Kasvusuunta

Kohtalo on jotain määrittämätöntä ja salaperäistä. Universumiin,  jonkin sanonnan mukaan, kirjoitettu ja suunta, jota kohti ihminen kulkee vääjäämättömästi. Käsikirjoitus on laadittu ja siinä käy joko hyvin tai hyvin huonosti. Kohtalon ”hämärä hahmo” kulkee rinnallasi ja laittaa sinut kulkemaan  polullasi. ”Aika tuttua, se oli kohtalo. Sen piti mennä näin, se oli kohtalon sanelemaa.” Sitten on se ajatussuunta, että voit itse valita kohtalosi suunnan. Pohditaan sitä erään elämän esimerkin kautta.

”Istuin erään kerran vankilassa tapaamassa nuorta miestä. Kylmä tila, pleksi välissä, paljon samassa tilassa olevia, eri ikäisiä miehiä. Seurasin enemmänkin sivusta, kuin olisin ollut osallisena keskustelussa. Pohdin, että tässä on yksi ihmiskohtalo. Ihminen, joka elämänsä alussa ei osannut tehdä valintoja ja kun oppi, teki huonoja valintoja. Oliko tämän nuoren ihmisen kohtalo olla vankina.  Aina välillä tämä ihmiskohtalo vapautui ja jälleen valitsi itselleen ominaisia toimintoja  ja jälleen oli kohtalona olla vankilassa. Oliko kohtalo kirjoittanut tämän tarinan ja sillä mentiin? Ajattelen mielummin, että suuntaan voi itse vahvasti vaikuttaa. Johtuukohan kohtalo kuinka paljon ympäristöstä?”

Sisäinen ympäristömme vaikuttaa elämäämme. Se mitä saamme tai emme saa ympärillämme vaikuttaa elämään alusta lähtien. Synnymme sisäisestä ympäristöstä, kun ahtaus puskee meidät ulos, aivan uudenlaiseen ympäristöön. On happea ja valoa. Tämä ympäristö on tarjolla kaikille. Sitten alkavatkin eroavaisuudet. Synnytkö  lapseksi rakastavaan ulkoiseen ympäristöön? Onko vanhemmuudessa taitoja ymmärtää kasvun merkitys ja tukea sitä? Onko turvallisuus peruskalliosi? Kaiken tämän merkitys on oleellista kehon ja mielen kehityksessä.

Luin kirjaa, jossa pohdittiin geenien merkitystä. Nykytietämyksen mukaan ne määrittävät miltä näytämme, mitä olemme kun kasvamme. Mielenkiintoista oli se, että hiirellä ja ihmisellä oli suunnilleen sama määrä geenejä. Onko silloin geeneissä myös viisaus? 

Geenitutkimus  on niin syvää tietoa, että tämä vaatii tällä tasolla hieman  ihmettelyä.

Kerron tarinan kahdesta erilaisesta lapsesta. Miten samat vanhemmat saivat niin erilaiset, ja eri tavalla toimivat  lapset. Oliko syynä geenit vai ympäristö?

”Lapset kasvoivat samojen vanhempien kasvattamana. Vanhemmuus oli hataraa ja epävarmaa, kuten yhteiselämäkin. Siihen liittyi sairautta, johon olisi pitänyt hakea apua. Toinen lapsista kasvoi ja menestyi ja toinen lapsista puolustautui ja sairastui. Lopulta ajautui peruuttamattomasti harhaan. Mikä osuus on kohtalolla, mikä osuus ympäristöllä ja mikä osuus geeneillä? Ehkäpä nykytieto tuo joskus vastauksia.”

Rakennumme eri soluista. Solut pitävät elämästä ja lisääntymisestä. Ne pitävät myös rakkaudesta, ravinnosta ja tyytyväisyydestä. Solut  valitsevat siis mielellään kasvusuunnan. Oletko koskaan miettinyt, että valintasi vaikuttavat sinussa aina päästä varpaisiin saakka. Siksi myös ajatuksesi ovat merkityksellisiä. Sen vuoksi ravintosi on merkityksellistä. Sen vuoksi valitsemasi seura on merkityksellistä. Sen vuoksi elämisen ympäristösi on merkityksellistä.