Kehoa tuntemalla kohti terveyttä

Tiistai 31.8.2021 - Ulla ollikkala

36F87CCA-04F3-4C14-A633-716BD4045A37.jpeg

.

Saattaa olla, että kirjoitus jakaa mielipiteitä, mutta sekin on ihan hyvä. Molemmilla mittauksen näkökulmilla on varmasti aivan sama suunta ihmiselle - kohti terveyttä.

Oma valinta ja oma näkökulma

Minulta on kysytty, kuinka mittaan omaa terveyttä ja palautumista. Pohdittuani tätä, päätän nyt vastata tähän kysymykseen. Aina, silloin tällöin, mittaan sykkeeni ja mittaan verenpaineeni. Ne ovat pysyneet suositelluissa rajoissa. Aina toisinaan, mittaan myös askeleita. Tiedän, että niitä tulee töihin n. 6000, riippuen mutkista matkalla. 

Olen toki tutustunut sykevälivaihtelun mittareihin, silloin kun ne olivat vielä aika hankalia käyttää, vuosi oli 2009- 2010. Oivalsin silloin, mikä merkitys näillä on palautumisen tilan todentamisessa. Halusin mitata niillä palautumista omassa opinnäytetyössä AMK: ssa, mutta tekniikka oli vielä silloin hankala saada toimimaan. Sen vuoksi ne jäivät pois. Itselläni mittasin sykevälivaihtelua ajomatkalla opiskelemaan, noin 160 km matkalla, ja totesin palautuvani autoillessa. Tähän mittarit sitten kohdallani jäävätkin. Yhden palautumis mittauksen olen tehnyt eräällä työpaikallani 2 päivän ajan, jossa todettiin, että palaudun, kun teen terapiatyötä, mutta kuormitun kahvitauolla. Molemmat asiat tiedostin omassa kehotuntoisuudessani.

Mieluiten mittaan  terveyttäni kehoa kuuntelemalla. Aamulla ja päivällä, kun olen virkeä tiedän palautuneeni yön aikana ja kuorma on ollut oikeassa suhteessa lepoon arjessani. Jos on toisin, lepään ja teen kehoa purkavaa huomioimista enemmän. Jostain kohtaa kehoa kipeytyessä, tutkin mikä kohta kehossa ei liiku. Mittaan siis liikkuvuutta ja liikkeen laatua itsessäni. Usein kivut tulevat siitä, että kehon eri segmenteissä on liikkumattomuutta, joko tekemisen tai tekemättömyyden vuoksi. Haluan tukea terveyttäni olemalla itselleni herkkänä, kuuntelemalla, havaitsemalla, ymmärtämällä ja sitten päästämällä irti asioista, jotka kuormittavat.

Itseä tuntemalla kohti terveyttä

Ohjaan mielelläni ihmisiä tarkastelemaan itseään (ainakin välillä) ilman mittareita eli hieman toisin kuin markkinat meitä ohjaavat. Teen näin, koska tiedän, että se on meille kaikille aivan mahdollista ja taloudellisesti kestävää. Se vaatii vain hieman herkkyyttä omien aistimuksen ja  aistien kuulemisessa.

Meillä on valtava aistijärjestelmä kehossamme. Siihen tutustuminen on hyvin palkitsevaa. Nyt on tietysti kyse on eksteroseptio- ja interoseptiojärjestelmistämme. Nämä järjestelmät sisältävät kaikki aistisi ja sen lisäksi  asentotunnon ja tasapainon järjestelmät, kudokseen kohdistuvien tuntemusten aistimisen ja sisäelinten tilan aistimisen. Sisäinen tila taas kertoo perustarpeista, autonomisen  hermoston aistimisen tilasta, neuroseptioista ja tunteiden aiheuttamista tuntemuksista ja seurauksista kehossasi ja mielessäsi. Aivojen alueella (nykytiedon mukaan)  sellainen alue kuin insula, luo meille sitten perustan ”miltä kehossa tuntuu”. 

Yllätytikö sinä tästä omien sisäisten aistien määrästä?

Kehotuntoisuus

On tärkeää huomata ne viestit, joita tämä järjestelmä lähettää. Puhunkin kehotuntoisuudesta, joka on nykyisin käyttämämme sana palautumisohjaajakoulutuksessa. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa oman toiminnan tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. Kehotuntoisuus viestii ihmiselle sitä tilaa jonka ihminen kokee kehosssaan. Tai oppii kuuntelemaan kehostaan. Tätä huomioin kehossani pävittäin. Pieni esimerkki:  ”rentouden soljuessa kehoon vatsa ääntelee, tai jännitysten purkautuessa lihaksistosta, kehon  äänet ovat hyvin erilaisia, oletko näistä tietoinen”. (Kehoterapiassa käytettävä työskentely) 

Tunnistatko näitä viestejä?


Opettele kuuntelmaan

Opetellessaan kuuntelemaan näitä kaikkia aistijärjestelmiään ja siten myös sisäisen järjestelmän yhtä tärkeää osaa eli autonomisen hermojärjestelmän viestejä, on tunnistettava mitä itsessä tapahtuu vireystilojen tasolla. Miten reagoi erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea niihin muihin ihmisiin. Sen jälkeen on sitten mahdollista lähteä muuttamaan opittuja toimintamalleja ja taipumuksiaan. Meidän toimintamme perustuuu omaan toimintahistoriaan, lapsuuteen ja aina kiintymyssuhteen pohjalle. Tämä kaikki paljastuu käyttäytymisessä. Näihin järjestelmiin sitten  liittyy opitut tavat käyttää kehoasi muidenkin aistijärjestelmien tasolla.

Näitä asioita minä "mittaan" itsessäni

Mittaatko sinä?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kehotuntoisuus, aistit, käyttäytyminen, pysähtyminen

Elämää määrittävä tunne?

Lauantai 21.8.2021 - Ulla

Työskentelen yksilöasiakkaiden, sekä ryhmien ja koulutustyön parissa. Kaikissa näissä on tullut peruutuksia ja runsaasti muutoksia vallitsevan globaalin tilanteen takia.

Me ihmiset ”kipuilemme” nyt maailmanlaajuisesti, eri ratkaisumallien ja päätösten parissa. Katseet onkin tässä kohtaa hyvä suunnata yksilöön ja yksilön toimintaan. Toimintaamme  määrittää meidän jokaisen omat selviytymiskeinot. Tämä kirjoitus on jälleen niitä ajatuksia, joita itsellä herää ihmisiä kuunnellessa

Olen kuunnellut ihmisiä tässä hetkessä. Ihmiset ovat asettuneet puolesta/vastaan asetelmiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin sitä näkökulmaa, joka tässä sairastumisen uhkatilassa,  johtaa meidän molempien suuntien käytännön toimintaa, tunteita ja ajatuksia. Mielestäni tässä ohjaudutaan vahvasti tunne edellä. Pelko ohjaa toimintaa.

Pelon merkitys arjessa

Ihmistä suojaava perustunne on pelko. Pelko on se tunne, joka pitää meidät hengissä. Se ohjaa meitä toimimaan itseen kohdistuvassa uhkatilanteessa. Pelon aktivoituessa turvallisuuden tunne ja kokemus väistyy tai ainakin muuttuu. Meillä jokaisella on omanlaiset toimintajärejstelmät ja toimintatapumukset, jotka määrittävät tätä olemisen tilaa arjessa, ihan automaattisesti. Pelko tässä kohtaa on molempia puolia, (puolesta/vastaan) yhdistävä tekijä. Molemmilla tahoilla on pelko sairastumisesta. Pelko, jopa kuolemaan johtavista omista ratkaisuista tai  kuolemaa ehkäisevistä ratkaisusta. Aivan, molemmat tahot pelkäävät, itsen sairastuvan, sillä yksilötasolla. Yhteinen ja yhdistävä asia on sairastumisen pelko, suunta josta sitä lähestytään on vain erilainen. Tässä kohdassa tarvitaan siis ymmärrystä näkökulmiin. Näkökulmia voi tarkastella kummasta suunnasta tahansa ja kyseessä on sama lopputulos, sairastumisen pelko.  Olemmeko sittenkään niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme näissä yksilöllisissä valinnoissamme? Ihmistähän johtaa toiminnoissaan jokin tunne. 

Otetaan yksinkertaisempi esimerkki elävästä  elämästä, ilman sairautta. Ihminen päätyy esimerkiksi avioeroon. Punnitessaan pelkojensa keskellä asioita,  päätyy sitten ratkaisuun, jonka tietää jakavan ympäristön mielipiteitä. Tapahtuu puolesta ja vastaan ilmiön syntyminen. Osa ihmisistä katoaa ympäriltä tämän ratkaisun myötä, jonka valitsija tekee tilanteessa, jossa etsii itselleen hyvinvointia. Osa ihmisistä jää, on neutraalina yksilön omalle valinnalle, ja elämä jatkuu hieman erilaisena. Meihin vaikuttaa väistämättä ne toiset ihmiset, koska emme elä tyhjiössä. 

Pelon syvät juuret

Pelko on mielenkiintoinen tunne. Se on yksilön oma totuus, oma kokemus. Nonverbaalisella vaiheessa eläessämme se on suojareaktio, näkyy esimerkiksi säikähdykseessä eli pelästymisessä. Kehittyneemmässä vaiheessa meillä kaikilla on jo mahdollista säädellä pelkoa, jo sen havaitseminen on säätelykeino. Sitten säätelyn jälkeen on mahdollista lähteä pelkoa tarkastelemaan järjen avulla. Olemmeko niin järkevällä tasolla, että tämä toimii? Ymmärrämmekö me, että tässä on kysymys sen järjestelmän tapahtumasta, joka liittyy palautumisesta takaisin rauhan ja levon tilaan.

Pidämmekö tietoisesti yllä pelkoja, koska aivan itsessä, se syvin pelon rakennelma on jäänyt kohtaamatta?

Terveisin Ulla

Ullaollikkala.jpeg




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pelko, tulevaisuus, näkökulma, turvallisuus, sairaus, globaali, ero, toimintajärjestelmä.

Hiljaisuus!

Torstai 19.8.2021 klo 14:35 - Ulla



Teimme Palautumisen podcastia aiheesta Luonto ja hiljaisuus. Lisäksi meidän viimeiset Palautumisohjaajan kolme koulutusjaksoa keväällä ja nyt alakusyksystä on liittynyt luontoon ja hiljaisuuteen.

Hiljaisuudesta jäi monia asioita vielä mietittäväksi. Esimerkiksi se,  mikä on riittävää hiljaisuutta, ollakseen laadukasta. Mikä sitä mittaa?


”Hiljaa Suu”


Etsin hyllyyni ajautuneen kirjasen, Hiljaisuuden voima. Se on vuodelta 1935. Kirja opettaa hiljentymistä rukouksen* keinoin. Tässä kohdassa mikään ei yllätä, rukouksessakin hiljentyä voi vain yhdellä tavalla, oma suu on hiljaa! 

Tästä tuskin on kiistoja ja eri näkemyksiä maailmallisessakaan mittakaavassa. 


”Hiljaa Suu” on Ninan oivallus hänen omasta tyynynliinasta, jossa luki Hiljaisuus! Hieno oivallus jo vuosia sitten, sitähän se hiljaisuus yksinkertaisuudessaan onkin. Nämä suomenkieliset sanat ovat toisinaan hyvin kuvaavia.


Laadukas hiljaisuus


Puhumme yleensä liikaa ja liian paljon. Olemme puheellamme jättäneet kuuntelemisen alisteiseen asemaan. Laatua on vaikea hiljaisuudesta mitata, mutta tässä on siihen yksi näkökulma. Laadukasta hiljaa olemisesta tuleekin silloin, kun kuulet toista. Toinen saattaa jopa puhua paremmin kuin sinä. Sekin voi olla pelottavaa huomata. Hiljentyessä jätät omat ajatuksesi ja mielesi tyhjenee. Se on laadukkaan hiljentymisen edellytys ja kuulemisen ehto.


Hiljaisuus toiveissa (rukouksessa)


Hiljentyminen tapahtuu ennen rukousta, hiljentyminen on rukous ja hiljentyminen tapahtuu rukouksen jälkeen. Tässä kohtaa jokainen voi mieltää sanan rukous itselleen sopivaksi. (* Toivoa, pyytää hartaasti, anoa, kutsua avuksi jne.)

”Kierkegaard kirjoittaa näin; mitä hartaammaksi ja syvemmäksi rukous* tuli, sitä vähemmän hänellä oli sanottavaa. Viimein hän vaikeni kokonaan ja hänestä tuli kuulija. Hän ajatteli, että rukous on puhumista, mutta hän oppi, että se ei ole sitä, eikä myöskään vaikenemista, vaan kuuntelemista. Se on hiljentymistä, hiljaa olemista ja odottamista.”


Hiljaisuuden jälkeen saattaa tapahtua suuria asioita. Hiljaisuudessa kun antaudutaan elämälle. Oletko huomannut? Yksinäisyydessä kerätään itselle uutta  voimavirtaa. Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa lataudutaan uudelleen. Hiljaisuudesta nousee sisimmästä uusia ohjeita omaa elämää varten, oivalluksiksia ja luovuudeksikin sitä kutsutaan. Hiljaisuudessa on mahdollisuus päästää irti jännittyneisyydestä ja avautua jälleen vastaanottavaksi. Ja vaikka emme saisi mitään oivallusta, hiljaisuus on joka tapauksessa meille hyödyllistä.


Hiljaisuudessa ollessa  luovutaan hermostuneisuudesta, sillä hermostuneisuus on malttamattomuutta ja pelkoa. Hiljaisuudessa loppuu kiire ja touhuaminen. Ympärillä oleva toiminta ei enää riipu itsestä, koska hiljaisuudessa vain olet.

Hiljaisuus kuuluu jokaiseen päivään, säännöllisesti. Aivan kuten ruokakin. Hiljaisuus on sisimmän ravintoa. 


”Hiljaisuusjuttujen” ja ympäristön merkitys 


Hiljaisuudesta käytetään usein nimeä retriitti. Me käytämme sanaa  ”Hiljaisuus” kuvaamaan sitä, mitä tapahtuu. Nykyihmisen elämä on aika hektistä  ja sen vuoksi puitteet on hyvä luoda hiljaisuuden kokemisen ympärille. (Koulutuksessa*) me kouluttajat johdamme opiskelijamme monin jutuin, juuri opetuksen vuoksi,  hiljaisuuteen. Normaalisti hiljaisuuden päivässä, vähempikin  riittäisi. Autamme luonto-, ääni-, keho-, ja hiljaisuusjuttujen avulla laskeutumaan olemisen tilaa kohti,  yhdessä muiden kanssa.)  Hiljaisuudessa nonverbaalinen kieli meissä aktivoituu ja hiljaisuudessa saattaa kokea hyvinkin varhaisia tunteita. Nämä ”jutut” ovat keino asettua olemaan ja kuulemaan itseään syvemmin. 

Eikä aika omassa hiljaisuudessa tarvitse olla aluksi  mitenkään mittava. Näitä näin alustettuja tiloja ei välttämättä kotiharjoittelussa aivan tavoita. Hiljaisuuteen hakeudutaan tilassa, joka on aivan muu kuin arkitila, suoden ruokailun ja nukkumisen järjestetysti, se tuokin hiljaisuuteen aivan oman elementin. 


Ympäristö on se, joka saa aikaan hieman normista poiketen epävarmuutta, jopa turvan muuttumista suhteessa ympäristön muihin vieraisiin ihmisiin. Hiljaisuudessakin muut ihmiset aktivoitvat ihmisessä eri ajatuksia, tunteita ja toimintaa. Ympäristön ei siis tarvitse olla hiljainen, eristetty paikka, jossa ei ole muuta elämää. 

Hiljaisuus tuodaan elämän sykkeen keskelle.

*) Palautumisohjaajakoulutus Luonto ja hiljaisuus jakso




Viimeisimmän Hiljaisuuden päivän palautetta, ryhmän luvalla, teille näkyväksi.


Ihana

Voimaannutttava

Sykkeenlaskija

Levännyt

Oivaltanut

Luonnollinen ja ihana olotila

Latautuminen tehokkaasti tulevaan työpäivään hiljaisuuden keinoin

Lahja itselle

Sijoitus itseen, näin vähällä rahalla (kontra etelänloma)

Nautin olosta, ei tarvitse olla sosiaalinen

Huomasin, kuinka kaipasin puhumalla asioiden jakamista, kaikesta kauniista ympärillä

Paljastuu, kuinka sinut on itsensä kanssa

Alustus ihana hiljaisuuteen laskeutuminen

Sauna ihana, samoin kuin yhdessä hiljaa uinti

Aamujuttu ulkona ihana, jatkan tätä kotonakin

Tätä olen kaivannut, vaikka hiljennyn kotona säännöllisesti

Sointukypy aivan ihana

Ymmärsin nuorten voimakkaita ääniä ympäristössä

Uni hyvää, nukuin päiväunetkin

Yllätyin kuinka hyvää uneni oli, vaikka nukuin useasti päivässä

Olon koko ajan nälkäinen, söin enemmän kuin normaalisti

Annoin aikaa nähdä ruoka

Haluaisin saada nämä luonnonäänet säilöttyä

Hidastuin

Verkkainen rytmi

Rentoutuminen helpompaa

Tunteet olivat tasapainoiset

Levollisuus itselle yllättävää

Kiitollisuuden tunne

Onnellisuus ja tyytyväisyys

Tyytyväisyys ja ilo 

Oivallus addiktoitumisesta puhelimeen, automaattiselle käden liikkeellä - ärtymys huomatessa.

Oivlasin itsestäni merkityksellisiä asioita, joita olin jättänyt kertomatta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hiljaisuus, hiljaa, suu, luonto, kokemuksellisuus, rukous

Jännitysrakennelmat, onko sinulla niitä?

Maanantai 9.8.2021 - Ulla Ollikkala



D0242648-8AA6-4512-BD56-C1EEB19F62E8.jpeg

KUVA: pixapay

Käsittelen tässä tekstissä sitä tapahtumaa, joka on palautumisen vaikeus jännitystilasta, jonka rakennelmat ovat syvemmällä,  kuin liikuntaharjoittelun tai muun fyysisen rasituksen  aikaansaama jännitystila. Pohditaan miellyttämisen, jähmettymisen ja  lamaantumisen kehollista ilmentymää sitten toisella kertaa.

Mitä jännittyessä tapahtuu?



Jännittyessä  tapahtuu hermostossa vireystilan kohoaminen eli   sympaattisen hermoston aktivoituminen. Tämän seurauksena tapahtuu  lihasten jännittäminen, hengityksen kiihtyminen, sydämen sykkeen nopeutuminen, tarkkaavaisuuden ja huomion kiinnittyminen hyvin  kapealle alueelle, pupillien supistuminen, kuulon herkistyminen, kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen aistien valpastuminen. Mielesi ei ratko tässä kohdassa muuta, kuin miten selviytyminen tilanteessa onnistuu. Hyvin kehollista toimintaa siis suurelta osalta. Tämä tapahtuma  on myös puolustautumisjärjestelmän käynnistymisen prosessi, aina ihmisen suojaksi.

Tämä järjestelmä on käytössä aina lapsuudesta saakka. Muistatko hetken, jolloin se tapahtui sinulla ensimmäisen kerran? Puolustuksesi käynnistyi, ehkä kerta toisensa jälkeen. Toisella jännitys saattoi purkautua hetkessä, keho palautui. Sitten olet sinä, jolla tämä palauttava järjestelmä ei pääse tapahtumaan, eli et onnistu palautumaan. Syntyy kehollinen jännitysrakennelma. Esteet palautumiselle saattaavat olla lapsen ympäristön turvattomuudessa, turvattomuuden hetkissä, sosiaalisten suhteiden turvattomuudesta, genetiikassa, ehkä myös temperamentissa. Nykytiedon mukaan jopa epigenetiikassa. Olet  ehkä siinä n. 5- 7 % joukossa, joka sitten myös kipuilee geenivirheen vuoksi,  jännityksen aihuttamista kipuoireista enemmän, kuin se toinen. 


Kuva: Mitä tapahtuu jännittäessä?

Silloin kun tarkastellaan syvempiä rakennelmia, tarkastelemme näitä varhaisessa kehityksen vaiheessa toteutuneita kehon reaktioita. Keho reakoi supistumalla, lyhentymällä ja tiukkuudella. Kasvot, leuka, kaula, hartiat, vatsa, selkä, lantio ja jalat, koko ihminen on supistunut. Voit kokeilla omalla kohdallasi, mikä kohta on sinulla se joka kiristää, saatat olla juuri tämän jännitysrakennelman äärellä. 

Kyvyttömyys viedä kehossa luonnollista jänntyksestä palautumisvaihetta päätökseen, saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Palauttavan liikkeen merkitys

Tämän vuoksi liikkeen merkitys on suuri. Vielä sellaisen liikkeen merkitys, jonka ideana on vaikuttaa koko kehon jännitysrakennelmiin. Nyt saatat huomata, ettei hengitysharjoitukset, salitreeni tai liikunta olekkaan se laji, jolla tähän paneudutaan. 

Kehoterapiassa (Reich, W. ym.) puhutaan sellaisista liikkeistä, jotka ovat ilme- ja ilmaisuliikkeitä. Liikkeitä, joilla ilmennetään kehon tilaa, kuvaillaan tunnetta, ja luodaan tarinaa itsestä. Tämä tapa vapauttaa kehoa, tukee sen uudelleen järjestäytymistä. Tämä on hyvä alku oman kehon vapautumiselle ja hengityksen vapautumiselle. Ohjatusti nämä löytyvät suunnittelemistani Palautumisohjemista ((2003-2020).

Pelkästään liike ei aina riitä. Toisiaan tarvitaan kehon ja mielen, sekä ohjauksen tarve sen oivaltamiseen, mitä tapahtumia on sisimpäänsä eristänyt eli sulkenut muistoistaan. Voin lohduttaa, näitä on aivan jokaisella.

Johtavatko nämä lapsuuden tapahtumat aikuisuudessa kehon jännityksiin?

Kyllä vain, sellaiseen, joka ei helpolla purkaudu. Kehoon, eli jollekin segmenntialueelle, jäänyt jännitys on altis äkillisestikin reagoimaan arjessa jokaiseen turvattomaan hetkeen, vuorovaikutukseen ja tapahtumaan. Jännitys on herännyt kehossasi. Elämmme ihmisten täyttämässä ympäristössä, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia kohtaamisiin, jotka eivät ole palauttavia. Niitä voi olla lähisuhteissa, työpaikoilla, ystävyyssuhteissa ja mitä mieleesi tuleekaan. Tunnustele sitä, mikä hetki on sinun hyvä hetkesi, sellainen jossa olet rento ja vapaa. Se on ihmisen luonnollinen tila olla ja elää. Tätä kutsutaan rauhoittumisjärjestelmän aktivoitumiseksi rekä rentoutumisreaktioksi. 😀




Terveisin Ulla

8DE6C8DE-1AAD-474A-BC17-3D80310EE65C.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautumisjärjesjeselmä, rentoutumisreaktio, segmentti, kehoterapia, jännitys, keho, mieli, lapsi, kiintymyssyhde , turvallisuus