Palautuminen ja turvallisuus

Lauantai 22.2.2020 klo 10:23 - Ulla Ollikkala


8FCDF5E5-E5D1-430C-8433-D2C391699414.jpeg
 
Olen jo pidemmän aikaa Ninan kanssa pohtinut asioiden näkökulmia. Tarkoitan tällä sitä, mistä näkökulmasta asioita tarkastellaan ja miksi niiden muuttaminen opitusta on niin vaikeaa. Terveydenhuollon näkökulmasta asioita olisi hyvä nähdä ennakoivan terveydenhoidon- ja huollon näkökulmasta. Siksi olemme sillä ennakoivalla puolella työskennelleet jo vuosia. Taitomme toki riittävät sairastuneiden hoitamiseen, kuten mm. uupumus, unettomuus, väsymys, kiputilat, ahdistus, mieli, stressi, joiden parista autamme yhtä mielelämme ihmisiä pois.
Ennakoimalla  nämä edellä mainitut oireillut, ne ovat paljon helpompia säädellä. Tarvitset kehon ja mielen moninaisuuden ymmärtämistä. Sitä me Palautumispiirakan osa-alueiden avulla autamme näkemään yksilö- ja ryhmätyöskentelyssä vuorovaikutustasolla. Pelkkä liikunnan, unen ja ravinnon taso ei mielestämme riitä, vaan huolllettavien osa-alueiden määrä on puolet laajempi. Palautumisen puute, palautumisen eri osa-alueilla tuo ongelmia, mutta yhdenkin osa-alueen korjaaminen vaikuttaa myönteisesti kokonaisuuteen. Silloin, kun huomioit unesi, unta tukevan ravinnon, hyvän vuorovaikutuselämän, ympäristön ja luonnon huomioimisen, rauhoittumisen, sopivan päivittäisen liikunnan ja sitten sen mielen ja näkökulman muutokset, takaan, että kestävä hyvinvointi on mahdollista.

Mistä sitten puhutaan ja miten näkökulmaa muutetaan?

Olemme nyky-yhteiskunnassa painottaneet elämän turvattomuuden pohtimiseen ja kokemiseen vuosikymmenten ajan.  Se aiheuttaa palautumisen puutteen. Silloin, kun ajattelun näkökulmat ovat uhkaavissa, kuormittavissa, stressaavissa ja vaarallisissa itseä johtavissa asioissa, aivan takuulla keho ja mieli kuormittuvat. Ajatellaan vaikka monien lehtien uhkakuva otsikoita, uupumistarinoita, stressin kanssa taistelua ja  sen seurauksena olevien oireiden liki diagnostisoimista kansansairauksiksi. Haluatko kuulua tähän joukkoon ajatuksillasi ja toiminnallasi?
Voisitko aloittaa aamusi palautumisen  ajatuksella;  oloni on hyvä, oloni on myönteinen, oloni on kykenevä? Tiedämme kaikki, että elämä tuo matkan ja iän myötä tilanteita, jossa vireys vetää ylä- ja alamäkeen, mutta juuri silloin mielen valinta kehon ja mielen hyväksi voisi olla Palautumisen näkökulma. Ihan vain huvikseen, koska toisen puolen ajattelun osaamme jo loistavasti. 

Turvallisuuden kokemus

Koko elämämme huutaa turvallisuuden kokemisen puoleen. Joskus, hyvin vääristynyt turvattomuuden kokemus voi olla niin tuttua entisyyden kautta, että jopa se on  turvallisempaa, kuin turvallisuuden kokemus. On siis jo kysymys jonkin asteen traumasta. Jätetään tämä alue toisen kerran pohtimiseen ja palataan turvallisuuden maailmaan.
Kaikissa kohtaamisissa haluamme kokea  turvallista oloa. Nyky-yhteiskunnassa emme koe samanlaista  uhkaa kuin esihistoriassa, jossa syödyksi tuleminen oli arkipäivää. Ihan esihistoriamme vuoksi meidän on hyvä kurottaa palautumisen ja siten parasympaattisen hermoston aktiivisuuden puoleen. Mietitäänpä seuraavaksi ihan normaalia arkeasi ja elämääsi täällä kotimaassasi. 
  • Havahduttuasi yöstä, olet todennäköisesti nukkunut melko mukavissa oloissa. Tämä on turvallista, tiedosta se. 
  • Heräät, saat todennäköisesti aika usein itsellesi ruokaa ja vettä. Tämä on turvallista, tiedosta se.
  • Päiväsi kuluu todennäköisesti vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, valitse seuraksi ne turvallisuutta lisäävät, tiedosta se.
  • Vuorovaikutuksen ollessa kuluttavaa, tärkeinä on rauhoittaa kehosi ja siten hermostosi. Tuot näin mieleesi turvallisuutta. Tiedosta se.
  • Valitse ajattelussasi ne asiat,  jotka tuovat turvaa. Tiedosta se.
  • Todennäköisesti olet luonut kotiisi ja ympäristöösi turvallisuuden. Tiedosta se. 
  • Huomaamalla ympäristösi ja sen hyvän huoltamisen, koet turvallisuutta. Tiedosta se.
  • Huomioimalla luonnon ympärilläsi ja toiminnallasi sen huoltamisen, koet turvallisuutta. Tiedosta se.
  • Olet itsesi turvamies, turvanainen, turvahenkilö, turvapersoona. Tiedosta se.
  • Luot näin ympäristöösi turvallisuutta. Tiedosta se. 
Elämämme muodostuu kaipuusta turvallisuuteen!

Kommentoi kirjoitusta.

Turvallisuuden tunne kohtaamisissa

Perjantai 14.2.2020 klo 8:32 - Ulla Ollikkala

FFE92AC1-B49B-4A48-9CA9-C36506A30D97.jpeg

 




Kohtaamme elämämme varrella lukuisia ihmisiä. Lapsesta lähtien opimme näiden kohtaamisten kautta ja avulla kuvaa ympäristöstä turvallisena, uhkaavana, luotettavana, pettyneenä, epäluuloisena tai uteliaana. Kaikkea tätä ja monta muuta asiaa koet matkasi varrella. Nämä kokemukset heijastuvat lähisuhteisiisi aikuisuudessa, vanhempana lapsiisi ja aina myös työelämään. Nyt tarkasteluni kohteena onkin työelämän muutamat tilanteet. Vietämme työn parissa aikuisiästämme suuren osan ja siksi sen toimiminen ja toimimattomuus ovat meille erittäin tärkeitä ymmärtää.

Turvallisuus kohtaamisissa

Silloin, kun olet juurtunut tähän elämään turvallisuuden ja luottamuksen perustasta se seuraa mukanasi myös työelämään. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja rehellisyys työelämässä lisäävät turvallisuutesi  kokemusta. Psyykkinen turvallisuuden tila on läsnä. 

Näet myös nopeasti ne epäkohdat, jotka heijastavat epäluottamuksen, arvottomuuden ja alistamisen linjaa eli luovat turvattomuuden tilaa. Vaikka oma tilasi olisi kuinka vakaa tahansa, nämä asiat eivät ole vaikuttamatta arjessasi. Kuormitut, koska työyhteisön arvot sotivat omiasi vastaan. Silloin, kun joudut arvojesi ja periaatteissasi pohjalta puolustuslinjalle, sinä kuormitut. Pyrit niitä epäkohtia ehkä muuttamaan, mutta yhteisösi saattaa olla kasvussaan niin kesken, että se asettuu puolustus- ja hyökkäyslinjalle. Näin sinun sympaattinnen hermostosi on aktiivisessa tilassa kaikissa kohtaamisissa. Pelon tunne aktivoituu.  Kehot keskustelevat, vaikka sanoja ei olisikaan ja turvattomuus lisääntyy. Pahoinvointi käynnistyy. Ihminen väsyy ja uupuu, jopa sairastuu. Tämä näkökulma oli vielä turvallisuuden tilasta asioita tarkasteleva, toisin kuin seuraava näkökulma.

Turvattomuuden perusta

Mietitäänpä sitten peruslähtökohtaa, jossa varhaiset rakennelmat ovat perustuneet turvattomuuden pohjalle. Vuorovaikutus on ollut välttelevää, ihmiseksi kasvu on tapahtunut vääristyneestä tai sairaissa  kohtaamisissa. Lue lisää: https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/02/17/23399

Näiden mallien kanssa sitten siirrytään työyhteisön jäseneksi. Sattumoisin tässä valitussa työyhteisössä on vallalla psyykkisen turvattomuuden tila. Työntekijöiden käyttäytyminen näyttäytyy emotinaalisena puolustautumisena; tylsistymisenä, kyynistymisenä ja luovuttamisena. ( mukaellen Suttonin määritelmiä). Syitä tähän voi olla johtajuudessa, joka alistaa, aliarvioi ja vähättelee. Palaute on puutteellista ja jos sitä tulee se on negatiivista. Oma ego ja vallan käyttö ovat hallitsevia. Syitä voi olla myös työntekijöissä, jotka toimivat täysin samoilla keinoilla.

Ihminen, joka on entisyydestään lähtien elänyt turvattomuuden ja epäluottamuksen ilmapiirissä, aktivoi tahtomattaan entisyyttään. Pahoinvointi käynnistyy ja ihminen sairastuu tästä kuormituksesta eli väsyy, uupuu, masentuu ja myös syvät traumat aktivoituvat. 



Näkökulmat 

Nämä molemmat asiat olisi tiedostettava, silloin kun puhutaan työhyvinvoinnista. Oireilevan työyhteisön kanssa toimiessa olisi nähtävä oma lähtökohtansa, se miten liittyy työyhteisöön  ja mitä tuo sinne mukanaan. Olisi tunnistettava omat arvot ja periaatteensa. On sitten kysymys johdosta tai työntekijöistä.

Molemmissa suunnissa heikoin lenkki on ihminen. Se voisi olla turvallisuudesta lähtöisin myös vahvin!

Kommentoi kirjoitusta.

Kehon kuuntelu?

Sunnuntai 2.2.2020 klo 10:25 - Ulla

Kehon_kuuntelu4C2C-830C-BAE2B5BD9071.jpeg


Mietin usein, miksi niin tärkeä asia, kuin palautuminen on noussut tietoisuuteen ja tarpeelliseksi vasta nykyisin. Olemme kehityksestämme lähtien, silloin kun puhutaan esihistoriastamme, tarvinneet parasympaattisen hermoston toimintaa sympaattista enemmän ja se on ollut hermoston kehittymisen alku.

Elämämme on ollut levon ja ruoan sulattamiseen keskittynyttä ja vasta sen jälkeen sympaattisen ja taistelu-pako mallin kehittyminen on alkanut. Tutkijat selittävät tätä syytä ruoan sulattamisella, mutta varmuutta siihen, miksi näin on ollut, ei ehkä koskaan tulekaan. Parasympaatyinen eli lepohermosto on kuitenkin ollut lajikehityksen lähtökohta. Tästä kuuntelin juuri YLE areenan loistavan ja kriittisetkin ohjelman.


Luennolla tuon tämän usein esille, että tämä hermoston lepopuoli tarpeineen  on meissä vahvana. Miten me sitten nykyhetkessä toimimme? Kuormitamme niin fyysisesti kuin psyykkisesti  hermostoa, suomatta parasympaattiselle hermostolle lepotilaa. Sitä elpymisen, solujen korjaantumisen ja turvallisuuden toteutumisen tilaa.  
Aiemmin tehokkuuden palvominen ja suorittamisen suosiminen piiskasi kehoamme, mutta nyt laajempi palautumiseen havahtuminen on onneksi asteittain tapahtunut.
Olet varmasti lukenut vagushermosta, rauhoittumisesta, luontooon vetäytymisestä ja olemisen ylistyksessä. 




Kehoterapian viisaus

Kehoterapian koulutuksessa tämä asia on ollut itsestäänselvyys. Hermoston on saatava lepoa ja tekoja. Koulutuksessa myös luonnon rauhoittavat vaikutukset olivat tiedossa ja luontoharjoitukset olivat osa koulutusta. Hermoston, kehon ja mielen tutkiminen reichiläisen näkökulman kautta, sekä jännitysten tarjoamat suojat keholle ja mielelle olivat opintojen sisältöä. Sosiaalinen oppiminen, vuorovaikutus ja tieto kiintymyssuhteista liittyvät myös kehoterapian tietoon. Miksi näitä ei sitten silloin oman koulutuksen aikaan vuonna-94 näin isosti huudeltu, paremminkin näitä kavahdettiin hörhöilynä.

Mietin monesti sitä, että elämisen rytmi oli erilainen, elämä oli rauhallisempaa, mutta se ei mielestäni selitä tätä. Suurin syy taitaa olla, että elämän normaalista asiasta tuli trendi. Tehtiin matkoja maailmalle ja etsittiin sieltä hyvinvointia ja hiljentymistä. Kuunneltiin länttä ja itää eri metodeista ja unohdettiin, että kaikkihan on jo kehossa valmiina. Moni asia, joka meillä on ollut mahtavasti mallillaan, tuli ulkoapäin eri nimillä trendiksi. Meillähän oli ja on osittain edelleen, hiljainen ympäristö, hiljentyminen, pimeään vetäytymisen aika, lupa sosiaaliseen vetäytymiseen, tuleen tuijottelu, luonto, mökkeily ja metsät. Luontainen rauhoittuminen on ollut meille hyvin mahdollista.

Tuli  luonnon hyvinvointitutkimukset, nekin Kiinasta ja Japanista. Rytmi ympärillä kiihtyi ja kuormittuminen alkoi näyttäytyä työelämän heikentyneen työn tuotantokykynä. Jotain siis tarttisi tehdä, ettei kasvu tyrehdy. Silloin nostettiin esiin palautuminen. Suomalaistutkimus ( Kinnunen ym. ) aiheesta ilmestyi 2009, muualla aihetta pohdittiin jo aiemmin. Aiheesta kehittyi  in juttu.
Hyvä niin!




Olemme hieman odotelleet....


Olemme olleet aiheen alla jo kauan, oikeastaan odottaneet vuosikymmenen ja enemmänkin, että palautumisen syvä oivallus syntyisi. Meillä on valmiiina ne kehoterapian mallit, joita parasympaattinen hermosto tarvitsee mm. liikkeen kautta.  Emme kuitenkaan tiedä, kuinka valmis ihminen on siihen, että tästä liikkeeseen luottamisesta olisi lähdettävä ja tähän olisi aina hyvä palata. Kehon viestien kuuntelu on juuri tätä, ja kehosi on kuunnellut viestejä koko elämäsi ajan. Sitä missä olet elänyt, kenen kanssa, miten olet elänyt ja miten olet tämän kanssa kehon ja mielen tasolla tasapainossa. 

Hengitys, proprioseptiikka, keskilinja, maadottuminen, kuuntelu, pysähtyminen ja ymmärtäminen. Nykysanoilla tämä on kehon järjestäytymiseen annettava tila.  Kehon kokemusten ja oman entisyyden kuuleminen ja niistä asioista vapautuminen, jotka ovat tarpeen luovuttaa. Aina ei tarvitse hypätä sinne syvään päähän itsen hoitamista ( pitkä terapia) vaan huoltoa voi toteuttaa ihan ilman sairastumista.

Miten olisi, jos  antaisimme parasympaattisen rytmityksen löytää paikkansa arjessamme. Me emme PalautumiskouluPRO:ssa miellään  puhu tauottamisesta, vaan  pysähtelyn soljumisesta luontaisesti  elämään ja omaan toimintaympäristöön.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, keho, mieli, kehoterapia, palautumiskoulupro