Paras painos itsestäsi

Sunnuntai 10.11.2019

6B166581-7B2C-425E-A53E-C115B081A553.jpeg




Olen kerran eräällä luennolla ja mieleeni jäi soimaan lause, ”ole paras painos itsestäsi”. Mitä se tarkoittaa? Jos olet oikea asshole, oletko parempana painoksensa  vielä parempi asshole. Itsen ja oman toiminnan tutkiminen olisi varmasti parempi ratkaisu. Myös asshole- tyyppi voi muuttaa suuntaansa,  kunhan  suostuu tutkimaan oman mielensä sopukoita ja toimintamallejaan.

Tieto  ihmisen toiminnasta, nykytiedon mukaan, on vahvasti liitoksissa ymmärrykseen hermoston toiminnasta. Sen ymmärtämiseen, mikä  hermoston toimintamallin kehittymiseen  on vaikuttanut aikoinaan.  Vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan vuorovaikutuksen kokemuksen läpi. Tarkastelemalla historiaansa ja elämänsä ihmissuhteita ihminen voi yrittää ymmärtää,  jos itsestä on kehittynyt asshole tai sitten ( se pelkkä ulkoisen massan kasvattaja) tai sitten henkisen kasvun suunnan valinnut ihminen. Se, mitä et voinut valita, oli geenit ja kasvuympäristö.



Ihmisenä kasvaminen 



Tähän itsenä kasvamisen suuntaan tutustuin 90- luvulla, kehoterapian koulutuksessa. Sillon ne olivat ulkopuolisista hörhöhommia.  Nykyisen ymmärryksen mukaan juuri elämisen perusrakennelmien tutkimista itsessä, ja niiden suhteesta kasvuympäristöön. Silloinen työskentely perustui länsimaiseen näkökulmaan, hengitykseen sekä autonomisen hermostoon. Keskiössä oli tietoisuus itsestä, kehotietoisuus ja sen ymmärtäminen, sekä kehon jännitysten purkaminen, rauhassa, kuunnellen ja ennenkaikkea turvallisesti.  Turvallisesti sen vuoksi, että meillä jokaisella on omat elämämisen  aikaansaamat traumamme. Ovat ne sitten pieniä tai isoja muistoja kokonaisuudessamme. Niitä ei pidä saada väkisin koettavaksi ja näkyville. Ne ovat piiloutuneena kehon jännitysten alle, keho suojaa näin mieltä. Oman fyysisen, psyykkisen ja  henkisen tien kulkeneena tiedän, ne on kohdattava pienissä osissa.  Lempilauseeni on ”Koska et ole eilen syntynyt, niitä ei tänään pureta”.



Hermoston toimintaa



Vagushermo ei siis ole mikään uusia asia, jo kehoterapiassa sen rooli oli vahvana esillä. Hermostoa tarkasteltiin, jopa  ymmärrettiin ylivirittyneestä tai alivireästä tilassa. Molemmat suunnat oli opeteltava tunnistamaan, löytääkseen sen ajoittaisen sopusointuisen välitilan. Oli myös  ymmärrettävä, miten keho reagoi. Nykyisin tieto on lisääntynyt vaguksen osista  ja toimintamalleistamme  hermoston reagoidessa. George Downingin* teorioita kuunnellaan ja tutkitaan  nyt tarkasti.   




Tunnetko itsesi?



Ihmisellä on luontainen tarve tuntea itsensä. Oloja kohtaamalla itsenä kasvaminen on mahdollista. Olot ovat syntyneet matkasi varrella, silloin kun et niitä ole vielä ymmärtänyt. Tai sitten myöhemmin, mutta et ole niitä käsitellyt. Molemmissa tapauksissa olet  ollut suhteessa ympäristöön, vuorovaikutukseen ja itseesi. Kaikki on siis valmiina sinussa. Saadaksesi ne tunnustetuksi ja koetuksi, saatat tarvita lempeää ohjausta matkasi varrella. ”Paras mahdollinen sinä, näyttäytyy siinä kuinka kohtelet muita.” 
Sopu, itsen ja menneisyytensä kanssa on joskus tehtävä, että tämä on mahdollista.

                                                     ______________________


* Koulutusta psykofyysisen psykoterapian alueelta  on tarjolla niille, joilla on riittävä pohjakoulutus ja psykofyysisen koulutuksen erikoistuminen.  Riittävät perustiedot vaativat usean vuoden terveysalan koulutusta, länsimaisen lääketieteen pohjalta. Sen lisäksi vaaditaan  erikoistumista psykofyysiseen alueeseen ja tietysti psykofyysisen alan työkokemusta.  Ei siis miltä tahansa tasolta lähtevää, vaan terveydenhoidon ammattilaisten lisäkoulutusta. 
Hyvä niin, koska silloin psyykkisen  turvallisuuden kokemus  on mahdollista toteutua.

Kommentoi kirjoitusta.

Jaksatko työssäsi?

Tiistai 8.10.2019 klo 9:50

2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

 

Alipalautuminen

Olemme saaneet useammalta taholta tiedusteluja aiheesta alipalautuminen. Miten se liittyy työssäjaksamiseen? Alipalautuminen on ilmiö, joka puhuttaa suhteessa työhön ja  suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse, vaan siitä, että kuormitus on ollut suurempi, kuin tekemiseen riittävät yksilön voimavarat. 

Samaa nimitystä voi käyttää myös urheilusta, nykyisin ihan kuntourheilustakin. Alipalautuminen johtuu silloin liian kovasta  harjoittelusta, tai se on uskalluksen puutetta levätä. Levon pelko johtuu kunnon katoamisen pelosta ja saavutetun tilan menettämisestä. 



Kuinka käytät itseäsi?



Kysymys on siitä kuinka käytät kehoasi ja mieltäsi. Ihminen tarvitsee tasapainon tilaa voidakseen hyvin. Hetkelliset kuormittumisen tilat elimistö sietää oikein hyvin. Se voi tarkoittaa pinnistelyä työssä,  jonkin painetta tuottavan työn parissa tai vaativasta urheilusuorituksesta ( kuntoilusuorituksesta). Näistä tilanteista ihminen nauttii aivan samoilla tavoin kuin palautumisestakin. Mieli on aktiivisessa käytössä tai lihaksistolta vaaditaan parempaa suoritusta aiempaan verrattuna. Tavoitteen täyttyessä mielihyvä valahtaa kehoon ja mieleen. Tasapainon tila palautuu hiljalleen.

Työelämän kuormituksen ilmiöt voivat olla seuraavia; työympäristö on kuormittava;  melun, ergonomian, vaarallisuuden tai psykososiaalisen kuormituksen vuoksi. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työn organisointiin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Suomennettuna tämä voisi olla seuraavaa; työn määrä on suurempi kuin realistinen mahdollisuus siitä selviämiseen, työ  ei ole suhteessa yksilön taitoihin, työ keskeytyy jatkuvasti, työhön ei ole vaikutusmahdollisuuksia, työsuhde on epävarma, esimiehen tuki puuttuu, tiedonkulku ei toimi, työssä on runsaasti vuorovaikutustilanteita, työhön liittyy syrjivä kohtelu ja työaika on kuormittava. ( vuorotyö, yötyö)

Näitä asioita vasten työssä jaksamisen tarkastelu tapahtuu. Olen toiminut joitain vuosia työsuojeluvaltuutettuna, tarkastellut riskikartoituksia ja psykososiaalinen kuormitus on iso tekijä työhyvin-tai pahoinvoinnissa. Aivan yhtä iso tekijä on ihminen itse. Kuormitus, niin työssä kuin vapaalla, on sidoksissa persoonaan, omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Tähän asiaan pystyy itse vaikuttamaan kaikista helpoimmin. Aivan totta se on. Ihminen on kasvanut suhteessa ympäristöön ja oppinut myös malleja tehdä työtä. Jostain syystä on sitten valinnut oman toimintamallinsa.

Toiset ottivat työasiat jäykemmin ja toiset rennommin. Nämä rennommin ottavat, eivät kuormaa itselleen ylimääräistä tuskaa asioista, jotka kuuluvat työn organisointiin ja järjestelyihin. Hei eivät pyri pelastamaan työtään, työpaikkaansa ja koko maailmaa. He toteuttavat työtään suhteessa omaan voimavarapankkiinsa. Tunnistavat tarpeen levähtää hetkittäin päivän aikana. Kieltäytyvät työn keskeyttämisestä.  Pitävät yllä hyvää vuorovaikutusta ja henkeä suhteessa muihin ihmisiin. Eivät tunne syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jättävät työasiat töihin, kun ovi sulkeutuu ja alkaa vapaa-aika. Kuulostaako utopistiselta? 

Tämä on kuitenkin aivan mahdollista. Olen nähnyt sen monen asiakkaani kohdalla. Silloin oma hyvinvointi lisääntyy, terveys kohenee ja yllättäen, työteho lisääntyy! Tässä on hyvän työn tekemisen malli.



Suhde työn tekemiseen

Työhön ja tekemiseen voi suhtautua armottomuudella, suhteessa aikaan, taistella aikaa vastaan ja pyrkiä tekemään monta asiaa yhtä aikaa saadakseen työt tehtyä. Kaaos on valmis. Ihmisen kyky, aivojen tasolla, on toteuttaa tehtävä kerrallaan. Nykypäivän ihmisen kyky keskittyä asioihin on entisestään lyhentynyt ja ajatukset siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Aivot kuormittuvat. Oman työn rajaaminen on toinen asia. Aivojen kuorman ymmärtäessään on velvollisuus itseä kohtaan tehdä rajauksia. Se ei ole huonommuutta tai laiskuutta vaan suurta viisautta. Terveys, muisti ja kyky tehdä töitä kiittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alipalautuminen, palautuminen, työhyvinvointi, jaksaminen,

Palautuminen ja uni

Maanantai 30.9.2019 klo 21:10

Uni.jpeg

Hei lukijani! 

Kaksi podcastia kuunneltaviksi.

1. Aspect-portaali / psykofyysinen ft

Podcastin palautumisesta ja unesta. Jutustelua siitä, kuinka unta on hyvä huomioida. Äänenlaatu vähän vaihtelee. Sekin kuulemma seuraavissa parantuu. Näitä on tulossa vielä muutama.

https://aspectblogi.net/2019/09/30/osaaminen-esiin-hyva-uni-ja-palautuminen-haastattelussa-ulla-ollikkala/

Hyviä unia!

2. Optimal Perfonmance/ PalautumiskouluPRO:N naiset Joni Jaakkolan haastattelussa

Riittävä ja parempi palautuminen on teema, josta löytyy aina uudelleen ja uudelleen uusia näkökulmia ja työkaluja kokeiltavaksi meidän jokaisen arkeen.

Törmäsin vaimoni Kaisan Palaudu ja vahvistu -kirjaa lukiessa viitekehykseen nimeltä Palautumispiirakka. Se oli mielestäni niin nerokas, että pyysin sen luojat studioon vieraaksi keskustelemaan palautumisesta, kuormituksesta ja niiden välisen tasapainon löytämisestä.

Tunnin lähetyksen vieraana PalautumiskouluPRO:sta pitkän linjan palautumisasiantuntijat Nina Pajanti-Raudus ja Ulla Ollikkala

https://www.supla.fi/audio/3481629

Kommentoi kirjoitusta.

Nimeni on Huoli

Perjantai 20.9.2019

HuoliC59CAAC3-6E76-458D-A17B-638FEBD16767.jpeg

 



Nimeni on Huoli!

Tämä pohdintani johtuu trauma ja kehollisuus koulutuksesta, johon osallistuin muutamia viikkoja takaperin. Se sitten johti ajatukseni huolen jähmettävään, lamaannuttavaan tai suorittavaan tapahtumaan ihmisessä. Siihen tilaan, johon liittyy kehon lamaantuvan tilan mahdollisuus tai liikkeen säilyttävä mahdollisuus. Hermostohan toimii aina jompikumpi puoli voitollisena. Nyt puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti stressin tuomasta kuormituksesta. Kuinka se vie meiltä voimavaroja ja kuinka olemme hermoston tasolla kuormittuneita.  En vie tätä ajattelua voimakkaan ylikuormituksen suuntaan, vaan enemmän mielen ja hermoston tilaan, joka on hetkelliseen jähmettymiseen ja lamaantumiseen liittyvää.  Kutsun sitä nimellä Huoli.


Pitääkö olla huolissaan?



Tapaan työssäni ihmisiä, joiden elämäntapana on huoli. He ovat ihmisinä hyvin toimintakykyisiä, ahkeria, aikaansaavia, huolehtivia ja empaattisia. Ongelmana ei ole lainkaan ylikuormittuminen työstä, tapahtumista tai asioista. Keho ja mieli kestävät  ylikuormittumista varsin hyvin, niin työstä kun monista arjen asioista. Ongelmaksi koituukin  huoliajattelu. Huoliajattelussa keho saattaa hyvin pienesti jähmettyä ja lamautua vuorotahtia. Sitten seurauksena on suoritus, joka on melko ylivirittyneessä tilassa tapahtuvaa. Aivan sama kumpi on voitolla, keho ja mieli ovat kovassa rasituksessa. Järki pystyy tiettyyn pisteeseen säätelemään voimakkaita huolitunneryöppyjä, mutta säännöllisesti se taito kuitenkin katoaa. Jähmettyminen hiipii silloin kehoon, kasvoihin, leukaan , hartioille, vatsan ja sydämen alueelle. Kehoa kuvottaa, pyörryttää, heikottaa, hikoiluttaa ja mieli on kovin vilkas. Nopeasti, kuten hermostolla on tapana, tämä vaihtuu toivottomaan lähes lamaavaan tilaan. Kehoon hiipii voimattomuus ja raskas tunne, mieleen alakulo.



Huolen malli



Huolen malliin  kasvanut ihminen huolehtii lähimmäisistä, työkaverista, työstä, työttömistä, maailman tilanteesta, ilmastosta. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Huoli keräytyy mieleen ja kehoon. Huoli aiheuttaa katastrofiajattelua. Huolestunut ihminen on kehollaan jähmettynyt ja huolissaan. Lamaantunut ja huolissaan.  Keho on jostain kohdasta tai useista kohdista jatkuvan kuorman tilassa. Vireystila ei ole kuitenkaan korkealle ylivirittynyt, eikä juuri alivirittynytkään. Kuinka sitten tätä pitäisi lähestyä. Ihminen näyttää olevan hyvissä voimissa, mutta voi huonosti. Mieli  askartelee jatkuvasti huoliteemoissa. 




Mitä huoli oikein on?



Huoli on mielen rauhattomuutta aiheuttava, painava ja ahdistava tunne. Huoli on painava tunne kehossa mm. rintakehällä, hartioissa, kasvoissa ja leuassa. Huolehtiminen on  huolesta rakentunut toimintamalli. Se saattaa olla rakentunut liian varhaisesta vastuusta ja liian suuresta vastuusta muista ihmisistä tai asioista. Se voi osaltaan liittyä persoonaan. Huolen rakennelmat ovat syvälle juurtuneita ja entisyyden rakentamia. Huolettomuuteen  siirtyminen saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteen omasta toiminnasta.  Huolettomuuden kääntöpuoli olisi jonkin huonon, pahan tai kauhean asian tapahtuminen. Syyllisyys, jonkin huolestuttavan tapahtuman tapahtumisesta , jos huolehtimisen lopettaisi, saattaa estää myös huolimallin poistumisen.



Vapaaksi huolesta



Mitä tapahtuu, jos ei huolehdi? Kenelle käy huonosti? Epäonnistuuko joku tai jokin, ilman huolehtimista? Kaikista isoin ajatus huolena on, kuoleeko joku? Mitä jos jättäisit huolimallin, silloin kun tiedostat sen alkujuuret. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit  tutkimaan, mitä mahdollisuuksia elämä tarjoaa ilman sitä kontrollia, jota olet huolella yrittänyt pitää yllä?

Kontrollin ja hallinnan tunteen kanssa on ymmärrettävä myös niiden varhaiset syntymäjuuret. Kontrollilla ja hallinnalla olet saattanut hallita huoliasi. Olet asettautunut ”hallitsijan” tilaan, jossa kuvittelet johtavasi omaa ja toisten elämää ennalta. Kontrolloimalla kuvittelet, aivan vilpittömästi, estäväsi pahaa ja ikävää tapahtumasta ja saat näin tilalle hetkellistä  rauhallisuuden  tunnetta. Todellisuudessa kukaan ei ole antanut sinulle niitä välineitä, jolla suojelet itseäsi ja muita ihmisiä elämältä. 



Yhteys palautumiseen



Jälleen kysymys, miten tämä liittyy palautumiseen? Palautumiseen liittyy kaikki asiat, jotka saavat kehomme ja mielemme kuormittumaan, jähmettymään, lamaantumaan eli hermoston tilan pois tasapainoisesta vaihtelun tilasta. Palautuminen on mielen huolettomuutta ja kehon vapautta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, huoli, hermosto

Toipumisen tie

Tiistai 20.8.2019

BetonikenkaF974264C-AB37-4819-A50F-39556D7664C6.jpeg

Toipumisen tienviittoja:

  • Tunteiden kohtaamisen kautta on mahdollisuus oman itsen löytämiseen, tuskaakin on lupa tuntea. Tuskan alta paljastuvat todelliset tunteet ja sen kokemisen jälkeen löytyy aidon ilonkin kokemus.

  • Itsen vapauttaminen kohtaamaan ja tuntemaan auttaa huomaamaan kaiken tulevan meistä itsestämme, sisältäpäin. Siten voimme vapauttaa itsemme, muuta tietä ei ole. Apu ei tule ulkoa, vaan sisäpuolelta.

  • Pysähtyminen tuo mahdollisuuden saada ihmisen omat sisäiset voimavarat käyttöön.

  • Suostuminen siihen, että meille tapahtuu asioita, ei kysymällä miksi minulle käy näin? suostumalla kohtaamaan oman ymmärtämättömyytemme, kaikkea ei tarvitse ymmärtää.

  • Fyysiset oireet paikallistuvat usein sydämen alueelle, ahdistuksena, tuskana, sydän on väsynyt. Mielen ja kehon tasapaino on häiriintynyt. Toipumisessa nämä molemmat seikat on huomioitava. Tämän tasapainon löytyessä ihmisellä on mahdollisuus kokea aitoa myötätuntoa maailmallisessa mittakaavassa. Suojautumisen tarve maailmalta päättyy ja todellinen rohkeus ja pelottomuus elämässä toteutuvat.

  • Minäkuvan selkiytyessä oma arvokkuus ihmisenä korostuu ja se tapahtuu siten, että emme työnnä pois itsestämme heikkouden tunteita.

  • Kohtaamalla tuskan kohtaamme arvottomuutta ja riittämättömyyttä aiheuttavat tunteet: vihan, pelon, häpeän, ahneuden. Tiedostamalla sen, että nämä ovat vain inhimillisiä puolustuskeinoja tuskaa vastaan.

  • Toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tueksi myös lääkityksen vai taisteleeko kaikin keinoin sitä vastaan. 

  • Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin.

  • Toipuessa alkaa vastuunottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.

  • Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.

  • Toipumisessa auttaa toisten, samankaltaisen tilanteen, kokeneiden ihmisten tuki. Näin ihmisellä on mahdollisuus palata hyväksyvään yhteisöön, josta hän on tuntenut olevansa erillään ja erilaisena kuin muut. 

  • Toipuessa ihminen huomaa, vaikka kaikki olisi mennyt – jää jäljelle yksi- minä itse, minun mielen ja kehoni. Elämäni.

  • Toipuminen johtaa tarkkaavaisuuden lisääntymiseen, aktiiviseen läsnäoloon. Oman tarkkaamattomuutensa huomaaminen on tietä toipumiseen. .

  • Toipumisessa auttaa myös luonto. Luonto hyväksyy sellaisenaan, eikä tuomitse, ottaa vain syliinsä ja pitää siinä. Luonto auttaa myös mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä oikeasti on suurta, mikä pientä.

  • Sisäisen lapsensa kohtaaminen. Rakastava aikuisuus ja vanhemmuus ovat löydettävissä sisimmästämme, jolloin voimme tarjota lapsellemme sen mitä se vailla: rakkautta, läsnäolo, rajoja, iloa, kuuntelua ja pysähtymistä.

  • PYSYÄKSEMME KURSSISSA ELÄMÄN TIELLÄ TARVITSEMME LUJAA, MUTTA SAMALLA LEMPEÄÄ OHJAUSTA SÄILYÄKSEMME VAHINGOITTA. 

Lähde: Koulutus depressiokoulu, koulutuskirjallisuus kooste.

Kommentoi kirjoitusta.

Tunteet kehossa

Maanantai 12.8.2019

 

Sydan_ja_tunteet9D.jpeg

TUNNEMOLEKYYLIT

Tunteet muodostuvat biokemiallisista molekyyleistä, jotka toimivat siltana kehon ja ajatusten, mielen ja sisimmän välillä. Ne liikkuvat kaikkialla kehon ja sisimmän välillä vaikuttaen kumpaankin. Tunteet huolehtivat tiedonvälityksestä ruumiin eri osien välillä.  Tunnetilamme ja mielialamme syntyvät erilaisten neuropeptidien ja niiden reseptorien vaikutuksesta. Tunnekokemus aktivoi aivoissa ja ruumiissa tietyn hermoradan. Seurauksena tietty käyttäytyminen. Vuonna 1973 löydettiin opiaattireseptorit, sen jälkeen endorfiini. Tiedostettiin, että ihminen itse pystyi tuottamaan kehossaan morfiinin kaltaista ainetta.

Tunteilla on biokemiallinen vastine lyhyissä aminohappoketjuissa, peptideissä, ja niiden resptoreissa, jotka sijaitsevat solujen pinnalla. Peptidejä on kaikkialla kehossa , maha-suolikanvassa enemmän kuin aivoissa. Peptidit vaikuttavat hyvin eri tavalla meihin. esim. oksitosiinin rauhoittava vaikutus. Valtaosa peptidien vaikutuksesta liittyy autonomiseen hermostoon. (säätelee esim. unta, janoa,).

Suurin osa kehon tapahtumista on tätä synnynnäistä automatiikkaa. Joskus jokin voi kuitenkin mennä pieleen -  tunteiden sysäys, epämiellyttävät muistot ja kokemukset suljetaan pois tietoisuudesta.  Ne eivät kuitenkaan katoa mihinkään. 

 

SE SELKÄ, SE IHO, SE SUOLISTO, NE SISÄELIMET

 

Ilmaisemattomia tunteita voi olla kaikkialla kehossa, ihossa, jonkin elimen sisäosilla, selkäytimen vieressä olevissa hermokanglioissa, suolistossa. Kun ihminen pidättää ja tukahduttaa tunteensa, hän tukahduttaa niiden neuropeptidien kulun, jotka ovat tarpeen solutoimintojen ylläpitämisessä.  Luonnollinen reseptorien toiminta estyy ja muutokset syntyvät solutasolla. Ne heijastuvat ajan saatossa elintasolle. Seurauksena saattaa olla sairastuminen.

 

TIEDOSTAMINEN

 

Tunteiden tiedostamiseksi niiden on noustava aivoihin ja muututtava tietoisiksi. Lisäksi niitä  on ilmaistava; kehollisesti,  kirjoittaen, sanallisesti, piirtämällä eli tuotettava näkyviksi ulospäin. On koetettava päästä yhteyteen jännittyneiden, kipeiden kehoalueiden kanssa, että kehon viestit tulisivat tietoisuuteen. Kun sidoksissa oleet tunteet vapautuvat, kehoon vapautuu nopeasti energiaa ja omat voimavarat ovat hyödynnettävissä. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse nousta tietoiseksi ja tiedostetuksi.  Tervehtyminen on mahdollista.

Lue lisää kirjasta: Ehdin, S.  Itsensä parantava ihminen

 

2 kommenttia . Avainsanat: palautuminen, mielenrauha, vuorovaikutus, keho, mieli

Sielunelämää

Sunnuntai 11.8.2019 klo 9:29

33EB997E-86E7-40D6-B55F-9839C734B358.jpeg

Kesätarina vuodelta 2018. Olisiko meillä jotain opittavaa vatuista?

Vattujen sielunelämää

Vattumeditaation ( vattu, vattu, vattu, etana, vattu, vattu.....) innoittamana, lähdin vattupuskissa tutkimaan vattujen sielunelämää. Löysin paljon erilaisia vattuja ja ilmiöitä.

Osa vatuista pitää kiinni todella voimakkaasti ja vasta kun on pakko niin hellittävät. Nämä vatut ovat usein huipulla. Isoja ja värikkäitä. Kovia pinnaltaan. Vasta, kun koko vattu on pehmennyt, se irrottaa otteensa. Se tuntuu kiitolliselta. Viimeinkin voi hellittää. Maultaan tämä vattu on hieman väritön.

Sitten on vattuja, jotka kosketuksesta tipahtavat kämmenelle. Ovat pehmeitä ja jotenkin herkän tuntuisia. Värikkäitä, muotonsa säilyttäviä ja maultaan täyteläisiä. Nämäkin vatut viihtyvät näkyvillä.

Piiloutuvat vatut ovat oma ryhmänsä. Usein ne ovat vankan rajauksen takana. Kun niitä yrittää koskea, ne ikäänkuin vetäytyvät ja piiloutuvat syvemmälle. Silloin, kun niihin saa yhteyden, ne pudottautuvat pehmeästi kämmenelle. Näissä on kalpeutta ja maultaan ne ovat vattuja.

Sitten ovat kutistuneet vatut. Näissä on jäljellä vain kuori. Ne ovat kuin tyhjiin käytettyjä. Ne yrittävät kaikin keinoin olla hengissä. Kun niitä koskee, ne eivät ensin reakoi lainkaan. Hitaasti houkuttelemalla ne irtoavat. Väriltään nämä ovat kirkkaan tumman punaisia, niiltä osilta joka on jäljellä.

Sitten on vauvavatut, ihan kukkia vielä. Ne kurkottautuvat valoa kohti. Voi melkein kuulla niiden nauravan, kun mehiläinen tulee silittämään. Ne, joita mehiläinen on hoitanut kasvavat vauhdilla.

Sitten vatut, jotka ovat pudonneet. Ne ovat tulleet ja tulossa osaksi maata. Ne ovat hyvin rauhallisia omalla paikallaan.

Kaikki vatut ovat osa suurta yhteisöä. Osa vatuista kasvaa tällaisina rykelminä, ryhmässä eri ikäkausia. Sitten on yksinäisiä vattuja ja parivattuja.

Olen huomannut, etta vatut pitävät juttelusta. Ja kosketuksesta. Lisäksi lämpö ja hyvä ravinto auttavat kasvussa. Olen miettynyt myös sitä, että näitä kaikkia vattuja tarvitaan. Annetaan kaikkien vattujen olla vattuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvu, yhteisö, erilaisuus

Ilman toista ei ole toista

Perjantai 9.8.2019

59662153-21D1-4E2B-AD89-43F49E602F0B.jpeg

Olin kuuntelemassa ja katselemassa  stand up- komiikkaa Tampereella menneellä viikolla. Iso A treenasi seuraavia, tulevia aiheitaan. Näissä tapahtumissa, on mitä  ilmeisemmin, ajankohtaisuus tapetilla ja aika ronskisti se tulikin esille. Hivenen lievemmin nyt tarkastelen asiaa ja asioita, jotka jäivät mieleen.

Tästäkö tulevaisuuden seuraavaksi trendiksi?



Hyvinvointialan edustajana ja monilla messuilla käyneenä, itselle aiheutti nauruhermojen kutkutuksia seuraava kärjistys. 
Iso A tarinoi ja se meni  jotenkin näin. ”Nyt on niin muodikasta harrastaa hyvinvointimessuja. On hyvinvointia moneen tarkoitukseen, luontoon  ja ilman. Mutta miten olisi vastapainoksi  pahoinvointimessut? Voitaisiin luvalla oikein huonosti, ja kaikki olisi pielessä.” Havahduin, tässähän on ihan ideaa, voisi luvalla mennä isoon messuhalliin. Etsiä kehon pahoinvointiständin, mielen ja kehon raihnaisuusständin, kipuständin, yksinäisyysständin, syöpäständin, kiusaamisständin, työssähuononostivointiständin,  metsässä on hyttysiä pahoinvointiständin, mielensäpahoittajaständin jne. 



Ilman toista ei ole toista



Niinpä, ilman pahoinvointia emme näe hyvinvointia. Ilman sen tunnustamista, että kaikki ei aina mene kuin strömsöössä, emme havahdu. Pahoinvoinnilla on tilansa, se mahdollistaa muutoksen ja ihmisenä kasvamisen, mutta  edustaa myös vakavaa taantumista ja romahtamista. Se on varoitusmerkki. Johon on, ihan hyvinvoinnin vuoksi, hyvä pysähtyä. Pahoinvointi itsessämme haluaa tulla kuulluksi. Toisilla siihen riittää toteaminen, toisilla ystävät ja heidän tukensa  ja osa tarvitsee ammattilaisen ohjaamaa pitkää terapiaa. Hyvinvointi ei ole automaatti, sitä ei voi säilöä, ostaa tai antaa jonkun tehdä sitä puolestaan. Sen eteen on pysähdyttävä ja opetettava itsestään pois asioita, jotka kuluttavat. Siitä huolimatta, voimme voida silloin tällöin pahoinvoivasti. Elämän tasapaino säilyy.



Kuulunko joukkoon mieli tai keho pahoinvoivana?


Tätä pahoinvointia jäin  edelleen pohtimaan.  Nyt se hyvinvointi ja myös palautuminen kovasti muodistuu. Kuulunko minä silloin hyvinvointijoukkoon, kun pukeudun tietyn tavan vaatteisiin ja menen harrastamaan tiettyjä lajeja? Kuulunko silloin hyvinvoivien joukkoon, kun näytän tietynlaiselta, ja kuulunko joukkoon  messuilemalla samanhenkisten kanssa? Voinko hyvin, syömällä tietyllä tavalla? Voinko hyvin, kun matkustan  samanhenkisten kanssa maailman ääriin, yli merten, toteuttamaan omaa hyvinvointia ja palautumista ? Voinko hyvin hakiessani luontoyhteyttä ja metsätilkkua palautuakseni? Voinko hyvin kun muutan ”täällä ei ole mitään” alueelle?


Voiko vain pysähtymällä ja olemalla voida hyvin?  Jos ei yksinkertaisesti jaksa tai halua muuta. 
Kun eri informaatioväylät pursuavat  sitä, kuinka kukin makaa hyvinvointinsa metsämättäillä tai pinkaisee luonnossa lenkin, alkaa vähemmän ahkeraa ja hyvinvoivaa heikottaa. Siksipä tuo Iso A:n sketsi pahoinvoinnista varmasti osuikin. Voimmeko jo tästä hyvinvoinnin ja palautumisen metsästyksestä pahoinvoivasti?  Teemmekö  taas asioista suoritusta, ihan huomaamatta. Pyllistämme palautumiselle ja hyvinvoinnille, kun koetamme saada niitä kiinni. Käykö meille kuin hengitysharjoitusten tarjonnassa, siitäkin saimme aikaan syvähengityssuorituksen. Toivon, että emme...

 

PYSÄHDY. KUUNTELE. HAVAITSE. YMMÄRRÄ!





Kommentoi kirjoitusta.

Minne sormeni osoittaa?

Sunnuntai 28.7.2019 klo 12:02

CFC6255A-75AD-43FB-A16C-4689E001C0D3.png




Olen mukana toiminnassa, jossa kohtaan paljon ihmisiä. Monista eri ammatillisista lähtökohdista, monen ikäisiä ja suurin osa aivan vieraita. Olen mukana ihan vapaaehtoisesti. Kuuntelen hyvin tarkalla korvalla ihmisiä, heidän tarpeitaan, toiveitaan ja kuulostelen sitä, miten kunkin on toistensa kanssa. Miten ihminen on yksin ja miten yhdessä toisten kanssa. Siinäkin on eroja. Jos on yksin vastaamassa tai on vastaamassa asioista ryhmän tukemana. 

Teemme yhdessä asioita, korostan kohtaa, aivan vapaaehtoisesti. Olen matkani varrella jo useamman kerran törmäillyt tähän ilmiöön, ”Minä en tee mitään, mutta odotan, että minä saan asioita. Oletuksena on, että nämä ikäänkuin kuuluisi itselle automaationa.”
Mietin mikä saa ihmisen asettumaan toisten yläpuoliseksi? Näin sivusta kuulostellen, jopa toisten palveltavaksi? Ottamaan itselle, tekemättä sen eteen itse mitään. Uhraamatta itse yhtään mitään toisten hyväksi. Tässä kohtaan mielestäni itsekeskeisen ja itserakkaan ihmisen. 

Opettelen tietoisesti havainnointia näissä tilanteissa. Minulla on pitkä kärsivällisyyspinna. Jaksan kuunnella sanottuja ja sanomattoman viestejä sujuvasti, itse aktvoitumatta. Koska se, että et aktivoidu, kohdistaa ihmisen oman tuskan ihmisen itsen koettavaksi. Silloin ihminen joutuu kieriskelemään omassa itsensä turhautumisessa. Eihän se toisen itseensä turhautuminen kuulu minulle. 

Tunsin aikonaan hyvin psykopaattisen ihmisen. Hänellä  oli tarve loukata toista niin kauan, että  aktivaatio tapahtui. Jos hän ei saanut sitä aikaan, seurauksena oli raivokohtaus.
Hieman samankaltaiseen tilanteeseen törmäsin ihan hiljattain. Kiihtyvä raivo omista oletuksista, toisten asettamista palvelijoiksi, sen toteutumatta jääminen ja oman oletetun toiveen toteutumattomuus. Tunnistin samaa ilmiötä, hieman lievempänä toki. Tämä saikin ajattelemaan sitä, että me kaikki olemme tässä hieman samankaltaisia.

Turhautunut oma olo on jollain tavalla saatava toisten syyksi. Oma paha mieli on saatava itsestä pois osoittamalla se toiselle. Toisen sitä hyväksymättä, se kiertyy takaisin itselle. Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Keho ja mieli ovat jännittyneitä ja kireitä. Näissä kohdissa mietin aikuisuutta. Mitä itse on valmis tekemään, mikä ihmeen osa se meissä  vaatii muutosta toisessa, kun itsellä on paha mieli.

Kysymys on usein hyvin pienistä tapahtumista. Kysymys saattaa olla juhlissa ilman kahvia jäämisestä, kahvin loputtua. Kysymys saattaa olla omasta väärinymmärryksestä. Kysymys saattaa olla mistä tahansa, mutta niin kauan kun se on syytellysti toisen syy, sen pitää kiertyä ihmiselle itselleen. Kasvamiseen omassa tuskassa. 
Koska lujempaa huutaa se, joka ei itse halua tehdä asiansa eteen mitään!

Miten ihmeessä tämä liittyy palautumiseen? Aiemmin jo mainitsin kovilla käy keho ja mieli, hyvinkin jännittyneenä ja hermoston tasolla aktiivisena näissä tilanteissa. Palautuminen tarkoittaa tässä sitä omaa valmiutta muutokseen. Itsen tutkimiseen ja sen  vanhan  jutun toteamiseen: kun yksi sormi osoittaa toista, niin neljä osoittaa itseen.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos, palautuminen,

Hyvinvointi

Keskiviikko 24.7.2019 klo 8:38

palautumispiirakka.png


Olen edelleen lomalla, kesälomalla, omalla lomalla, pitkällä lomalla. Yhtäkaikki palaudun mukavasti puutarhan, kukkien ja mukavan tekemisen sisällä. Valmistaudun myös syksyn luentoihin ja koulutuksiin. Meillä on ammattiliitto Tehy: n ja PalautumiskouluPRO: n yhteinen luentokiertue ”Palautuminen ja kestävä hyvinvointi” ympäri Suomen. Mukana jo 12 paikkakuntaa. Haluamme viedä palautumisen ajatusta sinne mistä se kotiutuu perheisiin.

Kerään lomalla voimia, samalla kun kerään marjoja, kerään energiaa jokaisesta vatusta, tomaatista, salaatista  ja viinimarjasta. Niistä itse kasvatetuista. Paistattelen auringossa. Huolehdin siitä omasta kestävästä hyvinvoinnistani parhaillaan. Siihen kuuluu tietysti Uni, Luonto, Ravinto, Aktiivinen palautuminen, Rentoutuminen ja Mieli. Aivan, Palautumispiirakkamme on Kestävää hyvinvointia. 


Muutama sana  kehosta ja mielestä



Kehoni on mielestäni se, joka kannattaa mieltäni.  Onnekseni oma kehoni on jaksanut ja mieleni on ehyt, vaikka kokemukset sitä ovat koetelleetkin. Vuosieni  edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen  ja aikuisuuteen olen kokenut asioita. Näihin kokemuksiin kehoni reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä minussa tapahtuu, on  se, että tasapainoinen oloni kokee häiriöitä. Viritykset ovat kehossani, joko yli-tai alivireyttä, vetäytymistä tai liittymistä muihin. Sitten on välitila, ( Porgesin sietoikkuna) jossa  olen rauhassa ja koen syvää turvallisuutta, tapahtui ympärillä mitä tahansa.


Ei riitä, että puhun ja työstän sanoilla itseäni kohti mielenrauhaa, koska tarvitsen myös kehon rauhaa. Saavuttaakseni tasapainon kehooni  ja siten mieleeni rauhan, kehoni tarvitsee ymmärrystäni. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedän, mitä olen toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin minulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseistani.  Hengitykseni kokee vapaan virtauksen, olemukseni rentoutuu eli laajenee ja kevenee. Mieleni kokee oivalluksia, muistoja ja tunteita. Elämäni, kehoni ja mieleni järjestäytyvät. Tietoisuuteen nousee juuri ne asiat, joita tarvitsen.



Itsemyötätuntoa tarvitaan



Väitän, että itsemyötätuntoisen mielen edellytys on juurikin tuo rauhallinen hermoston tila. Sellainen tila, jossa en ole valmistunut puolustautumaan, hyökkäämään tai ole edes varautunut. Rauhallisesta ja tasapainoisesta kehon tilasta on mahdollisempaa rakentaa myötätuntoisen mielen ajattelua. Silloin aivojen eri kehitysvaiheen osat voivat olla levollisessa tilassa. Aivan, nämä aivojen eri osat ovat hieman huonosti synkronoituneet toisiinsa ja väärinymmärryksiä tulee helposti. Esihistoriani kolkuttelee nykypäivässä. Sen seurauksena tapahtuu helposti niin hyökkäys ja puolustautuminen. Myös muut reaktiot ovat mahdollisia. 


Luettuani Myötätuntoinen mieli kirjaa, voin liitttää tähän oikein hyvin siitä kohdan, joka tukee omaa ajatteluani.  ”Myötätuntoinen mieli rakentuu sen hyväksymisestä, että on rakentunut geenien ja ympäristön vaikutuksesta siihen tilaan jota elää. Ajatuksiin, tunteisiin ja haluihin voi kuitenkin vaikuttaa oivaltavan ja rauhallisen mielen avulla.” 
Hyvää kehollista oloa ja myötätuntoista mieltä sinullekin. Ehkä tapaamme Tehyn koulutuksissa tai Palautumisohjaajakoulutuksessa ja voimme jatkaa palautumisen ja hyvinvoinnin lähettiläinä molemmat.


Laituri35DB4853-3EFE-4A83-895B-434B3BF80324.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hermosto, hyvinvointi

Mallioppiminen

Tiistai 23.7.2019 klo 21:54

8135AB40-55FA-437F-B71D-68B21894093B.jpeg




Olen ollut ajatusten kanssa pitkällä lomalla. Palautumassa työstä ja tekemisestä. Ihana huomata, että aiheita blogiin ei ole juurikaan tupsahdellut aiemmin. Muutama päivä sitten sain kuitenkin signaalin, johon en voi olla puuttumatta. 


Makoilin ulkona puutarhatuolissa, aurinko paistoi, lintuja lenteli taivaalla. Kuuntelin ympäristöä. Siirtolapuutarha-aluettamme  kiertää aita. Kohdallamme on aidan edessä syreeniaitaa. Sen takana on pyörätie. Tänne pihaamme ei siis kesäisin näe, mutta kuuluu. Pyörätiellä ajoivat isä ja lapsi. Lapsi kysyy: Isä, mitä tuolla nuo pikkutalot ovat?
Isä vastaa, se on siirtolapuutarha. Inhoan niitä! Hiljaisuus. Ja pyörät jatkoivat matkaa. Lapsi ei enää kysellyt.


Pohdin kuulemaani. Jäin kiinni tähän isän vastaukseen. Vahva ilmaisu, inhoan niitä. Siis pieniä taloja, puutarhoja, luontoa, niinkö?
Pohdin ja ajattelin meitä ihmisiä tässä kohdassa yhteisönä. Voisin liittää tähän kuulemaani isän ja lapsen keskusteluun, ajatuksen jäämisestä jonkin ( yhteisön) ulkopuolelle, johon itsellä ei ole mahdollisuutta olla osallisena. Oliko isän puheesta huokunut inho, jopa oma vanha kokemus, jopa trauma? Jostain samankaltaisesta ”aidan ” toiselle puolelle jäämisen tuskasta.
 

Näistä tämänkaltaisissa tapahtumista muodostuu meille ihmisille malleja ja myös traumoja, niitä pieniä,  jotka ajan saatossa toistuessaan sairastuttavat kehon ja mielen. ( lue hermosto) Ei niiden tarvitse olla valtavia koettelemuksia. Meillä kaikilla on näitä tilanteita ollut ja tulee edelleen olemaan. Näissä kohdissa kysytään sitä elämisen uskoa ja vahvuutta, joka ihmiselle on rakentunut vuorovaikutuksen (perusturvan) kautta. Sitäkään ei kaikille ole suotu ja se näkyy pahoinvointina  myöhemmässä elämässä. 

Tässä mallioppimisen mahdollisuuden kohteena oli pieni lapsi. Lapsi sai vahvan viestin vanhemmalta ihmiseltä, miten siihen hänen keho ja mieli vastaa,  aika näyttää sen hänelle. Toivon tälle pienelle lapsille paljon lähimatkailua polkupyörällä puutarhoihin ja  luontoon hyvässä ja rennossa hengessä, nyt pienenä ja myös vanhempana.



Kommentoi kirjoitusta.

Oivallatko sinä?

Torstai 11.7.2019

Hermosto



Olemme työskennelleet palautumisen parissa yli kymmenen vuotta. Teemme mielellämme työtä juuri tähän palautumisen ymmärtämisen suuntaan.  Haluamme kääntää puheen ennakoivaan terveydenhoitoon,  ymmärryksen ja oivaltamisen kautta.
Olen antanut itseni ymmärtää omien opiskelujen ja itseäni viisaampien ihmisten opissa sen, kuinka stressi sanaa käytetään heppoisin perustein. Kuulen itse kertomuksia siitä kuinka ihmistä stressaa työ, ihmissuhteet, ajanpuute, ulkonäkö, ilmasto, yksinäisyys, sosiaalisuus, melu jne. Mikään ulkopuolinen asia ei kuitenkaan ole se tekijä, joka saa tämän stressitilan aikaan, jota tästä eteenpäin kutsun hermoston reagoinniksi omien ajatusten, tunteiden ja toiminnan reaktioon. Ne kaikki ovat ihmisen omia valintoja aktivoitua, elämän tapahtumien edessä.
Hermoston reakointi saattaa olla ylisukupolvista. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat luoneet mallin, joka saattaa aktivoitua tänäpäivänä itsessä. Tai hermoston reaktio voi olla vakavan trauman seurausta tai reakointi voi olla monen pienen asian seurausta. Tätä näkökulmaa vasten saatamme ymmärtää omaa reaktiota hieman eri tavalla, syvällisemmin. 

Esimerkki hermoston reaktiosta vuorovaikutuksessa

Otan esimerkiksi hieman ääri-ilmiön eli narsistisen ihmissuhteen. Tämä valinta siitä syystä, että tällaisessa vuorovaikutuksessa toimintamme hämmentyy ja hermostomme reagoi vahvasti.  Tällainen narsistinen ihminen voi olla kohdattavissa työpaikan ihmisissä, harrastuksessa, perheessä tai parisuhteessa. Vuorovaikutus on silloin vääristynyttä. Tämä vuorovaikutus vaikuttaa hermoston toimintaan ja aktivoi sen puolustautumaan, lamaantumaan, pakokauhun valtaan tai taistelutilaan. ( sympaattisen hermoston reaktio, vagushermon reaktio) 
Hyvin varhaisessa vaiheessa elämää eli lapsuudessa eletty ja koettu narsistinen vuorovaikutus räjähtää aktiiviseksi tässä päivässä. Ihminen ei näissä tilanteissa välttämättä ymmärrä kuin hermoston aktiivisuuden aiheuttaman ahdistuksen, tuskan ja paineen, joka aktivoituu. Ilman juurisyytä ja sen tulemista tietoiseksi tämä ahdistus ei välttämättä väisty, vaan hermosto kuormittuu ja ihminen uupuu. Tai taistelee ja uupuu. Tai pakenee ja uupuu. Kevyet harjoitukset eivät tätä mallia pura,  vaan syvempi oivallus omasta elämän historian tilasta.
Hieman lievempi hermoston reakoinnin tila on aikuisuudessa koettu narsistisen henkilön  kohtaaminen. Varhaista juurisyytä ei silloin ole ja ihminen aktivoituu hämmentyneenä hermoston tasolla. Se tapahtuu aina yksilöllisen mallin mukaisesti. Lamaantuminen, taistelu, sovittelu tai  pakokauhu ovat läsnä. Jälleen tarvitaan oivallus siitä mitä tapahtuu, että hermosto rauhoittuu. 

Miksi oivallus tarvitaan? 

Menetelmät, harjoitukset ja mantrat ovat ulkoa tulevia tapahtumia rauhoittaa kehon toimintaa. Aivan loistavia ja hyviä asioita. Hermoston rauhoittaminen on kuitenkin sisäsyntyistä, tietoisuudesta ja oivaltamisesta lähtevää. Oman reaktiomallin ymmärtäminen on yksilöllinen tapahtuma. Sen ymmärtäminen, kuinka oma ahdistus, joka on tyypillinen hermoston reaktio, on itse muutettavissa, kunhan ymmärtäää miksi näin tapahtuu.

Oivalluksen merkitys

Puhuin juuri aiheesta kollegani kanssa. Jotenkin se toive, näiden hermoston aktivoituvien mallien ymmärtämisessä, olisi hyvin suotavaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa se oivallus tapahtuisi, sitä mielekkäämpää elämää ihminen itsensä kanssa eläisi. Itse kutsuisin sitä palautumiseksi tasapainon lempeästi vaihtelevaan tilaan.
Tämän vuoksi Nina kanssa toivomme, että voimme ohjata ihmisiä oman itsen ja oivaltamisen pariin. Tunnistamaan omia syviä tarpeita, huomioimaan kehon reaktioita ja  merkkejä siitä, että itsen kanssa olis hyvä käydä vuorovaikutuksellisista keskustelua. Ehkä tämän tekstin myötä oivallat, miksi ajatuksemme palautumisesta on syntynyt ja miksi sitä kohtaan suuntaamme. Näemme nuo hermoston oireet tämän näkökulman kautta. 
Ehkä nyt huomaat, että se kuormasi aiheuttaja ei olekaan työ, aika, raha, ihmiset tai yksinäisyys, vaan se kuinka elät tätä elämääsi. 
Kysymys kuuluukin mitä suuntaa haluat lähteä itsessäsi ohjailemaan? Palauttavaanko?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorovaikutus, palautuminen, hermosto,

Mikä on kehon tilasi?

Keskiviikko 8.5.2019 - Ulla

Tunnekuvakirja

Kuva: Camilla Tuominen, kirjasta Tunnekuvakirja
Kuva on Camillan luvalla käytössäni. 
Ostin Camillan Tunnekuvakirjan sen ilmestyessä. Kuvat puhuvat ja puhuttelevat. Tätä itsen puhuttelua teemme myös palautumisohjaajakoulutuksessa. Koulutuksessa pohdimme sitä tilaa, joka meillä on, kun olemme kotona kehossamme eli hyvän olon tilassa. ( vireystilasi) Mielestäni tämä yllä oleva kuva kertoo meille hyvin asioista. Mikään asia itsesssän ei ole huono. Silloin kun lähdetään kovin kauaksi - My homebase-  ja sinne ei palata, tilanteesta tulee ongelmallinen. Seurauksena  on ongelmia tuottava vireystila.

Alipalautuminen

Nykyisin puhutaan palautumisesta monen muunkin puhumana kuin meidän työssämme. Alipalautumisesta kuulin ensimmäisen kerran fysiatri Timo Ruusilan käyttämänä, hän oli meillä luennoitsijana  Palautumisen ja kestävän hyvinvoinnin luentotapahtumassa Tampereella 10/ 2017. Timo korvasi ylikunto sanan alipalautumisella ja sai siitä innostuneen vastaanoton kuulijoilta. Ylikunto ei ole se ihannoitava tila,  vaan kertoo että ihminen kuormittaa itseään liikaa ja mahdollisesti suorittaa tekemistään. Ei siis huomaa itseään.

Yli- ja alivireys

Ylivireydessä - I’m superior- ihmisen toiminta on sekin aivan tervettä toimintaa, kunhan se ei ole jatkuvaa. Ihminen on onnistumisen ja pystymisen vireystilassa. Ylivireässä tilassa pitkään oleminen on sitten se ongelma. Silloin kun tunnistat seuraavaa toimintaa itsessäni,  ole tarkasti itsesi kanssa. Yliviressä tilassa seuraavat asiat ovat löydettävissä:

  • Aistit terävänä
  • Hikoilu, kiihtyminen, huonovointisuus,huimaus, ripuli, suun kuivuminen,nopea puhe, syke koholla ( voimakkaat kehon reaktiot)

  • Tärinä, hermostuneisuus, levottomuus, tahattomat liikkeet

  • Tunteiden nouseminen pintaan

  • Nopea puhe, taukoamaton puhe

  • Jatkuva tekeminen ja sen tarve

  • Ylivalppaus

  • Katseen harhailu

  • Muistihäiriöt

  • Jähmettyminen
  • Sympaattinen hermosto on aktiivinen, turvattomuus aktivoituu
  • ( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Alivireäkin tila - I’m inferior- on ihmisen luonnollinen tila. Alivireässä tilassa kehon ja mielen toiminnat hidastuvat, tämäkin tila on siis hyvin tarpeellinen. Tässäkin tilassa hyvin pitkään oleminen sairastuttaa:

  • Tyhjyyden kokemus

  • Tunteiden turtuminen, tai tunnistamisen vaikeus

  • Monotoninen puhe

  • Vuorovaikutuksen välttäminen

  • Vähentynyt fyysinen aktiivisuus

  • Pieni hengitys

  • Hidas syke

  • Toimintakyvyttömyys, kömpelyys

  • Rytmihäiriöt, pyörtymiset, oksentaminen

  • Dorsaalinen eli selänpuoleinen vagaalinen hermo ( lamaantumisen tila)

  • ( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Kotikehossa oloa

Sitten tila, jota tavoitellaan on juurikin tuo kuvan ”olen kotona kehossani olo”. Kotikehon hermosto on rauhallinen, mieli on tyyni ja toimii realistisuuden pohjalta. Keho on rentoutunut, vapaa ja elävän liikkuva. Kotikeho on paikka jossa on yksinkertaisesti on se hyvän olon tila, mielihyvän tila, johon ihminen luontaisesti pyrkii. 
Hermosto on sosiaalisen liittymisen tilassa, joka on ihmisen evoluution aikaansaama ja sisäänrakentuneen tarpeen tila. Sitä kohti ihminen väistämättä pyrkii suhteessa toisiin ihmisiin. Silloin kun tämä tarve ei täyty, ollaan aina tekemisessä autonomisen hermoston reaktioissa. 

Suojele, rajaa ja rakasta

Suojele siis sisintäsi ja sitä omaa Kotikehoa. Opettele rajaamisen jalo taito. Vältä jatkuvaa kuormittumista, on sitten kysymys työstä, harrastuksista, ystävistä tai liikunnasta. Huomaa myös, että kaiken kuormituksen ei tule olla edes negatiivista vaan, myönteisten asioiden ahnehtiminen, saa saman ilmiön aikaiseksi. Tunnustele myös sitä tilaa, joka väistämättä tapahtuu, kun olet kuorman jälkeen uupunut. Kaikki nämä kehon ja mielen kertomat asiat ovat olemassa siksi, että ne tulevat kuulluksi. Rakasta siis omaa tilaasi, omaa aikaasi ja itsen vaalimista.
Silloin myös palautumisesi mahdollistuu. 
Herääkö sinulle ajatuksia? Kuinka rajaat ja rakastat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ylivireys, alivireys, autonominen hermosto

Millainen juuri sinä olet?

Torstai 2.5.2019

Persoonallisuustesti.jpeg

Mittarit ja testit, joilla kuvataan persoonaa,  voivat olla monimutkaisia, aikaa vieviä, tieteellisisä ja tutkimukseen perustuvaa.  Siten todella tärkeitä ja tarpeellisia. Tästä voit tehdä halutessasi yhden kattavan persoonallisuustestin:
Tämä seuraava teksti ei ole tieteeseen perustuvaa. Eikä missään nimessä ole tärkeä. Vain vappupäivän  aamun kävelylenkillä saatu oivallus, mitä asia voisi olla yksinkertaisuudessaan. Olemmehan kaiken lisäksi onnellisten persoonien kansa, ihan tutkitusti.



Ylämäkionnellinen



Oletko sinä se, jota kutsutaan aikaansaajaksi, suorittajaksi ja puurtajaksi? Omaat periksiantamattomuuden taidon ja suomalainen sisu kuvaa sinua oikein hyvin. 
Voit hyvinkin olla ylämäkionnellinen. Nautit siitä, että matkallasi on ylämäkeä, puserrat sitä sinnikkäästi ylös ja huipulla huomaat nauttivasi tästä matkasta.  Tiedät, että mäen päältä näkee niin kauas. Olet myös parhaimmillasi juuri siinä pusertamisen ja puskemisen kohdassa. Tunnet olevasi elossa joka solullasi.  
Mielesi on vilkas ja mielikuvituksesi on valloillaan. Muutokset ovat sinulle aina mahdollisuuksia, uuteen ylämäkeen. Hiljaa mielessä pelkääkin sitä, että ylämäki loppuu ja tyhjyyden tunne alkaa. Täytät siis elämäsi useilla ylämäillä ja koetat jopa kulkea niitä yhtäaikaa. Tässä kaikessa on paljon hyvää, sen sinä teidät oikein hyvin. Olet saanut paljon aikaan, uudistukset ovat mahdollisuuksia ja tekeminen on lajisi. 

Joskus tai oikeastaan aika usein, katselet  haikeasti alamäki tai tasamaaonnellisuuteen.  Sitä rullaamisen ja tasaisuuden leppoisuutta. Ehkä löydät senkin puolen hienon maailman ja myös siitä tulee osa sinun ylämäkionnellisuutta. Tai ehkä olet sen jo löytänytkin?
Ylämäkionnellinen voisi kuvata itseään punaiseksi, mustaksi, oranssiksi, siniseksi, vihreäksi, valkoiseksi, oikeastaan miksi vaan. Kaikissa väreissä on jotain ylämäkionnellisuuta kuvaavaa.
 

Tunnistatko itsesi?



Alamäkionnellinen



Oletko sinä se, jota kutsutaan pohdiskelijaksi, harkitsijaksi ja hitaaksi? Alamäkionnellinen tarkastelee maailmaa helposti rullaavan etenemisen kautta. Miksi ihmeessä puskea, kun voi päästellä vapaasti rullaten. Suuresti ihmetellen tietysti ylämäkionnellista ja sitä vauhtia. Vapaalla rullaten ei tarvitse miettiä etenemistä, voimaa voi säästää. Mielikuvituksesi voi sitten ollakin salaisen vilkasta. Se, mitä tuleva tuo ei merkitse tässä kohdassa. Mitään suuria tavoitteita ei elämässä tarvita, kunhan eletään. Tässä hetkessä mennään hiljakseen eteenpäin. Eihän kukaan tiedä huomisesta. Eihän?

Alamäkionnellinen katselee kuitenkin joskus haikeasti ylämäkionnellista. Sitä energiaa, kun joskus tuntuisi tarvitsevan itsekin lisää. Varsinkin silloin, kun rullaus loppuu ja tasamaa alkaa. Silloin alamäkionnellinen tarvitsee tuuppausapuja muita onnellisia enemmän. 
Alamäkionnellinen voisi kuvata itseään värillä haalea keltainen. Kaikki pastelli värit käyvät. Elämä mennä jollottaa valossa, joskaan ei kirkkailla räikeillä väreillä, vaan vaaleilla sävyillä.
Tunnistatko itsesi?



Tasamaaonnellinen



Tasamaaonnellinen on tyytyväinen, kun kaikki on balanssissa. Kunhan kaikki muutkin ymmärtäisivät olla keikuttamatta tätä elämän venettä. Tasamaaonnellinen kulkee tuttua tietään kohti näkyvää päämäärää, toki se näkyy, kun ei ole ylä-ja alamäkiä. Suuresti ihmettelee jotain pääsyä huipulle, mitä siltä voi enemmän nähdä kuin tasaiselta. Mielikuvitus on sekin tasaisen vakaata. Muuttumaton vakaa kulku  on ehdoton ykkönen. Sillä tavoin voimaa säästyy kohti omia asioita. 
Joskus salaa tasamaaonnellinen kuitenkin haluaisi kokeilla ylämaaonnellisen palavaa intoa ja alamäkionnellisen rentoa rullailua. Tasamaalla kun joutuu koko ajan tarpomaan, apuja ei tule edes alamäestä. 

Tasamaaonnellista voisi kuvata värillä vihreä, onhan se ruohikkoväri. Mielellään sellainen syvä tumman vihreä. Se rauhoittaa oikein mukavasti.



Tunnistatko itsesi? 

Kommentoi kirjoitusta.

Psyykkinen selviytymiskyky eli resilienssi

Torstai 25.4.2019 klo 8:25

9D28A9A7-1AAD-4FC4-9DC2-B70B5ECA00F7.jpeg

Paljon puhuttu psyykkinen selviytymiskyky eli resilienssi

Tutkimuksissa on löydetty yhteys resilienssikyvyn ja turvallisen kiintymyksen välillä.  Turvallinen kiintymyssuhde ei olen kuitenkaan lapsuuden automaattinen tapahtuma, vaan hyvin herkkä pinta, joka saattaa vaurioitua ja vääristyä.

 

Elämässä tulee esille tilanteita, joissa tätä psyykkistä kyvykkyyttä vaaditaan. Elämän vastoinkäymiset, psyykkiset ja fyysiset kivun kokemukset ja  traumaumaattiset kokemukset vaikuttavat autonomiseen hermostoon ja aivoihin eri ihmisillä eri tavalla. Vagaalinen järjestelmä on ratkaisevassa roolissa. Se, miten toimit ja toiminnan tunnistat on merkittävää. Kehosi ja mielesi reagoi, juuri kuten järjestelmäsi ovat oppineet toimimaan.

Sivun kuva on kirjasta ”Mitä sä rageet?” jossa kuvataa hienosti, mitkä ovat todelliset tarpeesi ja mikä on näkyvä, kuuluva ja tuntuva käyttätymismallisi. 

Miten tätä lähestytään?

Pelkkä pinnallinen sipaisu ei hermoston toimintaa ja kehon vanhaa järjestelmää muuta, vaan on ymmärrettävä ne rakennelmat, jotka ovat varhaisessa vaiheessa syntyneet. Aivan, kyllä, sen sisäisen lapsesi kanssa olet vuorovaikutuksessa. Käytän nimeä sisäinen lapsi, koska juuri lapsuudessa nämä turvallisuuden tai turvattomuuden tilat saavat alkunsa. Sinussa on monta eri ikää, jotka elävät tässä päivässä.

Opiskelin rentoutus- ja kehoterapiaa 1994-1997. Siellä sisäinen lapsi ja oma psyykkinen selviytymiskyky tuli tutuksi. Opiskelun tukena oli Hellstenin kirjaa Elämän lapsi ( ilm. 1994) Ohjasin ja opetin  itse kymmenen vuotta kehoterapiaa, jossa sisäisen lapsen kohtaaminen oli yksi osa.  Ei itsessä ja kehollaan työskentelyssä voi ylittää tätä asiaa. Tätä nimeä silloin kovasti kummeksuttiin ja kokemuksena ihmeteltiin. Vuorovaikutus itsen kanssa vahvisti kuitenkin hiljalleen opiskelijoiden psyykkistä selviytymiskykyä.

Kuinka tunnistat omat tarpeesi?

Näiden asioiden parissa työskentelen asiakkaiden kanssa edelleen päivittäin. Jaksaminen, väsymys uupumus, masennus ja kivut ovat ilmenemismuotoja, jota paljastavat psyykkisen selviytymiskykysi. Yllätyt tai et, tältä pohjalta löydät täyttymättömiä tarpeita. Turvallisuusrakennelmaa itsessäsi voit vahvistaa. Niiden sanoittaminen kokemukseksi voi auttaa. Kokemuksen muuttaminen ja kehon uudelleen järjestäytyminen tarvitsee tukea ja ohjausta.

63A51A97-sydanEBC2-4A16-B7C1-B0F54AF880B6.png

 

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä on toimintasi ja tunteidesi alla?

Maanantai 22.4.2019 klo 10:07

9CBA5EB7-77AA-471B-BE8B-9A6F8861CF37.jpeg
Otsikon kysymys  on asetettu itselleni noin reilu vuosi sitten. Vastauksen, Omat tarpeet, myötä siitä rakentui itselle ja monille muille toimiva apuväline. Oikeasti näiden toimintasi ja tunteidesi alle voidaan kurkistaa, löytää itseä, palautua kohti tasapainoa. Palautua kehon ja mielen tuskasta, ahdistuksesta, jännityksestä ja stressistä. 
Ystäväni Karita Palomäki   https://hidastaelamaa.fi/2018/12/mita-jos-karsimyksen-hyvaksyminen-olisi-parempi-vaihtoehto-kuin-sita-vastaan-taisteleminen/  kirjoitti blogissaan siitä, että ahdistusta ja muita tuntemuksiaan on hyvä kuunneella ja katsoa aivan rauhassa. Aivan, siten saat otteen siitä, mitä ovat omat tarpeesi. Vaatii uskallusta, pysähtymisen ja itsen kuuntelua.

Sinun eri ikäsi tarpeet

Meissä ihmisissä on ja elää parhaillaan monta eri ikäkautta. Näiden eri ikien tarpeet ovat osaltaan tulleet kuulluksi, osaltaan ne ovat jääneen toteutumatta. Näin käy meille kaikille. Silloin, kun toimintasi kääntyy itseäsi vastaan, olet jättänyt kuulematta omat tarpeesi. Avaan tätä hieman erään esimerkin kautta. 
Ihminen, jonka turvallisuus ja rakkauden tarve ovat toistuvasti jääneet toteutumatta varhaisessa elämän vaiheessa, etsii tai saattaa etsiä, toiminnallaan näitä tunteita aikuisuudessa lähisuhteistaan. Osa näistä tarpeista toteutuu, kalvava tyhjyys jää kuitenkin leijumaan elämään. Läheisyyttä, turvallisuutta ja sitä suurta rakkautta, saatetaan hakea myös seksuaalisuuden kautta, edelleen tyhjyyden tunteen leijuessa ympärillä voimakkaana. Ahdistus sisimmässä kasvaa, keho kipuilee, vatsaan tai selkään sattuu. Hartiat ovat puolustustilassa. Mikään treeni tai ulkopuolinen hoitomanipulaatio eivät kehon tilanteeseen auta.

Pysähdy, hengitä, tunne

Ahdistus, pelko, ärtymys, viha ja kehon käytön opittu toimintamalli näyttäytyvät arjessa ja tuottavat elämisen tuskan tilan. Pitkään jatkuessaan ne uuvuttavat ja väsyttävät ihmisen. Kehon väsyessä jopa  mieli alkaa horjua. Sillon, kun antaa itsellen tilaisuuden pysähtyä ja uskaltaa kohtata kehon tuntemuksia ja siitä nousevia tunteita, mahdollisuudet näyttäytyvät.
Tässä kohdassa esiin nousee sanattomuus ja itsen ( tarpeiden) ilmaisemisen vaikeus. Tämä nousi esiin omilla asiakkailla ja tähän törmäiln itsessäni. Tämän tiedon, kokemuksen ja opintojeni pohjalta rakensin Minä tarvitsen- kortit. Niiden avulla nyt lapset, nuoret ja aikuiset oivaltavat syvimpiä kysymyksiä itsessään. Kukin oman ikänsä tuomilla mahdollisuuksilla. Tietysti myös asiaan kuljettavan ohjaajan/ terapeutin taidot auttavat. 
Pelottavan ja ahdistavan tilan kohtaamisen avulla, sen sanoittamisella  juuri tarpeiksi, avautuu uusia mahdollisuuksia. Aiempi toiminta ja tunteet pukeutuvat niiksi tarpeiksi, jotka ovat kohdallasi tärkeitä. Ahdistus tai pelko saavat uusia korvaavia sanoja.
Keho vapautuu, jännitys  väistyy ja palautumisen syvä  tapahtuma on mahdollista. 
Annan linkin sanoittamisen apuvälineeksi

Tunnistatko sinä tarpeesi? Oletko juuri sen tunnistamattomuuden vuoksi turhautunut, ärtynyt, väsynyt? Kehosi kipuileva?

Palautuminen ei onnistu?

Kommentoi kirjoitusta.

Pysähtymisen harjoitus ja Palautumispäivä

Torstai 11.4.2019 klo 8:36 - Ulla

Palautuminen.jpeg

Palautumispäivä (perjantai)

Olen jo vuosia viettänyt palautumispäivää. Useimmiten se on perjantai. Lukiessani artikkelia siitä, kuinka jaksamista saisi tukea, kannatan juuri näitä pidennettyjä viikonloppuja. Tapahtuu se sitten kummasta päästä tahansa. Varsinkin silloin, kun olet sairastellut ja työ tuntuu raskaalta, harkitse! Se, minkä rahassa menettää, olossasi voitat! 
Moni on kysynyt mitä silloin teet? Olen, itseni kanssa. Joskus ystävien kanssa. Suurimmaksi osaksi itsekseni. Teen esimerkiksi kahta seuraavaa harjoitusta, joista kerron seuraavassa kappaleessa. Elämme täällä kukin vain yhden elämän. Mitä varhaisemmassa vaiheessa toteat elämäsi olevan se tärkein juttu, pohdi kuinka aikaasi käytät. Elätkö jokaista minuuttia vai odotatko jotain parempaa tulevan huomenna. 

Pysähtymisen harjoitus sinulle: 

Kokeile joskus tätä. Istahda sinne missä on kaikkein vilkkain ympäristö, kauppakeskus, kahvila, kauppa, löytyyhän näitä. Istu ja hengitä hetki, ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa hengittää. Sinun tapasi on oikein hyvä. Sitten asettaudut katselemaan ympärillä tapahtuvia asioita kuin olisit teatterissa. Tarkastele eri rooleja, joita huomaat. Tarkastele rytmiä, joka näyttäytyy, vältä itseäsi ajautumasta rytmin virtaan, vaan katsele. Ikäänkuin olisit ajassa aivan rauhassa, muiden kiirehtiessä, säntäillessä ja hätäillessä.
Huomaa itsesi erillisenä, olet itsenäsi omassa ajassasi. Huomaat, että aikaa on ympärillä. Sitä on vaikka kuinka paljon. Kello on keksintö, joka mukaan kuljemme, irrottaudu mitatusta ajasta ja ole ajassa. Olet laadukkaasti ajassa - olemalla sen sisällä.

Palautuminen on myös olemista

Palautumista et voi varastoida ennakkoon, se ei kerry kuten rasva ihon alle, vaan vaatii päivittäistä huomioita. Työteveyslaitoksen professori jakaa tämän ajatuksen. Tästä linkistä löytyy lisää aiheesta: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006065559.html?cs=email
 
 
Oikeastaan jalostin  tätä olemisen ajatusta mikrolomailulla 2017. Kirjoitin siitä ensimmäisen blogini nimellä Miniloma. Tarvitaan vain hieman luovuutta ja mielikuvitusta, matkata voit silloin mihin tahansa. ,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/06/23/19807
Tämä on se harjoitus kaksi, jonka lupasin aiemmin. Lue ensimmäisestä blogista ohjeet.
Mukavaa harjoittelua!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, aika, loma

Minä tarvitsen- kortit

Perjantai 5.4.2019 klo 10:31

Mina_tarvitsen_kortit

Mukava kun kiinnostuit korteista!

Kortit ovat sanoitettuja. Värit tukevat sanoja. Korttien taustalla on kuvassa näkyvä maisemakuva.

Käytännön työn kautta oivaltaneena, sanojen löytäminen omalle ololle, voi tarvita tätä apuvälinettä. Sanat on kirjoitettu erivärisille väripohjille. Sanoista muutamat ovat mielestäni todella tärkeitä, joten niitä on kolme kappaletta. Valkoiset kortit ovat vapaita ns. jokaisen omia sanoja.(esimerkiksi rakkaus, huumori). Korttien taustalla on aina sama kuva, joka näkyy mainoksessa. Muuta kuvitusta ei ole.

”Minä tarvitsen”- on avaava kysymys,  johon myös aina haetaan vastausta. Oma tarvitsevuus on vuorovaikutuksen lähtökohta, suhteessa itseen ja ympäristöön. Myös palautumiseen. 
Liitän itse työskennellessäni kysymykset aina kehoon. Tarvitsevuus on myös kehon kokemus. Kortit ovat osoittautuneet monimuotoiseksi, niiden ohjaajan ja käyttäjän taitojen mukaisesti toimiksi.

Oma työ korttien takana

Rakensin korttien sanastoa vuoden verran, omassa psykofyysisen psykoterapian perusteiden koulutuksessa vuonna 2018-2019. Tarvitsin työhön sanoja, joita asiakas voi löytää itsestään. Lopuksi niistä tuli kortit ohjeiden kanssa. Lopputulos on hyvin pelkistetty ja yksinkertainen.
Vahvemman työskentelyn, niin itsen kuin asiakkaan kanssa, voit sitten tehdä kirjallisen ohjeen mukaisesti. Sen mukaan vierähtää monta tapaamiskerran terapiassa tai sen voi ohjata asiakkaalle kotiin tehtäväksi. 

Käyttökohteet

Kortit sopivat ohjaus-, valmennus- ja terapiatyöhön. Ne ovat  jo käytössä psykofyysisessä fysioterapiassa, psykofyysisessä psykoterapiassa, psykoterapiassa, valmennuksessa, palautumisohjaajilla, niin aikuisten, nuorten,  kuin lasten parissa toimijoilla.

Käyttökokemuksia lapsilla ja nuorilla:

"Pystyin löytämään korteista n tarpeet, joita olisin vanhemmilta tarvinnut"

"Osaan sanoa mitä tarvitsen"( 14v)

Aikuiset:

” Sanojen löytäminen on vaikeata, nämä helpottavat omien tarpeiden ilmaisemista” ( mies 59v)

” Löysin ahdistukselleni viimeinkin sanat, tarvitsen turvallisuutta ja rakkautta” ( mies 35v)

” Voin ilmaista mitä olisin vanhemmiltani tarvinnut, jota en saanut ja nyt voin antaa ne itse itselleni” (nainen 27v)

Terveisin Ulla


 

 


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kortit

Pelon tilasta luottamuksen tilaan

Perjantai 5.4.2019 - Ulla Ollikkala

LuottamusF9-4186-8C81-667DC093FCEE.jpeg

Pelon tilasta luottamuksen tilaan palautuminen



Oletko sinä kenties se ihminen, jolle kaikki hampaisiin kohdistunut toiminta saa aikaan vilunväreitä ? Viivytätkö ja odotatko, että tila menee vain ohi? Muistelet kokemaasi ja ajattelet, että on pakko, pitää, täyttyy taas kokea jotain epämiellyttävää?
Onko mahdollista löytää luottamuksen ja palautumisen tila?

Tämä on henkilökohtainen tarina, ja silloin kun ne tarinat eivät kiinnosta, on hyvä lopettaa lukeminen juuri tähän.

Olen elämäni matkan varrella kokenut monenlaista hoitoa, suhteessa suun alueen hoitoon. Ikäni on sellainen, että lapsuuden hammashuolto ei vielä ollut niin tiedostettu, kuin nykylapsilla. Ne muistot, jotka lapsena kyseiseen hoitoon liittyvät, saavat aikaan puistatusta. Pelkohan siellä kolkuttelee, luottamus on kateissa ja jopa viha nousee pintaan. Tiedän siskoni purreen hammaslääkäriä, joten minua vannotettiin olemaan kiltisti ja hiljaa. 



Kehon ja mielen säätely

Näissä hoidoissa kehon ja mielen säätely tapahtuu hengitystä säätelemällä, keskittymällä ja ajatellen vaikka jotain mukavaa. Kehon jännittäminen lisää hermoston aktiivisuutta ja se lisää kivun ja pelon kokemusta. Vaikka olen alan ammattilainen kehon ja mielen hallinnassa, tämä on aina ollut itselleni se kova paikka. Parhaan palvelun olen aina saanut pienistä hammashoitoyksiköistä, jossa aikaa asettautumiseen annetaan. Jopa rauhoittava kosketus toteutuu. Voi, kun se ymmärrettäisiin isommissakin paikoissa, jossa liukuhihnamainen työtapa ja kiire tuntuvat olemassaolollaan. Sen odottamiseen ei ole aina ollut aikaa, että puudutus vaikuttaa, kohtaaminen  on ollut hätiköityä ja hermostunutta. Tämä tarttuu omaan kehoon, joka on avuttomassa tilassa, oma puolustautumisjärjestelmäkin  on pakko vain lamauttaa. Kuulostaako tutulta?




Luottamus palautuu

Palvelun toteutuessa ammattimaisesti ja ennenkaikkea asiakasta kuunnellen, voi vanhaa pelkomalliansa  hiljalleen muuttaa. Kohtaaminen ja luottamus saavat tilaisuuden. Tämän luottamukseen perustuvan ja lämpimän vastaanoton olen kokenut nykyisessä hampaiden hoitopaikassani. 
Pellavanhampaaseen  http://www.pellavanhammas.fi/hammaslaakarit/ löytäessäni sain kokea sen, mitä olisi pitänyt kokea monta kertaa aiemmin. Kyseisen paikan hammaslääkäri Annu Forsell ja hammashoitaja Tanja ovat oikeasti ihmistä kuulevia ja kohtaavia, se ei ole mainonnan sanahelinää. Hoidossa toteutuu traumaattisen kokemusten kuunteleminen, lupaus siitä, että mitään epämukavaa oloa ei tehdä ja aikaa sinulle on riittävästi. Myös usko ja  luottamus siihen, että asiakas tietää itse itsestään jotain, on tärkeää. Myös se ymmärretään, että hammaslääkärin tuolissa tapahtuu taantuminen ja siinä istuu taas se pelokas pikkutyttö, vahvan vanhemman naisen sijasta. Ja näin on sallittua tapahtua.

On hyvä tunne rakentaa luottamusta ja kiivetä omien pelkojensa yli!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pelko, luottamus,

Unettomuus ja parantava uni

Sunnuntai 31.3.2019

Mielen_vapaus


Uni

Uni on ihmisen tärkeintä ja parasta aikaa. Nukut elämästäsi kymmeniä vuosia. Oletko koskaan laskenut unesi määrää eli unen ka. 8 h yössä kerrottuna 365 päivällä? Sitten tämänhetkinen eliniäksi. Saat summaksi aikamoisen tuntimäärän. Tämän vuoksi uni on niin tärkeää. Uni on elämäsi, ymmärryksesi  ja kehityksesi ehto. 

Uni ja valve

Uni-valverytmin määrittää oma sisäinen kellosi ( sirkadiaanirytmi)  ja valveilla oltu aika. Siis silloin, kun kaikki on vielä hyvin. Silloin, kun jokin häiriötekijä muuttaa tätä järjestelmääsi, alat tunnistamaan sen, että olet nukkumisen kanssa pulassa.
Unipaine kasvaa, kun valvot. Valvomisesi saa aikaan hyvinkin pikaisesti ongelmia, jopa yhden nukkumattoman yön jälkeen, tarkkaavaisuudessa, tunneherkkyydessä, muistissa ja kokonaisvaltaisessa jaksamisessa. Luontaisesti koetat korjata tätä  jossain vaiheessa nukkumalla normaalia enemmän. Tilanteen ratkettua unesi palautuu. Jaksat taas, voimasi palautuvat, aktiivisuus on päiväaikana riittävää. 

Unihäiriönä esimerkiksi kipustressi


Sitten seuraa jokin asia, joka vie unesi. Olkoon tässä kirjoituksessa kipu ja siitä johtuva kehon stressitila. Aivan varmasti jokaista meitä jossain vaiheessa koskettava, unet vievä asia. Kipu saa aikaan elimistössä hermoston tasolla sympaattisen hermoston ( taistelu-pako) aktiivisuuden kohoamisen. Hermoston tasolla on vaikea päästä rauhoittuneeseen hermoston (lepo ja palautuminen) tilaan kivun kalvessa. Kivun sijainti ei ole merkittävää, kaikki kipu nostaa hermoston aktiivisuuden  tilaa. Jännitystila lihaksistossa kohoaa ja keho asettuu valmius- ja puolustustilaan. Kipukokemuksessa myös mieli reagoi. Kovassa  kiputilassa  täytyy olla aikamoinen mieliguru saadakseen kivun poistumaan ajattelemalla. Hengittämällä ehkä paremmin, mutta sekin jää helposti pinnalliseksi suoritukseksi. Onneksemme pitkittyneeseen kipuun ollaan paneuduttu nykyään eri keinoilla.

Lue vaikka täältä lisää: 

Pitkittynyt kipu ja uni


Palataan kuitenkin unen tapahtumiin kivun jatkuessa. Kivun pitkittyessä sen vaikutus uneen eli siihen unen syvyyteen ja rakenteseen muuttuu. Nukut pinnallisesti. Palauttava ja eheyttävä syvän unen unijakso jää liian vähäiseksi, samoin kevyen unen vaiheiden vaikutukset.  Elimistö yrittää tätä ahkerasti koko ajan korjata, mutta hiljalleen se häviää ja uni muuttuu pinnalliseksi tilan jatkuessa. Palautuminen heikentyy entisestään.  Aivan sama kummasta päästä unta vähennät, alkuyön NREM( syvä uni) tai aamuyön REM( kevyemmän uneen vaihe) häviät joka tapauksessa. Kognitiiviset toimintasi, päättely- ja ajattelukykysi heikkenevät. Tapaturma-alttiutesi kasvaa.
Pitkittynyt kipu saa aikaan unenpuuteen. Unenpuutteessa sydän lyö nopeammin, veren virtaus nopeutuu suonistossa, seurauksena verenpaineen nousu. Kortisolihormonin eritys lisääntyy, jonka kasvun laukaisee sympaattinen hermosto. Unenpuute sulkee kasvuhormonin erityisen. Kasvuhormonin tehtävä on korjata verisuonten endoteeliä eli sisäkalvoa. Silloin kun suojaa ei enää tapahdu, sisäkalvo hiljalleen rapistuu. Pitkään jatkuessaan tämän seurauksena on verisuonten ahtautuminen. 
On siis löydettävä keinoja palauttaa unitilaa. Löydettävä itselleen sitä parantavaa unta. Opeteltava säätelemään sympaattisen hermoston aktiivisuutta päiväaikaan, jolloin omat aktiiviset keinot ovat käytettävissäsi. Tee siis kaikkea sitä, mikä vie sinut edes hetkeksi pois kipuun keskittymisestä. Päiväaikainen toimintasi vaikuttaa yöuneesi. Palautumisen hetket ovat kaiken keskiössä.

Parantava uni

Unen palautuessa etenkin syvän unen ( NREM) aikaan aivot lähettävät rauhoittelevaa ja tyynnyttelvää viestiä kehollesi. Kehosi taistele- pakene järjestelmää suostutellaan  rauhoittumaan. Rauhoittuneessa tilassa myös kiputilasi on vaimeampi.  Tapahtuu myös monta muuta hyvää asiaa eduksesi. Parantavan unen aikana myös ruokailuun liittyvä leptiinihormoni - olen täynnä viesti - toimii tasapainoisesti ja greliinitaso - tämä riittää viesti - on kuultavissa. Aivojen alueelta alemmas siirtyessä tapahtuu  seuraavia asioita. Hermoston rauhoittuessa ja sympaattisen hermoston vaimentuessa suoliston hyvien bakteerien toiminta on runsasta ja aktiivista. Suoliston toiminta ja siten ravintoaineiden imeytyminen on tehokasta.  Immuunijärjestelmäsi eli puolustusjärjestelmäsi toimivuus tarvitsee unta. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen se kuormittaa nimenomaan immuunijärjestelmää liiallisesti. Parantavalla unella on vieläkin syvempiä vaikutuksia aina DNA ja tumatasolla saakka. Unella huolehdit myös näistä. 

Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia ja oman kullan kuvia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uni, palautuminen, hermosto, kipu,

Vanhemmat kirjoitukset »