Unettomuus ja parantava uni

Sunnuntai 31.3.2019

Mielen_vapaus


Uni

Uni on ihmisen tärkeintä ja parasta aikaa. Nukut elämästäsi kymmeniä vuosia. Oletko koskaan laskenut unesi määrää eli unen ka. 8 h yössä kerrottuna 365 päivällä? Sitten tämänhetkinen eliniäksi. Saat summaksi aikamoisen tuntimäärän. Tämän vuoksi uni on niin tärkeää. Uni on elämäsi, ymmärryksesi  ja kehityksesi ehto. 

Uni ja valve

Uni-valverytmin määrittää oma sisäinen kellosi ( sirkadiaanirytmi)  ja valveilla oltu aika. Siis silloin, kun kaikki on vielä hyvin. Silloin, kun jokin häiriötekijä muuttaa tätä järjestelmääsi, alat tunnistamaan sen, että olet nukkumisen kanssa pulassa.
Unipaine kasvaa, kun valvot. Valvomisesi saa aikaan hyvinkin pikaisesti ongelmia, jopa yhden nukkumattoman yön jälkeen, tarkkaavaisuudessa, tunneherkkyydessä, muistissa ja kokonaisvaltaisessa jaksamisessa. Luontaisesti koetat korjata tätä  jossain vaiheessa nukkumalla normaalia enemmän. Tilanteen ratkettua unesi palautuu. Jaksat taas, voimasi palautuvat, aktiivisuus on päiväaikana riittävää. 

Unihäiriönä esimerkiksi kipustressi


Sitten seuraa jokin asia, joka vie unesi. Olkoon tässä kirjoituksessa kipu ja siitä johtuva kehon stressitila. Aivan varmasti jokaista meitä jossain vaiheessa koskettava, unet vievä asia. Kipu saa aikaan elimistössä hermoston tasolla sympaattisen hermoston ( taistelu-pako) aktiivisuuden kohoamisen. Hermoston tasolla on vaikea päästä rauhoittuneeseen hermoston (lepo ja palautuminen) tilaan kivun kalvessa. Kivun sijainti ei ole merkittävää, kaikki kipu nostaa hermoston aktiivisuuden  tilaa. Jännitystila lihaksistossa kohoaa ja keho asettuu valmius- ja puolustustilaan. Kipukokemuksessa myös mieli reagoi. Kovassa  kiputilassa  täytyy olla aikamoinen mieliguru saadakseen kivun poistumaan ajattelemalla. Hengittämällä ehkä paremmin, mutta sekin jää helposti pinnalliseksi suoritukseksi. Onneksemme pitkittyneeseen kipuun ollaan paneuduttu nykyään eri keinoilla.

Lue vaikka täältä lisää: 

Pitkittynyt kipu ja uni


Palataan kuitenkin unen tapahtumiin kivun jatkuessa. Kivun pitkittyessä sen vaikutus uneen eli siihen unen syvyyteen ja rakenteseen muuttuu. Nukut pinnallisesti. Palauttava ja eheyttävä syvän unen unijakso jää liian vähäiseksi, samoin kevyen unen vaiheiden vaikutukset.  Elimistö yrittää tätä ahkerasti koko ajan korjata, mutta hiljalleen se häviää ja uni muuttuu pinnalliseksi tilan jatkuessa. Palautuminen heikentyy entisestään.  Aivan sama kummasta päästä unta vähennät, alkuyön NREM( syvä uni) tai aamuyön REM( kevyemmän uneen vaihe) häviät joka tapauksessa. Kognitiiviset toimintasi, päättely- ja ajattelukykysi heikkenevät. Tapaturma-alttiutesi kasvaa.
Pitkittynyt kipu saa aikaan unenpuuteen. Unenpuutteessa sydän lyö nopeammin, veren virtaus nopeutuu suonistossa, seurauksena verenpaineen nousu. Kortisolihormonin eritys lisääntyy, jonka kasvun laukaisee sympaattinen hermosto. Unenpuute sulkee kasvuhormonin erityisen. Kasvuhormonin tehtävä on korjata verisuonten endoteeliä eli sisäkalvoa. Silloin kun suojaa ei enää tapahdu, sisäkalvo hiljalleen rapistuu. Pitkään jatkuessaan tämän seurauksena on verisuonten ahtautuminen. 
On siis löydettävä keinoja palauttaa unitilaa. Löydettävä itselleen sitä parantavaa unta. Opeteltava säätelemään sympaattisen hermoston aktiivisuutta päiväaikaan, jolloin omat aktiiviset keinot ovat käytettävissäsi. Tee siis kaikkea sitä, mikä vie sinut edes hetkeksi pois kipuun keskittymisestä. Päiväaikainen toimintasi vaikuttaa yöuneesi. Palautumisen hetket ovat kaiken keskiössä.

Parantava uni

Unen palautuessa etenkin syvän unen ( NREM) aikaan aivot lähettävät rauhoittelevaa ja tyynnyttelvää viestiä kehollesi. Kehosi taistele- pakene järjestelmää suostutellaan  rauhoittumaan. Rauhoittuneessa tilassa myös kiputilasi on vaimeampi.  Tapahtuu myös monta muuta hyvää asiaa eduksesi. Parantavan unen aikana myös ruokailuun liittyvä leptiinihormoni - olen täynnä viesti - toimii tasapainoisesti ja greliinitaso - tämä riittää viesti - on kuultavissa. Aivojen alueelta alemmas siirtyessä tapahtuu  seuraavia asioita. Hermoston rauhoittuessa ja sympaattisen hermoston vaimentuessa suoliston hyvien bakteerien toiminta on runsasta ja aktiivista. Suoliston toiminta ja siten ravintoaineiden imeytyminen on tehokasta.  Immuunijärjestelmäsi eli puolustusjärjestelmäsi toimivuus tarvitsee unta. Sympaattisen hermoston ollessa aktiivinen se kuormittaa nimenomaan immuunijärjestelmää liiallisesti. Parantavalla unella on vieläkin syvempiä vaikutuksia aina DNA ja tumatasolla saakka. Unella huolehdit myös näistä. 

Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia ja oman kullan kuvia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uni, palautuminen, hermosto, kipu,

Kivun omaa tarinaani

Maanantai 21.1.2019 klo 10:17

Kaivo

Kipu ja palautuminen, minä ymmärrän sinua!

Tämä on omakohtaista kokemusta sisältävä kirjoitus. Eikä nyt kaikista positiivisemmasta suunnasta, mutta halutessasi voit lukea. Tiedät ainakin, että tunnistan kivun luonnetta. Sivustolla käsittelin  jo aiemmin pääkipua,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/09/17/26326,  mutta nyt pohdin kipua oman pitkittyneen kivun kokemukseni  pohjalta. Reilusti vuoden jatkuneen hermo- ja kudoskivun kanssa elämisessä, en ole löytänyt siitä etsimälläkään paljonkaan myönteistä. 

Avaan hieman tätä itselleni omituista lausahdusta. Olen sen ikäluokan ihmisiä, joille hammashoito lapsuudessa tarkoitti pelkoa, kipua, pakkoa ja huonoa kohtelua. Olen kuitenkin oppinut säätämään omaa tunnetilaani siten, että pystyn tällä alueellakin itseäni hoidattamaan. Näitä hoitoja on sitten ollut paljon. Hengittäen, mentaaliharjoituksia tehden  ja kokemuksen opettamana olen päässyt pitkälle. Mutta…

Mutta….

Vuosi sitten oikea alahampaani ilmoitti napakasti, jotain olevan pielessä. Joten päivystykseen, jossa todettiin ei mitään. Ehdin jo huokaista, mutta sitten rävähti. Kipu levisi poskeen, kaulalle ja se oli menoa. Hammasta yritettiin pelastaa useita kuukausia, välillä jo toive yhden kuukauden ajan, että tärkeä purentaan liittyvä hammas voidaan pelastaa. Juurihoitoa toisensa perään. Kolmoishermo  ärtyi ja koko naama oli kipeä. Ylähammas poistetaan samassa hmlkierroksessa, sieltä kun löytyi myös juurihoidettava ongelma, en jaksanut hoidattaa ja maksaa. Tämä kolo sentään toipui, mutta antibiootti meni viikon ajan. Terveyttä koetellaan.

Alahammmaskipu vain jatkuu. Istuen nukkumista ja kovia  kipulääkkeitä, niistä luojalle kiitos. Kylmä viima oli kauhistus ja viime kevättalvi meni niin, että en muista edes ulkoilleeni. Tulehdus levisi ja paheni ja hammmas meni lopulta poistoon. Huono homma, koska nyt liikaa poistoja samassa paikassa. Ajattelin, että nyt helpottaa. Meni sitten  puolitoista kuukautta tulehtuneen hampaan kolon hoidossa, kuolioon mennyttä luuta ja kaulalle leviävä turvotus. Istuen nukkumista, aikamoisilla särkylääkkeillä. Senkka jo koholla ja hätä omasta terveydestä oli jatkuvasti mielen päällä. Tietoisuus hammastulehdusten vaarallisuudestata takoi mielessä.

Yhtä hammastani hoiti yhteensä 7 eri hammaslääkäriä. Jokainen kuvasi, puudutti ja putsasi. Antibioottia tulehdukseen tuplaten ja viimeinkin se talttui. Implantti pitäisi laittaa, koska purenta on vinossa. Jotenkin olen niin turta, että tämä ei ajatuksena juuri nyt kiehdo.

Viime vuosi tammikuu - kesäkuu

Vuoden aikanaan minulta jäi tanssiharjoitukset, en kiputiloiltani pystynyt, kaikki tärinä ja liike tuntui kauhistuttavalta. Henki haisi ja märkä maistui suussa. Harmitti, koko aika tuntui valuvan vain kipuun ja siitä selviämiseen. Työssä piti kuitenkin käydä, sanat eivät kunnolla toimineet kipeässä suussa, pari viikkoa olin sairauslomalla. Silloin en edes pystynyt puhumaan, lähipiiri hoiti minut sohvaan, jossa istuin ja sairastin ja nukuin 2 pahinta viikkoa. Poskeni oli pahimmillaan kuin pingispallo, jopa yhtä kova. Antibioottia ja kovat kipulääkkeet, oleminen meni sumussa. Siirtyminen sänkyyn oli juhlan paikka.

Viime vuosi joulukuu ja uusi vuosi alkamassa

Muutaman viikon hengähdystauko loppuvuodesta  ja kipujen hetkellinen lievittyminen. Sitten jouluaatonaattona kipu toisella puolen yläleuassa. Hermokipu. Odottelen 6, 5 tuntia päivystyksessä. Taas todetaan ei mitään, ja huokaan. Joulu menee oireillen. Sitten uudenvuoden aatonaattona kipu jatkuu ja päivystykseen 4 tuntia odotellen, ylähammas avataan, lääkepaikka ja hetken helpotus.

Tällä kertaa päätän, että sama ihminen hoitaa ja kuuntelee ja valitsen paikan. Otetaan kuvat ja löydetään poskionteloista tulehdus, samantien työterveyden lisätutkimuksiin, jossa todetaan ei mitään...poski tukossa, ilma ei kulje ja hammasta särkee. Migreeni aktivoituu ja se pitää lääkitä, en jaksa tänään sen säätämistä.

Odottelen yksityiseltä uuden ajan ja korjataan pari lohkeamia ja ajattelen, että nyt tämä viimein loppuu. Olen ainakin vuoden ilman hammaslääkärikäyntejä. Implantti saa odottaa ja jääköön vaikka laittamatta. Seuraava aamu onkin jo helvetillinen. Viiltävä hermokipu lääkepaikan alla ylähapaassa, päivystysaika acutaan  onnistuu nyt viikonloppuna nopeasti ja lääkepaikattu hammas avataan. Juurihoito ja antibiootti. Kipu estää nukkumisen, istuen menee taas pari yötä. Perun maanantain asiakkaat. En jaksa hoitaa ketään tänään.

Kipu juurihoidetun ylähapaan kanssa on siedettävä, poski on hieman paksuna, mutta alaleuan alueella on uusi kipualaue. Onko tämä vain kolmoishermon ärtynyt tila vai onko taas uusi alue villiintynyt. Tiedän, että kuvissa ei näy mitään, onnekseni yksityinen hml otti koko hampaiston kuvat. Toivon pelkän hermon jossain alahapaassa olevan ärtynyt hetkellisesti tästä kaikesta. Koko naamassa on kiertävää kipua, välillä jopa toisella puolella, onhan siellä toki hampaita vielä jäljellä. Epätodellinen olo.

Kipu ja palautuminen, onko se mahdollinen yhtälö?

Nyt sitten kipuun ja palautumiseen. Voiko niitä edes liittää tähän? Olen urhoollisesti yrittänyt. Tiedän, että kipu ei ole siellä missä se tuntuu, vaan aivojen kipua tunnistavilla alueilla. Sitä on vaikea uskoa, poski paksuna ja naamaa viiltävän kivun kokijana. Annan siis itselleni luvan kokea sitä juuri sillä alueella kun sen koen. Aivan kuten muutkin ihmiset, joille hermoston ja aivojen maailma ei ole yhtä tuttua. Kokemukseni on kipujanalla VAS 10. Sehän se perinteinen mittari kivulle on. Näissä kohdissa en pysty ajattelemaan myönteisesti, käyttämään kipuun sähköhoitoa, akupunktiota tai mentaaliharjoituksia. Olen vain kipeä.

Minun onneni on se, että heti, kun pahin lievittää,  jaksan olla toiveikas. Olen kuitenkin väsynyt, joku sanoisi romahtanut, tämän sairastumisen aikaan kaksi kertaa. Viimeisin oli viime viikonloppuna. Itkin kuin lapsi  hammaslääkärin penkissä, pyysin niin tiukan puudutuksen, etten tunne mitään. Sitä kesti viisi tuntia, tunnottomuutta. Tunnottomuus oli onnen tila. Tiedän mitä kipupotilas haluaa, hetken tunnottomuutta, se antaa luvan edes hengittää normaalisti. Tunsin kuinka kehoni luovutti jännityksensä.

Ihminen, joka ei ole kokenut kipua, ei voi sitä ymmärtää. Kokija on se asiantuntija. Kunnioita siis kokijaa! Palautuminen on juuri siinä kohdassa, kun jokin muuttuu, edes hetkellisesti siedettävään suuntaan. Tartun siis siihen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kipu, kokemus, palautuminen