Kehotuntoisuus

Lauantai 25.7.2020 klo 11:59 - Ulla

Kehotuntoisuus


Kehotuntoisuus

Olen työni ohella miettinyt kehotietoisuutta. Omasta mielestäni se on jäänyt hieman pinnalliseksi ja kokemisen syvyyttä heikosti kuvaavaksi. Tarkoitan  kuvaavilla  sanoilla nyt niitä, jotka eivät itseä käytännön työn tasolla kohdanneet. Nyt olen tätä sanaa pohtinut ja rakennellut sen myös kuvaksi. Muistakaahan lukijat sitten, että tämä on ihan omaa pohdintani, oman työni, itseni ja asiakkaiden ymmärtämiseksi. 

Kehotietoisuus ja kehotuntoisuus kulkevat loistavasti vierekkäin, merkitsen itselle kuitenkin kahta eri asiaa. Kehotietoisuus on mielestäni kehon viestiväyliä pitkin kulkeva tieto, ja tietysti tämä tieto tunnistetaan viestiksi kehossa tapahtuvista asioista. Kehotuntoisuus on tuntemiseen liittyvää niin tunneaistimusten, kuin tunteiden tasolla. Kehotuntoisuus vaatii aina harjaantuneen kokemuksen tunnistamisesta, että siihen reagoidaan. Moni asiakas toistaa kerta toisensa jälkeen omien rajojen ylitystä, vaikka kehotietoisuus on olemassa. Silloin kun kehotuntoisuus on tavoitettu, muutos on ollut mahdollisempi. Mitä herkemmäksi kehotuntoisuuden viesteissä oppii, sitä suuremmat mahdollisuudet on väistellä Oman jaksamisen rajojen ylitystä.
Työni puitteissa asiakkaat ovat kyllä tulleet tutuiksi kehotietoisuudesta. Siitä missä ovat kehon ulkoiset rajat, kuinka maadottunut oma tila on. Tietoisuus myös hengityksestä ja sen liikkeistä liittyy kehotietoisuuteen. Tämä on erittäin hienoa huomata.
Kehotuntoisuuteen siirtyessä asiakkaan tuntemus,  jopa tunto omasta kehosta on kadoksissa.

Kehotuntoisuus ja liike esimerkki:

"Kävin osteopaatilla, juttelin tästä kehotuntoisuudesta hänenkin kanssa. Pohdimme sitten kehon tilaani. Ihan yksinkertainen asia tapahtui kehotuntoisuuden alueella. Yhteyden saaminen vasemmalle puolelle lonkka,( hip-harjoituksella) ei yksinkertaisesti tapahtunut. Mieli kyllä oli hyvin kehotietoinen, mutta tuntoyhteys, sekä myös toiminnan yhteys oli kadoksissa. Vasta, kun kehon eri segmenteillä olevat lukkiutumat saatiin rentoutuksen avulla avautumaan, kehotuntoisuus palasi. Myös liikkuvuus palautui.  Tuntoyhteys palautui. Myös tunteet liikahtelivat. Kehotietoisuus oli ollut läsnä kaiken aikaa."

Kosketus ja kehotuntoisuus

Kehotuntoisuus näyttäytyy myös kosketuksessa. Ne alueet, joissa kehossa on lukkiutumia ja toimintahäiriötä, paljastuvat juuri  kosketuksessa. Ne alueet ovat kylmiä ja tunnottomia. Moni on varmasti tuttu tämän asian kanssa. Kehotietoisuus kehon osista on olemassa, mutta kehotuntoisuus puuttuu. Tässä on  kosketuksen parissa työskentelevien mahdollisuudet saada aikaan niitä pieniä, mutta maagisia ihmeitä. Palautumishoitojen kohdalla tämä näyttäytyy ja sieltä tämä kehotuntoisuus on ajatuksena lähtöisinkin.

Vaikeat kokemukset

No sitten, mennäänkö traumoihin. Asiakkaiden kautta opittua on se, että mitä rajumpi on kehon haavoittuminen eri tapahtumien kautta,( onnettomuus, kaltoinkohtelu) sitä heikompi on kehotuntoisuus. Jälleen kehotietoisuus voi olla toimiva, mutta tunnekokemukset ovat piilossa. Kehotuntoisuuden myötä avautuvat tunnekokemukset, itkut, naurut ja muistot. 
Kehotuntoisuuden kautta avautuvat kehon liikkeiden rentous ja joustavuus, kehon energisyys, tunteet ja aistimukset ja mielen vapaus.
Hyvät lukijani, herättääkö tämä ajatuksia?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kehotuntoisuus, kehotietoisuus, tunne, kokemus, palautuminen, rentoutuminen

Narsismin voittamisen salaisuus

Sunnuntai 19.7.2020 klo 12:24 - Ulla

4BD5D5CA-DC80-4B79-B1F6-463796367078.png


Narsismin voittamisen salaisuus

Elämässä ihminen kohtaa ihmisiä. Ihmisiä, jotka kaikki ovat omalle kasvulle lahja. Ne vaikeatkin ihmiset. Tässä hieman ajatusta narsismista ja sen vaikutusten väistymisestä. Vankkaan kokemukseen pohjautuen avaan muutaman kohdan, koska tämä on myös palautumisen syvää olemusta.  Palautuminen tasapainoiseen hermoston tilaan, sen ymmärtämiseen, että jokaisen ihmisen kohdalla olet valmis aktivoitumaan muistoista lähtöisin. Silloin kun tiedät, voit valita.

Anteeksianto

Tätä olen miettinyt aivan viime aikoina enemmän. Mille annetaan narsistin kohtaamisessa anteeksi? Sille pahuudelle, jota kohdataan vai teoille, erotettuna ne tekijästä. Vaikeuksia tässä tuotti sen tiedostaminen, että näissä  ihmisissä voi havaita sen hätääntyneen kaltoinkohdellun pikkulapsen, jota koettaa suhteessa ihmiseen pelastaa. Voinko olla antamatta anteeksi tekoja, jotka pohjautuvat tähän hänen historiaansa?
Ajattelen nykyisin näin. Teot ovat aikuisen, ajattelevan ja tietoisesti toimivan  ihmisen tekoja. Anteeksiantamattomia  tekoja toisen ihmisyyttä vastaan. Itsensä vuoksi on annettava anteeksi ihmiselle, mutta tekojen muotoa ja sanojen solvausta ei voi antaa anteeksi. Jos antaisi anteeksi kohtelun, voisi samalla hyväksyä sen, että toinen ihminen pyrkii järjestelmällisesti nujertamaan ja alistamaan mielesi toisen tahtoon. Mikään vähempi ei riitä, eikä sekään ole riittävää.
Anteeksianto tässä kohdassa kohtaa sitä pientä lasta, joka hätääntyneenä ei tiedä mitä tehdä. En tiedä, onko narsismi asia, jonka saa syntymässä, mutta  sosiaalinen ympäristö antaa siihen ison osan. Anna siis anteeksi sille pienelle hyvälle osalle toista!  

Kiitollisuus

 Sinun ei enää tarvitse epäillä itseäsi. Tunne kiitollisuutta, koska vääristyneet kuvasi ihmissuhteesta rapisevat pois. Voit elää onnellista ja hyvää elämää tulevaisuudessasi ihmisen rinnalla jota sinun ei tarvitse hoitaa, palvoa ja tällainen ihminen ei oikeasti tarvitse sinua mihinkään.  Sinä voit tarjota rakkauttasi ja se on se mikä riittää. Sinä et ole se, joka toiminnallaan mahdollistaa mitään.  Voit tämän tarpeettomuuden kokemuksen kautta antaa itsesi  luvan olla sinä. 
Koe kiitollisuutta myös siitä, että opit olemaan rauhassa yksin. 
Tunnet, ehkä jossain vaiheessa, kiitollisuutta siitä, mitä kaikkea tämä on sinulle  opettanut. Selviytyminen on mahdollista, vaikka tunnet tarpovasi jossain syvyyksissä. Tunnet oman mielesi ja sen pystyy toimimaan hyväksesi. Olet kiitollinen siitä, että tämä kokemus on antanut sinulle ikäänkuin lahjan. Pystyt toimimaan tasapainoisesti, rauhallisesti, herkästi vaistoten ja ymmärtäen ihmisten tuskan erilaisia asteita. 

Kuolema

Narsismi ei katoa toisen kuollessa. Se mitä on tapahtunut elää sinussa. Kuolema ei ole vapauttaja, sitä ei kannata odottaa pelastajaksi. Kuolema tuo narsismin jälleen lähellesi.  Jälleen käsiteltäväksi.  Kunnes olet valmis.

Elämä

Narsismi elää meissä jokaisessa jollain tasolla.  Kohtaamme näitä voimakkaasti käyttäytyviä narsistin tavoin toimivia työssä, vapaa-ajalla, koulutuksissa, oikeastaan missä tahansa. Kohtaamme lievempää narsistista käyttäytymistä. Voimme tunnistaa narsistista piirteitä myös itsessämme. Näissä kaikissa tilanteissa on mahdollisuutesi oppia jotain. 
Puolustukseksi  toimii. Vahvistut. Tämä riittää. Voittaminen on anteeksiannossa, kiitollisuudesta ja elämän jatkuvuudessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, elämä, narsismi, vuorovaikutus, kokemus

Kivun omaa tarinaani

Maanantai 21.1.2019 klo 10:17

Kaivo

Kipu ja palautuminen, minä ymmärrän sinua!

Tämä on omakohtaista kokemusta sisältävä kirjoitus. Eikä nyt kaikista positiivisemmasta suunnasta, mutta halutessasi voit lukea. Tiedät ainakin, että tunnistan kivun luonnetta. Sivustolla käsittelin  jo aiemmin pääkipua,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/09/17/26326,  mutta nyt pohdin kipua oman pitkittyneen kivun kokemukseni  pohjalta. Reilusti vuoden jatkuneen hermo- ja kudoskivun kanssa elämisessä, en ole löytänyt siitä etsimälläkään paljonkaan myönteistä. 

Avaan hieman tätä itselleni omituista lausahdusta. Olen sen ikäluokan ihmisiä, joille hammashoito lapsuudessa tarkoitti pelkoa, kipua, pakkoa ja huonoa kohtelua. Olen kuitenkin oppinut säätämään omaa tunnetilaani siten, että pystyn tällä alueellakin itseäni hoidattamaan. Näitä hoitoja on sitten ollut paljon. Hengittäen, mentaaliharjoituksia tehden  ja kokemuksen opettamana olen päässyt pitkälle. Mutta…

Mutta….

Vuosi sitten oikea alahampaani ilmoitti napakasti, jotain olevan pielessä. Joten päivystykseen, jossa todettiin ei mitään. Ehdin jo huokaista, mutta sitten rävähti. Kipu levisi poskeen, kaulalle ja se oli menoa. Hammasta yritettiin pelastaa useita kuukausia, välillä jo toive yhden kuukauden ajan, että tärkeä purentaan liittyvä hammas voidaan pelastaa. Juurihoitoa toisensa perään. Kolmoishermo  ärtyi ja koko naama oli kipeä. Ylähammas poistetaan samassa hmlkierroksessa, sieltä kun löytyi myös juurihoidettava ongelma, en jaksanut hoidattaa ja maksaa. Tämä kolo sentään toipui, mutta antibiootti meni viikon ajan. Terveyttä koetellaan.

Alahammmaskipu vain jatkuu. Istuen nukkumista ja kovia  kipulääkkeitä, niistä luojalle kiitos. Kylmä viima oli kauhistus ja viime kevättalvi meni niin, että en muista edes ulkoilleeni. Tulehdus levisi ja paheni ja hammmas meni lopulta poistoon. Huono homma, koska nyt liikaa poistoja samassa paikassa. Ajattelin, että nyt helpottaa. Meni sitten  puolitoista kuukautta tulehtuneen hampaan kolon hoidossa, kuolioon mennyttä luuta ja kaulalle leviävä turvotus. Istuen nukkumista, aikamoisilla särkylääkkeillä. Senkka jo koholla ja hätä omasta terveydestä oli jatkuvasti mielen päällä. Tietoisuus hammastulehdusten vaarallisuudestata takoi mielessä.

Yhtä hammastani hoiti yhteensä 7 eri hammaslääkäriä. Jokainen kuvasi, puudutti ja putsasi. Antibioottia tulehdukseen tuplaten ja viimeinkin se talttui. Implantti pitäisi laittaa, koska purenta on vinossa. Jotenkin olen niin turta, että tämä ei ajatuksena juuri nyt kiehdo.

Viime vuosi tammikuu - kesäkuu

Vuoden aikanaan minulta jäi tanssiharjoitukset, en kiputiloiltani pystynyt, kaikki tärinä ja liike tuntui kauhistuttavalta. Henki haisi ja märkä maistui suussa. Harmitti, koko aika tuntui valuvan vain kipuun ja siitä selviämiseen. Työssä piti kuitenkin käydä, sanat eivät kunnolla toimineet kipeässä suussa, pari viikkoa olin sairauslomalla. Silloin en edes pystynyt puhumaan, lähipiiri hoiti minut sohvaan, jossa istuin ja sairastin ja nukuin 2 pahinta viikkoa. Poskeni oli pahimmillaan kuin pingispallo, jopa yhtä kova. Antibioottia ja kovat kipulääkkeet, oleminen meni sumussa. Siirtyminen sänkyyn oli juhlan paikka.

Viime vuosi joulukuu ja uusi vuosi alkamassa

Muutaman viikon hengähdystauko loppuvuodesta  ja kipujen hetkellinen lievittyminen. Sitten jouluaatonaattona kipu toisella puolen yläleuassa. Hermokipu. Odottelen 6, 5 tuntia päivystyksessä. Taas todetaan ei mitään, ja huokaan. Joulu menee oireillen. Sitten uudenvuoden aatonaattona kipu jatkuu ja päivystykseen 4 tuntia odotellen, ylähammas avataan, lääkepaikka ja hetken helpotus.

Tällä kertaa päätän, että sama ihminen hoitaa ja kuuntelee ja valitsen paikan. Otetaan kuvat ja löydetään poskionteloista tulehdus, samantien työterveyden lisätutkimuksiin, jossa todetaan ei mitään...poski tukossa, ilma ei kulje ja hammasta särkee. Migreeni aktivoituu ja se pitää lääkitä, en jaksa tänään sen säätämistä.

Odottelen yksityiseltä uuden ajan ja korjataan pari lohkeamia ja ajattelen, että nyt tämä viimein loppuu. Olen ainakin vuoden ilman hammaslääkärikäyntejä. Implantti saa odottaa ja jääköön vaikka laittamatta. Seuraava aamu onkin jo helvetillinen. Viiltävä hermokipu lääkepaikan alla ylähapaassa, päivystysaika acutaan  onnistuu nyt viikonloppuna nopeasti ja lääkepaikattu hammas avataan. Juurihoito ja antibiootti. Kipu estää nukkumisen, istuen menee taas pari yötä. Perun maanantain asiakkaat. En jaksa hoitaa ketään tänään.

Kipu juurihoidetun ylähapaan kanssa on siedettävä, poski on hieman paksuna, mutta alaleuan alueella on uusi kipualaue. Onko tämä vain kolmoishermon ärtynyt tila vai onko taas uusi alue villiintynyt. Tiedän, että kuvissa ei näy mitään, onnekseni yksityinen hml otti koko hampaiston kuvat. Toivon pelkän hermon jossain alahapaassa olevan ärtynyt hetkellisesti tästä kaikesta. Koko naamassa on kiertävää kipua, välillä jopa toisella puolella, onhan siellä toki hampaita vielä jäljellä. Epätodellinen olo.

Kipu ja palautuminen, onko se mahdollinen yhtälö?

Nyt sitten kipuun ja palautumiseen. Voiko niitä edes liittää tähän? Olen urhoollisesti yrittänyt. Tiedän, että kipu ei ole siellä missä se tuntuu, vaan aivojen kipua tunnistavilla alueilla. Sitä on vaikea uskoa, poski paksuna ja naamaa viiltävän kivun kokijana. Annan siis itselleni luvan kokea sitä juuri sillä alueella kun sen koen. Aivan kuten muutkin ihmiset, joille hermoston ja aivojen maailma ei ole yhtä tuttua. Kokemukseni on kipujanalla VAS 10. Sehän se perinteinen mittari kivulle on. Näissä kohdissa en pysty ajattelemaan myönteisesti, käyttämään kipuun sähköhoitoa, akupunktiota tai mentaaliharjoituksia. Olen vain kipeä.

Minun onneni on se, että heti, kun pahin lievittää,  jaksan olla toiveikas. Olen kuitenkin väsynyt, joku sanoisi romahtanut, tämän sairastumisen aikaan kaksi kertaa. Viimeisin oli viime viikonloppuna. Itkin kuin lapsi  hammaslääkärin penkissä, pyysin niin tiukan puudutuksen, etten tunne mitään. Sitä kesti viisi tuntia, tunnottomuutta. Tunnottomuus oli onnen tila. Tiedän mitä kipupotilas haluaa, hetken tunnottomuutta, se antaa luvan edes hengittää normaalisti. Tunsin kuinka kehoni luovutti jännityksensä.

Ihminen, joka ei ole kokenut kipua, ei voi sitä ymmärtää. Kokija on se asiantuntija. Kunnioita siis kokijaa! Palautuminen on juuri siinä kohdassa, kun jokin muuttuu, edes hetkellisesti siedettävään suuntaan. Tartun siis siihen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kipu, kokemus, palautuminen