Palautumisen PRO blogi

Vanha radio

Maanantai 28.1.2019 klo 19:32

Radio37-4301-81E7-E566FCBA75E3.jpeg

Istuin aamukahvilla ennen töihin menoa läheisessä kahvilassa. Katseeni hakeutui kuvan radioon ja muistot tulvivat mieleen. Mitä ihmettä vanha radio voikaan viestittää?

Aloitan hieman kauempaa, että ymmärrät sen, miten meidän ihmisten reaktiot tässä hetkessä käynnistyvät. Tunnistin radion nähdessäni tunteita ja kehoni reaktion. Eikä ihan niitä loistokkaimpia ja onnellisimpia. Tämäkin liittyy vuorovaikutukseen. 

Eilinen elämäni

Olin alle kouluikäinen pieni tyttö. Asuin maalla, hieman sivussa kaikesta. Naapuriyhteisöt olivat kuitenkin olemassa omanlaisenaan. Lähinaapuri sairasti skitsofreniaa, joka oli ilmeisesti vailla hoitoa. Näin jälkiviisaudella pohdittuna. Sieltä suunnalta tuli aika uhkaavaa käyttäytymistä ja syyttelyä lapsia kohtaan. Olimme vihollisia. Emme lapsia.
Toinen lähinaapuri oli monimuotoisempaa porukkaa. Siellä asui monta sukupolvea. Oli itseni ikäisiä lapsia, vanhemmat, isovanhempi ja täti-ihmisiä. Tässä naapurissa sain harvakseltaan vierailla. Ei silloin vierailevat lapset olleet kovin haluttuja henkilöitä, joten tässäkin ympäristössä marjapensaassa viihtyvät lapset oli syytä ajaa matkoihinsa. Viinimarjat kun kuuluivat mehupulloihin. Säännöllisesti sain  häädön. Me lapset nimesimme häätäjän ”Vanhaksi radioksi”, koska ääni oli kamala. ” Vanha radio” ajoi minua takaa ja lausui uhkauksia tällaiselle ”mustalaisen” lapselle. Olin siis vain tummahiuksinen ja perheen lapset pellavapäitä, olin siis vääränlainen.

Oma toiminta

Muistan elävästi kuinka toimin. Olen aina ollut hieman hullunrohkea ja silloin tapahtui se, että ”Vanhaa radiota” ärsyttämällä sain aikaan takaa-ajon. Olin nopea ja odotin tiettyyn pisteeseen ja pinkaisin pakoon. Jo silloin tiedostin, että tämä tuotti itselle mielihyvän tunteen. Pahaa en ollut tekemässä, mutta läsnäoloni oli liikaa.  Olin vääränlainen ja pelkkä olemassaoloni ärsytti.. 
Nämä tapahtuneet asiat ovat varmasti syitä, jonka vuoksi en nykyisinkään notkahtele uhkan ääressä. Vuorovaikutus opettaa. Tiedän pystyväni, selviäväni ja osaavani.

Toiminnan seuraukset

”Vanha radio” sai minussa aikaan tunteita. Jännityksen, paon tuoman mielihyvän, voitontunteen, mutta myös ihmettelyn miksi aikuinen ihminen toimi tuolla tavalla. Mikä saa rähjäämään pikkutytölle, uhkailemaan ja juoksemaan perään? Nykynäkökulmasta katsoen toki ymmärrän, silloin en.  
Katsellessani vanhan radion rähjääntynyttä ulkonäköä nämä kaikki palautuivat mieleeni. Persoonasta riippuen tällaiset tapaukset haavoittavat. Siskolle kävi näin, pelko otti vallan.
Tunnistan tässä tapauksessa oman toimintamallini, aina hermosoluissani saakka. En lamaantunut, en pelännyt, vaan harkitsin ja toimin sitten harkinnan pohjalta mikä oli elämän säilymisen kannalta järkevintä.
Montako muistoa sinä huomaat nykyarjessasi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunteet, muisto , autonominen hermosto, vuorovaikutus

UUSI MUSTA

Perjantai 28.12.2018 klo 10:16 - Ulla

Uusi_kuu


Uudelle vuodelle siirtyessä ajattelin myös uusia työasioita. Omia uusia asioita on opiskeluni psykofyysisen psykoterapian parissa ja keväällä sen loppusuora jo häämöttää. Keväällä olen jälleen virallisesti tietoisempi siitä, miksi on niin tärkeää kohdata itsessä syytä kuin oiretta. Onnekseni olen 90-luvun alussa perehtynyt reichiläiseen kehoterapiaan (kehomielen koulutus), ja se vain syventyi psykoterapian parissa. Tervetuloa siis vastaanotolleni kokemaan kehon ja mielen yhteyttä. Alla hieman asiaan pohjustusta.


Hengitys ja autonominen hermosto on uusi musta


Nykyisin puhtaan paljon hengityksen merkityksestä. Sen lisäksi autonomisen hermoston ymmärtäminen on IN juttu. Olet ehkä törmännyt näihin viime aikoina. Nämä ovat osalle niitä aivan uusia, jopa tämän tulevan vuoden 2019 asioita. Olen iloinen siitä, että monelle ihmiselle avautuu tämän avulla mahdollisuus asioiden ymmärtämiseeen ja ennenkaikkea kokemiseen. Ehkä jopa parempaan ihmisenä olemiseen. Pohditaan siis näitä tarkemmin.


Hengityksen sulkeva merkitys


Hengitysharjoittelu ei itsessään ratkaise meissä monessa  syvällä olevaa ongelmaa eli ihmisen syvintä ”haavaa”.  Haavalla tarkoitan kaikkia niitä kokemuksia, jotka toistuessaan ovat tuottaneet sinulle tuskaa. Hengitys vain hallitsee ja säätää haavojesi päälle rakentunutta suojajärjestelmää. Lisäksi hengitys  muuttaa hermoston tilaa. Hetkellisesti. Se on kuin laittaisi kortisonia kutinaan, auttaa hetkellisesti, mutta syy on yhä olemassa. Toki hengityksen tasapaino on tärkeä asia, mutta on hyvä tarkastella asiaa tästäkin näkökulmasta. 
Mutta mitä teet ihmiselle, jota jokainen syvempi hengitys ahdistaa? Mitä teet tuskalle, joka on pyrkimässä hengityksessä pintaan? Mitä teet ihmiselle, joka sanoo: auta minua uskaltamaan hengittämään ja olemaan elossa? Mitä sanot ihmiselle joka ei mielestään osaa, siis uskalla,  hengittää koko kapasiteetillään?  
Niinpä, hoidatko oiretta vai ihmisen kehossa olevaa syytä. Moni muukin asia on tärkeä, sitä en kiistä, koetan avata vain sitä mitä itse teen työkseni ja mitä kehon ja mielen palautumisesta ajattelen. 


Hengityksellä pidättäminen, teetkö sitä?


Ensimmäinen asia, joka meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää, on se että reagoimme hengityksen pidättämisellä elämän isoihin ja pieniin tuskiin. Mitä suurempi haavasi on, sitä pinnallisempi hengitys. Siksi hengitys ei ole avain kaikkeen olemisen tuskan purkamiseen, tarkoitan nyt stressiä, uupumusta, masennusta, väsymystä, kipua, vaan sen avulla voi tiedostaa mitä kaikkea voi taustallasi ollakaan. Oletko hengitykseltäsi supistunut vai laajentunut? Milloin reagoit näillä tavoilla?


Autonominen hermosto reagoi kaikkeen olemiseen


Toinen asia on autonominen hermosto. Autonominen hermosto tarkoittaa sitä hermoverkkoa, joka viestii kehossasi, kehosta ylös aivoihin ja toisin päin. Ajatuksista, tunteista, kokemuksista, kosketuksesta, vuorovaikutuksesta. Tiedon siirtyminen alhaalta kehosta on monitahoisempaa, kuin aivoista kehon suuntaan. Viimeisin tieteellinen tutkimuskin  on kohdistunut tähän alueeseen. Kehomielen yhteys on löydettävissä juurikin autonomisen hermostomme kautta. 
Terveydenhoidossa tämä anatomian tietämys ja hermoston rakenne on ymmärrettävä jo aivan perusopetuksessa.  Tälle tiedolle  pohjautuu kaikki kehon kanssa työskentelyn perusta. Uusin teoria, noin reilun kymmenen vuotta takaa, avaa tietoa vagushermon laajemmasta merkityksestä. Siis sen hermon, joka on hermojen valtatie koko kehosassa. Jonka toiminnan aktivoiduttua lamaannut tai liittynyt toisiin. Hermo, joka on vatsan tai selän puoleisen haaran kautta aktiivinen. Jos kiinnostuit, niin lue lisää polyvagaalisesta teoriasta.

Pelkkä hermojuttu ja siitä tietäminen ei ratkaise jälleen yhtään mitään. Vaan se kuinka ja missä ja miten kohdallasi tämä hermosto aktivoituu.  Suojarakennelmien käynnistyminen sisimmän suojaksi on huomaamattasi aktiivinen juurikin vuorovaikutuksessa. Tiesitkö sitä? 
Kohtaamalla ja kokemalla syvällä olevia rakennelmiasi ymmärtät hermoston toiminnan kehossasi, et pelkästään pinnallisena yli-tai aliviereänä tilana. Joita sitten hengitysharjoituksilla säätelet. Jälleen sivuhuomautus, eihän nämä oireen( stressi, uupumus, väsymys) hoitamisen malleina mikään huono asia ole. Helpottaa sekin oloa.


Kehon ja mielen mahdollisuudet hyvinvointiin ja palautumiseen


Haluan saattaa tietosi sen, en hoida asiakkaiden kanssa työskennellessä stressiä, unettomuutta, masennusta, uupumusta tai kipuja, vaan niiden taustalla olevia kehon ja mielen prosesseja.  Siten voit kohdata ja  jopa vapautua edellämainituista oireista tai ainakin vaimentaa niitä. Palautuminen on mahdollista.
Kehon ja mielen  yksilötyöskentelyssä pääset pidemmälle, kuin  pelkän havainnoinnin ja hyväksymisen tasolle, silloin kun tahdot edistyä ja haluat voida hyvin. Kuten viimeisessä koulutuksessani sanottiin,  on eri asia olla prosessissa kuin hoitaa pinnallista oireilua.
Nämä samat asiat pätevät myös palautumisohjelmiin ja koulutukseen.
Ohjaan sinut itsesi tielle, purkamaan pois toimintamallin, jota et tarvitse ja etsimään elämästä sen miellyttävän ja hyvän tavan elää, sinulle itsellesi. Sen jälkeen olet miellyttävämpi myös ympäristöllesi. 

Kiinnostuitko itsestäsi? Kannattaa miettiä, jos olet uupunut, väsynyt ja stressaantunut, mikä on sinulle itselle parasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hengitys, autonominen hermosto, vuorovaikutus, palautuminen

Pysähtyminen

Maanantai 26.11.2018 klo 19:00

8CE9F5C0-19BF-4115-B546-7497F5BB1854.jpeg

Vaelsin ruokaostoksilta kotia kohti ja ohittaessani kirjakaupan silmiini osui 5 € kirjalaari. Kirjoja ja sanoja rakastavana pysähdyin. Pengoin ja löysin teoksen nimeltä Pysähtymiskirja. 
Selailin ja totesin, että kirjassa on aina uusi kappale, alkaen sanoilla ” Moni on hajalla, koska.....” . 

Sosiaalinen nyyhkintä edistää sairautta 

Eräs selailtu kohta puhutteli erityisesti, se meni näin: ” Media on täynnä sosiaalista nyyhkimistä. Vakava sairaus täytyy ilmoittaa iltapäivälehdelle. Vuosikymmeniä vanha, jo selätetty masennus, on yhä jutun väärti. Me olemme huono-osaisten kansakunta. Meidät on määritelty huonovointisuuden mukaisesti. TERVE ihminen on TYLSÄ.”

Sanonnat  olen ihan rikki, olen ihan lopussa, olen ihan .hajalla, olen ihan romuna, olen ihan stressissä, olen ihan... kaikuvat kuuluville hyvinkin usein. Kyllä, taittavat olla tuttuja  meille kaikille. 


Pysähdytään ja käynnistetään ajattelua 

Pysähdytäänpä hetkeksi itsen äärelle. Pysähdy, anna hengityksen  vain virrata ja kehon hiljalleen rentoutua. Mitä nämä sanat oikeastaan sinulle kertovat?
Mihin silloin keskityt kun näitä havaitset? Haluatko olla näissä sanoissa kiinni, vai ymmärtää kehoasi ja mieltäsi ja päästää irti?

Ajattelun ja mielen kääntäminen virtaavaan ja ehkä myönteisempään suuntaan on työlästä, jos kehossa olevat mekanismit ovat jarrut päällä. Tällä jarrulla tarkoitan supistumista, pienentymistä, jännittämistä, tai kutistumista. Ihan simppelisti hermoston tietoisia ja tiedostamattomia reaktiomalleja. Tärkeimpänä tiedostamattomien  kehon impulssien käynnistyminen, niille ei vielä edes ole sanoja.
Eihän yksikään ajatus lähde myönteiseen virtaan jos keho soutaa vastavirtaan, vai mitä?

Oleellinen palautuminen. Haluatko sinä olla terve?

Palautuminen liittyy tähän aivan oleellisesti. Pelkästään ajattelun suuntana ja sanana se vie ihmistä myönteiseen virtaan. Sen lisäksi palautuminen tekoina johtaa itsen ja kehon äärelle. Voisiko sitten ajatellakin asioita näin terveyden näkökulmasta? Palautua niin terveeksi kuin mahdollista?
 ”Minä olen aivan ehjä, koska osaan rauhoittua ja sillon ajatuksetkin tyyntyivät”
”Minulla on voimavaroja, koska osaan säädellä toimintani suhteessa tekemiseen”
” Vaikka tunnen olevani heikko, saan voimia, kun uskallan ilmaista sen. Silloin mieleni tyyntyy ja kehoni rauhoittuu”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pysähtyminen, palautuminen, autonominen hermosto

Ohi katsottu

Torstai 23.8.2018 klo 9:02 - Ulla


5F7F45E3-99BD-4459-88A8-3C296C180FEE.jpeg

Ohi katsottu!

Elämämme muodostuu suhteista. Ilman suhteita me emme olisi muotoutuneet, kasvaneet, oppineet toimimaan, puhumaan ja selviytymään yhteisössä. Mielenkiintoista on se kuinka aikuisuuden suhteet paljastavat lapsuuden aikaista elämää. Niin, jos uskallat kokea ja katsoa.

Synnyt, sitten elät ja koet asioita jatkuvasti. Saatat olla perheessä se lapsista vanhin, jolloin osaksesi lankeaa ihaillut ja myös velvollisuudet. Jos sinulla on sisaruksia, nämä katsovat sinua aina lapsena ylöspäin. Myös vanhemmat kokevat vanhimman lapsen vahvasti, onhan tämä tehnyt heistä jotain muuta, kuin he ovat aiemmin olleet, vanhempia. Joko toivotusti  tai toivomatta. Kuin  huomaamatta nämä  toiveet, velvollisuudet ja ihailun säikeet  kietoutuvat ympärillesi. Onneksi et lapsena sitä vielä ymmärrä. Kompastusit  näihin säikeisiin ja et pystyisi etenemään. Näihin vaateisiin ja säikeisiin saatat törmätä myöhemmin aikuisuudessa, etsiessäsi palautumista ja kasvaessasi omaksi itseksesi.

Saatat olla ainoa lapsi, johon liittyy paljon ensimmäisen lapsen mallia. Ainoaa lasta ei kohtaa sisaruskilpalu, mutta kilvoittelu olla sitä mitä toivotaan kylläkin. Aivan kuin kaikilla muillakin lapsilla. Sisaruskataraassa olet saattanut olla se keskimmäinen tai jopa viimeinen. Se joka on se vanhemmuudessa ”totuttu” lapsi, niin raskauden aikana, kuin synnytyksessä, kuin ensimmäisissä hiuskiehkuroissa ja hampaissa. Syntymäpäivät ovat jo rutiinia ja koulujen aloitus menee siinä samassa kuin muutkin toiminnat. Syy asetelmaan saattaa olla suurin viimeisimpänä sisarsarjassa. 

No niin. Saattaapa olla, että olet jopa unohdettu lapsi suuressa lapsiparvessa. Ikäänkuin vahingossa kaiken totutun,  touhun, kiireen, velvollisuuksien, sairauksien ja väsymyksen vuoksi unohdettu ja ohikatsottu. Ohikatsottu saatat olla myös ensimmäisenä tai viimeisenä tai keskimmäisen tai ainoana lapsena. Ohikatsottu lapsi on olemassa, jopa pidetty ja rakastettu. Ohikatsottu tarkoittaa tässä sitä, että kaikki riittävä on lapselle tarjolla. Näin ei vain tunnu lapsesta. Lapsessa kehittyy lukuisten ohikatsomisten ja unohdukseen tai välinpitämättömyyden myötä agressiivinen ”Minulle myös ajattelu” tai luovuttanut ”Minä en tarvitse” ajattelu. Ohi katsominen on vuorovaikutuksen, katseiden, kosketuksen, puhumisen, sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen puutetta. Ohi katsominen vaikuttaa autonomisen hermostoon ja siten kasvuun ja kehitykseen. Keho reagoi.

Sitten suhteet koulivat tätä mallia koulussa, opiskelussa, urheilussa, työssä ja parisuhteissa. Jossain vaiheessa ”Minä en tarvitse ajatus” voi muuttua ”Minulle myös” ajatteluksi. Tästä alkaa taiteilu uuden ja vanhan mallin välillä. Onko minulla oikeutta? Lupaa? Kuka antaa minulle oikeuden ja luvan tarvita myös? 
Kunnes huomaat, että ihan itse sinä teet valintoja. Uskallat olla rohkea ja tarvitseva, uskallat vaatia tarvitsemasi, asetat rajasi, vaadit hyvää ja oikeudenmukaista kohtelua. Sydän hakkaa, suu kuivuu ja hartiat reagoivat jähmettymisellä, keho astuu puolustustilaan, leuka työntyy ja puristuu tiukaksi. Kunnes huomaat, että näitä vanhoja tuntemuksia kehossa ei tarvita. Olet korjannut kohtaamasi ja käyttämäsi kehonmallin. Mielesi uskaltaa myös toimia aikuisen järjen äänellä.

Voit sanoa Minulle!


P.S. Kirjoittaja Ulla pohtii elämää työn, tarinoiden ja kokemuksen näkökulmasta. Totuutta etsien. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, vuorovaikutus, autonominen hermosto

Kun aika on....

Keskiviikko 27.9.2017 klo 9:11 - Ulla Ollikkala

IKelloGKun aika on.....


On aikoja, jolloin elämä vain kulkee omaan rytmiinsä, ruuhkavuosissa työn ja perheen yhteensovittamisessa. Silloin, toivon mukaan, nauttimassa pienistä ihmeistä perheessä. Ehkä itsensä unohtaen, asettaen sen hetken kun lapset on pieniä, kaiken muun edelle, eli itsensä edelle. On niiden hetkien aika, joista muistot muodostuvat.  
Tähän aiheeseen törmäsin tanssiharrastukseni parissa lavatansseissa. Isäihminen oli virkistäytymässä  rakkaan lajin parissa ja tiemme kohtasivat. Hän kysyikin, miten palaudutaan pienten lasten kanssa. Vastasin, että nauttien lapsista. Hän kertoikin, että voi helposti olla samoilla linjoilla. Se oli mukava tanssi ja keskustelu.
On äärimmäisen tärkeää, että varhaisessa vuorovaikutuksessa vanhemmat kohtaavat lapsensa turvallisuutta tuottavasti. Silloin ihmisen autonominen hermosto ja varsinkin se parasympaattinen eli lepohermoston vatsan puolen haara saa sitä palautetta mitä elimistö tarvitsee kasvaakseen. Eikä pelkästään kasvaakseen, vaan itsetunnon, itsetuntemuksen ja kehotietoisuuden kehittymiseen tarvittavia elementtejä. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea lisää vaikka tästä linkistä
http://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo12910

On aikoja, joilloin sitten aikuisuudessa tarve omaan hyvinvointiin nousee suuremmaksi kuin mikään muu asia. Silloin huomataan, että rytmi, jossa elää on ollut kuluttavaa tai tapa jolla elää on kuluttavaa. Kysymys voi olla siitä, että syöminen, liikunta, työ, ihmissuhteet, tai jopa kaikki ovat kuormittamasta kehoa ja mieltä. Tai, sitten juuri tuo varhainen kokemus kehossa alkaa virittäytyä tietoisuuteen. 
Kun aika on........




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: autonominen hermosto, palautuminen, aika