Väistämätön mahdollisuus

Lauantai 28.3.2020 klo 15:22

Vaistamatonjpeg




Elämme aikoja, jolloin moni asia on eri tavalla kuin aiemmin. Olemme suuri osa, vetäytyneet turvapaikkaamme, kotiin tai ainakin mahdollisimman tiukasti neljän seinän sisälle. Mahdollisuuksien mukaan olet jopa Suomessa. Oven sulkeuduttua toiselle puolelle jää se maailma, jota emme halua elää. Emme halua elää turvattomuudessa, epävarmassa, sairautta huokuvassa maailmassa. Siellä jokainen vastaantuleva ihminen on uhka. Käyttäytymiseemme muistuttaa psyykkistä sairautta ( skitsofreniaa ja olomme dissosiaatiota ), väistelimme katseita, välttelemme vuorovaikutusta, puhetta, kohtaamista ja jopa hengitystä, jota ihmiset tuottavat.

Väistämätön mahdollisuus 

Olemme mahdollisuuksien äärellä. Tietoisuus siitä, että maailmassa voi tapahtua näin, ei anna tilaa palata vanhoihin toimintamalleihin. Nyt on hyvä omalla kohdalla miettiä sitä, mikä olisi sitä vaatimattomampaa elämää? Olemme aika moni saaneet elää ”yltäkylläisyydessä ja valintojen mahdollisuuksissa”. Aloitetaan ehkä helpommasta luopumisesta, joka vaikuttaa meihin kaikkiin valintoina. Siten ”me henki” voisi herätä jokaisessa. Kuinka valmis olet luopumaan matkoista maan ääriin, juuri sinun lomakohteesta, joka vuosi  tai ehkä useamman kerran Vuodessa. Oletko valmis luopumaan ja elämään lomaasi ja hyvinvointiasi vaatimattomammin. Vai onko vastauksesi, kompensoin matkani muilla keinoin? Tämä suututtaa, ahdistaa ja saa sinut lopettamaan asian ajattelun. Silloin ”minä itse” ensin mallisi on jälleen käynnissä. 

Toinen muutoksen malli voisi olla ruoka. Miten usein tarvitset ravinnoksesi sitä, joka matkaa ruokatarvikkeena maan ääristä. Pystyisitkö elämään ilman kookosöljyäsi? Tai avokadoasi? Elämme ehkä maailman puhtaimmassa ruokatuotannon maassa täällä kotisuomessa. Meidän lihakarjammekin kasvaa vähiten lääkittynä, viittaan tällä tähän lihaan jääneeseen lääkemäärään,  eli antibioottitutkimukseen Euroopassa. Kausiruokasi voisi sisältää ihan kotimaisia vihanneksia ja kasviksia. Voisitko ajatella, että hankkisit, varastoisit, tai peräti poimisit itse metsästä marjasi ja herkkusi. Nyt kun olet metsän ja luonnon löytänyt. Palaisit ravintoon, jota täällä on vuosikymmenet nautittu, ymmärtäen sen merkityksen vielä aiempaa vahvemmin. Vai onko vastauksesi, kompensoin nuo hankinnat muilla keinoin? Tämä suututtaa, ahdistaa ja saa sinut lopettamaan asian ajattelun. Silloin ”minä itse” ensin  mallisi on jälleen käynnissä.

Kolmas malli on suomalaisuus ja tuotteet. Olemme varmasti kaikki kuulleet, nähneet ja kokeneet kertakäyttökulutuksen jossain määrin. Askel taaksepäin tarkoittaisi kaikessa paluuta kestävyyteen tuotteissa, mahdollisesti jopa suomalaiseen laatuun. Paluuta hankintoihin kotimaassa. Paluuta suomalaisuuden kannattamisen, niin matkailun, kuin hankinnoidenkin suhteen. Olemme nähneet sen, mihin jatkuvan kasvun malli on meidät johtanut. Onko vastauksesi, Kompensoin hankintani muilla keinoin? Tämä suututtaa, ahdistaa ja saa sinut lopettamaan asian ajattelun. Silloin ”minä itse” ensin mallisi on jälleen käynnissä.

Sydän avoinna

Tiedät, että tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Kukaan ei odota muutoksia huomenna, jos et siihen pysty. Alku voisi olla se, että edes ajattelet asioita, tutkit miten toimit, arvioit toimintamalliasi, olet ehkä vähemmän vaativa ja enemmän luopuva. Tutkit omia arvojasi suhteessa muihin ihmisiin, luontoon ja ympäristöön. Varaudu myös siihen, että pahoitat mielesi.

Mitä jos eläisit elämääsi sydän avoinna väistämättömään mahdollisuuteen?

Kommentoi kirjoitusta.

Usko

Tiistai 24.3.2020

44099388-51A6-43E0-BF1F-D543BF09D272.jpeg



Usko?

Ulkoilun ollessa vielä sallittua lähdin  pihalle ja kävelin kohti metsäpaikkaani. Entisenä metsänomistajana, metsurina ja metsänhoitajana, juuri metsä on ollut toinen kotini ison osaa elämääni. Ohitin matkallani kirkon ja ajatukset liikkuivat ihmisen uskon suuntaan. Kirkko on ollut ihmisille uskon, myös toivon ja rakkauden etsinnän paikka epätoivon hetkillä, läpi historian.  Nyt tuo tila on suljettu ja kokoontumiset yhteen estetty. Tarjoaako nettikirkko nyt lohdutusta sitä hakeville, näillä alueilla, toivottavasti. 
Olemme ehkä, osa ainakin, vieraantuneetkin kirkosta ja sen opeista. Siirtyneet vapaampaan valintaan, toisiin kirkkoihin ja toisenlaisiin uskoihin, kun täällä Suomessa tarjottavat näkemykset. Toisien valinta on uskoa ei mihinkään, tavallaan uskoa sekin.

Luontousko

Yllättävän moni suuntaa nyt  askeleensa metsään, johon minäkin matkasin. Metsä on ollut nykyisin hieman ”muotipaikka”, jonne ihmiset menevät rauhoittumaan, kokemaan yhteyttä, puhdistamaan mieltänsä ja latautumaan. Nyt syy voi olla jopa turvallisuuden tunteen tavoittelu. Olet ehkä kuullutkin seuraavia; luonto hoitaa, luonto ei tuomitse, luonto parantaa, luonto ruokkii meidät  ja luonto on hyvästä. Uskoa se on tämäkin. 
Luonto voi olla myös ihmisille ankara, tuhoisa ja kuolettava. Luonto voi viedä jopa ravinnon ja koetella siten myös elämisen uskoa. Näyttää siltä, että juuri luonto näyttää meille tässä hetkessä voimaansa. 

Mistä ihmeessä uskosi kumpuaa?

Tarpeeksi kauan asiaa ihmeteltyäni voidaan edelleen todeta, että  meillä olevan valtava tarve uskoa. Tarve uskoa parempaan huomiseen tai ainakin parempaan tähän päivään. Usko omaan, läheisten ja ihmiskunnan selviytymiseen. Meillä, suurella osalla ihmisistä, on tarve luoda sitä uskoa itseen ja ympäristöön. Varsinkin silloin, kun epävarmuus, epäusko, epätoivo, epäluulo ja epäily nousevat pintaan. 
Usko on ihmisen suuri lahja. Usko pitää meidät juuri nyt  pinnistelemässä eri työtehtävissä ja  usko auttaa yrittäjää jaksamaan.
”Me uskomme vahvasti, että tulemme tästä nousemaan” kertoo juuri mieshenkilö televisiouutisissa. Mistä tämä kumpuaa?
Tunnistan tämän myös itsestäni. Haluan uskoa.
Mihin oikeastaan uskon? Elämään. Uskon elämään, joka on kaikkialla. Uskon, että jokaisen elämä on pyhä.
Uskon elämään, joka tapahtuu juuri parhaimmalla tavalla. Uskon elämään, joka tarkoittaa vain hyvää. Uskon, johonkin ihmistä suurempaan, johon ei ole sanoja.
Uskomme on yhteistä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, elämä, luonto

Elätkö itseäsi etänä?

Sunnuntai 22.3.2020

8A476C18-B7A3-4C82-8EA0-E628D84DC6AD.png

                                                         
Olen vetäytynyt vapaaehtoiseen rajoittamisen tilaan tässä kohtaa elämässäni. Viimeiset kaksi viikkoa olen vähentänyt kaikessa kohtaamisessa.(Lue korona.) Lähimpien rakkaitten vuoksi ja myös itseni vuoksi, rajaan tarkasti omaa vuorovaikutustani. Tunnistin  kyllä nopeasti, että ei  tällainen someverkossa eläminen ja etäännyttäminen elämästä, ole ihmisluonnolle sopivaa. Itse kaipaan kohtaamisia. Vuorovaikutus toisiin ja laumaan, kun on nisäkkään eli ihmisenkin hyvinvoinnin ehto. 
Saamme ehkä kaikki nyt kosketuspintaa siihen, mitä on kokea sitä eristämistä. Mikä on se tunne, kun ei kuulu mihinkään joukkoon. Kokea jotain samankaltaista tilaa, jossa yksinäiset elävät. Sitä alavireisyyttä, jota masennukseksi kutsutaan ja myös sitä suorittamista tiettyyn pisteeseen, ennenkö luovutaan. Meidän joukossa on paljon niitä, jotka ovat joutuneet jo kauan elämään elämäänä vailla vuorovaikutuksen tuomaa turvallisuutta, ystävyyttä ja läheisyyttä. 

Elätkö sinä omaa elämääsi etänä?

Vieraana olohan on tuttua kaikille, jotka poistuvat oman elämänsä mukavuusalueelta eli tuttuudesta. Vieraana  matkaat ehkä myös toisiin kulttuureihin, maihin ja haet itsellesi  jotain uutta, virikettä, mielesi virkeyttä, kokemuksia, vuoristoilmaa, merimaisemaa, lomaa ja kokemuksia. Ajatuksella minulle kuuluu, minä tarvitsen, minulla on lupa, minä...
Kollegani Kirsi oivallutti minut tähän seuraavalla  lauseeseella. ”Olet kuitenkin aina se turisti”.  Pohdin tätä lausetta ja mietin, että elääkö silloin elämäänsä etänä? 
Tavoitteleekin itselleen jotain sellaista, jota voisi pysähtymällä ympäriltään löytää. Olisko matka lähelle se pisin matkasi ja  paras kokemuksesi. Tyytyisitkö vähempään?
Olisiko myös koko ihmiskunnan aika opetella tyytymään vähempään. Siihen, jota tämä aika nyt meitä vaatii tekemään.

Oman elämänsä tutkija

Voisiko tuota oman elämänsä puhdistautumista ja mielensä kirkkautta kokea ihan itsessään. Ilman sen hakemista liian kaukaa, tuhoten samalla ympärillä olevaa ympäristöä ja elämää.
Kehon rauhoittuessa, mieli voi matkata, unelmoida, rakentaa, luoda ja tuottaa tarvittaessa uusia ajatuksia. Mitä silloin tarvitset ympärillesi.
Väitän, että terveyttä, rauhaa, tyytyväisyyttä hetkeen, rakastavia ihmisiä, puhdasta luontoa ja turvallisuutta. 
                                                             

Kommentoi kirjoitusta.