Elämää määrittävä tunne?

Lauantai 21.8.2021 - Ulla


Työskentelen yksilöasiakkaiden, sekä ryhmien ja koulutustyön parissa. Kaikissa näissä on tullut peruutuksia ja runsaasti muutoksia vallitsevan globaalin tilanteen takia.

Me ihmiset ”kipuilemme” nyt maailmanlaajuisesti, eri ratkaisumallien ja päätösten parissa. Katseet onkin tässä kohtaa hyvä suunnata yksilöön ja yksilön toimintaan. Toimintaamme  määrittää meidän jokaisen omat selviytymiskeinot. Tämä kirjoitus on jälleen niitä ajatuksia, joita itsellä herää ihmisiä kuunnellessa

Olen kuunnellut ihmisiä tässä hetkessä. Ihmiset ovat asettuneet puolesta/vastaan asetelmiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin sitä näkökulmaa, joka tässä sairastumisen uhkatilassa,  johtaa meidän molempien suuntien käytännön toimintaa, tunteita ja ajatuksia. Mielestäni tässä ohjaudutaan vahvasti tunne edellä. Pelko ohjaa toimintaa.

Pelon merkitys arjessa

Ihmistä suojaava perustunne on pelko. Pelko on se tunne, joka pitää meidät hengissä. Se ohjaa meitä toimimaan itseen kohdistuvassa uhkatilanteessa. Pelon aktivoituessa turvallisuuden tunne ja kokemus väistyy tai ainakin muuttuu. Meillä jokaisella on omanlaiset toimintajärejstelmät ja toimintatapumukset, jotka määrittävät tätä olemisen tilaa arjessa, ihan automaattisesti. Pelko tässä kohtaa on molempia puolia, (puolesta/vastaan) yhdistävä tekijä. Molemmilla tahoilla on pelko sairastumisesta. Pelko, jopa kuolemaan johtavista omista ratkaisuista tai  kuolemaa ehkäisevistä ratkaisusta. Aivan, molemmat tahot pelkäävät, itsen sairastuvan, sillä yksilötasolla. Yhteinen ja yhdistävä asia on sairastumisen pelko, suunta josta sitä lähestytään on vain erilainen. Tässä kohdassa tarvitaan siis ymmärrystä näkökulmiin. Näkökulmia voi tarkastella kummasta suunnasta tahansa ja kyseessä on sama lopputulos, sairastumisen pelko.  Olemmeko sittenkään niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme näissä yksilöllisissä valinnoissamme? Ihmistähän johtaa toiminnoissaan jokin tunne. 

Otetaan yksinkertaisempi esimerkki elävästä  elämästä, ilman sairautta. Ihminen päätyy esimerkiksi avioeroon. Punnitessaan pelkojensa keskellä asioita,  päätyy sitten ratkaisuun, jonka tietää jakavan ympäristön mielipiteitä. Tapahtuu puolesta ja vastaan ilmiön syntyminen. Osa ihmisistä katoaa ympäriltä tämän ratkaisun myötä, jonka valitsija tekee tilanteessa, jossa etsii itselleen hyvinvointia. Osa ihmisistä jää, on neutraalina yksilön omalle valinnalle, ja elämä jatkuu hieman erilaisena. Meihin vaikuttaa väistämättä ne toiset ihmiset, koska emme elä tyhjiössä. 

Pelon syvät juuret

Pelko on mielenkiintoinen tunne. Se on yksilön oma totuus, oma kokemus. Nonverbaalisella vaiheessa eläessämme se on suojareaktio, näkyy esimerkiksi säikähdykseessä eli pelästymisessä. Kehittyneemmässä vaiheessa meillä kaikilla on jo mahdollista säädellä pelkoa, jo sen havaitseminen on säätelykeino. Sitten säätelyn jälkeen on mahdollista lähteä pelkoa tarkastelemaan järjen avulla. Olemmeko niin järkevällä tasolla, että tämä toimii? Ymmärrämmekö me, että tässä on kysymys sen järjestelmän tapahtumasta, joka liittyy palautumisesta takaisin rauhan ja levon tilaan.

Pidämmekö tietoisesti yllä pelkoja, koska aivan itsessä, se syvin pelon rakennelma on jäänyt kohtaamatta?

Terveisin Ulla

Ullaollikkala.jpeg




Avainsanat: Pelko, tulevaisuus, näkökulma, turvallisuus, sairaus, globaali, ero, toimintajärjestelmä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini