Kivun omaa tarinaani

Maanantai 21.1.2019 klo 10:17


Kaivo

Kipu ja palautuminen, minä ymmärrän sinua!

Tämä on omakohtaista kokemusta sisältävä kirjoitus. Eikä nyt kaikista positiivisemmasta suunnasta, mutta halutessasi voit lukea. Tiedät ainakin, että tunnistan kivun luonnetta. Sivustolla käsittelin  jo aiemmin pääkipua,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/09/17/26326,  mutta nyt pohdin kipua oman pitkittyneen kivun kokemukseni  pohjalta. Reilusti vuoden jatkuneen hermo- ja kudoskivun kanssa elämisessä, en ole löytänyt siitä etsimälläkään paljonkaan myönteistä. 

Avaan hieman tätä itselleni omituista lausahdusta. Olen sen ikäluokan ihmisiä, joille hammashoito lapsuudessa tarkoitti pelkoa, kipua, pakkoa ja huonoa kohtelua. Olen kuitenkin oppinut säätämään omaa tunnetilaani siten, että pystyn tällä alueellakin itseäni hoidattamaan. Näitä hoitoja on sitten ollut paljon. Hengittäen, mentaaliharjoituksia tehden  ja kokemuksen opettamana olen päässyt pitkälle. Mutta…

Mutta….

Vuosi sitten oikea alahampaani ilmoitti napakasti, jotain olevan pielessä. Joten päivystykseen, jossa todettiin ei mitään. Ehdin jo huokaista, mutta sitten rävähti. Kipu levisi poskeen, kaulalle ja se oli menoa. Hammasta yritettiin pelastaa useita kuukausia, välillä jo toive yhden kuukauden ajan, että tärkeä purentaan liittyvä hammas voidaan pelastaa. Juurihoitoa toisensa perään. Kolmoishermo  ärtyi ja koko naama oli kipeä. Ylähammas poistetaan samassa hmlkierroksessa, sieltä kun löytyi myös juurihoidettava ongelma, en jaksanut hoidattaa ja maksaa. Tämä kolo sentään toipui, mutta antibiootti meni viikon ajan. Terveyttä koetellaan.

Alahammmaskipu vain jatkuu. Istuen nukkumista ja kovia  kipulääkkeitä, niistä luojalle kiitos. Kylmä viima oli kauhistus ja viime kevättalvi meni niin, että en muista edes ulkoilleeni. Tulehdus levisi ja paheni ja hammmas meni lopulta poistoon. Huono homma, koska nyt liikaa poistoja samassa paikassa. Ajattelin, että nyt helpottaa. Meni sitten  puolitoista kuukautta tulehtuneen hampaan kolon hoidossa, kuolioon mennyttä luuta ja kaulalle leviävä turvotus. Istuen nukkumista, aikamoisilla särkylääkkeillä. Senkka jo koholla ja hätä omasta terveydestä oli jatkuvasti mielen päällä. Tietoisuus hammastulehdusten vaarallisuudestata takoi mielessä.

Yhtä hammastani hoiti yhteensä 7 eri hammaslääkäriä. Jokainen kuvasi, puudutti ja putsasi. Antibioottia tulehdukseen tuplaten ja viimeinkin se talttui. Implantti pitäisi laittaa, koska purenta on vinossa. Jotenkin olen niin turta, että tämä ei ajatuksena juuri nyt kiehdo.

Viime vuosi tammikuu - kesäkuu

Vuoden aikanaan minulta jäi tanssiharjoitukset, en kiputiloiltani pystynyt, kaikki tärinä ja liike tuntui kauhistuttavalta. Henki haisi ja märkä maistui suussa. Harmitti, koko aika tuntui valuvan vain kipuun ja siitä selviämiseen. Työssä piti kuitenkin käydä, sanat eivät kunnolla toimineet kipeässä suussa, pari viikkoa olin sairauslomalla. Silloin en edes pystynyt puhumaan, lähipiiri hoiti minut sohvaan, jossa istuin ja sairastin ja nukuin 2 pahinta viikkoa. Poskeni oli pahimmillaan kuin pingispallo, jopa yhtä kova. Antibioottia ja kovat kipulääkkeet, oleminen meni sumussa. Siirtyminen sänkyyn oli juhlan paikka.

Viime vuosi joulukuu ja uusi vuosi alkamassa

Muutaman viikon hengähdystauko loppuvuodesta  ja kipujen hetkellinen lievittyminen. Sitten jouluaatonaattona kipu toisella puolen yläleuassa. Hermokipu. Odottelen 6, 5 tuntia päivystyksessä. Taas todetaan ei mitään, ja huokaan. Joulu menee oireillen. Sitten uudenvuoden aatonaattona kipu jatkuu ja päivystykseen 4 tuntia odotellen, ylähammas avataan, lääkepaikka ja hetken helpotus.

Tällä kertaa päätän, että sama ihminen hoitaa ja kuuntelee ja valitsen paikan. Otetaan kuvat ja löydetään poskionteloista tulehdus, samantien työterveyden lisätutkimuksiin, jossa todetaan ei mitään...poski tukossa, ilma ei kulje ja hammasta särkee. Migreeni aktivoituu ja se pitää lääkitä, en jaksa tänään sen säätämistä.

Odottelen yksityiseltä uuden ajan ja korjataan pari lohkeamia ja ajattelen, että nyt tämä viimein loppuu. Olen ainakin vuoden ilman hammaslääkärikäyntejä. Implantti saa odottaa ja jääköön vaikka laittamatta. Seuraava aamu onkin jo helvetillinen. Viiltävä hermokipu lääkepaikan alla ylähapaassa, päivystysaika acutaan  onnistuu nyt viikonloppuna nopeasti ja lääkepaikattu hammas avataan. Juurihoito ja antibiootti. Kipu estää nukkumisen, istuen menee taas pari yötä. Perun maanantain asiakkaat. En jaksa hoitaa ketään tänään.

Kipu juurihoidetun ylähapaan kanssa on siedettävä, poski on hieman paksuna, mutta alaleuan alueella on uusi kipualaue. Onko tämä vain kolmoishermon ärtynyt tila vai onko taas uusi alue villiintynyt. Tiedän, että kuvissa ei näy mitään, onnekseni yksityinen hml otti koko hampaiston kuvat. Toivon pelkän hermon jossain alahapaassa olevan ärtynyt hetkellisesti tästä kaikesta. Koko naamassa on kiertävää kipua, välillä jopa toisella puolella, onhan siellä toki hampaita vielä jäljellä. Epätodellinen olo.

Kipu ja palautuminen, onko se mahdollinen yhtälö?

Nyt sitten kipuun ja palautumiseen. Voiko niitä edes liittää tähän? Olen urhoollisesti yrittänyt. Tiedän, että kipu ei ole siellä missä se tuntuu, vaan aivojen kipua tunnistavilla alueilla. Sitä on vaikea uskoa, poski paksuna ja naamaa viiltävän kivun kokijana. Annan siis itselleni luvan kokea sitä juuri sillä alueella kun sen koen. Aivan kuten muutkin ihmiset, joille hermoston ja aivojen maailma ei ole yhtä tuttua. Kokemukseni on kipujanalla VAS 10. Sehän se perinteinen mittari kivulle on. Näissä kohdissa en pysty ajattelemaan myönteisesti, käyttämään kipuun sähköhoitoa, akupunktiota tai mentaaliharjoituksia. Olen vain kipeä.

Minun onneni on se, että heti, kun pahin lievittää,  jaksan olla toiveikas. Olen kuitenkin väsynyt, joku sanoisi romahtanut, tämän sairastumisen aikaan kaksi kertaa. Viimeisin oli viime viikonloppuna. Itkin kuin lapsi  hammaslääkärin penkissä, pyysin niin tiukan puudutuksen, etten tunne mitään. Sitä kesti viisi tuntia, tunnottomuutta. Tunnottomuus oli onnen tila. Tiedän mitä kipupotilas haluaa, hetken tunnottomuutta, se antaa luvan edes hengittää normaalisti. Tunsin kuinka kehoni luovutti jännityksensä.

Ihminen, joka ei ole kokenut kipua, ei voi sitä ymmärtää. Kokija on se asiantuntija. Kunnioita siis kokijaa! Palautuminen on juuri siinä kohdassa, kun jokin muuttuu, edes hetkellisesti siedettävään suuntaan. Tartun siis siihen.

Avainsanat: kipu, kokemus, palautuminen


Kommentit

25.11.2021 13:43  Katriina

Olen pahoillani puolestasi, sillä tiedän itsekkin miltä vuosia kestävä hampaasta johtuva kipu tuntuu, minulla siis pelkästä yhdestä hampaasta.
Ka kkoshampaani murtui purressani kovaa leipää (hammas oli juuri hoidettu, mutta ok, ei koskaan vaivannut, eikä värikkään ollut tummunut).
Tästä alkoi minun n. kahden vuoden kipu helvetti ja rahan meno yksityiselle puolelle, koska siihen aikaan minun ikäryhmäni ei saanut julkista hammashoitoa, kuten nyt saavat kaikki.Onneksi oli vakityö ja palkka juoksi.

Menin siis heti hamaslääkärille, että hammas korjattaisiin, ja näin tapahtui. Entisen hampaan tilalle muotoiltiin uusi hammas. En tietenkään ollut kovin tyytyväinen sillä oma hammas on aina oma, vaikka juuri hoidettu. Meni n. 2 viikkoa kun hampaaseen tuli järkyttävä särky, eikun lekurilke, hammasta kuvattiin, kaikki näytti olevan ok juuressa, purentaakin vielä tarkastettiin jne. kova särky vain jatkui, kävin taas lääkärillä, mitään ei taaskaan löydetty. Kun olin käynyt tällä samalla lääkärillä muutaman kerran, hän nosti kädet pystyyn ja suositteli hakeutumaan toiselle asiantuntijalle. Näin teinkin, tästä uudesta lääkäristä jäi vain joku mielikuva, että hän oli hyvin epäkohtelias nainen, vaikka minä melkeikeik itkin kivusta. Ensimmäinä lääkäri oli ystävällinen nuori lääkäri, nainen hänkin, mutta tunsi ehkä epävarmuutta kun ei voinut auttaa, siksi suositteli hakeutumaan uudelle lääkärille, taisi olla samasta paikasta. En mennyt tälle epäkohteliaalle lääkärille kuin sen yhden kerran. Sitten eräs minun tuttu suositteli hänen hammas lääkäriään, no eikun aika sinne. Tämä oli mieslääkäri. Sitten alkoi varsinainen rahastusruljanssi, näin minusta ainakin tuntui koko ajan. Hän avasi, kuvasi ja vaihtoi kruunua, ja minulla sen kun kivut vain kovenivat. Itkin kivusta yöt, hammas vuoti verta yöllä, välillä tuli jotain keltaista vuotoa seassa. Kipu tuntui hyvin vahvasti ihan ylhäältä nenän juuresta. Kun kerron tälle lääkärille, veren vuodosta yöllä ja että kipu tuntuu ylhäällä tosi kovana. Hän epäili minun korvien väliä. Olin onneton, ettei minun uskota. Montakohan kertaa taas kävin tällä lääkärillä ja itkin yöt kovasta kivusta. Hän vain kuvasi ja ihmetteli eikä uskonut hampaan vuodoista tai kovasta kivusta ylhäällä. Sitten kerran taas olin vastaanotolla, niin hampaasta vuoti keltaista mönjää, ja lääkäri ihmeyttelemään, että mitä tämä on, mutta ei puuttunut asiaan sen kummemmin, uutta aikaa vain tilattiin ja rahaa paloi. Minun korvien väliä kin epäiltiin, vaikka jo kongreettista näyttöä oli lääkärille siitä keltaisesta verensekaisesta mönjästä.

Tätä ruljanssia jatkui pitkään. Tämä hammaslääkäri vielä ehdotti, että minun hampaista saisi kauniit pienillä toimenpiteillä, Vaikka minun suussani oli SAIRAS hammas, jonka vuoksi olin kuukausia itkenyt ja valvonut yön pitkät tunnit, niin minulle ehdotettiin hampaiden kaunistusta. Viereisiin eläviin hampaisiin hän vaihtoi paikkoja, että kipu voi johtua niistä, vaikka tasan tarkkaan tiesi, että vika todella oli siellä missä kipu tuntui kovana ja hampaan juuri vuoti verta ja muuta mönjöä. Lopulta hän kirjoitti minut hammas sairaalaan, missä heti todettiin kuvatessa hammas, että ylhäällä juuressa oli paha tulehdus. Samantien pääsin leikkaukseen, juuren pää siis leikattiin ja tulehdusta hoidettiin suoraan antibiotilla juureen. Tehtiin hammasresektio. Kipu oli kova edelleen ja poski ja koko suu turposi, mutta olipahan syy löytynyt ja pääsin toipumaan. Toipuminen kesti kuukausia ennenkuin särky kokonaan lakkasi, mutta se oli toisenlaista särkyä, joka helpotti särkylääkkeillä. Lopulta hammas parani itsekseen kun leikattu juuri oli parantunut. Silloin minulle jäi muovista tehty kruunu, joka näytti kyllä oikealta hampaasta. Mutta ymmärrän aina toisen ihmisen kivun, en koskaan epäile ettei se oikeasti ole olemassa, ja jostain syy löytyy.

En muista kirjoitinko, että kävin koko ajan töissä puolinukuksissa, onneksi minulla oli ymmärtäväinen työnantaja. Paitsi resektion jälkeen olin kaksi viikkoa sairauslomalla.

Tämä oli minun tarinani hammas kivusta, jota epäiltiin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini