Kehon kuuntelu?

Sunnuntai 2.2.2020 klo 10:25 - Ulla


Kehon_kuuntelu4C2C-830C-BAE2B5BD9071.jpeg


Mietin usein, miksi niin tärkeä asia, kuin palautuminen on noussut tietoisuuteen ja tarpeelliseksi vasta nykyisin. Olemme kehityksestämme lähtien, silloin kun puhutaan esihistoriastamme, tarvinneet parasympaattisen hermoston toimintaa sympaattista enemmän ja se on ollut hermoston kehittymisen alku.

Elämämme on ollut levon ja ruoan sulattamiseen keskittynyttä ja vasta sen jälkeen sympaattisen ja taistelu-pako mallin kehittyminen on alkanut. Tutkijat selittävät tätä syytä ruoan sulattamisella, mutta varmuutta siihen, miksi näin on ollut, ei ehkä koskaan tulekaan. Parasympaatyinen eli lepohermosto on kuitenkin ollut lajikehityksen lähtökohta. Tästä kuuntelin juuri YLE areenan loistavan ja kriittisetkin ohjelman.


Luennolla tuon tämän usein esille, että tämä hermoston lepopuoli tarpeineen  on meissä vahvana. Miten me sitten nykyhetkessä toimimme? Kuormitamme niin fyysisesti kuin psyykkisesti  hermostoa, suomatta parasympaattiselle hermostolle lepotilaa. Sitä elpymisen, solujen korjaantumisen ja turvallisuuden toteutumisen tilaa.  
Aiemmin tehokkuuden palvominen ja suorittamisen suosiminen piiskasi kehoamme, mutta nyt laajempi palautumiseen havahtuminen on onneksi asteittain tapahtunut.
Olet varmasti lukenut vagushermosta, rauhoittumisesta, luontooon vetäytymisestä ja olemisen ylistyksessä. 




Kehoterapian viisaus

Kehoterapian koulutuksessa tämä asia on ollut itsestäänselvyys. Hermoston on saatava lepoa ja tekoja. Koulutuksessa myös luonnon rauhoittavat vaikutukset olivat tiedossa ja luontoharjoitukset olivat osa koulutusta. Hermoston, kehon ja mielen tutkiminen reichiläisen näkökulman kautta, sekä jännitysten tarjoamat suojat keholle ja mielelle olivat opintojen sisältöä. Sosiaalinen oppiminen, vuorovaikutus ja tieto kiintymyssuhteista liittyvät myös kehoterapian tietoon. Miksi näitä ei sitten silloin oman koulutuksen aikaan vuonna-94 näin isosti huudeltu, paremminkin näitä kavahdettiin hörhöilynä.

Mietin monesti sitä, että elämisen rytmi oli erilainen, elämä oli rauhallisempaa, mutta se ei mielestäni selitä tätä. Suurin syy taitaa olla, että elämän normaalista asiasta tuli trendi. Tehtiin matkoja maailmalle ja etsittiin sieltä hyvinvointia ja hiljentymistä. Kuunneltiin länttä ja itää eri metodeista ja unohdettiin, että kaikkihan on jo kehossa valmiina. Moni asia, joka meillä on ollut mahtavasti mallillaan, tuli ulkoapäin eri nimillä trendiksi. Meillähän oli ja on osittain edelleen, hiljainen ympäristö, hiljentyminen, pimeään vetäytymisen aika, lupa sosiaaliseen vetäytymiseen, tuleen tuijottelu, luonto, mökkeily ja metsät. Luontainen rauhoittuminen on ollut meille hyvin mahdollista.

Tuli  luonnon hyvinvointitutkimukset, nekin Kiinasta ja Japanista. Rytmi ympärillä kiihtyi ja kuormittuminen alkoi näyttäytyä työelämän heikentyneen työn tuotantokykynä. Jotain siis tarttisi tehdä, ettei kasvu tyrehdy. Silloin nostettiin esiin palautuminen. Suomalaistutkimus ( Kinnunen ym. ) aiheesta ilmestyi 2009, muualla aihetta pohdittiin jo aiemmin. Aiheesta kehittyi  in juttu.
Hyvä niin!




Olemme hieman odotelleet....


Olemme olleet aiheen alla jo kauan, oikeastaan odottaneet vuosikymmenen ja enemmänkin, että palautumisen syvä oivallus syntyisi. Meillä on valmiiina ne kehoterapian mallit, joita parasympaattinen hermosto tarvitsee mm. liikkeen kautta.  Emme kuitenkaan tiedä, kuinka valmis ihminen on siihen, että tästä liikkeeseen luottamisesta olisi lähdettävä ja tähän olisi aina hyvä palata. Kehon viestien kuuntelu on juuri tätä, ja kehosi on kuunnellut viestejä koko elämäsi ajan. Sitä missä olet elänyt, kenen kanssa, miten olet elänyt ja miten olet tämän kanssa kehon ja mielen tasolla tasapainossa. 

Hengitys, proprioseptiikka, keskilinja, maadottuminen, kuuntelu, pysähtyminen ja ymmärtäminen. Nykysanoilla tämä on kehon järjestäytymiseen annettava tila.  Kehon kokemusten ja oman entisyyden kuuleminen ja niistä asioista vapautuminen, jotka ovat tarpeen luovuttaa. Aina ei tarvitse hypätä sinne syvään päähän itsen hoitamista ( pitkä terapia) vaan huoltoa voi toteuttaa ihan ilman sairastumista.

Miten olisi, jos  antaisimme parasympaattisen rytmityksen löytää paikkansa arjessamme. Me emme PalautumiskouluPRO:ssa miellään  puhu tauottamisesta, vaan  pysähtelyn soljumisesta luontaisesti  elämään ja omaan toimintaympäristöön.

Avainsanat: palautuminen, keho, mieli, kehoterapia, palautumiskoulupro


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini