Jaksatko työssäsi?

Tiistai 8.10.2019 klo 9:50

Alipalautuminen

Olemme saaneet useammalta taholta tiedusteluja aiheesta alipalautuminen. Miten se liittyy työssäjaksamiseen? Alipalautuminen on ilmiö, joka puhuttaa suhteessa työhön ja  suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse, vaan siitä, että kuormitus on ollut suurempi, kuin tekemiseen riittävät yksilön voimavarat. 

Samaa nimitystä voi käyttää myös urheilusta, nykyisin ihan kuntourheilustakin. Alipalautuminen johtuu silloin liian kovasta  harjoittelusta, tai se on uskalluksen puutetta levätä. Levon pelko johtuu kunnon katoamisen pelosta ja saavutetun tilan menettämisestä. 

Kuinka käytät itseäsi?

Kysymys on siitä kuinka käytät kehoasi ja mieltäsi. Ihminen tarvitsee tasapainon tilaa voidakseen hyvin. Hetkelliset kuormittumisen tilat elimistö sietää oikein hyvin. Se voi tarkoittaa pinnistelyä työssä,  jonkin painetta tuottavan työn parissa tai vaativasta urheilusuorituksesta ( kuntoilusuorituksesta). Näistä tilanteista ihminen nauttii aivan samoilla tavoin kuin palautumisestakin. Mieli on aktiivisessa käytössä tai lihaksistolta vaaditaan parempaa suoritusta aiempaan verrattuna. Tavoitteen täyttyessä mielihyvä valahtaa kehoon ja mieleen. Tasapainon tila palautuu hiljalleen.

Työelämän kuormituksen ilmiöt voivat olla seuraavia; työympäristö on kuormittava;  melun, ergonomian, vaarallisuuden tai psykososiaalisen kuormituksen vuoksi. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työn organisointiin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Suomennettuna tämä voisi olla seuraavaa; työn määrä on suurempi kuin realistinen mahdollisuus siitä selviämiseen, työ  ei ole suhteessa yksilön taitoihin, työ keskeytyy jatkuvasti, työhön ei ole vaikutusmahdollisuuksia, työsuhde on epävarma, esimiehen tuki puuttuu, tiedonkulku ei toimi, työssä on runsaasti vuorovaikutustilanteita, työhön liittyy syrjivä kohtelu ja työaika on kuormittava. ( vuorotyö, yötyö)

Näitä asioita vasten työssä jaksamisen tarkastelu tapahtuu. Olen toiminut joitain vuosia työsuojeluvaltuutettuna, tarkastellut riskikartoituksia ja psykososiaalinen kuormitus on iso tekijä työhyvin-tai pahoinvoinnissa. Aivan yhtä iso tekijä on ihminen itse. Kuormitus, niin työssä kuin vapaalla, on sidoksissa persoonaan, omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Tähän asiaan pystyy itse vaikuttamaan kaikista helpoimmin. Aivan totta se on. Ihminen on kasvanut suhteessa ympäristöön ja oppinut myös malleja tehdä työtä. Jostain syystä on sitten valinnut oman toimintamallinsa.

Toiset ottivat työasiat jäykemmin ja toiset rennommin. Nämä rennommin ottavat, eivät kuormaa itselleen ylimääräistä tuskaa asioista, jotka kuuluvat työn organisointiin ja järjestelyihin. Hei eivät pyri pelastamaan työtään, työpaikkaansa ja koko maailmaa. He toteuttavat työtään suhteessa omaan voimavarapankkiinsa. Tunnistavat tarpeen levähtää hetkittäin päivän aikana. Kieltäytyvät työn keskeyttämisestä.  Pitävät yllä hyvää vuorovaikutusta ja henkeä suhteessa muihin ihmisiin. Eivät tunne syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jättävät työasiat töihin, kun ovi sulkeutuu ja alkaa vapaa-aika. Kuulostaako utopistiselta? 

Tämä on kuitenkin aivan mahdollista. Olen nähnyt sen monen asiakkaani kohdalla. Silloin oma hyvinvointi lisääntyy, terveys kohenee ja yllättäen, työteho lisääntyy! Tässä on hyvän työn tekemisen malli.

Suhde työn tekemiseen

Työhön ja tekemiseen voi suhtautua armottomuudella, suhteessa aikaan, taistella aikaa vastaan ja pyrkiä tekemään monta asiaa yhtä aikaa saadakseen työt tehtyä. Kaaos on valmis. Ihmisen kyky, aivojen tasolla, on toteuttaa tehtävä kerrallaan. Nykypäivän ihmisen kyky keskittyä asioihin on entisestään lyhentynyt ja ajatukset siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Aivot kuormittuvat. Oman työn rajaaminen on toinen asia. Aivojen kuorman ymmärtäessään on velvollisuus itseä kohtaan tehdä rajauksia. Se ei ole huonommuutta tai laiskuutta vaan suurta viisautta. Terveys, muisti ja kyky tehdä töitä kiittävät.

Nimeni on Huoli

Perjantai 20.9.2019

Nimeni on Huoli!

Tämä pohdintani johtuu trauma ja kehollisuus koulutuksesta, johon osallistuin muutamia viikkoja takaperin. Se sitten johti ajatukseni huolen jähmettävään, lamaannuttavaan tai suorittavaan tapahtumaan ihmisessä. Siihen tilaan, johon liittyy kehon lamaantuvan tilan mahdollisuus tai liikkeen säilyttävä mahdollisuus. Hermostohan toimii aina jompikumpi puoli voitollisena. Nyt puhutaan ja kirjoitetaan runsaasti stressin tuomasta kuormituksesta. Kuinka se vie meiltä voimavaroja ja kuinka olemme hermoston tasolla kuormittuneita.  En vie tätä ajattelua voimakkaan ylikuormituksen suuntaan, vaan enemmän mielen ja hermoston tilaan, joka on hetkelliseen jähmettymiseen ja lamaantumiseen liittyvää.  Kutsun sitä nimellä Huoli.

Pitääkö olla huolissaan?

Tapaan työssäni ihmisiä, joiden elämäntapana on huoli. He ovat ihmisinä hyvin toimintakykyisiä, ahkeria, aikaansaavia, huolehtivia ja empaattisia. Ongelmana ei ole lainkaan ylikuormittuminen työstä, tapahtumista tai asioista. Keho ja mieli kestävät  ylikuormittumista varsin hyvin, niin työstä kun monista arjen asioista. Ongelmaksi koituukin  huoliajattelu. Huoliajattelussa keho saattaa hyvin pienesti jähmettyä ja lamautua vuorotahtia. Sitten seurauksena on suoritus, joka on melko ylivirittyneessä tilassa tapahtuvaa. Aivan sama kumpi on voitolla, keho ja mieli ovat kovassa rasituksessa. Järki pystyy tiettyyn pisteeseen säätelemään voimakkaita huolitunneryöppyjä, mutta säännöllisesti se taito kuitenkin katoaa. Jähmettyminen hiipii silloin kehoon, kasvoihin, leukaan , hartioille, vatsan ja sydämen alueelle. Kehoa kuvottaa, pyörryttää, heikottaa, hikoiluttaa ja mieli on kovin vilkas. Nopeasti, kuten hermostolla on tapana, tämä vaihtuu toivottomaan lähes lamaavaan tilaan. Kehoon hiipii voimattomuus ja raskas tunne, mieleen alakulo.

Huolen malli

Huolen malliin  kasvanut ihminen huolehtii lähimmäisistä, työkaverista, työstä, työttömistä, maailman tilanteesta, ilmastosta. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Huoli keräytyy mieleen ja kehoon. Huoli aiheuttaa katastrofiajattelua. Huolestunut ihminen on kehollaan jähmettynyt ja huolissaan. Lamaantunut ja huolissaan.  Keho on jostain kohdasta tai useista kohdista jatkuvan kuorman tilassa. Vireystila ei ole kuitenkaan korkealle ylivirittynyt, eikä juuri alivirittynytkään. Kuinka sitten tätä pitäisi lähestyä. Ihminen näyttää olevan hyvissä voimissa, mutta voi huonosti. Mieli  askartelee jatkuvasti huoliteemoissa. 

Mitä huoli oikein on?

Huoli on mielen rauhattomuutta aiheuttava, painava ja ahdistava tunne. Huoli on painava tunne kehossa mm. rintakehällä, hartioissa, kasvoissa ja leuassa. Huolehtiminen on  huolesta rakentunut toimintamalli. Se saattaa olla rakentunut liian varhaisesta vastuusta ja liian suuresta vastuusta muista ihmisistä tai asioista. Se voi osaltaan liittyä persoonaan. Huolen rakennelmat ovat syvälle juurtuneita ja entisyyden rakentamia. Huolettomuuteen  siirtyminen saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteen omasta toiminnasta.  Huolettomuuden kääntöpuoli olisi jonkin huonon, pahan tai kauhean asian tapahtuminen. Syyllisyys, jonkin huolestuttavan tapahtuman tapahtumisesta , jos huolehtimisen lopettaisi, saattaa estää myös huolimallin poistumisen.

Vapaaksi huolesta

Mitä tapahtuu, jos ei huolehdi? Kenelle käy huonosti? Epäonnistuuko joku tai jokin, ilman huolehtimista? Kaikista isoin ajatus huolena on, kuoleeko joku? Mitä jos jättäisit huolimallin, silloin kun tiedostat sen alkujuuret. Mitä tapahtuisi, jos alkaisit  tutkimaan, mitä mahdollisuuksia elämä tarjoaa ilman sitä kontrollia, jota olet huolella yrittänyt pitää yllä?

Kontrollin ja hallinnan tunteen kanssa on ymmärrettävä myös niiden varhaiset syntymäjuuret. Kontrollilla ja hallinnalla olet saattanut hallita huoliasi. Olet asettautunut ”hallitsijan” tilaan, jossa kuvittelet johtavasi omaa ja toisten elämää ennalta. Kontrolloimalla kuvittelet, aivan vilpittömästi, estäväsi pahaa ja ikävää tapahtumasta ja saat näin tilalle hetkellistä  rauhallisuuden  tunnetta. Todellisuudessa kukaan ei ole antanut sinulle niitä välineitä, jolla suojelet itseäsi ja muita ihmisiä elämältä. 

Yhteys palautumiseen

Jälleen kysymys, miten tämä liittyy palautumiseen? Palautumiseen liittyy kaikki asiat, jotka saavat kehomme ja mielemme kuormittumaan, jähmettymään, lamaantumaan eli hermoston tilan pois tasapainoisesta vaihtelun tilasta. Palautuminen on mielen huolettomuutta ja kehon vapautta. 

Tunteet kehossa

Maanantai 12.8.2019

Tunteet muodostuvat biokemiallisista molekyyleistä, jotka toimivat siltana kehon ja ajatusten, mielen ja sisimmän välillä. Ne liikkuvat kaikkialla kehon ja sisimmän välillä vaikuttaen kumpaankin. Tunteet huolehtivat tiedonvälityksestä ruumiin eri osien välillä.  Tunnetilamme ja mielialamme syntyvät erilaisten neuropeptidien ja niiden reseptorien vaikutuksesta. Tunnekokemus aktivoi aivoissa ja ruumiissa tietyn hermoradan. Seurauksena tietty käyttäytyminen. Vuonna 1973 löydettiin opiaattireseptorit, sen jälkeen endorfiini. Tiedostettiin, että ihminen itse pystyi tuottamaan kehossaan morfiinin kaltaista ainetta.

Tunteilla on biokemiallinen vastine lyhyissä aminohappoketjuissa, peptideissä, ja niiden resptoreissa, jotka sijaitsevat solujen pinnalla. Peptidejä on kaikkialla kehossa , maha-suolikanvassa enemmän kuin aivoissa. Peptidit vaikuttavat hyvin eri tavalla meihin. esim. oksitosiinin rauhoittava vaikutus. Valtaosa peptidien vaikutuksesta liittyy autonomiseen hermostoon. (säätelee esim. unta, janoa,).

Suurin osa kehon tapahtumista on tätä synnynnäistä automatiikkaa. Joskus jokin voi kuitenkin mennä pieleen -  tunteiden sysäys, epämiellyttävät muistot ja kokemukset suljetaan pois tietoisuudesta.  Ne eivät kuitenkaan katoa mihinkään. 

Ilmaisemattomia tunteita voi olla kaikkialla kehossa, ihossa, jonkin elimen sisäosilla, selkäytimen vieressä olevissa hermokanglioissa, suolistossa. Kun ihminen pidättää ja tukahduttaa tunteensa, hän tukahduttaa niiden neuropeptidien kulun, jotka ovat tarpeen solutoimintojen ylläpitämisessä.  Luonnollinen reseptorien toiminta estyy ja muutokset syntyvät solutasolla. Ne heijastuvat ajan saatossa elintasolle. Seurauksena saattaa olla sairastuminen.

Tunteiden tiedostamiseksi niiden on noustava aivoihin ja muututtava tietoisiksi. Lisäksi niitä  on ilmaistava; kehollisesti,  kirjoittaen, sanallisesti, piirtämällä eli tuotettava näkyviksi ulospäin. On koetettava päästä yhteyteen jännittyneiden, kipeiden kehoalueiden kanssa, että kehon viestit tulisivat tietoisuuteen. Kun sidoksissa oleet tunteet vapautuvat, kehoon vapautuu nopeasti energiaa ja omat voimavarat ovat hyödynnettävissä. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse nousta tietoiseksi ja tiedostetuksi.  Tervehtyminen on mahdollista.

Lue lisää kirjasta: Ehdin, S.  Itsensä parantava ihminen

Minne sormeni osoittaa?

Sunnuntai 28.7.2019 klo 12:02

Olen mukana toiminnassa, jossa kohtaan paljon ihmisiä. Monista eri ammatillisista lähtökohdista, monen ikäisiä ja suurin osa aivan vieraita. Olen mukana ihan vapaaehtoisesti. Kuuntelen hyvin tarkalla korvalla ihmisiä, heidän tarpeitaan, toiveitaan ja kuulostelen sitä, miten kunkin on toistensa kanssa. Miten ihminen on yksin ja miten yhdessä toisten kanssa. Siinäkin on eroja. Jos on yksin vastaamassa tai on vastaamassa asioista ryhmän tukemana. 

Teemme yhdessä asioita, korostan kohtaa, aivan vapaaehtoisesti. Olen matkani varrella jo useamman kerran törmäillyt tähän ilmiöön, ”Minä en tee mitään, mutta odotan, että minä saan asioita. Oletuksena on, että nämä ikäänkuin kuuluisi itselle automaationa.”
Mietin mikä saa ihmisen asettumaan toisten yläpuoliseksi? Näin sivusta kuulostellen, jopa toisten palveltavaksi? Ottamaan itselle, tekemättä sen eteen itse mitään. Uhraamatta itse yhtään mitään toisten hyväksi. Tässä kohtaan mielestäni itsekeskeisen ja itserakkaan ihmisen. 

Opettelen tietoisesti havainnointia näissä tilanteissa. Minulla on pitkä kärsivällisyyspinna. Jaksan kuunnella sanottuja ja sanomattoman viestejä sujuvasti, itse aktvoitumatta. Koska se, että et aktivoidu, kohdistaa ihmisen oman tuskan ihmisen itsen koettavaksi. Silloin ihminen joutuu kieriskelemään omassa itsensä turhautumisessa. Eihän se toisen itseensä turhautuminen kuulu minulle. 

Tunsin aikonaan hyvin psykopaattisen ihmisen. Hänellä  oli tarve loukata toista niin kauan, että  aktivaatio tapahtui. Jos hän ei saanut sitä aikaan, seurauksena oli raivokohtaus.
Hieman samankaltaiseen tilanteeseen törmäsin ihan hiljattain. Kiihtyvä raivo omista oletuksista, toisten asettamista palvelijoiksi, sen toteutumatta jääminen ja oman oletetun toiveen toteutumattomuus. Tunnistin samaa ilmiötä, hieman lievempänä toki. Tämä saikin ajattelemaan sitä, että me kaikki olemme tässä hieman samankaltaisia.

Turhautunut oma olo on jollain tavalla saatava toisten syyksi. Oma paha mieli on saatava itsestä pois osoittamalla se toiselle. Toisen sitä hyväksymättä, se kiertyy takaisin itselle. Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Keho ja mieli ovat jännittyneitä ja kireitä. Näissä kohdissa mietin aikuisuutta. Mitä itse on valmis tekemään, mikä ihmeen osa se meissä  vaatii muutosta toisessa, kun itsellä on paha mieli.

Kysymys on usein hyvin pienistä tapahtumista. Kysymys saattaa olla juhlissa ilman kahvia jäämisestä, kahvin loputtua. Kysymys saattaa olla omasta väärinymmärryksestä. Kysymys saattaa olla mistä tahansa, mutta niin kauan kun se on syytellysti toisen syy, sen pitää kiertyä ihmiselle itselleen. Kasvamiseen omassa tuskassa. 
Koska lujempaa huutaa se, joka ei itse halua tehdä asiansa eteen mitään!

Miten ihmeessä tämä liittyy palautumiseen? Aiemmin jo mainitsin kovilla käy keho ja mieli, hyvinkin jännittyneenä ja hermoston tasolla aktiivisena näissä tilanteissa. Palautuminen tarkoittaa tässä sitä omaa valmiutta muutokseen. Itsen tutkimiseen ja sen  vanhan  jutun toteamiseen: kun yksi sormi osoittaa toista, niin neljä osoittaa itseen.”

Hyvinvointi

Keskiviikko 24.7.2019 klo 8:38

Kerään lomalla voimia, samalla kun kerään marjoja, kerään energiaa jokaisesta vatusta, tomaatista, salaatista  ja viinimarjasta. Niistä itse kasvatetuista. Paistattelen auringossa. Huolehdin siitä omasta kestävästä hyvinvoinnistani parhaillaan. Siihen kuuluu tietysti Uni, Luonto, Ravinto, Aktiivinen palautuminen, Rentoutuminen ja Mieli. Aivan, Palautumispiirakkamme on Kestävää hyvinvointia. 

Muutama sana  kehosta ja mielestä

Kehoni on mielestäni se, joka kannattaa mieltäni.  Onnekseni oma kehoni on jaksanut ja mieleni on ehyt, vaikka kokemukset sitä ovat koetelleetkin. Vuosieni  edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen  ja aikuisuuteen olen kokenut asioita. Näihin kokemuksiin kehoni reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä minussa tapahtuu, on  se, että tasapainoinen oloni kokee häiriöitä. Viritykset ovat kehossani, joko yli-tai alivireyttä, vetäytymistä tai liittymistä muihin. Sitten on välitila, ( Porgesin sietoikkuna) jossa  olen rauhassa ja koen syvää turvallisuutta, tapahtui ympärillä mitä tahansa.


Ei riitä, että puhun ja työstän sanoilla itseäni kohti mielenrauhaa, koska tarvitsen myös kehon rauhaa. Saavuttaakseni tasapainon kehooni  ja siten mieleeni rauhan, kehoni tarvitsee ymmärrystäni. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedän, mitä olen toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin minulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseistani.  Hengitykseni kokee vapaan virtauksen, olemukseni rentoutuu eli laajenee ja kevenee. Mieleni kokee oivalluksia, muistoja ja tunteita. Elämäni, kehoni ja mieleni järjestäytyvät. Tietoisuuteen nousee juuri ne asiat, joita tarvitsen.

Itsemyötätuntoa tarvitaan

Väitän, että itsemyötätuntoisen mielen edellytys on juurikin tuo rauhallinen hermoston tila. Sellainen tila, jossa en ole valmistunut puolustautumaan, hyökkäämään tai ole edes varautunut. Rauhallisesta ja tasapainoisesta kehon tilasta on mahdollisempaa rakentaa myötätuntoisen mielen ajattelua. Silloin aivojen eri kehitysvaiheen osat voivat olla levollisessa tilassa. Aivan, nämä aivojen eri osat ovat hieman huonosti synkronoituneet toisiinsa ja väärinymmärryksiä tulee helposti. Esihistoriani kolkuttelee nykypäivässä. Sen seurauksena tapahtuu helposti niin hyökkäys ja puolustautuminen. Myös muut reaktiot ovat mahdollisia. 

Oivallatko sinä?

Torstai 11.7.2019

Esimerkki hermoston reaktiosta vuorovaikutuksessa

Miksi oivallus tarvitaan? 

Oivalluksen merkitys

Pysähtymisen harjoitus ja Palautumispäivä

Torstai 11.4.2019 klo 8:36 - Ulla

Palautumispäivä (perjantai)

Pysähtymisen harjoitus sinulle: 

Palautuminen on myös olemista

Unettomuus ja parantava uni

Sunnuntai 31.3.2019

Uni

Uni ja valve

Unihäiriönä esimerkiksi kipustressi

Sitten seuraa jokin asia, joka vie unesi. Olkoon tässä kirjoituksessa kipu ja siitä johtuva kehon stressitila. Aivan varmasti jokaista meitä jossain vaiheessa koskettava, unet vievä asia. Kipu saa aikaan elimistössä hermoston tasolla sympaattisen hermoston ( taistelu-pako) aktiivisuuden kohoamisen. Hermoston tasolla on vaikea päästä rauhoittuneeseen hermoston (lepo ja palautuminen) tilaan kivun kalvessa. Kivun sijainti ei ole merkittävää, kaikki kipu nostaa hermoston aktiivisuuden  tilaa. Jännitystila lihaksistossa kohoaa ja keho asettuu valmius- ja puolustustilaan. Kipukokemuksessa myös mieli reagoi. Kovassa  kiputilassa  täytyy olla aikamoinen mieliguru saadakseen kivun poistumaan ajattelemalla. Hengittämällä ehkä paremmin, mutta sekin jää helposti pinnalliseksi suoritukseksi. Onneksemme pitkittyneeseen kipuun ollaan paneuduttu nykyään eri keinoilla.

Lue vaikka täältä lisää: 

Pitkittynyt kipu ja uni

Parantava uni

Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia ja oman kullan kuvia!

Sinä, minä ja meidän kehot

Sunnuntai 17.3.2019 klo 11:08 - Ulla Ollikkala

Oivallusten kautta ymmärrykseen

Vuorovaikutuksen kaksi aluetta, sinä ja minä

Tutkimustietoa psykofyysisestä kehosta

Palautuminen

Palautumisen tarve

Keskiviikko 13.2.2019

Palautetta palautumisen kokemuksesta

Sunnuntai 27.1.2019

Kokosin tähän palautteet ohjaamastamme Palautumislauantain tapahtumasta. Tapahtuma oli kolmituntinen katsaus, kehoterapiaan pohjautuen, palautumiseen ja sen ulottuvuuksiin. Osallistujien palautteet kertovat siitä, mikä on palautumisessa tärkeintä, se kokemuksellisuus. Kokemus itsestä, hyväksynnästä, ilosta ja oppimisesta.

Kurssit, luennot, koulutukset ja työhyvinvointitapahtumat

Teimme Nina kanssa tämän tapahtuman sillä ajatuksella, että ihmiset löytyvät palautumisen, ja meidän mallimme toimia tällä alueella. Toivomme tiedon liikkuvan tästä kokemuksesta omiin ja työyhteisön tarpeisiin saakka. Meidät löytää koulutuksiin, luentoihin ja tyhy tapahtumiin näiltä sivuilta. Päivitämme parhaillaan erilaisia kokonaisuuksia ja ne tulevat näkymään uudistettuina kohdassa 

https://www.palautumiskoulupro.fi/yrityspalvelut/luento-ja-koulutuspalvelut

Palautteet ryhmässä olleilta

”Kiitos ohjaajille, oli tosi rentouttava ja palauttava päivä! Tätä ohjelmaa voi lämpimästi suositella kenelle tahansa, joka tarvitsee työkaluja palautumiseen!”

”Palautumislauantain anti oli juuri sitä, mitä tarvitsen omaan arkeen. Löysin hektisen työni ja pitkän työhönsidonnaisuuden tasapainottajaksi avaimet palautumisen maailmaan. Liikkuvaa hengitystekniikkaa tai lähinnä oivaltamista hengityksen kulkemiseen kehossa ja irtipäästämistä Slowpuls- liikesarjoin. Syvärentoutumisen palauttava vaikutus tuntui koko kehossa ja lopuksi minunkin pääni pääsi hetkittäin miettimättömyyden tilaan. Wau- efekti syntyi jo osasta suuren kokonaisuuden oivaltamisesta ja sen tarjoili lempeästi asiantunteva parivaljakko Nina ja Ulla. Todellinen PRO ❤️”

”Ohjaajat antoivat tilaa omalle olemiselle ja tekemiselle, oli helppo löytää ilo liikkeistä kun ei ollut pakotteita. Ihanaa musiikkia!! Pidin myös sanoista ja mielikuvista joita ohjaajat käytti. Sai nauraakkin pariharjoituksessa. Nauru vapauttaa. Sopivasti taukoja. Oma perustempo oli rauhallisempaa palautumisen jälkeen ja se tuntui hyvältä.”


”Kun keho on väsynyt suorittamisesta ja uniongelmista ja mieli kuormittunut uuden oppimisesta ja elämän tuomista murheista, ei kauheasti jaksa innostua mistään vaativasta.
Nyt sai luvan kanssa vain olla, hakea lempeää liikettä omaan tapaan ja tahtiin, itseä kuunnellen. Kukaan ei vaatinut mitään. Keho löysi oman rytminsä liikkua ja ajatukset hiljenivät edes hetkeksi. Vielä illallakin oli leppoisa, itseä rakastava olo. Lepoloma pienoiskoossa.”

”
Kiitos, kun järjestitte 26.1.19 ipalautumistapahtuman Laikussa. Kiitos ensinnäkin siitä, että tapahtuma oli ilmainen, on hienoa, että näin annettiin mahdollisuus kaikille osallistumiseen. Eikä siis ihme, että sali oli täpötäynnä!
Päivä oli hienosti koostettu taukoineen. Ohjaajat ottivat vastaan sydämellisesti kaikki tulijat. Harjoitukset ohjattiin selkeästi. Pidin myös siitä, että alussa oli muutamia harjoituksia parin kanssa ja sitten tehtiin itsenäisesti harjoituksia. Liikkeissä ihaninta oli se, että niissä todella keskittyi tekemiseen ja läsnäoloon - se rauhoitti nopeasti koko kehon ja mielen. Slow pulse-ohjelman liikkeet ja musiikki oli mietitty huolella ja oli helppo päästä liikkeen rytmiin mukaan. 
Illalla olo olikin rentoutunut ja rauhoittunut; aivan kuin olisin ollut useamman päivän rentouttavalla matkalla. Itselläni sattui olemaan selkä todella jumissa, mutta liikkeet selkeästi tekivät hyvää ja avasivat kehon lukkoja.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan palutumisharjoitteita - sopivat kaikille ja aina kannattaa kuunnella kehoaan, jos jokin kohta kehossa on kipeämpi, voi liikkeen tehdä pienempänä. 
Lämmin kiitos <3.”

”Palautumis-päivän annista: olin ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa palautumis-tapahtumassa. 3 tuntia kului kuin siivillä, kun on kivaa tekemistä niin ajantaju katoaa. Ihan mahtava olotila oli tämän harjoittelun jälkeen. Askel oli kevyt ja pää kuin pumpulissa. Paras ja yllättävin anti oli seuraavan yön nukkuminen, en muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin syvää ja hyvää unta. Vaikuttavaa♥❤️💗

”Itse yhdyn samoihin fiiliksiin kuin muut. Tarve tuollaiseen pysähtymiseen on ainakin itselläni tällä hetkellä suuri. Taitaapi olla monella muullakin kun sali oli täynnä. Vaikka itse käytän tanssia (treeniä) töistä irtautumiseen,kropan rentouttamiseen ja hyvän olon saamiseen se ei tietyssä mielessä lopeta ajattelemista,pohtimista,oman itsensä kritisoimista,toisen arvioimista tai arvioimisen kohteena olemista. Itselle jäi mieleen liikkeitä tehdessä sanomasi "ne on hyviä ja riittäviä sellaisena kun ne teet". Ei siis paineita 😀.Yllätyin itse kuinka helposti kaikista työ ym. paineista huolimatta onnistuin pääsemään ajatuksettomaan ja rentoon tilaan. Ohjaajina olitte rentoja ja rauhoittavia ja loitte turvallisen ilmapiirin. Olo säilyi rauhallisena koko päivän . Kiitos teille molemmille 😍

Työ, hyvinvointi ja palautuminen

Torstai 24.1.2019 klo 7:18

Minulla oli mielenkiintoinen ajatustenvaihto, erään isommilla areenoilla luennoivan henkilön kanssa. Ison yrityksen johdossa jo vuosia toiminut ja menestyksellisesti sitä johtanut ihminen, kertoi ajatuksiaan ja minä omiani.

Hän kertoi, että työhyvinvointi on hänen näkökulmastaan sanana ja tekoina passiivinen ja kevyt. Näin ainakin ymmärsin. Työhyvinvointi ei ole päiviä, jolloin yhdessä syödään ja juodaan hyvin. Se ei ole kevyttä arvojen pohtimista, niitä kuitenkaan kohdallaan sisäistämättä ja niiden mukaan toimimatta. Se ei ole jonkin pinnalla olevan metodin palvomista ja sen kaavamaista toteuttamista.

Hän kertoi: ”työhyvinvoinnin ydin on hyvä johtajuus ja sen jäljessä seuraa hyvä työ”.

Sekavuus luo sekavuutta

Tässä on minunkin mielestäni kaiken pohja. Silloin jos johto on sekavaa, eikä se oikein pohjaa mihinkään arvoihin, kuinka siitä voi seurata hyvää työtä? Siitä seuraa sekasotkua, jossa kukaan ei tiedä miten työ tehdään. Tai pahimpana on ehkä ne, jotka puhuvat arvoista, mutta toteutus jää sanoiksi. Arvoja voi ja pitää pohtia, nähdä miten arvot aktivoituvat arjessa ja se vaatii hieman enemmän kuin sanahelinää.

Sekava johtaminen syö luottamuksen, jolle hyvä työ perustuu. Se kuormittaa työntekijöitä ja aikaansaa tekijöissä väsymyksen ja kyllästymisen kokemuksen. Aika usein tähän liittyy uupumuksen ja ahdistuksen tuntemukset ja sairastumiset, jotka johtavat sairauslomien lisääntymiseen. Työpaikkaa olisi siis johdettava, kuin hoitaisi perhettä. Jos annat perheessä vain yhdelle etuja, seurauksena on ongelmia. Tai jos perheessä on salaisuuksia, luottamus katoaa. Tai jos jatkuvasti lupaat ja petät lupauksen perheellesi, saatat jäädä yksin. Hyvinvoinnin tila vaarantuu ja työpaikalla tästä seuraa ongelmia. Tästä aiheesta muuten kirjoittaa loistavasti Ari Rämö, kirjassaan Yksinkertaista johtamista.

Palautumisen prosessi

Työhön liittyen keskustelimme aiheesta palautuminen. Palautuminen on läsnä työssä ja vapaa-ajalla koko ajan, ei temppuna tai menetelmänä. Palautumisajattelussa hyvinvointi on prosessi, jota pidetään yllä, kun ensin ymmärretään itseä ja omaa toimintaa. Palautuminen  on myös asia, josta keskustelukumppanini puhuu kuulijoilleen. Olimme päätyneet tässä hyvin samankaltaiseen ajatteluun. Mitä kauemmas me menemme itsen kuulemisesta, tuntemisesta ja kehosta, sitä kauemmas tietoisuus itsestä katoaa. On se asia mikä tahansa, joka sen saa aikaan, sitä enemmän ihminen on hukassa omasta kokemisesta ja siitä omasta prosessista.

On hyvä pohtia sitä, mikä vie sinua poispäin itsen kuulemisesta? Tukeeko työpaikkasi hyvän työn toteuttamista eli johtaako se selkeästi, arvostaen, arvojaan toteuttaen, luottamuksella eli hyvin?

Kivun omaa tarinaani

Maanantai 21.1.2019 klo 10:17

Kipu ja palautuminen, minä ymmärrän sinua!

Tämä on omakohtaista kokemusta sisältävä kirjoitus. Eikä nyt kaikista positiivisemmasta suunnasta, mutta halutessasi voit lukea. Tiedät ainakin, että tunnistan kivun luonnetta. Sivustolla käsittelin  jo aiemmin pääkipua,https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2018/09/17/26326,  mutta nyt pohdin kipua oman pitkittyneen kivun kokemukseni  pohjalta. Reilusti vuoden jatkuneen hermo- ja kudoskivun kanssa elämisessä, en ole löytänyt siitä etsimälläkään paljonkaan myönteistä. 

Avaan hieman tätä itselleni omituista lausahdusta. Olen sen ikäluokan ihmisiä, joille hammashoito lapsuudessa tarkoitti pelkoa, kipua, pakkoa ja huonoa kohtelua. Olen kuitenkin oppinut säätämään omaa tunnetilaani siten, että pystyn tällä alueellakin itseäni hoidattamaan. Näitä hoitoja on sitten ollut paljon. Hengittäen, mentaaliharjoituksia tehden  ja kokemuksen opettamana olen päässyt pitkälle. Mutta…

Mutta….

Vuosi sitten oikea alahampaani ilmoitti napakasti, jotain olevan pielessä. Joten päivystykseen, jossa todettiin ei mitään. Ehdin jo huokaista, mutta sitten rävähti. Kipu levisi poskeen, kaulalle ja se oli menoa. Hammasta yritettiin pelastaa useita kuukausia, välillä jo toive yhden kuukauden ajan, että tärkeä purentaan liittyvä hammas voidaan pelastaa. Juurihoitoa toisensa perään. Kolmoishermo  ärtyi ja koko naama oli kipeä. Ylähammas poistetaan samassa hmlkierroksessa, sieltä kun löytyi myös juurihoidettava ongelma, en jaksanut hoidattaa ja maksaa. Tämä kolo sentään toipui, mutta antibiootti meni viikon ajan. Terveyttä koetellaan.

Alahammmaskipu vain jatkuu. Istuen nukkumista ja kovia  kipulääkkeitä, niistä luojalle kiitos. Kylmä viima oli kauhistus ja viime kevättalvi meni niin, että en muista edes ulkoilleeni. Tulehdus levisi ja paheni ja hammmas meni lopulta poistoon. Huono homma, koska nyt liikaa poistoja samassa paikassa. Ajattelin, että nyt helpottaa. Meni sitten  puolitoista kuukautta tulehtuneen hampaan kolon hoidossa, kuolioon mennyttä luuta ja kaulalle leviävä turvotus. Istuen nukkumista, aikamoisilla särkylääkkeillä. Senkka jo koholla ja hätä omasta terveydestä oli jatkuvasti mielen päällä. Tietoisuus hammastulehdusten vaarallisuudestata takoi mielessä.

Yhtä hammastani hoiti yhteensä 7 eri hammaslääkäriä. Jokainen kuvasi, puudutti ja putsasi. Antibioottia tulehdukseen tuplaten ja viimeinkin se talttui. Implantti pitäisi laittaa, koska purenta on vinossa. Jotenkin olen niin turta, että tämä ei ajatuksena juuri nyt kiehdo.

Viime vuosi tammikuu - kesäkuu

Vuoden aikanaan minulta jäi tanssiharjoitukset, en kiputiloiltani pystynyt, kaikki tärinä ja liike tuntui kauhistuttavalta. Henki haisi ja märkä maistui suussa. Harmitti, koko aika tuntui valuvan vain kipuun ja siitä selviämiseen. Työssä piti kuitenkin käydä, sanat eivät kunnolla toimineet kipeässä suussa, pari viikkoa olin sairauslomalla. Silloin en edes pystynyt puhumaan, lähipiiri hoiti minut sohvaan, jossa istuin ja sairastin ja nukuin 2 pahinta viikkoa. Poskeni oli pahimmillaan kuin pingispallo, jopa yhtä kova. Antibioottia ja kovat kipulääkkeet, oleminen meni sumussa. Siirtyminen sänkyyn oli juhlan paikka.

Viime vuosi joulukuu ja uusi vuosi alkamassa

Muutaman viikon hengähdystauko loppuvuodesta  ja kipujen hetkellinen lievittyminen. Sitten jouluaatonaattona kipu toisella puolen yläleuassa. Hermokipu. Odottelen 6, 5 tuntia päivystyksessä. Taas todetaan ei mitään, ja huokaan. Joulu menee oireillen. Sitten uudenvuoden aatonaattona kipu jatkuu ja päivystykseen 4 tuntia odotellen, ylähammas avataan, lääkepaikka ja hetken helpotus.

Tällä kertaa päätän, että sama ihminen hoitaa ja kuuntelee ja valitsen paikan. Otetaan kuvat ja löydetään poskionteloista tulehdus, samantien työterveyden lisätutkimuksiin, jossa todetaan ei mitään...poski tukossa, ilma ei kulje ja hammasta särkee. Migreeni aktivoituu ja se pitää lääkitä, en jaksa tänään sen säätämistä.

Odottelen yksityiseltä uuden ajan ja korjataan pari lohkeamia ja ajattelen, että nyt tämä viimein loppuu. Olen ainakin vuoden ilman hammaslääkärikäyntejä. Implantti saa odottaa ja jääköön vaikka laittamatta. Seuraava aamu onkin jo helvetillinen. Viiltävä hermokipu lääkepaikan alla ylähapaassa, päivystysaika acutaan  onnistuu nyt viikonloppuna nopeasti ja lääkepaikattu hammas avataan. Juurihoito ja antibiootti. Kipu estää nukkumisen, istuen menee taas pari yötä. Perun maanantain asiakkaat. En jaksa hoitaa ketään tänään.

Kipu juurihoidetun ylähapaan kanssa on siedettävä, poski on hieman paksuna, mutta alaleuan alueella on uusi kipualaue. Onko tämä vain kolmoishermon ärtynyt tila vai onko taas uusi alue villiintynyt. Tiedän, että kuvissa ei näy mitään, onnekseni yksityinen hml otti koko hampaiston kuvat. Toivon pelkän hermon jossain alahapaassa olevan ärtynyt hetkellisesti tästä kaikesta. Koko naamassa on kiertävää kipua, välillä jopa toisella puolella, onhan siellä toki hampaita vielä jäljellä. Epätodellinen olo.

Kipu ja palautuminen, onko se mahdollinen yhtälö?

Nyt sitten kipuun ja palautumiseen. Voiko niitä edes liittää tähän? Olen urhoollisesti yrittänyt. Tiedän, että kipu ei ole siellä missä se tuntuu, vaan aivojen kipua tunnistavilla alueilla. Sitä on vaikea uskoa, poski paksuna ja naamaa viiltävän kivun kokijana. Annan siis itselleni luvan kokea sitä juuri sillä alueella kun sen koen. Aivan kuten muutkin ihmiset, joille hermoston ja aivojen maailma ei ole yhtä tuttua. Kokemukseni on kipujanalla VAS 10. Sehän se perinteinen mittari kivulle on. Näissä kohdissa en pysty ajattelemaan myönteisesti, käyttämään kipuun sähköhoitoa, akupunktiota tai mentaaliharjoituksia. Olen vain kipeä.

Minun onneni on se, että heti, kun pahin lievittää,  jaksan olla toiveikas. Olen kuitenkin väsynyt, joku sanoisi romahtanut, tämän sairastumisen aikaan kaksi kertaa. Viimeisin oli viime viikonloppuna. Itkin kuin lapsi  hammaslääkärin penkissä, pyysin niin tiukan puudutuksen, etten tunne mitään. Sitä kesti viisi tuntia, tunnottomuutta. Tunnottomuus oli onnen tila. Tiedän mitä kipupotilas haluaa, hetken tunnottomuutta, se antaa luvan edes hengittää normaalisti. Tunsin kuinka kehoni luovutti jännityksensä.

Ihminen, joka ei ole kokenut kipua, ei voi sitä ymmärtää. Kokija on se asiantuntija. Kunnioita siis kokijaa! Palautuminen on juuri siinä kohdassa, kun jokin muuttuu, edes hetkellisesti siedettävään suuntaan. Tartun siis siihen.

MIKSI?

Sunnuntai 13.1.2019 klo 20:38

TIEDON APUVÄLINEET

KOHTAA ITSESI 

MITÄ MINÄ TEEN?

Palautumislauantai PRO

Torstai 10.1.2019 klo 8:28

UUSI MUSTA

Perjantai 28.12.2018 klo 10:16 - Ulla

Uudelle vuodelle siirtyessä ajattelin myös uusia työasioita. Omia uusia asioita on opiskeluni psykofyysisen psykoterapian parissa ja keväällä sen loppusuora jo häämöttää. Keväällä olen jälleen virallisesti tietoisempi siitä, miksi on niin tärkeää kohdata itsessä syytä kuin oiretta. Onnekseni olen 90-luvun alussa perehtynyt reichiläiseen kehoterapiaan (kehomielen koulutus), ja se vain syventyi psykoterapian parissa. Tervetuloa siis vastaanotolleni kokemaan kehon ja mielen yhteyttä. Alla hieman asiaan pohjustusta.

Hengitys ja autonominen hermosto on uusi musta

Nykyisin puhtaan paljon hengityksen merkityksestä. Sen lisäksi autonomisen hermoston ymmärtäminen on IN juttu. Olet ehkä törmännyt näihin viime aikoina. Nämä ovat osalle niitä aivan uusia, jopa tämän tulevan vuoden 2019 asioita. Olen iloinen siitä, että monelle ihmiselle avautuu tämän avulla mahdollisuus asioiden ymmärtämiseeen ja ennenkaikkea kokemiseen. Ehkä jopa parempaan ihmisenä olemiseen. Pohditaan siis näitä tarkemmin.

Hengityksen sulkeva merkitys

Hengitysharjoittelu ei itsessään ratkaise meissä monessa  syvällä olevaa ongelmaa eli ihmisen syvintä ”haavaa”.  Haavalla tarkoitan kaikkia niitä kokemuksia, jotka toistuessaan ovat tuottaneet sinulle tuskaa. Hengitys vain hallitsee ja säätää haavojesi päälle rakentunutta suojajärjestelmää. Lisäksi hengitys  muuttaa hermoston tilaa. Hetkellisesti. Se on kuin laittaisi kortisonia kutinaan, auttaa hetkellisesti, mutta syy on yhä olemassa. Toki hengityksen tasapaino on tärkeä asia, mutta on hyvä tarkastella asiaa tästäkin näkökulmasta. 
Mutta mitä teet ihmiselle, jota jokainen syvempi hengitys ahdistaa? Mitä teet tuskalle, joka on pyrkimässä hengityksessä pintaan? Mitä teet ihmiselle, joka sanoo: auta minua uskaltamaan hengittämään ja olemaan elossa? Mitä sanot ihmiselle joka ei mielestään osaa, siis uskalla,  hengittää koko kapasiteetillään?  
Niinpä, hoidatko oiretta vai ihmisen kehossa olevaa syytä. Moni muukin asia on tärkeä, sitä en kiistä, koetan avata vain sitä mitä itse teen työkseni ja mitä kehon ja mielen palautumisesta ajattelen. 

Hengityksellä pidättäminen, teetkö sitä?

Ensimmäinen asia, joka meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää, on se että reagoimme hengityksen pidättämisellä elämän isoihin ja pieniin tuskiin. Mitä suurempi haavasi on, sitä pinnallisempi hengitys. Siksi hengitys ei ole avain kaikkeen olemisen tuskan purkamiseen, tarkoitan nyt stressiä, uupumusta, masennusta, väsymystä, kipua, vaan sen avulla voi tiedostaa mitä kaikkea voi taustallasi ollakaan. Oletko hengitykseltäsi supistunut vai laajentunut? Milloin reagoit näillä tavoilla?

Autonominen hermosto reagoi kaikkeen olemiseen

Toinen asia on autonominen hermosto. Autonominen hermosto tarkoittaa sitä hermoverkkoa, joka viestii kehossasi, kehosta ylös aivoihin ja toisin päin. Ajatuksista, tunteista, kokemuksista, kosketuksesta, vuorovaikutuksesta. Tiedon siirtyminen alhaalta kehosta on monitahoisempaa, kuin aivoista kehon suuntaan. Viimeisin tieteellinen tutkimuskin  on kohdistunut tähän alueeseen. Kehomielen yhteys on löydettävissä juurikin autonomisen hermostomme kautta. 
Terveydenhoidossa tämä anatomian tietämys ja hermoston rakenne on ymmärrettävä jo aivan perusopetuksessa.  Tälle tiedolle  pohjautuu kaikki kehon kanssa työskentelyn perusta. Uusin teoria, noin reilun kymmenen vuotta takaa, avaa tietoa vagushermon laajemmasta merkityksestä. Siis sen hermon, joka on hermojen valtatie koko kehosassa. Jonka toiminnan aktivoiduttua lamaannut tai liittynyt toisiin. Hermo, joka on vatsan tai selän puoleisen haaran kautta aktiivinen. Jos kiinnostuit, niin lue lisää polyvagaalisesta teoriasta.

Pelkkä hermojuttu ja siitä tietäminen ei ratkaise jälleen yhtään mitään. Vaan se kuinka ja missä ja miten kohdallasi tämä hermosto aktivoituu.  Suojarakennelmien käynnistyminen sisimmän suojaksi on huomaamattasi aktiivinen juurikin vuorovaikutuksessa. Tiesitkö sitä? 
Kohtaamalla ja kokemalla syvällä olevia rakennelmiasi ymmärtät hermoston toiminnan kehossasi, et pelkästään pinnallisena yli-tai aliviereänä tilana. Joita sitten hengitysharjoituksilla säätelet. Jälleen sivuhuomautus, eihän nämä oireen( stressi, uupumus, väsymys) hoitamisen malleina mikään huono asia ole. Helpottaa sekin oloa.

Kehon ja mielen mahdollisuudet hyvinvointiin ja palautumiseen

Haluan saattaa tietosi sen, en hoida asiakkaiden kanssa työskennellessä stressiä, unettomuutta, masennusta, uupumusta tai kipuja, vaan niiden taustalla olevia kehon ja mielen prosesseja.  Siten voit kohdata ja  jopa vapautua edellämainituista oireista tai ainakin vaimentaa niitä. Palautuminen on mahdollista.
Kehon ja mielen  yksilötyöskentelyssä pääset pidemmälle, kuin  pelkän havainnoinnin ja hyväksymisen tasolle, silloin kun tahdot edistyä ja haluat voida hyvin. Kuten viimeisessä koulutuksessani sanottiin,  on eri asia olla prosessissa kuin hoitaa pinnallista oireilua.
Nämä samat asiat pätevät myös palautumisohjelmiin ja koulutukseen.
Ohjaan sinut itsesi tielle, purkamaan pois toimintamallin, jota et tarvitse ja etsimään elämästä sen miellyttävän ja hyvän tavan elää, sinulle itsellesi. Sen jälkeen olet miellyttävämpi myös ympäristöllesi. 

Kiinnostuitko itsestäsi? Kannattaa miettiä, jos olet uupunut, väsynyt ja stressaantunut, mikä on sinulle itselle parasta.

PALAUTUMISELLA TASAPAINOON ELÄMÄN VUOROVAIKUTUKSESSA

Maanantai 17.12.2018 - Ulla

Lupaisin aiemmin kirjoittaa palautumisesta ja vuorovaikutuksesta hieman tarkemmin.
Laajennan sisältöä vielä  ja otan mukaan ihmisen tasapainon tilan.
Olemme Ninan kanssa  monta kertaa miettineet sitä, miten me välitämme palautumisesta kiinnostuneille tätä tärkeää viestiä. Tai saamme yleensä kiinnostuksen heräämään aiheeseen. Omassa koulutuksessa, hyvässä vuorovaikutuksessa, sen oivalsin. Nyt kerron, minkä viestin sisällön palautumisesta haluamme sinulle välittää.

Palautumisen hermostollinen silta

Kirjoitan  nyt sinulle siitä tasapainosta, jota palautuminen ihmiselle tuottaa. Lisäksi kerron kahden ja itsen välisestä vuorovaikutuksesta, joka on palautumisessa se  tärkein oivallettava asia. Olet varmasti tietoinen elimistön tasapainon merkityksestä hyvinvoinnissa. Idässä ja muualla maailmassa sitä kutsutaan nimellä orgone, ying ja yang, on prana, qi ja jne. Tasapaino on tärkeää mistä näkökulmasta ja mistä suunnata katsottuna hyvänsä. Näihin olet varmaan törmännyt?  Mistä me puhumme täällä Suomessa? Onko meillä olemassa tällaista kehonja mielen alueen tasapainon nimitystä, joka meidän olisi helppo ymmärtää? Mikä on tämä yhdistävä silta, jolla voimme itse vaikuttaa tasapainoon kehossa ja mielessä? Nykytietämyksen mukaan se, mikä meidän kehomme ja mielemme yhdistää, on se silta, jonka hermosto muodostaa. Tämän yhteyden kautta meillä on myös mahdollisuus kulkea kohti mielenrauhaa ja toteuttaa palautumisen tila. Toiveenani on, että juuri tämä herättää sinut kokemuksellisuuden tielle ja palautumisen pariiin.

Yleinen palautumisajattelu

On hienoa, jos olet jo löytänyt palautumisen muita elementtejä. Niitä liitetään esimerkiksi uneen ja ne ovat rauhoittumisen keinot, liike ja venyttelyt, nukkumaergonomia, huoliajattelun purkaminen, rentoutuminen, kehon skannaamisen ja muut havainnointiin liittyvät menetelmät. Saatat myös käyttää hermostoa rauhoittavia laitteita ja kehon tarkkailua. Kaikki vallan loistavia apuvälineitä.

Olemisen ja tekemisen tasapaino arjessasi

Ratkaisut tähän eivät löydy itsen ulkopuolelta ja siksi juuri sinä itse olet palautumisen avain. Avaan hieman enemmän, että ymmärrät miksi vain sinä voit vaikuttaa.
Tämän päivän yhteiskunnassa vallitsee tekemisen ja suorittamisen  ylivalta. Mieti vaikka työssä tulevia vaatimuksia, vapaalla painavat tekemisen vaatimukset ja liikunnassa oleva tekojen ja suoritusten painopiste. Lisäksi taidon  ja osaamisen vaatimukset vain lisääntyvät vanhemmuuden, opiskelun, terveydenhoidon, opettamisen ja jopa  palautumisen kohdalla. Suorittavalla tekemisellä  haetaan tehokkuutta, tulosta, kasvua, valtaa, eriarvoisuutta, gurun asemaa, kulutusta ja kuten ehkä huomaat kaikki liittyy siihen, että tämä jää hieman ulkopuoliseksi. Mitä sinun sisimmässäsi oikein  tapahtuu? Kuinka näiden edellä mainittujen avulla tasapainosi elämisessä kehittyy, vai kehittyykö lainkaan?

Palautumisen prosessi ja vuorovaikutus

Palautuminen on prosessi, joka  käynnistyy mielessä ja kehossa, keho ilmoittaa hyvin selkeästi hermostollisella  tasolla viestejä kohti aivojasi. Viesti kertoo turvallisuuden tasoistasi. Palautuminen on kehollinen/fysiologinen ilmiö, jossa hermoston toiminta joko rauhoittuu ja tyyntyy tai kiihtyy.  Voimakkkaimmin tähän tilaan vaikuttaa vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, mutta myös vuorovaikutus itsesi kanssa. Lisäksi hieman eri tavalla palautumisen tarpeeseen vaikuttaa fyysinen tekeminen ja siitä aiheutunut elimistön väsymyksen kuorma, johon keho yksinkertaisesti tarvitsee levon ja hyvän unen tilaa.

Kaikki ne vuorovaikutuksellisen  kohtaamiset,  jotka päiväsi aikana toteutuvat, vaikuttavat sinun sisimmässäsi. Joko siten, että pysyt melko neutraalina tai siten, että kynnys reagoida kohoaa. Sitten tapahtuu se sinun oma sisäinen vuorovaikutus, joka olisi opittava ymmärtämään Ja säätelemään. Tämä kaikki liittyy tunteisiin. Ymmärtämiseen auttaa se, kun keskityt huomioimaan kehon tilaa. Tähän ei nyt auta mittarit, eikä teoria, vaan kokemuksellisuus.  Kokemuksellisuus tarkoittaa sitä , että tunnistat tasapainon vaihtelun tilan itsessäsi. Menen nyt hieman siihen alueeseen, jonka oman työni ja kokemukseni, sekä opiskeluni  mukaan olen ymmärtänyt.

Eletyn kehon tarinaa

Kehosi on alue, joka kannattaa mieltäsi. Vuosiesi edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen  ja aikuisuuteen koet asioita. Näihin kokemuksiin kehosi reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä sinulletapahtuu, on että tasapainoinen olosi  kokee häiriöitä. Nämä kokemuksesi ovat kehosi olotiloja, joita kannat mukanasi ja nämä vanhat koetut tilasi reagoivat  juuri siinä vuorovaikutuksessa. Viritykset ovat kehossasi joko yli-tai alivireyttä, vetäytymistä tai liittymistä muihin. Sitten on välitila, jossa  olet rauhassa ja koet turvallisuutta, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Siinä on nyt se  palautumisen tila, josta puhun.

Ei riitä, että puhut ja työstät sanoilla itseäsi kohti mielenrauhaa, koska tarvitset myös kehon rauhaa. Saavuttaaksesi tasapainon kehoosi  ja siten mieleesi rauhan, kehosi tarvitsee ymmärrystäsi. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedetään mitä olet toteuttamassa itsesi kansaa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin sinulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseissastasi.  Hengityksesi kokee vapaan virtauksen, olemuksesi laajenee ja kevenee. Mielesi kokee oivalluksia, muistoja ja tunteita. Elämäsi, kehosi ja mielesi järjestäytyy. Tietoisuuteen nousee asiat, joita sinä tarvitset.

Palautumisesi on prosessi, jota voit tukea tietoisesti

Palautuminen on matka itseesi. Olet ehkä havahtunut elämässäsi tähän: Minä tarvitsen, olematta vielä tietoinen mitä se on, vain kaipausta johonkin, joka luo sinulle tasapainon elämässäsi. Oman sisäisen vuorovaikutuksen oivaltaminen auttaa sinua itsesi ja muiden ymmärtämisessä. Palautumisesi on prosessi, itsesi ymmärtäminen ja tasapainoinen tila on mahdollista tavoittaa myös ohjauksen tuella Palautumisohjaajakoulutuksessa. Vuosikymmenten kokemuksellani haluan tukea juuri siinä, mikä on kaikista tärkeinä sinulle. Sinä itse valitset, mihin muuhun kuin omaan hyvinvointiin ja tasapainoon opittuja taitoja käytät ja jaat.

Hyvää tämän vuoden loppua Sinulle ja Oivaltavaa ja Palauttavaa vuotta 2019!

OLLAAN MYÖTÄTUNTOISIA TOISILLEMME!

Lauantai 15.12.2018 klo 8:14 - Ulla

Luin itseäni sivistävää kirjallisuutta, (Myötätuntoinen mieli) ja siinä käsiteltiin ihmisen hyvää ajattelua ja  itseä kuluttavaa ajattelua. Lisäksi pohdittiin tästä johtuvaa käyttäytymistä. Kirjassa todettiin, että se, mitä me itse kukin ajattelemme asioista, riippuu näkökulmasta, kulttuurista, arvoista, perheestä, ympäristöstä ja niistä geeneistä. Toisen hyvä, voi olla toisen huono. Miten ihmeessä sitten voimme toimia yhdessä yhteiseksi hyväksi? 

Vanha sananlasku ” kun toiselle kumarrat, niin toiselle....et” 
toimii mielestäni tässä kohtaa varsin hyvin.

Myötä ja tuntoinen

Pohditaankin nyt ensin tätä myötä ja tuntoisuutta. Sanojen ymmärtäminen on mielestäni tärkeätä. Myötä on jotenkin sujuvampaa kuin vasta. Myötä kuvaa mielestäni myöten menemistä ja kulkemista. Ei siis hannata vastaan. Myötä on jotenkin joustavaa ja soljuvaa. Tuntoinen taas on enemmän tuntevaa kuin tunnottomuutta. Tuntoinen on siis tunteilla tuntevaa, jotenkin elävästi mukana kulkevaa.
Myötätuntoinen on tekemisessä jonkun kanssa vuorovaikutuksessa, myötäilemässä toisen tai toisten tunnetta.  Myötätuntoinen voi myötäillä myös omaa tunnetta ja olla itselleen myötätuntoinen tunteissa.

Monimutkaista ajattelua

Myötämielisemmän elämisen mallin alkuun johdataa sen ymmärtäminen, että geenit, ympäristö ja kulttuuri vain yksinkertaisesti rakentavat ajatusmallien ja käyttäytymismallien perustan.  Voidessasi suostua siihen, että näin asiat vain ovat, ajatuksesi voivat johtaa sinut  parempaan ja rauhallisempaan myötätuntoiseen olemisen tilaan. Ilman syyllisyyttä ja toisen syyllistämistä. Luopuessasi sellaisten asioiden syyllistämisestä, joita perusteita ja lainalaisuuksia et voi muuttaa, suhteesi väistämättä muuttuu, itseesi ja toisiin. Täältä pohjalta saatat ymmärtää sitä toista ihmistä hieman paremmin. 

Ymmärtävät kehittyneet aivot

Ymmärrys on kehittyneiden aivojen tärkeä prosessi. Toinen on käyttää tätä ymmärrystään itsen ja sen toisen hyvinvoinnin lisääämiseen. Tämä tuottaa sitä toteuttavilla  ihmiselle mielihyvän kokemuksen.  Pienenä sivuhuomautuksena seuraava. Ihan näin yksinkertaista tämä ei ole. Jollekin saman  mielihyvän kokemuksen tuottaa, sinun omasta näkökulmasta, se huonon tekeminen. Tässä kohtaa kannattaa muista jälleen geenit ja ympäristö, tärkeimmät vuorovaikutukseen ja suhteessa muihin vaikuttavat asiat. Olehan tässä kohtaa juuri myötätuntoinen!

Rauhallinen, tasapainoinen ja palautunut keho

Väitän, että myötätuntoisen mielen edellytys on rauhallinen hermoston tila. Sellainen tila, jossa et ole valmistunut puolustautumaan, hyökkäämään tai ole edes varautunut. Rauhallisesta ja tasapainoisesta kehon tilasta on mahdollisempaa rakentaa myötätuntoisen mielen ajattelua. Silloin aivojen eri kehitysvaiheen osat voivat olla levollisessa tilassa. Aivan, nämä aivojen eri osat ovat hieman huonosti synkronoituneet toisiinsa ja väärinymmärryksiä tulee helposti. Esihistoriasi kolkuttelee nykypäivässä. Sen seurauksena tapahtuu helposti hyökkäys ja puolustautuminen. Myös muut reaktiot ovat mahdollisia.

Pyrkimys on siis rauhallisen tasapainoisen kehon tilan kautta myötätuntoiseen mieleen! Kannattaisiko siis jokaisen meistä opetella palautumisen taitoja, joiden kautta tämä kaikki mahdollistuisi?

Oivalsitko sinä jotakin itsestäsi? Mitkä ovat sinun omat taitosi palautua? 

TIEDÄTKÖ AIVOPROFIILISI?

Sunnuntai 9.12.2018

Aivot ja keho

Aivoprofilointiin tutustuin noin viisi vuotta sitten. Oli mielenkiintoista, kuinka se toteutettiin kehon viestejä kokemalla ja kuulemalla.
Aivoprofilointi perustuu neurotieteeseen  ja sitten siihen harmaaseen alueeseen, josta emme vielä tiedä kaikkea. Profilointi avasi itselleni monta avointa kohtaa omassa toiminnassa ja myös ymmärryksen siitä, mikä saa kehoni jännittämään ja minut kulkemaan stressitilaa kohti. Koska  kaikki kehollinen palautuminen kiinnostaa, hain myös tietoa, mitä minun pitäisi tällä tiedolla tehdä oman hyvinvointini parantamiseksi. Lue lisää:www.cortex-team.fi

Aivot ja tanssi

Moni tietääkin, että harrastelen tanssia. Olen aivoprofiloinnin kautta saanut vahvistuksen sille, että kehoni on toiminnassaan hyvin oikeavoittoinen, joten koordinaatiossani  on hieman enemmän mahdollisuuksia vaikeuksiin,  kuin jollain toisella. Vasen puoleni kyllä 
kulkee mukana, kun on kyse paritanssista, mutta huomaan todella usein vasemman puoleni olevan hitaampi ja väsähtäneempi toiminnassaan. Myös sen puolen oppimisessa 
on vaikeuksia, toistoja tarvitaan motorisen oppimisen tasolla selkeästi enemmän. 

Kehoni on ollut kuitenkin kovin viisas, kun se on houkutellut minut jo nuorena tanssin pariin, 
koska sen vahvistaa juuri niitä alueita, joita aivoissani pitääkin vahvistaa  ja aktivoida.
Toinen hyvä keino olisi kielten opiskelu, mutta useita kertoja aloitettu englannin kielen kurssi ei ole koskaan  tuottanut sitä tyydytystä kuin tanssiliike.
Lukivikani, joka on todennäköisesti seurausta juuri tuosta aiemmasta puolierosta, vaikeuttaa kielten opiskelua ja puuromainen aivo-olo kielten sekamelskassa ei ole kaikista palkitsevinta. 

Turvallinen kosketus ja ympäristö

Tanssin maailmassa olemme kuin suuri tanssien liikkuva yhteisö keskenämme. Tuttuja ja suurelta osin tuntemattomia toisillemme. Kehot ovat kuitenkin ne, jotka tässä lajissa keskustelevat keskenään. Joissain kohtaamisissa on vakavuutta ja arvokkuutta, toisissa taas hulvatonta hauskuutta. Nämäkin asiat toteutuvat, jos keho antaa siihen mahdollisuuden. Autonominen hermosto tulkitsee koko ajan toista, mikä on mahdollista ja miten reagoida. 

Tanssin läheisyys antaa meille mahdollisuuden turvallisesti kokea toisen kehoa lähikosketuksessa. Turvallinen sosiaalinen ympäristö, turvallinen kohtaaminen (kosketus), sekä turvallisuuden tunne toisen ihmisen kanssa saavat aikaan sen, että oksitosiinihormonin  erittys aktivoituu ja löydät tanssiliikkeeseen rentouden ja helppouden. Olet silloin tanssin flowtilassa. Flowtilassa kaikki on helppoa, koska hermosto rentoutuu ja annat vain liikkeen kuljettaa. Aivot toimivat tasapuolisesti, oikean ja vasemman lohkon keskustellessa keskenään. Tämän vuoksi tanssi on niin opettavaista ja palkitsevaa.

Hyvin helppoa on kokea asia myös toisin päin. Kehon stressitilaa käynnistyy autonomisen hermoston sympaattisen puolen aktivoitumisesta. Mikään ei toimi, et muista edes perusaskelia, koko kehosi jäykistyy ja mieli alkaa tuskastua. Jousto katoaa ja yhteinen askellus on kaukana toisistaan. Vaikka olisit treenannut enemmän ja nämä kaikki perusjutut onnistuisivat,  niin hermosto kielii edelleen siitä onko tapahtuma miellyttävä. Tämä johtuu tietysti vanhasta kokemusmaailmasta, ihmisistä, jonkin vanhan asian nousemisesta tuttuudellaan pinnalle. Olet sietokykysi rajamailla, päätät sen, tämä laji on sinun juttusi tai sitten ei. Loppujen lopuksi valinnan tekee hermostosi vanhat ja uudet reaktiot. Ihminen kun kulkee aina kohti mielihyvää.

Palauduhan jälleen

Oletko pohtinut itseäsi ja palautumistasi tätä kautta? Tässäkin onni on tieto siitä, miten palautua. Ei riitä, että nukut hyvin, ja hengität rauhallisesti, vaan on toteutettava niitä asioita, jotka tuottavat kehoon tasapainon ja rauhan. Hermoston tilaa tukemalla tämä on mahdollista. Tämä liike voi liittyä tanssin kaltaiseen liikkeeseen, musiikin liittämiseen liikkeeseen, sekä liikkeen luovaan virtaan. Palautumisohjelmissa on tämän kokemisen mahdollisuus. Eikä tarvitse osata edes tanssia. Aivot vain palautuvat!

PALAUTUMISEN SYKE

Keskiviikko 5.12.2018 klo 7:21 - Ulla Ollikkala

 ”sisin rentoutuu, sinä palaudut” 

Ahdistuksen selventäminen fysiologisesti