Minne sormeni osoittaa?

Sunnuntai 28.7.2019 klo 12:02


CFC6255A-75AD-43FB-A16C-4689E001C0D3.png




Olen mukana toiminnassa, jossa kohtaan paljon ihmisiä. Monista eri ammatillisista lähtökohdista, monen ikäisiä ja suurin osa aivan vieraita. Olen mukana ihan vapaaehtoisesti. Kuuntelen hyvin tarkalla korvalla ihmisiä, heidän tarpeitaan, toiveitaan ja kuulostelen sitä, miten kunkin on toistensa kanssa. Miten ihminen on yksin ja miten yhdessä toisten kanssa. Siinäkin on eroja. Jos on yksin vastaamassa tai on vastaamassa asioista ryhmän tukemana. 

Teemme yhdessä asioita, korostan kohtaa, aivan vapaaehtoisesti. Olen matkani varrella jo useamman kerran törmäillyt tähän ilmiöön, ”Minä en tee mitään, mutta odotan, että minä saan asioita. Oletuksena on, että nämä ikäänkuin kuuluisi itselle automaationa.”
Mietin mikä saa ihmisen asettumaan toisten yläpuoliseksi? Näin sivusta kuulostellen, jopa toisten palveltavaksi? Ottamaan itselle, tekemättä sen eteen itse mitään. Uhraamatta itse yhtään mitään toisten hyväksi. Tässä kohtaan mielestäni itsekeskeisen ja itserakkaan ihmisen. 

Opettelen tietoisesti havainnointia näissä tilanteissa. Minulla on pitkä kärsivällisyyspinna. Jaksan kuunnella sanottuja ja sanomattoman viestejä sujuvasti, itse aktvoitumatta. Koska se, että et aktivoidu, kohdistaa ihmisen oman tuskan ihmisen itsen koettavaksi. Silloin ihminen joutuu kieriskelemään omassa itsensä turhautumisessa. Eihän se toisen itseensä turhautuminen kuulu minulle. 

Tunsin aikonaan hyvin psykopaattisen ihmisen. Hänellä  oli tarve loukata toista niin kauan, että  aktivaatio tapahtui. Jos hän ei saanut sitä aikaan, seurauksena oli raivokohtaus.
Hieman samankaltaiseen tilanteeseen törmäsin ihan hiljattain. Kiihtyvä raivo omista oletuksista, toisten asettamista palvelijoiksi, sen toteutumatta jääminen ja oman oletetun toiveen toteutumattomuus. Tunnistin samaa ilmiötä, hieman lievempänä toki. Tämä saikin ajattelemaan sitä, että me kaikki olemme tässä hieman samankaltaisia.

Turhautunut oma olo on jollain tavalla saatava toisten syyksi. Oma paha mieli on saatava itsestä pois osoittamalla se toiselle. Toisen sitä hyväksymättä, se kiertyy takaisin itselle. Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Keho ja mieli ovat jännittyneitä ja kireitä. Näissä kohdissa mietin aikuisuutta. Mitä itse on valmis tekemään, mikä ihmeen osa se meissä  vaatii muutosta toisessa, kun itsellä on paha mieli.

Kysymys on usein hyvin pienistä tapahtumista. Kysymys saattaa olla juhlissa ilman kahvia jäämisestä, kahvin loputtua. Kysymys saattaa olla omasta väärinymmärryksestä. Kysymys saattaa olla mistä tahansa, mutta niin kauan kun se on syytellysti toisen syy, sen pitää kiertyä ihmiselle itselleen. Kasvamiseen omassa tuskassa. 
Koska lujempaa huutaa se, joka ei itse halua tehdä asiansa eteen mitään!

Miten ihmeessä tämä liittyy palautumiseen? Aiemmin jo mainitsin kovilla käy keho ja mieli, hyvinkin jännittyneenä ja hermoston tasolla aktiivisena näissä tilanteissa. Palautuminen tarkoittaa tässä sitä omaa valmiutta muutokseen. Itsen tutkimiseen ja sen  vanhan  jutun toteamiseen: kun yksi sormi osoittaa toista, niin neljä osoittaa itseen.”

Avainsanat: muutos, palautuminen,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini