajattelussa hyvinvointi on prosessi, jota pidetään yllä, kun ensin ymmärretään itseä ja omaa toimintaa. Palautuminen  on myös asia, josta keskustelukumppanini puhuu kuulijoilleen. Olimme päätyneet tässä hyvin samankaltaiseen ajatteluun. Mitä kauemmas me menemme itsen kuulemisesta, tuntemisesta ja kehosta, sitä kauemmas tietoisuus itsestä katoaa. On se asia mikä tahansa, joka sen saa aikaan, sitä enemmän ihminen on hukassa omasta kokemisesta ja siitä omasta prosessista.

On hyvä pohtia sitä, mikä vie sinua poispäin itsen kuulemisesta? Tukeeko työpaikkasi hyvän työn toteuttamista eli johtaako se selkeästi, arvostaen, arvojaan toteuttaen, luottamuksella eli hyvin?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, arvot, palautuminen

Kivun omaa tarinaani

Maanantai 21.1.2019 klo 10:17

Kaivo

Kipu ja palautuminen, minä ymmärrän sinua!

Tämä on omakohtaista kokemusta sisältävä kirjoitus. Eikä nyt kaikista positiivisemmasta suunnasta, mutta halutessasi voit lukea. Tiedät ainakin, että tunnistan kivun luonnetta. Sivustolla käsittelin  jo aiemmin pääkipua,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/09/17/26326,  mutta nyt pohdin kipua oman pitkittyneen kivun kokemukseni  pohjalta. Reilusti vuoden jatkuneen hermo- ja kudoskivun kanssa elämisessä, en ole löytänyt siitä etsimälläkään paljonkaan myönteistä. 

Avaan hieman tätä itselleni omituista lausahdusta. Olen sen ikäluokan ihmisiä, joille hammashoito lapsuudessa tarkoitti pelkoa, kipua, pakkoa ja huonoa kohtelua. Olen kuitenkin oppinut säätämään omaa tunnetilaani siten, että pystyn tällä alueellakin itseäni hoidattamaan. Näitä hoitoja on sitten ollut paljon. Hengittäen, mentaaliharjoituksia tehden  ja kokemuksen opettamana olen päässyt pitkälle. Mutta…

Mutta….

Vuosi sitten oikea alahampaani ilmoitti napakasti, jotain olevan pielessä. Joten päivystykseen, jossa todettiin ei mitään. Ehdin jo huokaista, mutta sitten rävähti. Kipu levisi poskeen, kaulalle ja se oli menoa. Hammasta yritettiin pelastaa useita kuukausia, välillä jo toive yhden kuukauden ajan, että tärkeä purentaan liittyvä hammas voidaan pelastaa. Juurihoitoa toisensa perään. Kolmoishermo  ärtyi ja koko naama oli kipeä. Ylähammas poistetaan samassa hmlkierroksessa, sieltä kun löytyi myös juurihoidettava ongelma, en jaksanut hoidattaa ja maksaa. Tämä kolo sentään toipui, mutta antibiootti meni viikon ajan. Terveyttä koetellaan.

Alahammmaskipu vain jatkuu. Istuen nukkumista ja kovia  kipulääkkeitä, niistä luojalle kiitos. Kylmä viima oli kauhistus ja viime kevättalvi meni niin, että en muista edes ulkoilleeni. Tulehdus levisi ja paheni ja hammmas meni lopulta poistoon. Huono homma, koska nyt liikaa poistoja samassa paikassa. Ajattelin, että nyt helpottaa. Meni sitten  puolitoista kuukautta tulehtuneen hampaan kolon hoidossa, kuolioon mennyttä luuta ja kaulalle leviävä turvotus. Istuen nukkumista, aikamoisilla särkylääkkeillä. Senkka jo koholla ja hätä omasta terveydestä oli jatkuvasti mielen päällä. Tietoisuus hammastulehdusten vaarallisuudestata takoi mielessä.

Yhtä hammastani hoiti yhteensä 7 eri hammaslääkäriä. Jokainen kuvasi, puudutti ja putsasi. Antibioottia tulehdukseen tuplaten ja viimeinkin se talttui. Implantti pitäisi laittaa, koska purenta on vinossa. Jotenkin olen niin turta, että tämä ei ajatuksena juuri nyt kiehdo.

Viime vuosi tammikuu - kesäkuu

Vuoden aikanaan minulta jäi tanssiharjoitukset, en kiputiloiltani pystynyt, kaikki tärinä ja liike tuntui kauhistuttavalta. Henki haisi ja märkä maistui suussa. Harmitti, koko aika tuntui valuvan vain kipuun ja siitä selviämiseen. Työssä piti kuitenkin käydä, sanat eivät kunnolla toimineet kipeässä suussa, pari viikkoa olin sairauslomalla. Silloin en edes pystynyt puhumaan, lähipiiri hoiti minut sohvaan, jossa istuin ja sairastin ja nukuin 2 pahinta viikkoa. Poskeni oli pahimmillaan kuin pingispallo, jopa yhtä kova. Antibioottia ja kovat kipulääkkeet, oleminen meni sumussa. Siirtyminen sänkyyn oli juhlan paikka.

Viime vuosi joulukuu ja uusi vuosi alkamassa

Muutaman viikon hengähdystauko loppuvuodesta  ja kipujen hetkellinen lievittyminen. Sitten jouluaatonaattona kipu toisella puolen yläleuassa. Hermokipu. Odottelen 6, 5 tuntia päivystyksessä. Taas todetaan ei mitään, ja huokaan. Joulu menee oireillen. Sitten uudenvuoden aatonaattona kipu jatkuu ja päivystykseen 4 tuntia odotellen, ylähammas avataan, lääkepaikka ja hetken helpotus.

Tällä kertaa päätän, että sama ihminen hoitaa ja kuuntelee ja valitsen paikan. Otetaan kuvat ja löydetään poskionteloista tulehdus, samantien työterveyden lisätutkimuksiin, jossa todetaan ei mitään...poski tukossa, ilma ei kulje ja hammasta särkee. Migreeni aktivoituu ja se pitää lääkitä, en jaksa tänään sen säätämistä.

Odottelen yksityiseltä uuden ajan ja korjataan pari lohkeamia ja ajattelen, että nyt tämä viimein loppuu. Olen ainakin vuoden ilman hammaslääkärikäyntejä. Implantti saa odottaa ja jääköön vaikka laittamatta. Seuraava aamu onkin jo helvetillinen. Viiltävä hermokipu lääkepaikan alla ylähapaassa, päivystysaika acutaan  onnistuu nyt viikonloppuna nopeasti ja lääkepaikattu hammas avataan. Juurihoito ja antibiootti. Kipu estää nukkumisen, istuen menee taas pari yötä. Perun maanantain asiakkaat. En jaksa hoitaa ketään tänään.

Kipu juurihoidetun ylähapaan kanssa on siedettävä, poski on hieman paksuna, mutta alaleuan alueella on uusi kipualaue. Onko tämä vain kolmoishermon ärtynyt tila vai onko taas uusi alue villiintynyt. Tiedän, että kuvissa ei näy mitään, onnekseni yksityinen hml otti koko hampaiston kuvat. Toivon pelkän hermon jossain alahapaassa olevan ärtynyt hetkellisesti tästä kaikesta. Koko naamassa on kiertävää kipua, välillä jopa toisella puolella, onhan siellä toki hampaita vielä jäljellä. Epätodellinen olo.

Kipu ja palautuminen, onko se mahdollinen yhtälö?

Nyt sitten kipuun ja palautumiseen. Voiko niitä edes liittää tähän? Olen urhoollisesti yrittänyt. Tiedän, että kipu ei ole siellä missä se tuntuu, vaan aivojen kipua tunnistavilla alueilla. Sitä on vaikea uskoa, poski paksuna ja naamaa viiltävän kivun kokijana. Annan siis itselleni luvan kokea sitä juuri sillä alueella kun sen koen. Aivan kuten muutkin ihmiset, joille hermoston ja aivojen maailma ei ole yhtä tuttua. Kokemukseni on kipujanalla VAS 10. Sehän se perinteinen mittari kivulle on. Näissä kohdissa en pysty ajattelemaan myönteisesti, käyttämään kipuun sähköhoitoa, akupunktiota tai mentaaliharjoituksia. Olen vain kipeä.

Minun onneni on se, että heti, kun pahin lievittää,  jaksan olla toiveikas. Olen kuitenkin väsynyt, joku sanoisi romahtanut, tämän sairastumisen aikaan kaksi kertaa. Viimeisin oli viime viikonloppuna. Itkin kuin lapsi  hammaslääkärin penkissä, pyysin niin tiukan puudutuksen, etten tunne mitään. Sitä kesti viisi tuntia, tunnottomuutta. Tunnottomuus oli onnen tila. Tiedän mitä kipupotilas haluaa, hetken tunnottomuutta, se antaa luvan edes hengittää normaalisti. Tunsin kuinka kehoni luovutti jännityksensä.

Ihminen, joka ei ole kokenut kipua, ei voi sitä ymmärtää. Kokija on se asiantuntija. Kunnioita siis kokijaa! Palautuminen on juuri siinä kohdassa, kun jokin muuttuu, edes hetkellisesti siedettävään suuntaan. Tartun siis siihen.

1 kommentti . Avainsanat: kipu, kokemus, palautuminen

UNI

Torstai 17.1.2019 klo 23:16 - Ulla

Uni.jpeg

”Elämämme ehto, turvallisuuden kehto, palautumisen taika ja hyvinvointimme aika.”

Uni on in. Olin luennolla, jossa unilääkäri Henri puhui. Vaikkakin mainostapahtuma, niin sali on täynnä eri-ikäisiä ihmisiä. Uni siis puhuttaa ja mietityttää, sen lisäksi, että se aiheuttaa ihmiselle paljon ongelmia, kun unen määrään ja laatuun tulee puutteita. Kansantauti on siis aktiivisesti hereillä.

Uni, mitä se on?

Uni on tila, jossa ihmisen havainnointi ulkoisiin tapahtumiin ja toimintaan ei ole käytössä. Keho lepää ja aivot työskentelevät. Unen aikaan glymfaattinen järjestelmämme on puolet aktiivisempi kuin valvetilassa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti ilmaistuna sitä, että aivojen viemärijärjestelmä putsaa aivojen aluetta tehokkaasti ja aktiivisesti juuri unen aikana.

Uni on tila, jossa on univaiheen vaihtelua. Univaiheet koostuvat kevystä unesta, syvästä unesta ja REM unesta. Jokaisella univaiheella on merkityksensä. Syvä uni on levon kannalta hyvin merkittävä. Syvän unen tila on kestoltaan 1,5 tuntia ja syvän unen  oivallisin ja toimivin paikka on heti nukkumisen alkuvaiheessa. Elimistö on siitä hieno järjestelmä, jos tämä syvä uni ei heti unen alkuvaiheessa toteudu, elimistö yrittää korjata tätä tilannetta myöhemminkin nukkumisen aikana. Mittauksen mukaan tämä tilanne  kuitenkin kertoo, että jokin on jo häiriintynyt. Mikä on se väline, joka sitten luotettavasti tätä asiaa mittaa? Moni mainos kertoo unen mittaamisesta, mutta mikä on faktaa ja mikä on vain suuntaa antavaa? Palataan tähän hieman myöhemmin.

Unen määrä

Työni unettomien parissa on todellakin opettanut, miten yksilöllisiä ihmiset unen tarpeet ovat. Fakta on kuitenkin se, että unta tarvitaan. Keskiarvo on määritetty 7-8 tuntiin. Jos oma määrä poikkeaa tästä ja olet kuitenkin aktiivinen aamulla ja virkeä koko päivän, lukemasi voi olla vähäisempi. Tai sitten tarvitset enemmän. Siitä ei tarvitse olla huolissaan. Huolissaan on syytä olla silloin, kun lakkaat tunnistamatta tätä tarvettasi.

Ikä vaikuttaa, vanhetessaan ihmisen unen määrä vähentyy. Nuori nukkuu paljon.Jos olet päivätorkuttaja, huomaa, että se vähentää yöunen määrääsi. Tärkeää on, että tuntee itsensä yön jälkeen virkeäksi, levänneeksi ja tämä tila on mahdollinen iltaan saakka. Sitten elimistö alkaa hiljalleen jälleen laskeutua lepoon. Illalla kehosi ei halua aktiivista harjoittelua, juuri unen kehittymisen vuoksi. Vuorotyössä käyvien kohdalla tässä tulevat esiin ongelmat, työaika on silloin kehon luonnollista rytmiä vasten taiteilua.

Uni-valverytmi

Meitä säätelee sisäinen kello. Tämän kellon aika on hieman yli 24 tuntia. Hieno tarkasti säädelty systeemi, jolla on yksilöllinen rytmi. Tämä kello on aivoissa, tarkemmin hypotalamuksen alueella. Se säätelee unen ja valveilla olemisen rytmiä, se säätelee melatoniin määrää ja kortisolin erittymistä. Valon lisääntyessä sisäinen kellosi vaimentaa melatoniin( pimeähormoni)  ja tuotanto laskee, alat heräämisen. Tässä kohtaa tulee huomata iltainen tietokoneen käyttö, tuleeko liikaa valoa? Oletko juuri sinä se joka olet herkistynyt ja tämä vaikuttaa sinuun vahvemmin kuin naapuriin.

Sisäisen kellon lisäksi unta säätää ns. homeostaattinen prosessi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, mitä enemmän valvot, sitä enemmän väsyttää. Unipaine kertyy ja jossain vaiheessa sitkeinkin valvoja luovuttaa ja nukahtaa. Tässä kohtaa on tehtävä huomio siitä, kuinka usein valvot jaksamisesi rajoilla? Oletko juuri sinä se, joka tarvitsee unen juuri silloin kun väsymystilasi siitä ilmoittaa.

Sitten se oma rytmi. Olisi juuri näiden edellä mainittujen asioiden vuosi syytä oppia kuuntelemaan omaa nukkumarytmiä ja mennä nukkumaan mahdollisimman  säännöllisesti. Huomaa tässä kohdassa, kuinka olet olemisesi rytmittänyt?

Aivosähkökäyrä EEG ja sykevälivaihtelu

Nyt palataan alun kysymykseen unen mittaamisesta. Teen työtä unihäiriöisten parissa päivittäin. Ihmiset tulevat mittaustulosten kanssa vastaanotolle. Yleisin niistä on sykevälivaihtelumittaus tulos. Luennolla havahduin itsekin tähän. Unta mittaa vain EEG eli aivosähkökäyrä. Mitä siis mittaa sykevälivaihtelu? No, sitä sykevälivaihtelua, kertoo lähinnä hermoston tilasta päivän ja yön aikana. Lisäksi se mittaa sydämen sykettä. Kertoo myös sen, onko yösi ollut hermoston tasolla palauttava, mutta se ei mittaa aivosähkökäyrää. Sormi tai kehomittari ei kerro, koska nukahdat tai kuinka syvää unesi on, se kertoo hermoston tilasi vaihtelusta. Hermoston siirtyessä mittarin kertomaan parasympaattisen toiminnan tilaan olet joko rentoutunut, hyvin rentoutunut, horros tai sitten unitilassa.

Unettomuus

Ihmisellä on taipumus tottua sairauksiin, sama pätee myös unettomuuteen ja pitkään jatkuneeseen tilaan unihäiriöistä ja univajeesta. Luennolla paneuduttiin siihen, että ihminen ei tunnista sitä,  kuinka kauan tai vähän on nukkunut. Olet ehkä rentoutusharjoituksessa kokenut jotain samaa. Se aika, joka on kulunut rentoutustilassa, on saattanut olla 10 min harjoitus tai yksi tunti. Hieman sama ilmiö kohtaa ihmistä unen suhteen. Tietoisuus siitä mikä unimäärä minuuteissa tai tunneissa on ollut, katoaa. Se mikä on totta, on tietoisuus siitä tilasta, joka herätessä on. Väsynyt? Levännyt? Mihin asti tämä tila kantaa?

Toimenpiteet unen tueksi

Koska meillä ei ole mahdollisuutta kaikilla mennä aivosähkökäyrälle, toteamaan tilaa unesta, tutkailemme hermoston tilaa. Aivosähkökäyrän tulos ei toki muuta untasi sekään, lisää vain tietoasi unestani yön aikana. Nyt siis täytyy turvautua hermoston toiminnan tarkkailuun. Hermoston tila ilmoittaa itsestään oireilla, jotka on jokaisen tunnistettavissa. Ne hälytyskellot kehossa soivat. Aamuväsymys, päiväväsymystä, jäykkyyttä, kipuja, herkistynyttä tunnetilaa, muistihäiriöitä. Kertovat unitilastasi.

Keinoja parantaa untaan on nuo edellä mainitut huomioitavaa seikat eli valo, säännöllisyys  ja rytmi. Kaikki se toiminta, jolla tuet kehosi ja mielesi rauhoittumista vaikuttavat unitilaasi myönteisesti.

Lisäksi on syytä huomioida elimellisesti sairaudet, jotka on syytä tarkastaa. Uniapnea on yksi merkittävä tekijä, sitten levottomat jalat. Unihäiriöitä on yli 80 erilaista.

Hermosto

Tiedämme, että hermoston ollessa levon puolen toiminnassa aktiivinen, meillä on mahdollisuus nukkua. Hermoston aktiivista tilaa pitää yllä kaikki tekeminen ja myös ajatteleminen.  Mielesi askarrellessa ajatusten parissa aktiivisuustasosi kohoaa ja uni katoaa. Mielessä olevat muistot tai tulevien tapahtumien ajattelu toteuttavat tämän ilmiön. Näiden lisäksi kehomme kantaa omaa historiaamme, ragointitapojamme ja niihin liittyviä hermoston tason malleja mukanaan kuin dataa. Silloin, kun tämä data aktivoituu ja ilmoittelee elämäsi tapahtumissa itsestään, herätät myös kehosi aktiivisuuden ja puolustavat, suojaavat ja jähmettyvät reagointimallit. Yllätyitkö?

Nämä mallit saattavat olla osallisena unihäiriöihin  ja yksi merkittävä tekijä siihen, että uni katoaa luotasi. Olet keholtasi jäykkä, supistunut, pientynyt, kireä ja kaikkea muuta kuin kyvykäs laadukkaaseen ja palauttavaan uneen. Nämä ovat niitä asioita, joihin unettomuuden parissa psykofyysisessä fysioterapiassa törmäilen. Lohduttavaa on se, että näille asioille on tehtävissä muutoksia, silloin kun kehon ja mielen toiminta otetaan huomioon myös unta hoitaessa.

Kiinnostuitko itsestäsi? Omista toimintamalleista? Onko uni paras kaverisi?







1 kommentti .

MIKSI?

Sunnuntai 13.1.2019 klo 20:38 - Ulla

Miksi.jpeg

Tänään koin mielessäni mielenkiintoisia liikahduksia. Jostain syystä, tämä linkissä oleva teksti, sai minut jälleen kerran ihmettelemään ihmisen toimintaa.   Artikkeli kertoo ”Aikaansaamisen arvostuksen vääristymisestä”, luehan tästä psykologin kertomaa viisautta. Palataan sitten tähän tekstiin takaisin.

TIEDON APUVÄLINEET


Meillä on tukena tiedettä, tutkimusta ja erilaisia palautumisen ja kuormituksen tasapainoa ja hyvinvointia mittaavia menetelmiä joka lähtöön. On palauttavaa tuolia ja patjaa, alan kirjallisuudesta puhumattakaan. Silti, edelleen lehdissä on luettavissa lukemattomat julkisuuden henkilöiden tarinat siitä, kuinka ollaan poltettu elämän kynttilää molemmista päistä. Työssäkäyvien monet tarinat siitä, kuinka on  uuvuttu  työkuorman alle ja sairastuttu stressin aiheuttamiin sairauksiin. Lievästä päästä mainittuna unettomuus  ja kiertävät kiputilat. Jokin ei nyt täsmää ja kohtaa.

Vieläkään terveys ei mene tekemisen edelle. Tekemisen ja suorittamisen mallista pidetään kiinni, vaikka ”henki”menisi.  Tätä sitten aikuinen opettaa, jos sattuu olemaan perheellinen, lapsilleen malliksi. Edellisillä sukupolvilla  oli sodan jälkeinen puurtamisen ja rakentamisen malli, mutta meillä kaiken hyvinvoinnin keskellä, on menossa sota omaa terveyttämme vastaan. Kaikki mahdollisuudet hyvinvointiin on edessä tarjottimella, mutta siihen tarttuminen on vaikeata. Miksi?



KOHTAA ITSESI 

Itsen kohtaaminen ja kuuleminen tarvitsevana, on aika kaukana toiminnassamme edelleen. Oma riittämättömyyden tunne aikaansaa häpeäesteen, joka laittaa ehkä sinutkin puurtamaan. Sieltä pompahtelevat esiin myös tunnistamaton tai tunnistettu syyllisyys, huonommuus, katkeruus, viha, ahneus tai kateus. Omien rajojen tunnistamattomuus ja rajojen pitämisen vaikeus altistaa kynnysmattoilmiölle. Kävele vain ylitseni, olen hyvä ihminen, kunhan muilla on hyvin, kaikki on hyvin. Tai sitten teet voimasi tunnossa työt, koska olet aina niin oppinut tekemään.  
Ihminen kokonaisuutena on supistunut, solmussa kehon ja mielensä kanssa. Paljonko tässä auttaa mittaustulos, joka sanoo, että pidä lepopäivä tai kaksi. Tai patja, joka tuudittaa hetkellisesti onnen tilaan. Saati sitten magnesium, melatoniini, tai hiilihydraattipitoinen iltapala, tai  tryptofaania sisältävät ruoat. Kadonnutta unen palauttavaa vaikutusta ollaan tällöin jo etsimässä. Nämä on usein mainittuna hyvän unen vinkkilistalla. Hälykellojen soitto on käynnistynyt.

MITÄ MINÄ TEEN?

On turha kuvitellakkkaan, että vinkkilistat auttaisivat. Ensinnäkin tarvitset, yksilöllisesti, omasta tilastasi riippuen, aikaa viikkoja tai useita kuukausia vanhan mallin ymmärtämiseksi, tiedostamisesta ja purkamiseksi. Aikaa sitten uuden oppimiseen ja ennen kaikkea aikaa kehollisten reaktioiden  ja mielen alueen tunnistamiseen. Nykytiedon mukaan kehollinen lähestymiskulma on laveampi, kuin pelkkä mielen alueen työstäminen. Nykyhetken malli, minulle kaikki heti valmiina, mielellään hyvin pureskeltuna ja  pillerimuodossa ei vain toimi. Molemmat on huomioitava keho ja mieli.
Toivon, että tänne puurtamisen luvattuun maahan löytyy se palautumisen keidas, jokaisen tarpeisiin.
Aloita Tampereella vaikka tästä:
Suostuhan itsesi kohtaamiseen, jookos? 



1 kommentti . Avainsanat: palautuminen, mieli, keho, stressi

Palautumislauantai PRO

Torstai 10.1.2019 klo 8:28

Palautumislauntai.png

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, stressi, kiire