Tasapainon kaipuu

Sunnuntai 25.4.2021 klo 10:31 - Ulla Ollikkala

74E7B891-52D1-48C7-9FC4-19B9B65BD4FC.jpeg

❤️

Tasapainoisen elämän kaipuu


Mietin pitkään, kuinka kirjoittaisin tästä aiheesta. Sitten päätin, että kirjoitan sen mitä kohtaan, kuulen, sekä kokemuksen kautta tunnistan itsekin. Aihe on vaikea ymmärtää ja siinä ei auta lausahdus, ”muuta tilanne tai lähde pois”. Nyt kirjoituksessani ei ole kyseessä myönteinen tarina, vaikka tästä tilanteesta toipuessa palautuminen on vahvasti totta joka kirjaimella. Tämä on se alue vuorovaikutuksesta, joka vie kaikista eniten voimia. Päällä on jatkuva puolustustila.


Tapaan työssäni ihmisiä, joilla on vaikeuksia ja tuskallisia kokemuksia parisuhteessa, ystävyys- tai työsuhteessa. Tähän liittyy vahvasti toinen tai toiset ihmiset, jotka käyttäytyvät häikäilemättömästi. Yksinkertaisesti ilmaistuna Minä-ajattelu on ensisijaista. Vieläpä niin, että minä-ajattelija kokee olevansa täysin oikeutettu omaan toimintaansa. Tähän toimintamalliin liittyy usein valta ja kilpailuasetelmat, sekä pyrkimys lytistää toista ihmistä. Vaikeimmissa ja pahimmassa tapauksissa, luhistaa toinen ihminen oman vallan alaiseksi. 



Työ- ja lähisuhteet


Lievemmät tapaukset voivat liittyä työpaikalle, jossa toisen ihmisen osaamista vähätellään, ja omaa erinomaisuutta kohotetaan. Työssä saatetaan kannustaa, mutta jo toisessa lauseessa vähätellään, rajoitetaan toimintaa ja nolataan julkisesti.  Myös toisen ihmisen huomiotta jättäminen kuuluu ihan tähän samaan sarjaan. Vaikeammat tilanteet syntyvät lähi-ihmisen ollessa valtaansa nyrjähtänyt. Mitä lähempänä tällaisen ihmisen vaikutuspiirissä on ja mitä kauemmin se kestää, sitä vakavammat on mielen ja kehon vaurioitumisen riskit. Lähi-ihmiset voivat sitten olla vanhempi, puoliso tai ystävät.


Olen kohdannut tarinoita siitä, kuinka keho on kipeytynyt (usein vielä selkä) sen jatkuvasta puolustusasennosta, toisesta poispäin kääntymisestä. Varuillaan oleminen fyysisesti koetaan jopa helpommaksi, kuin henkinen varuillaan oleminen. Olen tietoinen siitä, kuinka jokin kehon osa reagoi tällaisiin tapahtumiin ja ihmisiin aina kehon vaurioitumiseen saakka. Olen työskennellyt ihmisten kanssa, joiden kiintymyssuhde on ollut vauvasta lähtien turvaton, tällaisen ihmisen ollessa oma vanhempi. Olen kuullut kertomuksia siitä, kuinka toinen ihminen ei anna mitään arvoa ja tunnustusta toisen ihmisen tekemiselle. Paitsi arvostelua, joka on asiatonta ja aiheetonta. Parisuhteessa, pahimmillaan, toinen ihminen eristetään muista ja korotetaan välillä itselle korvaamattomaksi, mutta huonoksi ihmiseksi. 


Tasapainon etsiminen


Tässä kohdassa aktivoituu tasapainoisen elämän kaipuu. Ihmisellä on mielenkiintoinen tapa, näiden ihmisten kohdalla, etsiä heitä puoltavia asioita. Asiat selitetään toista ihmistä puolustaviksi, vakka jo puhuessa on tietoisuus, mitä on itse tekemässä. Tasapainoa haetaan sillä, että tehdään itsestä väärässä olevaa ja jotenkin viallista. Itsen vialliseksi ja puutteelliseksi tekeminen on tasapainon hakemista vallitsevaan tilanteeseen. Se on näissä vuorovaikutustilanteissa keino selvitä, koska poistuminen ja lähteminen ei ole vaihtoehtona. Niin uskomatonta kuin se onkin, tämä lähteminen on tehty jotenkin omituisesti ”mahdottomaksi”, Toinen tapa on asettua ymmärtäjäksi, koska toisella on ollut rankka elämä. Kolmas tapa voi olla taistelu kaikkea tätä vastaan, ilman pois lähtemistä. Kaikissa näissä malleissa haetaan mallia omaan tasapainoon ja selviämiseen, et siis ole mitenkään kummallinen, jos tunnistat tästä itseäsi. 


Tämän lisäksi koetaan häpeää tilanteesta, jonka terve ihminen tietää olevan vahvasti vääristynyt. Irrottautuessa tällaisista ihmisistä, tilalle tulee tyhjyys. Tyhjyys on seurausta siitä, että toinen ihminen on vallannut elämän jokaisen osa-alueen hallintaansa. Hallinnan loppuessa tyhjyys on myönteinen kokemus - usko siihen. Tyhjyys edeltää todellisen tasapainotilan syntymistä. Toinen hieman myöhemmin aktivoituva tunne on vapaus. Vapaus omaan elämään. Palautuminen ja toipuminen on mahdollista.


Näitä asioita kokeneiden ihmisten kanssa työskentelen, koska tiedän mistä on kysymys. En sano näitä asioita kokeville ihmiselle koskaan; miksi et lähde, miksi jatkat, miten olet viisaana ihmisenä tuossa tianteessa jne.  Etsimme vain yhdessä keinoja, jolla voit nähdä muutoksen, tyhjyyden, vapauden ja palautumisen mahdollisuuden.


Lue lisää, vaikka tästä asiaa sivuavasta, mielenkiintoisesta instasivusta. Peilaamalla sivun muutamia lauseita, voit oivaltaa jotain itsestäsi, läheisistäsi, työpaikan ihmisistä, ystävyyssuhteista. Näitä eri malleja saattaa löytyä ympäriltäsi, ole tarkkana.

Tässä linkki:

https://instagram.com/narsistinenhyvaksikaytto?igshid=npscjvm7zuy

❤️

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorovaikutus, palautuminen, valta, hallinta, puolustus, tasapaino, kohtaaminen

Vahvuuttako?

Tiistai 6.4.2021 klo 11:33 - Ulla Ollikkala

1A9375CD-912A-4CA2-92D3-F3A88D17F71B.jpeg

Olen viime aikoina pohtinut vahvuutta. Sitä mitä meiltä odotetaan ja toivotaan. Tässä hetkessä se on vain korostunut. Pitää jaksaa. Se on myös  tuttu sana liittyen tekemiseen, vaikka liikunnassa; jaksaa, jaksaa, jaksaa! Nykyisin tuntuu, että sen vaatimus  on siirtynyt  työelämäänkin. Saat ehkä kiinni siitä, miltä jaksamisen vääristymä tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Kuormitustahan se aiheuttaa! Sitä hermoston jatkuvaa valppaustilaa.

Illuusio vahvuudesta

Sitten on asia, joka vahvuudessa on todella kuluttavaa. Se on vahvuuteen sairastuminen. Miten siihen voi sitten sairastua? Rakennelmat saattavat syntyä  jälleen varhaisessa vaiheessa ihmisen elämän historiaa. Riippuen siitä mikä on ollut synnynnäinen temperamentti ja sitten asemasi perheyhteisössä. Sieltä saakka mallisi on voinut olla muiden auttaminen, muista huolehtiminen tai  muiden johtaminen omaan haluamaasi suuntaan. 

Muiden auttaminen kielii empatiasta ja sympatiasta ja muiden johtamisessa saattaa piillä myös  vallan käytön elementtejä.  Empaattinen ihminen kuluttaa voimiaan unohtamalla itseänsä, muiden laittamisella etusijalle. On siis sairastunut auttajan, parantajan ja ohjaamisen valtaan. Ilman minua muut eivät pärjää.  Valtaan sairastunut kuluttaa itsensä sillä, että ei pyydä itselleen apua, koska ei mielestään tarvitse mitään. Tähän jaksamisen valtaan sairastunut on vaativa myös toisia kohtaan, yhtä armoton kuin itselleenkin. Valtaan sairastuneen suurin pelko saattaa olla heikkouden kohtaaminen itsessään. Vahva kuvittelee myös olevansa voimassaan hyväntekijä toisia kohtaan. 

Nämä molemmat mallit ovat aktiivisia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja myös vuorovaikutuksessa itsen kanssa. Pohdin myös, onko molempien toimintojen ohjaava tunne häpeä. Mitä sinulle tulee mieleen?

Tasapaino suhteessa itseen ja muihin

Toiminnan pohjalla on temperamentti. Melko vakaalla pohjalla oleva temperamentti on joukko synnynnäisiä valmiuksia ja reaktioita.( joustavuus, ärtyisyys, sosiaalisuus, aktiivisuus, keskittymiskyky, taipumus mielihyvään/pahaan, rytmisyys). Nämä on helposti havaittavia piirteitä toisessa ihmisessä. Tälle pohjalle sitten rakentuu persoonallisuuden erilaisia piirteitä. Kasvatus on se tekijä joka muovaa temperamentin pohjalta ihmisen persoonallisuuden.

Tasapainon löytyminen omaan toimintaan, myös tuossa  vahvuus asiassa,  voi löytyä itsensä ja persoonansa ymmärtämisestä. Persoonansa ymmärtäminen auttaa siinä, kuinka käsittelet kuormitusta. Siihen perustuu myös myötätunnon avautuminen itseä ja muita kohti. Voit aloittaa kysymällä, kuinka hyväntahtoinen olet itseäsi kohtaan?

Olen lukenut aikoinaan kirjoja Myötätunnon tie ja Myötätuntoinen mieli. Poimin sieltä  hieman pohdittavaa sinulle.. Näiden kirjojen viesti on seuraava suhteessa persoonallisuuteen. ”Persoonallisuutemme on rakentunut enemmänkin selviytymiseen, kuin onnellisuuden tarpeiden ympärille. Voit siis olla varma, että jotkin persoonallisuuden piirteet ovat ristiriidassa hyvinvointisi ja rakastavan asenteen kanssa. Sillä, kukaan ei ole täydellinen.”

Oletko suhteessa myötätuntoon:

Huolehtija. Toinen tarvitsee sitä minua enemmän.

Intellektuelli. Tämä on liian hempeätä minulle.

Perfektionisti. Myötätunto itseä kohtaan on liian vähäistä, ei tarpeeksi hyvää.

Individualisti. Tunteitten tutkiminen on vaikeaa, niiden jakaminen on vaikeaa.

Selviytyjä. En tarvitse huomiota. En tarvitse välittämistä. 

Työjuhta. En löydä aikaa itselleni toteuttaa myötätuntoa.

Perhonen. Väsyn nopeasti tähän asiaan.

Ulkopuolinen. En sovi joukkoon.

Kelluja. Olen hyvä lillumaan hetkessä ja olen virran vietävissä.

Moralisti. Tuohdun mielestäni huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Ekstrovertti ja introvertti. Nautin sisäisestä elämästäni/ olen mieluummin muiden seurassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vahvuus, tasapiano, jaksaminen, temperamentti, persoonallisuus, palautuminen