Elämä ei ole kilpailu?

Perjantai 30.7.2021 - Ulla

6B2614AA-31D8-45F8-9F26-852C44003B8F.jpeg



Kuva: Ulla Ollikkala. Laitoin nyt tämän kuvan ihan tarkoituksella, niin näkyy joskus kirjoittajakin:)

Kilpailu on osa joidenkin ihmisten  elämää, monellakin  osa-alueella. Toisille se sopii vallan mainiosti, toisia se ei kiinnosta lainkaan. Tämä ei siis ole arvostelu aiheesta, vaan asian pohdintaa omalla kohdalla. Ehkä sinullakin on samoja ajatuksia?

Ensin on hyvä pohtia, mitä kilpailu on?

”Kilpailu on kahden tai useamman osapuolen välistä toimintaa, jossa kukin osapuoli tavoittelee tiettyä päämäärä, joka ei ole osapuolten kesken jaettavissa. Kilpailua käydään useista eri syistä.”

”Toisessa, kapeammassa merkityksessä kilpailu on järjestetty tapahtuma, jossa osanottajien tavoitteena on kilpailun voittaminen. Usein tällaisiin kilpailuihin liittyy voittajan tai voittajien palkitseminen”  Lainaus on wikipedian sivuilta.

Pohtiessani kilpailua, se on asia, joka ei ole kiinnostanut  itseäni koskaan.  Tyypillisin aiheesta ensimmäisenä mieleen tuleva kilpailutilanne on urheilu, mutta kilpailu liittyy elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Itse muistan kokemuksen, kun jouduin kouluaikoina koulujenvälisiin urheilukisoihin. Mietin jo silloin,  onko tässä mitään järkeä. Koettaa voittaa toinen juoksussa ja tuulettaa maaliviivalla omaa paremmuuttaan. Tätä pohdin silloin lapsen ajatuksella.



Missä kaikessa kilpaillaan?

Kilpailu on tullut meidän ihmisten elämässä näkyväksi monella osa-alueella.

Se alkaa jo pienen ihmisen elämässä,  äidin raskauden aikana, kuka on paras ja parhaiten raskauskuosissa pysyvä odottava äiti. Mitä tämä saakaan aikaan kasvavissa ja kehittyvissä ihmissoluissa. Kilpailu jatkuu siitä, kuinka  täydellinen lapsi on syntyessään. Onko meidän lapsi kiltimpi kuin teidän, nukutut yöt paremmuuden mittarina. Koulumaailmassa sitten jatkuu rankka kilpailu. Numerot kertovat sinun olevan joko hyvä tai huono. Kilpailu opiskelupaikoista peruskoulutuksen jälkeen, sitten seuraavaksi kilpailu työpaikoista. Kilpailu työpaikan sisällä, kuka saavuttaa tavoitteet. Kilpailu kauneimmasta ja tyylikkäimmästä kodista, parhaimmista harrastusmahdollisuuksista ja lomamatkoista, joissa on kokenut luksuselämää.

Huomaat jo varmaan,  lista olisi loputon, tässä vain jotain ajateltavaa aiheesta.



Miltä kilpailu tuntuu minusta?

Itsellä kilpailu aiheuttaa ensimmäisenä tunteena siitä pois vetäytymisen. Mikä on niin tärkeää elämässä,  että siitä pitää kilpailla. Elämä itsessään ei ole minulle kilpailu, vaan lahja. Lahja olla ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan omannäköistä ja  hyvää elämää. 

Elämässä, minun mielestäni, suurin merkitys tulisi olla hyvyydessä, toisen ihmisen  ystävällisestä kohtaamisessa, ohjaamisessa  ja kuuntelussa, näitähän me tarvitaan  toistemme kanssa. Pitäisi antaa valtavan iso merkitys sille, miten kauniisti osaat toista kannustaa ja antaa apuasi. Yhdessä toimiminen ei ole kilpailua paremmuudesta. 

Miten usein tähän törmäät työpaikallasi? Miten usein kannustat ja arvostat toista hänen työssään? Miten tunnistat tätä ystävyyssuhteissa? Miten usein kiität saamastasi avusta? Tässä on mielestäni psykologisen turvallisuuden ( vuonna 1960 esille tullut käsite) ensimmäinen lähtökohta yhdessä toimiessamme.  Kilpaillessa kun on aina  häviäjiä ja  niitä joiden epäonnistumiset ruoditaan, riskiskinottajia, joita kannustetaan, joskus myös erilaiset ja erimieliset sivuutetaan. Moniko työpaikka olisi turvallisempi ja näin paljon parempi, moniko yhteistyö olisi sujuvampaa, moniko yksilö olisi tyytyväisempi  elämäänsä. Moniko ystävyyssuhde rakentuisi toisin. Moniko parisuhde puhaltaisi yhteen toisella tavalla.

Voisimmeko olla innovatiivisia, tuottavia, itseämme likoon laittavia ihmisiä ilman kilpailua. Voisivatko tavoitteet olla sellaisia, että niitä täyttäessään ei tarvitsisi kilpailla.

Mitä meille tapahtuu?

Kuinka usein kilpaillessa rikotaan toisen rajoja. Astutaan sille alueelle,  jossa toinen jo on ja pyritään työntämään toinen  pois. Ottamaan itselle toisen paikka. Tämä kuuluu minulle, minä olen paras. Minä ylitän ensin ”maaliviivan”.

Mitä piirrettä tässä kohtaa ihminen ruokkii itsessään? Tätä pohdin nykyisin aikuisen ajatuksin.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämä, kilpailu, turvallisuus, urheilu, työ

Miten rakennan kestävää hyvinvointia?

Keskiviikko 7.7.2021 klo 20:53 - Ulla

Valoa_tunnelin_paassa



Kuva: Ulla

Olet ehkä huomannut seuraavan asian. Tai kokenut lukemattoman monia yrityksiä. Siis, olet pyrkinyt kohentamaan  elämänlaatuasi, parantamaan hyvinvointiasi ja koettanut muuttaa vanhoja tottumuksiasi. Niitä kutsutaan jopa elämäntaparemonteiksi. Ainakin jokaisen pidemmän juhlapyhän ja loman jälkeen kallistat ajatukset tähän suuntaan. Myös vuodenvaihteen jälkeinen aika on suosittu ajanjakso parempaan elämään. Uskon, että hyvin harva on välttynyt tältä ajattelulta. Mediassa voit havaita aiheeseen liittyviä artikkeleita, tarjolla on myös elämäntaparemontin tukea ja ohjausta. Tulokset ovatkin sitten aika vaihtelevia. Onko tuttua?

Koulutin aikoinaan yli kymmen vuotta kehoterapian alueella eri ikäisiä ja eri ammattitaustoista tulevia ihmisiä. Se, mitä usein havaitsin, reilun vuoden koulutusjakosissa, oli ihmisten hyvinvoinnin parantuminen, olemuksen muuttuminen, painon tasapainottuminen, myös suhde omaan itseen parantui. Myös ihmissuhteissa  tapahtui muutoksia, sekä erojen, että uuden kukoistuksen löytymiseen vanhassa suhteessa. Pohdin näitä ja mietin mitä ihmettä ihmisissä tapahtui. Viime aikona olen opiskellut ja oivaltanut uusia asiayhteyksiä.



Mitä meissä tapahtuu?

Oletko tietoinen siitä, missä syklissä  elät elämäsi eri asioita. Oletko mahdollisesti hyvinvoinnin toiminnassasi vasta valmiusvaiheessa, jossa eletty elämä ja opitut mallit estävät etenemistä kohti tavoitettasi eli muutosta. Oletko ehkä jäänyt jumiin tähän vaiheeseen, ja vanhat tavat estävät siirtymistä käynnistymisvaiheeseen.  

Oletko tietoinen, että myös kiintymyssuhdemallisi vaikuttavaa tähän asiaan. Aivan, varhaishistoriasi vaikuttaa tässä nykyhetkessä. Saatat olla suuntaamassa kohti valmiusvaihetta, mutta turvattomuus, luottamus omiin kykyihin, tuen puute ja pettymyksen tuntemuksesi, vanhalta kokemuspohjalta estävät edistymisesi. Kehosi supistuu, mielesi askartelee jossain ulospääsyssä, on se mikä tahansa - usein paluu vanhaan malliin. Olisitko uskonut,  että olemme jälleen näissä asioissa, vaikka puhutaan vain hyvinvoinnin malleista  tai elämäntapamuutoksista. Tai vaikka palautumisen mallin  toteutumisesta elämässäsi!

Toimintajärjestelmiimme vaikuttaa aina kiintymyssuhdejärjestelmä. Pohja ihmisen toiminnalle on turva-turvattomuus, laajentuminen-supistumien,  kohtaaminen-puolustauminen. Tältä pohjalta sitten saatat olla elämäntapamuutoksessa kulkemassa kohti puolustatumista, supistumista ja turvattomuutta. Ne ovat aina kokemus, ei ajatus! 

Kokemus näistä kehon ja mielen toiminnoista onkin sitten aikamoinen este muutokselle. Onko siis mikään ihme, että mitään seuraavia syklin vaiheita ei ole päässyt toteutumaan ja siten toivottu elämäntapamuutos on estynyt. Myös muutosta ja kulkua tukevan ohjaajan, on hyvä ymmärtää mitä vaihetta ihminen käy läpi ja kunnioittaa sitä ja sen rytmiä.  

Näiden lisäksi syklisiä vaiheita on muitakin, mutta tässä edellä oli malli, joka aktivoituu, kun elämäntapamuutokset eivät toteudu. Tämän lisäksi vielä hieman kevyempänä esteenä  seuraava. Oletko arvioinut omaa tavoitettasi suhteessa arvomaailmaasi ja periaatteisiisi. Nämä saattavat muuttua elämäsi varrella, mutta niitä on joka tapauksessa tarkasteltava suhteessa tehtäviin muutoksiin. Arvojen ollessa ristiriidassa tekojen kanssa,  kamppailet itsesi kanssa, matkan varrella rakentuneita arvopohjia vasten. 

Pohdin, miksi kehoterapian koulutuksessa ihmiset sitten muuttuivat. Ensinnä siihen vaikutti ihmisten  uteliaisuus, kyky toimia kehon kautta, lupa heittäytyä turvallisessa ympäristössä kokemaan uutta. Toimimaan toisella tapaa kuin on aiemmin toiminut. Suostuminen hengittämään vapaasti, rentoutumaan, liikuttamaan kehoaan luonnollisen liikkeen avulla. Ihmiset ikään kuin lopettivat elämänsä suorittamisen ja uskaltautuivat elämisen leikkiin. Tähän liittyy myös kehon kuuntelu ja sen viestien todesta ottaminen. 

Ajattele

Ajattelepa sitä, että voisit suhtautua  itsekin  muutokseen uteliaasti, kuin lapsi,  leikin lailla. Valitsisit vain vapaan elämän.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hyvinvointi, elämäntapa, toimintajärjestelmä, kiintymyssuhde, sykli,

Narsismin voittamisen salaisuus

Sunnuntai 19.7.2020 klo 12:24 - Ulla

4BD5D5CA-DC80-4B79-B1F6-463796367078.png


Narsismin voittamisen salaisuus

Elämässä ihminen kohtaa ihmisiä. Ihmisiä, jotka kaikki ovat omalle kasvulle lahja. Ne vaikeatkin ihmiset. Tässä hieman ajatusta narsismista ja sen vaikutusten väistymisestä. Vankkaan kokemukseen pohjautuen avaan muutaman kohdan, koska tämä on myös palautumisen syvää olemusta.  Palautuminen tasapainoiseen hermoston tilaan, sen ymmärtämiseen, että jokaisen ihmisen kohdalla olet valmis aktivoitumaan muistoista lähtöisin. Silloin kun tiedät, voit valita.

Anteeksianto

Tätä olen miettinyt aivan viime aikoina enemmän. Mille annetaan narsistin kohtaamisessa anteeksi? Sille pahuudelle, jota kohdataan vai teoille, erotettuna ne tekijästä. Vaikeuksia tässä tuotti sen tiedostaminen, että näissä  ihmisissä voi havaita sen hätääntyneen kaltoinkohdellun pikkulapsen, jota koettaa suhteessa ihmiseen pelastaa. Voinko olla antamatta anteeksi tekoja, jotka pohjautuvat tähän hänen historiaansa?
Ajattelen nykyisin näin. Teot ovat aikuisen, ajattelevan ja tietoisesti toimivan  ihmisen tekoja. Anteeksiantamattomia  tekoja toisen ihmisyyttä vastaan. Itsensä vuoksi on annettava anteeksi ihmiselle, mutta tekojen muotoa ja sanojen solvausta ei voi antaa anteeksi. Jos antaisi anteeksi kohtelun, voisi samalla hyväksyä sen, että toinen ihminen pyrkii järjestelmällisesti nujertamaan ja alistamaan mielesi toisen tahtoon. Mikään vähempi ei riitä, eikä sekään ole riittävää.
Anteeksianto tässä kohdassa kohtaa sitä pientä lasta, joka hätääntyneenä ei tiedä mitä tehdä. En tiedä, onko narsismi asia, jonka saa syntymässä, mutta  sosiaalinen ympäristö antaa siihen ison osan. Anna siis anteeksi sille pienelle hyvälle osalle toista!  

Kiitollisuus

 Sinun ei enää tarvitse epäillä itseäsi. Tunne kiitollisuutta, koska vääristyneet kuvasi ihmissuhteesta rapisevat pois. Voit elää onnellista ja hyvää elämää tulevaisuudessasi ihmisen rinnalla jota sinun ei tarvitse hoitaa, palvoa ja tällainen ihminen ei oikeasti tarvitse sinua mihinkään.  Sinä voit tarjota rakkauttasi ja se on se mikä riittää. Sinä et ole se, joka toiminnallaan mahdollistaa mitään.  Voit tämän tarpeettomuuden kokemuksen kautta antaa itsesi  luvan olla sinä. 
Koe kiitollisuutta myös siitä, että opit olemaan rauhassa yksin. 
Tunnet, ehkä jossain vaiheessa, kiitollisuutta siitä, mitä kaikkea tämä on sinulle  opettanut. Selviytyminen on mahdollista, vaikka tunnet tarpovasi jossain syvyyksissä. Tunnet oman mielesi ja sen pystyy toimimaan hyväksesi. Olet kiitollinen siitä, että tämä kokemus on antanut sinulle ikäänkuin lahjan. Pystyt toimimaan tasapainoisesti, rauhallisesti, herkästi vaistoten ja ymmärtäen ihmisten tuskan erilaisia asteita. 

Kuolema

Narsismi ei katoa toisen kuollessa. Se mitä on tapahtunut elää sinussa. Kuolema ei ole vapauttaja, sitä ei kannata odottaa pelastajaksi. Kuolema tuo narsismin jälleen lähellesi.  Jälleen käsiteltäväksi.  Kunnes olet valmis.

Elämä

Narsismi elää meissä jokaisessa jollain tasolla.  Kohtaamme näitä voimakkaasti käyttäytyviä narsistin tavoin toimivia työssä, vapaa-ajalla, koulutuksissa, oikeastaan missä tahansa. Kohtaamme lievempää narsistista käyttäytymistä. Voimme tunnistaa narsistista piirteitä myös itsessämme. Näissä kaikissa tilanteissa on mahdollisuutesi oppia jotain. 
Puolustukseksi  toimii. Vahvistut. Tämä riittää. Voittaminen on anteeksiannossa, kiitollisuudesta ja elämän jatkuvuudessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, elämä, narsismi, vuorovaikutus, kokemus

Usko

Tiistai 24.3.2020

44099388-51A6-43E0-BF1F-D543BF09D272.jpeg



Usko?

Ulkoilun ollessa vielä sallittua lähdin  pihalle ja kävelin kohti metsäpaikkaani. Entisenä metsänomistajana, metsurina ja metsänhoitajana, juuri metsä on ollut toinen kotini ison osaa elämääni. Ohitin matkallani kirkon ja ajatukset liikkuivat ihmisen uskon suuntaan. Kirkko on ollut ihmisille uskon, myös toivon ja rakkauden etsinnän paikka epätoivon hetkillä, läpi historian.  Nyt tuo tila on suljettu ja kokoontumiset yhteen estetty. Tarjoaako nettikirkko nyt lohdutusta sitä hakeville, näillä alueilla, toivottavasti. 
Olemme ehkä, osa ainakin, vieraantuneetkin kirkosta ja sen opeista. Siirtyneet vapaampaan valintaan, toisiin kirkkoihin ja toisenlaisiin uskoihin, kun täällä Suomessa tarjottavat näkemykset. Toisien valinta on uskoa ei mihinkään, tavallaan uskoa sekin.

Luontousko

Yllättävän moni suuntaa nyt  askeleensa metsään, johon minäkin matkasin. Metsä on ollut nykyisin hieman ”muotipaikka”, jonne ihmiset menevät rauhoittumaan, kokemaan yhteyttä, puhdistamaan mieltänsä ja latautumaan. Nyt syy voi olla jopa turvallisuuden tunteen tavoittelu. Olet ehkä kuullutkin seuraavia; luonto hoitaa, luonto ei tuomitse, luonto parantaa, luonto ruokkii meidät  ja luonto on hyvästä. Uskoa se on tämäkin. 
Luonto voi olla myös ihmisille ankara, tuhoisa ja kuolettava. Luonto voi viedä jopa ravinnon ja koetella siten myös elämisen uskoa. Näyttää siltä, että juuri luonto näyttää meille tässä hetkessä voimaansa. 

Mistä ihmeessä uskosi kumpuaa?

Tarpeeksi kauan asiaa ihmeteltyäni voidaan edelleen todeta, että  meillä olevan valtava tarve uskoa. Tarve uskoa parempaan huomiseen tai ainakin parempaan tähän päivään. Usko omaan, läheisten ja ihmiskunnan selviytymiseen. Meillä, suurella osalla ihmisistä, on tarve luoda sitä uskoa itseen ja ympäristöön. Varsinkin silloin, kun epävarmuus, epäusko, epätoivo, epäluulo ja epäily nousevat pintaan. 
Usko on ihmisen suuri lahja. Usko pitää meidät juuri nyt  pinnistelemässä eri työtehtävissä ja  usko auttaa yrittäjää jaksamaan.
”Me uskomme vahvasti, että tulemme tästä nousemaan” kertoo juuri mieshenkilö televisiouutisissa. Mistä tämä kumpuaa?
Tunnistan tämän myös itsestäni. Haluan uskoa.
Mihin oikeastaan uskon? Elämään. Uskon elämään, joka on kaikkialla. Uskon, että jokaisen elämä on pyhä.
Uskon elämään, joka tapahtuu juuri parhaimmalla tavalla. Uskon elämään, joka tarkoittaa vain hyvää. Uskon, johonkin ihmistä suurempaan, johon ei ole sanoja.
Uskomme on yhteistä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: usko, elämä, luonto

Liikunta

Tiistai 16.10.2018 klo 8:05 - Ulla

KirjatF7-49E7-844D-2733636D2CAF.jpeg

Mielenkiintoni herätti viime viikolla eräs asia. Eksyin hulluille päiville ja pakenin sitä ilmiötä liikkeen yläkertaan, kirjaosastolle. Aika humahti, katosin johonkin flow-tilaan, kaikkien kirjojen maailmaan. Ympärillä oleva tohina muuttui kohinaksi ja tempauduin mukaan moneen mielen ja psyykkiseen metodiin, kertomuksiin eri  kirjojen sivuille. Tämä on tyypillistä minua, silloin kun keskitytään, se tapahtuu näin. Aika menetti merkityksensä.

No niin, selailin onnellisuutta, mystisyyttä, hyvän päivän sanan kirjaa, psykologiaa ja rakkautta. Tällä kertaa mukaani ei lähtenyt yksikään kirja, eräs kyllä jäi mietityttämään. Saattaa olla, että haen tämän kirjan, joka koski elämää, kun se on eletty. Kirja nousi esille jälleen eilen, kun tapasin psykoterapeuttiystävääni. Se aihe on, ehkä nyt, minun ajatuksissani merkityksellinen.

Tämä ei kuitenkaan ollut se juttu. Ajattelun kohteeni oli Liikunta. Liikuntahyllyllä oli suuri määrä kirjoja, uutuuksia, käsikirjoja, venytystä, joogaa eri muodoissaan, kuntosalia, 300eri harjoitusta, opasta joka näkökulmasta.
Jotenkin tuo psykologian teema vielä menee kirjan kautta opiskeltua, mutta tuo liikunta. Kuinka moni oikeasti lukee liikuntaa kirjoista? Tämän kysymyksen äärellä istuin hyllyjen välissä.

Tiedän työstäni kuntoutuksen parin vuosikymmenen myötä, kuinka vaikeaa ihmisten on lähteä ohjeiden mukana hoitamaan itseään kuntoon. Vaikka olkapää tai selän harjoitukset olisivat kuinka terveellisiä,  ne jäävät toteuttamatta. Nykyisin ohjeita ei anneta edes niin paljon, kuin joskus muinoin. Niitäkään ihmiset eivät tee. Ei ole aikaa tai viitselijäisyyttä. Eli tästä näkökulma, koko kirja täynnä erilaisia ohjeita, liikeohjeita. Kyllä, ammattilaiset lukevat, mutta entä se suuri yleisö?

Ehkä näiden kirjojen tarkoitus onkin vain  hetkeksi herättää liikkumisen mahdollisuutta. Pohtia saunajoogaa, joka tehdään saunassa ilman kirjaa, juoksuopasta, joka juostaan ulkona tai radalla ilman kirjaa. Kuntosalilla, niin en sielläkään ole kirjaa kenelläkään nähnyt mukana. 
Kaikki kunnia siis niille, jotka näitä oppaita tuottavat. Seuraani tämän hyllyyn luona ei liittynyt kävijöitä tai  ostajia, mutta mieleen liittyvällä hyllyosastolla oli ruuhka-aika ajoittain. Eräs pyöritti kirjaa Idiootit ympärilläni ja se taisi jopa lähteä mukaan. 

Mikä meitä siis kiehtoo? Mieli ja sen matkat. Mielenliikkeet. Mielen mahdollisuudet. Tunteet ja niiden ilmiöt. Tunnekoukut ja lukot. Terveellisyys ja terve elämä. Elämä ja sen kulku. Elämä ja ihmissuhteet . Elämästä selviäminen. Elämä ja sen jälkeinen elämä. 
Miten olisi Mieliliikkuja?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, mieli, elämä