Blogi | PalautumiskouluPRO

Ahdistus, paniikki ja sanat kehollisessa järjestelmässä

Maanantai 6.1.2020 klo 17:57

Asiakkaiden kanssa tulee usein esille kokemukset ahdistuksesta, paniikista, hengityksen vaikeudesta, epämiellyttävistä tunteista ja kyvyttömyydestä sanoittaa kokemustaan. Ihmiset ovat hädissään näiden tuntemusten kanssa. Avaan heille aina tietoa ahdistuksen fysiologiasta. Ahdistuksen kehollisen perustan ymmärtämisen jälkeen teemme kehollista ahdistuksen purkua. Hengityksen vapaa virtaus on oleellinen osa kehon ja mielen vapautta. Lisäksi sanojen purkava merkitys kehollisessa järjestelmässä on saatava ihmisen tietoisuuteen. Näihin käytän apuna ”minä tarvitsen” - korttimallejani. Koska nämä asiat ovat niin tärkeitä nostan ne uudelleen esiin myös täällä blogissa.

Olen tehnyt kehoterapiaa eli kehon kautta työskentelyä vuodesta -94 lähtien. Kehoterapiahan on työskentelyä kehon toimintaa tutkien, havainnoiden ja ymmärtäen. Kehoterapiaan liittyy myös ymmärrys hermoston toiminnasta, hengityksestä ja nykytiedon mukaan ymmärrys sellaisesta kuin kehon järjestäytymisestä. Tähän liittyy myös ne segmentit, joista puhumme Palautumisohjaajakoulutuksessa. Siksi tämä kuvakin on kirjoituksen alussa.

AHDISTUKSEN SELVENTÄMINEN FYSIOLOGISESTI

”Ääreisverisuonten supistuminen lisää ahdistusta, kun taas ääreisverisuonten laajentuminen tuo mielihyvän tuntemuksen. Sisäinen jännitys johtuu veren virtauksista ruumiin keskustaan ja sydämen alueelle, ja se herättää meissä ahdistuksen. Vastaavasti voimakas veren virtaus ääreisosissa poistaa sisäisen jännityksen ja sen mukana ahdistuksen fysiologisen perustan.” ( W.Reich)

Kosketus, se tuttu ja turvallinen vaikuttaa ääreisosien verenkiertoa aktivoivasti ja siten lievittää ahdistusta. Tämä voidaan todeta sykevälivaihtelumittauksellakin. Hyvää tekevä ja turvallinen kosketus palauttaa ehkä muita keinoja tehokkaammin. Kuljemme silloin poikkeuksetta kohti mielihyvän kokemusta. Silloin, kun se ei toteudu, sitä seuraa ärtymyksen tunnereaktio. Kosketuksen lisäksi tai sijasta voidaan tarvita liikettä. Liikettä joka lempeästi purkaa ja tuo kehon sisäisen paineen sisältä ulospäin. Siten sen on mahdollista purkautua turvallisesti.

HENGITYKSEN KEINOTEKOISET HARJOITUKSET

”Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään palleajännityksen eikä kehon jännityksen laukeamiseen. Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.”(W.Reich 1935-40.)

Hyvin usein kohtaan näitä mekaanisia hengitysmalleja. Hengitys on lukossa ylhäällä tai alhaalla. Uloshengityksen huokaisua ei osata vapauttaa, vaan se on suoritus. Sisäänhengitykssä koko keho saatetaan aktiiviseen tilaan eli suoritukseen. Onneksi näistä voidaan ymmärtämisen, harjoittelun ja tiedon avulla löytää tie vapaaseen ja virtaavaan hengitykseen. Siihen, jossa ei ole oikeata ja väärää mallia. Hengityksen ja kehon yhteys on löydettävä laajemmin kuin esimerkiksi uloshengitystä pidentämällä. On tunnistettava koko kehon liike yhteydessä hengitykseen ja oivallettava mitkä kehon segmentit ovat lukkiutuneet. Niille on kehon järjestäytymisessä syynsä, joita ei ole tarkoituskaan hetkessä purkaa.

EMOOTIOIDEN SYKE

”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, seurauksena ahdistus. ( muut tuntemukset) Miellyttävän suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä.”( W. Reich)

Me elävät olemme kuin meduusan liike. Meissä tapahtuu yksinkertainen supistuminen ja laajentuminen. Se on elämämme syke. Se on myös tunteiden syke ja jos se häiriintyy seurauksena on jännitys. Jännitys taas saa aikaan stressiä, unettomuutta, ahdistusta, joten juuri tästä syystä on tärkeä ylläpitää palauttava liike. Ei siis mikä tahansa, vaan kehon järjestäytymiseen liittyvä purkava liike.

SANOJEN MERKITYS KEHOLLISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ

”Elollinen organismi ilmaisee itsensä liikkeessä, ja näin puhutaan ilmaisuliikkeestä. Tämä on elollisen organismin liikkumista ulospäin ja sillä on emotinaalinen ilmaisu. Jokainen emotionaalinen ilmaisu on sidottu liikkeeseen. Ilmaisu voi olla myös jähmettymistä ja liikkumattomuutta.

Elollinen toiminta ei ainoastaan ala ennen sanallista kieltä ja ole sen ulottumattomissa, vaan sillä on ennen kaikkea ilmaisuliikkeen muotonsa, joita ei voida sanoin ilmaista.”(W. Reich)

Tähän liikkeen tuomaan ja ilmaisemaan tietoon perehdyin kehoterapian lisäksi psykofyysisen psykoterapian koulutuksessa. Syvään keholliseen tietoon itsestä ja kehollisesti sen ilmaisusta ja siten tuomisesta tietoisuuteen. Sanalliseen tuottamiseen, siten että sanojen sisältö vastaa kehon viestiä. Siten ihmisolennon on mahdollista voida tosi hyvin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hermosto, tunne, hengitys, palautuminen, ahdistus, paniikki, keho, kehoterapia

Palauttava liike

Sunnuntai 1.12.2019 klo 19:38 - Ulla

Palautumisohjaajakoulutuksessa puhumme palauttavasta liikkeestä ja sen kehoon ja mieleen tuomista merkittävistä muutoksista. Palautuminenhan tarvitsee myös liikettä.

Palauttava liike ei ole esimerkiksi pilatesta, joogaa tai mitään mahdollisesti ennestään tuntemaasi liikkeen toteuttamista. Palauttava liike perustuu länsimaiseen kehoterapiaan ja siihen, että uskaltaa tuntea liikkeen itsessään. Lempeää ohjausta toki saat, koska liikkeen suunta ja laatu löytyvät siten helpommin. Siten havahdut itseesi helpommin.

Kehon järjestäytyminen

Liikkeet pohjautuvat ajatukseen siitä, että keholla on kyky järjestäytyä uudelleen luonnolliseen suuntaansa, silloin kun siihen annetaan mahdollisuus. Meidän kehomme järjestäytyy ( lainaus W. Reich, ja nykyisin G. Downing) omassa tahdissaan ja rytmissään, aina kohti kehon vapautumisen tilaa. Tämän tapahtuman aikana myös tunteet saattavat nousta pintaan. Lihaksistoon tulvahtaa lämmön ja rentoutumisen kokemus. Myös nivelten liikkuvuus ja liikkeen laajuus muuttuvat. Liikkeen toteutuessa mieli irrottautuu suorittamisesta ja siirtyy kokemuksen havaitsemisen tilaan. Palautuminen hermoston tasolla toteutuu.

Siis mitä ihmettä? Ei lainkaan ihmeellistä, silloin kun kehon harjoittamisesta poistetaan säännöllinen liike ja oikean tavan suorittaminen. Palautumisohjelmissa keho maadottuu ja liike hakeutuu luontaisesti keskilinjaan, rytmikkääseen hengityksen ja liikkeen yhteistyöhön, ei kielellisen kommunikaation alueelle itsen kanssa, asento-ja liikeaistin, sekä tuntoaistin saumattomaan yhteistyöhön. Näin keho liukuu kohti vapautta ja kokonaisuuden kokemusta suhteessa ympäristöön. Toisaalta, onhan tämä ihmeellistä. Aivan kuten palautumisohjaajaopiskelijat sanovat, tiedättekö kuinka merkittäviä nämä ohjelmat ovat?

Tiedämme, että uudenlaisen ja kuitenkin niin vanhan ja luonnollisen liikkeen toteuttamien on mielenkiintoista. ”Voinko tehdä näin, osaanko, mitä tämä on, mitä minussa tapahtuu, ainakin tarkkailija ja suorittaja huhuilee kun uskaltauduit kokemaan.” Astuessaan kaikkien mielen kieltojen, arvostelujen ja estojen yli alkaa kokemuksellisuuden mahdollisuus. Kehosi vastaa myönteisesti, kun annat sille mahdollisuuden. Pieni säädelty värinä voi toteutua tai sitten ei, se ei ole mikään kehon järjestäytymisen edellytys.

Luotuani ( ensimmäiset 2003) kehoterapian pohjalta nämä ohjelmat, tiesin että vielä joskus on niiden ”in” aika. Silloin, kun valmius vuorovaikutukseen itsen kanssa on kehollisesti tärkeää ja tarpeellista. Poikkitieteellisestikin tarpeelliseksi tunnustettua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautumisohjelma, palautuminen palauttava liike, psykofyysinen

Palautumisen mahdollisuus

Maanantai 25.11.2019 klo 10:00

Olemme kiertäneet Suomea useammalla paikkakunnalla. Luennoimassa palautumisesta ja siitä, kuinka sen toteuttaminen on mahdollista. Kukin voi tarkastella luennoilla omaa palautumistaan hiljaa tai napakasti itsekseen ja omaan arkeensa peilaten. Luennoilla voimme puhua vain siitä, joka on kirjoitettua ja tutkittua faktaa. Meillä ei ole kikka- ja vinkkilistaa, joka toimisi kuin palautumisburana, jonka ottamalla palaudut, nukut yösi heräämättä, olet virkeä ja jaksava. Me emme voi luvata muutosta ilman yksilön omia pieniä huomioita ja tekoja. Näistä yksilön omista teoista se kestävä hyvinvointi sitten muodostuu. Luennoilla ohjaamme huomioimaan tapaa ajatella asioita, tehdä se itselleen lempeästi ja pienesti. Herättelemme ihmisiä itsen ja kehon hälytysjärjestelmän kuulemisen keskiöön. Palautuminen ei ole katoava trendi, tai mielipide, vaan se on elämisemme ehto. Itseä paremmin kuulemalla on mahdollista elää hyvää elämää.

Muutoksen mahdollisuus

Palautumiseen liittyy oleellisesti sana muutos. Muutos siihen suuntaan, jonka jo tiedät, olet siitä lukenut ja kuullut. Palautumisessa ja sen toteuttamisessa kompastut helposti sellaiseen asiaan, joka on tuttu esimerkiksi painonpudotuksen alueelta. Lukuisat painon pudottamiseen liittyvät ohjeet, luennot, erilaiset ruokavaliot ja ohjelmat tiedetään, mutta ne eivät vain ole tuottaneet tulosta. Kuulostaako tutulta? Tiedetään, tiedetään, mutta lopputulos ei ole toivottava. Palautumisessa on aivan samat vaikeudet. Yllättää tai ei, näissä asioissa on myös paljon samoja rakenteita.

Muutoksen mahdollisuus on aina ihmisessä itsessään, sitä vain haetaan itsen ulkopuolelta. Olisihan se huomattavasti helpompaa olla ohjattavana, liikuteltavana, jopa ajatusten tasolla toisen ohjauksessa, kuin uskaltautua itse pysähtymiseen ja kuulemiseen. Ulkopuolelta tuleva ohjaus, on se sitten ravintoon, uneen tai liikkeeseen liittyvää, ei riitä. Me emme pääse mihinkään siitä tosiasiasta, että palautumiseen liittyy keho, paremminkin hermosto ja sen toiminta. Säätelyn keinot eivät ole automaattisesti samoja kaikille, vaan opeteltavia itsen kautta. Palautumiseen liittyy myös koko elämän matkasi vuorovaikutukset ja ympäristö, jossa olet elänyt ja elät. Minkälaisia kohtaamista matkasi varrella koet ja kuinka ne avaavat sinulle oman elämäsi kuormittavia kohtia. Kuormitusta löytyy työstä, kotoa, läheisistä ja vähän kaukaisemmistakin ihmissuhteista. Näiden lisäksi kuormitusta löytyy vapaa-ajalta, liikunnasta, liikkumattomuudesta, ravinnosta ja tunteista.

Vuorovaikutus ja palautuminen

Silloin, kun olet kuormittunut tai alivireässä olotilassa, voit etsiä tietä sopusointuisempaan olemisen tilaan. Tähän tilaan palaamisen ymmärrät todeksi vasta sen kautta, kun ymmärrät oman hermostollisen reagointimallisi. Nämä mallit ovat kirjautuneet kehoosi ja mieleesi. Ne ovat koko kehon järjestelmässä, joka saattaa aktivoitua joka kerta, kun astut oman kuormituksesi ansaan. Lähes joka kerta se on sinun kuormituksesi ”akilleen kantapää”. Kehosi järjestäytyy jokaisen kohdatun ihmisen ja tapahtuman kautta, tulkitset huomaamattasi mikroliikkeitä ja ilmeitä. Näiden tulkintojesi mukaan joko vapaudut tai et. Tiedämme tämän asian kehoterapian ja sosiaalisen oppimisen teorian ja tiedon kautta. Tämän vuoksi palautuminen on niin monitahoinen asia. Juuri tässä piilee se taika, joka kiinnittää sinut tapaasi toimia, kuormittua ja sen vuoksi sitä on niin vaikea muuttaa hetkessä ja vinkeillä. Vuorovaikutus on se, joka on läsnä elämäsi matkalla, alusta loppuun.

Pienet korjaukset

Siksi, lähesty itseäsi pienin korjaavan keinoin, pysähtelyn, palauttavan liikkeen, rentouden, luonnon vaikutusten, kosketuksen, lempeän ja turvallisen vuorovaikutuksen keinoin. Siten hermostosi rauhoittuu. Hälyt kehossa pomppaavat pois päältä ja turvallisuus palautuu elämisen kokemiseen. Tee muutoksia, jotka koet itsellesi mahdolliseksi aina siihen suuntaan katsoen, että kohennat hyvinvointiasi. Saatat yllättyä, palautua!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, hermosto, säätely, palautumisburana, muutos

Jaksatko työssäsi?

Tiistai 8.10.2019 klo 9:50

Alipalautuminen

Olemme saaneet useammalta taholta tiedusteluja aiheesta alipalautuminen. Miten se liittyy työssäjaksamiseen? Alipalautuminen on ilmiö, joka puhuttaa suhteessa työhön ja suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse, vaan siitä, että kuormitus on ollut suurempi, kuin tekemiseen riittävät yksilön voimavarat.

Samaa nimitystä voi käyttää myös urheilusta, nykyisin ihan kuntourheilustakin. Alipalautuminen johtuu silloin liian kovasta harjoittelusta, tai se on uskalluksen puutetta levätä. Levon pelko johtuu kunnon katoamisen pelosta ja saavutetun tilan menettämisestä.

Kuinka käytät itseäsi?

Kysymys on siitä kuinka käytät kehoasi ja mieltäsi. Ihminen tarvitsee tasapainon tilaa voidakseen hyvin. Hetkelliset kuormittumisen tilat elimistö sietää oikein hyvin. Se voi tarkoittaa pinnistelyä työssä, jonkin painetta tuottavan työn parissa tai vaativasta urheilusuorituksesta ( kuntoilusuorituksesta). Näistä tilanteista ihminen nauttii aivan samoilla tavoin kuin palautumisestakin. Mieli on aktiivisessa käytössä tai lihaksistolta vaaditaan parempaa suoritusta aiempaan verrattuna. Tavoitteen täyttyessä mielihyvä valahtaa kehoon ja mieleen. Tasapainon tila palautuu hiljalleen.

Työelämän kuormituksen ilmiöt voivat olla seuraavia; työympäristö on kuormittava; melun, ergonomian, vaarallisuuden tai psykososiaalisen kuormituksen vuoksi. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työn organisointiin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Suomennettuna tämä voisi olla seuraavaa; työn määrä on suurempi kuin realistinen mahdollisuus siitä selviämiseen, työ ei ole suhteessa yksilön taitoihin, työ keskeytyy jatkuvasti, työhön ei ole vaikutusmahdollisuuksia, työsuhde on epävarma, esimiehen tuki puuttuu, tiedonkulku ei toimi, työssä on runsaasti vuorovaikutustilanteita, työhön liittyy syrjivä kohtelu ja työaika on kuormittava. ( vuorotyö, yötyö)

Näitä asioita vasten työssä jaksamisen tarkastelu tapahtuu. Olen toiminut joitain vuosia työsuojeluvaltuutettuna, tarkastellut riskikartoituksia ja psykososiaalinen kuormitus on iso tekijä työhyvin-tai pahoinvoinnissa. Aivan yhtä iso tekijä on ihminen itse. Kuormitus, niin työssä kuin vapaalla, on sidoksissa persoonaan, omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Tähän asiaan pystyy itse vaikuttamaan kaikista helpoimmin. Aivan totta se on. Ihminen on kasvanut suhteessa ympäristöön ja oppinut myös malleja tehdä työtä. Jostain syystä on sitten valinnut oman toimintamallinsa.

Toiset ottivat työasiat jäykemmin ja toiset rennommin. Nämä rennommin ottavat, eivät kuormaa itselleen ylimääräistä tuskaa asioista, jotka kuuluvat työn organisointiin ja järjestelyihin. Hei eivät pyri pelastamaan työtään, työpaikkaansa ja koko maailmaa. He toteuttavat työtään suhteessa omaan voimavarapankkiinsa. Tunnistavat tarpeen levähtää hetkittäin päivän aikana. Kieltäytyvät työn keskeyttämisestä. Pitävät yllä hyvää vuorovaikutusta ja henkeä suhteessa muihin ihmisiin. Eivät tunne syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jättävät työasiat töihin, kun ovi sulkeutuu ja alkaa vapaa-aika. Kuulostaako utopistiselta?

Tämä on kuitenkin aivan mahdollista. Olen nähnyt sen monen asiakkaani kohdalla. Silloin oma hyvinvointi lisääntyy, terveys kohenee ja yllättäen, työteho lisääntyy! Tässä on hyvän työn tekemisen malli.

Suhde työn tekemiseen

Työhön ja tekemiseen voi suhtautua armottomuudella, suhteessa aikaan, taistella aikaa vastaan ja pyrkiä tekemään monta asiaa yhtä aikaa saadakseen työt tehtyä. Kaaos on valmis. Ihmisen kyky, aivojen tasolla, on toteuttaa tehtävä kerrallaan. Nykypäivän ihmisen kyky keskittyä asioihin on entisestään lyhentynyt ja ajatukset siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Aivot kuormittuvat. Oman työn rajaaminen on toinen asia. Aivojen kuorman ymmärtäessään on velvollisuus itseä kohtaan tehdä rajauksia. Se ei ole huonommuutta tai laiskuutta vaan suurta viisautta. Terveys, muisti ja kyky tehdä töitä kiittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alipalautuminen, palautuminen, työhyvinvointi, jaksaminen,

Nimeni on Huoli

Perjantai 20.9.2019

Nimeni on Huoli!

Tämä pohdintani johtuu trauma ja kehollisuus koulutuksesta, johon osallistuin muutamia viikkoja takaperin. Se sitten johti ajatukseni huolen jähmettävään, lamaannuttavaan tai suorittavaan tapahtumaan ihmisessä. Siihen tilaan, johon liittyy kehon lamaantuvan tilan mahdollisuus tai liikkeen säilyttävä mahdollisuus. Hermostohan toimii aina jompikumpi puoli voitollisena. Nyt puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti stressin tuomasta kuormituksesta. Kuinka se vie meiltä voimavaroja ja kuinka olemme hermoston tasolla kuormittuneita. En vie tätä ajattelua voimakkaan ylikuormituksen suuntaan, vaan enemmän mielen ja hermoston tilaan, joka on hetkelliseen jähmettymiseen ja lamaantumiseen liittyvää. Kutsun sitä nimellä Huoli.

Pitääkö olla huolissaan?

Tapaan työssäni ihmisiä, joiden elämäntapana on huoli. He ovat ihmisinä hyvin toimintakykyisiä, ahkeria, aikaansaavia, huolehtivia ja empaattisia. Ongelmana ei ole lainkaan ylikuormittuminen työstä, tapahtumista tai asioista. Keho ja mieli kestävät ylikuormittumista varsin hyvin, niin työstä kun monista arjen asioista. Ongelmaksi koituukin huoliajattelu. Huoliajattelussa keho saattaa hyvin pienesti jähmettyä ja lamautua vuorotahtia. Sitten seurauksena on suoritus, joka on melko ylivirittyneessä tilassa tapahtuvaa. Aivan sama kumpi on voitolla, keho ja mieli ovat kovassa rasituksessa. Järki pystyy tiettyyn pisteeseen säätelemään voimakkaita huolitunneryöppyjä, mutta säännöllisesti se taito kuitenkin katoaa. Jähmettyminen hiipii silloin kehoon, kasvoihin, leukaan , hartioille, vatsan ja sydämen alueelle. Kehoa kuvottaa, pyörryttää, heikottaa, hikoiluttaa ja mieli on kovin vilkas. Nopeasti, kuten hermostolla on tapana, tämä vaihtuu toivottomaan lähes lamaavaan tilaan. Kehoon hiipii voimattomuus ja raskas tunne, mieleen alakulo.

Huolen malli

Huolen malliin kasvanut ihminen huolehtii lähimmäisistä, työkaverista, työstä, työttömistä, maailman tilanteesta, ilmastosta. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Huoli keräytyy mieleen ja kehoon. Huoli aiheuttaa katastrofiajattelua. Huolestunut ihminen on kehollaan jähmettynyt ja huolissaan. Lamaantunut ja huolissaan. Keho on jostain kohdasta tai useista kohdista jatkuvan kuorman tilassa. Vireystila ei ole kuitenkaan korkealle ylivirittynyt, eikä juuri alivirittynytkään. Kuinka sitten tätä pitäisi lähestyä. Ihminen näyttää olevan hyvissä voimissa, mutta voi huonosti. Mieli askartelee jatkuvasti huoliteemoissa.

Mitä huoli oikein on?

Huoli on mielen rauhattomuutta aiheuttava, painava ja ahdistava tunne. Huoli on painava tunne kehossa mm. rintakehällä, hartioissa, kasvoissa ja leuassa. Huolehtiminen on huolesta rakentunut toimintamalli. Se saattaa olla rakentunut liian varhaisesta vastuusta ja liian suuresta vastuusta muista ihmisistä tai asioista. Se voi osaltaan liittyä persoonaan. Huolen rakennelmat ovat syvälle juurtuneita ja entisyyden rakentamia. Huolettomuuteen siirtyminen saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteen omasta toiminnasta. Huolettomuuden kääntöpuoli olisi jonkin huonon, pahan tai kauhean asian tapahtuminen. Syyllisyys, jonkin huolestuttavan tapahtuman tapahtumisesta , jos huolehtimisen lopettaisi, saattaa estää myös huolimallin poistumisen.

Vapaaksi huolesta

Mitä tapahtuu, jos ei huolehdi? Kenelle käy huonosti? Epäonnistuuko joku tai jokin, ilman huolehtimista? Kaikista isoin ajatus huolena on, kuoleeko joku? Mitä jos jättäisit huolimallin, silloin kun tiedostat sen alkujuuret. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit tutkimaan, mitä mahdollisuuksia elämä tarjoaa ilman sitä kontrollia, jota olet huolella yrittänyt pitää yllä?

Kontrollin ja hallinnan tunteen kanssa on ymmärrettävä myös niiden varhaiset syntymäjuuret. Kontrollilla ja hallinnalla olet saattanut hallita huoliasi. Olet asettautunut ”hallitsijan” tilaan, jossa kuvittelet johtavasi omaa ja toisten elämää ennalta. Kontrolloimalla kuvittelet, aivan vilpittömästi, estäväsi pahaa ja ikävää tapahtumasta ja saat näin tilalle hetkellistä rauhallisuuden tunnetta. Todellisuudessa kukaan ei ole antanut sinulle niitä välineitä, jolla suojelet itseäsi ja muita ihmisiä elämältä.

Yhteys palautumiseen

Jälleen kysymys, miten tämä liittyy palautumiseen? Palautumiseen liittyy kaikki asiat, jotka saavat kehomme ja mielemme kuormittumaan, jähmettymään, lamaantumaan eli hermoston tilan pois tasapainoisesta vaihtelun tilasta. Palautuminen on mielen huolettomuutta ja kehon vapautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, huoli, hermosto

Tunteet kehossa

Maanantai 12.8.2019

TUNNEMOLEKYYLIT

Tunteet muodostuvat biokemiallisista molekyyleistä, jotka toimivat siltana kehon ja ajatusten, mielen ja sisimmän välillä. Ne liikkuvat kaikkialla kehon ja sisimmän välillä vaikuttaen kumpaankin. Tunteet huolehtivat tiedonvälityksestä ruumiin eri osien välillä. Tunnetilamme ja mielialamme syntyvät erilaisten neuropeptidien ja niiden reseptorien vaikutuksesta. Tunnekokemus aktivoi aivoissa ja ruumiissa tietyn hermoradan. Seurauksena tietty käyttäytyminen. Vuonna 1973 löydettiin opiaattireseptorit, sen jälkeen endorfiini. Tiedostettiin, että ihminen itse pystyi tuottamaan kehossaan morfiinin kaltaista ainetta.

Tunteilla on biokemiallinen vastine lyhyissä aminohappoketjuissa, peptideissä, ja niiden resptoreissa, jotka sijaitsevat solujen pinnalla. Peptidejä on kaikkialla kehossa , maha-suolikanvassa enemmän kuin aivoissa. Peptidit vaikuttavat hyvin eri tavalla meihin. esim. oksitosiinin rauhoittava vaikutus. Valtaosa peptidien vaikutuksesta liittyy autonomiseen hermostoon. (säätelee esim. unta, janoa,).

Suurin osa kehon tapahtumista on tätä synnynnäistä automatiikkaa. Joskus jokin voi kuitenkin mennä pieleen - tunteiden sysäys, epämiellyttävät muistot ja kokemukset suljetaan pois tietoisuudesta. Ne eivät kuitenkaan katoa mihinkään.

SE SELKÄ, SE IHO, SE SUOLISTO, NE SISÄELIMET

Ilmaisemattomia tunteita voi olla kaikkialla kehossa, ihossa, jonkin elimen sisäosilla, selkäytimen vieressä olevissa hermokanglioissa, suolistossa. Kun ihminen pidättää ja tukahduttaa tunteensa, hän tukahduttaa niiden neuropeptidien kulun, jotka ovat tarpeen solutoimintojen ylläpitämisessä. Luonnollinen reseptorien toiminta estyy ja muutokset syntyvät solutasolla. Ne heijastuvat ajan saatossa elintasolle. Seurauksena saattaa olla sairastuminen.

TIEDOSTAMINEN

Tunteiden tiedostamiseksi niiden on noustava aivoihin ja muututtava tietoisiksi. Lisäksi niitä on ilmaistava; kehollisesti, kirjoittaen, sanallisesti, piirtämällä eli tuotettava näkyviksi ulospäin. On koetettava päästä yhteyteen jännittyneiden, kipeiden kehoalueiden kanssa, että kehon viestit tulisivat tietoisuuteen. Kun sidoksissa oleet tunteet vapautuvat, kehoon vapautuu nopeasti energiaa ja omat voimavarat ovat hyödynnettävissä. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse nousta tietoiseksi ja tiedostetuksi. Tervehtyminen on mahdollista.

Lue lisää kirjasta: Ehdin, S. Itsensä parantava ihminen

2 kommenttia . Avainsanat: palautuminen, mielenrauha, vuorovaikutus, keho, mieli

Minne sormeni osoittaa?

Sunnuntai 28.7.2019 klo 12:02

Olen mukana toiminnassa, jossa kohtaan paljon ihmisiä. Monista eri ammatillisista lähtökohdista, monen ikäisiä ja suurin osa aivan vieraita. Olen mukana ihan vapaaehtoisesti. Kuuntelen hyvin tarkalla korvalla ihmisiä, heidän tarpeitaan, toiveitaan ja kuulostelen sitä, miten kunkin on toistensa kanssa. Miten ihminen on yksin ja miten yhdessä toisten kanssa. Siinäkin on eroja. Jos on yksin vastaamassa tai on vastaamassa asioista ryhmän tukemana.

Teemme yhdessä asioita, korostan kohtaa, aivan vapaaehtoisesti. Olen matkani varrella jo useamman kerran törmäillyt tähän ilmiöön, ”Minä en tee mitään, mutta odotan, että minä saan asioita. Oletuksena on, että nämä ikäänkuin kuuluisi itselle automaationa.”
Mietin mikä saa ihmisen asettumaan toisten yläpuoliseksi? Näin sivusta kuulostellen, jopa toisten palveltavaksi? Ottamaan itselle, tekemättä sen eteen itse mitään. Uhraamatta itse yhtään mitään toisten hyväksi. Tässä kohtaan mielestäni itsekeskeisen ja itserakkaan ihmisen.

Opettelen tietoisesti havainnointia näissä tilanteissa. Minulla on pitkä kärsivällisyyspinna. Jaksan kuunnella sanottuja ja sanomattoman viestejä sujuvasti, itse aktvoitumatta. Koska se, että et aktivoidu, kohdistaa ihmisen oman tuskan ihmisen itsen koettavaksi. Silloin ihminen joutuu kieriskelemään omassa itsensä turhautumisessa. Eihän se toisen itseensä turhautuminen kuulu minulle.

Tunsin aikonaan hyvin psykopaattisen ihmisen. Hänellä oli tarve loukata toista niin kauan, että aktivaatio tapahtui. Jos hän ei saanut sitä aikaan, seurauksena oli raivokohtaus.
Hieman samankaltaiseen tilanteeseen törmäsin ihan hiljattain. Kiihtyvä raivo omista oletuksista, toisten asettamista palvelijoiksi, sen toteutumatta jääminen ja oman oletetun toiveen toteutumattomuus. Tunnistin samaa ilmiötä, hieman lievempänä toki. Tämä saikin ajattelemaan sitä, että me kaikki olemme tässä hieman samankaltaisia.

Turhautunut oma olo on jollain tavalla saatava toisten syyksi. Oma paha mieli on saatava itsestä pois osoittamalla se toiselle. Toisen sitä hyväksymättä, se kiertyy takaisin itselle. Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Keho ja mieli ovat jännittyneitä ja kireitä. Näissä kohdissa mietin aikuisuutta. Mitä itse on valmis tekemään, mikä ihmeen osa se meissä vaatii muutosta toisessa, kun itsellä on paha mieli.

Kysymys on usein hyvin pienistä tapahtumista. Kysymys saattaa olla juhlissa ilman kahvia jäämisestä, kahvin loputtua. Kysymys saattaa olla omasta väärinymmärryksestä. Kysymys saattaa olla mistä tahansa, mutta niin kauan kun se on syytellysti toisen syy, sen pitää kiertyä ihmiselle itselleen. Kasvamiseen omassa tuskassa.
Koska lujempaa huutaa se, joka ei itse halua tehdä asiansa eteen mitään!

Miten ihmeessä tämä liittyy palautumiseen? Aiemmin jo mainitsin kovilla käy keho ja mieli, hyvinkin jännittyneenä ja hermoston tasolla aktiivisena näissä tilanteissa. Palautuminen tarkoittaa tässä sitä omaa valmiutta muutokseen. Itsen tutkimiseen ja sen vanhan jutun toteamiseen: kun yksi sormi osoittaa toista, niin neljä osoittaa itseen.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos, palautuminen,

Hyvinvointi

Keskiviikko 24.7.2019 klo 8:38

Olen edelleen lomalla, kesälomalla, omalla lomalla, pitkällä lomalla. Yhtäkaikki palaudun mukavasti puutarhan, kukkien ja mukavan tekemisen sisällä. Valmistaudun myös syksyn luentoihin ja koulutuksiin. Meillä on ammattiliitto Tehy: n ja PalautumiskouluPRO: n yhteinen luentokiertue ”Palautuminen ja kestävä hyvinvointi” ympäri Suomen. Mukana jo 12 paikkakuntaa. Haluamme viedä palautumisen ajatusta sinne mistä se kotiutuu perheisiin.

Kerään lomalla voimia, samalla kun kerään marjoja, kerään energiaa jokaisesta vatusta, tomaatista, salaatista ja viinimarjasta. Niistä itse kasvatetuista. Paistattelen auringossa. Huolehdin siitä omasta kestävästä hyvinvoinnistani parhaillaan. Siihen kuuluu tietysti Uni, Luonto, Ravinto, Aktiivinen palautuminen, Rentoutuminen ja Mieli. Aivan, Palautumispiirakkamme on Kestävää hyvinvointia.

Muutama sana kehosta ja mielestä

Kehoni on mielestäni se, joka kannattaa mieltäni. Onnekseni oma kehoni on jaksanut ja mieleni on ehyt, vaikka kokemukset sitä ovat koetelleetkin. Vuosieni edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen olen kokenut asioita. Näihin kokemuksiin kehoni reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä minussa tapahtuu, on se, että tasapainoinen oloni kokee häiriöitä. Viritykset ovat kehossani, joko yli-tai alivireyttä, vetäytymistä tai liittymistä muihin. Sitten on välitila, ( Porgesin sietoikkuna) jossa olen rauhassa ja koen syvää turvallisuutta, tapahtui ympärillä mitä tahansa.

Ei riitä, että puhun ja työstän sanoilla itseäni kohti mielenrauhaa, koska tarvitsen myös kehon rauhaa. Saavuttaakseni tasapainon kehooni ja siten mieleeni rauhan, kehoni tarvitsee ymmärrystäni. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedän, mitä olen toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin minulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseistani. Hengitykseni kokee vapaan virtauksen, olemukseni rentoutuu eli laajenee ja kevenee. Mieleni kokee oivalluksia, muistoja ja tunteita. Elämäni, kehoni ja mieleni järjestäytyvät. Tietoisuuteen nousee juuri ne asiat, joita tarvitsen.

Itsemyötätuntoa tarvitaan

Väitän, että itsemyötätuntoisen mielen edellytys on juurikin tuo rauhallinen hermoston tila. Sellainen tila, jossa en ole valmistunut puolustautumaan, hyökkäämään tai ole edes varautunut. Rauhallisesta ja tasapainoisesta kehon tilasta on mahdollisempaa rakentaa myötätuntoisen mielen ajattelua. Silloin aivojen eri kehitysvaiheen osat voivat olla levollisessa tilassa. Aivan, nämä aivojen eri osat ovat hieman huonosti synkronoituneet toisiinsa ja väärinymmärryksiä tulee helposti. Esihistoriani kolkuttelee nykypäivässä. Sen seurauksena tapahtuu helposti niin hyökkäys ja puolustautuminen. Myös muut reaktiot ovat mahdollisia.

Luettuani Myötätuntoinen mieli kirjaa, voin liitttää tähän oikein hyvin siitä kohdan, joka tukee omaa ajatteluani. ”Myötätuntoinen mieli rakentuu sen hyväksymisestä, että on rakentunut geenien ja ympäristön vaikutuksesta siihen tilaan jota elää. Ajatuksiin, tunteisiin ja haluihin voi kuitenkin vaikuttaa oivaltavan ja rauhallisen mielen avulla.”

Hyvää kehollista oloa ja myötätuntoista mieltä sinullekin. Ehkä tapaamme Tehyn koulutuksissa tai Palautumisohjaajakoulutuksessa ja voimme jatkaa palautumisen ja hyvinvoinnin lähettiläinä molemmat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hermosto, hyvinvointi

Oivallatko sinä?

Torstai 11.7.2019

Hermosto

Olemme työskennelleet palautumisen parissa yli kymmenen vuotta. Teemme mielellämme työtä juuri tähän palautumisen ymmärtämisen suuntaan. Haluamme kääntää puheen ennakoivaan terveydenhoitoon, ymmärryksen ja oivaltamisen kautta.

Olen antanut itseni ymmärtää omien opiskelujen ja itseäni viisaampien ihmisten opissa sen, kuinka stressi sanaa käytetään heppoisin perustein. Kuulen itse kertomuksia siitä kuinka ihmistä stressaa työ, ihmissuhteet, ajanpuute, ulkonäkö, ilmasto, yksinäisyys, sosiaalisuus, melu jne. Mikään ulkopuolinen asia ei kuitenkaan ole se tekijä, joka saa tämän stressitilan aikaan, jota tästä eteenpäin kutsun hermoston reagoinniksi omien ajatusten, tunteiden ja toiminnan reaktioon. Ne kaikki ovat ihmisen omia valintoja aktivoitua, elämän tapahtumien edessä.

Hermoston reakointi saattaa olla ylisukupolvista. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat luoneet mallin, joka saattaa aktivoitua tänäpäivänä itsessä. Tai hermoston reaktio voi olla vakavan trauman seurausta tai reakointi voi olla monen pienen asian seurausta. Tätä näkökulmaa vasten saatamme ymmärtää omaa reaktiota hieman eri tavalla, syvällisemmin.

Esimerkki hermoston reaktiosta vuorovaikutuksessa

Otan esimerkiksi hieman ääri-ilmiön eli narsistisen ihmissuhteen. Tämä valinta siitä syystä, että tällaisessa vuorovaikutuksessa toimintamme hämmentyy ja hermostomme reagoi vahvasti. Tällainen narsistinen ihminen voi olla kohdattavissa työpaikan ihmisissä, harrastuksessa, perheessä tai parisuhteessa. Vuorovaikutus on silloin vääristynyttä. Tämä vuorovaikutus vaikuttaa hermoston toimintaan ja aktivoi sen puolustautumaan, lamaantumaan, pakokauhun valtaan tai taistelutilaan. ( sympaattisen hermoston reaktio, vagushermon reaktio)

Hyvin varhaisessa vaiheessa elämää eli lapsuudessa eletty ja koettu narsistinen vuorovaikutus räjähtää aktiiviseksi tässä päivässä. Ihminen ei näissä tilanteissa välttämättä ymmärrä kuin hermoston aktiivisuuden aiheuttaman ahdistuksen, tuskan ja paineen, joka aktivoituu. Ilman juurisyytä ja sen tulemista tietoiseksi tämä ahdistus ei välttämättä väisty, vaan hermosto kuormittuu ja ihminen uupuu. Tai taistelee ja uupuu. Tai pakenee ja uupuu. Kevyet harjoitukset eivät tätä mallia pura, vaan syvempi oivallus omasta elämän historian tilasta.

Hieman lievempi hermoston reakoinnin tila on aikuisuudessa koettu narsistisen henkilön kohtaaminen. Varhaista juurisyytä ei silloin ole ja ihminen aktivoituu hämmentyneenä hermoston tasolla. Se tapahtuu aina yksilöllisen mallin mukaisesti. Lamaantuminen, taistelu, sovittelu tai pakokauhu ovat läsnä. Jälleen tarvitaan oivallus siitä mitä tapahtuu, että hermosto rauhoittuu.

Miksi oivallus tarvitaan?

Menetelmät, harjoitukset ja mantrat ovat ulkoa tulevia tapahtumia rauhoittaa kehon toimintaa. Aivan loistavia ja hyviä asioita. Hermoston rauhoittaminen on kuitenkin sisäsyntyistä, tietoisuudesta ja oivaltamisesta lähtevää. Oman reaktiomallin ymmärtäminen on yksilöllinen tapahtuma. Sen ymmärtäminen, kuinka oma ahdistus, joka on tyypillinen hermoston reaktio, on itse muutettavissa, kunhan ymmärtäää miksi näin tapahtuu.

Oivalluksen merkitys

Puhuin juuri aiheesta kollegani kanssa. Jotenkin se toive, näiden hermoston aktivoituvien mallien ymmärtämisessä, olisi hyvin suotavaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa se oivallus tapahtuisi, sitä mielekkäämpää elämää ihminen itsensä kanssa eläisi. Itse kutsuisin sitä palautumiseksi tasapainon lempeästi vaihtelevaan tilaan.

Tämän vuoksi Nina kanssa toivomme, että voimme ohjata ihmisiä oman itsen ja oivaltamisen pariin. Tunnistamaan omia syviä tarpeita, huomioimaan kehon reaktioita ja merkkejä siitä, että itsen kanssa olis hyvä käydä vuorovaikutuksellisista keskustelua. Ehkä tämän tekstin myötä oivallat, miksi ajatuksemme palautumisesta on syntynyt ja miksi sitä kohtaan suuntaamme. Näemme nuo hermoston oireet tämän näkökulman kautta.

Ehkä nyt huomaat, että se kuormasi aiheuttaja ei olekaan työ, aika, raha, ihmiset tai yksinäisyys, vaan se kuinka elät tätä elämääsi.

Kysymys kuuluukin mitä suuntaa haluat lähteä itsessäsi ohjailemaan? Palauttavaanko?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorovaikutus, palautuminen, hermosto,

Pysähtymisen harjoitus ja Palautumispäivä

Torstai 11.4.2019 klo 8:36 - Ulla

Palautumispäivä (perjantai)

Olen jo vuosia viettänyt palautumispäivää. Useimmiten se on perjantai. Lukiessani artikkelia siitä, kuinka jaksamista saisi tukea, kannatan juuri näitä pidennettyjä viikonloppuja. Tapahtuu se sitten kummasta päästä tahansa. Varsinkin silloin, kun olet sairastellut ja työ tuntuu raskaalta, harkitse! Se, minkä rahassa menettää, olossasi voitat!

Moni on kysynyt mitä silloin teet? Olen, itseni kanssa. Joskus ystävien kanssa. Suurimmaksi osaksi itsekseni. Teen esimerkiksi kahta seuraavaa harjoitusta, joista kerron seuraavassa kappaleessa. Elämme täällä kukin vain yhden elämän. Mitä varhaisemmassa vaiheessa toteat elämäsi olevan se tärkein juttu, pohdi kuinka aikaasi käytät. Elätkö jokaista minuuttia vai odotatko jotain parempaa tulevan huomenna.

Pysähtymisen harjoitus sinulle:

Kokeile joskus tätä. Istahda sinne missä on kaikkein vilkkain ympäristö, kauppakeskus, kahvila, kauppa, löytyyhän näitä. Istu ja hengitä hetki, ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa hengittää. Sinun tapasi on oikein hyvä. Sitten asettaudut katselemaan ympärillä tapahtuvia asioita kuin olisit teatterissa. Tarkastele eri rooleja, joita huomaat. Tarkastele rytmiä, joka näyttäytyy, vältä itseäsi ajautumasta rytmin virtaan, vaan katsele. Ikäänkuin olisit ajassa aivan rauhassa, muiden kiirehtiessä, säntäillessä ja hätäillessä.

Huomaa itsesi erillisenä, olet itsenäsi omassa ajassasi. Huomaat, että aikaa on ympärillä. Sitä on vaikka kuinka paljon. Kello on keksintö, joka mukaan kuljemme, irrottaudu mitatusta ajasta ja ole ajassa. Olet laadukkaasti ajassa - olemalla sen sisällä.

Palautuminen on myös olemista

Palautumista et voi varastoida ennakkoon, se ei kerry kuten rasva ihon alle, vaan vaatii päivittäistä huomioita. Työteveyslaitoksen professori jakaa tämän ajatuksen. Tästä linkistä löytyy lisää aiheesta: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006065559.html?cs=email

Oikeastaan jalostin tätä olemisen ajatusta mikrolomailulla 2017. Kirjoitin siitä ensimmäisen blogini nimellä Miniloma. Tarvitaan vain hieman luovuutta ja mielikuvitusta, matkata voit silloin mihin tahansa. ,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/06/23/19807

Tämä on se harjoitus kaksi, jonka lupasin aiemmin. Lue ensimmäisestä blogista ohjeet.

Mukavaa harjoittelua!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, aika, loma

Unettomuus ja parantava uni

Sunnuntai 31.3.2019

Mielen_vapaus

Uni

Uni on ihmisen tärkeintä ja parasta aikaa. Nukut elämästäsi kymmeniä vuosia. Oletko koskaan laskenut unesi määrää eli unen ka. 8 h yössä kerrottuna 365 päivällä? Sitten tämänhetkinen eliniäksi. Saat summaksi aikamoisen tuntimäärän. Tämän vuoksi uni on niin tärkeää. Uni on elämäsi, ymmärryksesi ja kehityksesi ehto.

Uni ja valve

Uni-valverytmin määrittää oma sisäinen kellosi ( sirkadiaanirytmi) ja valveilla oltu aika. Siis silloin, kun kaikki on vielä hyvin. Silloin, kun jokin häiriötekijä muuttaa tätä järjestelmääsi, alat tunnistamaan sen, että olet nukkumisen kanssa pulassa.

Unipaine kasvaa, kun valvot. Valvomisesi saa aikaan hyvinkin pikaisesti ongelmia, jopa yhden nukkumattoman yön jälkeen, tarkkaavaisuudessa, tunneherkkyydessä, muistissa ja kokonaisvaltaisessa jaksamisessa. Luontaisesti koetat korjata tätä jossain vaiheessa nukkumalla normaalia enemmän. Tilanteen ratkettua unesi palautuu. Jaksat taas, voimasi palautuvat, aktiivisuus on päiväaikana riittävää.

Unihäiriönä esimerkiksi kipustressi

Sitten seuraa jokin asia, joka vie unesi. Olkoon tässä kirjoituksessa kipu ja siitä johtuva kehon stressitila. Aivan varmasti jokaista meitä jossain vaiheessa koskettava, unet vievä asia. Kipu saa aikaan elimistössä hermoston tasolla sympaattisen hermoston ( taistelu-pako) aktiivisuuden kohoamisen. Hermoston tasolla on vaikea päästä rauhoittuneeseen hermoston (lepo ja palautuminen) tilaan kivun kalvessa. Kivun sijainti ei ole merkittävää, kaikki kipu nostaa hermoston aktiivisuuden tilaa. Jännitystila lihaksistossa kohoaa ja keho asettuu valmius- ja puolustustilaan. Kipukokemuksessa myös mieli reagoi. Kovassa kiputilassa täytyy olla aikamoinen mieliguru saadakseen kivun poistumaan ajattelemalla. Hengittämällä ehkä paremmin, mutta sekin jää helposti pinnalliseksi suoritukseksi. Onneksemme pitkittyneeseen kipuun ollaan paneuduttu nykyään eri keinoilla.

Lue vaikka täältä lisää:

https://www.otakipuhaltuun.fi/

Pitkittynyt kipu ja uni

Palataan kuitenkin unen tapahtumiin kivun jatkuessa. Kivun pitkittyessä sen vaikutus uneen eli siihen unen syvyyteen ja rakenteseen muuttuu. Nukut pinnallisesti. Palauttava ja eheyttävä syvän unen unijakso jää liian vähäiseksi, samoin kevyen unen vaiheiden vaikutukset. Elimistö yrittää tätä ahkerasti koko ajan korjata, mutta hiljalleen se häviää ja uni muuttuu pinnalliseksi tilan jatkuessa. Palautuminen heikentyy entisestään. Aivan sama kummasta päästä unta vähennät, alkuyön NREM( syvä uni) tai aamuyön REM( kevyemmän uneen vaihe) häviät joka tapauksessa. Kognitiiviset toimintasi, päättely- ja ajattelukykysi heikkenevät. Tapaturma-alttiutesi kasvaa.

Pitkittynyt kipu saa aikaan unenpuuteen. Unenpuutteessa sydän lyö nopeammin, veren virtaus nopeutuu suonistossa, seurauksena verenpaineen nousu. Kortisolihormonin eritys lisääntyy, jonka kasvun laukaisee sympaattinen hermosto. Unenpuute sulkee kasvuhormonin erityisen. Kasvuhormonin tehtävä on korjata verisuonten endoteeliä eli sisäkalvoa. Silloin kun suojaa ei enää tapahdu, sisäkalvo hiljalleen rapistuu. Pitkään jatkuessaan tämän seurauksena on verisuonten ahtautuminen.

On siis löydettävä keinoja palauttaa unitilaa. Löydettävä itselleen sitä parantavaa unta. Opeteltava säätelemään sympaattisen hermoston aktiivisuutta päiväaikaan, jolloin omat aktiiviset keinot ovat käytettävissäsi. Tee siis kaikkea sitä, mikä vie sinut edes hetkeksi pois kipuun keskittymisestä. Päiväaikainen toimintasi vaikuttaa yöuneesi. Palautumisen hetket ovat kaiken keskiössä.

Parantava uni

Unen palautuessa etenkin syvän unen ( NREM) aikaan aivot lähettävät rauhoittelevaa ja tyynnyttelvää viestiä kehollesi. Kehosi taistele- pakene järjestelmää suostutellaan rauhoittumaan. Rauhoittuneessa tilassa myös kiputilasi on vaimeampi. Tapahtuu myös monta muuta hyvää asiaa eduksesi. Parantavan unen aikana myös ruokailuun liittyvä leptiinihormoni - olen täynnä viesti - toimii tasapainoisesti ja greliinitaso - tämä riittää viesti - on kuultavissa. Aivojen alueelta alemmas siirtyessä tapahtuu seuraavia asioita. Hermoston rauhoittuessa ja sympaattisen hermoston vaimentuessa suoliston hyvien bakteerien toiminta on runsasta ja aktiivista. Suoliston toiminta ja siten ravintoaineiden imeytyminen on tehokasta. Immuunijärjestelmäsi eli puolustusjärjestelmäsi toimivuus tarvitsee unta. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen se kuormittaa nimenomaan immuunijärjestelmää liiallisesti. Parantavalla unella on vieläkin syvempiä vaikutuksia aina DNA ja tumatasolla saakka. Unella huolehdit myös näistä.

Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia ja oman kullan kuvia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uni, palautuminen, hermosto, kipu,

Sinä, minä ja meidän kehot

Sunnuntai 17.3.2019 klo 11:08 - Ulla Ollikkala

Koulutukseni lähenee loppuaan. Psykofyysisen psykoterapian peruskoulutus on loistavan antinsa avulla opettanut minulle lisää kokemuksellista itseäni, tiedon lisäksi. Kuljemme väistämättä tiedon ja taidon tiellä kohti tätä yhteistä ymmärtämisen päämäärää. Meidän psyykkinen ja fyysinen viisautemme yhdistyi tässä koulutuksessa. Sitten jokainen, pohjakoulutuksen perusteella painottaa tekemistään, joko enemmän kehoon tai mieleen. Molemmat kuitenkin huomioiden, väistämättä.

Oivallusten kautta ymmärrykseen

Kehoon liittyy sanallinen oivaltaminen. Niiden kehollisen impulssien kautta, jotka auttavat ihmistä oivaltamaan omaa tilaansa. Sanoitus nousee ihmisen oivaltamisesta, syvän sisäisen ymmärryksen kautta. Myös silloin, jos se on tietoa ajalta, jolloin sanat eivät ole olleet käytössä, voimme toimia. Kehossamme on eri ikäkausien muistot, joten myös nonverbaalisesta ajastamme esille nousevaa tietoa voi käsitellä. Silloin on kehollinen ymmärrys, mikroliikkeet ja niiden ymmärrys ja herkkyys arvossaan.

Vuorovaikutuksen kaksi aluetta, sinä ja minä

Viimeisintä hermoston tietoa voidaan kuvata polyvagaalisen mallin mukaisesti. Koko elämäsi matkan tämä malli on vaikuttanut, mutta tiedon ja kokemuksellisen taidon kehittyessä voit yhä paremmin ymmärtää sen merkitystä. Sinä ja minä, meidän hermostomme juttelevat toisilleen kaiken aikaa. Olemme koko elämämme tämän mallin vallassa. Joskus se ottaa kehon hallintaan sen pelastamiseksi, toisaalla se tuottaa nautinnollisen rauhoittumisen, esimerkiksi palautuessa ja rentoutuessa. Rauhallisen tilan vallitessa olet kykeneviä luovaan ajatteluun, lepoon, ruoan sulattamiseen ja tyytyväisen olemisen tilaan. Olet myös turvallisessa liittymisen tilassa toisiin.

Vuorovaikutuksessasi kohtaat myös turvattomuutta suhteessa toiseen ihmiseen. Olet ehkä epäilevä juuri historiasi pohjalta. Turvaudut kokemukseen ja muistoihin, jotka voivat myös olla vääristyneitä. Jännityt, varaudut ja puolustaudut, joskus aivan syyttä. Tämä saattaa nousta esille työssä, vapaalla, kohtaamisissa ja silloin voit tarkastella tilaasi hermoston kautta. Mielen muistot ovat värittyneitä, ja värittyvät joka muistelun kerralla uudellen, mutta kehon totuus on se, jonka puoleen nykytietokin kurottaa.

Tutkimustietoa psykofyysisestä kehosta

Lainaus on alla olevan linkin artikkelista: ”Molemmat tuovat oman kehorepertuaarinsa mukaan vuorovaikutukseen: yksi keho tekee jotain, toinen reagoi, toinen taas vastaa jollain tavalla, jne. On siis tarkkailtava, miten molempien kehot luovat olemisen tilaa yhdessä. Millaisia ovat molempien vastavuoroiset liikkeet, asennot, äänensävyt, hengityksen rytmit ja muutokset, kasvojen ilmeet ja ilmaisut, sekä ajoitusten laatu”. Tätä voi siis tarkastella aivan oman reagtiomallin näkökulmasta. Aspectin koosteessa käsitellään asiakassuhteita, mutta uskon, että luettuasi ymmärrät paremmin myös itseäsi. Aspectin sivuilta löydät psykofyysisen fysioterapian useammankin tutkimusnäkökulman.

https://aspectblogi.net/2018/08/21/miten-paasta-alkuun-hankalan-asiakkaan-kanssa/

Palautuminen

On hyvä tiedostaa palautumisen syvä ydin juuri tässä asiassa. Niin kauan, kun kehosi jännittyy tiedostamattomien mallien pohjalta, olet tekemisissä palautumisen esteiden kanssa. Mielihyvän kokemuksesi kaikkoaa ja olosi on virittynyt epämiellyttävän puolelle.

Onneksi näitä voidaan psykofyysisen lähestymisen keinon myös kohdallasi purkaa.

Jos minä olen oppinut, opit sinäkin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: polyvagaalinen, palautuminen, autonominen hermosto, psykofyysinen

Palautumisen tarve

Keskiviikko 13.2.2019

Palautumisen tarve

Palautumisen tarpeesta ilmoittavat oireet saattavat usein jäädä jopa huomaamattomiksi, vaikka monet meistä kärsivät palautumisen puutteesta, nykypäivänä yhä enenevässä määrin. Herätänkin sinut kysymyksellä, koska olet tuntenut olevasi virkeä, jaksava ja pystyvä? Mieleltäsi avoin ja tyytyväinen?

Työelämä, ihmissuhteet, liikunta ja kaiken aikatauluttaminen aiheuttavat väistämättä palautumisen tarpeen. Rytmiin tottuneina palautumisen tarve ei välttämättä nouse tietoisuuteen.

Osa-alueet

Ne palautumisen osa-alueet, jotka tulisi huomioida ovat yllä olevassa kuvassa. Monia asioita sisältyy näihin sektoreihin, mutta riittää että ensin pysähdyt. Palautuminen on merkittävä asia kaikessa laajuudessaan. Palautuminen on käytännön tuntevia tekoja, joten saatat tarvita siihen hieman apua.

Palautumiseen erikoistuneina pidämme aiheesta luentoja, kursseja ja koulutuksia. Palautumisohjaajkoulutkset toteutuetaan tällä hetkellä Tampereen ja Jyväskylän kesäyliopistoissa, laajuudeltaan ne ovat 10 opintopistettä.Työskentelemme koulutuken lisäksi yrityksissä, yhteisöissä ja yksilötasolla terveydenhoidon näkökulmasta, palautumista edistävästi. Pidämme tärkeänä sitä, että meillä on terapeuttiset valmiudet ja vuosien asikastyö toimintamme taustalla.

Palautumisen puute

Palautumisen tarpeeseen on syytä havahtua, kun toistuvasti ilmenee seuraavia asioita:

Unihäiriöt
Väsymys
Masennustilat
Kiputilat
Muistihäiriöt
Keskittymisvaikeudet
Tunneherkkyys
Uupumus

Pidäthän huolta itsestäsi? Huolehditteko työyhteisössä palautumisesta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen

Palautetta palautumisen kokemuksesta

Sunnuntai 27.1.2019

Ohjaajat

Kokosin tähän palautteet ohjaamastamme Palautumislauantain tapahtumasta. Tapahtuma oli kolmituntinen katsaus, kehoterapiaan pohjautuen, palautumiseen ja sen ulottuvuuksiin. Osallistujien palautteet kertovat siitä, mikä on palautumisessa tärkeintä, se kokemuksellisuus. Kokemus itsestä, hyväksynnästä, ilosta ja oppimisesta.

Kurssit, luennot, koulutukset ja työhyvinvointitapahtumat

Teimme Nina kanssa tämän tapahtuman sillä ajatuksella, että ihmiset löytyvät palautumisen, ja meidän mallimme toimia tällä alueella. Toivomme tiedon liikkuvan tästä kokemuksesta omiin ja työyhteisön tarpeisiin saakka. Meidät löytää koulutuksiin, luentoihin ja tyhy tapahtumiin näiltä sivuilta. Päivitämme parhaillaan erilaisia kokonaisuuksia ja ne tulevat näkymään uudistettuina kohdassa

https://www.palautumiskoulupro.fi/yrityspalvelut/luento-ja-koulutuspalvelut

Palautteet ryhmässä olleilta

”Kiitos ohjaajille, oli tosi rentouttava ja palauttava päivä! Tätä ohjelmaa voi lämpimästi suositella kenelle tahansa, joka tarvitsee työkaluja palautumiseen!”

”Palautumislauantain anti oli juuri sitä, mitä tarvitsen omaan arkeen. Löysin hektisen työni ja pitkän työhönsidonnaisuuden tasapainottajaksi avaimet palautumisen maailmaan. Liikkuvaa hengitystekniikkaa tai lähinnä oivaltamista hengityksen kulkemiseen kehossa ja irtipäästämistä Slowpuls- liikesarjoin. Syvärentoutumisen palauttava vaikutus tuntui koko kehossa ja lopuksi minunkin pääni pääsi hetkittäin miettimättömyyden tilaan. Wau- efekti syntyi jo osasta suuren kokonaisuuden oivaltamisesta ja sen tarjoili lempeästi asiantunteva parivaljakko Nina ja Ulla. Todellinen PRO ❤️”

”Ohjaajat antoivat tilaa omalle olemiselle ja tekemiselle, oli helppo löytää ilo liikkeistä kun ei ollut pakotteita. Ihanaa musiikkia!! Pidin myös sanoista ja mielikuvista joita ohjaajat käytti. Sai nauraakkin pariharjoituksessa. Nauru vapauttaa. Sopivasti taukoja. Oma perustempo oli rauhallisempaa palautumisen jälkeen ja se tuntui hyvältä.”

”Kun keho on väsynyt suorittamisesta ja uniongelmista ja mieli kuormittunut uuden oppimisesta ja elämän tuomista murheista, ei kauheasti jaksa innostua mistään vaativasta.
Nyt sai luvan kanssa vain olla, hakea lempeää liikettä omaan tapaan ja tahtiin, itseä kuunnellen. Kukaan ei vaatinut mitään. Keho löysi oman rytminsä liikkua ja ajatukset hiljenivät edes hetkeksi. Vielä illallakin oli leppoisa, itseä rakastava olo. Lepoloma pienoiskoossa.”

”
Kiitos, kun järjestitte 26.1.19 ipalautumistapahtuman Laikussa. Kiitos ensinnäkin siitä, että tapahtuma oli ilmainen, on hienoa, että näin annettiin mahdollisuus kaikille osallistumiseen. Eikä siis ihme, että sali oli täpötäynnä!
Päivä oli hienosti koostettu taukoineen. Ohjaajat ottivat vastaan sydämellisesti kaikki tulijat. Harjoitukset ohjattiin selkeästi. Pidin myös siitä, että alussa oli muutamia harjoituksia parin kanssa ja sitten tehtiin itsenäisesti harjoituksia. Liikkeissä ihaninta oli se, että niissä todella keskittyi tekemiseen ja läsnäoloon - se rauhoitti nopeasti koko kehon ja mielen. Slow pulse-ohjelman liikkeet ja musiikki oli mietitty huolella ja oli helppo päästä liikkeen rytmiin mukaan.
Illalla olo olikin rentoutunut ja rauhoittunut; aivan kuin olisin ollut useamman päivän rentouttavalla matkalla. Itselläni sattui olemaan selkä todella jumissa, mutta liikkeet selkeästi tekivät hyvää ja avasivat kehon lukkoja.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan palutumisharjoitteita - sopivat kaikille ja aina kannattaa kuunnella kehoaan, jos jokin kohta kehossa on kipeämpi, voi liikkeen tehdä pienempänä.
Lämmin kiitos <3.”

”Palautumis-päivän annista: olin ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa palautumis-tapahtumassa. 3 tuntia kului kuin siivillä, kun on kivaa tekemistä niin ajantaju katoaa. Ihan mahtava olotila oli tämän harjoittelun jälkeen. Askel oli kevyt ja pää kuin pumpulissa. Paras ja yllättävin anti oli seuraavan yön nukkuminen, en muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin syvää ja hyvää unta. Vaikuttavaa♥❤️💗

”Itse yhdyn samoihin fiiliksiin kuin muut. Tarve tuollaiseen pysähtymiseen on ainakin itselläni tällä hetkellä suuri. Taitaapi olla monella muullakin kun sali oli täynnä. Vaikka itse käytän tanssia (treeniä) töistä irtautumiseen,kropan rentouttamiseen ja hyvän olon saamiseen se ei tietyssä mielessä lopeta ajattelemista,pohtimista,oman itsensä kritisoimista,toisen arvioimista tai arvioimisen kohteena olemista. Itselle jäi mieleen liikkeitä tehdessä sanomasi "ne on hyviä ja riittäviä sellaisena kun ne teet". Ei siis paineita 😀.Yllätyin itse kuinka helposti kaikista työ ym. paineista huolimatta onnistuin pääsemään ajatuksettomaan ja rentoon tilaan. Ohjaajina olitte rentoja ja rauhoittavia ja loitte turvallisen ilmapiirin. Olo säilyi rauhallisena koko päivän . Kiitos teille molemmille 😍

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, Slowpuls,

Työ, hyvinvointi ja palautuminen

Torstai 24.1.2019 klo 7:18

Minulla oli mielenkiintoinen ajatustenvaihto, erään isommilla areenoilla luennoivan henkilön kanssa. Ison yrityksen johdossa jo vuosia toiminut ja menestyksellisesti sitä johtanut ihminen, kertoi ajatuksiaan ja minä omiani.

Hän kertoi, että työhyvinvointi on hänen näkökulmastaan sanana ja tekoina passiivinen ja kevyt. Näin ainakin ymmärsin. Työhyvinvointi ei ole päiviä, jolloin yhdessä syödään ja juodaan hyvin. Se ei ole kevyttä arvojen pohtimista, niitä kuitenkaan kohdallaan sisäistämättä ja niiden mukaan toimimatta. Se ei ole jonkin pinnalla olevan metodin palvomista ja sen kaavamaista toteuttamista.

Hän kertoi: ”työhyvinvoinnin ydin on hyvä johtajuus ja sen jäljessä seuraa hyvä työ”.

Sekavuus luo sekavuutta

Tässä on minunkin mielestäni kaiken pohja. Silloin jos johto on sekavaa, eikä se oikein pohjaa mihinkään arvoihin, kuinka siitä voi seurata hyvää työtä? Siitä seuraa sekasotkua, jossa kukaan ei tiedä miten työ tehdään. Tai pahimpana on ehkä ne, jotka puhuvat arvoista, mutta toteutus jää sanoiksi. Arvoja voi ja pitää pohtia, nähdä miten arvot aktivoituvat arjessa ja se vaatii hieman enemmän kuin sanahelinää.

Sekava johtaminen syö luottamuksen, jolle hyvä työ perustuu. Se kuormittaa työntekijöitä ja aikaansaa tekijöissä väsymyksen ja kyllästymisen kokemuksen. Aika usein tähän liittyy uupumuksen ja ahdistuksen tuntemukset ja sairastumiset, jotka johtavat sairauslomien lisääntymiseen. Työpaikkaa olisi siis johdettava, kuin hoitaisi perhettä. Jos annat perheessä vain yhdelle etuja, seurauksena on ongelmia. Tai jos perheessä on salaisuuksia, luottamus katoaa. Tai jos jatkuvasti lupaat ja petät lupauksen perheellesi, saatat jäädä yksin. Hyvinvoinnin tila vaarantuu ja työpaikalla tästä seuraa ongelmia. Tästä aiheesta muuten kirjoittaa loistavasti Ari Rämö, kirjassaan Yksinkertaista johtamista.

Palautumisen prosessi

Työhön liittyen keskustelimme aiheesta palautuminen. Palautuminen on läsnä työssä ja vapaa-ajalla koko ajan, ei temppuna tai menetelmänä. Palautumisajattelussa hyvinvointi on prosessi, jota pidetään yllä, kun ensin ymmärretään itseä ja omaa toimintaa. Palautuminen on myös asia, josta keskustelukumppanini puhuu kuulijoilleen. Olimme päätyneet tässä hyvin samankaltaiseen ajatteluun. Mitä kauemmas me menemme itsen kuulemisesta, tuntemisesta ja kehosta, sitä kauemmas tietoisuus itsestä katoaa. On se asia mikä tahansa, joka sen saa aikaan, sitä enemmän ihminen on hukassa omasta kokemisesta ja siitä omasta prosessista.

On hyvä pohtia sitä, mikä vie sinua poispäin itsen kuulemisesta? Tukeeko työpaikkasi hyvän työn toteuttamista eli johtaako se selkeästi, arvostaen, arvojaan toteuttaen, luottamuksella eli hyvin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, arvot, palautuminen

Kivun omaa tarinaani

Maanantai 21.1.2019 klo 10:17

Kaivo

Kipu ja palautuminen, minä ymmärrän sinua!

Tämä on omakohtaista kokemusta sisältävä kirjoitus. Eikä nyt kaikista positiivisemmasta suunnasta, mutta halutessasi voit lukea. Tiedät ainakin, että tunnistan kivun luonnetta. Sivustolla käsittelin jo aiemmin pääkipua,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/09/17/26326, mutta nyt pohdin kipua oman pitkittyneen kivun kokemukseni pohjalta. Reilusti vuoden jatkuneen hermo- ja kudoskivun kanssa elämisessä, en ole löytänyt siitä etsimälläkään paljonkaan myönteistä.

Avaan hieman tätä itselleni omituista lausahdusta. Olen sen ikäluokan ihmisiä, joille hammashoito lapsuudessa tarkoitti pelkoa, kipua, pakkoa ja huonoa kohtelua. Olen kuitenkin oppinut säätämään omaa tunnetilaani siten, että pystyn tällä alueellakin itseäni hoidattamaan. Näitä hoitoja on sitten ollut paljon. Hengittäen, mentaaliharjoituksia tehden ja kokemuksen opettamana olen päässyt pitkälle. Mutta…

Mutta….

Vuosi sitten oikea alahampaani ilmoitti napakasti, jotain olevan pielessä. Joten päivystykseen, jossa todettiin ei mitään. Ehdin jo huokaista, mutta sitten rävähti. Kipu levisi poskeen, kaulalle ja se oli menoa. Hammasta yritettiin pelastaa useita kuukausia, välillä jo toive yhden kuukauden ajan, että tärkeä purentaan liittyvä hammas voidaan pelastaa. Juurihoitoa toisensa perään. Kolmoishermo ärtyi ja koko naama oli kipeä. Ylähammas poistetaan samassa hmlkierroksessa, sieltä kun löytyi myös juurihoidettava ongelma, en jaksanut hoidattaa ja maksaa. Tämä kolo sentään toipui, mutta antibiootti meni viikon ajan. Terveyttä koetellaan.

Alahammmaskipu vain jatkuu. Istuen nukkumista ja kovia kipulääkkeitä, niistä luojalle kiitos. Kylmä viima oli kauhistus ja viime kevättalvi meni niin, että en muista edes ulkoilleeni. Tulehdus levisi ja paheni ja hammmas meni lopulta poistoon. Huono homma, koska nyt liikaa poistoja samassa paikassa. Ajattelin, että nyt helpottaa. Meni sitten puolitoista kuukautta tulehtuneen hampaan kolon hoidossa, kuolioon mennyttä luuta ja kaulalle leviävä turvotus. Istuen nukkumista, aikamoisilla särkylääkkeillä. Senkka jo koholla ja hätä omasta terveydestä oli jatkuvasti mielen päällä. Tietoisuus hammastulehdusten vaarallisuudestata takoi mielessä.

Yhtä hammastani hoiti yhteensä 7 eri hammaslääkäriä. Jokainen kuvasi, puudutti ja putsasi. Antibioottia tulehdukseen tuplaten ja viimeinkin se talttui. Implantti pitäisi laittaa, koska purenta on vinossa. Jotenkin olen niin turta, että tämä ei ajatuksena juuri nyt kiehdo.

Viime vuosi tammikuu - kesäkuu

Vuoden aikanaan minulta jäi tanssiharjoitukset, en kiputiloiltani pystynyt, kaikki tärinä ja liike tuntui kauhistuttavalta. Henki haisi ja märkä maistui suussa. Harmitti, koko aika tuntui valuvan vain kipuun ja siitä selviämiseen. Työssä piti kuitenkin käydä, sanat eivät kunnolla toimineet kipeässä suussa, pari viikkoa olin sairauslomalla. Silloin en edes pystynyt puhumaan, lähipiiri hoiti minut sohvaan, jossa istuin ja sairastin ja nukuin 2 pahinta viikkoa. Poskeni oli pahimmillaan kuin pingispallo, jopa yhtä kova. Antibioottia ja kovat kipulääkkeet, oleminen meni sumussa. Siirtyminen sänkyyn oli juhlan paikka.

Viime vuosi joulukuu ja uusi vuosi alkamassa

Muutaman viikon hengähdystauko loppuvuodesta ja kipujen hetkellinen lievittyminen. Sitten jouluaatonaattona kipu toisella puolen yläleuassa. Hermokipu. Odottelen 6, 5 tuntia päivystyksessä. Taas todetaan ei mitään, ja huokaan. Joulu menee oireillen. Sitten uudenvuoden aatonaattona kipu jatkuu ja päivystykseen 4 tuntia odotellen, ylähammas avataan, lääkepaikka ja hetken helpotus.

Tällä kertaa päätän, että sama ihminen hoitaa ja kuuntelee ja valitsen paikan. Otetaan kuvat ja löydetään poskionteloista tulehdus, samantien työterveyden lisätutkimuksiin, jossa todetaan ei mitään...poski tukossa, ilma ei kulje ja hammasta särkee. Migreeni aktivoituu ja se pitää lääkitä, en jaksa tänään sen säätämistä.

Odottelen yksityiseltä uuden ajan ja korjataan pari lohkeamia ja ajattelen, että nyt tämä viimein loppuu. Olen ainakin vuoden ilman hammaslääkärikäyntejä. Implantti saa odottaa ja jääköön vaikka laittamatta. Seuraava aamu onkin jo helvetillinen. Viiltävä hermokipu lääkepaikan alla ylähapaassa, päivystysaika acutaan onnistuu nyt viikonloppuna nopeasti ja lääkepaikattu hammas avataan. Juurihoito ja antibiootti. Kipu estää nukkumisen, istuen menee taas pari yötä. Perun maanantain asiakkaat. En jaksa hoitaa ketään tänään.

Kipu juurihoidetun ylähapaan kanssa on siedettävä, poski on hieman paksuna, mutta alaleuan alueella on uusi kipualaue. Onko tämä vain kolmoishermon ärtynyt tila vai onko taas uusi alue villiintynyt. Tiedän, että kuvissa ei näy mitään, onnekseni yksityinen hml otti koko hampaiston kuvat. Toivon pelkän hermon jossain alahapaassa olevan ärtynyt hetkellisesti tästä kaikesta. Koko naamassa on kiertävää kipua, välillä jopa toisella puolella, onhan siellä toki hampaita vielä jäljellä. Epätodellinen olo.

Kipu ja palautuminen, onko se mahdollinen yhtälö?

Nyt sitten kipuun ja palautumiseen. Voiko niitä edes liittää tähän? Olen urhoollisesti yrittänyt. Tiedän, että kipu ei ole siellä missä se tuntuu, vaan aivojen kipua tunnistavilla alueilla. Sitä on vaikea uskoa, poski paksuna ja naamaa viiltävän kivun kokijana. Annan siis itselleni luvan kokea sitä juuri sillä alueella kun sen koen. Aivan kuten muutkin ihmiset, joille hermoston ja aivojen maailma ei ole yhtä tuttua. Kokemukseni on kipujanalla VAS 10. Sehän se perinteinen mittari kivulle on. Näissä kohdissa en pysty ajattelemaan myönteisesti, käyttämään kipuun sähköhoitoa, akupunktiota tai mentaaliharjoituksia. Olen vain kipeä.

Minun onneni on se, että heti, kun pahin lievittää, jaksan olla toiveikas. Olen kuitenkin väsynyt, joku sanoisi romahtanut, tämän sairastumisen aikaan kaksi kertaa. Viimeisin oli viime viikonloppuna. Itkin kuin lapsi hammaslääkärin penkissä, pyysin niin tiukan puudutuksen, etten tunne mitään. Sitä kesti viisi tuntia, tunnottomuutta. Tunnottomuus oli onnen tila. Tiedän mitä kipupotilas haluaa, hetken tunnottomuutta, se antaa luvan edes hengittää normaalisti. Tunsin kuinka kehoni luovutti jännityksensä.

Ihminen, joka ei ole kokenut kipua, ei voi sitä ymmärtää. Kokija on se asiantuntija. Kunnioita siis kokijaa! Palautuminen on juuri siinä kohdassa, kun jokin muuttuu, edes hetkellisesti siedettävään suuntaan. Tartun siis siihen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kipu, kokemus, palautuminen

MIKSI?

Sunnuntai 13.1.2019 klo 20:38

Tänään koin mielessäni mielenkiintoisia liikahduksia. Jostain syystä, tämä linkissä oleva teksti, sai minut jälleen kerran ihmettelemään ihmisen toimintaa. Artikkeli kertoo ”Aikaansaamisen arvostuksen vääristymisestä”, luehan tästä psykologin kertomaa viisautta. Palataan sitten tähän tekstiin takaisin.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/aikaansaamisen-arvostus-mennyt-overiksi-sanoo-psykologi-3-hyvaa-syyta

TIEDON APUVÄLINEET

Meillä on tukena tiedettä, tutkimusta ja erilaisia palautumisen ja kuormituksen tasapainoa ja hyvinvointia mittaavia menetelmiä joka lähtöön. On palauttavaa tuolia ja patjaa, alan kirjallisuudesta puhumattakaan. Silti, edelleen lehdissä on luettavissa lukemattomat julkisuuden henkilöiden tarinat siitä, kuinka ollaan poltettu elämän kynttilää molemmista päistä. Työssäkäyvien monet tarinat siitä, kuinka on uuvuttu työkuorman alle ja sairastuttu stressin aiheuttamiin sairauksiin. Lievästä päästä mainittuna unettomuus ja kiertävät kiputilat. Jokin ei nyt täsmää ja kohtaa.

Vieläkään terveys ei mene tekemisen edelle. Tekemisen ja suorittamisen mallista pidetään kiinni, vaikka ”henki”menisi. Tätä sitten aikuinen opettaa, jos sattuu olemaan perheellinen, lapsilleen malliksi. Edellisillä sukupolvilla oli sodan jälkeinen puurtamisen ja rakentamisen malli, mutta meillä kaiken hyvinvoinnin keskellä, on menossa sota omaa terveyttämme vastaan. Kaikki mahdollisuudet hyvinvointiin on edessä tarjottimella, mutta siihen tarttuminen on vaikeata. Miksi?

KOHTAA ITSESI

Itsen kohtaaminen ja kuuleminen tarvitsevana, on aika kaukana toiminnassamme edelleen. Oma riittämättömyyden tunne aikaansaa häpeäesteen, joka laittaa ehkä sinutkin puurtamaan. Sieltä pompahtelevat esiin myös tunnistamaton tai tunnistettu syyllisyys, huonommuus, katkeruus, viha, ahneus tai kateus. Omien rajojen tunnistamattomuus ja rajojen pitämisen vaikeus altistaa kynnysmattoilmiölle. Kävele vain ylitseni, olen hyvä ihminen, kunhan muilla on hyvin, kaikki on hyvin. Tai sitten teet voimasi tunnossa työt, koska olet aina niin oppinut tekemään.

Ihminen kokonaisuutena on supistunut, solmussa kehon ja mielensä kanssa. Paljonko tässä auttaa mittaustulos, joka sanoo, että pidä lepopäivä tai kaksi. Tai patja, joka tuudittaa hetkellisesti onnen tilaan. Saati sitten magnesium, melatoniini, tai hiilihydraattipitoinen iltapala, tai tryptofaania sisältävät ruoat. Kadonnutta unen palauttavaa vaikutusta ollaan tällöin jo etsimässä. Nämä on usein mainittuna hyvän unen vinkkilistalla. Hälykellojen soitto on käynnistynyt.

MITÄ MINÄ TEEN?

On turha kuvitellakkkaan, että vinkkilistat auttaisivat. Ensinnäkin tarvitset, yksilöllisesti, omasta tilastasi riippuen, aikaa viikkoja tai useita kuukausia vanhan mallin ymmärtämiseksi, tiedostamisesta ja purkamiseksi. Aikaa sitten uuden oppimiseen ja ennen kaikkea aikaa kehollisten reaktioiden ja mielen alueen tunnistamiseen. Nykytiedon mukaan kehollinen lähestymiskulma on laveampi, kuin pelkkä mielen alueen työstäminen. Nykyhetken malli, minulle kaikki heti valmiina, mielellään hyvin pureskeltuna ja pillerimuodossa ei vain toimi. Molemmat on huomioitava keho ja mieli.

Toivon, että tänne puurtamisen luvattuun maahan löytyy se palautumisen keidas, jokaisen tarpeisiin.

Aloita Tampereella vaikka tästä:

https://www.palautumiskoulupro.fi/tulevat-kurssit

Suostuhan itsesi kohtaamiseen, jookos?

1 kommentti . Avainsanat: palautuminen, mieli, keho, stressi

Palautumislauantai PRO

Torstai 10.1.2019 klo 8:28

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, stressi, kiire

UUSI MUSTA

Perjantai 28.12.2018 klo 10:16 - Ulla

Uudelle vuodelle siirtyessä ajattelin myös uusia työasioita. Omia uusia asioita on opiskeluni psykofyysisen psykoterapian parissa ja keväällä sen loppusuora jo häämöttää. Keväällä olen jälleen virallisesti tietoisempi siitä, miksi on niin tärkeää kohdata itsessä syytä kuin oiretta. Onnekseni olen 90-luvun alussa perehtynyt reichiläiseen kehoterapiaan (kehomielen koulutus), ja se vain syventyi psykoterapian parissa. Tervetuloa siis vastaanotolleni kokemaan kehon ja mielen yhteyttä. Alla hieman asiaan pohjustusta.

Hengitys ja autonominen hermosto on uusi musta

Nykyisin puhtaan paljon hengityksen merkityksestä. Sen lisäksi autonomisen hermoston ymmärtäminen on IN juttu. Olet ehkä törmännyt näihin viime aikoina. Nämä ovat osalle niitä aivan uusia, jopa tämän tulevan vuoden 2019 asioita. Olen iloinen siitä, että monelle ihmiselle avautuu tämän avulla mahdollisuus asioiden ymmärtämiseeen ja ennenkaikkea kokemiseen. Ehkä jopa parempaan ihmisenä olemiseen. Pohditaan siis näitä tarkemmin.

Hengityksen sulkeva merkitys

Hengitysharjoittelu ei itsessään ratkaise meissä monessa syvällä olevaa ongelmaa eli ihmisen syvintä ”haavaa”. Haavalla tarkoitan kaikkia niitä kokemuksia, jotka toistuessaan ovat tuottaneet sinulle tuskaa. Hengitys vain hallitsee ja säätää haavojesi päälle rakentunutta suojajärjestelmää. Lisäksi hengitys muuttaa hermoston tilaa. Hetkellisesti. Se on kuin laittaisi kortisonia kutinaan, auttaa hetkellisesti, mutta syy on yhä olemassa. Toki hengityksen tasapaino on tärkeä asia, mutta on hyvä tarkastella asiaa tästäkin näkökulmasta.
Mutta mitä teet ihmiselle, jota jokainen syvempi hengitys ahdistaa? Mitä teet tuskalle, joka on pyrkimässä hengityksessä pintaan? Mitä teet ihmiselle, joka sanoo: auta minua uskaltamaan hengittämään ja olemaan elossa? Mitä sanot ihmiselle joka ei mielestään osaa, siis uskalla, hengittää koko kapasiteetillään?
Niinpä, hoidatko oiretta vai ihmisen kehossa olevaa syytä. Moni muukin asia on tärkeä, sitä en kiistä, koetan avata vain sitä mitä itse teen työkseni ja mitä kehon ja mielen palautumisesta ajattelen.

Hengityksellä pidättäminen, teetkö sitä?

Ensimmäinen asia, joka meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää, on se että reagoimme hengityksen pidättämisellä elämän isoihin ja pieniin tuskiin. Mitä suurempi haavasi on, sitä pinnallisempi hengitys. Siksi hengitys ei ole avain kaikkeen olemisen tuskan purkamiseen, tarkoitan nyt stressiä, uupumusta, masennusta, väsymystä, kipua, vaan sen avulla voi tiedostaa mitä kaikkea voi taustallasi ollakaan. Oletko hengitykseltäsi supistunut vai laajentunut? Milloin reagoit näillä tavoilla?

Autonominen hermosto reagoi kaikkeen olemiseen

Toinen asia on autonominen hermosto. Autonominen hermosto tarkoittaa sitä hermoverkkoa, joka viestii kehossasi, kehosta ylös aivoihin ja toisin päin. Ajatuksista, tunteista, kokemuksista, kosketuksesta, vuorovaikutuksesta. Tiedon siirtyminen alhaalta kehosta on monitahoisempaa, kuin aivoista kehon suuntaan. Viimeisin tieteellinen tutkimuskin on kohdistunut tähän alueeseen. Kehomielen yhteys on löydettävissä juurikin autonomisen hermostomme kautta.
Terveydenhoidossa tämä anatomian tietämys ja hermoston rakenne on ymmärrettävä jo aivan perusopetuksessa. Tälle tiedolle pohjautuu kaikki kehon kanssa työskentelyn perusta. Uusin teoria, noin reilun kymmenen vuotta takaa, avaa tietoa vagushermon laajemmasta merkityksestä. Siis sen hermon, joka on hermojen valtatie koko kehosassa. Jonka toiminnan aktivoiduttua lamaannut tai liittynyt toisiin. Hermo, joka on vatsan tai selän puoleisen haaran kautta aktiivinen. Jos kiinnostuit, niin lue lisää polyvagaalisesta teoriasta.

Pelkkä hermojuttu ja siitä tietäminen ei ratkaise jälleen yhtään mitään. Vaan se kuinka ja missä ja miten kohdallasi tämä hermosto aktivoituu. Suojarakennelmien käynnistyminen sisimmän suojaksi on huomaamattasi aktiivinen juurikin vuorovaikutuksessa. Tiesitkö sitä?
Kohtaamalla ja kokemalla syvällä olevia rakennelmiasi ymmärtät hermoston toiminnan kehossasi, et pelkästään pinnallisena yli-tai aliviereänä tilana. Joita sitten hengitysharjoituksilla säätelet. Jälleen sivuhuomautus, eihän nämä oireen( stressi, uupumus, väsymys) hoitamisen malleina mikään huono asia ole. Helpottaa sekin oloa.

Kehon ja mielen mahdollisuudet hyvinvointiin ja palautumiseen

Haluan saattaa tietosi sen, en hoida asiakkaiden kanssa työskennellessä stressiä, unettomuutta, masennusta, uupumusta tai kipuja, vaan niiden taustalla olevia kehon ja mielen prosesseja. Siten voit kohdata ja jopa vapautua edellämainituista oireista tai ainakin vaimentaa niitä. Palautuminen on mahdollista.
Kehon ja mielen yksilötyöskentelyssä pääset pidemmälle, kuin pelkän havainnoinnin ja hyväksymisen tasolle, silloin kun tahdot edistyä ja haluat voida hyvin. Kuten viimeisessä koulutuksessani sanottiin, on eri asia olla prosessissa kuin hoitaa pinnallista oireilua.
Nämä samat asiat pätevät myös palautumisohjelmiin ja koulutukseen.
Ohjaan sinut itsesi tielle, purkamaan pois toimintamallin, jota et tarvitse ja etsimään elämästä sen miellyttävän ja hyvän tavan elää, sinulle itsellesi. Sen jälkeen olet miellyttävämpi myös ympäristöllesi.

Kiinnostuitko itsestäsi? Kannattaa miettiä, jos olet uupunut, väsynyt ja stressaantunut, mikä on sinulle itselle parasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hengitys, autonominen hermosto, vuorovaikutus, palautuminen

PALAUTUMISELLA TASAPAINOON ELÄMÄN VUOROVAIKUTUKSESSA

Maanantai 17.12.2018 - Ulla

Mina_tarvitsen

Lupaisin aiemmin kirjoittaa palautumisesta ja vuorovaikutuksesta hieman tarkemmin.
Laajennan sisältöä vielä ja otan mukaan ihmisen tasapainon tilan.
Olemme Ninan kanssa monta kertaa miettineet sitä, miten me välitämme palautumisesta kiinnostuneille tätä tärkeää viestiä. Tai saamme yleensä kiinnostuksen heräämään aiheeseen. Omassa koulutuksessa, hyvässä vuorovaikutuksessa, sen oivalsin. Nyt kerron, minkä viestin sisällön palautumisesta haluamme sinulle välittää.

Palautumisen hermostollinen silta

Kirjoitan nyt sinulle siitä tasapainosta, jota palautuminen ihmiselle tuottaa. Lisäksi kerron kahden ja itsen välisestä vuorovaikutuksesta, joka on palautumisessa se tärkein oivallettava asia. Olet varmasti tietoinen elimistön tasapainon merkityksestä hyvinvoinnissa. Idässä ja muualla maailmassa sitä kutsutaan nimellä orgone, ying ja yang, on prana, qi ja jne. Tasapaino on tärkeää mistä näkökulmasta ja mistä suunnata katsottuna hyvänsä. Näihin olet varmaan törmännyt? Mistä me puhumme täällä Suomessa? Onko meillä olemassa tällaista kehonja mielen alueen tasapainon nimitystä, joka meidän olisi helppo ymmärtää? Mikä on tämä yhdistävä silta, jolla voimme itse vaikuttaa tasapainoon kehossa ja mielessä? Nykytietämyksen mukaan se, mikä meidän kehomme ja mielemme yhdistää, on se silta, jonka hermosto muodostaa. Tämän yhteyden kautta meillä on myös mahdollisuus kulkea kohti mielenrauhaa ja toteuttaa palautumisen tila. Toiveenani on, että juuri tämä herättää sinut kokemuksellisuuden tielle ja palautumisen pariiin.

Yleinen palautumisajattelu

On hienoa, jos olet jo löytänyt palautumisen muita elementtejä. Niitä liitetään esimerkiksi uneen ja ne ovat rauhoittumisen keinot, liike ja venyttelyt, nukkumaergonomia, huoliajattelun purkaminen, rentoutuminen, kehon skannaamisen ja muut havainnointiin liittyvät menetelmät. Saatat myös käyttää hermostoa rauhoittavia laitteita ja kehon tarkkailua. Kaikki vallan loistavia apuvälineitä.

Olemisen ja tekemisen tasapaino arjessasi

Ratkaisut tähän eivät löydy itsen ulkopuolelta ja siksi juuri sinä itse olet palautumisen avain. Avaan hieman enemmän, että ymmärrät miksi vain sinä voit vaikuttaa.
Tämän päivän yhteiskunnassa vallitsee tekemisen ja suorittamisen ylivalta. Mieti vaikka työssä tulevia vaatimuksia, vapaalla painavat tekemisen vaatimukset ja liikunnassa oleva tekojen ja suoritusten painopiste. Lisäksi taidon ja osaamisen vaatimukset vain lisääntyvät vanhemmuuden, opiskelun, terveydenhoidon, opettamisen ja jopa palautumisen kohdalla. Suorittavalla tekemisellä haetaan tehokkuutta, tulosta, kasvua, valtaa, eriarvoisuutta, gurun asemaa, kulutusta ja kuten ehkä huomaat kaikki liittyy siihen, että tämä jää hieman ulkopuoliseksi. Mitä sinun sisimmässäsi oikein tapahtuu? Kuinka näiden edellä mainittujen avulla tasapainosi elämisessä kehittyy, vai kehittyykö lainkaan?

Palautumisen prosessi ja vuorovaikutus

Palautuminen on prosessi, joka käynnistyy mielessä ja kehossa, keho ilmoittaa hyvin selkeästi hermostollisella tasolla viestejä kohti aivojasi. Viesti kertoo turvallisuuden tasoistasi. Palautuminen on kehollinen/fysiologinen ilmiö, jossa hermoston toiminta joko rauhoittuu ja tyyntyy tai kiihtyy. Voimakkkaimmin tähän tilaan vaikuttaa vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, mutta myös vuorovaikutus itsesi kanssa. Lisäksi hieman eri tavalla palautumisen tarpeeseen vaikuttaa fyysinen tekeminen ja siitä aiheutunut elimistön väsymyksen kuorma, johon keho yksinkertaisesti tarvitsee levon ja hyvän unen tilaa.

Kaikki ne vuorovaikutuksellisen kohtaamiset, jotka päiväsi aikana toteutuvat, vaikuttavat sinun sisimmässäsi. Joko siten, että pysyt melko neutraalina tai siten, että kynnys reagoida kohoaa. Sitten tapahtuu se sinun oma sisäinen vuorovaikutus, joka olisi opittava ymmärtämään Ja säätelemään. Tämä kaikki liittyy tunteisiin. Ymmärtämiseen auttaa se, kun keskityt huomioimaan kehon tilaa. Tähän ei nyt auta mittarit, eikä teoria, vaan kokemuksellisuus. Kokemuksellisuus tarkoittaa sitä , että tunnistat tasapainon vaihtelun tilan itsessäsi. Menen nyt hieman siihen alueeseen, jonka oman työni ja kokemukseni, sekä opiskeluni mukaan olen ymmärtänyt.

Eletyn kehon tarinaa

Kehosi on alue, joka kannattaa mieltäsi. Vuosiesi edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen koet asioita. Näihin kokemuksiin kehosi reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä sinulletapahtuu, on että tasapainoinen olosi kokee häiriöitä. Nämä kokemuksesi ovat kehosi olotiloja, joita kannat mukanasi ja nämä vanhat koetut tilasi reagoivat juuri siinä vuorovaikutuksessa. Viritykset ovat kehossasi joko yli-tai alivireyttä, vetäytymistä tai liittymistä muihin. Sitten on välitila, jossa olet rauhassa ja koet turvallisuutta, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Siinä on nyt se palautumisen tila, josta puhun.

Ei riitä, että puhut ja työstät sanoilla itseäsi kohti mielenrauhaa, koska tarvitset myös kehon rauhaa. Saavuttaaksesi tasapainon kehoosi ja siten mieleesi rauhan, kehosi tarvitsee ymmärrystäsi. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedetään mitä olet toteuttamassa itsesi kansaa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin sinulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseissastasi. Hengityksesi kokee vapaan virtauksen, olemuksesi laajenee ja kevenee. Mielesi kokee oivalluksia, muistoja ja tunteita. Elämäsi, kehosi ja mielesi järjestäytyy. Tietoisuuteen nousee asiat, joita sinä tarvitset.

Palautumisesi on prosessi, jota voit tukea tietoisesti

Palautuminen on matka itseesi. Olet ehkä havahtunut elämässäsi tähän: Minä tarvitsen, olematta vielä tietoinen mitä se on, vain kaipausta johonkin, joka luo sinulle tasapainon elämässäsi. Oman sisäisen vuorovaikutuksen oivaltaminen auttaa sinua itsesi ja muiden ymmärtämisessä. Palautumisesi on prosessi, itsesi ymmärtäminen ja tasapainoinen tila on mahdollista tavoittaa myös ohjauksen tuella Palautumisohjaajakoulutuksessa. Vuosikymmenten kokemuksellani haluan tukea juuri siinä, mikä on kaikista tärkeinä sinulle. Sinä itse valitset, mihin muuhun kuin omaan hyvinvointiin ja tasapainoon opittuja taitoja käytät ja jaat.

Hyvää tämän vuoden loppua Sinulle ja Oivaltavaa ja Palauttavaa vuotta 2019!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, mielenrauha, vuorovaikutus, keho, mieli

Vanhemmat kirjoitukset »