Palautumisen PRO blogi

Mikä on kehon tilasi?

Keskiviikko 8.5.2019 - Ulla

Tunnekuvakirja

Kuva: Camilla Tuominen, kirjasta Tunnekuvakirja
Kuva on Camillan luvalla käytössäni. 
Ostin Camillan Tunnekuvakirjan sen ilmestyessä. Kuvat puhuvat ja puhuttelevat. Tätä itsen puhuttelua teemme myös palautumisohjaajakoulutuksessa. Koulutuksessa pohdimme sitä tilaa, joka meillä on, kun olemme kotona kehossamme eli hyvän olon tilassa. ( vireystilasi) Mielestäni tämä yllä oleva kuva kertoo meille hyvin asioista. Mikään asia itsesssän ei ole huono. Silloin kun lähdetään kovin kauaksi - My homebase-  ja sinne ei palata, tilanteesta tulee ongelmallinen. Seurauksena  on ongelmia tuottava vireystila.

Alipalautuminen

Nykyisin puhutaan palautumisesta monen muunkin puhumana kuin meidän työssämme. Alipalautumisesta kuulin ensimmäisen kerran fysiatri Timo Ruusilan käyttämänä, hän oli meillä luennoitsijana  Palautumisen ja kestävän hyvinvoinnin luentotapahtumassa Tampereella 10/ 2017. Timo korvasi ylikunto sanan alipalautumisella ja sai siitä innostuneen vastaanoton kuulijoilta. Ylikunto ei ole se ihannoitava tila,  vaan kertoo että ihminen kuormittaa itseään liikaa ja mahdollisesti suorittaa tekemistään. Ei siis huomaa itseään.

Yli- ja alivireys

Ylivireydessä - I’m superior- ihmisen toiminta on sekin aivan tervettä toimintaa, kunhan se ei ole jatkuvaa. Ihminen on onnistumisen ja pystymisen vireystilassa. Ylivireässä tilassa pitkään oleminen on sitten se ongelma. Silloin kun tunnistat seuraavaa toimintaa itsessäni,  ole tarkasti itsesi kanssa. Yliviressä tilassa seuraavat asiat ovat löydettävissä:

  • Aistit terävänä
  • Hikoilu, kiihtyminen, huonovointisuus,huimaus, ripuli, suun kuivuminen,nopea puhe, syke koholla ( voimakkaat kehon reaktiot)

  • Tärinä, hermostuneisuus, levottomuus, tahattomat liikkeet

  • Tunteiden nouseminen pintaan

  • Nopea puhe, taukoamaton puhe

  • Jatkuva tekeminen ja sen tarve

  • Ylivalppaus

  • Katseen harhailu

  • Muistihäiriöt

  • Jähmettyminen
  • Sympaattinen hermosto on aktiivinen, turvattomuus aktivoituu
  • ( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Alivireäkin tila - I’m inferior- on ihmisen luonnollinen tila. Alivireässä tilassa kehon ja mielen toiminnat hidastuvat, tämäkin tila on siis hyvin tarpeellinen. Tässäkin tilassa hyvin pitkään oleminen sairastuttaa:

  • Tyhjyyden kokemus

  • Tunteiden turtuminen, tai tunnistamisen vaikeus

  • Monotoninen puhe

  • Vuorovaikutuksen välttäminen

  • Vähentynyt fyysinen aktiivisuus

  • Pieni hengitys

  • Hidas syke

  • Toimintakyvyttömyys, kömpelyys

  • Rytmihäiriöt, pyörtymiset, oksentaminen

  • Dorsaalinen eli selänpuoleinen vagaalinen hermo ( lamaantumisen tila)

  • ( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Kotikehossa oloa

Sitten tila, jota tavoitellaan on juurikin tuo kuvan ”olen kotona kehossani olo”. Kotikehon hermosto on rauhallinen, mieli on tyyni ja toimii realistisuuden pohjalta. Keho on rentoutunut, vapaa ja elävän liikkuva. Kotikeho on paikka jossa on yksinkertaisesti on se hyvän olon tila, mielihyvän tila, johon ihminen luontaisesti pyrkii. 
Hermosto on sosiaalisen liittymisen tilassa, joka on ihmisen evoluution aikaansaama ja sisäänrakentuneen tarpeen tila. Sitä kohti ihminen väistämättä pyrkii suhteessa toisiin ihmisiin. Silloin kun tämä tarve ei täyty, ollaan aina tekemisessä autonomisen hermoston reaktioissa. 

Suojele, rajaa ja rakasta

Suojele siis sisintäsi ja sitä omaa Kotikehoa. Opettele rajaamisen jalo taito. Vältä jatkuvaa kuormittumista, on sitten kysymys työstä, harrastuksista, ystävistä tai liikunnasta. Huomaa myös, että kaiken kuormituksen ei tule olla edes negatiivista vaan, myönteisten asioiden ahnehtiminen, saa saman ilmiön aikaiseksi. Tunnustele myös sitä tilaa, joka väistämättä tapahtuu, kun olet kuorman jälkeen uupunut. Kaikki nämä kehon ja mielen kertomat asiat ovat olemassa siksi, että ne tulevat kuulluksi. Rakasta siis omaa tilaasi, omaa aikaasi ja itsen vaalimista.
Silloin myös palautumisesi mahdollistuu. 
Herääkö sinulle ajatuksia? Kuinka rajaat ja rakastat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ylivireys, alivireys, autonominen hermosto

Millainen juuri sinä olet?

Torstai 2.5.2019

Persoonallisuustesti.jpeg

Mittarit ja testit, joilla kuvataan persoonaa,  voivat olla monimutkaisia, aikaa vieviä, tieteellisisä ja tutkimukseen perustuvaa.  Siten todella tärkeitä ja tarpeellisia. Tästä voit tehdä halutessasi yhden kattavan persoonallisuustestin:
Tämä seuraava teksti ei ole tieteeseen perustuvaa. Eikä missään nimessä ole tärkeä. Vain vappupäivän  aamun kävelylenkillä saatu oivallus, mitä asia voisi olla yksinkertaisuudessaan. Olemmehan kaiken lisäksi onnellisten persoonien kansa, ihan tutkitusti.



Ylämäkionnellinen



Oletko sinä se, jota kutsutaan aikaansaajaksi, suorittajaksi ja puurtajaksi? Omaat periksiantamattomuuden taidon ja suomalainen sisu kuvaa sinua oikein hyvin. 
Voit hyvinkin olla ylämäkionnellinen. Nautit siitä, että matkallasi on ylämäkeä, puserrat sitä sinnikkäästi ylös ja huipulla huomaat nauttivasi tästä matkasta.  Tiedät, että mäen päältä näkee niin kauas. Olet myös parhaimmillasi juuri siinä pusertamisen ja puskemisen kohdassa. Tunnet olevasi elossa joka solullasi.  
Mielesi on vilkas ja mielikuvituksesi on valloillaan. Muutokset ovat sinulle aina mahdollisuuksia, uuteen ylämäkeen. Hiljaa mielessä pelkääkin sitä, että ylämäki loppuu ja tyhjyyden tunne alkaa. Täytät siis elämäsi useilla ylämäillä ja koetat jopa kulkea niitä yhtäaikaa. Tässä kaikessa on paljon hyvää, sen sinä teidät oikein hyvin. Olet saanut paljon aikaan, uudistukset ovat mahdollisuuksia ja tekeminen on lajisi. 

Joskus tai oikeastaan aika usein, katselet  haikeasti alamäki tai tasamaaonnellisuuteen.  Sitä rullaamisen ja tasaisuuden leppoisuutta. Ehkä löydät senkin puolen hienon maailman ja myös siitä tulee osa sinun ylämäkionnellisuutta. Tai ehkä olet sen jo löytänytkin?
Ylämäkionnellinen voisi kuvata itseään punaiseksi, mustaksi, oranssiksi, siniseksi, vihreäksi, valkoiseksi, oikeastaan miksi vaan. Kaikissa väreissä on jotain ylämäkionnellisuuta kuvaavaa.
 

Tunnistatko itsesi?



Alamäkionnellinen



Oletko sinä se, jota kutsutaan pohdiskelijaksi, harkitsijaksi ja hitaaksi? Alamäkionnellinen tarkastelee maailmaa helposti rullaavan etenemisen kautta. Miksi ihmeessä puskea, kun voi päästellä vapaasti rullaten. Suuresti ihmetellen tietysti ylämäkionnellista ja sitä vauhtia. Vapaalla rullaten ei tarvitse miettiä etenemistä, voimaa voi säästää. Mielikuvituksesi voi sitten ollakin salaisen vilkasta. Se, mitä tuleva tuo ei merkitse tässä kohdassa. Mitään suuria tavoitteita ei elämässä tarvita, kunhan eletään. Tässä hetkessä mennään hiljakseen eteenpäin. Eihän kukaan tiedä huomisesta. Eihän?

Alamäkionnellinen katselee kuitenkin joskus haikeasti ylämäkionnellista. Sitä energiaa, kun joskus tuntuisi tarvitsevan itsekin lisää. Varsinkin silloin, kun rullaus loppuu ja tasamaa alkaa. Silloin alamäkionnellinen tarvitsee tuuppausapuja muita onnellisia enemmän. 
Alamäkionnellinen voisi kuvata itseään värillä haalea keltainen. Kaikki pastelli värit käyvät. Elämä mennä jollottaa valossa, joskaan ei kirkkailla räikeillä väreillä, vaan vaaleilla sävyillä.
Tunnistatko itsesi?



Tasamaaonnellinen



Tasamaaonnellinen on tyytyväinen, kun kaikki on balanssissa. Kunhan kaikki muutkin ymmärtäisivät olla keikuttamatta tätä elämän venettä. Tasamaaonnellinen kulkee tuttua tietään kohti näkyvää päämäärää, toki se näkyy, kun ei ole ylä-ja alamäkiä. Suuresti ihmettelee jotain pääsyä huipulle, mitä siltä voi enemmän nähdä kuin tasaiselta. Mielikuvitus on sekin tasaisen vakaata. Muuttumaton vakaa kulku  on ehdoton ykkönen. Sillä tavoin voimaa säästyy kohti omia asioita. 
Joskus salaa tasamaaonnellinen kuitenkin haluaisi kokeilla ylämaaonnellisen palavaa intoa ja alamäkionnellisen rentoa rullailua. Tasamaalla kun joutuu koko ajan tarpomaan, apuja ei tule edes alamäestä. 

Tasamaaonnellista voisi kuvata värillä vihreä, onhan se ruohikkoväri. Mielellään sellainen syvä tumman vihreä. Se rauhoittaa oikein mukavasti.



Tunnistatko itsesi? 

Kommentoi kirjoitusta.

Psyykkinen selviytymiskyky eli resilienssi

Torstai 25.4.2019 klo 8:25

9D28A9A7-1AAD-4FC4-9DC2-B70B5ECA00F7.jpeg

Paljon puhuttu psyykkinen selviytymiskyky eli resilienssi

Tutkimuksissa on löydetty yhteys resilienssikyvyn ja turvallisen kiintymyksen välillä.  Turvallinen kiintymyssuhde ei olen kuitenkaan lapsuuden automaattinen tapahtuma, vaan hyvin herkkä pinta, joka saattaa vaurioitua ja vääristyä.

 

Elämässä tulee esille tilanteita, joissa tätä psyykkistä kyvykkyyttä vaaditaan. Elämän vastoinkäymiset, psyykkiset ja fyysiset kivun kokemukset ja  traumaumaattiset kokemukset vaikuttavat autonomiseen hermostoon ja aivoihin eri ihmisillä eri tavalla. Vagaalinen järjestelmä on ratkaisevassa roolissa. Se, miten toimit ja toiminnan tunnistat on merkittävää. Kehosi ja mielesi reagoi, juuri kuten järjestelmäsi ovat oppineet toimimaan.

Sivun kuva on kirjasta ”Mitä sä rageet?” jossa kuvataa hienosti, mitkä ovat todelliset tarpeesi ja mikä on näkyvä, kuuluva ja tuntuva käyttätymismallisi. 

Miten tätä lähestytään?

Pelkkä pinnallinen sipaisu ei hermoston toimintaa ja kehon vanhaa järjestelmää muuta, vaan on ymmärrettävä ne rakennelmat, jotka ovat varhaisessa vaiheessa syntyneet. Aivan, kyllä, sen sisäisen lapsesi kanssa olet vuorovaikutuksessa. Käytän nimeä sisäinen lapsi, koska juuri lapsuudessa nämä turvallisuuden tai turvattomuuden tilat saavat alkunsa. Sinussa on monta eri ikää, jotka elävät tässä päivässä.

Opiskelin rentoutus- ja kehoterapiaa 1994-1997. Siellä sisäinen lapsi ja oma psyykkinen selviytymiskyky tuli tutuksi. Opiskelun tukena oli Hellstenin kirjaa Elämän lapsi ( ilm. 1994) Ohjasin ja opetin  itse kymmenen vuotta kehoterapiaa, jossa sisäisen lapsen kohtaaminen oli yksi osa.  Ei itsessä ja kehollaan työskentelyssä voi ylittää tätä asiaa. Tätä nimeä silloin kovasti kummeksuttiin ja kokemuksena ihmeteltiin. Vuorovaikutus itsen kanssa vahvisti kuitenkin hiljalleen opiskelijoiden psyykkistä selviytymiskykyä.

Kuinka tunnistat omat tarpeesi?

Näiden asioiden parissa työskentelen asiakkaiden kanssa edelleen päivittäin. Jaksaminen, väsymys uupumus, masennus ja kivut ovat ilmenemismuotoja, jota paljastavat psyykkisen selviytymiskykysi. Yllätyt tai et, tältä pohjalta löydät täyttymättömiä tarpeita. Turvallisuusrakennelmaa itsessäsi voit vahvistaa. Niiden sanoittaminen kokemukseksi voi auttaa. Kokemuksen muuttaminen ja kehon uudelleen järjestäytyminen tarvitsee tukea ja ohjausta.

63A51A97-sydanEBC2-4A16-B7C1-B0F54AF880B6.png

 

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä on toimintasi ja tunteidesi alla?

Maanantai 22.4.2019 klo 10:07

9CBA5EB7-77AA-471B-BE8B-9A6F8861CF37.jpeg
Otsikon kysymys  on asetettu itselleni noin reilu vuosi sitten. Vastauksen, Omat tarpeet, myötä siitä rakentui itselle ja monille muille toimiva apuväline. Oikeasti näiden toimintasi ja tunteidesi alle voidaan kurkistaa, löytää itseä, palautua kohti tasapainoa. Palautua kehon ja mielen tuskasta, ahdistuksesta, jännityksestä ja stressistä. 
Ystäväni Karita Palomäki   https://hidastaelamaa.fi/2018/12/mita-jos-karsimyksen-hyvaksyminen-olisi-parempi-vaihtoehto-kuin-sita-vastaan-taisteleminen/  kirjoitti blogissaan siitä, että ahdistusta ja muita tuntemuksiaan on hyvä kuunneella ja katsoa aivan rauhassa. Aivan, siten saat otteen siitä, mitä ovat omat tarpeesi. Vaatii uskallusta, pysähtymisen ja itsen kuuntelua.

Sinun eri ikäsi tarpeet

Meissä ihmisissä on ja elää parhaillaan monta eri ikäkautta. Näiden eri ikien tarpeet ovat osaltaan tulleet kuulluksi, osaltaan ne ovat jääneen toteutumatta. Näin käy meille kaikille. Silloin, kun toimintasi kääntyy itseäsi vastaan, olet jättänyt kuulematta omat tarpeesi. Avaan tätä hieman erään esimerkin kautta. 
Ihminen, jonka turvallisuus ja rakkauden tarve ovat toistuvasti jääneet toteutumatta varhaisessa elämän vaiheessa, etsii tai saattaa etsiä, toiminnallaan näitä tunteita aikuisuudessa lähisuhteistaan. Osa näistä tarpeista toteutuu, kalvava tyhjyys jää kuitenkin leijumaan elämään. Läheisyyttä, turvallisuutta ja sitä suurta rakkautta, saatetaan hakea myös seksuaalisuuden kautta, edelleen tyhjyyden tunteen leijuessa ympärillä voimakkaana. Ahdistus sisimmässä kasvaa, keho kipuilee, vatsaan tai selkään sattuu. Hartiat ovat puolustustilassa. Mikään treeni tai ulkopuolinen hoitomanipulaatio eivät kehon tilanteeseen auta.

Pysähdy, hengitä, tunne

Ahdistus, pelko, ärtymys, viha ja kehon käytön opittu toimintamalli näyttäytyvät arjessa ja tuottavat elämisen tuskan tilan. Pitkään jatkuessaan ne uuvuttavat ja väsyttävät ihmisen. Kehon väsyessä jopa  mieli alkaa horjua. Sillon, kun antaa itsellen tilaisuuden pysähtyä ja uskaltaa kohtata kehon tuntemuksia ja siitä nousevia tunteita, mahdollisuudet näyttäytyvät.
Tässä kohdassa esiin nousee sanattomuus ja itsen ( tarpeiden) ilmaisemisen vaikeus. Tämä nousi esiin omilla asiakkailla ja tähän törmäiln itsessäni. Tämän tiedon, kokemuksen ja opintojeni pohjalta rakensin Minä tarvitsen- kortit. Niiden avulla nyt lapset, nuoret ja aikuiset oivaltavat syvimpiä kysymyksiä itsessään. Kukin oman ikänsä tuomilla mahdollisuuksilla. Tietysti myös asiaan kuljettavan ohjaajan/ terapeutin taidot auttavat. 
Pelottavan ja ahdistavan tilan kohtaamisen avulla, sen sanoittamisella  juuri tarpeiksi, avautuu uusia mahdollisuuksia. Aiempi toiminta ja tunteet pukeutuvat niiksi tarpeiksi, jotka ovat kohdallasi tärkeitä. Ahdistus tai pelko saavat uusia korvaavia sanoja.
Keho vapautuu, jännitys  väistyy ja palautumisen syvä  tapahtuma on mahdollista. 
Annan linkin sanoittamisen apuvälineeksi

Tunnistatko sinä tarpeesi? Oletko juuri sen tunnistamattomuuden vuoksi turhautunut, ärtynyt, väsynyt? Kehosi kipuileva?

Palautuminen ei onnistu?

Kommentoi kirjoitusta.

Pysähtymisen harjoitus ja Palautumispäivä

Torstai 11.4.2019 klo 8:36 - Ulla

Palautuminen.jpeg

Palautumispäivä (perjantai)

Olen jo vuosia viettänyt palautumispäivää. Useimmiten se on perjantai. Lukiessani artikkelia siitä, kuinka jaksamista saisi tukea, kannatan juuri näitä pidennettyjä viikonloppuja. Tapahtuu se sitten kummasta päästä tahansa. Varsinkin silloin, kun olet sairastellut ja työ tuntuu raskaalta, harkitse! Se, minkä rahassa menettää, olossasi voitat! 
Moni on kysynyt mitä silloin teet? Olen, itseni kanssa. Joskus ystävien kanssa. Suurimmaksi osaksi itsekseni. Teen esimerkiksi kahta seuraavaa harjoitusta, joista kerron seuraavassa kappaleessa. Elämme täällä kukin vain yhden elämän. Mitä varhaisemmassa vaiheessa toteat elämäsi olevan se tärkein juttu, pohdi kuinka aikaasi käytät. Elätkö jokaista minuuttia vai odotatko jotain parempaa tulevan huomenna. 

Pysähtymisen harjoitus sinulle: 

Kokeile joskus tätä. Istahda sinne missä on kaikkein vilkkain ympäristö, kauppakeskus, kahvila, kauppa, löytyyhän näitä. Istu ja hengitä hetki, ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa hengittää. Sinun tapasi on oikein hyvä. Sitten asettaudut katselemaan ympärillä tapahtuvia asioita kuin olisit teatterissa. Tarkastele eri rooleja, joita huomaat. Tarkastele rytmiä, joka näyttäytyy, vältä itseäsi ajautumasta rytmin virtaan, vaan katsele. Ikäänkuin olisit ajassa aivan rauhassa, muiden kiirehtiessä, säntäillessä ja hätäillessä.
Huomaa itsesi erillisenä, olet itsenäsi omassa ajassasi. Huomaat, että aikaa on ympärillä. Sitä on vaikka kuinka paljon. Kello on keksintö, joka mukaan kuljemme, irrottaudu mitatusta ajasta ja ole ajassa. Olet laadukkaasti ajassa - olemalla sen sisällä.

Palautuminen on myös olemista

Palautumista et voi varastoida ennakkoon, se ei kerry kuten rasva ihon alle, vaan vaatii päivittäistä huomioita. Työteveyslaitoksen professori jakaa tämän ajatuksen. Tästä linkistä löytyy lisää aiheesta: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006065559.html?cs=email
 
 
Oikeastaan jalostin  tätä olemisen ajatusta mikrolomailulla 2017. Kirjoitin siitä ensimmäisen blogini nimellä Miniloma. Tarvitaan vain hieman luovuutta ja mielikuvitusta, matkata voit silloin mihin tahansa. ,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/06/23/19807
Tämä on se harjoitus kaksi, jonka lupasin aiemmin. Lue ensimmäisestä blogista ohjeet.
Mukavaa harjoittelua!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, aika, loma

Minä tarvitsen- kortit

Perjantai 5.4.2019 klo 10:31

Mina_tarvitsen_kortit

Mukava kun kiinnostuit korteista!

Kortit ovat sanoitettuja. Värit tukevat sanoja. Korttien taustalla on kuvassa näkyvä maisemakuva.

Käytännön työn kautta oivaltaneena, sanojen löytäminen omalle ololle, voi tarvita tätä apuvälinettä. Sanat on kirjoitettu erivärisille väripohjille. Sanoista muutamat ovat mielestäni todella tärkeitä, joten niitä on kolme kappaletta. Valkoiset kortit ovat vapaita ns. jokaisen omia sanoja.(esimerkiksi rakkaus, huumori). Korttien taustalla on aina sama kuva, joka näkyy mainoksessa. Muuta kuvitusta ei ole.

”Minä tarvitsen”- on avaava kysymys,  johon myös aina haetaan vastausta. Oma tarvitsevuus on vuorovaikutuksen lähtökohta, suhteessa itseen ja ympäristöön. Myös palautumiseen. 
Liitän itse työskennellessäni kysymykset aina kehoon. Tarvitsevuus on myös kehon kokemus. Kortit ovat osoittautuneet monimuotoiseksi, niiden ohjaajan ja käyttäjän taitojen mukaisesti toimiksi.

Oma työ korttien takana

Rakensin korttien sanastoa vuoden verran, omassa psykofyysisen psykoterapian perusteiden koulutuksessa vuonna 2018-2019. Tarvitsin työhön sanoja, joita asiakas voi löytää itsestään. Lopuksi niistä tuli kortit ohjeiden kanssa. Lopputulos on hyvin pelkistetty ja yksinkertainen.
Vahvemman työskentelyn, niin itsen kuin asiakkaan kanssa, voit sitten tehdä kirjallisen ohjeen mukaisesti. Sen mukaan vierähtää monta tapaamiskerran terapiassa tai sen voi ohjata asiakkaalle kotiin tehtäväksi. 

Käyttökohteet

Kortit sopivat ohjaus-, valmennus- ja terapiatyöhön. Ne ovat  jo käytössä psykofyysisessä fysioterapiassa, psykofyysisessä psykoterapiassa, psykoterapiassa, valmennuksessa, palautumisohjaajilla, niin aikuisten, nuorten,  kuin lasten parissa toimijoilla.

Käyttökokemuksia lapsilla ja nuorilla:

"Pystyin löytämään korteista n tarpeet, joita olisin vanhemmilta tarvinnut"

"Osaan sanoa mitä tarvitsen"( 14v)

Aikuiset:

” Sanojen löytäminen on vaikeata, nämä helpottavat omien tarpeiden ilmaisemista” ( mies 59v)

” Löysin ahdistukselleni viimeinkin sanat, tarvitsen turvallisuutta ja rakkautta” ( mies 35v)

” Voin ilmaista mitä olisin vanhemmiltani tarvinnut, jota en saanut ja nyt voin antaa ne itse itselleni” (nainen 27v)

Terveisin Ulla


 

 


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kortit

Pelon tilasta luottamuksen tilaan

Perjantai 5.4.2019 - Ulla Ollikkala

LuottamusF9-4186-8C81-667DC093FCEE.jpeg

Pelon tilasta luottamuksen tilaan palautuminen



Oletko sinä kenties se ihminen, jolle kaikki hampaisiin kohdistunut toiminta saa aikaan vilunväreitä ? Viivytätkö ja odotatko, että tila menee vain ohi? Muistelet kokemaasi ja ajattelet, että on pakko, pitää, täyttyy taas kokea jotain epämiellyttävää?
Onko mahdollista löytää luottamuksen ja palautumisen tila?

Tämä on henkilökohtainen tarina, ja silloin kun ne tarinat eivät kiinnosta, on hyvä lopettaa lukeminen juuri tähän.

Olen elämäni matkan varrella kokenut monenlaista hoitoa, suhteessa suun alueen hoitoon. Ikäni on sellainen, että lapsuuden hammashuolto ei vielä ollut niin tiedostettu, kuin nykylapsilla. Ne muistot, jotka lapsena kyseiseen hoitoon liittyvät, saavat aikaan puistatusta. Pelkohan siellä kolkuttelee, luottamus on kateissa ja jopa viha nousee pintaan. Tiedän siskoni purreen hammaslääkäriä, joten minua vannotettiin olemaan kiltisti ja hiljaa. 



Kehon ja mielen säätely

Näissä hoidoissa kehon ja mielen säätely tapahtuu hengitystä säätelemällä, keskittymällä ja ajatellen vaikka jotain mukavaa. Kehon jännittäminen lisää hermoston aktiivisuutta ja se lisää kivun ja pelon kokemusta. Vaikka olen alan ammattilainen kehon ja mielen hallinnassa, tämä on aina ollut itselleni se kova paikka. Parhaan palvelun olen aina saanut pienistä hammashoitoyksiköistä, jossa aikaa asettautumiseen annetaan. Jopa rauhoittava kosketus toteutuu. Voi, kun se ymmärrettäisiin isommissakin paikoissa, jossa liukuhihnamainen työtapa ja kiire tuntuvat olemassaolollaan. Sen odottamiseen ei ole aina ollut aikaa, että puudutus vaikuttaa, kohtaaminen  on ollut hätiköityä ja hermostunutta. Tämä tarttuu omaan kehoon, joka on avuttomassa tilassa, oma puolustautumisjärjestelmäkin  on pakko vain lamauttaa. Kuulostaako tutulta?




Luottamus palautuu

Palvelun toteutuessa ammattimaisesti ja ennenkaikkea asiakasta kuunnellen, voi vanhaa pelkomalliansa  hiljalleen muuttaa. Kohtaaminen ja luottamus saavat tilaisuuden. Tämän luottamukseen perustuvan ja lämpimän vastaanoton olen kokenut nykyisessä hampaiden hoitopaikassani. 
Pellavanhampaaseen  http://www.pellavanhammas.fi/hammaslaakarit/ löytäessäni sain kokea sen, mitä olisi pitänyt kokea monta kertaa aiemmin. Kyseisen paikan hammaslääkäri Annu Forsell ja hammashoitaja Tanja ovat oikeasti ihmistä kuulevia ja kohtaavia, se ei ole mainonnan sanahelinää. Hoidossa toteutuu traumaattisen kokemusten kuunteleminen, lupaus siitä, että mitään epämukavaa oloa ei tehdä ja aikaa sinulle on riittävästi. Myös usko ja  luottamus siihen, että asiakas tietää itse itsestään jotain, on tärkeää. Myös se ymmärretään, että hammaslääkärin tuolissa tapahtuu taantuminen ja siinä istuu taas se pelokas pikkutyttö, vahvan vanhemman naisen sijasta. Ja näin on sallittua tapahtua.

On hyvä tunne rakentaa luottamusta ja kiivetä omien pelkojensa yli!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pelko, luottamus,

Unettomuus ja parantava uni

Sunnuntai 31.3.2019

Mielen_vapaus


Uni

Uni on ihmisen tärkeintä ja parasta aikaa. Nukut elämästäsi kymmeniä vuosia. Oletko koskaan laskenut unesi määrää eli unen ka. 8 h yössä kerrottuna 365 päivällä? Sitten tämänhetkinen eliniäksi. Saat summaksi aikamoisen tuntimäärän. Tämän vuoksi uni on niin tärkeää. Uni on elämäsi, ymmärryksesi  ja kehityksesi ehto. 

Uni ja valve

Uni-valverytmin määrittää oma sisäinen kellosi ( sirkadiaanirytmi)  ja valveilla oltu aika. Siis silloin, kun kaikki on vielä hyvin. Silloin, kun jokin häiriötekijä muuttaa tätä järjestelmääsi, alat tunnistamaan sen, että olet nukkumisen kanssa pulassa.
Unipaine kasvaa, kun valvot. Valvomisesi saa aikaan hyvinkin pikaisesti ongelmia, jopa yhden nukkumattoman yön jälkeen, tarkkaavaisuudessa, tunneherkkyydessä, muistissa ja kokonaisvaltaisessa jaksamisessa. Luontaisesti koetat korjata tätä  jossain vaiheessa nukkumalla normaalia enemmän. Tilanteen ratkettua unesi palautuu. Jaksat taas, voimasi palautuvat, aktiivisuus on päiväaikana riittävää. 

Unihäiriönä esimerkiksi kipustressi


Sitten seuraa jokin asia, joka vie unesi. Olkoon tässä kirjoituksessa kipu ja siitä johtuva kehon stressitila. Aivan varmasti jokaista meitä jossain vaiheessa koskettava, unet vievä asia. Kipu saa aikaan elimistössä hermoston tasolla sympaattisen hermoston ( taistelu-pako) aktiivisuuden kohoamisen. Hermoston tasolla on vaikea päästä rauhoittuneeseen hermoston (lepo ja palautuminen) tilaan kivun kalvessa. Kivun sijainti ei ole merkittävää, kaikki kipu nostaa hermoston aktiivisuuden  tilaa. Jännitystila lihaksistossa kohoaa ja keho asettuu valmius- ja puolustustilaan. Kipukokemuksessa myös mieli reagoi. Kovassa  kiputilassa  täytyy olla aikamoinen mieliguru saadakseen kivun poistumaan ajattelemalla. Hengittämällä ehkä paremmin, mutta sekin jää helposti pinnalliseksi suoritukseksi. Onneksemme pitkittyneeseen kipuun ollaan paneuduttu nykyään eri keinoilla.

Lue vaikka täältä lisää: 

Pitkittynyt kipu ja uni


Palataan kuitenkin unen tapahtumiin kivun jatkuessa. Kivun pitkittyessä sen vaikutus uneen eli siihen unen syvyyteen ja rakenteseen muuttuu. Nukut pinnallisesti. Palauttava ja eheyttävä syvän unen unijakso jää liian vähäiseksi, samoin kevyen unen vaiheiden vaikutukset.  Elimistö yrittää tätä ahkerasti koko ajan korjata, mutta hiljalleen se häviää ja uni muuttuu pinnalliseksi tilan jatkuessa. Palautuminen heikentyy entisestään.  Aivan sama kummasta päästä unta vähennät, alkuyön NREM( syvä uni) tai aamuyön REM( kevyemmän uneen vaihe) häviät joka tapauksessa. Kognitiiviset toimintasi, päättely- ja ajattelukykysi heikkenevät. Tapaturma-alttiutesi kasvaa.
Pitkittynyt kipu saa aikaan unenpuuteen. Unenpuutteessa sydän lyö nopeammin, veren virtaus nopeutuu suonistossa, seurauksena verenpaineen nousu. Kortisolihormonin eritys lisääntyy, jonka kasvun laukaisee sympaattinen hermosto. Unenpuute sulkee kasvuhormonin erityisen. Kasvuhormonin tehtävä on korjata verisuonten endoteeliä eli sisäkalvoa. Silloin kun suojaa ei enää tapahdu, sisäkalvo hiljalleen rapistuu. Pitkään jatkuessaan tämän seurauksena on verisuonten ahtautuminen. 
On siis löydettävä keinoja palauttaa unitilaa. Löydettävä itselleen sitä parantavaa unta. Opeteltava säätelemään sympaattisen hermoston aktiivisuutta päiväaikaan, jolloin omat aktiiviset keinot ovat käytettävissäsi. Tee siis kaikkea sitä, mikä vie sinut edes hetkeksi pois kipuun keskittymisestä. Päiväaikainen toimintasi vaikuttaa yöuneesi. Palautumisen hetket ovat kaiken keskiössä.

Parantava uni

Unen palautuessa etenkin syvän unen ( NREM) aikaan aivot lähettävät rauhoittelevaa ja tyynnyttelvää viestiä kehollesi. Kehosi taistele- pakene järjestelmää suostutellaan  rauhoittumaan. Rauhoittuneessa tilassa myös kiputilasi on vaimeampi.  Tapahtuu myös monta muuta hyvää asiaa eduksesi. Parantavan unen aikana myös ruokailuun liittyvä leptiinihormoni - olen täynnä viesti - toimii tasapainoisesti ja greliinitaso - tämä riittää viesti - on kuultavissa. Aivojen alueelta alemmas siirtyessä tapahtuu  seuraavia asioita. Hermoston rauhoittuessa ja sympaattisen hermoston vaimentuessa suoliston hyvien bakteerien toiminta on runsasta ja aktiivista. Suoliston toiminta ja siten ravintoaineiden imeytyminen on tehokasta.  Immuunijärjestelmäsi eli puolustusjärjestelmäsi toimivuus tarvitsee unta. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen se kuormittaa nimenomaan immuunijärjestelmää liiallisesti. Parantavalla unella on vieläkin syvempiä vaikutuksia aina DNA ja tumatasolla saakka. Unella huolehdit myös näistä. 

Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia ja oman kullan kuvia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uni, palautuminen, hermosto, kipu,

Täydellinen body

Maanantai 25.3.2019

VatsakehoF66CAB8D-E393-4F14-B84F-039212B9E9B2.jpeg




Tämä on hyvin usein vastaan tuleva, kuvaava ilmiö, yleensä naisen vartalosta. Tasa-arvon   nimissä myös miestenkin ulkoisen olemuksen kuvaava ilmaisu.
Yleensä tähän liittyy valokuva, sivuttain tai takaapäin kuvattuna. Korostuneita ulokkeita on aika monia. Sitten tähän liitetään vielä sana hyvinvointi.


Minä ymmärrän



Ymmärrän kehon ( bodyn) muokkaamisen, mitä siinä tapahtuu ja miksi. Täydellisyys on se, joka on nyt pohdintani kohteena. Mitä täydellinen tarkoittaa?
Se tarkoittaa; virheetöntä, erittäin hyvää, täydellistä, sellaista, josta ei puutu yhtään osaa, se on kaiken kattavaa.

Ajatelkaapa tuota määritelmää suhteessa ihmisen kehoon? Aikamoiset paineet asettuvat kehon muokkajalle, joka tahtoo itseään tähän suuntaan virittää. Sattuessaan omistamaan lyhyet jalat ja pitkän selän, ongelmat ovat taattuja. Tai toisinpäinkin. Virheetöntä ei pukkaa tulokseksi, symmetria kun ei ole kohdallaan. Uskon kyllä, että alan ammattilaiset ovat  tämän oman rakenneasian kassa sinut, ongelma kohdistuu itsestään epävarmaan ja heikolla itsetunnolla varustettuun ihmistyyppiin.

Ulkonäkö

Ulkonäköön liittyvä muokkaus ja oleminen jonkinlaisena muottiin sopivana näyttäytyy myös minun asiakastyössäni. Tyytymättömyytä  kehoon on kuuluvissa. Keho ei ole jotain mitä pitäisi tai jossain on enemmän kuin pitäisi. Aikuiset, nuoret ja jopa lapset, kuihduttavat  ja muokkaavat itseään ollakseen täydelliseen bodyn omaavia. Siten he kokevat kuuluvansa joukkoon, saavat ystäviä, onnistuvat ja voivat  hyvin. Täydellisyys ja sen tavoittelu koukuttaa jopa sairaasti. 

Ulkonäkökeskeisyys on varmasti tullut jäädäkseen ja jotkut ovat sen kanssa enemmän sinut kuin toiset. On turhaa taistella tuulta vastaan, vaan koettaa löytää ne oikeat ammattilaiset, jotka ohjaavat ja kouluttavat terveeseen suuntaa. Ja toivoa malttia jokaiselle itseään muokkaavalle. Jotenkin tätäkin syvemmin toivoisin asteita leppoisampaa kohtelua itselle. Tiedän, että alle 25- vuotias ei aivojen rakenteensakkaan pohjalta ajattele samoin kuin varttuneempi. Siksi meillä kouluttajalla, ohjaajilla ja valmentajilla on suuri vastuu mitä mallia näytämme itse.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keho, täydellinen,

Sinä, minä ja meidän kehot

Sunnuntai 17.3.2019 klo 11:08 - Ulla Ollikkala

Sydamet



Koulutukseni lähenee loppuaan. Psykofyysisen psykoterapian peruskoulutus on loistavan antinsa avulla opettanut minulle lisää kokemuksellista itseäni, tiedon lisäksi. Kuljemme väistämättä tiedon ja taidon tiellä kohti tätä yhteistä ymmärtämisen päämäärää. Meidän psyykkinen ja fyysinen viisautemme yhdistyi tässä koulutuksessa. Sitten jokainen, pohjakoulutuksen  perusteella painottaa tekemistään, joko enemmän kehoon tai mieleen. Molemmat kuitenkin huomioiden, väistämättä.

Oivallusten kautta ymmärrykseen

Kehoon liittyy sanallinen oivaltaminen. Niiden kehollisen impulssien kautta, jotka auttavat ihmistä oivaltamaan omaa tilaansa.  Sanoitus nousee ihmisen oivaltamisesta, syvän sisäisen ymmärryksen kautta. Myös silloin, jos se on tietoa ajalta, jolloin sanat eivät ole olleet käytössä, voimme toimia. Kehossamme on eri ikäkausien muistot, joten myös nonverbaalisesta ajastamme  esille nousevaa tietoa voi käsitellä. Silloin on kehollinen ymmärrys, mikroliikkeet ja niiden ymmärrys ja herkkyys arvossaan.

Vuorovaikutuksen kaksi aluetta, sinä ja minä

Viimeisintä hermoston tietoa voidaan kuvata  polyvagaalisen mallin mukaisesti. Koko elämäsi matkan  tämä malli on vaikuttanut, mutta tiedon ja kokemuksellisen taidon kehittyessä voit yhä paremmin ymmärtää sen merkitystä. Sinä ja minä, meidän hermostomme juttelevat toisilleen kaiken aikaa. Olemme koko elämämme tämän mallin vallassa. Joskus se ottaa kehon hallintaan sen pelastamiseksi, toisaalla se tuottaa nautinnollisen rauhoittumisen, esimerkiksi palautuessa ja rentoutuessa. Rauhallisen tilan vallitessa olet kykeneviä luovaan ajatteluun, lepoon, ruoan sulattamiseen ja tyytyväisen olemisen tilaan. Olet myös turvallisessa liittymisen tilassa toisiin. 
Vuorovaikutuksessasi  kohtaat myös turvattomuutta suhteessa toiseen ihmiseen. Olet ehkä epäilevä juuri historiasi pohjalta. Turvaudut kokemukseen ja muistoihin, jotka voivat myös olla vääristyneitä. Jännityt, varaudut ja puolustaudut, joskus aivan syyttä. Tämä saattaa nousta esille työssä, vapaalla, kohtaamisissa ja silloin voit tarkastella tilaasi hermoston kautta. Mielen muistot ovat värittyneitä, ja värittyvät  joka muistelun kerralla uudellen, mutta kehon totuus on se, jonka puoleen nykytietokin kurottaa.

Tutkimustietoa psykofyysisestä kehosta

Lainaus on alla olevan linkin artikkelista:  ”Molemmat tuovat oman kehorepertuaarinsa mukaan vuorovaikutukseen: yksi keho tekee jotain, toinen reagoi, toinen taas vastaa jollain tavalla, jne. On siis tarkkailtava, miten molempien kehot luovat olemisen tilaa yhdessä. Millaisia ovat molempien vastavuoroiset liikkeet, asennot, äänensävyt, hengityksen rytmit ja muutokset, kasvojen ilmeet ja ilmaisut, sekä ajoitusten laatu”. Tätä voi siis tarkastella aivan oman reagtiomallin näkökulmasta. Aspectin koosteessa käsitellään asiakassuhteita, mutta uskon, että luettuasi ymmärrät paremmin myös itseäsi. Aspectin sivuilta löydät psykofyysisen fysioterapian useammankin tutkimusnäkökulman.

Palautuminen

On hyvä tiedostaa palautumisen syvä ydin juuri tässä asiassa. Niin kauan, kun kehosi jännittyy tiedostamattomien  mallien pohjalta, olet tekemisissä palautumisen esteiden kanssa. Mielihyvän kokemuksesi  kaikkoaa ja olosi on virittynyt epämiellyttävän puolelle. 
Onneksi näitä voidaan psykofyysisen lähestymisen keinon myös kohdallasi purkaa. 
Jos minä olen oppinut, opit sinäkin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: polyvagaalinen, palautuminen, autonominen hermosto, psykofyysinen

ILMASTOAHDISTUS

Perjantai 15.3.2019 klo 7:57

44099388-51A6-43E0-BF1F-D543BF09D272.jpeg



Ahdistus on ilmiö, jonka tunnistaa sen kohdatessaan. Ahdistuksen kehollinen reaktio on suurinpiirteiden tämä. Rintakehällä alkaa hiljalleen puristaa, paineen tunne liukuu vatsan alueeelle. Kurkkua kuristaa ja hengitys tuntuu vaikealta. Sydämen syke saattaa kiihtyä. Pää alkaa tuntumaan paksulta. 

Syitä ahdistukseen on lukemattomia, mutta sen fysiologinen pohja on aina samanlainen. Kehon reagoimisen kaava käynnistyy. Kehoterapia valaisee tätä asiaa sitten hieman enemmän. Onneksi tämä on myös kehollisesti purettavissa, ohjauksessa ja turvallisessa tilassa. Täältä löytyy aiheesta lisää:

Ilmastoahdistus



Viimeisin asiakkaiden kanssa puhuttu asia on  ilmastoahdistus. Seurausta tietysti siitä, että valistus ja tiedotusvälineet kertovat, miten olemme tässä maaaailmassssa eläneet.
Pienten lasten vanhemmat ovat huolestuneet siitä, minkälaisen elämän lapsilleen tarjoavat. Lapsettomat miettivät, voiko tähän maailmaan ajatella lapsia. Hieman varttuneemmat tunnistavat nopeutuneen ilmastonmuutoksen. Lapset ovat huolestuneet tulevaisuudestaan.

Hyvin usein tässä kohdassa yhdessä pohdimme, miten mikin malli vaikuttaa. Osa on jo ratkaisunsa tehnyt, vaikka se tuntuu maailmallisessa mittakaavassa aivan olemattomalle.
Vähennetään kulutusta!



Oma valinta maa ilmassa


Mitä sinä ajattelet? Minulle asetettu kysymys aiheesta. Oma valinta on jo vuosia ollut elämäntapani ja ympäristön huomioiminen. Olen jo vuosia ollut lentelemättä ympäri maailman matkakohteita. Työn vuoksi minulla ei ole sellaisia tarpeita. Koulutukseni ja kurssini, hiljentymisen ja itseen kääntymisen,  voin pitää kotimaassa. Meidän vuodenaikamme vaihtelu  tarjoaa itsen tutkimiselle valtavan kentän. Miten vaihtelut luonnossa itseen vaikuttavat, miten valo vaikuttaa, miten keho herää kevääseen.
Valitsen siis kotimaan. Meidän hieno maa tarjoaa paljon nautittavia asioita. Siten hiilijalanjäljen lennot jäävät minulta tekemättä. Samoilla linjoilla on Nina. Lisäksi me ajattelemme lapsia, molemmilla aikuiset lapset, mutta emme halua syödä elämää maailman lapsilta. 
Olemme hiljaisesti valinneet oman tiemme, josta nyt kerron julkisesti.
Isot ratkaisut tehdään teollisuusmaissa ja rahan valta on hurja. Omaa ratkaisua ei määritä valta tai raha.
 
Tiedostan myös, että monissa asioissa voisi edelleen tehdä parempia valintoja. Jotenkin on ollut helpointa aloittaa siitä, mikä ei määritä mitenkään omaa hyvinvointia. 

Kotimökkeily

Valinta itsellä on myös siirtolapuutarhamökki. Ei edes kovin monta  ulkomaanmatkaa perusmallin hankintaan tarvita. Siis kun lasketaan useiden vuosien matkailut kaikkine kuluineen. Hieman enemmän sitten mukavuusmökkiin. Sinne pääsee julkisilla, sinne pääsee kävellen ja pyörällä. Siellä on yhteys maahan, luontoon ja myös yhteisöllisyyteen, niin halutessaan. Paikassa kierrätetään, toisen huono tulee toisen hyväksi. Uskon, että tämä malli elää tulee vahvistumaan.

Arvostelu

Huomaa tämä. Valintamme  eivät ole muiden arvostelua, vaan tekemistä siten kuin sisimmässä hyvältä tuntuu. Miksi?
Koska voimme valita!



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmasto, ilma, valinta,

MYÖTÄTUNTOINEN MIELI

Perjantai 8.3.2019 klo 9:25

989FF420-6795-4ED9-94CB-D12510D16D2C.jpeg

Luin Myötätuntoisen mielen  kirjaa, jonka sivumäärä oli reippaat 500. Mahdollisuuden sen lukemisen käytäntöön viemiseen antoi kuuden tunnin odotusaikani lääkäripäivystyksessä. Opettelin todella olemaan myötätuntoisessa tilassa itseni kanssa. Ajan venyessä, akuuttien tapauksien mennessä ohi ja viimein oman kolmen minuutin toimenpiteen mentyä ohi. 
Koostin kirjasta, sen yhdestä osasta (tietysti sen kehollisesta pohjasta lähtevän) ajattelun rakentumisen. Siitä voit tässä päivityksessä lukea. Myötätuntoinen mieli on valinta, olet saanut siihen millaiset lähtökohdat tahansa. Vastuu on mielen käyttäjällä.

Ihmisen asema elämän virrassa 

Mielen rakentuminen ja se, että tietyt geenit ja ympäristö, ovat niitä asioita joihin ihminen ei voi vaikuttaa, avaa ensimmäisen oven myötätuntoiseen ajatteluun. Suostuminen olemaan elämän virrassa tämän asian tiedostaen, avaa ihmiselle mahdollisuuden myötätuntoon itseä ja muitakohtaan.Tämä johdattaa halujen, ajatusten ja tunteiden syntymisen malleihin ja luo ymmärrystä siihen, kuinka nämä mallit jatkuvasti ohjaavat toimintamme. Evoluution vanhat aivojen rakenteet ovat yhtä voimakkaasti olemassa, kuin aivojen uudetkin kehitysalueet. 

 

Näiden alueiden yhteistoiminta on huonosti synkronoitunutta ja siitä seuraa arjen toiminnassa ongelmia. Näiden vanhojen toimintamallien mallien kautta sitten reagoimme omassa toiminnassamme. Myötätunto itseä ja muita kohtaan mahdollistuisi tämänkin asian oivaltamisesta. Varhaiset toimintamallit kuten halut, tunteet ja ajatukset ovat asioita, joihin emme ole syyllisiä, mutta niihin voimme vaikuttaa tietoisuuden kautta. Silloin, kun opimme olemaan henkilökohtaistamasta mieltämme liikaa, ymmärrämme sen mitä mielessämme tapahtuu, tai paremminkin sen, että mielen tapahtumat eivät ole syytämme tai tarkoituksemme.


Elämämme muodostuminen

 

Elämämme muodostuu toimintamallien, arkkityyppien, strategioiden ja aina matelija-aivojen muodostamasta toiminnasta kohti ”uusien aivojen”toimintaa. Näiden ikiaikaisten mallien pohjalta järjestelmämme rakentuu. Järjestelmämme rakentuu, hankkimisen ja puolustamisen/suojelemisen motiivin pohjalle. Tunnejärjestelmämme tukisivat näitä kahta perustavanlaatuista pyrkimystä.


Aivojen kehittyessä nisäkäsaivojen tasolle, tärkeiksi nousivat uudet toiminta- ja selviytymismallit, vanhojen lisäksi. Uusina malleina asemaan perustuvat arvojärjestelmät ja perheryhmät, jotka luovat turvallisuutta, antavat suojaa ja hoivaa. Lisäksi seksuaalinen kilpailu leimaa nisäkkäiden elämää. Voidaan nähdä, että geenien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on evoluution kehityksen ydin. Nisäkkäitä motivoi kuitenkin myös tietynlainen toiminta, joka tukee statusta, perhesuhteista, ystävyyttä, seksiä ja nämä toiminnat näkyvät myös ihmisten nykypäivässä. 

 

Ihminen on, tässä elämän virrassa kehittynyt siten, että nämä vanhat toimintamallit, arkkityypit ja strategiat ovat edelleen olemassa ja käytössä, mutta ihmisellä on mahdollisuus säädellä niiden toimintaa. Ihminen on mielentiloja ja tietoisuuden toimintaa, jotka väistämättä pohjautuvat arkkityyppien tiedostamattomaan toimintaan. Sitä kuvataan lapsen hakeutumisella vanhemman luo, ryhmään hakeutumiselle, turvan saamiseksi. Arkkityypit ovat se nyrkkisääntö, jolla ihminen toimii. 

 

Myötätunto

 

Myötätunto arkkityyppien pohjalta tarkoittaa sitä, että ihminen hyvin harvoin tekee
tietoisesti pahaa. Oma hyvä voi olla toisen huono. Kannattaa siis suhtautua varauksella kuvauksiin pahasta ja hyvästä. Myötätunnon aktivoituminen tapahtuisi aina vuorovaikutustilanteissa. Näitä voivat olla mm. hoivan tarve, hoivan antaminen, yhteistyö ja ryhmien muodostuminen, hallinta, valta, seksuaalisuus, kilpailu. 

 

Sosiaaliset mentaliteet liittyvät arkkityyppeihin. Yhdessä ne aktivoivat aivojen erilaisia yhteyksiä. Toiset ovat käytössä ja toiset aivoalueet sulkeutuvat pois käytöstä, riippuen siitä mitä halutaan omalla toiminnalla edistää. Vaikutamme toisiimme, voimme siis valita kuinka vaikutamme.

 

Elämän virrasta kehittyneen ja muotoutuneen ihmisen myötätunto perustuu motivaatioon, arkkityyppeihin, ja sosiaaliseen mentaliteettiin. Tosiasia myötätunnosta on se, että meillä on aivot, joiden järjestelmä mahdollistaa myötätunnon kokemisen. Ihmisen
oma velvollisuus on sitten selvittää, kuinka muovaamme aivoista myötätuntoisemmat ja siten
omasta elämästämme merkityksellisen. Geenit eivät rajoita, vaan antavat lähtökohdan. Se kuinka laajasti ja syvästi myötätuntoa koemme, on opettelun seurasta.

 

Itsemyötätunto

 

Itsemyötätunto tekee olomme hyväksi, joten voimme silloin hyvin ja voimme olla myötätuntoisempia ympäristöllemme. Myötätuntoista on kohdistaa mieli omaan luomaamme todellisuuteen, jota emme ole luoneet, joten emme ole siihen syyllisiä. Samaistumatta mihinkään arkkityyppiseen prosessiin ihminen voisi ajatella olevansa olento, jolla on mahdollisuus hyväntahtoisuuteen ja myötätuntoon. Vasta sen jälkeen ihminen voisi ajatella itseään suhteessa heimoon, uskontoon tai poliittiseen
ryhmään. Pohjalla olisi ajatus vastustaa pohjimmaisia haluja ja samaistua ihmiseen.

 

Avainsanat: myötätunto, evoluutio, vuorovaikutus, arkkityyppi

 


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: myötätunto, itsemyötätunto, arkkityypit

Voimaantuminen kohtaa voimattomuuden

Sunnuntai 17.2.2019 klo 21:33

Voima

 


Olen aina pitänyt voimasta. Voima kertoo siitä, että on energiaa liikkkua, urheilla, opiskella, kohdata vaikeuksia, mennä eteenpäin ja jaksaa. Sinussa on voima. Minussa on voima. Kaikella elollisilla vahvimpana on elämisen voima. Se saa ihmisen selviämään (melkein mistä tahansa) vastoinkäymisestä.
Voimaantumisen termi nousi vahvemmin esille joskus 2000- luvun alkupuolella. Muistan käyttäneeni sitä itsekin koulutuksissa. Voimaantuminen selitetään näin:
Voimaantumisella tarkoitetaan ihmisen sisäistä prosessia. Prosessia, jossa ihminen löytää omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan. Voimaantuessaan ihmisen sisäinen voiman tunne kasvaa. Voimaantumiseen liittyy myönteisyyden tunteita.

 

Voimaantumisen tunnetta on tutkittu  yksilön näkökulmasta ja myös työuupumuksen, sekä ammatillisen kasvun näkökulmasta. Tunnistat näitä voimaantumisen hetkiä varmasti myös itsessäsi? Sitä tunnetta, kun sisimpäsi täyttyy mahdollisuuksista, tunnet pystyväni olemaan toimija tilanteissa ja olosi on myönteinen. Palautuminen on esimerkiksi hyvin voimaannuttavaa. Samoin rentoutumisen eri menetelmät. Uuden oppimisessa on jotain sisäistä voimaa kasvattavaa. Samoin uusien taitojen oppimisessa. Näissä tunteissa on helppoa olla, ollaanhan myönteisyyden kehässä.

 

Mikä voimamme vie? 

On ihmisiä, joilla voimavarat ovat hyvin vähäisiä. Voimaantumisen suuntaa on hyvin vaikea tavoittaa. Siihen suuntaan askelletaan silloin  hyvin pienin askelin. Silloin myös tunteet ovat harmaita ja tai jopa mustia väriltään. Tämä tarkoittaa sitä, että tuntemukset ovat kateissa tai ne ovat hyvin negatiivisia. 

Voimaa vievät;  elämän haasteet, työn kuorma, yksinäisyys, ihmissuhteet, työttömyys, talouden ongelmat, huoliajattelu, kivut, sairaudet, vanhat selvittämättömät asiat. Listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkään. Voimaa vie myös se asenne, jolla elämää eletään.  

Oma voimattomuuden kokemus

Olen itse voimaton tällä hetkellä. Pitkä kierre sairastelusta, jonka loppua en pysty vielä näkemään, syö uskomattoman paljon voimavarojani. Lääkärin vastaanotolla käydessäni kaipasin kipeästi lepoa, joten sain aluksi päivän sairauslomaa. Tässä näemme sen, kuinka toinen näkee toisessa voiman, jota ei olekaan. Usein ihmettelen viikon tai kahden sairauslomia, joita ihmisillä on. Annan siis varmasti, näissä tilanteissa, aivan väärää viestiä selviämisestäni ja siitä voimasta. Voimattomuuden kokemus tässä kohdassa oli aika voimallinen!

Onnekseni jaksoin selvittää ja saada ymmärrystä hetken taukoon!

Kommentoi kirjoitusta.

Palautumisen tarve

Keskiviikko 13.2.2019

palautumispiirakka.png

Palautumisen tarve

Palautumisen tarpeesta ilmoittavat oireet saattavat usein jäädä jopa huomaamattomiksi, vaikka monet meistä kärsivät palautumisen puutteesta, nykypäivänä yhä enenevässä määrin. Herätänkin sinut kysymyksellä, koska olet tuntenut olevasi virkeä, jaksava ja pystyvä? Mieleltäsi avoin ja tyytyväinen?

Työelämä, ihmissuhteet, liikunta ja kaiken aikatauluttaminen aiheuttavat väistämättä  palautumisen tarpeen.  Rytmiin tottuneina palautumisen tarve ei välttämättä nouse tietoisuuteen.

Osa-alueet

Ne palautumisen osa-alueet, jotka tulisi huomioida ovat yllä olevassa kuvassa. Monia asioita sisältyy näihin sektoreihin, mutta riittää että ensin pysähdyt.  Palautuminen on merkittävä asia kaikessa laajuudessaan. Palautuminen on käytännön tuntevia tekoja, joten saatat tarvita siihen hieman apua. 

Palautumiseen erikoistuneina pidämme aiheesta luentoja, kursseja ja  koulutuksia. Palautumisohjaajkoulutkset toteutuetaan tällä hetkellä Tampereen ja Jyväskylän kesäyliopistoissa, laajuudeltaan ne ovat 10 opintopistettä.Työskentelemme koulutuken lisäksi yrityksissä, yhteisöissä ja yksilötasolla terveydenhoidon näkökulmasta, palautumista edistävästi. Pidämme tärkeänä sitä, että meillä on terapeuttiset valmiudet ja vuosien asikastyö toimintamme taustalla.

Palautumisen puute

Palautumisen tarpeeseen on syytä havahtua, kun toistuvasti ilmenee seuraavia asioita:

  • Unihäiriöt 
  • Väsymys
  • Masennustilat
  • Kiputilat
  • Muistihäiriöt
  • Keskittymisvaikeudet
  • Tunneherkkyys
  • Uupumus

Pidäthän huolta itsestäsi? Huolehditteko työyhteisössä palautumisesta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen

Mikä riittää?

Tiistai 12.2.2019



Silloin kun mikään ei riitä!




Olen aika  useasti viime aikoina pohtinut itsen hoivaamista. Sitä tilaa, jossa antaa tilan itselleen,  olla pieni ja tarvitseva. Vailla selityksiä siihen, miksi tällaista tarvitee. Psykofyysisen psykoterapian opintoihini  liittyy myös aiheeseen rakennetut kortit, juurikin nimellä ”minä tarvitsen”. Niidenkin avulla voi miettiä, jos on jäänyt vaille, kasvaako juuri siitä se tarve, että mikään ei riitä. Menetelmän avulla pohditaan, elämän läpi kulkien, juurikin tätä tarvetta. Saat nämä kortit ostaa ohjeineen, kunhan tulevat painosta. Ne on siihen mennessä, parinkymmenen psykofyysisen psykoterapeutin voimin, testattukin käytännössä.



Kiellän, se ei siis ole olemassa



Itsessä olemisen vaikeus on siinä, mitä ei tunne tarvitsevansa, kieltää sen tai sulkee pois tietoisuudestaan. Tarvitseminen on myös jossain vaiheessa ja jostakin asiasta vaille jäämistä. Kysymyksessä voi olla turva, syli, kosketus, sanat, ihan mitä vaan. Yllättää tai ei tämä kaikki on suljettuna kehoon. Meidän mielemme on se este, joka turvatakseen vallitsevan tilan,  pyrkii välttämään muistojen kohtaamista kehollisesti. Silloin turvaudutaan järkeistämiseen, selitykseen ja sokeudutaan sanojen maailmaan. Niin paljon, kun sanoista pidänkin ja niitä kuuntelen, joskus on äärimmäisen hyvä jättää sanat ja vain kokea. Sitä kutsutaan vuorovaikutuksessa itsensä ja kehonsa kanssa. Sitä kutsutaan myös kehon kautta tuntemiseksi.

Lainaan tähän kohtaan loivasti tulkiten  W. Reichiä. ”Hyvin usein ihmisen toiminnassa näyttäytyy selittäminen ja tarinointi, joka on ristiriidassa kehon viestinnän kanssa. On miltei mahdotonta päästä yhteyteen itsen kanssa, jos keho ei ole osallisena tapahtumissa. Pelkkä puhe ei aina avaa mieltä, ainakaan se ei avaa hengitystä, kehoa, jännitysrakennelmia, ääntä tai liikettä.” (teoksesta Luonneanalyysi)

Kehoyhteys  ja solmut



Joskus tulee niitä tilanteita, jossa sitten on solmussa itsensä ja sisällä vallitsevan olonsa kanssa. Vaihtoehtoja on ainakin seuraavia, joko tunteita ja kehoyhteyttä lähtee  tietoisesti kohtaamaan tai purkamaan, tai sitten sulkee tämän tien ja alkaa järkiperäistämään asioita. Yksi malli voi myös olla toiseen ihmiseen oman tunteensa siirtäminen. Jopa toisen syyllistäminen. Sitten jos kohde ei reagoidaan toivotusti, tapahtuu ärtymyksen nouseminen pintaan, tai surun, tai vihan, tai epätoivon. Itseään ja tarvitsevuuttaan kohdatessa apua vain ei löydy itsen ulkopuolelta, toisia mieleisekseen muuttamalla, vaan pysähtymällä ajatuksee; ” mikä itsellä on ja miksi koen näin”.

Silloin kun mikään tai kukaan ulkopuolinen ei riitä, ollaan jonkin äärellä jota ei tunnista. Mikään ei riitä ja tarvitsevuus on suuri. Silloin on helpompi kohdistaa viallisuus muihin, työhön, ympäristöön, ihmisiin. Kukaan ei ole sopiva työssä, kukaan ei riitä lähellä olevan roolissa, kukaan ei riitä auttajana, kukaan ei riitä ihmisenä.



Mistä tämän tunnistan itsessäni?

Olen itse kokenut tämän hyvin vahvasti. Eläessäni ihmissuhteessa, jossa mikään ei riitä. Tunnistan tämän mallin siis valitettavasti oikein hyvin. Suhteen edetessä tarve toiselle esitettyihin vaatimuksiin ja haluttaviin muutoksiin vain lisääntyy. Muutosta vaaditaan ainoastaan toiselta. Kuitenkaan mikään mitä teet ei riitä. Tunteet, jotka ovat kielteistä, alkavat ottamaan vallan. Silloin ulospääsy on ainoastaan irtipäästäminen.


Mikä sinulle riittää? 

Kommentoi kirjoitusta.

Mittarien ja teknologian maailma

Tiistai 5.2.2019

F10A828A-8C53-497B-A8C0-EB8EE8B48DBD.jpeg

Vietin lauantaina aikaa hyvinvointipäivällä Tampereen Ratinassa. Pidän tällaisista elävän vuorovaikutuksen tapahtumista, kuljeskelen yksikseni ja rytmitän olemiseni kiinnostukseni mukaan. Tapasin Pirten fysioterapeutteja, jossa vaihdoimme työajatuksia ja verkostoiduimme keskenämme. Ihmettelimme siinä myös omaa alaamme, ja sen näkymättömyyttä. Keskustelin  luujauhojen myyjän kanssa, kävin kasvojen hoidossa, sekä kuuntelin luentoja.

Yhdelle luennolle jopa istahdin. Jaakko Halmetoja puhui teknologiasta viimeisen kymmen vuoden ajalta, kuinka huimaa kehitys onkaan ollut ja tulee olemaan. Oli teknologiaa, joka liitettiin masennuslääkeisiin ja diabeteslääkitykseen. Oli genetiikkaan liittyvää tietoutta, jota tulevaisuudessa voimme terveyden tukemiseksi hyödyntää. Teknologiaa voi hyödyntää myös ravintotietoisuudessa, siitä mitä kehomme tarvitsee ja mitä ei.

Käyttäytymisen mittarit


Luento tuli ja meni, ja kävin etsimässä Jaakon lavan takaa. Koska itseä kiinnostaa mittareista uniasiat, kyselin tietysti mitä unelle kuuluu. Havaitsin hänellä olevan tietyn toiminnan unen seurantalaitteen. Niin siihen uneen, mittarit mittaavat kehon lämpötilaa, sydämen sykettä, hermoston rauhoittumista. Tutkimukset osoittavat, että nämä toiminnat liitettynä aivosähkökäyrään ovat sen pitkän aikavälin seurannalla ja mittauksella yhteneväisiä unen kanssa. Virhemarginaali on tietysti kaikessa olemassa. Tämä vaatii sitä laitteen käyttöä ja pitkän ajan seurantaa, sitoutumista ja sitten tietysti niitä muutoksia.

Ongelmaksi koituu sitten ne henkilöt, jotka ovat persoonaltaan tietynlaisia. Silloin, kun kysymyksessä on suorittaja tyyppinen perfektionisti, joka on kiltisti oppinut tekemään käsketyn, takertumisen vaara ja riippuvuus mittauksiin on ongelma. Teknologian tuoma riski kasvaa. Tässä suhteessa tulee olla tarkkana, ettei stressaa itseään täydellisellä suorituksella, ja siten ala asettumaan mittarin sisään. Tätä sivusi artikkeli, jonka linkkaan tähän:

 https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005986221.html

Toista näkymää edustaa sitten tämä näkökulma: 

https://www.marmai.fi/uutiset/business-finland-kaynnistaa-smart-life-finland-ohjelman-terveyden-ja-hyvinvoinnin-toimikentassa-on-kaynnissa-merkittava-muutos-6757171


Unen geneettiseen perimään siirtyi sitten seuraava keskustelu hetken aihe. Olihan luentokin  genetiikaan perustuva. Genetiikkaan sitten taas vaikuttaisi vahvasti tutut eli asuinympäristö, lämpötila ja yhteisö. Näitä tuttuja asioita hermoston rakentumiselle. Lämpötila oli mielenkiintoinen asia. Skandinaviassa olisi keho jäätynyt ilman heräilyä, joten herääminen ja havahtuminen oli erikoisen  tärkeää. Hieman eri asia kuin lämpimässä maissa. Nukummeko siis täällä herkempää unta geenienkin pohjalta?

Mitä sitten osaamme ilman mittareita? Mitä tietoisuuteemme tulee lisäarvoksi uudella teknologialla?




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: teknologia, mittarit, uni, biohakkeri

Vanha radio

Maanantai 28.1.2019 klo 19:32

Radio37-4301-81E7-E566FCBA75E3.jpeg

Istuin aamukahvilla ennen töihin menoa läheisessä kahvilassa. Katseeni hakeutui kuvan radioon ja muistot tulvivat mieleen. Mitä ihmettä vanha radio voikaan viestittää?

Aloitan hieman kauempaa, että ymmärrät sen, miten meidän ihmisten reaktiot tässä hetkessä käynnistyvät. Tunnistin radion nähdessäni tunteita ja kehoni reaktion. Eikä ihan niitä loistokkaimpia ja onnellisimpia. Tämäkin liittyy vuorovaikutukseen. 

Eilinen elämäni

Olin alle kouluikäinen pieni tyttö. Asuin maalla, hieman sivussa kaikesta. Naapuriyhteisöt olivat kuitenkin olemassa omanlaisenaan. Lähinaapuri sairasti skitsofreniaa, joka oli ilmeisesti vailla hoitoa. Näin jälkiviisaudella pohdittuna. Sieltä suunnalta tuli aika uhkaavaa käyttäytymistä ja syyttelyä lapsia kohtaan. Olimme vihollisia. Emme lapsia.
Toinen lähinaapuri oli monimuotoisempaa porukkaa. Siellä asui monta sukupolvea. Oli itseni ikäisiä lapsia, vanhemmat, isovanhempi ja täti-ihmisiä. Tässä naapurissa sain harvakseltaan vierailla. Ei silloin vierailevat lapset olleet kovin haluttuja henkilöitä, joten tässäkin ympäristössä marjapensaassa viihtyvät lapset oli syytä ajaa matkoihinsa. Viinimarjat kun kuuluivat mehupulloihin. Säännöllisesti sain  häädön. Me lapset nimesimme häätäjän ”Vanhaksi radioksi”, koska ääni oli kamala. ” Vanha radio” ajoi minua takaa ja lausui uhkauksia tällaiselle ”mustalaisen” lapselle. Olin siis vain tummahiuksinen ja perheen lapset pellavapäitä, olin siis vääränlainen.

Oma toiminta

Muistan elävästi kuinka toimin. Olen aina ollut hieman hullunrohkea ja silloin tapahtui se, että ”Vanhaa radiota” ärsyttämällä sain aikaan takaa-ajon. Olin nopea ja odotin tiettyyn pisteeseen ja pinkaisin pakoon. Jo silloin tiedostin, että tämä tuotti itselle mielihyvän tunteen. Pahaa en ollut tekemässä, mutta läsnäoloni oli liikaa.  Olin vääränlainen ja pelkkä olemassaoloni ärsytti.. 
Nämä tapahtuneet asiat ovat varmasti syitä, jonka vuoksi en nykyisinkään notkahtele uhkan ääressä. Vuorovaikutus opettaa. Tiedän pystyväni, selviäväni ja osaavani.

Toiminnan seuraukset

”Vanha radio” sai minussa aikaan tunteita. Jännityksen, paon tuoman mielihyvän, voitontunteen, mutta myös ihmettelyn miksi aikuinen ihminen toimi tuolla tavalla. Mikä saa rähjäämään pikkutytölle, uhkailemaan ja juoksemaan perään? Nykynäkökulmasta katsoen toki ymmärrän, silloin en.  
Katsellessani vanhan radion rähjääntynyttä ulkonäköä nämä kaikki palautuivat mieleeni. Persoonasta riippuen tällaiset tapaukset haavoittavat. Siskolle kävi näin, pelko otti vallan.
Tunnistan tässä tapauksessa oman toimintamallini, aina hermosoluissani saakka. En lamaantunut, en pelännyt, vaan harkitsin ja toimin sitten harkinnan pohjalta mikä oli elämän säilymisen kannalta järkevintä.
Montako muistoa sinä huomaat nykyarjessasi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunteet, muisto , autonominen hermosto, vuorovaikutus

Palautetta palautumisen kokemuksesta

Sunnuntai 27.1.2019

Ohjaajat

Kokosin tähän palautteet ohjaamastamme Palautumislauantain tapahtumasta. Tapahtuma oli kolmituntinen katsaus, kehoterapiaan pohjautuen, palautumiseen ja sen ulottuvuuksiin. Osallistujien palautteet kertovat siitä, mikä on palautumisessa tärkeintä, se kokemuksellisuus. Kokemus itsestä, hyväksynnästä, ilosta ja oppimisesta.

Kurssit, luennot, koulutukset ja työhyvinvointitapahtumat

Teimme Nina kanssa tämän tapahtuman sillä ajatuksella, että ihmiset löytyvät palautumisen, ja meidän mallimme toimia tällä alueella. Toivomme tiedon liikkuvan tästä kokemuksesta omiin ja työyhteisön tarpeisiin saakka. Meidät löytää koulutuksiin, luentoihin ja tyhy tapahtumiin näiltä sivuilta. Päivitämme parhaillaan erilaisia kokonaisuuksia ja ne tulevat näkymään uudistettuina kohdassa 

https://www.palautumiskoulupro.fi/yrityspalvelut/luento-ja-koulutuspalvelut

Palautteet ryhmässä olleilta

”Kiitos ohjaajille, oli tosi rentouttava ja palauttava päivä! Tätä ohjelmaa voi lämpimästi suositella kenelle tahansa, joka tarvitsee työkaluja palautumiseen!”

”Palautumislauantain anti oli juuri sitä, mitä tarvitsen omaan arkeen. Löysin hektisen työni ja pitkän työhönsidonnaisuuden tasapainottajaksi avaimet palautumisen maailmaan. Liikkuvaa hengitystekniikkaa tai lähinnä oivaltamista hengityksen kulkemiseen kehossa ja irtipäästämistä Slowpuls- liikesarjoin. Syvärentoutumisen palauttava vaikutus tuntui koko kehossa ja lopuksi minunkin pääni pääsi hetkittäin miettimättömyyden tilaan. Wau- efekti syntyi jo osasta suuren kokonaisuuden oivaltamisesta ja sen tarjoili lempeästi asiantunteva parivaljakko Nina ja Ulla. Todellinen PRO ❤️”

”Ohjaajat antoivat tilaa omalle olemiselle ja tekemiselle, oli helppo löytää ilo liikkeistä kun ei ollut pakotteita. Ihanaa musiikkia!! Pidin myös sanoista ja mielikuvista joita ohjaajat käytti. Sai nauraakkin pariharjoituksessa. Nauru vapauttaa. Sopivasti taukoja. Oma perustempo oli rauhallisempaa palautumisen jälkeen ja se tuntui hyvältä.”


”Kun keho on väsynyt suorittamisesta ja uniongelmista ja mieli kuormittunut uuden oppimisesta ja elämän tuomista murheista, ei kauheasti jaksa innostua mistään vaativasta.
Nyt sai luvan kanssa vain olla, hakea lempeää liikettä omaan tapaan ja tahtiin, itseä kuunnellen. Kukaan ei vaatinut mitään. Keho löysi oman rytminsä liikkua ja ajatukset hiljenivät edes hetkeksi. Vielä illallakin oli leppoisa, itseä rakastava olo. Lepoloma pienoiskoossa.”


Kiitos, kun järjestitte 26.1.19 ipalautumistapahtuman Laikussa. Kiitos ensinnäkin siitä, että tapahtuma oli ilmainen, on hienoa, että näin annettiin mahdollisuus kaikille osallistumiseen. Eikä siis ihme, että sali oli täpötäynnä!
Päivä oli hienosti koostettu taukoineen. Ohjaajat ottivat vastaan sydämellisesti kaikki tulijat. Harjoitukset ohjattiin selkeästi. Pidin myös siitä, että alussa oli muutamia harjoituksia parin kanssa ja sitten tehtiin itsenäisesti harjoituksia. Liikkeissä ihaninta oli se, että niissä todella keskittyi tekemiseen ja läsnäoloon - se rauhoitti nopeasti koko kehon ja mielen. Slow pulse-ohjelman liikkeet ja musiikki oli mietitty huolella ja oli helppo päästä liikkeen rytmiin mukaan. 
Illalla olo olikin rentoutunut ja rauhoittunut; aivan kuin olisin ollut useamman päivän rentouttavalla matkalla. Itselläni sattui olemaan selkä todella jumissa, mutta liikkeet selkeästi tekivät hyvää ja avasivat kehon lukkoja.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan palutumisharjoitteita - sopivat kaikille ja aina kannattaa kuunnella kehoaan, jos jokin kohta kehossa on kipeämpi, voi liikkeen tehdä pienempänä. 
Lämmin kiitos <3.”

”Palautumis-päivän annista: olin ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa palautumis-tapahtumassa. 3 tuntia kului kuin siivillä, kun on kivaa tekemistä niin ajantaju katoaa. Ihan mahtava olotila oli tämän harjoittelun jälkeen. Askel oli kevyt ja pää kuin pumpulissa. Paras ja yllättävin anti oli seuraavan yön nukkuminen, en muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin syvää ja hyvää unta. Vaikuttavaa♥❤️💗

”Itse yhdyn samoihin fiiliksiin kuin muut. Tarve tuollaiseen pysähtymiseen on ainakin itselläni tällä hetkellä suuri. Taitaapi olla monella muullakin kun sali oli täynnä. Vaikka itse käytän tanssia (treeniä) töistä irtautumiseen,kropan rentouttamiseen ja hyvän olon saamiseen se ei tietyssä mielessä lopeta ajattelemista,pohtimista,oman itsensä kritisoimista,toisen arvioimista tai arvioimisen kohteena olemista. Itselle jäi mieleen liikkeitä tehdessä sanomasi "ne on hyviä ja riittäviä sellaisena kun ne teet". Ei siis paineita 😀.Yllätyin itse kuinka helposti kaikista työ ym. paineista huolimatta onnistuin pääsemään ajatuksettomaan ja rentoon tilaan. Ohjaajina olitte rentoja ja rauhoittavia ja loitte turvallisen ilmapiirin. Olo säilyi rauhallisena koko päivän . Kiitos teille molemmille 😍

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, Slowpuls,

Työ, hyvinvointi ja palautuminen

Torstai 24.1.2019 klo 7:18

 

Minulla oli mielenkiintoinen ajatustenvaihto, erään isommilla areenoilla luennoivan henkilön kanssa. Ison yrityksen johdossa jo vuosia toiminut ja menestyksellisesti sitä johtanut ihminen, kertoi ajatuksiaan ja minä omiani.

Hän kertoi, että työhyvinvointi on hänen näkökulmastaan sanana ja tekoina passiivinen ja kevyt. Näin ainakin ymmärsin. Työhyvinvointi ei ole päiviä, jolloin yhdessä syödään ja juodaan hyvin. Se ei ole kevyttä arvojen pohtimista, niitä kuitenkaan kohdallaan sisäistämättä ja niiden mukaan toimimatta. Se ei ole jonkin pinnalla olevan metodin palvomista ja sen kaavamaista toteuttamista.

Hän kertoi: ”työhyvinvoinnin ydin on hyvä johtajuus ja sen jäljessä seuraa hyvä työ”.

Sekavuus luo sekavuutta

Tässä on minunkin mielestäni kaiken pohja. Silloin jos johto on sekavaa, eikä se oikein pohjaa mihinkään arvoihin, kuinka siitä voi seurata hyvää työtä? Siitä seuraa sekasotkua, jossa kukaan ei tiedä miten työ tehdään. Tai pahimpana on ehkä ne, jotka puhuvat arvoista, mutta toteutus jää sanoiksi. Arvoja voi ja pitää pohtia, nähdä miten arvot aktivoituvat arjessa ja se vaatii hieman enemmän kuin sanahelinää.

Sekava johtaminen syö luottamuksen, jolle hyvä työ perustuu. Se kuormittaa työntekijöitä ja aikaansaa tekijöissä väsymyksen ja kyllästymisen kokemuksen. Aika usein tähän liittyy uupumuksen ja ahdistuksen tuntemukset ja sairastumiset, jotka johtavat sairauslomien lisääntymiseen. Työpaikkaa olisi siis johdettava, kuin hoitaisi perhettä. Jos annat perheessä vain yhdelle etuja, seurauksena on ongelmia. Tai jos perheessä on salaisuuksia, luottamus katoaa. Tai jos jatkuvasti lupaat ja petät lupauksen perheellesi, saatat jäädä yksin. Hyvinvoinnin tila vaarantuu ja työpaikalla tästä seuraa ongelmia. Tästä aiheesta muuten kirjoittaa loistavasti Ari Rämö, kirjassaan Yksinkertaista johtamista.

Palautumisen prosessi

Työhön liittyen keskustelimme aiheesta palautuminen. Palautuminen on läsnä työssä ja vapaa-ajalla koko ajan, ei temppuna tai menetelmänä. Palautumisajattelussa hyvinvointi on prosessi, jota pidetään yllä, kun ensin ymmärretään itseä ja omaa toimintaa. Palautuminen  on myös asia, josta keskustelukumppanini puhuu kuulijoilleen. Olimme päätyneet tässä hyvin samankaltaiseen ajatteluun. Mitä kauemmas me menemme itsen kuulemisesta, tuntemisesta ja kehosta, sitä kauemmas tietoisuus itsestä katoaa. On se asia mikä tahansa, joka sen saa aikaan, sitä enemmän ihminen on hukassa omasta kokemisesta ja siitä omasta prosessista.

On hyvä pohtia sitä, mikä vie sinua poispäin itsen kuulemisesta? Tukeeko työpaikkasi hyvän työn toteuttamista eli johtaako se selkeästi, arvostaen, arvojaan toteuttaen, luottamuksella eli hyvin?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, arvot, palautuminen

Kivun omaa tarinaani

Maanantai 21.1.2019 klo 10:17

Kaivo

Kipu ja palautuminen, minä ymmärrän sinua!

Tämä on omakohtaista kokemusta sisältävä kirjoitus. Eikä nyt kaikista positiivisemmasta suunnasta, mutta halutessasi voit lukea. Tiedät ainakin, että tunnistan kivun luonnetta. Sivustolla käsittelin  jo aiemmin pääkipua,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/09/17/26326,  mutta nyt pohdin kipua oman pitkittyneen kivun kokemukseni  pohjalta. Reilusti vuoden jatkuneen hermo- ja kudoskivun kanssa elämisessä, en ole löytänyt siitä etsimälläkään paljonkaan myönteistä. 

Avaan hieman tätä itselleni omituista lausahdusta. Olen sen ikäluokan ihmisiä, joille hammashoito lapsuudessa tarkoitti pelkoa, kipua, pakkoa ja huonoa kohtelua. Olen kuitenkin oppinut säätämään omaa tunnetilaani siten, että pystyn tällä alueellakin itseäni hoidattamaan. Näitä hoitoja on sitten ollut paljon. Hengittäen, mentaaliharjoituksia tehden  ja kokemuksen opettamana olen päässyt pitkälle. Mutta…

Mutta….

Vuosi sitten oikea alahampaani ilmoitti napakasti, jotain olevan pielessä. Joten päivystykseen, jossa todettiin ei mitään. Ehdin jo huokaista, mutta sitten rävähti. Kipu levisi poskeen, kaulalle ja se oli menoa. Hammasta yritettiin pelastaa useita kuukausia, välillä jo toive yhden kuukauden ajan, että tärkeä purentaan liittyvä hammas voidaan pelastaa. Juurihoitoa toisensa perään. Kolmoishermo  ärtyi ja koko naama oli kipeä. Ylähammas poistetaan samassa hmlkierroksessa, sieltä kun löytyi myös juurihoidettava ongelma, en jaksanut hoidattaa ja maksaa. Tämä kolo sentään toipui, mutta antibiootti meni viikon ajan. Terveyttä koetellaan.

Alahammmaskipu vain jatkuu. Istuen nukkumista ja kovia  kipulääkkeitä, niistä luojalle kiitos. Kylmä viima oli kauhistus ja viime kevättalvi meni niin, että en muista edes ulkoilleeni. Tulehdus levisi ja paheni ja hammmas meni lopulta poistoon. Huono homma, koska nyt liikaa poistoja samassa paikassa. Ajattelin, että nyt helpottaa. Meni sitten  puolitoista kuukautta tulehtuneen hampaan kolon hoidossa, kuolioon mennyttä luuta ja kaulalle leviävä turvotus. Istuen nukkumista, aikamoisilla särkylääkkeillä. Senkka jo koholla ja hätä omasta terveydestä oli jatkuvasti mielen päällä. Tietoisuus hammastulehdusten vaarallisuudestata takoi mielessä.

Yhtä hammastani hoiti yhteensä 7 eri hammaslääkäriä. Jokainen kuvasi, puudutti ja putsasi. Antibioottia tulehdukseen tuplaten ja viimeinkin se talttui. Implantti pitäisi laittaa, koska purenta on vinossa. Jotenkin olen niin turta, että tämä ei ajatuksena juuri nyt kiehdo.

Viime vuosi tammikuu - kesäkuu

Vuoden aikanaan minulta jäi tanssiharjoitukset, en kiputiloiltani pystynyt, kaikki tärinä ja liike tuntui kauhistuttavalta. Henki haisi ja märkä maistui suussa. Harmitti, koko aika tuntui valuvan vain kipuun ja siitä selviämiseen. Työssä piti kuitenkin käydä, sanat eivät kunnolla toimineet kipeässä suussa, pari viikkoa olin sairauslomalla. Silloin en edes pystynyt puhumaan, lähipiiri hoiti minut sohvaan, jossa istuin ja sairastin ja nukuin 2 pahinta viikkoa. Poskeni oli pahimmillaan kuin pingispallo, jopa yhtä kova. Antibioottia ja kovat kipulääkkeet, oleminen meni sumussa. Siirtyminen sänkyyn oli juhlan paikka.

Viime vuosi joulukuu ja uusi vuosi alkamassa

Muutaman viikon hengähdystauko loppuvuodesta  ja kipujen hetkellinen lievittyminen. Sitten jouluaatonaattona kipu toisella puolen yläleuassa. Hermokipu. Odottelen 6, 5 tuntia päivystyksessä. Taas todetaan ei mitään, ja huokaan. Joulu menee oireillen. Sitten uudenvuoden aatonaattona kipu jatkuu ja päivystykseen 4 tuntia odotellen, ylähammas avataan, lääkepaikka ja hetken helpotus.

Tällä kertaa päätän, että sama ihminen hoitaa ja kuuntelee ja valitsen paikan. Otetaan kuvat ja löydetään poskionteloista tulehdus, samantien työterveyden lisätutkimuksiin, jossa todetaan ei mitään...poski tukossa, ilma ei kulje ja hammasta särkee. Migreeni aktivoituu ja se pitää lääkitä, en jaksa tänään sen säätämistä.

Odottelen yksityiseltä uuden ajan ja korjataan pari lohkeamia ja ajattelen, että nyt tämä viimein loppuu. Olen ainakin vuoden ilman hammaslääkärikäyntejä. Implantti saa odottaa ja jääköön vaikka laittamatta. Seuraava aamu onkin jo helvetillinen. Viiltävä hermokipu lääkepaikan alla ylähapaassa, päivystysaika acutaan  onnistuu nyt viikonloppuna nopeasti ja lääkepaikattu hammas avataan. Juurihoito ja antibiootti. Kipu estää nukkumisen, istuen menee taas pari yötä. Perun maanantain asiakkaat. En jaksa hoitaa ketään tänään.

Kipu juurihoidetun ylähapaan kanssa on siedettävä, poski on hieman paksuna, mutta alaleuan alueella on uusi kipualaue. Onko tämä vain kolmoishermon ärtynyt tila vai onko taas uusi alue villiintynyt. Tiedän, että kuvissa ei näy mitään, onnekseni yksityinen hml otti koko hampaiston kuvat. Toivon pelkän hermon jossain alahapaassa olevan ärtynyt hetkellisesti tästä kaikesta. Koko naamassa on kiertävää kipua, välillä jopa toisella puolella, onhan siellä toki hampaita vielä jäljellä. Epätodellinen olo.

Kipu ja palautuminen, onko se mahdollinen yhtälö?

Nyt sitten kipuun ja palautumiseen. Voiko niitä edes liittää tähän? Olen urhoollisesti yrittänyt. Tiedän, että kipu ei ole siellä missä se tuntuu, vaan aivojen kipua tunnistavilla alueilla. Sitä on vaikea uskoa, poski paksuna ja naamaa viiltävän kivun kokijana. Annan siis itselleni luvan kokea sitä juuri sillä alueella kun sen koen. Aivan kuten muutkin ihmiset, joille hermoston ja aivojen maailma ei ole yhtä tuttua. Kokemukseni on kipujanalla VAS 10. Sehän se perinteinen mittari kivulle on. Näissä kohdissa en pysty ajattelemaan myönteisesti, käyttämään kipuun sähköhoitoa, akupunktiota tai mentaaliharjoituksia. Olen vain kipeä.

Minun onneni on se, että heti, kun pahin lievittää,  jaksan olla toiveikas. Olen kuitenkin väsynyt, joku sanoisi romahtanut, tämän sairastumisen aikaan kaksi kertaa. Viimeisin oli viime viikonloppuna. Itkin kuin lapsi  hammaslääkärin penkissä, pyysin niin tiukan puudutuksen, etten tunne mitään. Sitä kesti viisi tuntia, tunnottomuutta. Tunnottomuus oli onnen tila. Tiedän mitä kipupotilas haluaa, hetken tunnottomuutta, se antaa luvan edes hengittää normaalisti. Tunsin kuinka kehoni luovutti jännityksensä.

Ihminen, joka ei ole kokenut kipua, ei voi sitä ymmärtää. Kokija on se asiantuntija. Kunnioita siis kokijaa! Palautuminen on juuri siinä kohdassa, kun jokin muuttuu, edes hetkellisesti siedettävään suuntaan. Tartun siis siihen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kipu, kokemus, palautuminen

Vanhemmat kirjoitukset »