Voimaantuminen kohtaa voimattomuuden

Sunnuntai 17.2.2019 klo 21:33

Voima

 


Olen aina pitänyt voimasta. Voima kertoo siitä, että on energiaa liikkkua, urheilla, opiskella, kohdata vaikeuksia, mennä eteenpäin ja jaksaa. Sinussa on voima. Minussa on voima. Kaikella elollisilla vahvimpana on elämisen voima. Se saa ihmisen selviämään (melkein mistä tahansa) vastoinkäymisestä.
Voimaantumisen termi nousi vahvemmin esille joskus 2000- luvun alkupuolella. Muistan käyttäneeni sitä itsekin koulutuksissa. Voimaantuminen selitetään näin:
Voimaantumisella tarkoitetaan ihmisen sisäistä prosessia. Prosessia, jossa ihminen löytää omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan. Voimaantuessaan ihmisen sisäinen voiman tunne kasvaa. Voimaantumiseen liittyy myönteisyyden tunteita.

 

Voimaantumisen tunnetta on tutkittu  yksilön näkökulmasta ja myös työuupumuksen, sekä ammatillisen kasvun näkökulmasta. Tunnistat näitä voimaantumisen hetkiä varmasti myös itsessäsi? Sitä tunnetta, kun sisimpäsi täyttyy mahdollisuuksista, tunnet pystyväni olemaan toimija tilanteissa ja olosi on myönteinen. Palautuminen on esimerkiksi hyvin voimaannuttavaa. Samoin rentoutumisen eri menetelmät. Uuden oppimisessa on jotain sisäistä voimaa kasvattavaa. Samoin uusien taitojen oppimisessa. Näissä tunteissa on helppoa olla, ollaanhan myönteisyyden kehässä.

 

Mikä voimamme vie? 

On ihmisiä, joilla voimavarat ovat hyvin vähäisiä. Voimaantumisen suuntaa on hyvin vaikea tavoittaa. Siihen suuntaan askelletaan silloin  hyvin pienin askelin. Silloin myös tunteet ovat harmaita ja tai jopa mustia väriltään. Tämä tarkoittaa sitä, että tuntemukset ovat kateissa tai ne ovat hyvin negatiivisia. 

Voimaa vievät;  elämän haasteet, työn kuorma, yksinäisyys, ihmissuhteet, työttömyys, talouden ongelmat, huoliajattelu, kivut, sairaudet, vanhat selvittämättömät asiat. Listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkään. Voimaa vie myös se asenne, jolla elämää eletään.  

Oma voimattomuuden kokemus

Olen itse voimaton tällä hetkellä. Pitkä kierre sairastelusta, jonka loppua en pysty vielä näkemään, syö uskomattoman paljon voimavarojani. Lääkärin vastaanotolla käydessäni kaipasin kipeästi lepoa, joten sain aluksi päivän sairauslomaa. Tässä näemme sen, kuinka toinen näkee toisessa voiman, jota ei olekaan. Usein ihmettelen viikon tai kahden sairauslomia, joita ihmisillä on. Annan siis varmasti, näissä tilanteissa, aivan väärää viestiä selviämisestäni ja siitä voimasta. Voimattomuuden kokemus tässä kohdassa oli aika voimallinen!

Onnekseni jaksoin selvittää ja saada ymmärrystä hetken taukoon!

Kommentoi kirjoitusta.

Palautumisen tarve

Keskiviikko 13.2.2019

palautumispiirakka.png

Palautumisen tarve

Palautumisen tarpeesta ilmoittavat oireet saattavat usein jäädä jopa huomaamattomiksi, vaikka monet meistä kärsivät palautumisen puutteesta, nykypäivänä yhä enenevässä määrin. Herätänkin sinut kysymyksellä, koska olet tuntenut olevasi virkeä, jaksava ja pystyvä? Mieleltäsi avoin ja tyytyväinen?

Työelämä, ihmissuhteet, liikunta ja kaiken aikatauluttaminen aiheuttavat väistämättä  palautumisen tarpeen.  Rytmiin tottuneina palautumisen tarve ei välttämättä nouse tietoisuuteen.

Osa-alueet

Ne palautumisen osa-alueet, jotka tulisi huomioida ovat yllä olevassa kuvassa. Monia asioita sisältyy näihin sektoreihin, mutta riittää että ensin pysähdyt.  Palautuminen on merkittävä asia kaikessa laajuudessaan. Palautuminen on käytännön tuntevia tekoja, joten saatat tarvita siihen hieman apua. 

Palautumiseen erikoistuneina pidämme aiheesta luentoja, kursseja ja  koulutuksia. Palautumisohjaajkoulutkset toteutuetaan tällä hetkellä Tampereen ja Jyväskylän kesäyliopistoissa, laajuudeltaan ne ovat 10 opintopistettä.Työskentelemme koulutuken lisäksi yrityksissä, yhteisöissä ja yksilötasolla terveydenhoidon näkökulmasta, palautumista edistävästi. Pidämme tärkeänä sitä, että meillä on terapeuttiset valmiudet ja vuosien asikastyö toimintamme taustalla.

Palautumisen puute

Palautumisen tarpeeseen on syytä havahtua, kun toistuvasti ilmenee seuraavia asioita:

  • Unihäiriöt 
  • Väsymys
  • Masennustilat
  • Kiputilat
  • Muistihäiriöt
  • Keskittymisvaikeudet
  • Tunneherkkyys
  • Uupumus

Pidäthän huolta itsestäsi? Huolehditteko työyhteisössä palautumisesta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen

Mikä riittää?

Tiistai 12.2.2019 - Ulla Ollikkala



Silloin kun mikään ei riitä!




Olen aika  useasti viime aikoina pohtinut itsen hoivaamista. Sitä tilaa, jossa antaa tilan itselleen,  olla pieni ja tarvitseva. Vailla selityksiä siihen, miksi tällaista tarvitee. Psykofyysisen psykoterapian opintoihini  liittyy myös aiheeseen rakennetut kortit, juurikin nimellä ”minä tarvitsen”. Niidenkin avulla voi miettiä, jos on jäänyt vaille, kasvaako juuri siitä se tarve, että mikään ei riitä. Menetelmän avulla pohditaan, elämän läpi kulkien, juurikin tätä tarvetta. Saat nämä kortit ostaa ohjeineen, kunhan tulevat painosta. Ne on siihen mennessä, parinkymmenen psykofyysisen psykoterapeutin voimin, testattukin käytännössä.



Kiellän, se ei siis ole olemassa



Itsessä olemisen vaikeus on siinä, mitä ei tunne tarvitsevansa, kieltää sen tai sulkee pois tietoisuudestaan. Tarvitseminen on myös jossain vaiheessa ja jostakin asiasta vaille jäämistä. Kysymyksessä voi olla turva, syli, kosketus, sanat, ihan mitä vaan. Yllättää tai ei tämä kaikki on suljettuna kehoon. Meidän mielemme on se este, joka turvatakseen vallitsevan tilan,  pyrkii välttämään muistojen kohtaamista kehollisesti. Silloin turvaudutaan järkeistämiseen, selitykseen ja sokeudutaan sanojen maailmaan. Niin paljon, kun sanoista pidänkin ja niitä kuuntelen, joskus on äärimmäisen hyvä jättää sanat ja vain kokea. Sitä kutsutaan vuorovaikutuksessa itsensä ja kehonsa kanssa. Sitä kutsutaan myös kehon kautta tuntemiseksi.

Lainaan tähän kohtaan loivasti tulkiten  W. Reichiä. ”Hyvin usein ihmisen toiminnassa näyttäytyy selittäminen ja tarinointi, joka on ristiriidassa kehon viestinnän kanssa. On miltei mahdotonta päästä yhteyteen itsen kanssa, jos keho ei ole osallisena tapahtumissa. Pelkkä puhe ei aina avaa mieltä, ainakaan se ei avaa hengitystä, kehoa, jännitysrakennelmia, ääntä tai liikettä.” (teoksesta Luonneanalyysi)

Kehoyhteys  ja solmut



Joskus tulee niitä tilanteita, jossa sitten on solmussa itsensä ja sisällä vallitsevan olonsa kanssa. Vaihtoehtoja on ainakin seuraavia, joko tunteita ja kehoyhteyttä lähtee  tietoisesti kohtaamaan tai purkamaan, tai sitten sulkee tämän tien ja alkaa järkiperäistämään asioita. Yksi malli voi myös olla toiseen ihmiseen oman tunteensa siirtäminen. Jopa toisen syyllistäminen. Sitten jos kohde ei reagoidaan toivotusti, tapahtuu ärtymyksen nouseminen pintaan, tai surun, tai vihan, tai epätoivon. Itseään ja tarvitsevuuttaan kohdatessa apua vain ei löydy itsen ulkopuolelta, toisia mieleisekseen muuttamalla, vaan pysähtymällä ajatuksee; ” mikä itsellä on ja miksi koen näin”.

Silloin kun mikään tai kukaan ulkopuolinen ei riitä, ollaan jonkin äärellä jota ei tunnista. Mikään ei riitä ja tarvitsevuus on suuri. Silloin on helpompi kohdistaa viallisuus muihin, työhön, ympäristöön, ihmisiin. Kukaan ei ole sopiva työssä, kukaan ei riitä lähellä olevan roolissa, kukaan ei riitä auttajana, kukaan ei riitä ihmisenä.



Mistä tämän tunnistan itsessäni?

Olen itse kokenut tämän hyvin vahvasti. Eläessäni ihmissuhteessa, jossa mikään ei riitä. Tunnistan tämän mallin siis valitettavasti oikein hyvin. Suhteen edetessä tarve toiselle esitettyihin vaatimuksiin ja haluttaviin muutoksiin vain lisääntyy. Muutosta vaaditaan ainoastaan toiselta. Kuitenkaan mikään mitä teet ei riitä. Tunteet, jotka ovat kielteistä, alkavat ottamaan vallan. Silloin ulospääsy on ainoastaan irtipäästäminen.


Mikä sinulle riittää? 

Kommentoi kirjoitusta.

Mittarien ja teknologian maailma

Tiistai 5.2.2019

F10A828A-8C53-497B-A8C0-EB8EE8B48DBD.jpeg

Vietin lauantaina aikaa hyvinvointipäivällä Tampereen Ratinassa. Pidän tällaisista elävän vuorovaikutuksen tapahtumista, kuljeskelen yksikseni ja rytmitän olemiseni kiinnostukseni mukaan. Tapasin Pirten fysioterapeutteja, jossa vaihdoimme työajatuksia ja verkostoiduimme keskenämme. Ihmettelimme siinä myös omaa alaamme, ja sen näkymättömyyttä. Keskustelin  luujauhojen myyjän kanssa, kävin kasvojen hoidossa, sekä kuuntelin luentoja.

Yhdelle luennolle jopa istahdin. Jaakko Halmetoja puhui teknologiasta viimeisen kymmen vuoden ajalta, kuinka huimaa kehitys onkaan ollut ja tulee olemaan. Oli teknologiaa, joka liitettiin masennuslääkeisiin ja diabeteslääkitykseen. Oli genetiikkaan liittyvää tietoutta, jota tulevaisuudessa voimme terveyden tukemiseksi hyödyntää. Teknologiaa voi hyödyntää myös ravintotietoisuudessa, siitä mitä kehomme tarvitsee ja mitä ei.

Käyttäytymisen mittarit


Luento tuli ja meni, ja kävin etsimässä Jaakon lavan takaa. Koska itseä kiinnostaa mittareista uniasiat, kyselin tietysti mitä unelle kuuluu. Havaitsin hänellä olevan tietyn toiminnan unen seurantalaitteen. Niin siihen uneen, mittarit mittaavat kehon lämpötilaa, sydämen sykettä, hermoston rauhoittumista. Tutkimukset osoittavat, että nämä toiminnat liitettynä aivosähkökäyrään ovat sen pitkän aikavälin seurannalla ja mittauksella yhteneväisiä unen kanssa. Virhemarginaali on tietysti kaikessa olemassa. Tämä vaatii sitä laitteen käyttöä ja pitkän ajan seurantaa, sitoutumista ja sitten tietysti niitä muutoksia.

Ongelmaksi koituu sitten ne henkilöt, jotka ovat persoonaltaan tietynlaisia. Silloin, kun kysymyksessä on suorittaja tyyppinen perfektionisti, joka on kiltisti oppinut tekemään käsketyn, takertumisen vaara ja riippuvuus mittauksiin on ongelma. Teknologian tuoma riski kasvaa. Tässä suhteessa tulee olla tarkkana, ettei stressaa itseään täydellisellä suorituksella, ja siten ala asettumaan mittarin sisään. Tätä sivusi artikkeli, jonka linkkaan tähän:

 https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005986221.html

Toista näkymää edustaa sitten tämä näkökulma: 

https://www.marmai.fi/uutiset/business-finland-kaynnistaa-smart-life-finland-ohjelman-terveyden-ja-hyvinvoinnin-toimikentassa-on-kaynnissa-merkittava-muutos-6757171


Unen geneettiseen perimään siirtyi sitten seuraava keskustelu hetken aihe. Olihan luentokin  genetiikaan perustuva. Genetiikkaan sitten taas vaikuttaisi vahvasti tutut eli asuinympäristö, lämpötila ja yhteisö. Näitä tuttuja asioita hermoston rakentumiselle. Lämpötila oli mielenkiintoinen asia. Skandinaviassa olisi keho jäätynyt ilman heräilyä, joten herääminen ja havahtuminen oli erikoisen  tärkeää. Hieman eri asia kuin lämpimässä maissa. Nukummeko siis täällä herkempää unta geenienkin pohjalta?

Mitä sitten osaamme ilman mittareita? Mitä tietoisuuteemme tulee lisäarvoksi uudella teknologialla?




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: teknologia, mittarit, uni, biohakkeri