Uudistuminen elämässä, vapaalla ja työssä

Keskiviikko 13.10.2021 klo 21:26 - Ulla

41FD1072-E77C-4A78-8D81-A7A0D81A0DD7.jpeg

.

Olen kertonut, että lähdin opiskelemaan työ-ja organisaatiopsykologiaa. Ihan vain omaksi ilokseni, mutta toki asian toisella puolella on tiedon hyödyntäminen nykypäivän työkykyjohtamisen alueelle. Tiedän sen, että aina voi valmentaa ja ohjata työryhmiä, mutta tällainen tiede/tieto taustalla ei ole mielestäni lainkaan huono ajatus. Mielelle tuo turvaa, että taustalla on vankkaa tietoa, ainakin pohdintoja tämän alueen viimeisimmän tutkimustiedon pohjalta. Luulin, että tämä olisi pitkästyttävä, mutta huomaan jälleen innostuneeni tästä, kuin aikanaan innostuin kasvatustieteistä ja sosiaalipsykologiasta.

Avainsana on mielestäni uudistuminen

Uudistuminen on avainsana itsessä ja työssä, mutta myös ajattelussa. Lueskelin nyt (työhön ja organisaatioon liittyviä) alan kirjoja ja törmään jatkuvasti sanaan muutos. Muutos on pysyvä tilamme. Muutos on jatkuvaa. Muutosvastarinta, joka selittyy uuden pelolla, on se peikko, joka on jokaisen uutta kohti kulkevan vastapeluri. 

Pohdittuani tätä, vaihdoin sitten tämänkin sanan. Kirjoitan nyt uudistuvasta työelämästä, uudistuvasta mallista, uudistumisesta, joka on edellytys kehittymiselle. Vastaparina on silloin uusi ja vanha. ( ei muutos).

Haluatko olla uudistuva vai vanhahtava? Haluan hieman pohtia näitä näkökulmia. Näin yksinkertaista se ei tietysti ole, mutta vanhasta on hyvä ponnistaa uusiin ulottuvuuksiin. Vanhasta on aina hyvä säilyttää ne asiat, jotka tukevat uutta. 



Uudistumisen näkökulma 

Silloin, kun pohdin asioita uudistuvan toiminnan näkökulmasta se menee mielestäni jokseenkin näin. Olet itse toiminnallasi uudistuva, joka päivä. Myös tapasi tehdä töitä uudistuu päivittäin, koska opit uutta. Sisällytät vanhan oppimasi, mutta uudistuessasi olet myös valmis muuttamaan sitä, uuden toiminnan ollessa esimerkiksi vähemmän omaa kehomielen energiaa kuluttava. Uudistuessa et koe vastarintaa, koska tiedät, että uudistuminen on jatkuvaa. Kurkistaessasi esimekiksi sisimpääsi uudistut  jatkuvasti kehon tasolla, aivan solutasolla saakka. Miksi et sitten uudistuisi ajatuksenkin  tasolla?

-Vaikka peruutamme takaisin joihinkin vanhoihin malleihin,  kuten nykyisin esimerkiksi asumaan maalle, tuomme sinne mukanamme uutta. Työesimerkissä saatamme irrottautua tietotekniikasta hieman ja palata kuuntelemisen tasolle vuorovaikutuksessa. Tiedämme kuitenkin nyt kokemuksesta, että jossain osa-alueessa kohtaamiset voivat toimia myös uudella tasolla.-

Joko huomaat mitä tarkoitan? 

Uudistumisen kutsu  saa meidät kulkemaan koti yhtä palautuneen ja sopusointuisen ihmisen aluetta. Kuljet kohti tutkivaa uteliaisuutta, joka on mielekästä, turvallista  ja hermostollisesti sopusointuista. Muutosvastarinta taas johtaa sinut kohti vanhaa ja asettumaan väistämättä hermoston  sympaattiselle puolelle ja se on hermostollisesti hieman kuormittavampaa.

Siirrytään tällä ajattelulla uudistuvaan työelämään



Työssä puhutaan hyvästä työstä. Mitä se sitten hyvä ja  uudistuva työ? Poimin muutamia kirjallisuuden tuottamia ajatuksia ja nostan ne tähän esille. En tiedä oletko samaa mieltä, mutta nämä oman pohdintani myötä oivalsin.

Uudistuva kohtaaminen ja työ muodostuu organisaatiossa, jossa henkilöstöjohtaminen taipuu, kehittyy  ja joustaa. Samoin, kuin siinä toimivat työntekijät. Näin pyritään luomaan tasapainon tila, joka pystyy vastaamaan jatkuvaan uudistumisen tarpeeseen. Organisaation huomioidessa, työn tekemisen inhimillisen puolen ja yksilön mahdollisuuden tehdä uudistuvaa työtä, työtä joka vaikuttaa omalta ja johon voi vaikuttaa, työntekijällä on työhön hallinnnan tunne, joka tukee työssä viihtymistä.

Uudistuva työmalli täyttää tekijänsä tarpeita. Maslowin tarvehierakiaan (1954) viitaten uudistuva työ vastaa yksilön tarpeisiin. Esimerkiksi turvallisuuden tarpeisiin, fysiologisen ja  psykologisen  turvallisuuden takaamalla. Turvallisuuden kautta uudistuminen ja luovuus syttyvät. Yksilön tarpeet ovat jatkuvasti uudistuvia, niitä ei voi sivuuttaa työelämässä. Väistämättä olemme uudistuvan mallin kanssa tekemisissä. Miltä se sinusta tuntuu?Pystytkö olemaan tutkivalla kannalla ja mukavasti virittynyt uuden edessä?





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uudistuminen, muutos, muutosvastarinta, uusi, vanha, palautuinen, sopusointu

Valta, hallinta ja kontrolli. Este palautumiselle.

Lauantai 25.9.2021 klo 22:36 - Ulla Ollikkala

8B0C22C0-ADF4-48A9-A072-68AF0B3DE8B9.jpeg







.

Suurin kuormitus tulee ihmisistä. Sanonkin aina, että esimerkiksi työn kuormitus on silloin "helppoa",  kun se on fyysistä; staattista tai liikkeen kautta tulevaa kuormitusta. Ympärillä olevat ihmiset tekevät työstä ja elämästä, joko todella mukavaa tai jopa tuskallisen kuormittavaa. 

Työelämä

Työelämässä tämä saattaa näyttäytyä pelkona toisen paremmuudesta tai osaamisesta. Taustalla voi olla heikko itsetunto ja jokainen osaaja on uhka. Vallan käyttö suhteessa toiseen näyttäytyy käyttäytymisessä;  aliarvioimisena, vähättelynä ja myös toisen virheiden tarkkailu kuuluu tähän samaan sarjaan. Tunnustus työstä jää saamatta. Asemasta riippuen kontrolli  ja hallinta liittyvät oleellisesti toisen ihmisen työn hallintaan. Pyrkimyksenä on horjuttaa toisen ihmisen mielihyvän ja turvallisuuden kokemusta. Näin vallan ja pelon kierre on käynnistynyt. 

Miten tästä voi palautua? Joskus omien voimavarojen ja vahvuuksien tarkastelu opettaa pitämään puolensa ja näyttämään rajat suhteessa toiseen. Itsestä voi tarkastelemalla löytää osia, joiden voima on valtava. Joskus  on mielenterveyden säilyttämiseksi annettava periksi ja valittava pako. Siten kehon ja mielen tila voi palautua hallitsevasta pelon tunteesta tasapainon tilaa kohti. Toisinaan ihminen tarvitsee ohjausta ja terapiaa ylittääkseen  ja tunnistaakseen kokemuksen  tuomat ilmiöt itsessään. 

Lähisuhteet

Kirjoitan nyt seuraavaksi, valta-hallinta- kontrollin ääri-ilmiöstä, joka on monelle valitettavan tuttua ja palautumien jää vai haaveeksi. Haaveeksi siitä syystä, että valmiustilaa elimistössä eli puolustautumista ja suojautumista, ei ole mahdollista hellittää vaan ihminen on jatkuvassa valppauden tilassa. Kohtaan asian kokeneita ihmisiä psykofyysisen fysioterapeutin työssäni, ja myös vapaalla ja siellä avautuvissa keskusteluissa. Monesti asiakkailta kuulee, että kuulija ei ymmärrä asiasta mitään, kun kertoo omaa tarinaansa. Sen vuoksi ihminen jättää mieluummin kertomatta tarinansa, jää yksin.

Henkisen kuormituksen painolasti voi näistä ihmistä tuntua suuremmalta kuin fyysinen väkivalta. Eläessään ihmisen kanssa joka käyttää valtaa, hallintaa ja kontrollia ihmissuhteessa, alkaa toista vuorovaikutuksessa tuhoava tapahtumaketju. Tämä tapahtuu joskus viiveellä, joskus hyvinkin nopeasti. Toinen ihminen pyritään alistamaan, mitä suurempi on vastus, sitä rankemmat on vallan keinot. Valta toiseen tuo tällaiselle ihmiselle suurta tyydytystä, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten, kun vallan tuoma mielihyvä ei riitä, seuraa uusi vaihe. Kaiken hallitseminen ja toisen elämän kontrolli. Toinen ihminen kaapataan, joka elämän osa-alueella, hallinnan ja kontrollin alle. Tämä on selkeimmin mahdollista juuri parisuhteissa. Lisäksi kaikki se, mitä alistettavaksi haluttu ihminen yrittää itse toteuttaa, on jotenkin väärin, naurettavaa, viallista ja todella vähäpätöistä. Toisen ihmisen itsetuntoa pyritään nakertamaan joka kulmasta. Lisäksi syyllistäminen asioista, jota ei ole koskaan edes ollut tai tapahtunut luodaan todeksi ja niistä odotetaan tunnustusta. 

Tunnistat ehkä jo mistä on kysymys. Olet ehkä törmännyt tähän ystävyyssuhteissa tai lähi-ihmisten kohdalla. Voiko siis palautuminen olla tässä kohdassa mahdollista, vai valitaanko, selviytymisen vuoksi, koko kehon ja mielen puolustustila?



➡️ Ohjeeksi sinulle lukija - älä kysy, tämän kokeneelta uhrilta, miksi et vain lähtenyt pois tästä suhteesta. Jättänyt puolisoa, kumppania, rakastettua.  Se kertoo vain, että ymmärryksesi ei riitä tähän asiaan, ja silloin on parasta olla vaiti. Ole ennemmin kuuntelija, jos toinen uskaltaa avautua. Ole myötäeläjä, siten tarjoat turvallisuutta, jota eniten kaivataan. Ole se turvallinen kallio, joka tältä ihmiseltä puuttuu. 

Lue seuraava vain, jos valitset itsellesi tietoisesti hämmentyneen mielen! ! !

⬇️

Alla on OTE parisuhteesta ja siitä mitä tapahtumia monetkaan ihmiset eivät voi ymmärtää vallassa, hallinnassa ja kontrollissa ymmärtää. Mutta se on joidenkin, ja valitettavien  useiden,  ihmisten arkea.

LUVALLA  tekstiä lainattu  ”ansaan” jääneen kirjasta:

”Onnekseni saattoi koitua se, että en elänyt hänen omistamassaan asunnossa, vaan minun omistamassani. En ollut taloudellisesti toisen armoilla. Toinen seikka saattoi olla mielenterveydelle vieläkin tärkeämpää, eli työni. Työni, vastuullisessa tehtävässä ja korkeassa asemassa, vei eri puolille Suomea ja maailmaa. Työmatkat sijoittuivat usein viikonloppuihin ja olivat kestoltaan 3-5 päivää.

Näissä päivissä elin aivan eri roolissa. Suljin koko kotielämäni muualle, sitä ei ollut ollenkaan. Kerroin kysyttäessä vain lapsista. Miehestä en, jos sitä ei erikseen kysytty. Kieltämättä näissä matkoissa pohdin eroa ja häpesin elämää, johon olin itseni ajanut. Koin syyllisyyttä siitä, että en pystynyt lähtemään pois. Miksi? En tiennyt itsekään.

Työmatkoille lähtö oli painostavaa. Vaatteeni tarkastettiin, alusvaatteet kiinnostivat erityisesti. Mistä syystä minulla on tietynlaiset ja puhtaat alusvaatteet päällysvaatteiden alla. Miksi pitää meikata ja laittaa itseään lähtiessään töihin. Valituksista ja tarkastamisesta huolimatta huolehdin ulkonäöstäni.

Työmatkalla minua kontrolloitiin puhelimitse. Päivisin, kun en vastannut, sain kuulla sairaita versioita, että mitä oikein teen, kun en vastaa puhelimeen. Hieman vaikeaa se olisi työssä ollutkin, mutta ymmärrystä tähän ei riittänyt. Iltaisin puhelut koskivat sitä,  ketä/keitä olin päivällä tavannut ja tämä sitten jatkui pitkin iltaa. Oliko työssä paljon miehiä, oli keskeinen kysymys. Sattuessa siten, että  olin suihkussa tai ulkona  ja mies oli soittanut, olin huora. 

Onnekseni työssäni tapasin ihmisiä ja usein jatkoimme mukavia keskusteluja ruoan parissa pitkälle yöhön. Nautin suunnattomasti siitä vapauden tunteesta, jota koin ollessani vapaalla ja tehden työtäni. Se pelasti mieleni terveyden.

Elämäni oli työtä ja vapaalla olemista lasten kanssa. Emme käyneet koskaan missään, koska minun kanssani  ei voinut lähteä mihinkään. Syitä oli lukemattomia, pääsyy oli, että minua tuijotettiin. Minä en saanut olla olemassa kuin hänelle.”



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valta, hallinta työuupumus, palautuminen , parisuhde, lähisuhde,

Mielen salat!

Torstai 16.9.2021 klo 8:36 - Ulla Ollikkala


C305EA90-24C2-45A8-BEA6-3F7D5941E279.jpeg

Kuva Ulla.

Työssäni psykofyysisenä fysioterapeuttina ( www.flexio.fi)  ja myös PalautumiskouluPROn (www.palautumiskoulupro.fi) kouluttajana mielen toiminta ja ohjaaminen on suuressa osassa. Palautumisohjaajakoulutuksessa monet oivaltavatkin koko koulutusmatkan olevan mielen työstämistä, koska kehon vapautuminen nostaa esille itsestä asioita, joita pitää mielen ohjauksen keinoin pohtia. Monesti nämä itseltä salassa olevat asiat tupsahtavat esille, kun ihmiselle tulee mahdollisuus itsensä ja kehomielen kohtaamiseen. 

Kehon olo

Monesti kohtaan asiakkaita, jotka ovat ajatusten tasolla analysoineet, niin itse kuin ohjauksessa, mielensä toimintoja ja ohjanneet ajatusten suuntaa. Arjessa on kuitenkin edelleen vallitsevana nimeämätön olo, joka vie sitten yli- tai alivireyden suuntaan. Näitä  me sitten yksilöllisessä ohjauksessa pohdimme. Vielä ei ole tullut vastaan ketään, joka tahtoo oloaan muuttaa, joka ei olisi kokenut muutosta itsessään. Tapasin viikolla ohjauksessa asiakkaan, jonka oli vaikea ilmaista itseään ja oloaan sanoilla, mutta sitten kehon ilmaisulla pääsimme olon jäljille. Olohan voi liittyyä aikaa, jolloin sanoja ja ymmärrystä on ollut kehittyneenä vasta vähäisesti tai ei vielä lainkaan. Tästä päästiin sitten etenemään kohti mielen toimintoja, kun olotila oltiin purettu.

Mielen salat

Oman mielen saloihin saat hieman syvyyttä sillä, kun pohdit mikä osa itsestäsi on milloinkin aktiivinen. Ihmistä ohjaa toiminnassa motivaatio, mutta motivaation lisäksi on aivan yhtä  tärkeätä löytää ne esteet, joita motivaatiolle ja tavoitteiden toteutumisella on itsessäsi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilman niiden tunnistamista et välttämättä pääse etenemään tavoitteiden suuntaan työssä, opiskelussa, elämässä, eli  siihen suuntaan jota osa sinusta palavasti tahtoo. Heräsikö mielenkiintosi?

Kyllä, myös tunteet ja arvomaailmasi liittyvät tähän. Pääset itsesi toiminnan jäljille pohtimalla käyttäytymistä, sitä missä tilanteessa toimit ja millä tavoin. Aivan varmasti löydät omasta käyttäytymisestä myönteisiä ja kielteisiä toimintoja ja myös erilaisia tunteita. Huomaat varmasti, että pelkkä arvojen ja päämäärien tunnistaminen, tai vahvan mielessä luodun tavoitteen ja vahvan motivaationkaan omaaminen, ei välttämättä vie kohti muutosta tai tavoitetta. On ymmärrettävä omaa toimintaansa syvemmin. Tätä on pohdittava erityisesti silloin, kun et pääse etenemään suuntaasi. On kysymyksessä sitten, elämäntapamuutos, vaikka palautumisen lisääminen arkeesi tai muutos oiskelu/työelämässä.

Esimerkki työelämästä

Monesti tämä näyttäytyy työelämässä, joten otan siitä esimerkin ymmärryksen lisäämiseksi. Töissä on joukko erilaisia ihmisiä. Työssä  ihmisille on osoitettu oma perustehtävä ja siten oma tavoite toimintaan. Sen lisäksi on luotu tavoitteet yhteiseen toimintaan. Kannustuspuheet yhteisen hyvän suuntaan on tehty. Hetken kannustus kestää, mutta sitten vaikka tavoite on olemassa, toiminta hiipuu ja tavoite jää saavuttamatta. Miksi? Mitä tässä tapahtuu?

Yhteisön ( työ) monien ihmisten mielet toimivat kukin omalla tavallaan. Erilaiset mallit toimia  nousevat itsessä esiin, sisäisen vuoropuhelun äänessä voi ollakin ärjyjä, arvostelija, kriitikko, sen innovatiivisen innostuneen ja motivoituneen mallin esteenä. Tavoittaako kannustuspuhe ärjyjän ja arvostelijan vai tapahuuko jotain aivan muuta? Olet ehkä kuullut sanan muutosvastarinta, se liittyy mielestäni tähän osa-alueeseen oleellisesti. 

Huomaat varmasti, että mielemme vaatii joskus ohjausta, vahvaa sellaista, että se voi irrottautua siitä sisäisestä puheesta, joka estää etenevää ja haluttua toimintaa. Sisäinen dialogi on mahdollista toteuttaa rakentavasti, itsensä hyvin tuntemalla.

Terveisin Ulla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mieli, mielenvalmennus, mielenohjaus, keho, kehon-olo, muutosvastarinta,

Taistele-pakene-jähmety-lamaannu ja miellytä

Lauantai 11.9.2021 - Ulla Ollikkala

30853AFA-9169-438A-9BB0-3661470A3E85.jpeg

Kuva: Ulla

Löysin postistani viestin ja kysymyksen olenko postannut aiheesta taistelu- pako-lamaantuminen”. Kelasin yli neljän vuoden kirjoitukset ja aihetta olen toki sivunnut, mutta tapani on kääntää asioita aina kohti palautumista, joten aivan  suoraa tekstiä aiheeseen ei löytynyt. Tässä avaan omin ajatuksin aihetta, lopussa tukeudun aiempaan julkaisemaani tekstiin ja alan kirjallisuuteen. Lähde löytyy tekstin lopusta.

Kuva on Tampereen tunnelista, joka mielestäni kuvaa tätä tilaa, mitä meissä tapahtuu, melko  hyvin. Joudumme ikäänkuin tunneliin, jossa on mahdollisuus ulospääsyyn, jos vain ehdit!

Pohdintaa

Nyt tähän pyydettyyn aiheeseen keskittyessä ja sitä pohtiessa  on huomioitava ihmisen kokema kuormitus. Kuormittuminen on  luonnollinen taoahtuma, joka elimistössä käynnistyy,  vain erilaiset mittasuhteet saavat aikaa erilaisia rekatioita kehossa ja mielessä. Kokemus, joka ihmiselle tapahtuu kuormittumisen  (uhan) laadusta riippuen, laukaisee hermoston  reaktion, joka on hyvin alkukantainen, joskus jopa primäärireaktio, vailla hallintaa tai säätelyä.  Reaktiohan perustuu HPA -akselin ja SAS- akselin toiminnalle. Molemmat vastaavat kuormittuneisuuden ( uhka, pelko)  tilaan tuottamalla adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia elimistöön. Varmasti hyvin tuttuja asioita sinulle, joka olet ollut joskus kuormittunut. Tai sinulle jolla on jokin mittari käytössäsi.

No niin, taistele reaktio syntyy ja keho kertoo valmiudesta toimia ja puolustaa omaa itseään, ja henkeään. Tämä voi tapahtua salamannopeasti uhkaa vasten tai sitten hieman hitaammin, uhkan laadusta riippuen. Olet vastakkain vanhanaikaisen ”taistele tai kuolet” mallin kanssa.  Pakene reaktio saa sinut sitten juoksemaan uhkaa pakoon päinvastaiseen suuntaan. Tämä kaikki on toimintaa ja siihen kuuluu mahdollisuus liikkeeseen. Johonkin tälle alueelle sijoittuu miellyttämisen malli, jota en tässä sen tarkemmin kuvaa. Ongelmia alkaakin tulla, jos liike ei toteudu. Seurauksena on liikkumattomaksi jähmettyminen ja liikkumattomuuden  tila puolustautua ja sitten seurauksena on lopulta täysi lamaantuminen, liike sammuu. Kaikki mallit ovat osa puolustautumis järjestelmää uhkaa vastaan ja  ne siis suojelevat elämää. Edelleen kaikki on hyvin, kun järjestelmä palautuu takaisin optimaaliseen tilaansa. Ongelmat syntyvät kun palautuminen ei onnistukkaan, vaan tämä tai osa näistä - taistele, pakene, jähmety, miellytä, lamaannu,  järjestelmästä  jää aktiiviseksi. Syitä tälle voi olla yhtä paljon, kuin sosiaalisia uhkia ympäristöstä löytyy, muiden uhkien lisäksi. 

Fysiologisesti tässä tilassa ensin sydän toimii nopealla sykkeellä ja pumppaa verta raajoihin taistelun ja paon onnistumiseksi. Tarkkaavaisuus keskittyy taistelun kohteeseen tai pakoreitin suuntaan ja laajempi havaitsemisen tila väistyy. Hengitys nopeutuu. Silloin kun nämä eivät tuota tulosta ja estyvät seuraa  lamaantuminen ja liikkumattomuus. Näistä syntyy traumaattisia kokemuksia, jotka saattavat olla hyvinkin vahvasti kehomuistoissa ja estävät palautumisen  prosessin käynnistymisen.

Trauma ja palautuminen

Olen aiemmin kirjoittanut, että palautumisella on myös syvempiä merkityksiä. Aiheen, nimeltä trauma, noustessa yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen arkikielessä, on hyvä ymmärtää, mitä tarkoittaa palautuminen ja trauman yhteys. Palautuminen saa jälleen eri merkityksen tässä asiayhteydessä, kuin pelkkä kuormituksesta palautuminen, liikunnasta palautuminen, työssä palautuminen jne. Nykytiedon mukaan olemme lähes  jokainen läpikäyneet, jollain tasolla, jonkin haavoittuvuuden (trauman) kokemuksen. Osa ei ole edes kunnolla selvinnyt näistä kokemuksista. Osalla se on vielä tietoisuuden kosketusta vailla. 

Palautuminen liittyy myös traumaan. Palautuminen on osa puolustusreaktion vaiheita, mutta ei kuulu puolustusreaktioiden piiriin. Nämä salamannopeasti aktivoituvat reaktiot ja  järjestelmät ovat  vaistomaisesti toiminnassa. Puolustusreaktion eri vaiheet riippuvat olosuhteista, tapahtumasta ja yksilön voimavaroista. Nämä vaiheet liittyvät oleellisesti ihmisen vireystiloihin. Ensin ihminen on kuitenkin orientoitunut vallitsevaan tilanteeseen ja sen jälkeen tapahtuu, nämä  kaikki tai joitain, seuraavia asioita: merkittävä muutos vireydessä, orientoitumisrefleksi voimistuu, kiintymisen ja sosiaalisen sitoutumisen järjestelmät aktivoituvat, liikkeen aikaansaavat puolustusjärjestelmät aktivoituvat, liikkumattomuuden järjestelmät käynnistyvät, palautuminen toteutuu, lopuksi tapahtuu yhdistäminen. (Odgen, ym. 2009)

Nämä kaikki siis liittyvät vireystilaan. Saatoit huomata, että vaihtelut olivat yli- ja alivireyttä. Kuormittuminen  kehossa ja mielessä  saattaa silloin koskettaa näitä molempia järjestelmiä ja jokaista puolustusreaktiota. Kertaluontoisena voimakkaana tapahtumana tai pitkään jatkuvana tapahtumana.

Palautuminen  traumatapahtumassa

Palautuminen tapahtuu, kun uhkaava tilanne on ohitse. Sen vuoksi palautuminen ei kuulu puolustusreaktioihin -  se poikkeaa kuitenkin arkitoiminnoista (Odgen, ym. 2009.)

Fysiologinen palautuminen tapahtuu, kun vireystila lähestyy sopivaa perustasoa. Puolustusjärjestelmät  kytkeytyvät pois päältä. Sympaattisen reaktion ollessa kyseessä esim.  jännitys ja sykkeen kohoaminen, vaimenevat. Sympaattisen hermoston tilan laukeaminen voi tapahtua myös hallitsemattomana vapinana. (Levine, 1997). Ihmisellä tärinään saattaa liittyä emotionaalinen tila -  tarve itkeä. Sosiaalisen liittymisen tarpeet saattavat aktivoitua. Ihmisellä on silloin tarve puhua tapahtumasta. Tähän tapahtumaan liittyy silloin kiintymyksen, turvallisuuden ja luottamuksen tunne.  

Parasympaattisen puolustuksen tilassa vireystila kohoaa alivireydestä kohti perustasoa. Silloin, kun trauma tapahtumaan liittyvät sekä yli- , että alivireys, toiminta palautuu energian purkamisen kautta.(Odgen, ym. 2009)

Fysiologinen ja psykologinen palautuminen vaaditaan toipumiseksi trauman kokemisen jälkeen. Palautumisessa huomio siirtyy loukkaantumiseen (kipu, kokemus, tunne), ja aloitetaan toipuminen ja vaurioiden korjaaminen lepotilassa. Uhkatilanteen väistyessä kipujärjestelmät toimivat jälleen aktiivisesti. (Esim.onnettomuus). Silloin, kun tätä levon ja palautumisen vaihetta ei päästä toteuttamaan loppuun saakka, syntyy kroonistuminen. Tapahtuma on suljettu pois kehon ja mielen muistoista. Tilanne saattaa tuottaa häpeän tuntemusta, joka vuosi se suljetaan pois mielestä.  Tapahtumasta ei silloin myöskään kerrota. ( Seurauksena esim.väsymys,uupumus). Kyvyttömyys viedä palautumisvaihetta päätökseen saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Olet varmasti jo huomannut palautumisen aivan samat prosessit, kuin esimerkiksi kuormittuneisuuden ollessa kysymyksessä. Minkä vuoksi tästä kirjoitan on se, että kun kuormittuminen, vaikka työelämässä tai perheessä tapahtuu, niin keskeneräiset tiedostamattomat prosessit voivat aktivoitua. Ne syvät juuret ihmisen kokemusmaailmassa nousevat esille ja siitä on seurauksen OLO.  Olo on ilmiö, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat eri palvelujen pariin. Olo on se jäsentymätön tila, johon liittyy kokemus epämiellyttävyydestä. Tätä taustaa vasten ymmärrät ehkä omiakin  olojasi paremmin. Harvemmin hyvään oloon haetaan apuja:)

Palautumisohjelmat koulutuksessa ja niiden merkitys kokemuksista palautumisessa

Aikoinaan kun kehitin palautumisohjelmat (alkaen 2003), niiden ajatus oli lempeästi tietynlaisella liikkeellä irrottautua, niin sympaattisen,  kuin puolustavan parasympaaattisenkin tilan, päälle jääneistä rakennelmista. Ohjasin itse  näitä ohjelmia  lähes kymmenen vuotta osana koulutusta. Saamani kokemus reagoinnista oli hyvin laajaa.  Nykytieto on tuonut, tähän kehon kohtaamisen tapaan, vain lisää vahvistusta polyvagaalisen teorian valossa  ja siihen liittyvien aivohermojen toiminnan ymmärtämisen myötä. Aiemmasta tekstistä huomaat, että molemmissa vireyssuunnissa, ”tietynlainen” liike on avainasemassa. Palautumisohjelmissa on monta erilaista tapaa, jotka tukevat tätä palauttavaa työskentelyä. Vähitellen ollaan tiedostamassa  näitä asioita yhä enemmän. Ymmärretään jo se, että kehon vapautumiseen tarvitaan muuta, kuin suorittavaa liikettä ja hengitystä.. En tiedä onko nyt myös ohjelmien syvemmälle oivaltamiselle tullut aika?  Uskon niin, koska tässä erään traumakoulutuksessa mukana olleen kollegan ja valmistuneen palautumisohjaajan huomio. ”Traumakoulutus syvensi aiemmin opittua ja koettua. Pohdinta vei useasti Palautumiskoulutuksen hetkiin ja vahvisti kokemaani liikeohjelmissa : kehon kautta tapahtuvaa luonnollista prosessia

Lähteet kirjasta Trauma ja Keho.

terveisin Ulla

Ulla.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puolustusreaktio, palautuminen, trauma, keho, mieli

Kehoa tuntemalla kohti terveyttä

Tiistai 31.8.2021 - Ulla ollikkala

36F87CCA-04F3-4C14-A633-716BD4045A37.jpeg

.

Saattaa olla, että kirjoitus jakaa mielipiteitä, mutta sekin on ihan hyvä. Molemmilla mittauksen näkökulmilla on varmasti aivan sama suunta ihmiselle - kohti terveyttä.

Oma valinta ja oma näkökulma

Minulta on kysytty, kuinka mittaan omaa terveyttä ja palautumista. Pohdittuani tätä, päätän nyt vastata tähän kysymykseen. Aina, silloin tällöin, mittaan sykkeeni ja mittaan verenpaineeni. Ne ovat pysyneet suositelluissa rajoissa. Aina toisinaan, mittaan myös askeleita. Tiedän, että niitä tulee töihin n. 6000, riippuen mutkista matkalla. 

Olen toki tutustunut sykevälivaihtelun mittareihin, silloin kun ne olivat vielä aika hankalia käyttää, vuosi oli 2009- 2010. Oivalsin silloin, mikä merkitys näillä on palautumisen tilan todentamisessa. Halusin mitata niillä palautumista omassa opinnäytetyössä AMK: ssa, mutta tekniikka oli vielä silloin hankala saada toimimaan. Sen vuoksi ne jäivät pois. Itselläni mittasin sykevälivaihtelua ajomatkalla opiskelemaan, noin 160 km matkalla, ja totesin palautuvani autoillessa. Tähän mittarit sitten kohdallani jäävätkin. Yhden palautumis mittauksen olen tehnyt eräällä työpaikallani 2 päivän ajan, jossa todettiin, että palaudun, kun teen terapiatyötä, mutta kuormitun kahvitauolla. Molemmat asiat tiedostin omassa kehotuntoisuudessani.

Mieluiten mittaan  terveyttäni kehoa kuuntelemalla. Aamulla ja päivällä, kun olen virkeä tiedän palautuneeni yön aikana ja kuorma on ollut oikeassa suhteessa lepoon arjessani. Jos on toisin, lepään ja teen kehoa purkavaa huomioimista enemmän. Jostain kohtaa kehoa kipeytyessä, tutkin mikä kohta kehossa ei liiku. Mittaan siis liikkuvuutta ja liikkeen laatua itsessäni. Usein kivut tulevat siitä, että kehon eri segmenteissä on liikkumattomuutta, joko tekemisen tai tekemättömyyden vuoksi. Haluan tukea terveyttäni olemalla itselleni herkkänä, kuuntelemalla, havaitsemalla, ymmärtämällä ja sitten päästämällä irti asioista, jotka kuormittavat.

Itseä tuntemalla kohti terveyttä

Ohjaan mielelläni ihmisiä tarkastelemaan itseään (ainakin välillä) ilman mittareita eli hieman toisin kuin markkinat meitä ohjaavat. Teen näin, koska tiedän, että se on meille kaikille aivan mahdollista ja taloudellisesti kestävää. Se vaatii vain hieman herkkyyttä omien aistimuksen ja  aistien kuulemisessa.

Meillä on valtava aistijärjestelmä kehossamme. Siihen tutustuminen on hyvin palkitsevaa. Nyt on tietysti kyse on eksteroseptio- ja interoseptiojärjestelmistämme. Nämä järjestelmät sisältävät kaikki aistisi ja sen lisäksi  asentotunnon ja tasapainon järjestelmät, kudokseen kohdistuvien tuntemusten aistimisen ja sisäelinten tilan aistimisen. Sisäinen tila taas kertoo perustarpeista, autonomisen  hermoston aistimisen tilasta, neuroseptioista ja tunteiden aiheuttamista tuntemuksista ja seurauksista kehossasi ja mielessäsi. Aivojen alueella (nykytiedon mukaan)  sellainen alue kuin insula, luo meille sitten perustan ”miltä kehossa tuntuu”. 

Yllätytikö sinä tästä omien sisäisten aistien määrästä?

Kehotuntoisuus

On tärkeää huomata ne viestit, joita tämä järjestelmä lähettää. Puhunkin kehotuntoisuudesta, joka on nykyisin käyttämämme sana palautumisohjaajakoulutuksessa. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa oman toiminnan tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. Kehotuntoisuus viestii ihmiselle sitä tilaa jonka ihminen kokee kehosssaan. Tai oppii kuuntelemaan kehostaan. Tätä huomioin kehossani pävittäin. Pieni esimerkki:  ”rentouden soljuessa kehoon vatsa ääntelee, tai jännitysten purkautuessa lihaksistosta, kehon  äänet ovat hyvin erilaisia, oletko näistä tietoinen”. (Kehoterapiassa käytettävä työskentely) 

Tunnistatko näitä viestejä?


Opettele kuuntelmaan

Opetellessaan kuuntelemaan näitä kaikkia aistijärjestelmiään ja siten myös sisäisen järjestelmän yhtä tärkeää osaa eli autonomisen hermojärjestelmän viestejä, on tunnistettava mitä itsessä tapahtuu vireystilojen tasolla. Miten reagoi erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea niihin muihin ihmisiin. Sen jälkeen on sitten mahdollista lähteä muuttamaan opittuja toimintamalleja ja taipumuksiaan. Meidän toimintamme perustuuu omaan toimintahistoriaan, lapsuuteen ja aina kiintymyssuhteen pohjalle. Tämä kaikki paljastuu käyttäytymisessä. Näihin järjestelmiin sitten  liittyy opitut tavat käyttää kehoasi muidenkin aistijärjestelmien tasolla.

Näitä asioita minä "mittaan" itsessäni

Mittaatko sinä?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kehotuntoisuus, aistit, käyttäytyminen, pysähtyminen

Elämää määrittävä tunne?

Lauantai 21.8.2021 - Ulla

Työskentelen yksilöasiakkaiden, sekä ryhmien ja koulutustyön parissa. Kaikissa näissä on tullut peruutuksia ja runsaasti muutoksia vallitsevan globaalin tilanteen takia.

Me ihmiset ”kipuilemme” nyt maailmanlaajuisesti, eri ratkaisumallien ja päätösten parissa. Katseet onkin tässä kohtaa hyvä suunnata yksilöön ja yksilön toimintaan. Toimintaamme  määrittää meidän jokaisen omat selviytymiskeinot. Tämä kirjoitus on jälleen niitä ajatuksia, joita itsellä herää ihmisiä kuunnellessa

Olen kuunnellut ihmisiä tässä hetkessä. Ihmiset ovat asettuneet puolesta/vastaan asetelmiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin sitä näkökulmaa, joka tässä sairastumisen uhkatilassa,  johtaa meidän molempien suuntien käytännön toimintaa, tunteita ja ajatuksia. Mielestäni tässä ohjaudutaan vahvasti tunne edellä. Pelko ohjaa toimintaa.

Pelon merkitys arjessa

Ihmistä suojaava perustunne on pelko. Pelko on se tunne, joka pitää meidät hengissä. Se ohjaa meitä toimimaan itseen kohdistuvassa uhkatilanteessa. Pelon aktivoituessa turvallisuuden tunne ja kokemus väistyy tai ainakin muuttuu. Meillä jokaisella on omanlaiset toimintajärejstelmät ja toimintatapumukset, jotka määrittävät tätä olemisen tilaa arjessa, ihan automaattisesti. Pelko tässä kohtaa on molempia puolia, (puolesta/vastaan) yhdistävä tekijä. Molemmilla tahoilla on pelko sairastumisesta. Pelko, jopa kuolemaan johtavista omista ratkaisuista tai  kuolemaa ehkäisevistä ratkaisusta. Aivan, molemmat tahot pelkäävät, itsen sairastuvan, sillä yksilötasolla. Yhteinen ja yhdistävä asia on sairastumisen pelko, suunta josta sitä lähestytään on vain erilainen. Tässä kohdassa tarvitaan siis ymmärrystä näkökulmiin. Näkökulmia voi tarkastella kummasta suunnasta tahansa ja kyseessä on sama lopputulos, sairastumisen pelko.  Olemmeko sittenkään niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme näissä yksilöllisissä valinnoissamme? Ihmistähän johtaa toiminnoissaan jokin tunne. 

Otetaan yksinkertaisempi esimerkki elävästä  elämästä, ilman sairautta. Ihminen päätyy esimerkiksi avioeroon. Punnitessaan pelkojensa keskellä asioita,  päätyy sitten ratkaisuun, jonka tietää jakavan ympäristön mielipiteitä. Tapahtuu puolesta ja vastaan ilmiön syntyminen. Osa ihmisistä katoaa ympäriltä tämän ratkaisun myötä, jonka valitsija tekee tilanteessa, jossa etsii itselleen hyvinvointia. Osa ihmisistä jää, on neutraalina yksilön omalle valinnalle, ja elämä jatkuu hieman erilaisena. Meihin vaikuttaa väistämättä ne toiset ihmiset, koska emme elä tyhjiössä. 

Pelon syvät juuret

Pelko on mielenkiintoinen tunne. Se on yksilön oma totuus, oma kokemus. Nonverbaalisella vaiheessa eläessämme se on suojareaktio, näkyy esimerkiksi säikähdykseessä eli pelästymisessä. Kehittyneemmässä vaiheessa meillä kaikilla on jo mahdollista säädellä pelkoa, jo sen havaitseminen on säätelykeino. Sitten säätelyn jälkeen on mahdollista lähteä pelkoa tarkastelemaan järjen avulla. Olemmeko niin järkevällä tasolla, että tämä toimii? Ymmärrämmekö me, että tässä on kysymys sen järjestelmän tapahtumasta, joka liittyy palautumisesta takaisin rauhan ja levon tilaan.

Pidämmekö tietoisesti yllä pelkoja, koska aivan itsessä, se syvin pelon rakennelma on jäänyt kohtaamatta?

Terveisin Ulla

Ullaollikkala.jpeg




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pelko, tulevaisuus, näkökulma, turvallisuus, sairaus, globaali, ero, toimintajärjestelmä.

Hiljaisuus!

Torstai 19.8.2021 klo 14:35 - Ulla



Teimme Palautumisen podcastia aiheesta Luonto ja hiljaisuus. Lisäksi meidän viimeiset Palautumisohjaajan kolme koulutusjaksoa keväällä ja nyt alakusyksystä on liittynyt luontoon ja hiljaisuuteen.

Hiljaisuudesta jäi monia asioita vielä mietittäväksi. Esimerkiksi se,  mikä on riittävää hiljaisuutta, ollakseen laadukasta. Mikä sitä mittaa?


”Hiljaa Suu”


Etsin hyllyyni ajautuneen kirjasen, Hiljaisuuden voima. Se on vuodelta 1935. Kirja opettaa hiljentymistä rukouksen* keinoin. Tässä kohdassa mikään ei yllätä, rukouksessakin hiljentyä voi vain yhdellä tavalla, oma suu on hiljaa! 

Tästä tuskin on kiistoja ja eri näkemyksiä maailmallisessakaan mittakaavassa. 


”Hiljaa Suu” on Ninan oivallus hänen omasta tyynynliinasta, jossa luki Hiljaisuus! Hieno oivallus jo vuosia sitten, sitähän se hiljaisuus yksinkertaisuudessaan onkin. Nämä suomenkieliset sanat ovat toisinaan hyvin kuvaavia.


Laadukas hiljaisuus


Puhumme yleensä liikaa ja liian paljon. Olemme puheellamme jättäneet kuuntelemisen alisteiseen asemaan. Laatua on vaikea hiljaisuudesta mitata, mutta tässä on siihen yksi näkökulma. Laadukasta hiljaa olemisesta tuleekin silloin, kun kuulet toista. Toinen saattaa jopa puhua paremmin kuin sinä. Sekin voi olla pelottavaa huomata. Hiljentyessä jätät omat ajatuksesi ja mielesi tyhjenee. Se on laadukkaan hiljentymisen edellytys ja kuulemisen ehto.


Hiljaisuus toiveissa (rukouksessa)


Hiljentyminen tapahtuu ennen rukousta, hiljentyminen on rukous ja hiljentyminen tapahtuu rukouksen jälkeen. Tässä kohtaa jokainen voi mieltää sanan rukous itselleen sopivaksi. (* Toivoa, pyytää hartaasti, anoa, kutsua avuksi jne.)

”Kierkegaard kirjoittaa näin; mitä hartaammaksi ja syvemmäksi rukous* tuli, sitä vähemmän hänellä oli sanottavaa. Viimein hän vaikeni kokonaan ja hänestä tuli kuulija. Hän ajatteli, että rukous on puhumista, mutta hän oppi, että se ei ole sitä, eikä myöskään vaikenemista, vaan kuuntelemista. Se on hiljentymistä, hiljaa olemista ja odottamista.”


Hiljaisuuden jälkeen saattaa tapahtua suuria asioita. Hiljaisuudessa kun antaudutaan elämälle. Oletko huomannut? Yksinäisyydessä kerätään itselle uutta  voimavirtaa. Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa lataudutaan uudelleen. Hiljaisuudesta nousee sisimmästä uusia ohjeita omaa elämää varten, oivalluksiksia ja luovuudeksikin sitä kutsutaan. Hiljaisuudessa on mahdollisuus päästää irti jännittyneisyydestä ja avautua jälleen vastaanottavaksi. Ja vaikka emme saisi mitään oivallusta, hiljaisuus on joka tapauksessa meille hyödyllistä.


Hiljaisuudessa ollessa  luovutaan hermostuneisuudesta, sillä hermostuneisuus on malttamattomuutta ja pelkoa. Hiljaisuudessa loppuu kiire ja touhuaminen. Ympärillä oleva toiminta ei enää riipu itsestä, koska hiljaisuudessa vain olet.

Hiljaisuus kuuluu jokaiseen päivään, säännöllisesti. Aivan kuten ruokakin. Hiljaisuus on sisimmän ravintoa. 


”Hiljaisuusjuttujen” ja ympäristön merkitys 


Hiljaisuudesta käytetään usein nimeä retriitti. Me käytämme sanaa  ”Hiljaisuus” kuvaamaan sitä, mitä tapahtuu. Nykyihmisen elämä on aika hektistä  ja sen vuoksi puitteet on hyvä luoda hiljaisuuden kokemisen ympärille. (Koulutuksessa*) me kouluttajat johdamme opiskelijamme monin jutuin, juuri opetuksen vuoksi,  hiljaisuuteen. Normaalisti hiljaisuuden päivässä, vähempikin  riittäisi. Autamme luonto-, ääni-, keho-, ja hiljaisuusjuttujen avulla laskeutumaan olemisen tilaa kohti,  yhdessä muiden kanssa.)  Hiljaisuudessa nonverbaalinen kieli meissä aktivoituu ja hiljaisuudessa saattaa kokea hyvinkin varhaisia tunteita. Nämä ”jutut” ovat keino asettua olemaan ja kuulemaan itseään syvemmin. 

Eikä aika omassa hiljaisuudessa tarvitse olla aluksi  mitenkään mittava. Näitä näin alustettuja tiloja ei välttämättä kotiharjoittelussa aivan tavoita. Hiljaisuuteen hakeudutaan tilassa, joka on aivan muu kuin arkitila, suoden ruokailun ja nukkumisen järjestetysti, se tuokin hiljaisuuteen aivan oman elementin. 


Ympäristö on se, joka saa aikaan hieman normista poiketen epävarmuutta, jopa turvan muuttumista suhteessa ympäristön muihin vieraisiin ihmisiin. Hiljaisuudessakin muut ihmiset aktivoitvat ihmisessä eri ajatuksia, tunteita ja toimintaa. Ympäristön ei siis tarvitse olla hiljainen, eristetty paikka, jossa ei ole muuta elämää. 

Hiljaisuus tuodaan elämän sykkeen keskelle.

*) Palautumisohjaajakoulutus Luonto ja hiljaisuus jakso




Viimeisimmän Hiljaisuuden päivän palautetta, ryhmän luvalla, teille näkyväksi.


Ihana

Voimaannutttava

Sykkeenlaskija

Levännyt

Oivaltanut

Luonnollinen ja ihana olotila

Latautuminen tehokkaasti tulevaan työpäivään hiljaisuuden keinoin

Lahja itselle

Sijoitus itseen, näin vähällä rahalla (kontra etelänloma)

Nautin olosta, ei tarvitse olla sosiaalinen

Huomasin, kuinka kaipasin puhumalla asioiden jakamista, kaikesta kauniista ympärillä

Paljastuu, kuinka sinut on itsensä kanssa

Alustus ihana hiljaisuuteen laskeutuminen

Sauna ihana, samoin kuin yhdessä hiljaa uinti

Aamujuttu ulkona ihana, jatkan tätä kotonakin

Tätä olen kaivannut, vaikka hiljennyn kotona säännöllisesti

Sointukypy aivan ihana

Ymmärsin nuorten voimakkaita ääniä ympäristössä

Uni hyvää, nukuin päiväunetkin

Yllätyin kuinka hyvää uneni oli, vaikka nukuin useasti päivässä

Olon koko ajan nälkäinen, söin enemmän kuin normaalisti

Annoin aikaa nähdä ruoka

Haluaisin saada nämä luonnonäänet säilöttyä

Hidastuin

Verkkainen rytmi

Rentoutuminen helpompaa

Tunteet olivat tasapainoiset

Levollisuus itselle yllättävää

Kiitollisuuden tunne

Onnellisuus ja tyytyväisyys

Tyytyväisyys ja ilo 

Oivallus addiktoitumisesta puhelimeen, automaattiselle käden liikkeellä - ärtymys huomatessa.

Oivlasin itsestäni merkityksellisiä asioita, joita olin jättänyt kertomatta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hiljaisuus, hiljaa, suu, luonto, kokemuksellisuus, rukous

Jännitysrakennelmat, onko sinulla niitä?

Maanantai 9.8.2021 - Ulla Ollikkala



D0242648-8AA6-4512-BD56-C1EEB19F62E8.jpeg

KUVA: pixapay

Käsittelen tässä tekstissä sitä tapahtumaa, joka on palautumisen vaikeus jännitystilasta, jonka rakennelmat ovat syvemmällä,  kuin liikuntaharjoittelun tai muun fyysisen rasituksen  aikaansaama jännitystila. Pohditaan miellyttämisen, jähmettymisen ja  lamaantumisen kehollista ilmentymää sitten toisella kertaa.

Mitä jännittyessä tapahtuu?



Jännittyessä  tapahtuu hermostossa vireystilan kohoaminen eli   sympaattisen hermoston aktivoituminen. Tämän seurauksena tapahtuu  lihasten jännittäminen, hengityksen kiihtyminen, sydämen sykkeen nopeutuminen, tarkkaavaisuuden ja huomion kiinnittyminen hyvin  kapealle alueelle, pupillien supistuminen, kuulon herkistyminen, kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen aistien valpastuminen. Mielesi ei ratko tässä kohdassa muuta, kuin miten selviytyminen tilanteessa onnistuu. Hyvin kehollista toimintaa siis suurelta osalta. Tämä tapahtuma  on myös puolustautumisjärjestelmän käynnistymisen prosessi, aina ihmisen suojaksi.

Tämä järjestelmä on käytössä aina lapsuudesta saakka. Muistatko hetken, jolloin se tapahtui sinulla ensimmäisen kerran? Puolustuksesi käynnistyi, ehkä kerta toisensa jälkeen. Toisella jännitys saattoi purkautua hetkessä, keho palautui. Sitten olet sinä, jolla tämä palauttava järjestelmä ei pääse tapahtumaan, eli et onnistu palautumaan. Syntyy kehollinen jännitysrakennelma. Esteet palautumiselle saattaavat olla lapsen ympäristön turvattomuudessa, turvattomuuden hetkissä, sosiaalisten suhteiden turvattomuudesta, genetiikassa, ehkä myös temperamentissa. Nykytiedon mukaan jopa epigenetiikassa. Olet  ehkä siinä n. 5- 7 % joukossa, joka sitten myös kipuilee geenivirheen vuoksi,  jännityksen aihuttamista kipuoireista enemmän, kuin se toinen. 


Kuva: Mitä tapahtuu jännittäessä?

Silloin kun tarkastellaan syvempiä rakennelmia, tarkastelemme näitä varhaisessa kehityksen vaiheessa toteutuneita kehon reaktioita. Keho reakoi supistumalla, lyhentymällä ja tiukkuudella. Kasvot, leuka, kaula, hartiat, vatsa, selkä, lantio ja jalat, koko ihminen on supistunut. Voit kokeilla omalla kohdallasi, mikä kohta on sinulla se joka kiristää, saatat olla juuri tämän jännitysrakennelman äärellä. 

Kyvyttömyys viedä kehossa luonnollista jänntyksestä palautumisvaihetta päätökseen, saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Palauttavan liikkeen merkitys

Tämän vuoksi liikkeen merkitys on suuri. Vielä sellaisen liikkeen merkitys, jonka ideana on vaikuttaa koko kehon jännitysrakennelmiin. Nyt saatat huomata, ettei hengitysharjoitukset, salitreeni tai liikunta olekkaan se laji, jolla tähän paneudutaan. 

Kehoterapiassa (Reich, W. ym.) puhutaan sellaisista liikkeistä, jotka ovat ilme- ja ilmaisuliikkeitä. Liikkeitä, joilla ilmennetään kehon tilaa, kuvaillaan tunnetta, ja luodaan tarinaa itsestä. Tämä tapa vapauttaa kehoa, tukee sen uudelleen järjestäytymistä. Tämä on hyvä alku oman kehon vapautumiselle ja hengityksen vapautumiselle. Ohjatusti nämä löytyvät suunnittelemistani Palautumisohjemista ((2003-2020).

Pelkästään liike ei aina riitä. Toisiaan tarvitaan kehon ja mielen, sekä ohjauksen tarve sen oivaltamiseen, mitä tapahtumia on sisimpäänsä eristänyt eli sulkenut muistoistaan. Voin lohduttaa, näitä on aivan jokaisella.

Johtavatko nämä lapsuuden tapahtumat aikuisuudessa kehon jännityksiin?

Kyllä vain, sellaiseen, joka ei helpolla purkaudu. Kehoon, eli jollekin segmenntialueelle, jäänyt jännitys on altis äkillisestikin reagoimaan arjessa jokaiseen turvattomaan hetkeen, vuorovaikutukseen ja tapahtumaan. Jännitys on herännyt kehossasi. Elämmme ihmisten täyttämässä ympäristössä, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia kohtaamisiin, jotka eivät ole palauttavia. Niitä voi olla lähisuhteissa, työpaikoilla, ystävyyssuhteissa ja mitä mieleesi tuleekaan. Tunnustele sitä, mikä hetki on sinun hyvä hetkesi, sellainen jossa olet rento ja vapaa. Se on ihmisen luonnollinen tila olla ja elää. Tätä kutsutaan rauhoittumisjärjestelmän aktivoitumiseksi rekä rentoutumisreaktioksi. 😀




Terveisin Ulla

8DE6C8DE-1AAD-474A-BC17-3D80310EE65C.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautumisjärjesjeselmä, rentoutumisreaktio, segmentti, kehoterapia, jännitys, keho, mieli, lapsi, kiintymyssyhde , turvallisuus

Elämä ei ole kilpailu?

Perjantai 30.7.2021 - Ulla

6B2614AA-31D8-45F8-9F26-852C44003B8F.jpeg



Kuva: Ulla Ollikkala. Laitoin nyt tämän kuvan ihan tarkoituksella, niin näkyy joskus kirjoittajakin:)

Kilpailu on osa joidenkin ihmisten  elämää, monellakin  osa-alueella. Toisille se sopii vallan mainiosti, toisia se ei kiinnosta lainkaan. Tämä ei siis ole arvostelu aiheesta, vaan asian pohdintaa omalla kohdalla. Ehkä sinullakin on samoja ajatuksia?

Ensin on hyvä pohtia, mitä kilpailu on?

”Kilpailu on kahden tai useamman osapuolen välistä toimintaa, jossa kukin osapuoli tavoittelee tiettyä päämäärä, joka ei ole osapuolten kesken jaettavissa. Kilpailua käydään useista eri syistä.”

”Toisessa, kapeammassa merkityksessä kilpailu on järjestetty tapahtuma, jossa osanottajien tavoitteena on kilpailun voittaminen. Usein tällaisiin kilpailuihin liittyy voittajan tai voittajien palkitseminen”  Lainaus on wikipedian sivuilta.

Pohtiessani kilpailua, se on asia, joka ei ole kiinnostanut  itseäni koskaan.  Tyypillisin aiheesta ensimmäisenä mieleen tuleva kilpailutilanne on urheilu, mutta kilpailu liittyy elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Itse muistan kokemuksen, kun jouduin kouluaikoina koulujenvälisiin urheilukisoihin. Mietin jo silloin,  onko tässä mitään järkeä. Koettaa voittaa toinen juoksussa ja tuulettaa maaliviivalla omaa paremmuuttaan. Tätä pohdin silloin lapsen ajatuksella.



Missä kaikessa kilpaillaan?

Kilpailu on tullut meidän ihmisten elämässä näkyväksi monella osa-alueella.

Se alkaa jo pienen ihmisen elämässä,  äidin raskauden aikana, kuka on paras ja parhaiten raskauskuosissa pysyvä odottava äiti. Mitä tämä saakaan aikaan kasvavissa ja kehittyvissä ihmissoluissa. Kilpailu jatkuu siitä, kuinka  täydellinen lapsi on syntyessään. Onko meidän lapsi kiltimpi kuin teidän, nukutut yöt paremmuuden mittarina. Koulumaailmassa sitten jatkuu rankka kilpailu. Numerot kertovat sinun olevan joko hyvä tai huono. Kilpailu opiskelupaikoista peruskoulutuksen jälkeen, sitten seuraavaksi kilpailu työpaikoista. Kilpailu työpaikan sisällä, kuka saavuttaa tavoitteet. Kilpailu kauneimmasta ja tyylikkäimmästä kodista, parhaimmista harrastusmahdollisuuksista ja lomamatkoista, joissa on kokenut luksuselämää.

Huomaat jo varmaan,  lista olisi loputon, tässä vain jotain ajateltavaa aiheesta.



Miltä kilpailu tuntuu minusta?

Itsellä kilpailu aiheuttaa ensimmäisenä tunteena siitä pois vetäytymisen. Mikä on niin tärkeää elämässä,  että siitä pitää kilpailla. Elämä itsessään ei ole minulle kilpailu, vaan lahja. Lahja olla ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan omannäköistä ja  hyvää elämää. 

Elämässä, minun mielestäni, suurin merkitys tulisi olla hyvyydessä, toisen ihmisen  ystävällisestä kohtaamisessa, ohjaamisessa  ja kuuntelussa, näitähän me tarvitaan  toistemme kanssa. Pitäisi antaa valtavan iso merkitys sille, miten kauniisti osaat toista kannustaa ja antaa apuasi. Yhdessä toimiminen ei ole kilpailua paremmuudesta. 

Miten usein tähän törmäät työpaikallasi? Miten usein kannustat ja arvostat toista hänen työssään? Miten tunnistat tätä ystävyyssuhteissa? Miten usein kiität saamastasi avusta? Tässä on mielestäni psykologisen turvallisuuden ( vuonna 1960 esille tullut käsite) ensimmäinen lähtökohta yhdessä toimiessamme.  Kilpaillessa kun on aina  häviäjiä ja  niitä joiden epäonnistumiset ruoditaan, riskiskinottajia, joita kannustetaan, joskus myös erilaiset ja erimieliset sivuutetaan. Moniko työpaikka olisi turvallisempi ja näin paljon parempi, moniko yhteistyö olisi sujuvampaa, moniko yksilö olisi tyytyväisempi  elämäänsä. Moniko ystävyyssuhde rakentuisi toisin. Moniko parisuhde puhaltaisi yhteen toisella tavalla.

Voisimmeko olla innovatiivisia, tuottavia, itseämme likoon laittavia ihmisiä ilman kilpailua. Voisivatko tavoitteet olla sellaisia, että niitä täyttäessään ei tarvitsisi kilpailla.

Mitä meille tapahtuu?

Kuinka usein kilpaillessa rikotaan toisen rajoja. Astutaan sille alueelle,  jossa toinen jo on ja pyritään työntämään toinen  pois. Ottamaan itselle toisen paikka. Tämä kuuluu minulle, minä olen paras. Minä ylitän ensin ”maaliviivan”.

Mitä piirrettä tässä kohtaa ihminen ruokkii itsessään? Tätä pohdin nykyisin aikuisen ajatuksin.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämä, kilpailu, turvallisuus, urheilu, työ

Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla



AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

FD60650F-97B0-4CBE-854A-1664FC98BDA6.jpeg-itselleni-sellainen-aiti/





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, kiintymyssuhde, turvallisuus, keho mieli, palautuminen

Lomalla

Maanantai 19.7.2021 klo 11:41 - Ulla

2B09E880-08BE-4E93-8912-AA2B2235EEDB.jpeg

Kuva: Ilpo-koira istahti hetkeksi laudalle, ihan omaehtoisesti. Oli käynyt juuri vilvoittelemassa. Kuuma aurinko ei sovi koirille, joten sen vuoksi matka ei jatkunut laineille hänen kanssa.


Loma

Tämä aika on ollut toisille mitä parhainta ja toisille mitä vaikeinta aikaa. Siis loma-aika. Niille, joilla kuormitus on ollut jatkuvaa ja taidot päivittäiseen palautumiseen heikot, saattavat kokea, että on löydettävä ensin lomamoodi. Luen siitä usein kertomuksia, että ensimmäinen viikko lomasta meni nukkuen ja etsien aktiivisuutta tehdä mitään. Kuulostaako tutulta? Kysymys voi olla juuri siitä, että olet unohtanut arjessasi tuottaaa itsellesi hermostollisella ja mielen  tasolla rauhaa ja turvallisuutta. Ilman näitä asioitahan ei palautuminen toteudu.

Mainitsin aiemmin, että tämä liittyy palautumisen taitoihin. Ihminen, joka oivaltaa palautumisen osaksi jokaista elämänsä tuntia, voi paremmin läpi vuoden. Lomalle siirtyminen ei siten vaadi enää mitään erityisiä toimintoja. Ihminen vain toteuttaa siirtymisen vähemmän aikataulutettuun aikaan. Pohdimme tätä samaa aihetta yhteisessä palautumisen Podcastissamme, johon linkki tässä: https://www.spreaker.com/episode/45526634


Loman tarkoitus

Tarkoitus lomalla on se, että ihminen toimii lomalla omalla ajalla ja omilla ehdoillaan. Tai näin sen pitäisi olla. Usein vain käy niin, että oma itse jää perheen, lasten tai vanhempien hoitamisen ja huoltamisen  alle. Pohdin siirtolapuutarhalla ystäväni kanssa, juuri eilen, tätä asiaa. Kuinka elämässä on tartuttava aina hetkiin, kun mitään erityistä ei edellä mainituilla alueilla ole meneillään. Siis jälleen jokaiseen tuntiin, itsen palautumisessa. Elämästä tulee silloin arkisuudessaan hyvin merkityksellistä. Tässäkin hetkessä nautin juuri siitä, että olen juonut aamukahvin ja istun kirjoittamassa palautumisen blogia lomasta. Nauttien ilolla elämästä. Meneillään on tälläkin hetkellä henkilökohtaisessa elämässä monia kuormittavia ja raskaista  asioita, mutta hetket olla, ovat edelleen ainutlaatuisia. Niitä ei voi mikään tai kukaan viedä itseltä.


Energinen palautuminen

Energinen oleminen on itselle myös palautumista. Tällä tarkoitan sitä, että koen suunnattomasti mielihyvää siitä, että voin tehdä asioita, vaikka yhteisön hyväksi. Olen mukana siirtolapuutarhani huvitoiminnassa, joka irrottaa mielen loistavasti ajatuksissa askartelusta. Palkintona on mielihyvä. Toinen energinen oleminen on liittynyt liikuntaan eli suppailuun. Olla luonnon sisässä, lipuen ja liukuen siinä parhaiten palauttavassa  ympäristössä. 

Itsellä loma jatkuu edellen aikataulut unohtaen ja sitten tämä tila muuttuu jossain vaiheessa aikatauluihin ja työhön. Edelleen palautumisen ehdoilla. 

Miten sinulla?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Loma, palautuminen, omaaika, lepo, suppailu

Olemisen pyhyys

Tiistai 13.7.2021 klo 9:38 - Ulla

Oleminen_.jpeg



Kuva: Ulla

Tässä kirjoituksessa kerron itse kokemastani rauhan ja rentouden tilasta. Haluan jakaa nämä ajatukset myös kanssasi, ehkä tunnet samoja ajatuksia  ja koet samoja kokemuksia.

Puhtaasti energisiä olemisen hetkiä

Kesän lämpötilat ovat sallineet runsaasti oleilua. Harrastan sitä muutenkin, koska joutilaisuuden tila on minulle  luontaisesti helppoa. Yli kaiken pidän päiväunista ja tietysti sitten tietoisesti rentoutumisen tilasta. Jotkut voivat kutsua näitä rauhoittumisen hetkiä meditoinniksi tai mietiskelyksi, kaikki käy, itselle ne ovat pelkästään puhtaan energisiä olemisen tilan hetkiä, siis miettimättömyyttä. 

Lue lisää aiemmasta aiheeseen liittyvästä blogistani 2017. https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/07/16/20076

Rentoutumisen pyhä tila

Rentoutuminen on ollut osa elämääni yli 30 vuoden ajan, sen vuoksi se ei tarvitse mitään erityistä aikaa, paikkaa tai erityisen tilan ottamista. Olen ihastunut rentoutumiseen jo yhdeksänkymmentä luvun alussa ollessani kuntohoitajana fysioterapissa  ja olen itsekin opettanut sitä  muille vuosikymmenen ajan. Olen myös keho-ja rentotusterapeutti, joka tarkoittaa rentoutumisessa tapaa, joka sallii pelkän olemisen, tiedostamisen tilan,  oleminen juuri hetken tilassa, vapauden olla myös ilman rentoutta, juuri sellaisen kuin on hetkessään. Ei siis autogeenisiä, progressiivisiä tai sovellettuja keinoja.

Rentoutumisen hetkissä kokee oivalluksia, näkee asioita toisella tavalla, matkailee mieleen ja ulos mielestä. Ulos mielestä matkaaminen tuottaa mielenkiintoisimmat kokemukset. Tunnistatko sen, kuinka näet koko maailman-maailman mittakaavassa, tai näet maailman avaruudellisen hahmottamisen kautta. Silloin oma osuus maailmassa kutistuu ja muuttuu hyvinpieneksi "atomiosaksi". Olemassa olon merkitys muuttuu ja se muuttuu osaksi kaikkea ympärillä olevaa.

Viimeksi makoilin tällaisessa tilassa kotijärven maisemisssa. Koin, että yhteys ympäristöön oli voimakkaampi kuin aiemmin. Tiedätkö sen tunteen, kun havaitset ympäristön eri tavoin, tavalla jotka kutsutaan havaitsemisen syvemmäksi ilmiöksi. Ympäristömmehän koostuu elektroneista, protoneista ja neuroneista, eli valtavasta määrästa sähköenergiaa,  ja me  kaikki koostumme näistä rakennelmista. Ihmiset, eläimet, elävä ja tieteen mukaan myös ns. kuollut materiaali. Rentouden tilassa, sen lisäksi, että havaitset, myös tunnet sen syvän yhteyden tähän ympäristöön. Nämä hetket ovat huikeita olemisen tiloja, olet yhtä sen ympäristön kaikkeuden kanssa, joka on olemassa.

Nykyisin rentoudun myös upouudella suplaudallani, makoillen selälläni järven sylissä. Huikeinta oli auringonlasku viime viikolla tällä tavoin. Luonnon sylissä, pienten aaltojen keinutukessa on jotain suurta pyhyyttä, joka liikuttaa mieltäni. 

Lapsena otin usein veneen ja annoin aaltojen viedä itseäni järven selälle ja koin aivan samoja tunteita. Palasin siis vanhaan kokemukseeni, jonka olin hetkeksi unohtanut. Lapsena en ymmärtänyt sen kokemisen tilan pyhyyttä, vaan pelkän olemisen tilan. Olen aivan lapsesta lähtien nauttinut itsekseni ja yksin olemista suunnattomasti.



Ajattomuuden tila

Ohjaan alkumatkaa tähän kokemukseen myös koulutuksessa, silloin kun se tulee mahdollisuutena mieleen. Viimeksi eräällä luonto jaksolla. Ajan voi sivuuttaa ja nähdä itsensä olemisen tilassa. Todellisessa läsnä olemisen kokemuksessa  ilman harjoitusta ja suorittamista ja ilman mitään metodia. Olemista ja ajattomuutta itsessään ei voi sivuuttaa, silloin kun sen syvyyden löytää, silloin havaitsee ympäristöä, ihmisiä, koko maailmaa hieman toisin. Puhtaassa energiassa on pelkästään hyviä asioita. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rentoutuminen, oleminen, joutilaisuus, pyhyys, järvi, luonto, palautuminen

Miten rakennan kestävää hyvinvointia?

Keskiviikko 7.7.2021 klo 20:53 - Ulla

Valoa_tunnelin_paassa



Kuva: Ulla

Olet ehkä huomannut seuraavan asian. Tai kokenut lukemattoman monia yrityksiä. Siis, olet pyrkinyt kohentamaan  elämänlaatuasi, parantamaan hyvinvointiasi ja koettanut muuttaa vanhoja tottumuksiasi. Niitä kutsutaan jopa elämäntaparemonteiksi. Ainakin jokaisen pidemmän juhlapyhän ja loman jälkeen kallistat ajatukset tähän suuntaan. Myös vuodenvaihteen jälkeinen aika on suosittu ajanjakso parempaan elämään. Uskon, että hyvin harva on välttynyt tältä ajattelulta. Mediassa voit havaita aiheeseen liittyviä artikkeleita, tarjolla on myös elämäntaparemontin tukea ja ohjausta. Tulokset ovatkin sitten aika vaihtelevia. Onko tuttua?

Koulutin aikoinaan yli kymmen vuotta kehoterapian alueella eri ikäisiä ja eri ammattitaustoista tulevia ihmisiä. Se, mitä usein havaitsin, reilun vuoden koulutusjakosissa, oli ihmisten hyvinvoinnin parantuminen, olemuksen muuttuminen, painon tasapainottuminen, myös suhde omaan itseen parantui. Myös ihmissuhteissa  tapahtui muutoksia, sekä erojen, että uuden kukoistuksen löytymiseen vanhassa suhteessa. Pohdin näitä ja mietin mitä ihmettä ihmisissä tapahtui. Viime aikona olen opiskellut ja oivaltanut uusia asiayhteyksiä.



Mitä meissä tapahtuu?

Oletko tietoinen siitä, missä syklissä  elät elämäsi eri asioita. Oletko mahdollisesti hyvinvoinnin toiminnassasi vasta valmiusvaiheessa, jossa eletty elämä ja opitut mallit estävät etenemistä kohti tavoitettasi eli muutosta. Oletko ehkä jäänyt jumiin tähän vaiheeseen, ja vanhat tavat estävät siirtymistä käynnistymisvaiheeseen.  

Oletko tietoinen, että myös kiintymyssuhdemallisi vaikuttavaa tähän asiaan. Aivan, varhaishistoriasi vaikuttaa tässä nykyhetkessä. Saatat olla suuntaamassa kohti valmiusvaihetta, mutta turvattomuus, luottamus omiin kykyihin, tuen puute ja pettymyksen tuntemuksesi, vanhalta kokemuspohjalta estävät edistymisesi. Kehosi supistuu, mielesi askartelee jossain ulospääsyssä, on se mikä tahansa - usein paluu vanhaan malliin. Olisitko uskonut,  että olemme jälleen näissä asioissa, vaikka puhutaan vain hyvinvoinnin malleista  tai elämäntapamuutoksista. Tai vaikka palautumisen mallin  toteutumisesta elämässäsi!

Toimintajärjestelmiimme vaikuttaa aina kiintymyssuhdejärjestelmä. Pohja ihmisen toiminnalle on turva-turvattomuus, laajentuminen-supistumien,  kohtaaminen-puolustauminen. Tältä pohjalta sitten saatat olla elämäntapamuutoksessa kulkemassa kohti puolustatumista, supistumista ja turvattomuutta. Ne ovat aina kokemus, ei ajatus! 

Kokemus näistä kehon ja mielen toiminnoista onkin sitten aikamoinen este muutokselle. Onko siis mikään ihme, että mitään seuraavia syklin vaiheita ei ole päässyt toteutumaan ja siten toivottu elämäntapamuutos on estynyt. Myös muutosta ja kulkua tukevan ohjaajan, on hyvä ymmärtää mitä vaihetta ihminen käy läpi ja kunnioittaa sitä ja sen rytmiä.  

Näiden lisäksi syklisiä vaiheita on muitakin, mutta tässä edellä oli malli, joka aktivoituu, kun elämäntapamuutokset eivät toteudu. Tämän lisäksi vielä hieman kevyempänä esteenä  seuraava. Oletko arvioinut omaa tavoitettasi suhteessa arvomaailmaasi ja periaatteisiisi. Nämä saattavat muuttua elämäsi varrella, mutta niitä on joka tapauksessa tarkasteltava suhteessa tehtäviin muutoksiin. Arvojen ollessa ristiriidassa tekojen kanssa,  kamppailet itsesi kanssa, matkan varrella rakentuneita arvopohjia vasten. 

Pohdin, miksi kehoterapian koulutuksessa ihmiset sitten muuttuivat. Ensinnä siihen vaikutti ihmisten  uteliaisuus, kyky toimia kehon kautta, lupa heittäytyä turvallisessa ympäristössä kokemaan uutta. Toimimaan toisella tapaa kuin on aiemmin toiminut. Suostuminen hengittämään vapaasti, rentoutumaan, liikuttamaan kehoaan luonnollisen liikkeen avulla. Ihmiset ikään kuin lopettivat elämänsä suorittamisen ja uskaltautuivat elämisen leikkiin. Tähän liittyy myös kehon kuuntelu ja sen viestien todesta ottaminen. 

Ajattele

Ajattelepa sitä, että voisit suhtautua  itsekin  muutokseen uteliaasti, kuin lapsi,  leikin lailla. Valitsisit vain vapaan elämän.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hyvinvointi, elämäntapa, toimintajärjestelmä, kiintymyssuhde, sykli,

Mitä näin?

Maanantai 28.6.2021 klo 10:12 - Ulla

5F7F45E3-99BD-4459-88A8-3C296C180FEE.jpeg

.

Aivan alkukesästä olin mukana eräässä tapahtumassa. Asettauduin tarkastelemaan tätä yli kaksituntista tapahtumaa ikäänkuin teatterinäytöksenä. Tässä näytöksessä oli mukana komedia, draama, farssi ja käytännössä tositapahtumat. 

Tarkkailijan roolissa taustalla, en nähnyt kaikkien ilmeitä, mutta todistin kehon kieltä ja osittain salaa puhuttuja lauseitakin. Kehot jäykistyivät, jännittyivät, vetäytyvät, lyhistyivät, vapisivat ja supistuivat. Osa kehoista poistui paikalta.

Kaiken alkaessa rauhallisesti, uskoin tapahtuman etenevän kuin kaunis kesäpäivä. Sitten esiin ponnahti lauseita:  aina, ei koskaan, minä kun olen tehnyt. Tapahtuma jatkui myös ihmisten persoonaan liittyvällä arvostelulla. Virheistä rokotettiin ankaralla kädellä. Mielenkiintoisia näkemyksiä, kun taloudellisesti positiivisetkin asiat kääntyivät negatiivisiksi. Mikään kun ei miellytä, ei edes plussatulos. 😀

Näe minut, kuule minua!

Yhteisön ollessa kyseessä, mieliä on monia, aivan samoin kuin esimerkiksi töissäkin. Tapahtui sitten tarkkailijan näkökulmasta seuraavia ilmiöitä: minä  jään huomiotta, huomaa minut. Silloin kun et huomaa, minähän solvaan. Minä jään huomiotta, silloin kun minua et huomaa, minä huudan. Minä jään huomiotta, valta on mennyttä, minä seison ja opetan muita, kuinka tehdään. Minä kun jään huomiotta, minä supisen toisen korvaan, kuinka huonoja muut ovat. Minä kun jään huomiotta, kehitän itselleni kehoani vapisuttavan raivon. Minä kun jään huomiotta, haukun ja nimittelen, kun en saa sinua mukaan minun raivooni.  Minä kun jään huomiotta, haluan kaikkien olevan kanssani samaa mieltä. 

”Minä kun jään huomiotta, otan asiallisen puheenvuoron ja keskustelen.” Näitä lauseita oli vähän, mutta oli kuitenkin. Turvallinen kohtaaminen näyttäytyi. 

” Esiin nousee puolustus, kun toisia kohdellaan asiattomasti” Näitä vastuunkantavia aikuisuuksia ja vanhemmuksiakin näyttäytyi. 

Kiintymyssuhteet ja sisäiset lapset vilisivät tapahtumassa

Näitä tarkastelin ja pohdin kiintymyssuhteita, traumoja, tunteita ja tarvitsevuutta, jota tässä joukossa piilee. Kuten kaikissa kokoontuvissa ihmisjoukoissa. Suurimpana tapahtumana näen  sisäisten lapsien pyrkimykset. Osaan käyttäytymisen tarkkailun pohjalta arvella, että moni alistettu, syyllistetty ja häpeän alla kasvanut tahtoi tulla kuulluksi. Raivokas aggressio heijastaa jo jotain vakavampaa taustatapahtumaa. Hyökkäys ns. tuon hetken auktoriteetteja kohtaa paljastaa padottuja tunteita, mitä kelläkin. Miellyttämään oppinut tuhisee turhautumistaan vieruskaverin korvaan. Yksi suorastaan huutaa, etten saanut mitä halusin.

Sisäiset lapset olisivat halunneet, tarvinneet, tahtoneet, pyytäneet, mutta tämä ei ollutkaan se oikea paikka näkyväksi tulemiselle. Oikea paikka on lähteä tarkastelemaan oikeita todellisia omia tarpeitaan. Se, mitä onkaan vihan ja syyllistämisen alla. Mitä on vallan alla.  Mitä häpeää valta pitää allaan?

Oletko sinä kenties joskus joutunut  olemaan se pieni ihminen, jolta on odotettu liikaa, olet joutunut tekemään liikaa, näkemään liikaa?  Oletko kenties ollut näkymätön, vailla kohtaamista ja rakkautta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, häpeä, näkymättömyys, valta, viha , raivo

Normaali toiminta

Keskiviikko 26.5.2021 klo 7:54 - Ulla Ollikkala

PalautumiskouluPRO-stressi-palautuminen-jaksaminen-stressinhallinta00034.jpg

🍀

Viime aikoina olen törmännyt usein  tähän asiaan, ”minun normaali toimintamalli”.  Toimintamalli muodostuu ihmiselle hänen elämänsä varrella. Toimintamalli voi muuttua tai olla niin vakiintunut, ettei sitä edes huomaa toteuttavansa. Joskus kutsun tätä kaavaksi, joka voi olla käyttäjälleen, joko  hyödyllinen tai haitallinen. Hyödylliset johtavat kohti myönteistä ajatusta ja toimintaa, haitalliset taas rajoittavat ja näyttäytyvät melko negatiivisina. Pohjaan ajattelua ja kirjoitustani  mm. aikoinaan käymääni CWD-ohjaajakoulutukseen. ( coping with depression).  
Lausahdus, että en voi käyttää normaalia toimintamallina selviytymisessä tarkoittaa, että jokin estää totutun toimintamallin toteuttamisen. Totutun mallin pois sulkeminen saattaa aiheuttaa ihmiselle erilaisia oloja; hämmennystä, ahdistusta, turhatumista, ärtymystä, pelkoa jne. 
Haitallinen toimintamalli on saattanut johtaa ihmistä harhaan ja auttanut pakenemaan kokemuksia itsessä.  Haitallinen toimintamalli on saattanut olle keino pelastautua harmittavilta ja kestämättömiä tunteita aiheuttavilta tilanteilta. Toimintamalli on aikanaan johtanut kohti turvallisuutta, jota ihminen niin kovasti itselleen haluaa. Toisen toiminta voi näyttää haitalliselta, mutta perusoletus on omasta mallista turvan löytäminen.
Tavat ja tottumukset liittyvät toimintamallin  käyttöön. Lausahdukset, olen aina toiminut näin, johtavat toimintamallisi jäljille. Omat toimintamallit voivat olla mm. seuraavanlaisia ajatusmalleja ja siten itselle  haitallisia.
Alla kirjattuna muutamia haitallisia ja rajoittavia malleja,  joihin voit havahtua itsen tai toisen toiminnassa;
  • Mustavalkoinen ajatusten toimintamalli ei näe muuta kuin ääripäät, ajatuksen joko huonona tai hyvänä, kaikki tai ei mitään ajatteluna. Välimuotoja ei löydy. Olet ehkä huomannut ihmisissä tämän jyrkkyyden heidän kanssa toimiessa tai heitä kuunnellessa. Joustavuus ja ajatusten suunnan vaihtaminen ei ole mahdollista. Vaatii paljon elämässä kasvamista harmaan alueen ja värien löytymiseksi. Joskus niitä värejä ei halua löytääkkään.

  • Myönteisten asioiden huomaamatta jättäminen ja keskittyminen negatiivisuuteen ja pessimismiin.  Vaikka ympärillä tapahtuisi kuinka  mukavia asioita negatiivisuus löytyy näkökulmaksi. Tunnistat tämän mallin, ehkä paremmin toisesta kuin itsestä. Negatiivisuus ja usko huonoon on johtavana ajatuksena. 

  • Yleistämisen tunnistaa mm. sanoista; kaikki, aina, ei kukaan. Olet ehkä kuullut joskus tähän liittyvän lauseen ”kukaan ei välitä”. 

  • Valikoivassa havaitsemisessa ihminen keskittyy kielteiseen näkemykseensä, eikä suostu näkemään asioiden kokonaiskuvaa. Suhde kielteiseen näkemykseen kasvaa suhteettoman suureksi kokonaiskuvassa. 

  • Mielenkiintoinen on mielestäni  tämä eli , toisten ajatusten lukeminen. Ihminen kokee tietävänsä mitä toinen ajattelee tai haluaa. Toiminta tapahtuu tämän itseä johtavan toimintamallin mukaisesti. 

  • Jne. 



Normaali toiminta 

Normaali toiminta on siis opittu malli toimia. Normaalin pohdinnassa voi sitten hyödyntää aiempaa ja miettiä onko oma toiminta normaalia vai onko sitä tullut jumiuduttua  vanhoihin tapoihinsa. Mitä tapahtuisi ja miltä tuntuisi, jos aiemmin mainittuja toimintamalleja lähtisi muuttamaan? Varsinkin silloin, kun oma normaali toiminta alkaa tuntumaan ahdistavalta, kannattaa pysähtyä ja miettiä mitä on tekemässä. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Joskus opittu toimintamalli, se normaali, tuo hetken mielihyvän ja jopa innostuksen/ jännityksen tunteen. Tämä tuo tietysti ensin mielihyvää. Jos seurauksena on kuitenkin jossain vaiheessa toimintaa huono ”olo”, kannattaa omaa toimintaa lähteä  tarkastella hieman syvemmin.

Lohduttavaa on se, että toimintamallejaan  voi tarpeen mukaan muuttaa. Et ole syntynyt tietyllä mallilla koodattuna. Työssäni olen huomannut, tämänkin asian parissa työskennellessä, kuinka vapauttavaa ihmiselle, jotka sitä haluavat, on luopua haitallisista toimintamalleistaan. Tilalle tulee vapautta, rentoutta ja tietysti palautumista siihen tilaan, jossa on mukava olla ja elää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Toimintamalli, tavat, tottumukset, palautuminen, myönteinen toimintamlli, normaali

Muutos on nykyhetken voitto menneisyydestä

Sunnuntai 9.5.2021 klo 14:54 - Ulla Ollikkala

FD60650F-97B0-4CBE-854A-1664FC98BDA6.jpeg

"Muutos on nykyhetken voitto menneisyydestä"



Tässä ajassa tyypillistä on muutos. Tai taitaa olla kaikessa ajassa, jos vain suostuu näkemään muutokseen. Muutos on joillekin lähes katastrofaalinen tila ja toiselle mahdollisuus uusiin näkökulmiin. Osa sijoittuu ajatuksissaan johonkin välimaastoon.
Olet varmasti kohdannut muutosvastarinta sanan ja ehkä kokenutkin sen. Se liittyy kuitenkin  ihan kaikkeen muutokseen. 
Muutosvastarinta, mitä se tarkoittaa? Sitä, että vastustaa uusia asioita ja näkemyksiä? Tarkoittaako se varovaisuutta? Tarkoittaako se ehkä pelkoa? Muutosvastarinta selitetään sillä, että ihminen on kiintynyt tapoihinsa. Ihminen ei välttämättä vastusta itse muutosta, vaan sen vaikutusta yksilön tai yhteisön asemaan. 

Ajatus, tunne ja muutos

Käydään hetki ajatuksissa ja tunteissa ja palataan sitten takaisin muutokseen. Meitä  ihmisiä  johtaa toiminnassa vahvasti myös tunne. Ajatukset täysin irrallaan tunteesta on mielenkiintoinen ajatus. Pohditaanpa tunnejohtoisuutta esimerkin avulla: Mieti vaikka sitä, kun menet jääkaapille. Onko sinua ohjaava ajatus nälän tunne, vai ajatus nälästä. Syöminen aktivoituu myös johonkin tunnetilaan  ja koitat sitä syömällä taltuttaa. Voit olla jopa kuormittunut eli ylivirittynyt ja siten hieman ärtynyt ja päädyt tekemään rauhoittavan ruokatoiminnon. Tai sitten alivireä  ja alakuloinen ja päädyt piristävään ruokatoimintoon. Tunnetilaan. 
Paataan muutokseen. Sitä siis voi johtaa ja estää jokin tunne. Muutos uutta ja outoa kohtaan onkin myös  tunnesidonnaista. Luonnollinen reaktio on pelon tunne, uuden ja arvaamattoman asian kohtaamisessa. Se mikä on tuttua, ei siis pelota. Ollaanko yhden perustunteen äärellä, joka on voinut naamioitua muutoksessa  epäluottamukseen, epäuskoon, epävarmuuteen, epäluuloon, epätoivoon, epätietoisuuteen ja epäilyksen tunteeseen yleensä. Sitten kuvaan astuu kaikista mielenkiintoisin ilmiö. Suhteesi pelkoon. Pelon kuuluessa suoja- ja puolustusreaktioihin, se toimii automaattisesti, mutta pelon kohteen muuttuessa turvallisemmaksi puolustusjärjestelmä laskeutuu alas. Tila aivokuoren ”järkiosaston” toiminnalle on  mahdollista, siten siis syntyy tila ajatuksille. 
Pelko on voinut olla elämässäsi hyvin määräävässä osassa, olet ehkä kokenut kehoon kohdistuvaa uhkaa, menetyksen uhkaa, hylätyksi tulemisen pelkoa, eli fyysistä ja psyykkistä uhkaa. Rankimpana pelon kokemuksena olet saattanut olla tekemisssä kuolemanpelon kanssa, sitä vielä ymmärtämättä. Pelkosi voi olla aktiivisemmin reagoiva kuin sellaisen, jolla vakaus ja turvallisuus on ollut kasvun perusta. Turvallisuusuhan tuo ihmiselle luottamuksen, uskon ja toivon tunteen. Pelon tunne voi olla menneisyyden viesti tulevaisuuteen juuri muutoksen kohdalla. Pelon tunteen kautta on opittu olemaan varovaisia, joka on aivan järkevää, mutta pelko estää myöski tekemästä muutoksia. Pelko estää tekemästä ratkaisuja, jotka veisivät tilannetta kohti turvallisuutta. Pelko estää tekemästä muutoksia, jotka olisivat itselle ehkä parempia, mutta vanhan pelon kokemuksen näkökulmasta uusia. Uusihan oli pelottavaaa, kun se ei ole tuttua.

Muutos on nykyhetkessä elämistä

Muutos on nykyhetken voitto menneisyydestä silloin, kun pelko ei enää ohjaa toimintaa. Pelon tunnistaminen ja tiedostaminen, niin kehon kuin mielenkin toiminnassa, tuo mahdollisuuden ajatuksille, jossa lähdetäänkin punnitsemaan erilaisia uusia vaihtoehtoja. Ilman, että ne ovat uhkia. Pohditaan seuraavaa: Onko muutos matka parempaan olotilaan? Onko muutos hyvästä?  Onko muutos, tie ulos vanhasta tavasta, kohti rakentavia tapoja?  Menneisyyden pelon ollessa oman historian kokemuksia, se ei voi olla elämää määrittävä tekijä rakennettaessa nykyhetkeä ja unelmoidessa tulevasta.
Muutos on mukana monessa asiassa, myös elämäntapamuutoksessa. Vanhojen toimintamallien tunnistamattomuus, on silloin oman hyvinvoinnin suurin este myös palautumisen asioissa. Mielenkiintoista, mutta totta.


Kommentoi kirjoitusta.

Mene Pois!

Sunnuntai 2.5.2021 klo 9:46 - Ulla Ollikkala

6B6AB8FC-F662-4A58-9394-E4F701D21583.jpeg

❤️


Tämä blogin kirjoitus  pohjautuu viimeiselle käymälleni koulutukselle. Aihe on nimeltään Mene pois. Se, mihin tämä liittyy, on kesken ja toteutumatta  jäänyt kehon puolustusjärjestelmän tila. Puolustusjärjestelmä voi jumittaa jossain kohdassa ja siten koko kehon palautuminen ja aivojen eri tasojen yhdistyminen jää toteutumatta. Tähän ihmisen arkaan kohtaan osuvat triggerit eli ärsykkeet, sitten laukaisevat toimintamalleja. Laukaisevia tekijöitä voi tulla yhä uudelleen elämän matkan varrella; työn, ihmisten, asioiden ja ympäristön kautta. Koko ajan, arki ja elämä tarjoilevat kohtia, joissa on mahdollisuus käsittelemättömän tilansa kohtaamiseen. 


Mene Pois- tilan jäädessä toteutumatta, on syy sitten ollut mikä tahansa, kehon tila jää puolustamaan sinua. Ikäänkuin voimasi  kertyisi  sisälle päin. Voimalla estetään tunteita ja reaktioita, mutta myös kehon purkautumisen ja palautumisen  tilaa.

Kehon ja mielen muiston loppuunsaattaminen on vapauttavaa, palauttavaa ja voimavaroja aidosti lisäävää. Tätä asiaa tarkoitan, kun puhun palautumisen syvästä tilasta. Tilasta, joka tuottaa voitonriemuisen vapautumisen kokemuksen itselle. Koko olemus muuttuu, keho muuttuu, kehon toimintamallit ja tavat muuttuvat, mieli muuttuu ja vapautuu.


Pako itsestä


Työssäni näen sitä, kuinka näitä järjestelmän tuottamia tiloja paetaan itsessä. Kyseessä voi olla jatkuva tekeminen ja pysähtymisen vaikeus, palautumisen vaikeus, jatkuva liike, pakonomainen urheilu, kilpailu, massan kasvattaminen, massan ollessa sitten lihasta tai rasvaa, nautintoaineisiin tukeutuminen, ruoan kanssa toimimisen vaikeudet, kehon kipuilut, jatkuva itsensä mittaaminen, jatkuva some-elämä  jne. Meistä kukaan ei ole vapaa itsestään ja matkansa varrella rakentuneista malleista. Toiset kieltävät tämän osan itsessään, juuri edellä mainituilla keinoilla, toiset taas uteliaasti tutkivat itseään ja mahdollisuuksiaan voida hyvin. Aihe on aika arka, joten toiset vesittävät asian olemassaolon. Hyvin usein kuulee lausahduksen, minulla ei ole mitään tällaista. Väistämättä, meillä kaikilla on joitain järjestelmiä, jotka ovat olleet koetuksella, olemmehan aina olleet jonkun ihmisen lapsia, jonkun kasvattamia, kohdanneet joitain ihmisiä ja tapahtumia elämässämme. Emme kukaan elä umpiossa.


Tähän samaan puolustujärjestelmäasiaan olen havahtunut segmenttiajattelun kautta aiemmisssa koulutuksissa aikoinaan. Eri segmentit ja niihin kohdistuvat liikkeen, hengityksen ja oivalluksen keinot ovat lempeitä jännityksen purkamisen keinoja. Keinoja näiden tilanteiden purkamiseen on sitten ollut  laidasta - laitaan. Varhaisemmassa vaiheessa nämä keinot ovat olleet hyvinkin rankkoja malleja, nyt onneksi mallit ovat muuttuneet lempeän tutkivaksi ja kohtaaviksi, ymmärryksen kulkiessa kaiken aikaan mukana. Enää puolustusjärjestelmän ”purkamista” ei  pusketa  ulos ylihengittämisellä, kehon äärimmäisen jännityksen hakemisella ja pitämisellä,  tms. toiminnalla.


Mene Pois


Mene Pois On vain yksi tarina puolustusjärjestelmien kirjossa. Me Pois voi olla rakentunut lapsuudessa, silloin kun puolustusta ei ole voinut tehdä suhteessa vanhempaan, aikuiseen tai arvoltaan auktoriteettiin. Mene Pois toiminta voi olla myös jäänyt kesken, kun puolustusta ei ole pystynyt toteuttamaan pelon estäessä sitä. Mene Pois on voinut jäädä sanomatta, koska se on ollut omana valinta, liian uhkaava tilaneetta kohtaan  tai sen toteuttamisen seurausten suhteeen. Mene Pois - puolustuksen jäädessä toteutumatta, se rakentuu osaksi kehon ja mielen toimintaan. Mene Pois puolustuksen toteutumatta jääminen mahdollistaa toiselle ja toisille  ihmisille tilan, niin fyysiseen, kuin henkiseen toisen alistamiseen ja hyödyntämiseen. Mene Pois puolustuksen käyttämättä jääminen, ei ole heikkoutta, vaan se voi olla oman voiman käyttämättä jättämistä. 


Puolustusjärjestelmät ovat  mielenkiintoisia juuri tästä syystä. Mene Pois on aktiivinen tila kehossa, se on hermoston aktiivinen  puolustustila, joka leijuu ihmisen ympärillä varautuneisuutena. Mene Pois- mallin purkaminen tarkoittaa palautumista ja vapautumista. Vapautuminen heijastuu hermostoon ja siihen viestiin, jota välittää ympäristöönsä. Vapautuminen ja palautuminen on niin kehon lihasjännitysten, toimintamallien kuin mielenkin muutosta. 


”Muutos on nykyhetken voitto menneisyydestä.”

2 kommenttia .

Tasapainon kaipuu

Sunnuntai 25.4.2021 klo 10:31 - Ulla Ollikkala

74E7B891-52D1-48C7-9FC4-19B9B65BD4FC.jpeg

❤️

Tasapainoisen elämän kaipuu


Mietin pitkään, kuinka kirjoittaisin tästä aiheesta. Sitten päätin, että kirjoitan sen mitä kohtaan, kuulen, sekä kokemuksen kautta tunnistan itsekin. Aihe on vaikea ymmärtää ja siinä ei auta lausahdus, ”muuta tilanne tai lähde pois”. Nyt kirjoituksessani ei ole kyseessä myönteinen tarina, vaikka tästä tilanteesta toipuessa palautuminen on vahvasti totta joka kirjaimella. Tämä on se alue vuorovaikutuksesta, joka vie kaikista eniten voimia. Päällä on jatkuva puolustustila.


Tapaan työssäni ihmisiä, joilla on vaikeuksia ja tuskallisia kokemuksia parisuhteessa, ystävyys- tai työsuhteessa. Tähän liittyy vahvasti toinen tai toiset ihmiset, jotka käyttäytyvät häikäilemättömästi. Yksinkertaisesti ilmaistuna Minä-ajattelu on ensisijaista. Vieläpä niin, että minä-ajattelija kokee olevansa täysin oikeutettu omaan toimintaansa. Tähän toimintamalliin liittyy usein valta ja kilpailuasetelmat, sekä pyrkimys lytistää toista ihmistä. Vaikeimmissa ja pahimmassa tapauksissa, luhistaa toinen ihminen oman vallan alaiseksi. 



Työ- ja lähisuhteet


Lievemmät tapaukset voivat liittyä työpaikalle, jossa toisen ihmisen osaamista vähätellään, ja omaa erinomaisuutta kohotetaan. Työssä saatetaan kannustaa, mutta jo toisessa lauseessa vähätellään, rajoitetaan toimintaa ja nolataan julkisesti.  Myös toisen ihmisen huomiotta jättäminen kuuluu ihan tähän samaan sarjaan. Vaikeammat tilanteet syntyvät lähi-ihmisen ollessa valtaansa nyrjähtänyt. Mitä lähempänä tällaisen ihmisen vaikutuspiirissä on ja mitä kauemmin se kestää, sitä vakavammat on mielen ja kehon vaurioitumisen riskit. Lähi-ihmiset voivat sitten olla vanhempi, puoliso tai ystävät.


Olen kohdannut tarinoita siitä, kuinka keho on kipeytynyt (usein vielä selkä) sen jatkuvasta puolustusasennosta, toisesta poispäin kääntymisestä. Varuillaan oleminen fyysisesti koetaan jopa helpommaksi, kuin henkinen varuillaan oleminen. Olen tietoinen siitä, kuinka jokin kehon osa reagoi tällaisiin tapahtumiin ja ihmisiin aina kehon vaurioitumiseen saakka. Olen työskennellyt ihmisten kanssa, joiden kiintymyssuhde on ollut vauvasta lähtien turvaton, tällaisen ihmisen ollessa oma vanhempi. Olen kuullut kertomuksia siitä, kuinka toinen ihminen ei anna mitään arvoa ja tunnustusta toisen ihmisen tekemiselle. Paitsi arvostelua, joka on asiatonta ja aiheetonta. Parisuhteessa, pahimmillaan, toinen ihminen eristetään muista ja korotetaan välillä itselle korvaamattomaksi, mutta huonoksi ihmiseksi. 


Tasapainon etsiminen


Tässä kohdassa aktivoituu tasapainoisen elämän kaipuu. Ihmisellä on mielenkiintoinen tapa, näiden ihmisten kohdalla, etsiä heitä puoltavia asioita. Asiat selitetään toista ihmistä puolustaviksi, vakka jo puhuessa on tietoisuus, mitä on itse tekemässä. Tasapainoa haetaan sillä, että tehdään itsestä väärässä olevaa ja jotenkin viallista. Itsen vialliseksi ja puutteelliseksi tekeminen on tasapainon hakemista vallitsevaan tilanteeseen. Se on näissä vuorovaikutustilanteissa keino selvitä, koska poistuminen ja lähteminen ei ole vaihtoehtona. Niin uskomatonta kuin se onkin, tämä lähteminen on tehty jotenkin omituisesti ”mahdottomaksi”, Toinen tapa on asettua ymmärtäjäksi, koska toisella on ollut rankka elämä. Kolmas tapa voi olla taistelu kaikkea tätä vastaan, ilman pois lähtemistä. Kaikissa näissä malleissa haetaan mallia omaan tasapainoon ja selviämiseen, et siis ole mitenkään kummallinen, jos tunnistat tästä itseäsi. 


Tämän lisäksi koetaan häpeää tilanteesta, jonka terve ihminen tietää olevan vahvasti vääristynyt. Irrottautuessa tällaisista ihmisistä, tilalle tulee tyhjyys. Tyhjyys on seurausta siitä, että toinen ihminen on vallannut elämän jokaisen osa-alueen hallintaansa. Hallinnan loppuessa tyhjyys on myönteinen kokemus - usko siihen. Tyhjyys edeltää todellisen tasapainotilan syntymistä. Toinen hieman myöhemmin aktivoituva tunne on vapaus. Vapaus omaan elämään. Palautuminen ja toipuminen on mahdollista.


Näitä asioita kokeneiden ihmisten kanssa työskentelen, koska tiedän mistä on kysymys. En sano näitä asioita kokeville ihmiselle koskaan; miksi et lähde, miksi jatkat, miten olet viisaana ihmisenä tuossa tianteessa jne.  Etsimme vain yhdessä keinoja, jolla voit nähdä muutoksen, tyhjyyden, vapauden ja palautumisen mahdollisuuden.


Lue lisää, vaikka tästä asiaa sivuavasta, mielenkiintoisesta instasivusta. Peilaamalla sivun muutamia lauseita, voit oivaltaa jotain itsestäsi, läheisistäsi, työpaikan ihmisistä, ystävyyssuhteista. Näitä eri malleja saattaa löytyä ympäriltäsi, ole tarkkana.

Tässä linkki:

https://instagram.com/narsistinenhyvaksikaytto?igshid=npscjvm7zuy

❤️

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorovaikutus, palautuminen, valta, hallinta, puolustus, tasapaino, kohtaaminen

Vahvuuttako?

Tiistai 6.4.2021 klo 11:33 - Ulla Ollikkala

1A9375CD-912A-4CA2-92D3-F3A88D17F71B.jpeg

Olen viime aikoina pohtinut vahvuutta. Sitä mitä meiltä odotetaan ja toivotaan. Tässä hetkessä se on vain korostunut. Pitää jaksaa. Se on myös  tuttu sana liittyen tekemiseen, vaikka liikunnassa; jaksaa, jaksaa, jaksaa! Nykyisin tuntuu, että sen vaatimus  on siirtynyt  työelämäänkin. Saat ehkä kiinni siitä, miltä jaksamisen vääristymä tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Kuormitustahan se aiheuttaa! Sitä hermoston jatkuvaa valppaustilaa.

Illuusio vahvuudesta

Sitten on asia, joka vahvuudessa on todella kuluttavaa. Se on vahvuuteen sairastuminen. Miten siihen voi sitten sairastua? Rakennelmat saattavat syntyä  jälleen varhaisessa vaiheessa ihmisen elämän historiaa. Riippuen siitä mikä on ollut synnynnäinen temperamentti ja sitten asemasi perheyhteisössä. Sieltä saakka mallisi on voinut olla muiden auttaminen, muista huolehtiminen tai  muiden johtaminen omaan haluamaasi suuntaan. 

Muiden auttaminen kielii empatiasta ja sympatiasta ja muiden johtamisessa saattaa piillä myös  vallan käytön elementtejä.  Empaattinen ihminen kuluttaa voimiaan unohtamalla itseänsä, muiden laittamisella etusijalle. On siis sairastunut auttajan, parantajan ja ohjaamisen valtaan. Ilman minua muut eivät pärjää.  Valtaan sairastunut kuluttaa itsensä sillä, että ei pyydä itselleen apua, koska ei mielestään tarvitse mitään. Tähän jaksamisen valtaan sairastunut on vaativa myös toisia kohtaan, yhtä armoton kuin itselleenkin. Valtaan sairastuneen suurin pelko saattaa olla heikkouden kohtaaminen itsessään. Vahva kuvittelee myös olevansa voimassaan hyväntekijä toisia kohtaan. 

Nämä molemmat mallit ovat aktiivisia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja myös vuorovaikutuksessa itsen kanssa. Pohdin myös, onko molempien toimintojen ohjaava tunne häpeä. Mitä sinulle tulee mieleen?

Tasapaino suhteessa itseen ja muihin

Toiminnan pohjalla on temperamentti. Melko vakaalla pohjalla oleva temperamentti on joukko synnynnäisiä valmiuksia ja reaktioita.( joustavuus, ärtyisyys, sosiaalisuus, aktiivisuus, keskittymiskyky, taipumus mielihyvään/pahaan, rytmisyys). Nämä on helposti havaittavia piirteitä toisessa ihmisessä. Tälle pohjalle sitten rakentuu persoonallisuuden erilaisia piirteitä. Kasvatus on se tekijä joka muovaa temperamentin pohjalta ihmisen persoonallisuuden.

Tasapainon löytyminen omaan toimintaan, myös tuossa  vahvuus asiassa,  voi löytyä itsensä ja persoonansa ymmärtämisestä. Persoonansa ymmärtäminen auttaa siinä, kuinka käsittelet kuormitusta. Siihen perustuu myös myötätunnon avautuminen itseä ja muita kohti. Voit aloittaa kysymällä, kuinka hyväntahtoinen olet itseäsi kohtaan?

Olen lukenut aikoinaan kirjoja Myötätunnon tie ja Myötätuntoinen mieli. Poimin sieltä  hieman pohdittavaa sinulle.. Näiden kirjojen viesti on seuraava suhteessa persoonallisuuteen. ”Persoonallisuutemme on rakentunut enemmänkin selviytymiseen, kuin onnellisuuden tarpeiden ympärille. Voit siis olla varma, että jotkin persoonallisuuden piirteet ovat ristiriidassa hyvinvointisi ja rakastavan asenteen kanssa. Sillä, kukaan ei ole täydellinen.”

Oletko suhteessa myötätuntoon:

Huolehtija. Toinen tarvitsee sitä minua enemmän.

Intellektuelli. Tämä on liian hempeätä minulle.

Perfektionisti. Myötätunto itseä kohtaan on liian vähäistä, ei tarpeeksi hyvää.

Individualisti. Tunteitten tutkiminen on vaikeaa, niiden jakaminen on vaikeaa.

Selviytyjä. En tarvitse huomiota. En tarvitse välittämistä. 

Työjuhta. En löydä aikaa itselleni toteuttaa myötätuntoa.

Perhonen. Väsyn nopeasti tähän asiaan.

Ulkopuolinen. En sovi joukkoon.

Kelluja. Olen hyvä lillumaan hetkessä ja olen virran vietävissä.

Moralisti. Tuohdun mielestäni huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Ekstrovertti ja introvertti. Nautin sisäisestä elämästäni/ olen mieluummin muiden seurassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vahvuus, tasapiano, jaksaminen, temperamentti, persoonallisuus, palautuminen

Uupumusparkaisu

Tiistai 30.3.2021 klo 10:34 - Ulla


2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

🍀

Tutkitaanpa hieman aihetta, joka on ollut viime aikoina puheenaiheena. Työssäni kohtaan tätä uupumusasiaa viikottain. Mitä uupumuksen määritelmä sitten pitää sisällään?

”Tavallisesti uupumus on seurausta voimakkaasta henkisestä tai fyysisestä rasituksesta. Se on terve kehon reaktio joka viestii ihmiselle levon tarpeesta. Uupumus yleensä poistuu lepäämällä, kehon ja mielen palautuessa.

Jos uupumuksen tunne pitkittyy, on se todennäköisesti merkki levon ja rasituksen epätasapainosta. Tällöin kannattaa tarkastella, löytyykö arjesta työn ja vapaa-ajan tekemisten vastapainoksi riittävä määrä lepoa.

Pitkään jatkunut uupumus voi olla esimerkiksi masennuksen oire. Tällöin tunne ei tyypillisesti poistu lepoa lisäämällä. Masennuksen asianmukainen hoito auttaa yleensä myös uupumuksen tunteeseen. Myös työuupumukseen liittyy kokonaisvaltaista ja jatkuvaa väsymystä, joka ei lievity vapaa-aikana.”

(mielenterveystalo.fi)

Uupumuslajit35DC2544-BBCE-4417-A713-687B0CFDD5E5.jpeg

Uupumus on siis  hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma. Ihmisen voimat ja kokemukset  suhteessa  kuormaan, suhteessa elämänhistoriaan, traumoihin  ja kokemuksiin aktivoituvat. Uupumuksesta puhtuaan ehkä useimmin työuupumuksena. Listaan voisi lisätä mielestäni seuraavat, kun kerran ihmisen kuormittuneisuudesta ja kokonaisuudesta puhutaan: perheuupumus, lapsiuupumus, lähisuhdeuupumus, harrastusuupumus, ystäväuupumus, opiskelu-uupumus, sinkku-uupumus, sosiaalisten suhteiden uupumus,  urheilu-uupumus, vapaa-ajan uupumus, terveysuupumus, jne. Nämä kaikki voivat vaikuttaa siihen miten jaksat olla myös työssä. Näitä sitten asiakkaiden kanssa pohditaan, kun ihminen tulee vastaanotolle ns. työuupuneena.

Palautuminen

Oivallus siitä, mikä on väsymyksen, jaksamisen ja uupumuksen kokonaiskuva, auttaa palautumisen taitojen löytämisessä. Oikeastaan niiden keskittämisessä oikealle kohdalleen. Työ jatkuu, sitä tulee säännöllisesti päivittäinen määrä. Niin kauan kun olet töissä. Suhde siihen kuinka toimit itsesi kanssa onkin merkittävää. Silloin kurkistus omaan historiaan, toimintamalleihin, hermoston toimintaan, uskomuksiin, arvoihin, tekoihin, tunteisiin ja ajatuksiin on paikallaan. Avain olet sinä itse ja se on hyvin lohduttavaa❤️





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uupumus, työuupumus, palautuminen

Vanhemmat kirjoitukset »