Elämä ei ole kilpailu?

Perjantai 30.7.2021 - Ulla

6B2614AA-31D8-45F8-9F26-852C44003B8F.jpeg



Kuva: Ulla Ollikkala. Laitoin nyt tämän kuvan ihan tarkoituksella, niin näkyy joskus kirjoittajakin:)

Kilpailu on osa joidenkin ihmisten  elämää, monellakin  osa-alueella. Toisille se sopii vallan mainiosti, toisia se ei kiinnosta lainkaan. Tämä ei siis ole arvostelu aiheesta, vaan asian pohdintaa omalla kohdalla. Ehkä sinullakin on samoja ajatuksia?

Ensin on hyvä pohtia, mitä kilpailu on?

”Kilpailu on kahden tai useamman osapuolen välistä toimintaa, jossa kukin osapuoli tavoittelee tiettyä päämäärä, joka ei ole osapuolten kesken jaettavissa. Kilpailua käydään useista eri syistä.”

”Toisessa, kapeammassa merkityksessä kilpailu on järjestetty tapahtuma, jossa osanottajien tavoitteena on kilpailun voittaminen. Usein tällaisiin kilpailuihin liittyy voittajan tai voittajien palkitseminen”  Lainaus on wikipedian sivuilta.

Pohtiessani kilpailua, se on asia, joka ei ole kiinnostanut  itseäni koskaan.  Tyypillisin aiheesta ensimmäisenä mieleen tuleva kilpailutilanne on urheilu, mutta kilpailu liittyy elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Itse muistan kokemuksen, kun jouduin kouluaikoina koulujenvälisiin urheilukisoihin. Mietin jo silloin,  onko tässä mitään järkeä. Koettaa voittaa toinen juoksussa ja tuulettaa maaliviivalla omaa paremmuuttaan. Tätä pohdin silloin lapsen ajatuksella.



Missä kaikessa kilpaillaan?

Kilpailu on tullut meidän ihmisten elämässä näkyväksi monella osa-alueella.

Se alkaa jo pienen ihmisen elämässä,  äidin raskauden aikana, kuka on paras ja parhaiten raskauskuosissa pysyvä odottava äiti. Mitä tämä saakaan aikaan kasvavissa ja kehittyvissä ihmissoluissa. Kilpailu jatkuu siitä, kuinka  täydellinen lapsi on syntyessään. Onko meidän lapsi kiltimpi kuin teidän, nukutut yöt paremmuuden mittarina. Koulumaailmassa sitten jatkuu rankka kilpailu. Numerot kertovat sinun olevan joko hyvä tai huono. Kilpailu opiskelupaikoista peruskoulutuksen jälkeen, sitten seuraavaksi kilpailu työpaikoista. Kilpailu työpaikan sisällä, kuka saavuttaa tavoitteet. Kilpailu kauneimmasta ja tyylikkäimmästä kodista, parhaimmista harrastusmahdollisuuksista ja lomamatkoista, joissa on kokenut luksuselämää.

Huomaat jo varmaan,  lista olisi loputon, tässä vain jotain ajateltavaa aiheesta.



Miltä kilpailu tuntuu minusta?

Itsellä kilpailu aiheuttaa ensimmäisenä tunteena siitä pois vetäytymisen. Mikä on niin tärkeää elämässä,  että siitä pitää kilpailla. Elämä itsessään ei ole minulle kilpailu, vaan lahja. Lahja olla ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan omannäköistä ja  hyvää elämää. 

Elämässä, minun mielestäni, suurin merkitys tulisi olla hyvyydessä, toisen ihmisen  ystävällisestä kohtaamisessa, ohjaamisessa  ja kuuntelussa, näitähän me tarvitaan  toistemme kanssa. Pitäisi antaa valtavan iso merkitys sille, miten kauniisti osaat toista kannustaa ja antaa apuasi. Yhdessä toimiminen ei ole kilpailua paremmuudesta. 

Miten usein tähän törmäät työpaikallasi? Miten usein kannustat ja arvostat toista hänen työssään? Miten tunnistat tätä ystävyyssuhteissa? Miten usein kiität saamastasi avusta? Tässä on mielestäni psykologisen turvallisuuden ( vuonna 1960 esille tullut käsite) ensimmäinen lähtökohta yhdessä toimiessamme.  Kilpaillessa kun on aina  häviäjiä ja  niitä joiden epäonnistumiset ruoditaan, riskiskinottajia, joita kannustetaan, joskus myös erilaiset ja erimieliset sivuutetaan. Moniko työpaikka olisi turvallisempi ja näin paljon parempi, moniko yhteistyö olisi sujuvampaa, moniko yksilö olisi tyytyväisempi  elämäänsä. Moniko ystävyyssuhde rakentuisi toisin. Moniko parisuhde puhaltaisi yhteen toisella tavalla.

Voisimmeko olla innovatiivisia, tuottavia, itseämme likoon laittavia ihmisiä ilman kilpailua. Voisivatko tavoitteet olla sellaisia, että niitä täyttäessään ei tarvitsisi kilpailla.

Mitä meille tapahtuu?

Kuinka usein kilpaillessa rikotaan toisen rajoja. Astutaan sille alueelle,  jossa toinen jo on ja pyritään työntämään toinen  pois. Ottamaan itselle toisen paikka. Tämä kuuluu minulle, minä olen paras. Minä ylitän ensin ”maaliviivan”.

Mitä piirrettä tässä kohtaa ihminen ruokkii itsessään? Tätä pohdin nykyisin aikuisen ajatuksin.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämä, kilpailu, turvallisuus, urheilu, työ

Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla



AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

FD60650F-97B0-4CBE-854A-1664FC98BDA6.jpeg-itselleni-sellainen-aiti/





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, kiintymyssuhde, turvallisuus, keho mieli, palautuminen

Lomalla

Maanantai 19.7.2021 klo 11:41 - Ulla

2B09E880-08BE-4E93-8912-AA2B2235EEDB.jpeg

Kuva: Ilpo-koira istahti hetkeksi laudalle, ihan omaehtoisesti. Oli käynyt juuri vilvoittelemassa. Kuuma aurinko ei sovi koirille, joten sen vuoksi matka ei jatkunut laineille hänen kanssa.


Loma

Tämä aika on ollut toisille mitä parhainta ja toisille mitä vaikeinta aikaa. Siis loma-aika. Niille, joilla kuormitus on ollut jatkuvaa ja taidot päivittäiseen palautumiseen heikot, saattavat kokea, että on löydettävä ensin lomamoodi. Luen siitä usein kertomuksia, että ensimmäinen viikko lomasta meni nukkuen ja etsien aktiivisuutta tehdä mitään. Kuulostaako tutulta? Kysymys voi olla juuri siitä, että olet unohtanut arjessasi tuottaaa itsellesi hermostollisella ja mielen  tasolla rauhaa ja turvallisuutta. Ilman näitä asioitahan ei palautuminen toteudu.

Mainitsin aiemmin, että tämä liittyy palautumisen taitoihin. Ihminen, joka oivaltaa palautumisen osaksi jokaista elämänsä tuntia, voi paremmin läpi vuoden. Lomalle siirtyminen ei siten vaadi enää mitään erityisiä toimintoja. Ihminen vain toteuttaa siirtymisen vähemmän aikataulutettuun aikaan. Pohdimme tätä samaa aihetta yhteisessä palautumisen Podcastissamme, johon linkki tässä: https://www.spreaker.com/episode/45526634


Loman tarkoitus

Tarkoitus lomalla on se, että ihminen toimii lomalla omalla ajalla ja omilla ehdoillaan. Tai näin sen pitäisi olla. Usein vain käy niin, että oma itse jää perheen, lasten tai vanhempien hoitamisen ja huoltamisen  alle. Pohdin siirtolapuutarhalla ystäväni kanssa, juuri eilen, tätä asiaa. Kuinka elämässä on tartuttava aina hetkiin, kun mitään erityistä ei edellä mainituilla alueilla ole meneillään. Siis jälleen jokaiseen tuntiin, itsen palautumisessa. Elämästä tulee silloin arkisuudessaan hyvin merkityksellistä. Tässäkin hetkessä nautin juuri siitä, että olen juonut aamukahvin ja istun kirjoittamassa palautumisen blogia lomasta. Nauttien ilolla elämästä. Meneillään on tälläkin hetkellä henkilökohtaisessa elämässä monia kuormittavia ja raskaista  asioita, mutta hetket olla, ovat edelleen ainutlaatuisia. Niitä ei voi mikään tai kukaan viedä itseltä.


Energinen palautuminen

Energinen oleminen on itselle myös palautumista. Tällä tarkoitan sitä, että koen suunnattomasti mielihyvää siitä, että voin tehdä asioita, vaikka yhteisön hyväksi. Olen mukana siirtolapuutarhani huvitoiminnassa, joka irrottaa mielen loistavasti ajatuksissa askartelusta. Palkintona on mielihyvä. Toinen energinen oleminen on liittynyt liikuntaan eli suppailuun. Olla luonnon sisässä, lipuen ja liukuen siinä parhaiten palauttavassa  ympäristössä. 

Itsellä loma jatkuu edellen aikataulut unohtaen ja sitten tämä tila muuttuu jossain vaiheessa aikatauluihin ja työhön. Edelleen palautumisen ehdoilla. 

Miten sinulla?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Loma, palautuminen, omaaika, lepo, suppailu

Olemisen pyhyys

Tiistai 13.7.2021 klo 9:38 - Ulla

Oleminen_.jpeg



Kuva: Ulla

Tässä kirjoituksessa kerron itse kokemastani rauhan ja rentouden tilasta. Haluan jakaa nämä ajatukset myös kanssasi, ehkä tunnet samoja ajatuksia  ja koet samoja kokemuksia.

Puhtaasti energisiä olemisen hetkiä

Kesän lämpötilat ovat sallineet runsaasti oleilua. Harrastan sitä muutenkin, koska joutilaisuuden tila on minulle  luontaisesti helppoa. Yli kaiken pidän päiväunista ja tietysti sitten tietoisesti rentoutumisen tilasta. Jotkut voivat kutsua näitä rauhoittumisen hetkiä meditoinniksi tai mietiskelyksi, kaikki käy, itselle ne ovat pelkästään puhtaan energisiä olemisen tilan hetkiä, siis miettimättömyyttä. 

Lue lisää aiemmasta aiheeseen liittyvästä blogistani 2017. https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/07/16/20076

Rentoutumisen pyhä tila

Rentoutuminen on ollut osa elämääni yli 30 vuoden ajan, sen vuoksi se ei tarvitse mitään erityistä aikaa, paikkaa tai erityisen tilan ottamista. Olen ihastunut rentoutumiseen jo yhdeksänkymmentä luvun alussa ollessani kuntohoitajana fysioterapissa  ja olen itsekin opettanut sitä  muille vuosikymmenen ajan. Olen myös keho-ja rentotusterapeutti, joka tarkoittaa rentoutumisessa tapaa, joka sallii pelkän olemisen, tiedostamisen tilan,  oleminen juuri hetken tilassa, vapauden olla myös ilman rentoutta, juuri sellaisen kuin on hetkessään. Ei siis autogeenisiä, progressiivisiä tai sovellettuja keinoja.

Rentoutumisen hetkissä kokee oivalluksia, näkee asioita toisella tavalla, matkailee mieleen ja ulos mielestä. Ulos mielestä matkaaminen tuottaa mielenkiintoisimmat kokemukset. Tunnistatko sen, kuinka näet koko maailman-maailman mittakaavassa, tai näet maailman avaruudellisen hahmottamisen kautta. Silloin oma osuus maailmassa kutistuu ja muuttuu hyvinpieneksi "atomiosaksi". Olemassa olon merkitys muuttuu ja se muuttuu osaksi kaikkea ympärillä olevaa.

Viimeksi makoilin tällaisessa tilassa kotijärven maisemisssa. Koin, että yhteys ympäristöön oli voimakkaampi kuin aiemmin. Tiedätkö sen tunteen, kun havaitset ympäristön eri tavoin, tavalla jotka kutsutaan havaitsemisen syvemmäksi ilmiöksi. Ympäristömmehän koostuu elektroneista, protoneista ja neuroneista, eli valtavasta määrästa sähköenergiaa,  ja me  kaikki koostumme näistä rakennelmista. Ihmiset, eläimet, elävä ja tieteen mukaan myös ns. kuollut materiaali. Rentouden tilassa, sen lisäksi, että havaitset, myös tunnet sen syvän yhteyden tähän ympäristöön. Nämä hetket ovat huikeita olemisen tiloja, olet yhtä sen ympäristön kaikkeuden kanssa, joka on olemassa.

Nykyisin rentoudun myös upouudella suplaudallani, makoillen selälläni järven sylissä. Huikeinta oli auringonlasku viime viikolla tällä tavoin. Luonnon sylissä, pienten aaltojen keinutukessa on jotain suurta pyhyyttä, joka liikuttaa mieltäni. 

Lapsena otin usein veneen ja annoin aaltojen viedä itseäni järven selälle ja koin aivan samoja tunteita. Palasin siis vanhaan kokemukseeni, jonka olin hetkeksi unohtanut. Lapsena en ymmärtänyt sen kokemisen tilan pyhyyttä, vaan pelkän olemisen tilan. Olen aivan lapsesta lähtien nauttinut itsekseni ja yksin olemista suunnattomasti.



Ajattomuuden tila

Ohjaan alkumatkaa tähän kokemukseen myös koulutuksessa, silloin kun se tulee mahdollisuutena mieleen. Viimeksi eräällä luonto jaksolla. Ajan voi sivuuttaa ja nähdä itsensä olemisen tilassa. Todellisessa läsnä olemisen kokemuksessa  ilman harjoitusta ja suorittamista ja ilman mitään metodia. Olemista ja ajattomuutta itsessään ei voi sivuuttaa, silloin kun sen syvyyden löytää, silloin havaitsee ympäristöä, ihmisiä, koko maailmaa hieman toisin. Puhtaassa energiassa on pelkästään hyviä asioita. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rentoutuminen, oleminen, joutilaisuus, pyhyys, järvi, luonto, palautuminen

Miten rakennan kestävää hyvinvointia?

Keskiviikko 7.7.2021 klo 20:53 - Ulla

Valoa_tunnelin_paassa



Kuva: Ulla

Olet ehkä huomannut seuraavan asian. Tai kokenut lukemattoman monia yrityksiä. Siis, olet pyrkinyt kohentamaan  elämänlaatuasi, parantamaan hyvinvointiasi ja koettanut muuttaa vanhoja tottumuksiasi. Niitä kutsutaan jopa elämäntaparemonteiksi. Ainakin jokaisen pidemmän juhlapyhän ja loman jälkeen kallistat ajatukset tähän suuntaan. Myös vuodenvaihteen jälkeinen aika on suosittu ajanjakso parempaan elämään. Uskon, että hyvin harva on välttynyt tältä ajattelulta. Mediassa voit havaita aiheeseen liittyviä artikkeleita, tarjolla on myös elämäntaparemontin tukea ja ohjausta. Tulokset ovatkin sitten aika vaihtelevia. Onko tuttua?

Koulutin aikoinaan yli kymmen vuotta kehoterapian alueella eri ikäisiä ja eri ammattitaustoista tulevia ihmisiä. Se, mitä usein havaitsin, reilun vuoden koulutusjakosissa, oli ihmisten hyvinvoinnin parantuminen, olemuksen muuttuminen, painon tasapainottuminen, myös suhde omaan itseen parantui. Myös ihmissuhteissa  tapahtui muutoksia, sekä erojen, että uuden kukoistuksen löytymiseen vanhassa suhteessa. Pohdin näitä ja mietin mitä ihmettä ihmisissä tapahtui. Viime aikona olen opiskellut ja oivaltanut uusia asiayhteyksiä.



Mitä meissä tapahtuu?

Oletko tietoinen siitä, missä syklissä  elät elämäsi eri asioita. Oletko mahdollisesti hyvinvoinnin toiminnassasi vasta valmiusvaiheessa, jossa eletty elämä ja opitut mallit estävät etenemistä kohti tavoitettasi eli muutosta. Oletko ehkä jäänyt jumiin tähän vaiheeseen, ja vanhat tavat estävät siirtymistä käynnistymisvaiheeseen.  

Oletko tietoinen, että myös kiintymyssuhdemallisi vaikuttavaa tähän asiaan. Aivan, varhaishistoriasi vaikuttaa tässä nykyhetkessä. Saatat olla suuntaamassa kohti valmiusvaihetta, mutta turvattomuus, luottamus omiin kykyihin, tuen puute ja pettymyksen tuntemuksesi, vanhalta kokemuspohjalta estävät edistymisesi. Kehosi supistuu, mielesi askartelee jossain ulospääsyssä, on se mikä tahansa - usein paluu vanhaan malliin. Olisitko uskonut,  että olemme jälleen näissä asioissa, vaikka puhutaan vain hyvinvoinnin malleista  tai elämäntapamuutoksista. Tai vaikka palautumisen mallin  toteutumisesta elämässäsi!

Toimintajärjestelmiimme vaikuttaa aina kiintymyssuhdejärjestelmä. Pohja ihmisen toiminnalle on turva-turvattomuus, laajentuminen-supistumien,  kohtaaminen-puolustauminen. Tältä pohjalta sitten saatat olla elämäntapamuutoksessa kulkemassa kohti puolustatumista, supistumista ja turvattomuutta. Ne ovat aina kokemus, ei ajatus! 

Kokemus näistä kehon ja mielen toiminnoista onkin sitten aikamoinen este muutokselle. Onko siis mikään ihme, että mitään seuraavia syklin vaiheita ei ole päässyt toteutumaan ja siten toivottu elämäntapamuutos on estynyt. Myös muutosta ja kulkua tukevan ohjaajan, on hyvä ymmärtää mitä vaihetta ihminen käy läpi ja kunnioittaa sitä ja sen rytmiä.  

Näiden lisäksi syklisiä vaiheita on muitakin, mutta tässä edellä oli malli, joka aktivoituu, kun elämäntapamuutokset eivät toteudu. Tämän lisäksi vielä hieman kevyempänä esteenä  seuraava. Oletko arvioinut omaa tavoitettasi suhteessa arvomaailmaasi ja periaatteisiisi. Nämä saattavat muuttua elämäsi varrella, mutta niitä on joka tapauksessa tarkasteltava suhteessa tehtäviin muutoksiin. Arvojen ollessa ristiriidassa tekojen kanssa,  kamppailet itsesi kanssa, matkan varrella rakentuneita arvopohjia vasten. 

Pohdin, miksi kehoterapian koulutuksessa ihmiset sitten muuttuivat. Ensinnä siihen vaikutti ihmisten  uteliaisuus, kyky toimia kehon kautta, lupa heittäytyä turvallisessa ympäristössä kokemaan uutta. Toimimaan toisella tapaa kuin on aiemmin toiminut. Suostuminen hengittämään vapaasti, rentoutumaan, liikuttamaan kehoaan luonnollisen liikkeen avulla. Ihmiset ikään kuin lopettivat elämänsä suorittamisen ja uskaltautuivat elämisen leikkiin. Tähän liittyy myös kehon kuuntelu ja sen viestien todesta ottaminen. 

Ajattele

Ajattelepa sitä, että voisit suhtautua  itsekin  muutokseen uteliaasti, kuin lapsi,  leikin lailla. Valitsisit vain vapaan elämän.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hyvinvointi, elämäntapa, toimintajärjestelmä, kiintymyssuhde, sykli,