Osaatko kuulla?

Tiistai 6.10.2020 - Ulla


989FF420-6795-4ED9-94CB-D12510D16D2C.jpeg


Havahduin aiheeseen ensin ihan ammattinimikkeenä (Puhuja). Sitten ajatus lähti lentoon ja pohdinta puhujasta ja kuuntelijasta syntyi. Enää merkitys ei ole ammattinimikkeenssä, vaan puhumisen ja kuulemisen tapahtumassa.

Miten on, mitkä ovat sinun taitosi olla sekä puhuja, että kuuntelija?

Silloin, kun menee hienosti!

Kuuntelevan puhujan ei tarvitse päteä omilla taidoillaan, jos joku muukin haluaa puhua. Kuunteleva puhuja antaa tilaa toiselle, ilman oman mielen aktivaatiota. Ilman omien taitojen ja tekojen korostamista, saati sitten niiden esille tuomista. Puhujasta nouseekin esille kuuntelija. Silloin, kun puhujan oma mieli ei aktivoidu, mieli ei askartele vastausten parissa, eikä mieli ohjaa esittämään omia taitoja, vaan etusijalla onkin toinen ihminen. Kuuntelija ei myöskään puhu toisen sanojen päälle.



Silloin, kun ei mennyt niin hienosti!



Innostus omasta asiasta saattaa nousta esteeksi kuulemiselle. Tarkoitus ei välttämättä ole tallustella toisen sanojen päällä, vaan oman asian tärkeys asettuu toisen yläpuolelle. Minäkin tahdon sanoa, minäkin tahdon tulla kuulluksi, minäkin osaan. Toinen unohtuu itsen kuulluksi tulemisen tärkeyden alle.



Inhimillistä



Näinhän me ihmiset toimimme. Väitän, että joskus jokainen. Mitä tutummaksi ihmiset toisilleen tulevat sitä helpommin luisutaan pois kuulemisesta. Tässä on varmasti yksi syy terapioiden, ohjausten tai valmennusten suosioon. 

Ihmiset maksavat siitä, että kuuntelu toteutuu, vai toteutuuko aina sielläkään?

Avainsanat: Kuuntelija, puhuja, taidot


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini