Trauma

Lauantai 28.12.2019 - Ulla Ollikkala

Trauma.jpeg

Aihe trauma ja sen kokeminen puhuttaa. Tekstini aiheesta on ajatusten virtaa, nähtyä, koettua ja kuultua asian parista. Ehkä tämä herättää sinulle ajatuksia siitä, miksi meissä on niin paljon tuskallisia tunteita. Myös tunteiden turruttaminen voi olla osa tätä kokemusta. 

Puhumme paljon pohjimmista syistä, jotka saavat aikaan seurauksia,  jotka näyttäytyvät käyttäytymisenä. Saatat kulkea elämäsi siten, että mitkään seikat eivät nouse puhuttelemaan sinua. Tai sitten kuulut siihen joukkoon, jolla on menossa koko ajan jokin projekti itsensä kanssa. Voit olla myös se ihminen, joka havahtuu aina jossain elämänsä vaiheessa huomaamaan, että nyt sattuu ja lujaa.

Kysymys on traumoistamme, joita kutsun myös haavoiksi. Ajan saatossa haavat arpeutuvat, mutta niiden jälki on aina olemassa.  Traumat voivat olla pieniä elämän kolahduksia. Nämä pienen asiat voivat olla vaikka, opiskellessa tai työelämässä, jatkuvia sinuun kohdistuvia negatiivisia tapahtumia. Tai sitten isoja traumoja, jotka ovat elämäsi varhaisessa vaiheessa syntyneitä. Ne ovat  toistuneet samankaltaisina tapahtumina lukemattomia kertoja. Tai ne voivat olla onnettomuuden tms. myötä tulleita rajuja kehon ja mielen haavoittumisia. Osa näistä on kokemuksistasii on täysin hämärän peitossa, osa noussut tietoisuuteen ja osa mielikuvien kautta, kerta kerralta mieleesi värittynyt muisto.

Sitten on ne varhaiset muistot, joita et ole edes osannut liittää omaan perustavan syyhyn eli syvään trauman sinussa. Se on aikuisuudessa arpeutunut kohta ja se saattaa oireilla kehon kipuina ja epämääräisinä kehon ahdistuksen  tuntemuksena. Vanhat muistot on hyvin paketoitu, varsinkin jos ne liittyvät omiin vanhempiin, ettei niitä edes kyseenalaista traumaattisiksi asioiksi. Jotenkin ehkä lapsenakin tiedostit, että vanhemmilla ei vain ole ollut taitoa, kykyä tai ymmärrystä siitä, että tekee väärin lastaan kohtaan. Vanhemmilla tai vanhemmalla ei vain ole ollut riittävää kykyä kasvattaa lasta. Rakkaus vain ei riitä, jos sen toisessa päässä on tuska. Henkinen nujertaminen ja nujertuminen voi olla juuri tälllainen trauma. 



Anteeksianto ei asiaasi ratkaise. Se ei vie omaa tuskaasi purkavaan suuntaan. Apua saattaaa tuoda ymmärrys mitä sinulle on toistuvasti tapahtunut, kenen taholta ja miten olet siihen joutunut reagoimaan, jos muistosi tähän suuntaan hiljalleen suostuvat kulkemaan. Suotavaa olisi sen tapahtua turvallisessa ja ammattitaitoisessa mielen ja kehon huomioivissa terapiassa.  Siten voit löytää  tien muistojen kohtaamiseen tässä päivässä. Ainoastaan tiedostamalla, että juuri sinä et enää anna minkään, tai kenenkään, kohdella itseäsi huonosti. Tässä kohdassa pelastajaa ei tule itsesi ulkopuolelta. On opeteltava itseänsä kunnioittava elämäntapa. Anteeksianto liittyy sitten siihen, että annat anteeksi itsesi vuoksi, että voit toipua. Elämän haavojen ja arpien avaaminen on tuskallista. Niihin liittyy niin usein lähi-ihmisiä ja ristiriitaisia tunteita. Tarvitset elämääsi rohkeutta. Rohkea elämänsä ja menneisyytensä kohtaaminen tuo nykyhetkeesi vapautta elää.



Kommentoi kirjoitusta.

Palauttava liike

Sunnuntai 1.12.2019 klo 19:38 - Ulla Ollikkala


palauttavaliike 



Palautumisohjaajakoulutuksessa puhumme palauttavasta liikkeestä ja sen kehoon ja mieleen tuomista merkittävistä muutoksista. Palautuminenhan tarvitsee myös liikettä.

Palauttava liike ei ole esimerkiksi pilatesta, joogaa tai mitään mahdollisesti ennestään tuntemaasi liikkeen toteuttamista. Palauttava liike perustuu länsimaiseen kehoterapiaan ja siihen, että uskaltaa tuntea liikkeen itsessään. Lempeää ohjausta toki  saat, koska liikkeen suunta ja laatu löytyvät siten helpommin. Siten havahdut itseesi helpommin.


Kehon järjestäytyminen


Liikkeet pohjautuvat ajatukseen siitä, että keholla on kyky järjestäytyä uudelleen luonnolliseen suuntaansa, silloin kun siihen annetaan mahdollisuus. Meidän kehomme järjestäytyy ( lainaus W. Reich, ja nykyisin G. Downing) omassa tahdissaan ja rytmissään, aina kohti kehon vapautumisen tilaa. Tämän tapahtuman aikana myös  tunteet saattavat nousta pintaan. Lihaksistoon tulvahtaa lämmön ja rentoutumisen kokemus. Myös nivelten liikkuvuus ja liikkeen laajuus muuttuvat. Liikkeen toteutuessa mieli irrottautuu suorittamisesta ja siirtyy kokemuksen havaitsemisen tilaan. Palautuminen hermoston tasolla toteutuu.


Siis mitä ihmettä? Ei lainkaan ihmeellistä, silloin kun kehon harjoittamisesta  poistetaan säännöllinen liike ja oikean tavan suorittaminen. Palautumisohjelmissa keho maadottuu ja  liike hakeutuu luontaisesti keskilinjaan, rytmikkääseen hengityksen ja liikkeen yhteistyöhön, ei kielellisen kommunikaation alueelle itsen kanssa, asento-ja liikeaistin, sekä tuntoaistin saumattomaan  yhteistyöhön. Näin keho liukuu kohti vapautta ja kokonaisuuden kokemusta suhteessa ympäristöön. Toisaalta, onhan tämä ihmeellistä. Aivan kuten palautumisohjaajaopiskelijat sanovat, tiedättekö kuinka merkittäviä nämä ohjelmat ovat?



Tiedämme, että uudenlaisen ja kuitenkin niin vanhan ja luonnollisen liikkeen toteuttamien on mielenkiintoista. ”Voinko tehdä näin, osaanko, mitä tämä on, mitä minussa tapahtuu, ainakin tarkkailija ja suorittaja huhuilee kun uskaltauduit kokemaan.” Astuessaan  kaikkien mielen kieltojen, arvostelujen ja estojen yli alkaa kokemuksellisuuden mahdollisuus. Kehosi vastaa myönteisesti, kun annat sille mahdollisuuden. Pieni säädelty värinä voi toteutua tai sitten ei, se ei ole mikään kehon järjestäytymisen edellytys. 


Luotuani ( ensimmäiset 2003) kehoterapian pohjalta nämä ohjelmat, tiesin että vielä joskus on niiden ”in” aika. Silloin, kun valmius vuorovaikutukseen itsen kanssa on kehollisesti tärkeää ja tarpeellista. Poikkitieteellisestikin tarpeelliseksi tunnustettua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautumisohjelma, palautuminen palauttava liike, psykofyysinen