Blogi | PalautumiskouluPRO

Olemme luotuja olemaan!

Sunnuntai 14.3.2021 klo 10:27 - Ulla

Ole ja lepää, tee ja nauti!

Toimintamme perustuu tekemiseen ja lepoon. Ihminen on siitä mielenkiintoinen olento, että parasympaattinen eli lepotila on meille aikojen alusta ollut vallitseva. Voisi hieman kärjistetysti sanoa, että olemme luotuja olemaan. Luin juuri artikkelin ihmisten, aikojemme alusta lähtien, keksimistä laitteista. Niiden aikainen tarkoitus on ollut koneellistaa toimintaa ja antaa ihmiselle mahdollisuus olla enemmän levossa. Lopputoteamus oli, ihminen kun on luonteeltaan laiska ja haluaa olla. Tästäkin voi olla sitten eri mieltä.

Painopiste tieteellisessä tutkimuksessa on keskittynyt vuosikymmeniä sympaattisen eli tekohermoston toimintaan. Vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana onkin levon tarpeemme eli parasympaattinen hermosto noussut esille kaikessa tärkeydessään. Esimerkiksi rauhoittumisjärjestelmän tuominen tutkimuksen näkökulmaksi. (Uvnäs-Moberg, 2007.)

Muistan 90- luvun alussa, kun tätä aluetta pidettiin melko vähäpätöisenä. Hoidollisesti vein parasympaattisen hermoston rauhoittamisen työtapaa eteenpäin polikliinisessä fysioterapiatyössä vuonna-96. Minulle ohjattiin lääkärin toimesta asiakkaat, joita ei perinteisen fysioterapian lähestymistapa auttanut. Niinpä parasympaattisen hermoston toimintaa rauhoittavat/aktivoivat menetelmät ja niiden tulokset olivat nähtävissä jo silloin. ( jännitys, kipukierre, päänsärky, migreeni, väsymys, uupumus, masennus, burnout, vatsaoireet, levottomuus, masennusryhmät) Ei siis ihme, että olen näin kauan puhunut palautumisasian puolesta.

Toimintamme ääripäät on hyvä tiedostaa

Näiden parasympaattisen ja sympaattisen toiminnan ääripääthän ovat niitä vakavasti haitallisia, eli silloin seurauksena ovat vagotonia tai sympatikotonia.

Vagotoniahan on tila, jossa syke on vaarallisen alhainen ja voi johtaa tajuttomuustilaan ja jopa kuolemaan. Tässä hieman oireluetteloa: hikoilu, kylmänkostea iho, rytmihäiriöt, pyörtyminen, lisääntynyt syljeneritys, hengityshäiriöt, flegmaattisuus ja hitaus. Sympatikotonia on sitten päinvastainen ilmiö, tämä on sitä tuttua oirekuvien aluetta lähes kaikille. Tunnistat ne kuormittuessa. Siinäkin sydän kuormittuu, nyt liiallisesta sykkeestä ja ääripäässä on sydänkohtaus. Nyt kun ääripäät on selviä, niin ihmiselle parasta olisi tasapainon tila näiden toimintojen välimaastossa. Nämä tilat vaihtelevat luonnollisesti ja sitä kutsutaan sympatovagaaliseksi toiminnaksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna kaiken ollessa vallan mainiosti elimistö toimii, elpyy, toimii, elpyy, toimii, elpyy!

Nostan seuraavaksi esille kaksi tärkeää asiaa, hengityksen ja mielihyvän. Nämä asiat ovat niitä, joita kohti kuljemme tässä elpyy- toimii tilassa aivan automaattisesti. Välillä kyllä saattaa tuntua, että toisen mielihyvään pyrkiminen näyttäytyy mielipahana.

Hengitys tasapainottajana

Hengityksellä pyritään, aivan luonnollisesti, autonomisen hermoston toiminnan tasapainoon. Hengitys rauhoittaa sen vuoksi, koska vagus eli kiertäjä-, eli lepo-, eli vaeltajahermoksi kutsuttu parasypaattinen hermo kulkee myös vatsan alueella. Luonnollinen palleahengitys hieroo pumppaavalla ja aaltoimaisella liikkeellä vagushermoa ja saa siten aikaan rauhoittumisen ja tasapainon ilmiön koko kehoon. Tämä on nyt hyvin yksinkertainen versio hengityksen merkityksestä hermostoon.

”Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään palleajännityksen eikä siten kehon jännityksen laukeamiseen. Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.” ( W.Reich 1935-40.) Huomaa, kuinka varhainen näkemys hengitykseen onkaan. Tämä länsimainen näkemys perustuu autonomisen hermoston toiminnan ymmärtämiseen, anatomisiin rakenteisiin ja tieteellisiin tutkimuksiin.

Tärkeä asia, joka on hyvä tiedostaa, että hengityksessäkin on tarjolla eri menetelmiä, varmasti kaikki vallan hyviä. Tässä kohdassa on tärkeintä tiedostaa se , mikä ”menetelmä” milloinkin on parasta olla käytössä ja missä vaiheessa. Lukkiutuneen, jännityyneen ja mahdollisesti vahvan suojareaktion alaisuudessa olevaa kehoa ei vain pusketa hengittämään. Kaiken perustahan oli tuo aiempi, luonnollisen hengityksen palauttaminen ja sen jälkeen moni menetelmä on mahdollisempi toteuttaa. (Menetelmiä esim. Buteyko , WimHof, Rebirthing, Transformational).

Emootoiden tasapaino

”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, jonka seurauksena on ahdistus. (muut tuntemukset) Miellyttävän tuntemuksen suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä. (W.Reich 1935-40.)

Parasympaattien toiminta siis kulkee kohti mielihyvää. Se liittää ihmisiä turvallisuuden kokemuksen kautta toisiinsa ja vuorovaikutukseen. Solumme reagoivat kasvusuuntaan, ravintoon ja turvaan, ja soluja ne hermosolutkin ovat. Tämä tapahtuu hienosti, kun kaikki on hyvin eli ihminen on tasapainoisessa turvallisuuden tilassa. Mielihyvän tilassa.

Nykytiedon ja myös vanhan anatomisen tiedon mukaan, parasympaattiset hermot kuitenkin haarautuvat eri osiin ja myös parasympaattisessa hermostossa on kaksi haaraa. Lisäksi eri hermoihin liittyviä parasympaattisia säikeitä. Myös parasympaattinen reaktio voi reagoida mielipahaan. Parasympaattinenkin toiminta johtaa silloin sisäiseen vetäytymiseen, sulkeutumiseen ja supistumiseen. Mielipahan tilassa.

Tässäkin kohtaa on hyvä tiedostaa, mikä ”menetelmä” milloinkin on käytössä. Onneksemme keho on viisas ja ratkoo näitä tilanteita aivan luonnollisesti. Kulkiessamme kohti mainittuja ääripäitä hermoston toiminnassa, tärkeäksi muodostuu tieto ja ymmärrys ihmisen toiminnasta. Varsinkin, jos olet ohjaavassa roolissa toisen ihmisen kanssa toimiessa.

Hengitys tasapainossa ja mielihyvä kokemuksena ovat palautumista!

2 kommenttia . Avainsanat: Hengitys, mieleihyvä, autonominen hermosto, sympattinen, parasympaattinen, palautumien, mielipaha, oleminen,

Neuvottelu ja kiitos elämän ohjenuorana, vai jotain ihan muuta?

Tiistai 9.2.2021 - Ulla

Havahdun eri aiheisiin työn ja myös oman elämän kokemusten kautta. Eri ikäisenä ympäröivää maailmaa tarkastelee eri tavoin. Viimeksi kirjoitin kasvusta, ja sitähän tässä kokee allekirjoittanut myös matkallaan. Onnekseni elämässä on näitä kuuden eri kasvun osa-alueen toteutumisen hetkiä aina ajoittain. Sillä niiden mahdollisimman monen kohdan yhtäaikaisen toteutumisen sivutuotehan on Onni. Seuraavassa onnen vastakohtia eli käskytys ja moite.

Käskyt ja moitteet elämän ohjenuorana, jatkuvatko ne sinulla edelleen?

Aiheet, joita nyt pohdin liittyvät käskyihin ja moitteisiin. Käsky on se sanamuoto, jossa pyritään tottelevaisuuteen. Positiivistakin tässä mallissa on, eli asiat saadaan selkeillä käskyillä tapahtumaan. Selkeimmin se näkyy koirankoulutuksessa; istu, high five, paikka. Käskymuotoa ihmisten kanssa toimiessa käytetään tarkoituksella esimerkiksi dementikkojen parissa. Syynä on se, että toivottava tapahtuma toteutuu näin paremmin, kun viestin vastaanottamisessa on jo selkeää heikkoutta. Työskentelin aikoinaan dementia osastolla ja opin, kuinka tämäkin tapa voidaan tehdä lempeällä käskyllä. Se menee esimerkiksi näin, Irma..❤️istu.

Omassa nykyisessä työssä, joissain tapauksissa käskyt toimivat pyytelyä paremmin, esimerkiksi ohjatessa liikettä ryhmätyöskentelyssä. Malli, viitsisitkö nostaa kättä, ei oikein toimi.

Sitten pohditaan käskyttämistä ja käskyjä hieman enemmän. Käskyttäminen voi olla myös malli, johon olet kasvanut. Olet oppinut noudattamaan ja tottelemaan, koska se on ollut ainoa vaihtoehto. Seuraus tottelemattomuudesta olisi ollut jotain uhkaava. Sen enempää pohtimatta kasvat ja jatkat tätä mallia. Tuot sen mallin ihmissuhteisiin ja työpaikalle, yleensäkin vuorovaikutukseen. Taidot neuvotella ja keskustella toisen ihmisen kanssa ovat silloin kehnot, ethän ole oppinut itsekkään saamaan muita malleja tai vaihtoehtoja. Jatkat itse tätä käskemällä ohjaamista. Ulospäin se voi kuulostaa tällaiselta; tule tänne, hae tuo, anna tuo, mennään tänne, nyt tehdään näin jne.

Saatat huomata näitä arjessasi ihmisten toimintana. Huomaatko mikä puuttuu? Tällä toiminnalla saa ehkä aikaan joskus loistavia tuloksia, mutta se ei ole muista ihmisistä oikein pidetty tapa, tai edes ihminen itse ei pidä toimintatavastaan.

Seuraavana pohditaan moitetta. Moite on toisen toiminnan negatiivista arviointia eli parjaamista. Positiivisesti ajatellen ja oikein annettuna sen viesti on korjaavaa palautetta, joka tuottaa korjaavan tuloksen mahdolliseen virheeseen ym. Moite on saattanut olla myös tapa kasvattaa. Moite on saattanut olla helpompi antaa kuin kiitos. Moitetta jatkuvasti saanut, ei koe arvostusta ja mikään oma teko ei riitä. Moittiminen voi olla myös kasvatuksen selitys, ettei lapsi vaan luule itsestään liikoja. Nämä kaksi, käsky ja moite, liittyvät myös usein ja helposti toisiinsa.

Kysymys kuului, kuinka paljon käytät näitä malleja arjessasi? Saatat huomat, että ne ovat joko kasvatuksen jatkumo tai olet ne aikuisuudessa ihan itse valinnut myös itseesi kohdistuvana.

Yhteys palautumisen tilaan

Palautumiseenhan nämä liittyvät hyvin selkeästi. Nyt kun tiedetään ihmisen toiminnan liittyvän olennaisesti hermostoon, niin tarvitsee vain kuvitella noita tilanteita. Käskyttämisen tilanne saa aikaa ensin tietysti sympaattisen reaktion, mutta käskyttämisen jatkuessa mennään jossain vaiheessa, alivireään alisteiseen tilaan, luovutetaan ja annataan periksi. Tämän voi nähdä aikuisuudessa käskytystilanteesta vetäytymisenä, keskustelun loppumisena ja myös ihmissuhteiden eri muotojen loppumisena.

Moite tekee hermostollisesti aivan samaa, ensin nousee ylivireys ja se saattaa nousta aktiiviseksi, joka moitteen myötä. Oma puolustus aktivoituu, oma oikeudenmukaisuuden periaate syttyy, ihminen ei halua antaa periksi, varsinkin jos itse tietää olevansa oikeassa. Kuormat syntyvät, kasvavat ja hermosto ei palaudu. Tämän voi aikuisuudessa nähdä jännitteiden syntymisenä, tuntea kehossaan kireyksinä ja pitkään jatkuessaan tilanne joko ”räjähtää” tai sitten väsyttää ihmisen.

Pohdi hetki, kuinka usein käsket, etkä anna muille tavoille toiminnan mahdollisuutta. Onko taitosi ollut käskyttämisessä ja oletko sen kautta saavuttanut itsellesi tärkeitä asioita. Pohdi, milloin moite on kiitoksen päällä. Monesti, jos kiitoksen ilmaiseminen toiselle tuottaa vaikeuksia, mallisi voi tämä. Mitä pitäisi tapahtua, että sinun toimintasi muuttuisi? Miten se tapahtuisi? Huomaatko, että kuormitat näillä tavoilla itseäsi ja myös muita?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Käsky, moite, hermosto, palautuminen, muutos, kasvu,

Ahdistus, paniikki ja sanat kehollisessa järjestelmässä

Maanantai 6.1.2020 klo 17:57

Asiakkaiden kanssa tulee usein esille kokemukset ahdistuksesta, paniikista, hengityksen vaikeudesta, epämiellyttävistä tunteista ja kyvyttömyydestä sanoittaa kokemustaan. Ihmiset ovat hädissään näiden tuntemusten kanssa. Avaan heille aina tietoa ahdistuksen fysiologiasta. Ahdistuksen kehollisen perustan ymmärtämisen jälkeen teemme kehollista ahdistuksen purkua. Hengityksen vapaa virtaus on oleellinen osa kehon ja mielen vapautta. Lisäksi sanojen purkava merkitys kehollisessa järjestelmässä on saatava ihmisen tietoisuuteen. Näihin käytän apuna ”minä tarvitsen” - korttimallejani. Koska nämä asiat ovat niin tärkeitä nostan ne uudelleen esiin myös täällä blogissa.

Olen tehnyt kehoterapiaa eli kehon kautta työskentelyä vuodesta -94 lähtien. Kehoterapiahan on työskentelyä kehon toimintaa tutkien, havainnoiden ja ymmärtäen. Kehoterapiaan liittyy myös ymmärrys hermoston toiminnasta, hengityksestä ja nykytiedon mukaan ymmärrys sellaisesta kuin kehon järjestäytymisestä. Tähän liittyy myös ne segmentit, joista puhumme Palautumisohjaajakoulutuksessa. Siksi tämä kuvakin on kirjoituksen alussa.

AHDISTUKSEN SELVENTÄMINEN FYSIOLOGISESTI

”Ääreisverisuonten supistuminen lisää ahdistusta, kun taas ääreisverisuonten laajentuminen tuo mielihyvän tuntemuksen. Sisäinen jännitys johtuu veren virtauksista ruumiin keskustaan ja sydämen alueelle, ja se herättää meissä ahdistuksen. Vastaavasti voimakas veren virtaus ääreisosissa poistaa sisäisen jännityksen ja sen mukana ahdistuksen fysiologisen perustan.” ( W.Reich)

Kosketus, se tuttu ja turvallinen vaikuttaa ääreisosien verenkiertoa aktivoivasti ja siten lievittää ahdistusta. Tämä voidaan todeta sykevälivaihtelumittauksellakin. Hyvää tekevä ja turvallinen kosketus palauttaa ehkä muita keinoja tehokkaammin. Kuljemme silloin poikkeuksetta kohti mielihyvän kokemusta. Silloin, kun se ei toteudu, sitä seuraa ärtymyksen tunnereaktio. Kosketuksen lisäksi tai sijasta voidaan tarvita liikettä. Liikettä joka lempeästi purkaa ja tuo kehon sisäisen paineen sisältä ulospäin. Siten sen on mahdollista purkautua turvallisesti.

HENGITYKSEN KEINOTEKOISET HARJOITUKSET

”Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään palleajännityksen eikä kehon jännityksen laukeamiseen. Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.”(W.Reich 1935-40.)

Hyvin usein kohtaan näitä mekaanisia hengitysmalleja. Hengitys on lukossa ylhäällä tai alhaalla. Uloshengityksen huokaisua ei osata vapauttaa, vaan se on suoritus. Sisäänhengitykssä koko keho saatetaan aktiiviseen tilaan eli suoritukseen. Onneksi näistä voidaan ymmärtämisen, harjoittelun ja tiedon avulla löytää tie vapaaseen ja virtaavaan hengitykseen. Siihen, jossa ei ole oikeata ja väärää mallia. Hengityksen ja kehon yhteys on löydettävä laajemmin kuin esimerkiksi uloshengitystä pidentämällä. On tunnistettava koko kehon liike yhteydessä hengitykseen ja oivallettava mitkä kehon segmentit ovat lukkiutuneet. Niille on kehon järjestäytymisessä syynsä, joita ei ole tarkoituskaan hetkessä purkaa.

EMOOTIOIDEN SYKE

”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, seurauksena ahdistus. ( muut tuntemukset) Miellyttävän suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä.”( W. Reich)

Me elävät olemme kuin meduusan liike. Meissä tapahtuu yksinkertainen supistuminen ja laajentuminen. Se on elämämme syke. Se on myös tunteiden syke ja jos se häiriintyy seurauksena on jännitys. Jännitys taas saa aikaan stressiä, unettomuutta, ahdistusta, joten juuri tästä syystä on tärkeä ylläpitää palauttava liike. Ei siis mikä tahansa, vaan kehon järjestäytymiseen liittyvä purkava liike.

SANOJEN MERKITYS KEHOLLISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ

”Elollinen organismi ilmaisee itsensä liikkeessä, ja näin puhutaan ilmaisuliikkeestä. Tämä on elollisen organismin liikkumista ulospäin ja sillä on emotinaalinen ilmaisu. Jokainen emotionaalinen ilmaisu on sidottu liikkeeseen. Ilmaisu voi olla myös jähmettymistä ja liikkumattomuutta.

Elollinen toiminta ei ainoastaan ala ennen sanallista kieltä ja ole sen ulottumattomissa, vaan sillä on ennen kaikkea ilmaisuliikkeen muotonsa, joita ei voida sanoin ilmaista.”(W. Reich)

Tähän liikkeen tuomaan ja ilmaisemaan tietoon perehdyin kehoterapian lisäksi psykofyysisen psykoterapian koulutuksessa. Syvään keholliseen tietoon itsestä ja kehollisesti sen ilmaisusta ja siten tuomisesta tietoisuuteen. Sanalliseen tuottamiseen, siten että sanojen sisältö vastaa kehon viestiä. Siten ihmisolennon on mahdollista voida tosi hyvin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hermosto, tunne, hengitys, palautuminen, ahdistus, paniikki, keho, kehoterapia

Palautumisen mahdollisuus

Maanantai 25.11.2019 klo 10:00

Olemme kiertäneet Suomea useammalla paikkakunnalla. Luennoimassa palautumisesta ja siitä, kuinka sen toteuttaminen on mahdollista. Kukin voi tarkastella luennoilla omaa palautumistaan hiljaa tai napakasti itsekseen ja omaan arkeensa peilaten. Luennoilla voimme puhua vain siitä, joka on kirjoitettua ja tutkittua faktaa. Meillä ei ole kikka- ja vinkkilistaa, joka toimisi kuin palautumisburana, jonka ottamalla palaudut, nukut yösi heräämättä, olet virkeä ja jaksava. Me emme voi luvata muutosta ilman yksilön omia pieniä huomioita ja tekoja. Näistä yksilön omista teoista se kestävä hyvinvointi sitten muodostuu. Luennoilla ohjaamme huomioimaan tapaa ajatella asioita, tehdä se itselleen lempeästi ja pienesti. Herättelemme ihmisiä itsen ja kehon hälytysjärjestelmän kuulemisen keskiöön. Palautuminen ei ole katoava trendi, tai mielipide, vaan se on elämisemme ehto. Itseä paremmin kuulemalla on mahdollista elää hyvää elämää.

Muutoksen mahdollisuus

Palautumiseen liittyy oleellisesti sana muutos. Muutos siihen suuntaan, jonka jo tiedät, olet siitä lukenut ja kuullut. Palautumisessa ja sen toteuttamisessa kompastut helposti sellaiseen asiaan, joka on tuttu esimerkiksi painonpudotuksen alueelta. Lukuisat painon pudottamiseen liittyvät ohjeet, luennot, erilaiset ruokavaliot ja ohjelmat tiedetään, mutta ne eivät vain ole tuottaneet tulosta. Kuulostaako tutulta? Tiedetään, tiedetään, mutta lopputulos ei ole toivottava. Palautumisessa on aivan samat vaikeudet. Yllättää tai ei, näissä asioissa on myös paljon samoja rakenteita.

Muutoksen mahdollisuus on aina ihmisessä itsessään, sitä vain haetaan itsen ulkopuolelta. Olisihan se huomattavasti helpompaa olla ohjattavana, liikuteltavana, jopa ajatusten tasolla toisen ohjauksessa, kuin uskaltautua itse pysähtymiseen ja kuulemiseen. Ulkopuolelta tuleva ohjaus, on se sitten ravintoon, uneen tai liikkeeseen liittyvää, ei riitä. Me emme pääse mihinkään siitä tosiasiasta, että palautumiseen liittyy keho, paremminkin hermosto ja sen toiminta. Säätelyn keinot eivät ole automaattisesti samoja kaikille, vaan opeteltavia itsen kautta. Palautumiseen liittyy myös koko elämän matkasi vuorovaikutukset ja ympäristö, jossa olet elänyt ja elät. Minkälaisia kohtaamista matkasi varrella koet ja kuinka ne avaavat sinulle oman elämäsi kuormittavia kohtia. Kuormitusta löytyy työstä, kotoa, läheisistä ja vähän kaukaisemmistakin ihmissuhteista. Näiden lisäksi kuormitusta löytyy vapaa-ajalta, liikunnasta, liikkumattomuudesta, ravinnosta ja tunteista.

Vuorovaikutus ja palautuminen

Silloin, kun olet kuormittunut tai alivireässä olotilassa, voit etsiä tietä sopusointuisempaan olemisen tilaan. Tähän tilaan palaamisen ymmärrät todeksi vasta sen kautta, kun ymmärrät oman hermostollisen reagointimallisi. Nämä mallit ovat kirjautuneet kehoosi ja mieleesi. Ne ovat koko kehon järjestelmässä, joka saattaa aktivoitua joka kerta, kun astut oman kuormituksesi ansaan. Lähes joka kerta se on sinun kuormituksesi ”akilleen kantapää”. Kehosi järjestäytyy jokaisen kohdatun ihmisen ja tapahtuman kautta, tulkitset huomaamattasi mikroliikkeitä ja ilmeitä. Näiden tulkintojesi mukaan joko vapaudut tai et. Tiedämme tämän asian kehoterapian ja sosiaalisen oppimisen teorian ja tiedon kautta. Tämän vuoksi palautuminen on niin monitahoinen asia. Juuri tässä piilee se taika, joka kiinnittää sinut tapaasi toimia, kuormittua ja sen vuoksi sitä on niin vaikea muuttaa hetkessä ja vinkeillä. Vuorovaikutus on se, joka on läsnä elämäsi matkalla, alusta loppuun.

Pienet korjaukset

Siksi, lähesty itseäsi pienin korjaavan keinoin, pysähtelyn, palauttavan liikkeen, rentouden, luonnon vaikutusten, kosketuksen, lempeän ja turvallisen vuorovaikutuksen keinoin. Siten hermostosi rauhoittuu. Hälyt kehossa pomppaavat pois päältä ja turvallisuus palautuu elämisen kokemiseen. Tee muutoksia, jotka koet itsellesi mahdolliseksi aina siihen suuntaan katsoen, että kohennat hyvinvointiasi. Saatat yllättyä, palautua!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, hermosto, säätely, palautumisburana, muutos

Nimeni on Huoli

Perjantai 20.9.2019

Nimeni on Huoli!

Tämä pohdintani johtuu trauma ja kehollisuus koulutuksesta, johon osallistuin muutamia viikkoja takaperin. Se sitten johti ajatukseni huolen jähmettävään, lamaannuttavaan tai suorittavaan tapahtumaan ihmisessä. Siihen tilaan, johon liittyy kehon lamaantuvan tilan mahdollisuus tai liikkeen säilyttävä mahdollisuus. Hermostohan toimii aina jompikumpi puoli voitollisena. Nyt puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti stressin tuomasta kuormituksesta. Kuinka se vie meiltä voimavaroja ja kuinka olemme hermoston tasolla kuormittuneita. En vie tätä ajattelua voimakkaan ylikuormituksen suuntaan, vaan enemmän mielen ja hermoston tilaan, joka on hetkelliseen jähmettymiseen ja lamaantumiseen liittyvää. Kutsun sitä nimellä Huoli.

Pitääkö olla huolissaan?

Tapaan työssäni ihmisiä, joiden elämäntapana on huoli. He ovat ihmisinä hyvin toimintakykyisiä, ahkeria, aikaansaavia, huolehtivia ja empaattisia. Ongelmana ei ole lainkaan ylikuormittuminen työstä, tapahtumista tai asioista. Keho ja mieli kestävät ylikuormittumista varsin hyvin, niin työstä kun monista arjen asioista. Ongelmaksi koituukin huoliajattelu. Huoliajattelussa keho saattaa hyvin pienesti jähmettyä ja lamautua vuorotahtia. Sitten seurauksena on suoritus, joka on melko ylivirittyneessä tilassa tapahtuvaa. Aivan sama kumpi on voitolla, keho ja mieli ovat kovassa rasituksessa. Järki pystyy tiettyyn pisteeseen säätelemään voimakkaita huolitunneryöppyjä, mutta säännöllisesti se taito kuitenkin katoaa. Jähmettyminen hiipii silloin kehoon, kasvoihin, leukaan , hartioille, vatsan ja sydämen alueelle. Kehoa kuvottaa, pyörryttää, heikottaa, hikoiluttaa ja mieli on kovin vilkas. Nopeasti, kuten hermostolla on tapana, tämä vaihtuu toivottomaan lähes lamaavaan tilaan. Kehoon hiipii voimattomuus ja raskas tunne, mieleen alakulo.

Huolen malli

Huolen malliin kasvanut ihminen huolehtii lähimmäisistä, työkaverista, työstä, työttömistä, maailman tilanteesta, ilmastosta. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Huoli keräytyy mieleen ja kehoon. Huoli aiheuttaa katastrofiajattelua. Huolestunut ihminen on kehollaan jähmettynyt ja huolissaan. Lamaantunut ja huolissaan. Keho on jostain kohdasta tai useista kohdista jatkuvan kuorman tilassa. Vireystila ei ole kuitenkaan korkealle ylivirittynyt, eikä juuri alivirittynytkään. Kuinka sitten tätä pitäisi lähestyä. Ihminen näyttää olevan hyvissä voimissa, mutta voi huonosti. Mieli askartelee jatkuvasti huoliteemoissa.

Mitä huoli oikein on?

Huoli on mielen rauhattomuutta aiheuttava, painava ja ahdistava tunne. Huoli on painava tunne kehossa mm. rintakehällä, hartioissa, kasvoissa ja leuassa. Huolehtiminen on huolesta rakentunut toimintamalli. Se saattaa olla rakentunut liian varhaisesta vastuusta ja liian suuresta vastuusta muista ihmisistä tai asioista. Se voi osaltaan liittyä persoonaan. Huolen rakennelmat ovat syvälle juurtuneita ja entisyyden rakentamia. Huolettomuuteen siirtyminen saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteen omasta toiminnasta. Huolettomuuden kääntöpuoli olisi jonkin huonon, pahan tai kauhean asian tapahtuminen. Syyllisyys, jonkin huolestuttavan tapahtuman tapahtumisesta , jos huolehtimisen lopettaisi, saattaa estää myös huolimallin poistumisen.

Vapaaksi huolesta

Mitä tapahtuu, jos ei huolehdi? Kenelle käy huonosti? Epäonnistuuko joku tai jokin, ilman huolehtimista? Kaikista isoin ajatus huolena on, kuoleeko joku? Mitä jos jättäisit huolimallin, silloin kun tiedostat sen alkujuuret. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit tutkimaan, mitä mahdollisuuksia elämä tarjoaa ilman sitä kontrollia, jota olet huolella yrittänyt pitää yllä?

Kontrollin ja hallinnan tunteen kanssa on ymmärrettävä myös niiden varhaiset syntymäjuuret. Kontrollilla ja hallinnalla olet saattanut hallita huoliasi. Olet asettautunut ”hallitsijan” tilaan, jossa kuvittelet johtavasi omaa ja toisten elämää ennalta. Kontrolloimalla kuvittelet, aivan vilpittömästi, estäväsi pahaa ja ikävää tapahtumasta ja saat näin tilalle hetkellistä rauhallisuuden tunnetta. Todellisuudessa kukaan ei ole antanut sinulle niitä välineitä, jolla suojelet itseäsi ja muita ihmisiä elämältä.

Yhteys palautumiseen

Jälleen kysymys, miten tämä liittyy palautumiseen? Palautumiseen liittyy kaikki asiat, jotka saavat kehomme ja mielemme kuormittumaan, jähmettymään, lamaantumaan eli hermoston tilan pois tasapainoisesta vaihtelun tilasta. Palautuminen on mielen huolettomuutta ja kehon vapautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, huoli, hermosto

Hyvinvointi

Keskiviikko 24.7.2019 klo 8:38

Olen edelleen lomalla, kesälomalla, omalla lomalla, pitkällä lomalla. Yhtäkaikki palaudun mukavasti puutarhan, kukkien ja mukavan tekemisen sisällä. Valmistaudun myös syksyn luentoihin ja koulutuksiin. Meillä on ammattiliitto Tehy: n ja PalautumiskouluPRO: n yhteinen luentokiertue ”Palautuminen ja kestävä hyvinvointi” ympäri Suomen. Mukana jo 12 paikkakuntaa. Haluamme viedä palautumisen ajatusta sinne mistä se kotiutuu perheisiin.

Kerään lomalla voimia, samalla kun kerään marjoja, kerään energiaa jokaisesta vatusta, tomaatista, salaatista ja viinimarjasta. Niistä itse kasvatetuista. Paistattelen auringossa. Huolehdin siitä omasta kestävästä hyvinvoinnistani parhaillaan. Siihen kuuluu tietysti Uni, Luonto, Ravinto, Aktiivinen palautuminen, Rentoutuminen ja Mieli. Aivan, Palautumispiirakkamme on Kestävää hyvinvointia.

Muutama sana kehosta ja mielestä

Kehoni on mielestäni se, joka kannattaa mieltäni. Onnekseni oma kehoni on jaksanut ja mieleni on ehyt, vaikka kokemukset sitä ovat koetelleetkin. Vuosieni edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen olen kokenut asioita. Näihin kokemuksiin kehoni reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä minussa tapahtuu, on se, että tasapainoinen oloni kokee häiriöitä. Viritykset ovat kehossani, joko yli-tai alivireyttä, vetäytymistä tai liittymistä muihin. Sitten on välitila, ( Porgesin sietoikkuna) jossa olen rauhassa ja koen syvää turvallisuutta, tapahtui ympärillä mitä tahansa.

Ei riitä, että puhun ja työstän sanoilla itseäni kohti mielenrauhaa, koska tarvitsen myös kehon rauhaa. Saavuttaakseni tasapainon kehooni ja siten mieleeni rauhan, kehoni tarvitsee ymmärrystäni. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedän, mitä olen toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin minulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseistani. Hengitykseni kokee vapaan virtauksen, olemukseni rentoutuu eli laajenee ja kevenee. Mieleni kokee oivalluksia, muistoja ja tunteita. Elämäni, kehoni ja mieleni järjestäytyvät. Tietoisuuteen nousee juuri ne asiat, joita tarvitsen.

Itsemyötätuntoa tarvitaan

Väitän, että itsemyötätuntoisen mielen edellytys on juurikin tuo rauhallinen hermoston tila. Sellainen tila, jossa en ole valmistunut puolustautumaan, hyökkäämään tai ole edes varautunut. Rauhallisesta ja tasapainoisesta kehon tilasta on mahdollisempaa rakentaa myötätuntoisen mielen ajattelua. Silloin aivojen eri kehitysvaiheen osat voivat olla levollisessa tilassa. Aivan, nämä aivojen eri osat ovat hieman huonosti synkronoituneet toisiinsa ja väärinymmärryksiä tulee helposti. Esihistoriani kolkuttelee nykypäivässä. Sen seurauksena tapahtuu helposti niin hyökkäys ja puolustautuminen. Myös muut reaktiot ovat mahdollisia.

Luettuani Myötätuntoinen mieli kirjaa, voin liitttää tähän oikein hyvin siitä kohdan, joka tukee omaa ajatteluani. ”Myötätuntoinen mieli rakentuu sen hyväksymisestä, että on rakentunut geenien ja ympäristön vaikutuksesta siihen tilaan jota elää. Ajatuksiin, tunteisiin ja haluihin voi kuitenkin vaikuttaa oivaltavan ja rauhallisen mielen avulla.”

Hyvää kehollista oloa ja myötätuntoista mieltä sinullekin. Ehkä tapaamme Tehyn koulutuksissa tai Palautumisohjaajakoulutuksessa ja voimme jatkaa palautumisen ja hyvinvoinnin lähettiläinä molemmat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hermosto, hyvinvointi

Oivallatko sinä?

Torstai 11.7.2019

Hermosto

Olemme työskennelleet palautumisen parissa yli kymmenen vuotta. Teemme mielellämme työtä juuri tähän palautumisen ymmärtämisen suuntaan. Haluamme kääntää puheen ennakoivaan terveydenhoitoon, ymmärryksen ja oivaltamisen kautta.

Olen antanut itseni ymmärtää omien opiskelujen ja itseäni viisaampien ihmisten opissa sen, kuinka stressi sanaa käytetään heppoisin perustein. Kuulen itse kertomuksia siitä kuinka ihmistä stressaa työ, ihmissuhteet, ajanpuute, ulkonäkö, ilmasto, yksinäisyys, sosiaalisuus, melu jne. Mikään ulkopuolinen asia ei kuitenkaan ole se tekijä, joka saa tämän stressitilan aikaan, jota tästä eteenpäin kutsun hermoston reagoinniksi omien ajatusten, tunteiden ja toiminnan reaktioon. Ne kaikki ovat ihmisen omia valintoja aktivoitua, elämän tapahtumien edessä.

Hermoston reakointi saattaa olla ylisukupolvista. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat luoneet mallin, joka saattaa aktivoitua tänäpäivänä itsessä. Tai hermoston reaktio voi olla vakavan trauman seurausta tai reakointi voi olla monen pienen asian seurausta. Tätä näkökulmaa vasten saatamme ymmärtää omaa reaktiota hieman eri tavalla, syvällisemmin.

Esimerkki hermoston reaktiosta vuorovaikutuksessa

Otan esimerkiksi hieman ääri-ilmiön eli narsistisen ihmissuhteen. Tämä valinta siitä syystä, että tällaisessa vuorovaikutuksessa toimintamme hämmentyy ja hermostomme reagoi vahvasti. Tällainen narsistinen ihminen voi olla kohdattavissa työpaikan ihmisissä, harrastuksessa, perheessä tai parisuhteessa. Vuorovaikutus on silloin vääristynyttä. Tämä vuorovaikutus vaikuttaa hermoston toimintaan ja aktivoi sen puolustautumaan, lamaantumaan, pakokauhun valtaan tai taistelutilaan. ( sympaattisen hermoston reaktio, vagushermon reaktio)

Hyvin varhaisessa vaiheessa elämää eli lapsuudessa eletty ja koettu narsistinen vuorovaikutus räjähtää aktiiviseksi tässä päivässä. Ihminen ei näissä tilanteissa välttämättä ymmärrä kuin hermoston aktiivisuuden aiheuttaman ahdistuksen, tuskan ja paineen, joka aktivoituu. Ilman juurisyytä ja sen tulemista tietoiseksi tämä ahdistus ei välttämättä väisty, vaan hermosto kuormittuu ja ihminen uupuu. Tai taistelee ja uupuu. Tai pakenee ja uupuu. Kevyet harjoitukset eivät tätä mallia pura, vaan syvempi oivallus omasta elämän historian tilasta.

Hieman lievempi hermoston reakoinnin tila on aikuisuudessa koettu narsistisen henkilön kohtaaminen. Varhaista juurisyytä ei silloin ole ja ihminen aktivoituu hämmentyneenä hermoston tasolla. Se tapahtuu aina yksilöllisen mallin mukaisesti. Lamaantuminen, taistelu, sovittelu tai pakokauhu ovat läsnä. Jälleen tarvitaan oivallus siitä mitä tapahtuu, että hermosto rauhoittuu.

Miksi oivallus tarvitaan?

Menetelmät, harjoitukset ja mantrat ovat ulkoa tulevia tapahtumia rauhoittaa kehon toimintaa. Aivan loistavia ja hyviä asioita. Hermoston rauhoittaminen on kuitenkin sisäsyntyistä, tietoisuudesta ja oivaltamisesta lähtevää. Oman reaktiomallin ymmärtäminen on yksilöllinen tapahtuma. Sen ymmärtäminen, kuinka oma ahdistus, joka on tyypillinen hermoston reaktio, on itse muutettavissa, kunhan ymmärtäää miksi näin tapahtuu.

Oivalluksen merkitys

Puhuin juuri aiheesta kollegani kanssa. Jotenkin se toive, näiden hermoston aktivoituvien mallien ymmärtämisessä, olisi hyvin suotavaa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa se oivallus tapahtuisi, sitä mielekkäämpää elämää ihminen itsensä kanssa eläisi. Itse kutsuisin sitä palautumiseksi tasapainon lempeästi vaihtelevaan tilaan.

Tämän vuoksi Nina kanssa toivomme, että voimme ohjata ihmisiä oman itsen ja oivaltamisen pariin. Tunnistamaan omia syviä tarpeita, huomioimaan kehon reaktioita ja merkkejä siitä, että itsen kanssa olis hyvä käydä vuorovaikutuksellisista keskustelua. Ehkä tämän tekstin myötä oivallat, miksi ajatuksemme palautumisesta on syntynyt ja miksi sitä kohtaan suuntaamme. Näemme nuo hermoston oireet tämän näkökulman kautta.

Ehkä nyt huomaat, että se kuormasi aiheuttaja ei olekaan työ, aika, raha, ihmiset tai yksinäisyys, vaan se kuinka elät tätä elämääsi.

Kysymys kuuluukin mitä suuntaa haluat lähteä itsessäsi ohjailemaan? Palauttavaanko?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorovaikutus, palautuminen, hermosto,

Mikä on kehon tilasi?

Keskiviikko 8.5.2019 - Ulla

Kuva: Camilla Tuominen, kirjasta Tunnekuvakirja

Kuva on Camillan luvalla käytössäni.

http://www.camillatuominen.com/

Ostin Camillan Tunnekuvakirjan sen ilmestyessä. Kuvat puhuvat ja puhuttelevat. Tätä itsen puhuttelua teemme myös palautumisohjaajakoulutuksessa. Koulutuksessa pohdimme sitä tilaa, joka meillä on, kun olemme kotona kehossamme eli hyvän olon tilassa. ( vireystilasi) Mielestäni tämä yllä oleva kuva kertoo meille hyvin asioista. Mikään asia itsesssän ei ole huono. Silloin kun lähdetään kovin kauaksi - My homebase- ja sinne ei palata, tilanteesta tulee ongelmallinen. Seurauksena on ongelmia tuottava vireystila.

Alipalautuminen

Nykyisin puhutaan palautumisesta monen muunkin puhumana kuin meidän työssämme. Alipalautumisesta kuulin ensimmäisen kerran fysiatri Timo Ruusilan käyttämänä, hän oli meillä luennoitsijana Palautumisen ja kestävän hyvinvoinnin luentotapahtumassa Tampereella 10/ 2017. Timo korvasi ylikunto sanan alipalautumisella ja sai siitä innostuneen vastaanoton kuulijoilta. Ylikunto ei ole se ihannoitava tila, vaan kertoo että ihminen kuormittaa itseään liikaa ja mahdollisesti suorittaa tekemistään. Ei siis huomaa itseään.

Yli- ja alivireys

Ylivireydessä - I’m superior- ihmisen toiminta on sekin aivan tervettä toimintaa, kunhan se ei ole jatkuvaa. Ihminen on onnistumisen ja pystymisen vireystilassa. Ylivireässä tilassa pitkään oleminen on sitten se ongelma. Silloin kun tunnistat seuraavaa toimintaa itsessäni, ole tarkasti itsesi kanssa. Yliviressä tilassa seuraavat asiat ovat löydettävissä:

Aistit terävänä
Hikoilu, kiihtyminen, huonovointisuus,huimaus, ripuli, suun kuivuminen,nopea puhe, syke koholla ( voimakkaat kehon reaktiot)
Tärinä, hermostuneisuus, levottomuus, tahattomat liikkeet
Tunteiden nouseminen pintaan
Nopea puhe, taukoamaton puhe
Jatkuva tekeminen ja sen tarve
Ylivalppaus
Katseen harhailu
Muistihäiriöt
Jähmettyminen
Sympaattinen hermosto on aktiivinen, turvattomuus aktivoituu
( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Alivireäkin tila - I’m inferior- on ihmisen luonnollinen tila. Alivireässä tilassa kehon ja mielen toiminnat hidastuvat, tämäkin tila on siis hyvin tarpeellinen. Tässäkin tilassa hyvin pitkään oleminen sairastuttaa:

Tyhjyyden kokemus
Tunteiden turtuminen, tai tunnistamisen vaikeus
Monotoninen puhe
Vuorovaikutuksen välttäminen
Vähentynyt fyysinen aktiivisuus
Pieni hengitys
Hidas syke
Toimintakyvyttömyys, kömpelyys
Rytmihäiriöt, pyörtymiset, oksentaminen
Dorsaalinen eli selänpuoleinen vagaalinen hermo ( lamaantumisen tila)
( kooste Palautumisohjaajakoulutuksen 3- jaksosta)

Kotikehossa oloa

Sitten tila, jota tavoitellaan on juurikin tuo kuvan ”olen kotona kehossani olo”. Kotikehon hermosto on rauhallinen, mieli on tyyni ja toimii realistisuuden pohjalta. Keho on rentoutunut, vapaa ja elävän liikkuva. Kotikeho on paikka jossa on yksinkertaisesti on se hyvän olon tila, mielihyvän tila, johon ihminen luontaisesti pyrkii.

Hermosto on sosiaalisen liittymisen tilassa, joka on ihmisen evoluution aikaansaama ja sisäänrakentuneen tarpeen tila. Sitä kohti ihminen väistämättä pyrkii suhteessa toisiin ihmisiin. Silloin kun tämä tarve ei täyty, ollaan aina tekemisessä autonomisen hermoston reaktioissa.

Suojele, rajaa ja rakasta

Suojele siis sisintäsi ja sitä omaa Kotikehoa. Opettele rajaamisen jalo taito. Vältä jatkuvaa kuormittumista, on sitten kysymys työstä, harrastuksista, ystävistä tai liikunnasta. Huomaa myös, että kaiken kuormituksen ei tule olla edes negatiivista vaan, myönteisten asioiden ahnehtiminen, saa saman ilmiön aikaiseksi. Tunnustele myös sitä tilaa, joka väistämättä tapahtuu, kun olet kuorman jälkeen uupunut. Kaikki nämä kehon ja mielen kertomat asiat ovat olemassa siksi, että ne tulevat kuulluksi. Rakasta siis omaa tilaasi, omaa aikaasi ja itsen vaalimista.

Silloin myös palautumisesi mahdollistuu.

Herääkö sinulle ajatuksia? Kuinka rajaat ja rakastat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ylivireys, alivireys, autonominen hermosto

Unettomuus ja parantava uni

Sunnuntai 31.3.2019

Mielen_vapaus

Uni

Uni on ihmisen tärkeintä ja parasta aikaa. Nukut elämästäsi kymmeniä vuosia. Oletko koskaan laskenut unesi määrää eli unen ka. 8 h yössä kerrottuna 365 päivällä? Sitten tämänhetkinen eliniäksi. Saat summaksi aikamoisen tuntimäärän. Tämän vuoksi uni on niin tärkeää. Uni on elämäsi, ymmärryksesi ja kehityksesi ehto.

Uni ja valve

Uni-valverytmin määrittää oma sisäinen kellosi ( sirkadiaanirytmi) ja valveilla oltu aika. Siis silloin, kun kaikki on vielä hyvin. Silloin, kun jokin häiriötekijä muuttaa tätä järjestelmääsi, alat tunnistamaan sen, että olet nukkumisen kanssa pulassa.

Unipaine kasvaa, kun valvot. Valvomisesi saa aikaan hyvinkin pikaisesti ongelmia, jopa yhden nukkumattoman yön jälkeen, tarkkaavaisuudessa, tunneherkkyydessä, muistissa ja kokonaisvaltaisessa jaksamisessa. Luontaisesti koetat korjata tätä jossain vaiheessa nukkumalla normaalia enemmän. Tilanteen ratkettua unesi palautuu. Jaksat taas, voimasi palautuvat, aktiivisuus on päiväaikana riittävää.

Unihäiriönä esimerkiksi kipustressi

Sitten seuraa jokin asia, joka vie unesi. Olkoon tässä kirjoituksessa kipu ja siitä johtuva kehon stressitila. Aivan varmasti jokaista meitä jossain vaiheessa koskettava, unet vievä asia. Kipu saa aikaan elimistössä hermoston tasolla sympaattisen hermoston ( taistelu-pako) aktiivisuuden kohoamisen. Hermoston tasolla on vaikea päästä rauhoittuneeseen hermoston (lepo ja palautuminen) tilaan kivun kalvessa. Kivun sijainti ei ole merkittävää, kaikki kipu nostaa hermoston aktiivisuuden tilaa. Jännitystila lihaksistossa kohoaa ja keho asettuu valmius- ja puolustustilaan. Kipukokemuksessa myös mieli reagoi. Kovassa kiputilassa täytyy olla aikamoinen mieliguru saadakseen kivun poistumaan ajattelemalla. Hengittämällä ehkä paremmin, mutta sekin jää helposti pinnalliseksi suoritukseksi. Onneksemme pitkittyneeseen kipuun ollaan paneuduttu nykyään eri keinoilla.

Lue vaikka täältä lisää:

https://www.otakipuhaltuun.fi/

Pitkittynyt kipu ja uni

Palataan kuitenkin unen tapahtumiin kivun jatkuessa. Kivun pitkittyessä sen vaikutus uneen eli siihen unen syvyyteen ja rakenteseen muuttuu. Nukut pinnallisesti. Palauttava ja eheyttävä syvän unen unijakso jää liian vähäiseksi, samoin kevyen unen vaiheiden vaikutukset. Elimistö yrittää tätä ahkerasti koko ajan korjata, mutta hiljalleen se häviää ja uni muuttuu pinnalliseksi tilan jatkuessa. Palautuminen heikentyy entisestään. Aivan sama kummasta päästä unta vähennät, alkuyön NREM( syvä uni) tai aamuyön REM( kevyemmän uneen vaihe) häviät joka tapauksessa. Kognitiiviset toimintasi, päättely- ja ajattelukykysi heikkenevät. Tapaturma-alttiutesi kasvaa.

Pitkittynyt kipu saa aikaan unenpuuteen. Unenpuutteessa sydän lyö nopeammin, veren virtaus nopeutuu suonistossa, seurauksena verenpaineen nousu. Kortisolihormonin eritys lisääntyy, jonka kasvun laukaisee sympaattinen hermosto. Unenpuute sulkee kasvuhormonin erityisen. Kasvuhormonin tehtävä on korjata verisuonten endoteeliä eli sisäkalvoa. Silloin kun suojaa ei enää tapahdu, sisäkalvo hiljalleen rapistuu. Pitkään jatkuessaan tämän seurauksena on verisuonten ahtautuminen.

On siis löydettävä keinoja palauttaa unitilaa. Löydettävä itselleen sitä parantavaa unta. Opeteltava säätelemään sympaattisen hermoston aktiivisuutta päiväaikaan, jolloin omat aktiiviset keinot ovat käytettävissäsi. Tee siis kaikkea sitä, mikä vie sinut edes hetkeksi pois kipuun keskittymisestä. Päiväaikainen toimintasi vaikuttaa yöuneesi. Palautumisen hetket ovat kaiken keskiössä.

Parantava uni

Unen palautuessa etenkin syvän unen ( NREM) aikaan aivot lähettävät rauhoittelevaa ja tyynnyttelvää viestiä kehollesi. Kehosi taistele- pakene järjestelmää suostutellaan rauhoittumaan. Rauhoittuneessa tilassa myös kiputilasi on vaimeampi. Tapahtuu myös monta muuta hyvää asiaa eduksesi. Parantavan unen aikana myös ruokailuun liittyvä leptiinihormoni - olen täynnä viesti - toimii tasapainoisesti ja greliinitaso - tämä riittää viesti - on kuultavissa. Aivojen alueelta alemmas siirtyessä tapahtuu seuraavia asioita. Hermoston rauhoittuessa ja sympaattisen hermoston vaimentuessa suoliston hyvien bakteerien toiminta on runsasta ja aktiivista. Suoliston toiminta ja siten ravintoaineiden imeytyminen on tehokasta. Immuunijärjestelmäsi eli puolustusjärjestelmäsi toimivuus tarvitsee unta. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen se kuormittaa nimenomaan immuunijärjestelmää liiallisesti. Parantavalla unella on vieläkin syvempiä vaikutuksia aina DNA ja tumatasolla saakka. Unella huolehdit myös näistä.

Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia ja oman kullan kuvia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uni, palautuminen, hermosto, kipu,

Sinä, minä ja meidän kehot

Sunnuntai 17.3.2019 klo 11:08 - Ulla Ollikkala

Koulutukseni lähenee loppuaan. Psykofyysisen psykoterapian peruskoulutus on loistavan antinsa avulla opettanut minulle lisää kokemuksellista itseäni, tiedon lisäksi. Kuljemme väistämättä tiedon ja taidon tiellä kohti tätä yhteistä ymmärtämisen päämäärää. Meidän psyykkinen ja fyysinen viisautemme yhdistyi tässä koulutuksessa. Sitten jokainen, pohjakoulutuksen perusteella painottaa tekemistään, joko enemmän kehoon tai mieleen. Molemmat kuitenkin huomioiden, väistämättä.

Oivallusten kautta ymmärrykseen

Kehoon liittyy sanallinen oivaltaminen. Niiden kehollisen impulssien kautta, jotka auttavat ihmistä oivaltamaan omaa tilaansa. Sanoitus nousee ihmisen oivaltamisesta, syvän sisäisen ymmärryksen kautta. Myös silloin, jos se on tietoa ajalta, jolloin sanat eivät ole olleet käytössä, voimme toimia. Kehossamme on eri ikäkausien muistot, joten myös nonverbaalisesta ajastamme esille nousevaa tietoa voi käsitellä. Silloin on kehollinen ymmärrys, mikroliikkeet ja niiden ymmärrys ja herkkyys arvossaan.

Vuorovaikutuksen kaksi aluetta, sinä ja minä

Viimeisintä hermoston tietoa voidaan kuvata polyvagaalisen mallin mukaisesti. Koko elämäsi matkan tämä malli on vaikuttanut, mutta tiedon ja kokemuksellisen taidon kehittyessä voit yhä paremmin ymmärtää sen merkitystä. Sinä ja minä, meidän hermostomme juttelevat toisilleen kaiken aikaa. Olemme koko elämämme tämän mallin vallassa. Joskus se ottaa kehon hallintaan sen pelastamiseksi, toisaalla se tuottaa nautinnollisen rauhoittumisen, esimerkiksi palautuessa ja rentoutuessa. Rauhallisen tilan vallitessa olet kykeneviä luovaan ajatteluun, lepoon, ruoan sulattamiseen ja tyytyväisen olemisen tilaan. Olet myös turvallisessa liittymisen tilassa toisiin.

Vuorovaikutuksessasi kohtaat myös turvattomuutta suhteessa toiseen ihmiseen. Olet ehkä epäilevä juuri historiasi pohjalta. Turvaudut kokemukseen ja muistoihin, jotka voivat myös olla vääristyneitä. Jännityt, varaudut ja puolustaudut, joskus aivan syyttä. Tämä saattaa nousta esille työssä, vapaalla, kohtaamisissa ja silloin voit tarkastella tilaasi hermoston kautta. Mielen muistot ovat värittyneitä, ja värittyvät joka muistelun kerralla uudellen, mutta kehon totuus on se, jonka puoleen nykytietokin kurottaa.

Tutkimustietoa psykofyysisestä kehosta

Lainaus on alla olevan linkin artikkelista: ”Molemmat tuovat oman kehorepertuaarinsa mukaan vuorovaikutukseen: yksi keho tekee jotain, toinen reagoi, toinen taas vastaa jollain tavalla, jne. On siis tarkkailtava, miten molempien kehot luovat olemisen tilaa yhdessä. Millaisia ovat molempien vastavuoroiset liikkeet, asennot, äänensävyt, hengityksen rytmit ja muutokset, kasvojen ilmeet ja ilmaisut, sekä ajoitusten laatu”. Tätä voi siis tarkastella aivan oman reagtiomallin näkökulmasta. Aspectin koosteessa käsitellään asiakassuhteita, mutta uskon, että luettuasi ymmärrät paremmin myös itseäsi. Aspectin sivuilta löydät psykofyysisen fysioterapian useammankin tutkimusnäkökulman.

https://aspectblogi.net/2018/08/21/miten-paasta-alkuun-hankalan-asiakkaan-kanssa/

Palautuminen

On hyvä tiedostaa palautumisen syvä ydin juuri tässä asiassa. Niin kauan, kun kehosi jännittyy tiedostamattomien mallien pohjalta, olet tekemisissä palautumisen esteiden kanssa. Mielihyvän kokemuksesi kaikkoaa ja olosi on virittynyt epämiellyttävän puolelle.

Onneksi näitä voidaan psykofyysisen lähestymisen keinon myös kohdallasi purkaa.

Jos minä olen oppinut, opit sinäkin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: polyvagaalinen, palautuminen, autonominen hermosto, psykofyysinen

Vanha radio

Maanantai 28.1.2019 klo 19:32

Istuin aamukahvilla ennen töihin menoa läheisessä kahvilassa. Katseeni hakeutui kuvan radioon ja muistot tulvivat mieleen. Mitä ihmettä vanha radio voikaan viestittää?

Aloitan hieman kauempaa, että ymmärrät sen, miten meidän ihmisten reaktiot tässä hetkessä käynnistyvät. Tunnistin radion nähdessäni tunteita ja kehoni reaktion. Eikä ihan niitä loistokkaimpia ja onnellisimpia. Tämäkin liittyy vuorovaikutukseen.

Eilinen elämäni

Olin alle kouluikäinen pieni tyttö. Asuin maalla, hieman sivussa kaikesta. Naapuriyhteisöt olivat kuitenkin olemassa omanlaisenaan. Lähinaapuri sairasti skitsofreniaa, joka oli ilmeisesti vailla hoitoa. Näin jälkiviisaudella pohdittuna. Sieltä suunnalta tuli aika uhkaavaa käyttäytymistä ja syyttelyä lapsia kohtaan. Olimme vihollisia. Emme lapsia.

Toinen lähinaapuri oli monimuotoisempaa porukkaa. Siellä asui monta sukupolvea. Oli itseni ikäisiä lapsia, vanhemmat, isovanhempi ja täti-ihmisiä. Tässä naapurissa sain harvakseltaan vierailla. Ei silloin vierailevat lapset olleet kovin haluttuja henkilöitä, joten tässäkin ympäristössä marjapensaassa viihtyvät lapset oli syytä ajaa matkoihinsa. Viinimarjat kun kuuluivat mehupulloihin. Säännöllisesti sain häädön. Me lapset nimesimme häätäjän ”Vanhaksi radioksi”, koska ääni oli kamala. ” Vanha radio” ajoi minua takaa ja lausui uhkauksia tällaiselle ”mustalaisen” lapselle. Olin siis vain tummahiuksinen ja perheen lapset pellavapäitä, olin siis vääränlainen.

Oma toiminta

Muistan elävästi kuinka toimin. Olen aina ollut hieman hullunrohkea ja silloin tapahtui se, että ”Vanhaa radiota” ärsyttämällä sain aikaan takaa-ajon. Olin nopea ja odotin tiettyyn pisteeseen ja pinkaisin pakoon. Jo silloin tiedostin, että tämä tuotti itselle mielihyvän tunteen. Pahaa en ollut tekemässä, mutta läsnäoloni oli liikaa. Olin vääränlainen ja pelkkä olemassaoloni ärsytti..

Nämä tapahtuneet asiat ovat varmasti syitä, jonka vuoksi en nykyisinkään notkahtele uhkan ääressä. Vuorovaikutus opettaa. Tiedän pystyväni, selviäväni ja osaavani.

Toiminnan seuraukset

”Vanha radio” sai minussa aikaan tunteita. Jännityksen, paon tuoman mielihyvän, voitontunteen, mutta myös ihmettelyn miksi aikuinen ihminen toimi tuolla tavalla. Mikä saa rähjäämään pikkutytölle, uhkailemaan ja juoksemaan perään? Nykynäkökulmasta katsoen toki ymmärrän, silloin en.

Katsellessani vanhan radion rähjääntynyttä ulkonäköä nämä kaikki palautuivat mieleeni. Persoonasta riippuen tällaiset tapaukset haavoittavat. Siskolle kävi näin, pelko otti vallan.

Tunnistan tässä tapauksessa oman toimintamallini, aina hermosoluissani saakka. En lamaantunut, en pelännyt, vaan harkitsin ja toimin sitten harkinnan pohjalta mikä oli elämän säilymisen kannalta järkevintä.

Montako muistoa sinä huomaat nykyarjessasi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunteet, muisto , autonominen hermosto, vuorovaikutus

UUSI MUSTA

Perjantai 28.12.2018 klo 10:16 - Ulla

Uudelle vuodelle siirtyessä ajattelin myös uusia työasioita. Omia uusia asioita on opiskeluni psykofyysisen psykoterapian parissa ja keväällä sen loppusuora jo häämöttää. Keväällä olen jälleen virallisesti tietoisempi siitä, miksi on niin tärkeää kohdata itsessä syytä kuin oiretta. Onnekseni olen 90-luvun alussa perehtynyt reichiläiseen kehoterapiaan (kehomielen koulutus), ja se vain syventyi psykoterapian parissa. Tervetuloa siis vastaanotolleni kokemaan kehon ja mielen yhteyttä. Alla hieman asiaan pohjustusta.

Hengitys ja autonominen hermosto on uusi musta

Nykyisin puhtaan paljon hengityksen merkityksestä. Sen lisäksi autonomisen hermoston ymmärtäminen on IN juttu. Olet ehkä törmännyt näihin viime aikoina. Nämä ovat osalle niitä aivan uusia, jopa tämän tulevan vuoden 2019 asioita. Olen iloinen siitä, että monelle ihmiselle avautuu tämän avulla mahdollisuus asioiden ymmärtämiseeen ja ennenkaikkea kokemiseen. Ehkä jopa parempaan ihmisenä olemiseen. Pohditaan siis näitä tarkemmin.

Hengityksen sulkeva merkitys

Hengitysharjoittelu ei itsessään ratkaise meissä monessa syvällä olevaa ongelmaa eli ihmisen syvintä ”haavaa”. Haavalla tarkoitan kaikkia niitä kokemuksia, jotka toistuessaan ovat tuottaneet sinulle tuskaa. Hengitys vain hallitsee ja säätää haavojesi päälle rakentunutta suojajärjestelmää. Lisäksi hengitys muuttaa hermoston tilaa. Hetkellisesti. Se on kuin laittaisi kortisonia kutinaan, auttaa hetkellisesti, mutta syy on yhä olemassa. Toki hengityksen tasapaino on tärkeä asia, mutta on hyvä tarkastella asiaa tästäkin näkökulmasta.
Mutta mitä teet ihmiselle, jota jokainen syvempi hengitys ahdistaa? Mitä teet tuskalle, joka on pyrkimässä hengityksessä pintaan? Mitä teet ihmiselle, joka sanoo: auta minua uskaltamaan hengittämään ja olemaan elossa? Mitä sanot ihmiselle joka ei mielestään osaa, siis uskalla, hengittää koko kapasiteetillään?
Niinpä, hoidatko oiretta vai ihmisen kehossa olevaa syytä. Moni muukin asia on tärkeä, sitä en kiistä, koetan avata vain sitä mitä itse teen työkseni ja mitä kehon ja mielen palautumisesta ajattelen.

Hengityksellä pidättäminen, teetkö sitä?

Ensimmäinen asia, joka meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää, on se että reagoimme hengityksen pidättämisellä elämän isoihin ja pieniin tuskiin. Mitä suurempi haavasi on, sitä pinnallisempi hengitys. Siksi hengitys ei ole avain kaikkeen olemisen tuskan purkamiseen, tarkoitan nyt stressiä, uupumusta, masennusta, väsymystä, kipua, vaan sen avulla voi tiedostaa mitä kaikkea voi taustallasi ollakaan. Oletko hengitykseltäsi supistunut vai laajentunut? Milloin reagoit näillä tavoilla?

Autonominen hermosto reagoi kaikkeen olemiseen

Toinen asia on autonominen hermosto. Autonominen hermosto tarkoittaa sitä hermoverkkoa, joka viestii kehossasi, kehosta ylös aivoihin ja toisin päin. Ajatuksista, tunteista, kokemuksista, kosketuksesta, vuorovaikutuksesta. Tiedon siirtyminen alhaalta kehosta on monitahoisempaa, kuin aivoista kehon suuntaan. Viimeisin tieteellinen tutkimuskin on kohdistunut tähän alueeseen. Kehomielen yhteys on löydettävissä juurikin autonomisen hermostomme kautta.
Terveydenhoidossa tämä anatomian tietämys ja hermoston rakenne on ymmärrettävä jo aivan perusopetuksessa. Tälle tiedolle pohjautuu kaikki kehon kanssa työskentelyn perusta. Uusin teoria, noin reilun kymmenen vuotta takaa, avaa tietoa vagushermon laajemmasta merkityksestä. Siis sen hermon, joka on hermojen valtatie koko kehosassa. Jonka toiminnan aktivoiduttua lamaannut tai liittynyt toisiin. Hermo, joka on vatsan tai selän puoleisen haaran kautta aktiivinen. Jos kiinnostuit, niin lue lisää polyvagaalisesta teoriasta.

Pelkkä hermojuttu ja siitä tietäminen ei ratkaise jälleen yhtään mitään. Vaan se kuinka ja missä ja miten kohdallasi tämä hermosto aktivoituu. Suojarakennelmien käynnistyminen sisimmän suojaksi on huomaamattasi aktiivinen juurikin vuorovaikutuksessa. Tiesitkö sitä?
Kohtaamalla ja kokemalla syvällä olevia rakennelmiasi ymmärtät hermoston toiminnan kehossasi, et pelkästään pinnallisena yli-tai aliviereänä tilana. Joita sitten hengitysharjoituksilla säätelet. Jälleen sivuhuomautus, eihän nämä oireen( stressi, uupumus, väsymys) hoitamisen malleina mikään huono asia ole. Helpottaa sekin oloa.

Kehon ja mielen mahdollisuudet hyvinvointiin ja palautumiseen

Haluan saattaa tietosi sen, en hoida asiakkaiden kanssa työskennellessä stressiä, unettomuutta, masennusta, uupumusta tai kipuja, vaan niiden taustalla olevia kehon ja mielen prosesseja. Siten voit kohdata ja jopa vapautua edellämainituista oireista tai ainakin vaimentaa niitä. Palautuminen on mahdollista.
Kehon ja mielen yksilötyöskentelyssä pääset pidemmälle, kuin pelkän havainnoinnin ja hyväksymisen tasolle, silloin kun tahdot edistyä ja haluat voida hyvin. Kuten viimeisessä koulutuksessani sanottiin, on eri asia olla prosessissa kuin hoitaa pinnallista oireilua.
Nämä samat asiat pätevät myös palautumisohjelmiin ja koulutukseen.
Ohjaan sinut itsesi tielle, purkamaan pois toimintamallin, jota et tarvitse ja etsimään elämästä sen miellyttävän ja hyvän tavan elää, sinulle itsellesi. Sen jälkeen olet miellyttävämpi myös ympäristöllesi.

Kiinnostuitko itsestäsi? Kannattaa miettiä, jos olet uupunut, väsynyt ja stressaantunut, mikä on sinulle itselle parasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hengitys, autonominen hermosto, vuorovaikutus, palautuminen

PALAUTUMISEN SYKE

Keskiviikko 5.12.2018 klo 7:21 - Ulla Ollikkala

Ahdistuksen selventäminen fysiologisesti

”Ääreisverisuonten supistuminen lisää ahdistusta, kun taas ääreisuonten laajentuminen tuo mielihyvän tuntemuksen. Sisäinen jännitys johtuu veren virtauksista ruumiin keskustaan ja sydämen alueelle, ja se herättää meissä ahdistuksen. Vastaavasti voimakas veren virtaus ääreisosissa poistaa sisäisen jännityksen ja sen mukana ahdistuksen fysiologisen perustan.”

( W.Reich)

Hengitysen keinotekoiset harjoitukset

( W.Reich 1935-40.)

Emootioiden syke

( W. Reich)

Katso: https://www.palautumiskoulupro.fi/kehon-ja-mielen-liike

Sanojen merkitys kehollisessa järjestelmässä

Elollinen toiminta ei ainoastaan ala ennen sanallista kieltä ja ole sen ulottumattomissa, vaan sillä on ennen kaikkea ilmaisuliikkeen muotonsa, joita ei voida sanoin ilmaista.”

( W. Reich)

Tähän liikkeen tuomaan ja ilmaisemaan tietoon perehdyin vahvasti myös nykyisessä koulutuksessa. Syvään tietoon itsestä ja kehollisesti sen ilmaisusta ja tuomisesta tietoisuuteen. Sanalliseen tuottamiseen, siten että sanojen sisältö vastaa kehon viestiä. Siten elollisen ja sykkivän ihmisolennon on mahdollista voida tosi hyvin.

Unen palautuminen ja tasapainoinen hengitys

Tämähän tarkoittaa edellä mainittua rauhallista supistuvaa ja laajentuvaa kehoa, joka nukkuu sitä levollista ja palauttavaa unta. Lisäksi tämä tarkoittaa levollista ja rauhallista virtaavaa hengitystä, joka luontaisesti reagoi eri tilanteisiin, sen enempää miettimättä. Se, aivan oikein ja luonnollisesti purkaa kehon paineen tilaisuuden tullessa. Emootioiden vapaassa virtauksessa keho ei lukkiudu niitä estämään, vaan tunne ja keho toimivat yhteydessä toisiinsa. Mieli on aktiivinen ja säädeltävissä. Palaudutaan siis omaan luonnolliseen tilaan.

Kaiken lisäksi tämä on hyvin totta ja mahdollista!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, hengitys, tunne, reich, uni, autonominen hermosto, vagus

VUORO VAIKUTTAA

Lauantai 1.12.2018

Pohdin tätä aihetta oikeastaan toiveesta. Sain palautetta, että kirjoituksiani odotetaan ja ne antavat ajattelulle töitä. Kuulostaa hyvältä, juuri se on tarkoituskin. Joskus olen miettinyt, että lukeekohan näitä kukaan. Nyt tiedän. Kiitos!

Kuinka sinä kuulet toista?

Vuoro vaikuttaa toteutuu vuoropuhelussa, jota ihmiset tekevät päivittäin. Vuoroin vaikuttaminen on toisiin liittymisen ehto. Vuoro vaikuttaa tarkoittaa sitä, kuinka annat toiselle tilaa ilmaista itseään omalla vuorollaan. Silloin kun tätä ei tapahdu, et kuule toista. Olet itse jatkuvassa vuorossa ja vaikuttamisen tarpeesi on yli toisen. Hermostollisesti olet jopa yliaktiivisessa tilassa.

No niin, nyt liitetään tämä vuorovaikutus yhteen. Kuten olen kertonut opiskelen psykofyysisen psykoterapian opintoja. Sama vuorovaikutuksen aihe nousi siellä opetuksessa esille. Ammennan siis sisäistettyä ja ennenkaikkea koettua tietoa eteenpäin.

Olemme jatkuvassa suhteessa kehollamme toisiiimme. Ajatuksesi saattaa olla, että puheesi on merkittävää. Onhan toki, mutta aivan yhtä merkittävää on kehollinen vuorovaikutus. Minkälaisen viestin annat itsestäsi toiselle, et ole siitä välttämättä edes täysin tietoinen.

Vuorovaikutussuhteen kehollinen syntyminen

Otetaanpa esimerkiksi herkin ihmissuhde, eli ollaan uuden parisuhteen kynnyksellä. Mieti hieman minkälainen on kokonaisviestintäsi. Mieltymyksen osuessa yksiin sanat ovat hunajaisia ja toisiinsa sopivia. Viehätys toiseen lisääntyy keskustelun edetessä. Kehot hakeutuvat toisiaan kohti. Sitten jossain vaiheessa saattaa tapahtua seuraavaa. Vapautuneisuus katoaa ja varautuneisuus iskee kuin salama. Kehosi reagoi voimalla ja huomaat jököttäväsi kuin patsas paikallasi. Epävarmuus ja turvattomuus valtaavat mielen ja kehon. Jos molemmat ovat näille asioille herkkiä, olosta tuli kompastuskivi. Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Me emme toimi vain sanoilla vaan kokonaisuutena. Mitä enemmän historiaa itsellä on sitä enemmän siellä on kokemuksia eli muistoja, joista ammennat eri tilanteisiin malleja reagoida. Hermoston toiminta on se joka aktivoituu ja vanhat epäonnistumiset ihmissuhteissa, tai vanhat, siis todella vanhat mallit nousevat aktiiviseksi. Kokemuksen malli sanelee sen, miten olet valmis luottamaan sinulle vielä vieraaseen ihmiseen. Nyt on hyvä huomata, annatko uudelle tilaisuuden vain uskotko vanhaan viestiin. Jotain siis syntyy tai sitten tämä oli tässä.

Eikä tämä liity vain parisuhteen syntyyn, on nyt vain tässä esimerkkinä. Tämä liittyy kaikkeen suhdemaailmaan, siis vuorovaikutukseen.

Kokeile siis tätä; ”anna vuoro vaikuttaa, kuuntele tarkasti, luot siten hermostollisen turvallisuuden tunnetta toiselle”.

Onnea uusiin ihmissuhteisiin!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorovaikutus, hermosto, suhde

Pysähtyminen

Maanantai 26.11.2018 klo 19:00

Vaelsin ruokaostoksilta kotia kohti ja ohittaessani kirjakaupan silmiini osui 5 € kirjalaari. Kirjoja ja sanoja rakastavana pysähdyin. Pengoin ja löysin teoksen nimeltä Pysähtymiskirja.
Selailin ja totesin, että kirjassa on aina uusi kappale, alkaen sanoilla ” Moni on hajalla, koska.....” .

Sosiaalinen nyyhkintä edistää sairautta

Eräs selailtu kohta puhutteli erityisesti, se meni näin: ” Media on täynnä sosiaalista nyyhkimistä. Vakava sairaus täytyy ilmoittaa iltapäivälehdelle. Vuosikymmeniä vanha, jo selätetty masennus, on yhä jutun väärti. Me olemme huono-osaisten kansakunta. Meidät on määritelty huonovointisuuden mukaisesti. TERVE ihminen on TYLSÄ.”

Sanonnat olen ihan rikki, olen ihan lopussa, olen ihan .hajalla, olen ihan romuna, olen ihan stressissä, olen ihan... kaikuvat kuuluville hyvinkin usein. Kyllä, taittavat olla tuttuja meille kaikille.

Pysähdytään ja käynnistetään ajattelua

Pysähdytäänpä hetkeksi itsen äärelle. Pysähdy, anna hengityksen vain virrata ja kehon hiljalleen rentoutua. Mitä nämä sanat oikeastaan sinulle kertovat?
Mihin silloin keskityt kun näitä havaitset? Haluatko olla näissä sanoissa kiinni, vai ymmärtää kehoasi ja mieltäsi ja päästää irti?

Ajattelun ja mielen kääntäminen virtaavaan ja ehkä myönteisempään suuntaan on työlästä, jos kehossa olevat mekanismit ovat jarrut päällä. Tällä jarrulla tarkoitan supistumista, pienentymistä, jännittämistä, tai kutistumista. Ihan simppelisti hermoston tietoisia ja tiedostamattomia reaktiomalleja. Tärkeimpänä tiedostamattomien kehon impulssien käynnistyminen, niille ei vielä edes ole sanoja.

Eihän yksikään ajatus lähde myönteiseen virtaan jos keho soutaa vastavirtaan, vai mitä?

Oleellinen palautuminen. Haluatko sinä olla terve?

Palautuminen liittyy tähän aivan oleellisesti. Pelkästään ajattelun suuntana ja sanana se vie ihmistä myönteiseen virtaan. Sen lisäksi palautuminen tekoina johtaa itsen ja kehon äärelle. Voisiko sitten ajatellakin asioita näin terveyden näkökulmasta? Palautua niin terveeksi kuin mahdollista?

”Minä olen aivan ehjä, koska osaan rauhoittua ja sillon ajatuksetkin tyyntyivät”

”Minulla on voimavaroja, koska osaan säädellä toimintani suhteessa tekemiseen”

” Vaikka tunnen olevani heikko, saan voimia, kun uskallan ilmaista sen. Silloin mieleni tyyntyy ja kehoni rauhoittuu”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pysähtyminen, palautuminen, autonominen hermosto

Ohi katsottu

Torstai 23.8.2018 klo 9:02 - Ulla

Ohi katsottu!

Elämämme muodostuu suhteista. Ilman suhteita me emme olisi muotoutuneet, kasvaneet, oppineet toimimaan, puhumaan ja selviytymään yhteisössä. Mielenkiintoista on se kuinka aikuisuuden suhteet paljastavat lapsuuden aikaista elämää. Niin, jos uskallat kokea ja katsoa.

Synnyt, sitten elät ja koet asioita jatkuvasti. Saatat olla perheessä se lapsista vanhin, jolloin osaksesi lankeaa ihaillut ja myös velvollisuudet. Jos sinulla on sisaruksia, nämä katsovat sinua aina lapsena ylöspäin. Myös vanhemmat kokevat vanhimman lapsen vahvasti, onhan tämä tehnyt heistä jotain muuta, kuin he ovat aiemmin olleet, vanhempia. Joko toivotusti tai toivomatta. Kuin huomaamatta nämä toiveet, velvollisuudet ja ihailun säikeet kietoutuvat ympärillesi. Onneksi et lapsena sitä vielä ymmärrä. Kompastusit näihin säikeisiin ja et pystyisi etenemään. Näihin vaateisiin ja säikeisiin saatat törmätä myöhemmin aikuisuudessa, etsiessäsi palautumista ja kasvaessasi omaksi itseksesi.

Saatat olla ainoa lapsi, johon liittyy paljon ensimmäisen lapsen mallia. Ainoaa lasta ei kohtaa sisaruskilpalu, mutta kilvoittelu olla sitä mitä toivotaan kylläkin. Aivan kuin kaikilla muillakin lapsilla. Sisaruskataraassa olet saattanut olla se keskimmäinen tai jopa viimeinen. Se joka on se vanhemmuudessa ”totuttu” lapsi, niin raskauden aikana, kuin synnytyksessä, kuin ensimmäisissä hiuskiehkuroissa ja hampaissa. Syntymäpäivät ovat jo rutiinia ja koulujen aloitus menee siinä samassa kuin muutkin toiminnat. Syy asetelmaan saattaa olla suurin viimeisimpänä sisarsarjassa.

No niin. Saattaapa olla, että olet jopa unohdettu lapsi suuressa lapsiparvessa. Ikäänkuin vahingossa kaiken totutun, touhun, kiireen, velvollisuuksien, sairauksien ja väsymyksen vuoksi unohdettu ja ohikatsottu. Ohikatsottu saatat olla myös ensimmäisenä tai viimeisenä tai keskimmäisen tai ainoana lapsena. Ohikatsottu lapsi on olemassa, jopa pidetty ja rakastettu. Ohikatsottu tarkoittaa tässä sitä, että kaikki riittävä on lapselle tarjolla. Näin ei vain tunnu lapsesta. Lapsessa kehittyy lukuisten ohikatsomisten ja unohdukseen tai välinpitämättömyyden myötä agressiivinen ”Minulle myös ajattelu” tai luovuttanut ”Minä en tarvitse” ajattelu. Ohi katsominen on vuorovaikutuksen, katseiden, kosketuksen, puhumisen, sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen puutetta. Ohi katsominen vaikuttaa autonomisen hermostoon ja siten kasvuun ja kehitykseen. Keho reagoi.

Sitten suhteet koulivat tätä mallia koulussa, opiskelussa, urheilussa, työssä ja parisuhteissa. Jossain vaiheessa ”Minä en tarvitse ajatus” voi muuttua ”Minulle myös” ajatteluksi. Tästä alkaa taiteilu uuden ja vanhan mallin välillä. Onko minulla oikeutta? Lupaa? Kuka antaa minulle oikeuden ja luvan tarvita myös?

Kunnes huomaat, että ihan itse sinä teet valintoja. Uskallat olla rohkea ja tarvitseva, uskallat vaatia tarvitsemasi, asetat rajasi, vaadit hyvää ja oikeudenmukaista kohtelua. Sydän hakkaa, suu kuivuu ja hartiat reagoivat jähmettymisellä, keho astuu puolustustilaan, leuka työntyy ja puristuu tiukaksi. Kunnes huomaat, että näitä vanhoja tuntemuksia kehossa ei tarvita. Olet korjannut kohtaamasi ja käyttämäsi kehonmallin. Mielesi uskaltaa myös toimia aikuisen järjen äänellä.

Voit sanoa Minulle!

P.S. Kirjoittaja Ulla pohtii elämää työn, tarinoiden ja kokemuksen näkökulmasta. Totuutta etsien.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, vuorovaikutus, autonominen hermosto

Kun aika on....

Keskiviikko 27.9.2017 klo 9:11 - Ulla Ollikkala

Kun aika on.....

On aikoja, jolloin elämä vain kulkee omaan rytmiinsä, ruuhkavuosissa työn ja perheen yhteensovittamisessa. Silloin, toivon mukaan, nauttimassa pienistä ihmeistä perheessä. Ehkä itsensä unohtaen, asettaen sen hetken kun lapset on pieniä, kaiken muun edelle, eli itsensä edelle. On niiden hetkien aika, joista muistot muodostuvat.

Tähän aiheeseen törmäsin tanssiharrastukseni parissa lavatansseissa. Isäihminen oli virkistäytymässä rakkaan lajin parissa ja tiemme kohtasivat. Hän kysyikin, miten palaudutaan pienten lasten kanssa. Vastasin, että nauttien lapsista. Hän kertoikin, että voi helposti olla samoilla linjoilla. Se oli mukava tanssi ja keskustelu.

On äärimmäisen tärkeää, että varhaisessa vuorovaikutuksessa vanhemmat kohtaavat lapsensa turvallisuutta tuottavasti. Silloin ihmisen autonominen hermosto ja varsinkin se parasympaattinen eli lepohermoston vatsan puolen haara saa sitä palautetta mitä elimistö tarvitsee kasvaakseen. Eikä pelkästään kasvaakseen, vaan itsetunnon, itsetuntemuksen ja kehotietoisuuden kehittymiseen tarvittavia elementtejä. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea lisää vaikka tästä linkistä

http://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo12910

On aikoja, joilloin sitten aikuisuudessa tarve omaan hyvinvointiin nousee suuremmaksi kuin mikään muu asia. Silloin huomataan, että rytmi, jossa elää on ollut kuluttavaa tai tapa jolla elää on kuluttavaa. Kysymys voi olla siitä, että syöminen, liikunta, työ, ihmissuhteet, tai jopa kaikki ovat kuormittamasta kehoa ja mieltä. Tai, sitten juuri tuo varhainen kokemus kehossa alkaa virittäytyä tietoisuuteen.

Kun aika on........

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: autonominen hermosto, palautuminen, aika