Palautumispoli

Perjantai 26.2.2021 klo 11:00 - Ulla

A15CD413-4E2B-4299-AE03-9E27E3A34DAC.jpeg

.

Kaiken jälkeen, kun palaamme uuteen normaaliin, olisimmeko oivaltaneet pysähtyneisyydestä jotain tärkeää. Pysähtyminen on monelle tarkoittanut paikallaan olemista, kotiin rauhoittumista, rajattua matkailua, monesta aiemmin itselleen oikeutetusta  itsestäänselvyydestä luopumista. Yhteisen hyväksi on ollut laitettava "minäegon" tarpeet taka-alalle ja opeteltava yhteisen hyvän löytämistä. Toisiin se on sattunut kovempaa, toiset ovat oivaltaneet tässä uudenlaisen elämäntavan. Jopa sitä ympäristöä ja luontoa kunnioittavan tavan toimia. Osa tietysti kulkee edelleen minä-tarpeet etusijalla.

Pohdin sitä, että elämä ennen tätä ilmiötä oli voimavaroja kuluttavaa. Vaatimukset kasvoivat yksilöä kohtaan työ- ja yksityiselämässä. Elämässä kilpailu saavutusten ja osaamisen alueella kiihtyi jatkuvasti. Kuorma kasvoi, työelämä ja vapaa-aika kuormittivat, ihminen ei palautunut. Teimme PalautumiskouluPRO.ssa Suomen paikkakunnille kiertueen ja puhuimme palautumisesta, koska sen tarve oli suuri. Vastaus oli jo silloin, että jaksamisen äärirajoilla kuljetaan. Jonkin asian täytyy muuttua, että tätä toimintaa pystyy jatkamaan. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi terveydenhoito, tilanne on nyt räjähdysherkkä. Kuormitusta on fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin aiempaa enemmän. 

Palautumispolille ajoissa

Tämä pysähtymisen tarpeen huomaaminen voitaisiin kääntää voimaksi. Otsikkoni on nimeltään ”palautumispoli”. Tarkoitan tällä sitä, että toivoisin, että paljon varhaisemmassa vaiheessa voisimme tehdä muutoksia. Ennakoivasti hakeutua ”palautumispolin” vastaanotolle ja purkaa niin kehon kuin mielenkin, joko yli- tai alikuormitusta. ”Palutumispolille” voisi tulla, kun ensimmäiset merkit siitä, että kuorma on suurempi kuin voimavarat tulisivat näkyville. Merkkeinä, kun on meille niin tutut; unen häiriöt, virkeyden lasku, keskittymisen vaikeudet, muistihäiriöt, tapaturma-alttius ja epämääräiset kivut. Silloin, kun ihminen on hädissään itsensä kanssa, tarve on löytää turvallisuutta. Turvallisuutta tuovat sitten taidot, joilla osaisi säädellä omaa tilaansa. Silloin, kun ihmisen turvallisuuden tunne ja voimat palaavat, toipuminen käynnistyy. Kyky uskoa itseensä palautuu. 

 

Poli-4D6C-B1D8-4643248657CA.jpeg


.

Jokin on jo muuttunut

Käytännössä teen itse jo tätä ”palautumispoli” työtä. Olen  pystynyt tekemään asiakastyötäni tämän erityistilan aikana. Asiakkaina on edelleen  ollut stressaantuneita, etätyöhön turhautuneita, edelleen kipuilevia ihmisiä, mikään ei oikein siinä ole muuttunut.  Jokin on kuitenkin toisin. Nyt ihmisillä on aikaa keskittyä itseensä ja omaan elämänsä ja tapojensa havaitsemiseen ja kuuntelmiseen. Elämästä on karsiutunut paljon suorittavaa toimintaa, työstä ja vapaa-ajasta, että tilaa uudelle tavalle elää on jo  tullut. Osa on jo hyvällä uudella polulla.

Tärkeää on ollut myös sen huomaaminen, miten paljon kaipaamme toista ihmistä, vuorovaikutusta  ja läheisyyttä, jopa ihmisjoukkoja ympärillemme. Ihan niin paljon, että sen puute koetaan huonovointisuutena, ärtyisyytenä, alivireytenä ja tuskallisuutena. Tarvitsemme elääksemme tuntevan vuorovaikutuksen kohtaamista ja kosketusta. Edelleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, palautumispoli, ennakoiva terveydenhoito, pysähtyminen

Neuvottelu ja kiitos elämän ohjenuorana, vai jotain ihan muuta?

Tiistai 9.2.2021 - Ulla


A7F058A7-3833-45C0-B73F-981B83F47098.jpeg

Havahdun eri aiheisiin työn ja myös oman elämän kokemusten kautta. Eri ikäisenä ympäröivää maailmaa tarkastelee  eri tavoin. Viimeksi kirjoitin kasvusta, ja sitähän tässä kokee allekirjoittanut myös matkallaan. Onnekseni elämässä on näitä kuuden eri kasvun osa-alueen toteutumisen hetkiä aina ajoittain. Sillä niiden mahdollisimman monen  kohdan yhtäaikaisen toteutumisen sivutuotehan on Onni. Seuraavassa onnen vastakohtia eli käskytys ja moite.



Käskyt ja moitteet elämän ohjenuorana, jatkuvatko ne sinulla edelleen?



Aiheet,  joita nyt pohdin liittyvät käskyihin ja moitteisiin. Käsky on se sanamuoto, jossa pyritään tottelevaisuuteen. Positiivistakin tässä mallissa on, eli asiat saadaan selkeillä käskyillä tapahtumaan.  Selkeimmin se näkyy koirankoulutuksessa;  istu, high five, paikka. Käskymuotoa ihmisten kanssa toimiessa käytetään tarkoituksella esimerkiksi dementikkojen parissa. Syynä on se, että toivottava tapahtuma toteutuu näin paremmin, kun viestin vastaanottamisessa on jo selkeää heikkoutta. Työskentelin aikoinaan dementia osastolla ja opin, kuinka tämäkin tapa voidaan tehdä lempeällä käskyllä. Se menee esimerkiksi näin, Irma..❤️istu. 

Omassa nykyisessä työssä,  joissain tapauksissa käskyt toimivat pyytelyä  paremmin, esimerkiksi  ohjatessa liikettä ryhmätyöskentelyssä. Malli,  viitsisitkö nostaa kättä, ei oikein toimi.

Sitten pohditaan käskyttämistä ja käskyjä  hieman enemmän. Käskyttäminen voi olla myös malli, johon olet kasvanut. Olet oppinut  noudattamaan ja tottelemaan, koska se on ollut ainoa vaihtoehto. Seuraus tottelemattomuudesta olisi ollut jotain uhkaava. Sen enempää pohtimatta kasvat ja jatkat tätä mallia. Tuot sen mallin  ihmissuhteisiin ja työpaikalle, yleensäkin vuorovaikutukseen. Taidot neuvotella ja keskustella toisen ihmisen kanssa ovat silloin kehnot, ethän ole oppinut itsekkään saamaan muita malleja tai vaihtoehtoja. Jatkat itse tätä käskemällä ohjaamista. Ulospäin se voi kuulostaa tällaiselta; tule tänne, hae tuo, anna tuo, mennään tänne, nyt  tehdään näin jne. 

Saatat huomata näitä arjessasi ihmisten toimintana. Huomaatko mikä puuttuu? Tällä toiminnalla saa ehkä aikaan joskus loistavia tuloksia, mutta se ei ole muista ihmisistä oikein pidetty tapa, tai edes ihminen  itse ei  pidä toimintatavastaan. 




Seuraavana pohditaan moitetta. Moite on toisen toiminnan negatiivista arviointia eli parjaamista. Positiivisesti ajatellen ja oikein annettuna sen viesti  on korjaavaa palautetta, joka tuottaa korjaavan tuloksen mahdolliseen virheeseen ym. Moite on saattanut olla myös tapa kasvattaa. Moite on saattanut olla helpompi antaa kuin kiitos. Moitetta jatkuvasti saanut, ei koe arvostusta ja mikään oma teko ei riitä. Moittiminen voi olla myös kasvatuksen selitys, ettei lapsi vaan luule itsestään liikoja. Nämä kaksi, käsky ja moite,  liittyvät myös usein ja helposti toisiinsa. 

Kysymys kuului, kuinka paljon käytät näitä malleja arjessasi? Saatat huomat, että ne ovat joko kasvatuksen jatkumo tai olet ne aikuisuudessa ihan itse valinnut myös  itseesi  kohdistuvana.

Yhteys palautumisen tilaan

Palautumiseenhan nämä liittyvät hyvin selkeästi. Nyt kun tiedetään ihmisen toiminnan liittyvän olennaisesti hermostoon, niin tarvitsee vain kuvitella noita tilanteita. Käskyttämisen tilanne saa aikaa ensin tietysti sympaattisen reaktion, mutta käskyttämisen jatkuessa mennään jossain vaiheessa, alivireään alisteiseen tilaan, luovutetaan ja annataan periksi. Tämän voi nähdä aikuisuudessa käskytystilanteesta vetäytymisenä, keskustelun loppumisena ja myös  ihmissuhteiden eri muotojen  loppumisena.

Moite tekee hermostollisesti  aivan samaa, ensin nousee ylivireys ja se saattaa nousta aktiiviseksi, joka moitteen myötä. Oma puolustus aktivoituu, oma oikeudenmukaisuuden periaate syttyy, ihminen  ei halua antaa periksi, varsinkin jos itse tietää olevansa oikeassa. Kuormat syntyvät, kasvavat ja hermosto ei palaudu. Tämän voi aikuisuudessa nähdä jännitteiden syntymisenä, tuntea kehossaan kireyksinä ja pitkään jatkuessaan tilanne joko ”räjähtää” tai sitten väsyttää ihmisen.

Pohdi hetki, kuinka usein käsket, etkä anna muille tavoille toiminnan  mahdollisuutta. Onko taitosi ollut käskyttämisessä ja oletko sen kautta saavuttanut itsellesi tärkeitä asioita. Pohdi, milloin moite on kiitoksen päällä. Monesti, jos  kiitoksen ilmaiseminen toiselle tuottaa vaikeuksia, mallisi voi tämä. Mitä pitäisi tapahtua, että sinun toimintasi muuttuisi? Miten se tapahtuisi? Huomaatko, että kuormitat näillä tavoilla itseäsi ja myös muita?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Käsky, moite, hermosto, palautuminen, muutos, kasvu,

Kasvu

Lauantai 6.2.2021 - Ulla


4049A9F4-00DA-4651-9618-A23442562804.jpeg                                      

Kasvu

”Kasvu on yksilön ja ryhmän ominaisuuksien mahdollisimman korkea-asteista toteutumista suhteessa yksilöön itseensä, muihin ihmisiin ryhmiin, yhteiskuntaan, maailmaan ja jumalaan.”
                                                      Howard J. Clinebell

Elämme ja kasvamme  jatkuvassa vuorovaikutuksessa, aivan syntymästämme lähtien. Aloitamme vuorovaikutussuhteen ympäristöömme  fyysisen vuorovaikutuksen eli kosketuksen tasolta, sitten se laajenee psyykkiselle puolelle ja yhä edelleen laajempaan  sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Harris, 1974). Mielelläni lisään tähän sanan tunteva vuorovaikutus, koska kohtaamiset herättävät tunteita. Vuorovaikutus voi olla iloista, miellyttävää tai toisaalta vaikka painostavaa.
Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus itsen kanssa. Vuorovaikutus itsen kanssa toimii oikein loistavasti silloin, kun äly eli aivojen kuorikerroksen alue ja tunne, eli aivojen varhaisempi kehitysalue ovat sopusoinnussa keskenään. Tunnistat toimimattoman älyn ja tunteen vuorovaikutuksen vaikka vanhalla  ” paloi päreet”,  tai nykyisin ”meni hermo” sanonnalla. Tässä on yksilönä yksi kasvun paikka. Kuulostaako tutulta?


Valtaosalla ihmisissä on itsessään kehittymättömiä taitoja, kykyjä ja voimia

Kutsun mielelläni arjessa  opittuja, hyödyllisiä tapoja taidoiksi, sekä kyvyiksi tai voimiksi. En ihmisen osiksi tai eri rooleiksi. Hyödylliset taidot  ja kyvyt pitävät toiminnan älykkäänä ja tunteet sopuisina. Taidoista on nyt kuitenkin hyvä muistaa sellainen asia, että ne ovat kehittyneet aikojen saatossa, erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Taidot ovat olleet keino reagoida eri ikäisinä eri tilanteisiin. Ne ovat eri ikäkausien tuoman älyn ja tunteen yhdistelmiä. Yllättää tai ei, se taito, joka on toiminut lapsena ja nuorena, ei enää aikuisuudessa toimikkaan. Vuorovaikutus itsen kanssa tarvitsee uusia oivalluksia ja kasvua, myös taidoissa ja ymmärryksessä uuteen suuntaan.
Työssäni kohtaan ihmisiä, jotka  kertovat, etteivät oikein tunne itseään. Eivät ymmärrä miksi joissain tilanteessa menee ”se hermo”, tai jossain kohdassa ovat toimimattomia.  Usein ihmetellään sitä, miksi toinen saa tuntemaan oman olon levottomaksi. Aivan, oma sisäinen vuorovaikutus  on hämmennyksen tilassa. Järki sanoo toista kuin tunne. Itsensä tuntemisen jäljille pääsee silloin, kun suostuu kohtaamaan ja kokemaan vuorovaikutuksessaan oppimiaan taitoja ja tunteita. ( kyseessähän on sisäinen lapsi, palaan tähän aiheeseen myös uudessa blogissa).

Kasvun tarve

Tämä viesti on myös viesti kasvun tarpeesta. Ihmisessä on halu ja pyrkimys kehittää omia mahdollisuuksiaan, oppia tuntemaan itseään ja omaa toimintaansa. Tässä kohdassa on huomioitava se laaja kokonaisuus, että ihminen elää ja toteutuu kuudella toisiinsa liittyvällä tasolla; ruumis, sisin, suhteet muihin ihmisiin, suhde luontoon, suhde yhteiskunnallisiin järjestelmiin ja suhde omaan jumalakäsitykseensä. Ihmisen kasvu tulisi kehittyä näillä kaikilla  tasoilla. Seuraksena voisi olla rauhan tila, jossa ihmisen on hyvä olla yksin ja myös toimia muiden kanssa.
Kutsuisin tätä rauhan tilaa myös palautumisen  tilaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvu, sisäinen vuorovaikutus, tunteet, aitous