Kasvusuunta

Perjantai 18.12.2020 - Ulla


4049A9F4-00DA-4651-9618-A23442562804.jpeg

.

.

”Kohtalo sanelee- ympäristö määrittää- geenit antavat lähtökohdan- solut säätelevät”

Nämä ovat olleet viime aikojeni pohdintojani. Tarvitaan hieman ajatusten jäsentelyä siihen, mitä nämä mielestäni tarkoittaa. Niin, nämä liittyvät myös palautumiseen, kerron siitä taas lopuksi. Muistathan sitten,  että nämä pohdinnat ovat yhden ihmisen ajatuksia ei universaaleja totuuksia.

Kohtalon sanelemaako?

Kohtalo on jotain määrittämätöntä ja salaperäistä. Universumiin,  jonkin sanonnan mukaan, kirjoitettu ja suunta, jota kohti ihminen kulkee vääjäämättömästi. Käsikirjoitus on laadittu ja siinä käy joko hyvin tai hyvin huonosti. Kohtalon ”hämärä hahmo” kulkee rinnallasi ja laittaa sinut kulkemaan  polullasi. ”Aika tuttua, se oli kohtalo. Sen piti mennä näin, se oli kohtalon sanelemaa.” Sitten on se ajatussuunta, että voit itse valita kohtalosi suunnan. Pohditaan sitä erään elämän esimerkin kautta.
”Istuin erään kerran vankilassa tapaamassa nuorta miestä. Kylmä tila, pleksi välissä, paljon samassa tilassa olevia, eri ikäisiä miehiä. Seurasin enemmänkin sivusta, kuin olisin ollut osallisena keskustelussa. Pohdin, että tässä on yksi ihmiskohtalo. Ihminen, joka elämänsä alussa ei osannut tehdä valintoja ja kun oppi, teki huonoja valintoja. Oliko tämän nuoren ihmisen kohtalo olla vankina.  Aina välillä tämä ihmiskohtalo vapautui ja jälleen valitsi itselleen ominaisia toimintoja  ja jälleen oli kohtalona olla vankilassa. Oliko kohtalo kirjoittanut tämän tarinan ja sillä mentiin? Ajattelen mielummin, että suuntaan voi itse vahvasti vaikuttaa. Johtuukohan kohtalo kuinka paljon ympäristöstä?”

Ympäristön merkitys

Sisäinen ympäristömme vaikuttaa elämäämme. Se mitä saamme tai emme saa ympärillämme vaikuttaa elämään alusta lähtien. Synnymme sisäisestä ympäristöstä, kun ahtaus puskee meidät ulos, aivan uudenlaiseen ympäristöön. On happea ja valoa. Tämä ympäristö on tarjolla kaikille. Sitten alkavatkin eroavaisuudet. Synnytkö  lapseksi rakastavaan ulkoiseen ympäristöön? Onko vanhemmuudessa taitoja ymmärtää kasvun merkitys ja tukea sitä? Onko turvallisuus peruskalliosi? Kaiken tämän merkitys on oleellista kehon ja mielen kehityksessä.

Ne geenit

Luin kirjaa, jossa pohdittiin geenien merkitystä. Nykytietämyksen mukaan ne määrittävät miltä näytämme, mitä olemme kun kasvamme. Mielenkiintoista oli se, että hiirellä ja ihmisellä oli suunnilleen sama määrä geenejä. Onko silloin geeneissä myös viisaus? 
Geenitutkimus  on niin syvää tietoa, että tämä vaatii tällä tasolla hieman  ihmettelyä.
Kerron tarinan kahdesta erilaisesta lapsesta. Miten samat vanhemmat saivat niin erilaiset, ja eri tavalla toimivat  lapset. Oliko syynä geenit vai ympäristö?
”Lapset kasvoivat samojen vanhempien kasvattamana. Vanhemmuus oli hataraa ja epävarmaa, kuten yhteiselämäkin. Siihen liittyi sairautta, johon olisi pitänyt hakea apua. Toinen lapsista kasvoi ja menestyi ja toinen lapsista puolustautui ja sairastui. Lopulta ajautui peruuttamattomasti harhaan. Mikä osuus on kohtalolla, mikä osuus ympäristöllä ja mikä osuus geeneillä? Ehkäpä nykytieto tuo joskus vastauksia.”

Säätelevät solumme

Rakennumme eri soluista. Solut pitävät elämästä ja lisääntymisestä. Ne pitävät myös rakkaudesta, ravinnosta ja tyytyväisyydestä. Solut  valitsevat siis mielellään kasvusuunnan. Oletko koskaan miettinyt, että valintasi vaikuttavat sinussa aina päästä varpaisiin saakka. Siksi myös ajatuksesi ovat merkityksellisiä. Sen vuoksi ravintosi on merkityksellistä. Sen vuoksi valitsemasi seura on merkityksellistä. Sen vuoksi elämisen ympäristösi on merkityksellistä.

”Solut valitsevat kasvusuunnan-geenit luovat puitteet kasvulle - ympäristö antaa tilaisuuden kasvulle- ”kohtalo” on kanssasi suunnastasi  huolimatta.”
Kasvu.jpeg

Palautuminen liittyy aina kasvuun!
Se ei voi toteutua suojautumisen tilassa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvu, palautuminen, ympäristö

Sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Tiistai 15.12.2020 klo 9:54 - Ulla

Hyvinvointiymparisto

.

Olen viime aikoina pohtinut paljonkin työtämme. Sitä viestiä, jota pyrimme ihmisille välttämään luennoilla, koulutuksessa, ryhmä- ja yksilötapaamisissa. Olet ehkä sen huomannutkin? Kerron sen kirjoituksen lopussa, jos se ei vielä avaudu tekstissä. 

Vaikea elämä

Silloin kun luet lehtiä, otsikoita tai myyvää kirjoitusta, mitä huomaat? Huomaat ehkä sen, että elämää katsellaan kovin vaikeasti elettävänä. Tarinoissa ollaan koettu asioita ja selvitty,  sitten se nimetään taistelun voittamiseksi. Ihmisestä on tullut elämästään selviytyjä. Asioiden tuoma tunnetila saa suojautumisen reaktion aikaiseksi, myös lukijassa. Nämä ovat asioita joista kirjoitetaan, kertoi eräs toimittaja. Ne myyvät, ei tuo palautumisen suuntaan katsominen. 

Tiedän saavani ankaraa moitetta asian tuomisella esille, mutta ajattelen sen kirjoituksesi kuitenkin. Mielestäni tuo elämäntapa on kovin kuluttava. Se asettaa ihmisen aina solutasolla saakka kokemaan kuormitusta ja silloin solumme huutavat apua. Luot itsellesi ympäristöä, joka saa sinut sairaaksi. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon sinä  itse tai ympäristösi puhuu väsymyksestä, kiireestä, ylivireyden tuomasta ahdistuksesta. Kuinka paljon olet itse mukana siinä puheessa ja niissä ajatuksissa. Saatat olla itsekin  jo pari kertaa ahdistunut, uupunut tai ainakin väsähtänyt. Saatat välittää sitä viestiä muille. Olet ehkä huomannut, että kuulijoita riittää?

Opintie

Olemme rakentuneet aikuisiksi oppimisen kautta. Olemme oppineet varomaan  asioita huonon  ja negatiivisen kokemuksen kautta, siksi sen viesti on niin voimakas. Esi-isämme ovat oppineet, että myrkkymarjoja ei kannata syödä. Se on tallentunut perimäämme, ei niinkään maukkaan marjan maku. Kysynkin, onko uhkasi edelleen myrkkymarjojen kaltainen vai voisitko tässä ajassa löytää muita malleja toimintaasi, ajatuksiisi ja puheisiisi?

Valintana sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Voimme itse vaikuttaa sisäiseen ympäristöömme, yhtä paljon kuin ulkoinen ympäristö vaikuttaa meihin. Omat ajatukset ovat sisäinen ympäristömme, jolla joko aiheutamme suojareaktion tai annamme itsemme kasvaa, iloita jokaisesta hyvästä hetkestä ja rakastaa. Tämän viestin välität omaan ympäristöösi väistämättömillä vaikutuksilla.

Tässä kohdassa saattaa mielessä kuulua lause, et tiedä mitään, sinä elämässä helpolla päässyt! Näin se ei mene, vaan oma valinta on ollut muuttaa tila, ulkoinen ympäristö ja sisäinen tila terveyden ja hyvinvoinnin valintoihin. Meidän kehomme ja mielemme huutaa siihen suuntaan, kun sen äänen kuulee. 

Uskotko?

Näin joulun aikaan uskonto tulee lähelle ihmistä. Mikä sen viesti sitten omasta mielestä on ja miten se tähän liittyy? Olen aikoinani pohtinut eri uskontojen viestejä ihmisille. Pohjimmiltaan kaikilla on samaa perussanoma. Otan kuitenkin esille yhden (2005) keskustelun, jonka kävin erään papin kanssa, joka koulutuksessa kysyi ajatustani uskosta. ( ev. lut.) Vastasin, että mielestäni risti edustaa ajattelua, joka meille kaikille olisi edullista. Ilman poikkiviivaa se on negatiivisuuden merkki, mutta poikkiviivalla siitä tulee plus. Eiköhän se ole se viesti, jolla meidän jokaisen elämä kulkee kohti hyvinvointia, rakkautta ja iloa. Olisiko se myös uskonnon  viesti ihmiskunnalle? Voisiko siihen uskoa?

Meidän työ

Olet ehkä huomannut, että tämä on meidän työajatteluamme. Kysymys ei ole siitä, että myönteisyydellä poistaa asioiden kääntöpuolta elämästä. Ajatus on ohjata ihmistä ymmärtämään oman sisäisen ympäristönsä - ajatusten ja tunteiden- merkitystä toimintaansa. 

Kysymys sinulle:

Valitsetko sinä  edelleen sisäisestä  ja ulkoisesta ympäristöstäsi  ”myrkkymarjoja” ja jaat niitä auliisti myös muille? 

?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, ympäristö, palautuminen, valinta, sisäinen, ulkoinen

Tarvitsevuus

Keskiviikko 2.12.2020 - Ulla

Mina_raevitsen

 

Koulutusviikonlopuissa kohtaan usein tarvitsevuutta. Oma tarvitsevuus selviää vain itseään kuulemalla, tutkimalla ja ymmärtämällä. Omat tarpeet saattavat olla juuri niitä, jotka eivät ole täyttyneet. Vaikka olisi aikoinaan anonut, kukaan ei ole kuullut. Kysymyksessä voi olla turva, syli, luottamus, kosketus, sanat, ihan mitä vaan. Yllättää tai ei, tämä kaikki on varastoituna myös kehoon. 

Kehoon suljettu tarve


Omat vanhat mallit olla tarvitsematta, voivat olla niin syvään juurtuneita, että niiden tunnistamisessa tarvitaan toisen apua. Vanhat mallit saattavat olla kiltteyttä, johon tunnet tukehtuvasi. Mallit voivat olla myös riidan malleja ja ilman kuumaa tai kylmää sotaa et tunne elävästi. Mallit voivat olla auttamisen ja uhrautumisen tapaa jokaisessa ihmissuhteessasi. Pohditaankin seuraavaksi näitä edellä mainittuja tapoja, jotka voivat hyvinkin sulkea pois omia tarpeitasi.

Kiltteydellä saatat olla peittänyt oman tarpeesi rajata, sanoa EI, kiukutella ja osoittaa mielipahaa. Saatat olla juuri se, joka on kiltteydellä suojellut toista tai toisia. Jossain vaiheessa huomaat, että voit huonosti ja kehosi oireilee jännityksellä ja pitää/ täytyy tunteilla.
Sitten mallisi saattaa olla riitelyn tarvetta. Olet ehkä joskus saanut huomion ainoastaan tällä käyttäytymisellä. Arkesi on sotatilassa olemista. Todellinen tarpeesi saattaa ollakin  myötätuntoisen huomion, kosketuksen ja kohtaamisen tarve. Mallisi auttaa, miellyttää  ja uhrautua saattaa ollakin oman tarpeesi täyttymättömyyttä. Annat toiselle juuri sen, mitä itse kipeimmin kaipaat.

Mielen suoja

Meidän mielemme on se este, joka turvatakseen vallitsevan tilan,  pyrkii välttämään muistojen (siten myös tarpeiden) kohtaamista, myös kehollisesti. Silloin turvaudutaan järkeistämiseen, selittelyyn, puolustautumiseen ja sokeudutaan sanojen maailmaan.  Joskus on hyvä jättää sanat ja vain kokea. Sitä kutsutaan kokemukselliseksi vuorovaikutukseksi itsensä ja kehonsa kanssa. Sitä voidaan kutsua myös kehon kautta tuntemiseksi.  (Kehotuntoisuus) Lainaan tähän kohtaan loivasti tulkiten  W. Reichiä. ”Hyvin usein ihmisen toiminnassa näyttäytyy selittäminen ja tarinointi, joka on ristiriidassa kehon viestinnän kanssa. On miltei mahdotonta päästä yhteyteen itsen kanssa, jos keho ei ole osallisena tapahtumissa. Pelkkä puhe ei aina avaa mieltä, ainakaan se ei avaa hengitystä, kehoa, jännitysrakennelmia, ääntä tai liikettä.” (teoksesta Luonneanalyysi).

Tässä on yksi syy siihen, miksi Palautumisohjelmat ovat syntyneet. Ne ovat lupaa tuntea, purkaa  ja kokea kehoaan; hengityksessä, segmenttien purkamisessa, liikkeessä ja uskaltaessaan myös omalla  äänellä. Kehotyöskentely avaa ihmiselle itselleen olemisen kokonaisuutta. Se voi kohdallasi olla juuri Palautumisohjelmien malli, joka toteuttaa sen pehmeästi houkutellen. Siten mieli pysyy mukana ja turvallisuus itsen kohtaamisessa toteutuu. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tarve, turvallisuus, palautuminen