Vielä vähän!

Keskiviikko 10.11.2021 klo 18:32 - Ulla Ollikkala


2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

Olen pitänyt hieman taukoa blogin  kirjoittamisesta. Syynä on ollut työt ja se mistä on ollut helpoin luopua, että oma aika (palautuminen) toteutuu, on ollut tämä aihealue. Aihe tähän kirjoitukseen  ”Vielä vähän"  on löytynyt työstä ja ihmisten tarinoista, omastakin kokemuksesta. Toki on toisiakin, palautumista oivaltavia tarinoita, jotka ovat  niillä tahoilla, jotka ovat jo käyneet tämän vaiheen läpi. (Ehkä ala, jossa etätyö on jo muokkaantunut taukoineen).

Teen vielä vähän


Monella omalla asiakkaalla, ystävällä ja tuttavalla on ollut samansuuntainen tarina kerrottavanaan. Etätyöt ova tulleet jäädäkseen ja niiden mukana työnkuva, joka ei imartele palautumista. Ollaan luisuttu jälleen jonnekkin suorittamisen ja pinnistelyn maailmaan. Päivän lausahdus on: "Teen vielä vähän". 


Moni asiakas kertoo taukojen jääneen, jopa ruokatauolla tehdään töitä ja toivotaan, ettei mute on päällä ja syömisäänet sekoitu työnteon oheen.  Vessareissut tehdään kuulokkeet päässä, toivoen, ettei mute ole jäänyt päälle. Näin palautumisen näkökulmasta kuulostaa siltä, että etätyön tultua palautuminen on vedetty alas vessasta. Sen merkitys on nollatilassa. Muistatko ennen etäkokouksia, mitä teit ennen palaveria ja sen jälkeen? Aivan, nyt alkaa vain seuraava työ täydellä törinällä. Kalenteri ei tunne sanaa tauko, tai palautuminen, on vain seuraava suoritustunti. Teen vielä vähän.


Asiakkaat kertovat, että vielä vähän jatkuu pitkin päivää. Teen tuon vielä, vielä vähän. Päivän päättyessä, teen vielä vähän,. Teen vielä vähän, että ehdin huomenna enemmän. Teen vielä vähän, ettei tule ylitöitä huomenna. Tänään ylityötunteja on jo useampi kasassa. Teen vielä vähän, että pääsen ehkä perjantaina ajoissa pois koneelta ja töistä. 


Uuvahtaminen kolkuttelee ovella, keho särkee, päänsärky ja purenta ovat aktiivisia ja kipuilevia vieraita. Niska ja selkä huutavat puutuneina ja kehossa on  jokapaikan kiertävää kipua. Kun jaksat vielä vähän, on viikon loma. Teen vielä vähän, lepään kesälomalla.

Tässä seuraavaksi on kuunneltavaksi podcast aiheesta "Etähän uuvahda ystäväni", jolla pohdimme PalautumiskouluPROn työn näkökulmasta tätä herkkää aluetta, jonka toivomme ihmisten huomaavan. 

https://www.spreaker.com/user/13126334/ethaen-uuvahda-ystaevaeni

Oma kokemus 


Olen itsekin tehnyt etäpalavereja, kylläkin vain yhden asiakkaan kanssa kerrallaan. Huomaan, että tiivis tuijotus tauotta ruudulla väsyttää, kun normaalit vuorovaikutukseen kuuluvat katseen ja kehon harhailut jäävät pois. Olen intensiivisen ruudun vangitsema. Yritän tulkita liikettä ja kehon viestintää olemattoman kokoisesta näkymästä. Tuskastuttaa. Ajatus siitä että tekisin ”vielä vähän” tuntuu liialliselta.


Olin kouluttamassa, jossa oli etäyhteys. tapanani on olla täysillä läsnä kuulijakunnalle. Kaiuttimen ollessa auki ja kysymyksen tupsahtaessa  tietoisuutteeni, koko ajatus tekemisestä katosi. Kysyin  liveryhmältä mitä olin puhumassa, mieli ei saanut otetta, läsnäolo katosi. Päätin keskittyä pelkästään liveen. En pysty muuhun, olen rajallinen. Ajatus siitä, että antaisin itsestä "vielä vähän" johonkin suuntaan tuntuu iialliselta. Minä en suostu, suostutko sinä?



Mitä ollaan opittu palautumisesta? Mitä ollaan opittu menneiden vuosien työhön keskittyvästä elämästä? Mitä me ollaan opittu kuormituksen pitkäkestoisuudesta?


Vielä vähän vai tämä riittää?

Avainsanat: Palautuminen, vielä vähän, jaksaa, uupuminen, työ, työstä palautuminen, uuvahtaminen, työaika


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini