Neuvottelu ja kiitos elämän ohjenuorana, vai jotain ihan muuta?

Tiistai 9.2.2021 - Ulla


A7F058A7-3833-45C0-B73F-981B83F47098.jpeg

Havahdun eri aiheisiin työn ja myös oman elämän kokemusten kautta. Eri ikäisenä ympäröivää maailmaa tarkastelee  eri tavoin. Viimeksi kirjoitin kasvusta, ja sitähän tässä kokee allekirjoittanut myös matkallaan. Onnekseni elämässä on näitä kuuden eri kasvun osa-alueen toteutumisen hetkiä aina ajoittain. Sillä niiden mahdollisimman monen  kohdan yhtäaikaisen toteutumisen sivutuotehan on Onni. Seuraavassa onnen vastakohtia eli käskytys ja moite.



Käskyt ja moitteet elämän ohjenuorana, jatkuvatko ne sinulla edelleen?



Aiheet,  joita nyt pohdin liittyvät käskyihin ja moitteisiin. Käsky on se sanamuoto, jossa pyritään tottelevaisuuteen. Positiivistakin tässä mallissa on, eli asiat saadaan selkeillä käskyillä tapahtumaan.  Selkeimmin se näkyy koirankoulutuksessa;  istu, high five, paikka. Käskymuotoa ihmisten kanssa toimiessa käytetään tarkoituksella esimerkiksi dementikkojen parissa. Syynä on se, että toivottava tapahtuma toteutuu näin paremmin, kun viestin vastaanottamisessa on jo selkeää heikkoutta. Työskentelin aikoinaan dementia osastolla ja opin, kuinka tämäkin tapa voidaan tehdä lempeällä käskyllä. Se menee esimerkiksi näin, Irma..❤️istu. 

Omassa nykyisessä työssä,  joissain tapauksissa käskyt toimivat pyytelyä  paremmin, esimerkiksi  ohjatessa liikettä ryhmätyöskentelyssä. Malli,  viitsisitkö nostaa kättä, ei oikein toimi.

Sitten pohditaan käskyttämistä ja käskyjä  hieman enemmän. Käskyttäminen voi olla myös malli, johon olet kasvanut. Olet oppinut  noudattamaan ja tottelemaan, koska se on ollut ainoa vaihtoehto. Seuraus tottelemattomuudesta olisi ollut jotain uhkaava. Sen enempää pohtimatta kasvat ja jatkat tätä mallia. Tuot sen mallin  ihmissuhteisiin ja työpaikalle, yleensäkin vuorovaikutukseen. Taidot neuvotella ja keskustella toisen ihmisen kanssa ovat silloin kehnot, ethän ole oppinut itsekkään saamaan muita malleja tai vaihtoehtoja. Jatkat itse tätä käskemällä ohjaamista. Ulospäin se voi kuulostaa tällaiselta; tule tänne, hae tuo, anna tuo, mennään tänne, nyt  tehdään näin jne. 

Saatat huomata näitä arjessasi ihmisten toimintana. Huomaatko mikä puuttuu? Tällä toiminnalla saa ehkä aikaan joskus loistavia tuloksia, mutta se ei ole muista ihmisistä oikein pidetty tapa, tai edes ihminen  itse ei  pidä toimintatavastaan. 




Seuraavana pohditaan moitetta. Moite on toisen toiminnan negatiivista arviointia eli parjaamista. Positiivisesti ajatellen ja oikein annettuna sen viesti  on korjaavaa palautetta, joka tuottaa korjaavan tuloksen mahdolliseen virheeseen ym. Moite on saattanut olla myös tapa kasvattaa. Moite on saattanut olla helpompi antaa kuin kiitos. Moitetta jatkuvasti saanut, ei koe arvostusta ja mikään oma teko ei riitä. Moittiminen voi olla myös kasvatuksen selitys, ettei lapsi vaan luule itsestään liikoja. Nämä kaksi, käsky ja moite,  liittyvät myös usein ja helposti toisiinsa. 

Kysymys kuului, kuinka paljon käytät näitä malleja arjessasi? Saatat huomat, että ne ovat joko kasvatuksen jatkumo tai olet ne aikuisuudessa ihan itse valinnut myös  itseesi  kohdistuvana.

Yhteys palautumisen tilaan

Palautumiseenhan nämä liittyvät hyvin selkeästi. Nyt kun tiedetään ihmisen toiminnan liittyvän olennaisesti hermostoon, niin tarvitsee vain kuvitella noita tilanteita. Käskyttämisen tilanne saa aikaa ensin tietysti sympaattisen reaktion, mutta käskyttämisen jatkuessa mennään jossain vaiheessa, alivireään alisteiseen tilaan, luovutetaan ja annataan periksi. Tämän voi nähdä aikuisuudessa käskytystilanteesta vetäytymisenä, keskustelun loppumisena ja myös  ihmissuhteiden eri muotojen  loppumisena.

Moite tekee hermostollisesti  aivan samaa, ensin nousee ylivireys ja se saattaa nousta aktiiviseksi, joka moitteen myötä. Oma puolustus aktivoituu, oma oikeudenmukaisuuden periaate syttyy, ihminen  ei halua antaa periksi, varsinkin jos itse tietää olevansa oikeassa. Kuormat syntyvät, kasvavat ja hermosto ei palaudu. Tämän voi aikuisuudessa nähdä jännitteiden syntymisenä, tuntea kehossaan kireyksinä ja pitkään jatkuessaan tilanne joko ”räjähtää” tai sitten väsyttää ihmisen.

Pohdi hetki, kuinka usein käsket, etkä anna muille tavoille toiminnan  mahdollisuutta. Onko taitosi ollut käskyttämisessä ja oletko sen kautta saavuttanut itsellesi tärkeitä asioita. Pohdi, milloin moite on kiitoksen päällä. Monesti, jos  kiitoksen ilmaiseminen toiselle tuottaa vaikeuksia, mallisi voi tämä. Mitä pitäisi tapahtua, että sinun toimintasi muuttuisi? Miten se tapahtuisi? Huomaatko, että kuormitat näillä tavoilla itseäsi ja myös muita?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Käsky, moite, hermosto, palautuminen, muutos, kasvu,

Palautumisen mahdollisuus

Maanantai 25.11.2019 klo 10:00

D0978182-5928-4066-B7DA-4C7BCFA49D7C.jpeg

 

Olemme kiertäneet Suomea useammalla paikkakunnalla. Luennoimassa palautumisesta ja siitä, kuinka sen toteuttaminen on mahdollista. Kukin voi tarkastella luennoilla omaa palautumistaan hiljaa tai napakasti itsekseen ja omaan arkeensa peilaten. Luennoilla voimme puhua vain siitä, joka on kirjoitettua ja tutkittua faktaa. Meillä ei ole kikka- ja vinkkilistaa, joka toimisi kuin  palautumisburana, jonka  ottamalla palaudut, nukut yösi heräämättä, olet virkeä ja jaksava. Me emme voi luvata muutosta ilman yksilön omia pieniä huomioita ja tekoja.  Näistä yksilön omista teoista se kestävä hyvinvointi sitten muodostuu.  Luennoilla ohjaamme huomioimaan tapaa ajatella asioita,  tehdä se itselleen lempeästi ja pienesti. Herättelemme ihmisiä itsen ja kehon hälytysjärjestelmän kuulemisen keskiöön. Palautuminen ei ole katoava trendi, tai mielipide, vaan se on elämisemme ehto. Itseä paremmin kuulemalla on mahdollista elää hyvää elämää.



Muutoksen mahdollisuus

Palautumiseen liittyy oleellisesti sana muutos. Muutos siihen suuntaan, jonka jo tiedät, olet siitä  lukenut ja kuullut. Palautumisessa ja sen toteuttamisessa kompastut helposti sellaiseen asiaan, joka on tuttu esimerkiksi painonpudotuksen alueelta. Lukuisat painon pudottamiseen liittyvät ohjeet, luennot, erilaiset ruokavaliot ja ohjelmat tiedetään, mutta ne  eivät vain ole tuottaneet tulosta. Kuulostaako tutulta? Tiedetään, tiedetään, mutta lopputulos ei ole toivottava. Palautumisessa on aivan samat vaikeudet. Yllättää tai ei, näissä asioissa on myös paljon samoja rakenteita.

Muutoksen mahdollisuus on aina ihmisessä itsessään, sitä vain haetaan itsen ulkopuolelta. Olisihan se huomattavasti helpompaa olla ohjattavana, liikuteltavana, jopa ajatusten tasolla toisen ohjauksessa, kuin uskaltautua itse  pysähtymiseen ja kuulemiseen. Ulkopuolelta tuleva ohjaus, on se sitten ravintoon, uneen tai liikkeeseen liittyvää, ei riitä. Me emme pääse mihinkään siitä tosiasiasta, että palautumiseen liittyy keho, paremminkin hermosto ja sen toiminta. Säätelyn keinot eivät ole automaattisesti samoja kaikille, vaan opeteltavia itsen kautta.  Palautumiseen liittyy myös koko elämän matkasi vuorovaikutukset ja ympäristö, jossa olet elänyt ja elät. Minkälaisia kohtaamista matkasi varrella koet ja kuinka ne avaavat sinulle oman elämäsi kuormittavia kohtia. Kuormitusta löytyy työstä, kotoa, läheisistä ja vähän kaukaisemmistakin  ihmissuhteista. Näiden lisäksi kuormitusta löytyy vapaa-ajalta, liikunnasta, liikkumattomuudesta, ravinnosta ja tunteista. 



Vuorovaikutus ja palautuminen

Silloin, kun olet kuormittunut tai alivireässä olotilassa, voit etsiä tietä sopusointuisempaan olemisen tilaan. Tähän tilaan palaamisen ymmärrät todeksi vasta sen kautta, kun ymmärrät  oman hermostollisen reagointimallisi. Nämä mallit ovat kirjautuneet kehoosi ja mieleesi. Ne ovat koko kehon järjestelmässä, joka saattaa aktivoitua joka kerta, kun astut oman kuormituksesi ansaan. Lähes joka kerta se on sinun kuormituksesi ”akilleen kantapää”.  Kehosi järjestäytyy jokaisen kohdatun ihmisen ja tapahtuman kautta, tulkitset huomaamattasi mikroliikkeitä ja ilmeitä. Näiden tulkintojesi mukaan joko vapaudut tai et. Tiedämme tämän asian kehoterapian ja sosiaalisen oppimisen teorian ja tiedon kautta. Tämän vuoksi palautuminen on niin monitahoinen asia. Juuri tässä piilee se  taika, joka kiinnittää sinut tapaasi toimia, kuormittua ja sen vuoksi sitä on niin vaikea muuttaa hetkessä ja vinkeillä. Vuorovaikutus on se, joka on läsnä elämäsi matkalla, alusta loppuun.

Pienet korjaukset 

Siksi,  lähesty itseäsi pienin korjaavan keinoin, pysähtelyn, palauttavan liikkeen, rentouden, luonnon vaikutusten, kosketuksen, lempeän ja turvallisen vuorovaikutuksen keinoin. Siten hermostosi rauhoittuu. Hälyt kehossa pomppaavat pois päältä ja turvallisuus palautuu elämisen kokemiseen. Tee muutoksia, jotka koet itsellesi mahdolliseksi aina siihen suuntaan katsoen, että kohennat hyvinvointiasi.  Saatat yllättyä, palautua!






Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, hermosto, säätely, palautumisburana, muutos

Minne sormeni osoittaa?

Sunnuntai 28.7.2019 klo 12:02

CFC6255A-75AD-43FB-A16C-4689E001C0D3.png




Olen mukana toiminnassa, jossa kohtaan paljon ihmisiä. Monista eri ammatillisista lähtökohdista, monen ikäisiä ja suurin osa aivan vieraita. Olen mukana ihan vapaaehtoisesti. Kuuntelen hyvin tarkalla korvalla ihmisiä, heidän tarpeitaan, toiveitaan ja kuulostelen sitä, miten kunkin on toistensa kanssa. Miten ihminen on yksin ja miten yhdessä toisten kanssa. Siinäkin on eroja. Jos on yksin vastaamassa tai on vastaamassa asioista ryhmän tukemana. 

Teemme yhdessä asioita, korostan kohtaa, aivan vapaaehtoisesti. Olen matkani varrella jo useamman kerran törmäillyt tähän ilmiöön, ”Minä en tee mitään, mutta odotan, että minä saan asioita. Oletuksena on, että nämä ikäänkuin kuuluisi itselle automaationa.”
Mietin mikä saa ihmisen asettumaan toisten yläpuoliseksi? Näin sivusta kuulostellen, jopa toisten palveltavaksi? Ottamaan itselle, tekemättä sen eteen itse mitään. Uhraamatta itse yhtään mitään toisten hyväksi. Tässä kohtaan mielestäni itsekeskeisen ja itserakkaan ihmisen. 

Opettelen tietoisesti havainnointia näissä tilanteissa. Minulla on pitkä kärsivällisyyspinna. Jaksan kuunnella sanottuja ja sanomattoman viestejä sujuvasti, itse aktvoitumatta. Koska se, että et aktivoidu, kohdistaa ihmisen oman tuskan ihmisen itsen koettavaksi. Silloin ihminen joutuu kieriskelemään omassa itsensä turhautumisessa. Eihän se toisen itseensä turhautuminen kuulu minulle. 

Tunsin aikonaan hyvin psykopaattisen ihmisen. Hänellä  oli tarve loukata toista niin kauan, että  aktivaatio tapahtui. Jos hän ei saanut sitä aikaan, seurauksena oli raivokohtaus.
Hieman samankaltaiseen tilanteeseen törmäsin ihan hiljattain. Kiihtyvä raivo omista oletuksista, toisten asettamista palvelijoiksi, sen toteutumatta jääminen ja oman oletetun toiveen toteutumattomuus. Tunnistin samaa ilmiötä, hieman lievempänä toki. Tämä saikin ajattelemaan sitä, että me kaikki olemme tässä hieman samankaltaisia.

Turhautunut oma olo on jollain tavalla saatava toisten syyksi. Oma paha mieli on saatava itsestä pois osoittamalla se toiselle. Toisen sitä hyväksymättä, se kiertyy takaisin itselle. Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Keho ja mieli ovat jännittyneitä ja kireitä. Näissä kohdissa mietin aikuisuutta. Mitä itse on valmis tekemään, mikä ihmeen osa se meissä  vaatii muutosta toisessa, kun itsellä on paha mieli.

Kysymys on usein hyvin pienistä tapahtumista. Kysymys saattaa olla juhlissa ilman kahvia jäämisestä, kahvin loputtua. Kysymys saattaa olla omasta väärinymmärryksestä. Kysymys saattaa olla mistä tahansa, mutta niin kauan kun se on syytellysti toisen syy, sen pitää kiertyä ihmiselle itselleen. Kasvamiseen omassa tuskassa. 
Koska lujempaa huutaa se, joka ei itse halua tehdä asiansa eteen mitään!

Miten ihmeessä tämä liittyy palautumiseen? Aiemmin jo mainitsin kovilla käy keho ja mieli, hyvinkin jännittyneenä ja hermoston tasolla aktiivisena näissä tilanteissa. Palautuminen tarkoittaa tässä sitä omaa valmiutta muutokseen. Itsen tutkimiseen ja sen  vanhan  jutun toteamiseen: kun yksi sormi osoittaa toista, niin neljä osoittaa itseen.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutos, palautuminen,