Myötätunnon muoto

Torstai 7.5.2020

9E177D53-2372-40B9-82AA-8D7E334A04A2.jpeg

”Ylimyötätunto”



Olemme lähes jokainen  kohdanneet myötätuntoisen ihmisen elämässämme. Myötätuntoinen ihminen kohtaa sinut empaattisesti, hyväksyvästi ja molempien hermostot  ovat silloin rauhallisessa synkroniassa toisiinsa. Myös itsemyötätuntoisessa tilanteessa tämä sama asia tapahtuu. Olet rauhallinen, itseäsi ymmärtävä ja kunnioittava ihminen. Myötätuntoinen  ihminen ymmärtää myös omat ja toisen rajat ja rajallisuuden.

Ylimyötätuntoinen malli on kuormittava, jatkuvaa huonoa oloa tuottava ja sitä toteuttava ihminen uupuu tämän ilmiön alla. Saatamme tässä kohtaa puhua myös kaikkien aistien yliherkistymisestä. Ilmiö on mielenkiintoinen, koska herkistyneessä tilassa ihminen tekee jatkuvasti kaikilla aistikanavilla tulkintoja, ja sitten toimia, joiden tarkoitus on poistaa ympäristön ihmisiltä pahaa oloa. Tämän pahan olon poistumisen seurauksena olisi itsellä hetkellinen huoleton, turvallinen,  hyvänolontunnetta sisältävä tila. Niinkuin hyvin tiedämme emme pysty kukaan tähän. Niin kauan , kun ihminen ei pysty lukemaan  toisen ajatuksia, pahan olon ennakoiminen on mahdotonta. Tämän vuoksi kuormittuminen jatkuu, kunnes joku kohta kehossa tai peräti mielessä ei enää jaksa.


Taustatekijät



Taustalla voi olla persoonallisuuden  malli, joka suosii tällaista toimintaa. Tämän lisäksi ympäristö saattaa vaikuttaa, lapsesta aikuisuuteen saakka. Kiltteys, tottelevaisuus ja joustavuus tuottavat ansaan, jonka alle ihminen väsähtää. Varhaisen vaiheen kehityksessä saatu palkinto eli hyväksyntä näiden mallien toteuttamisessa tuo toimintamallin, jonka sisällä alkaa toteuttamaan ylimyötätuntoisen elämäntehtävää. Palkinto tulee vain kantamalla huolta muiden hyvästä olosta ja pahan olon väistelystä. Tämä on vielä eri asia kuin huoli.


Rajat



Tällainen ihminen unohtaaa omat rajansa, mutta huolissaan ollessaan,  unohtaa myös toisen rajat. Toisen ihmisen vastuuta  kokea omia ajatuksia ja tunteita pyritäänkin muokkaamaan ylimyötätuntoisen taholta ulkoapäin.
Rajat myös omalla kohdalla ovat hyvin heikot. Jokainen negatiivinen signaali ympäristöstä saa ylimyötätuntoisen toimimaan. Hermosto virittyy kuuntelemaan kehojen viestejä ja mieli askartelee ”kaikilla on hyvä olo” teeman parissa. 



Mitä tulisi tehdä ja mitä voi tehdä?


Myötätunto on hyvä asia, joten sen salliminen on  jokaisen toiminnassa  tärkeää. Ylimyötätuntoisen on hyvä opetella säätelemään niitä omia tunteitaan, ja antaa myös  toisille tila ja vapaus olla omien ajatusten ja tunteiden, myös niiden negatiivisten, kanssa omassa tilassaan. Ylimyötätuntoisen tehtävä on opetelle sanoittamaan omaa tarvettaan, kysyä asioista, ei niinkään tehdä asioita valmiiksi toisten tai toisen puolesta. Siten purkaa omaa kuormaansa, opetella kantamaan vain omia ajatuksia ja  tunteita. Näin välttää toiminnan, joka on huolehtimista. Silloin tapahtuu myös vastuun siirtäminen ihmiselle itselleen omasta hyvinvoinnistaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: myötätunto, itsemyötätunto, huoli, itsetuntemus

Nimeni on Huoli

Perjantai 20.9.2019 - Ulla Ollikkala

HuoliC59CAAC3-6E76-458D-A17B-638FEBD16767.jpeg

 



Nimeni on Huoli!

Tämä pohdintani johtuu trauma ja kehollisuus koulutuksesta, johon osallistuin muutamia viikkoja takaperin. Se sitten johti ajatukseni huolen jähmettävään, lamaannuttavaan tai suorittavaan tapahtumaan ihmisessä. Siihen tilaan, johon liittyy kehon lamaantuvan tilan mahdollisuus tai liikkeen säilyttävä mahdollisuus. Hermostohan toimii aina jompikumpi puoli voitollisena. Nyt puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti stressin tuomasta kuormituksesta. Kuinka se vie meiltä voimavaroja ja kuinka olemme hermoston tasolla kuormittuneita.  En vie tätä ajattelua voimakkaan ylikuormituksen suuntaan, vaan enemmän mielen ja hermoston tilaan, joka on hetkelliseen jähmettymiseen ja lamaantumiseen liittyvää.  Kutsun sitä nimellä Huoli.


Pitääkö olla huolissaan?



Tapaan työssäni ihmisiä, joiden elämäntapana on huoli. He ovat ihmisinä hyvin toimintakykyisiä, ahkeria, aikaansaavia, huolehtivia ja empaattisia. Ongelmana ei ole lainkaan ylikuormittuminen työstä, tapahtumista tai asioista. Keho ja mieli kestävät  ylikuormittumista varsin hyvin, niin työstä kun monista arjen asioista. Ongelmaksi koituukin  huoliajattelu. Huoliajattelussa keho saattaa hyvin pienesti jähmettyä ja lamautua vuorotahtia. Sitten seurauksena on suoritus, joka on melko ylivirittyneessä tilassa tapahtuvaa. Aivan sama kumpi on voitolla, keho ja mieli ovat kovassa rasituksessa. Järki pystyy tiettyyn pisteeseen säätelemään voimakkaita huolitunneryöppyjä, mutta säännöllisesti se taito kuitenkin katoaa. Jähmettyminen hiipii silloin kehoon, kasvoihin, leukaan , hartioille, vatsan ja sydämen alueelle. Kehoa kuvottaa, pyörryttää, heikottaa, hikoiluttaa ja mieli on kovin vilkas. Nopeasti, kuten hermostolla on tapana, tämä vaihtuu toivottomaan lähes lamaavaan tilaan. Kehoon hiipii voimattomuus ja raskas tunne, mieleen alakulo.



Huolen malli



Huolen malliin  kasvanut ihminen huolehtii lähimmäisistä, työkaverista, työstä, työttömistä, maailman tilanteesta, ilmastosta. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Huoli keräytyy mieleen ja kehoon. Huoli aiheuttaa katastrofiajattelua. Huolestunut ihminen on kehollaan jähmettynyt ja huolissaan. Lamaantunut ja huolissaan.  Keho on jostain kohdasta tai useista kohdista jatkuvan kuorman tilassa. Vireystila ei ole kuitenkaan korkealle ylivirittynyt, eikä juuri alivirittynytkään. Kuinka sitten tätä pitäisi lähestyä. Ihminen näyttää olevan hyvissä voimissa, mutta voi huonosti. Mieli  askartelee jatkuvasti huoliteemoissa. 




Mitä huoli oikein on?



Huoli on mielen rauhattomuutta aiheuttava, painava ja ahdistava tunne. Huoli on painava tunne kehossa mm. rintakehällä, hartioissa, kasvoissa ja leuassa. Huolehtiminen on  huolesta rakentunut toimintamalli. Se saattaa olla rakentunut liian varhaisesta vastuusta ja liian suuresta vastuusta muista ihmisistä tai asioista. Se voi osaltaan liittyä persoonaan. Huolen rakennelmat ovat syvälle juurtuneita ja entisyyden rakentamia. Huolettomuuteen  siirtyminen saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteen omasta toiminnasta.  Huolettomuuden kääntöpuoli olisi jonkin huonon, pahan tai kauhean asian tapahtuminen. Syyllisyys, jonkin huolestuttavan tapahtuman tapahtumisesta , jos huolehtimisen lopettaisi, saattaa estää myös huolimallin poistumisen.



Vapaaksi huolesta



Mitä tapahtuu, jos ei huolehdi? Kenelle käy huonosti? Epäonnistuuko joku tai jokin, ilman huolehtimista? Kaikista isoin ajatus huolena on, kuoleeko joku? Mitä jos jättäisit huolimallin, silloin kun tiedostat sen alkujuuret. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit  tutkimaan, mitä mahdollisuuksia elämä tarjoaa ilman sitä kontrollia, jota olet huolella yrittänyt pitää yllä?

Kontrollin ja hallinnan tunteen kanssa on ymmärrettävä myös niiden varhaiset syntymäjuuret. Kontrollilla ja hallinnalla olet saattanut hallita huoliasi. Olet asettautunut ”hallitsijan” tilaan, jossa kuvittelet johtavasi omaa ja toisten elämää ennalta. Kontrolloimalla kuvittelet, aivan vilpittömästi, estäväsi pahaa ja ikävää tapahtumasta ja saat näin tilalle hetkellistä  rauhallisuuden  tunnetta. Todellisuudessa kukaan ei ole antanut sinulle niitä välineitä, jolla suojelet itseäsi ja muita ihmisiä elämältä. 



Yhteys palautumiseen



Jälleen kysymys, miten tämä liittyy palautumiseen? Palautumiseen liittyy kaikki asiat, jotka saavat kehomme ja mielemme kuormittumaan, jähmettymään, lamaantumaan eli hermoston tilan pois tasapainoisesta vaihtelun tilasta. Palautuminen on mielen huolettomuutta ja kehon vapautta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, huoli, hermosto