Vahvuuttako?

Tiistai 6.4.2021 klo 11:33 - Ulla Ollikkala

1A9375CD-912A-4CA2-92D3-F3A88D17F71B.jpeg

Olen viime aikoina pohtinut vahvuutta. Sitä mitä meiltä odotetaan ja toivotaan. Tässä hetkessä se on vain korostunut. Pitää jaksaa. Se on myös  tuttu sana liittyen tekemiseen, vaikka liikunnassa; jaksaa, jaksaa, jaksaa! Nykyisin tuntuu, että sen vaatimus  on siirtynyt  työelämäänkin. Saat ehkä kiinni siitä, miltä jaksamisen vääristymä tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Kuormitustahan se aiheuttaa! Sitä hermoston jatkuvaa valppaustilaa.

Illuusio vahvuudesta

Sitten on asia, joka vahvuudessa on todella kuluttavaa. Se on vahvuuteen sairastuminen. Miten siihen voi sitten sairastua? Rakennelmat saattavat syntyä  jälleen varhaisessa vaiheessa ihmisen elämän historiaa. Riippuen siitä mikä on ollut synnynnäinen temperamentti ja sitten asemasi perheyhteisössä. Sieltä saakka mallisi on voinut olla muiden auttaminen, muista huolehtiminen tai  muiden johtaminen omaan haluamaasi suuntaan. 

Muiden auttaminen kielii empatiasta ja sympatiasta ja muiden johtamisessa saattaa piillä myös  vallan käytön elementtejä.  Empaattinen ihminen kuluttaa voimiaan unohtamalla itseänsä, muiden laittamisella etusijalle. On siis sairastunut auttajan, parantajan ja ohjaamisen valtaan. Ilman minua muut eivät pärjää.  Valtaan sairastunut kuluttaa itsensä sillä, että ei pyydä itselleen apua, koska ei mielestään tarvitse mitään. Tähän jaksamisen valtaan sairastunut on vaativa myös toisia kohtaan, yhtä armoton kuin itselleenkin. Valtaan sairastuneen suurin pelko saattaa olla heikkouden kohtaaminen itsessään. Vahva kuvittelee myös olevansa voimassaan hyväntekijä toisia kohtaan. 

Nämä molemmat mallit ovat aktiivisia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja myös vuorovaikutuksessa itsen kanssa. Pohdin myös, onko molempien toimintojen ohjaava tunne häpeä. Mitä sinulle tulee mieleen?

Tasapaino suhteessa itseen ja muihin

Toiminnan pohjalla on temperamentti. Melko vakaalla pohjalla oleva temperamentti on joukko synnynnäisiä valmiuksia ja reaktioita.( joustavuus, ärtyisyys, sosiaalisuus, aktiivisuus, keskittymiskyky, taipumus mielihyvään/pahaan, rytmisyys). Nämä on helposti havaittavia piirteitä toisessa ihmisessä. Tälle pohjalle sitten rakentuu persoonallisuuden erilaisia piirteitä. Kasvatus on se tekijä joka muovaa temperamentin pohjalta ihmisen persoonallisuuden.

Tasapainon löytyminen omaan toimintaan, myös tuossa  vahvuus asiassa,  voi löytyä itsensä ja persoonansa ymmärtämisestä. Persoonansa ymmärtäminen auttaa siinä, kuinka käsittelet kuormitusta. Siihen perustuu myös myötätunnon avautuminen itseä ja muita kohti. Voit aloittaa kysymällä, kuinka hyväntahtoinen olet itseäsi kohtaan?

Olen lukenut aikoinaan kirjoja Myötätunnon tie ja Myötätuntoinen mieli. Poimin sieltä  hieman pohdittavaa sinulle.. Näiden kirjojen viesti on seuraava suhteessa persoonallisuuteen. ”Persoonallisuutemme on rakentunut enemmänkin selviytymiseen, kuin onnellisuuden tarpeiden ympärille. Voit siis olla varma, että jotkin persoonallisuuden piirteet ovat ristiriidassa hyvinvointisi ja rakastavan asenteen kanssa. Sillä, kukaan ei ole täydellinen.”

Oletko suhteessa myötätuntoon:

Huolehtija. Toinen tarvitsee sitä minua enemmän.

Intellektuelli. Tämä on liian hempeätä minulle.

Perfektionisti. Myötätunto itseä kohtaan on liian vähäistä, ei tarpeeksi hyvää.

Individualisti. Tunteitten tutkiminen on vaikeaa, niiden jakaminen on vaikeaa.

Selviytyjä. En tarvitse huomiota. En tarvitse välittämistä. 

Työjuhta. En löydä aikaa itselleni toteuttaa myötätuntoa.

Perhonen. Väsyn nopeasti tähän asiaan.

Ulkopuolinen. En sovi joukkoon.

Kelluja. Olen hyvä lillumaan hetkessä ja olen virran vietävissä.

Moralisti. Tuohdun mielestäni huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Ekstrovertti ja introvertti. Nautin sisäisestä elämästäni/ olen mieluummin muiden seurassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vahvuus, tasapiano, jaksaminen, temperamentti, persoonallisuus, palautuminen

Uupumusparkaisu

Tiistai 30.3.2021 klo 10:34 - Ulla


2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

🍀

Tutkitaanpa hieman aihetta, joka on ollut viime aikoina puheenaiheena. Työssäni kohtaan tätä uupumusasiaa viikottain. Mitä uupumuksen määritelmä sitten pitää sisällään?

”Tavallisesti uupumus on seurausta voimakkaasta henkisestä tai fyysisestä rasituksesta. Se on terve kehon reaktio joka viestii ihmiselle levon tarpeesta. Uupumus yleensä poistuu lepäämällä, kehon ja mielen palautuessa.

Jos uupumuksen tunne pitkittyy, on se todennäköisesti merkki levon ja rasituksen epätasapainosta. Tällöin kannattaa tarkastella, löytyykö arjesta työn ja vapaa-ajan tekemisten vastapainoksi riittävä määrä lepoa.

Pitkään jatkunut uupumus voi olla esimerkiksi masennuksen oire. Tällöin tunne ei tyypillisesti poistu lepoa lisäämällä. Masennuksen asianmukainen hoito auttaa yleensä myös uupumuksen tunteeseen. Myös työuupumukseen liittyy kokonaisvaltaista ja jatkuvaa väsymystä, joka ei lievity vapaa-aikana.”

(mielenterveystalo.fi)

Uupumuslajit35DC2544-BBCE-4417-A713-687B0CFDD5E5.jpeg

Uupumus on siis  hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma. Ihmisen voimat ja kokemukset  suhteessa  kuormaan, suhteessa elämänhistoriaan, traumoihin  ja kokemuksiin aktivoituvat. Uupumuksesta puhtuaan ehkä useimmin työuupumuksena. Listaan voisi lisätä mielestäni seuraavat, kun kerran ihmisen kuormittuneisuudesta ja kokonaisuudesta puhutaan: perheuupumus, lapsiuupumus, lähisuhdeuupumus, harrastusuupumus, ystäväuupumus, opiskelu-uupumus, sinkku-uupumus, sosiaalisten suhteiden uupumus,  urheilu-uupumus, vapaa-ajan uupumus, terveysuupumus, jne. Nämä kaikki voivat vaikuttaa siihen miten jaksat olla myös työssä. Näitä sitten asiakkaiden kanssa pohditaan, kun ihminen tulee vastaanotolle ns. työuupuneena.

Palautuminen

Oivallus siitä, mikä on väsymyksen, jaksamisen ja uupumuksen kokonaiskuva, auttaa palautumisen taitojen löytämisessä. Oikeastaan niiden keskittämisessä oikealle kohdalleen. Työ jatkuu, sitä tulee säännöllisesti päivittäinen määrä. Niin kauan kun olet töissä. Suhde siihen kuinka toimit itsesi kanssa onkin merkittävää. Silloin kurkistus omaan historiaan, toimintamalleihin, hermoston toimintaan, uskomuksiin, arvoihin, tekoihin, tunteisiin ja ajatuksiin on paikallaan. Avain olet sinä itse ja se on hyvin lohduttavaa❤️

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uupumus, työuupumus, palautuminen

Mikä on olemisen tilasi?

Keskiviikko 24.3.2021 klo 12:46 - Ullla Ollikkala

 1A973A9A-0A12-4052-A833-C943A817C782.jpeg


♥️  

Olen aiemmin kirjoittanut, että palautumisella on myös syvempiä merkityksiä. Aiheen, nimeltä trauma, noustessa yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen arjessa, on hyvä ymmärtää, mitä tarkoittaa palautumisen ja trauman yhteys. Palautuminen saa jälleen eri merkityksen tässä asiayhteydessä, kuin pelkkä kuormituksesta palautuminen, liikunnasta palautuminen, työssä palautuminen jne. Nykytiedon mukaan olemme lähes  jokainen läpikäyneet, jollain tasolla, jonkin haavoittuvuuden (trauman) kokemuksen. Osa ei ole edes kunnolla selvinnyt näistä kokemuksista. Osalla se on vielä tietoisuuden kosketusta vailla. 


Palautuminen liittyy myös traumaan. Palautuminen on osa puolustusreaktion vaiheita, mutta ei kuulu puolustusreaktioiden piiriin. Nämä salamannopeasti aktivoituvat reaktiot ja  järjestelmät ovat  vaistomaisesti toiminnassa. Puolustusreaktion eri vaiheet riippuvat olosuhteista, tapahtumasta ja yksilön voimavaroista. Nämä vaiheet liittyvät oleellisesti ihmisen vireystiloihin. Ensin ihminen on kuitenkin orientoitunut vallitsevaan tilanteeseen ja sen jälkeen tapahtuu, nämä  kaikki tai joitain, seuraavia asioita: merkittävä muutos vireydessä, orientoitumisrefleksi voimistuu, kiintymisen ja sosiaalisen sitoutumisen järjestelmät aktivoituvat, liikkeen aikaansaavat puolustusjärjestelmät aktivoituvat, liikkumattomuuden järjestelmät käynnistyvät, palautuminen toteutuu, lopuksi tapahtuu yhdistäminen. (Odgen, ym. 2009)


Nämä kaikki siis liittyvät vireystilaan. Saatoit huomata, että vaihtelut olivat yli- ja alivireyttä. Kuormittuminen  kehossa ja mielessä  saattaa silloin koskettaa näitä molempia järjestelmiä ja jokaista puolustusreaktiota. Kertaluontoisena voimakkaana tapahtumana tai pitkään jatkuvana tapahtumana.


Palautuminen  traumatapahtumassa


Palautuminen tapahtuu, kun uhkaava tilanne on ohitse. Sen vuoksi palautuminen ei kuulu puolustusreaktioihin -  se poikkeaa kuitenkin arkitoiminnoista (Odgen, ym. 2009.)

Fysiologinen palautuminen tapahtuu, kun vireystila lähestyy sopivaa perustasoa. Puolustusjärjestelmät  kytkeytyvät pois päältä. Sympaattisen reaktion ollessa kyseessä esim.  jännitys ja sykkeen kohoaminen, vaimenevat. Sympaattisen hermoston tilan laukeaminen voi tapahtua myös hallitsemattomana vapinana. (Levine, 1997). Ihmisellä tärinään saattaa liittyä emotionaalinen tila -  tarve itkeä. Sosiaalisen liittymisen tarpeet saattavat aktivoitua. Ihmisellä on silloin tarve puhua tapahtumasta. Tähän tapahtumaan liittyy silloin kiintymyksen, turvallisuuden ja luottamuksen tunne.  

Parasympaattisen puolustuksen tilassa vireystila kohoaa alivireydestä kohti perustasoa. Silloin, kun trauma tapahtumaan liittyvät sekä yli- , että alivireys, toiminta palautuu energian purkamisen kautta.(Odgen, ym. 2009)


Fysiologinen ja psykologinen palautuminen vaaditaan toipumiseksi trauman kokemisen jälkeen. Palautumisessa huomio siirtyy loukkaantumiseen (kipu, kokemus, tunne), ja aloitetaan toipuminen ja vaurioiden korjaaminen lepotilassa. Uhkatilanteen väistyessä kipujärjestelmät toimivat jälleen aktiivisesti. (Esim.onnettomuus). Silloin, kun tätä levon ja palautumisen vaihetta ei päästä toteuttamaan loppuun saakka, syntyy kroonistuminen. Tapahtuma on suljettu pois kehon ja mielen muistoista. Tilanne saattaa tuottaa häpeän tuntemusta, joka vuosi se suljetaan pois mielestä.  Tapahtumasta ei silloin myöskään kerrota. ( Seurauksena esim.väsymys,uupumus). Kyvyttömyys viedä palautumisvaihetta päätökseen saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.


Olet varmasti jo huomannut palautumisen aivan samat prosessit, kuin esimerkiksi kuormittuneisuuden ollessa kysymyksessä. Minkä vuoksi tästä kirjoitan on se, että kun kuormittuminen, vaikka työelämässä tai perheessä tapahtuu, niin keskeneräiset tiedostamattomat prosessit voivat aktivoitua. Ne syvät juuret ihmisen kokemusmaailmassa nousevat esille ja siitä on seurauksen OLO.  Olo on ilmiö, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat eri palvelujen pariin. Olo on se jäsentymätön tila, johon liittyy kokemus epämiellyttävyydestä. Tätä taustaa vasten ymmärrät ehkä omiakin  olojasi paremmin. Harvemmin hyvään oloon haetaan apuja:)


Palautumisohjelmat ja palautumisen merkitys


Aikoinaan kun kehitin palautumisohjelmat (alkaen 2003), niiden ajatus oli lempeästi tietynlaisella liikkeellä irrottautua, niin sympaattisen,  kuin puolustavan parasympaaattisenkin tilan, päälle jääneistä rakennelmista. Ohjasin itse  näitä ohjelmia  lähes kymmenen vuotta osana koulutusta. Saamani kokemus reagoinnista oli hyvin laajaa.  Nykytieto on tuonut, tähän kehon kohtaamisen tapaan, vain lisää vahvistusta polyvagaalisen teorian valossa  ja siihen liittyvien aivohermojen toiminnan ymmärtämisen myötä. Aiemmasta tekstistä huomaat, että molemmissa vireyssuunnissa, ”tietynlainen” liike on avainasemassa. Palautumisohjelmissa on monta erilaista tapaa, jotka tukevat tätä palauttavaa työskentelyä. Vähitellen ollaan tiedostamassa  näitä asioita yhä enemmän. Ymmärretään jo se, että kehon vapautumiseen tarvitaan muuta, kuin suorittavaa liikettä ja hengitystä.. En tiedä onko nyt myös ohjelmien syvemmälle oivaltamiselle tullut aika?  Uskon niin, koska tässä erään traumakoulutuksessa mukana olleen kollegan ja valmistuneen palautumisohjaajan huomio. ”Traumakoulutus syvensi aiemmin opittua ja koettua. Pohdinta vei useasti Palautumiskoulutuksen hetkiin ja vahvisti kokemaani liikeohjelmissa : kehon kautta tapahtuvaa luonnollista prosessia”


Palautumisohjelmien liike tukee interoseption eli kehoaistimusten tunnistamista. Kehoaistimusten akitvoituessa moni kysyykin, miksi nämä nostavat tunteita pintaan? Vastaus löytyy tuolta aiemmasta tekstistä. Tässä on myös syy, miksi näitä ei ohjata ihmisille netin kautta. Ohjaaja pystyy kohtaamaan ja huomioimaan ihmisen, joka sitä tarvitsee. Palautumisohjelmat ovat keino lähestyä itseä siten, että se on turvallista. Ihan jopa sen pienen värinän äärelle palaamisella, joka saattaa nousta spontaanisti kehon vapautuessa ja pakkautuneen energian purkautuessa kehosta. Tämä tapahtuu tietysti ohjelmissa vasta sitten, kun keho on vapautunut ja purkaminen on mahdollista toteuttaa hyvin pienesti. 


Palautumisohjelmien avulla on mahdollista irrottautua tiedostetuista ja  tiedostamattomista kehon jännitystiloista, kokea vapautuminen, helpotus ja ilo. Ne tuovat luvan uskaltaa kohdata myös ärtyisyyttä ja kulkea kohti mielihyvän kokemusta. Palautumisohjelmat tuovat ihmisen (juurikin pitkäkestoisella  harjoituksella) kehonsa yhteyteen, tunnistamaan liikkumattomuutta ja liikettä. Palautumisen jälkeenhän ihmisellä oli mahdollisuus yhdistämiseen. Puolustuksen järjestelmät ovat väistyneet hieman. Palautumisohjelmien kohdalla palautumisohjaaja saattaa saadakin vastauksia, tästä harjoituksesta en pidä, tämä taas on äärimmäisen vapauttavaa. Aiempaa kirjoitustani vastenhan tämä kertoo aina ihmisen omaa tarinaa. Oma tarina on tärkeää kuulla ja kokea. Jokainen haluaa tulla kuulluksi!




Lähteet kirjasta Trauma ja Keho.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trauma, palautuminen, vireystila, parasympaattinen, sympaattinen, odgen, keho, mieli, puolustujärjestelmä, palautumisohjelmat

Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys

Torstai 18.3.2021 klo 20:56 - Ulla

AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys


Olen pohtinut ympärillä olevaa elämää, niitä elämän näytöksiä, joita olen matkani varrella nähnyt ja kokenut erilaisissa yhteisöissä. Nykyisin puhutaan paljon yhteisöllisyydestä. Palautumisen uuusimassa dramma-mallissakin puhutaan yhteenkuuluvuuden merkityksestä. Merkitystä ihmisen palautumisessa on myös sillä, että tuntee kuuluvansa johonkin, yhteisöön, perheeseen, ystävien yhteyteen. (Virtanen, 2021, luento.)


Kohtaamiset erilaisissa yhteisöissä antavat meille tietoisen kokemuksen yhteisöllisyydestä. Puretaan ensin yhteisöllisyys asiaa hieman pienemmäksi ja pohditaan mitä yhteisöllisyys määritelmänä tarkoittaa. Yhteisöllisyydelle  ei ole yhtä määritelmää. Yhteisöllisyydessä, koko yhteisö  tuottaa uutta ja tätä uutta ”tuottoa” pääsee tekemään aiemmin ulkopuolinenkin henkilö. Yhteisöllisyys koostuu sujuvasta ja turvallisesta vuorovaikutuksesta. Yhteisöllisyyttä tukee uudistusmielisyys ja muutosvalmius. Yksinkertaisin esimerkki on talkootyö. Siinä vapaaehtoiset tekijät puhaltavat yhteen hiileen saadakseen hyvän ja toimivan lopputuloksen aikaan.


Kylmä yhteisöllisyys 


Havahtuminen tähän asiaan tapahtui metsäkävelylläni. Oikeastaan luonto sen näytti, kun kuljeskelin liukkaassa ja  jäisessä maassa, betonisten rakennelmien keskellä. Sitten tavoitin  vihreän havupuuston alueen. Ajattelin, että se on tässä, se kuvaus ”kylmästä yhteisöllisyydestä ja lämpimästä yhteisöstä”. Muistathan, että pohdinta on jälleen omaani ja mietin näitä aina palautumisen viitekehys mielessäni. Ajattelin sitä, miksi se palautuminen ei toteudu yhteisöissä eli työyhteisössä, perheessä, ystävyyssuhtessa? 


Työyhteisö


Pohdi hieman, elätkö työyhteisössä, jossa ihminen on kylmästi tuottamisen väline. Silloin kun ihminen väsyy,  se on heikkoutta ja huonommuutta, lyötyä lyödään vielä kerran tai kaksi. Oletko työyhteisössä, jossa kasvu ja bisnes on tärkeintä. Kaikki sujuu, kun kasvu on jatkuvaa, mielellään suurta. Hetkellinen havahtuminen muuhun tulee, kun tulos notkahtaa. Silloin kaikki apu kelpaa tuoton nostamiseksi. Sen avun hintalapun hintaa ei kysytä, vaan kasvu/ tuotto täytyy saada kohdilleen. Silloin, kun menee hyvin, ei hyvinvointia tueta. Työssä saatetaan puuttua epäkohtiin, ne toteamalla, mutta se on sittten siinä. Tuottamattomaan asiaan ei panosteta. Tulos-, tavoite- ja tsemppikoulutusta pidetään, koska liiketoimien kylmä todellisuus on tuottavuus. (Näistä kuuluu hyvää ja näihin ollaan täysin kyllästytty.) Heikoin lenkki tässä on ihminen. Se voisi kuitenkin olla se vahvin.


Oletko yhteisössä, jossa koet olevasi kohteena vallan käytölle. Yhteisö naamioidaan hienolta kuulostaviin sanoihin eli tiimityöskentelyyn ja moniammatillisuuteen. Kylmä yhteisöllisyys toimii kuitenkin kaiken takana. Ohjaten vallalla, vanhan tavan hierarkialla, tulostavoitteilla, ennenkaikkea karsien löysät pois. Tämä on kuitenkin aika vanhahtava malli. Ajattele, mitä sillä menetetään? Palataan siihen hieman myöhemmin.


Ystävyyssuhteet ja perhe


Elätkö ystävyyssuhteissa, jossa vallitsee kylmä yhteisöllisyys? Aivan, sinnekkin se sopii. Sinua hyväksikäytetään osaamiesi taitojen vuoksi, osaminen otetaaan omaan hyötykäyttöön puoli-ilmaisiseksi tai oletuksena ilmaisesta palveluksesta. Silloin ihmisten kesken toimii kylmä laskelmointi, toinen hyötyy ja toinen ”maksaa”.


Saman asian voisi viedä mihin tahansa yhteisöön, vaikka perheeseen saakka. Perhe on yhteisö, jossa näyttäytyy kaikki ne elementit, joiden mukaan muissakin yhteisöissä toimitaan. Kaikki varhain opitut mallit, perintönä saadut tavat ja itse opitut keinot ovat osa yhteisöä. Kylmä yhteisöllisyys perheessä voi näyttäytyä henkisenä tai psyykkisenä väkivaltana ja hyötyjä on silloin aina se toinen.


Yhteiskunta olemme me



Yhteiskuntamme  toimii isolta osaltaan kasvutavoitteilla, hyötyperiaatteilla, vallan käytöllä ja mielestäni myös ihmisyyden unohtamisella. 

Onko sen oltava näin? Haluan sanoa, että ei. Onneksemme joukossamme on yrityksiä johtavia ihmisiä, joille välittäminen ja arvostus on tärkeintä. Lisäksi tämä on sitä tuottavaa työtä tukevaa. Lisäksi saattaa löytyä ajatus siitäkin, että vähemmän on enemmän, myös omalla kohdalla. Yhteisestä hyvästä jaetaan yhteisön hyväksi.


On jo olemassa työyhteisöjä joiden ajatuksena on, että meillä tuetaan yksilön hyvinvointia. (Nyt on tärkeää huomata, että ymmärrän oikein hyvin  yritysperiaatteen toimintaa. Olen itsekin ollut kahteen otteeseen pienyrittäjä.) Yrityksen toiminnan tuoton voisi tehdä ihmisten tarpeet huomioimalla. Ajattele, jos työyhteisössä tehtäisiin ennakoivaa terveydenhoitoa. Tähän voisi keksiä lukemattomia tapoja, joilla mieli ja keho voisivat hyvin. Valtava osa tuottavaa, hvyinvoivaa, ja terveellä pohjalla olevaa toimintaa jää käyttämättä hyödyksi, kun työhyvinvointiin  paneudutaan vasta sitten, kun ongelmat näyttäytyvät. Painopiste voisi olla siinä, että palautunut, hyvinvoiva työntekijä (huom. ei alainen, aloitetaan jo sanojen käytöllä) voisi paremmin yhteisössään. Ihmisen voi hyvin, kun arvostus ja kunnioitus ovat työpaikan  itseisarvona. Tuottavuus saattaakin kohota  raketin lailla. Jokainen voittaisi. Hävijänä olisivat useat sairauslomat. Yksi sairauslomapäivä  taitaa nykyisin maksaa työnantajille 300-400€.


Aika moni ystävyyssuhde ja perhe voisi paremmin, kun jokainen ihminen katsoisi ja tarkastelisi ensin omaa toimintaansa. Mikä on minun toimintamallini tässä yhteisössä. Kuinka minä itse suhtaudun ja miten panostan tähän yhteisen hyvän tuottamiseen. Tämä on se alue, jota olisi tuettava, ymmärryksen lisäämiseksi eri yhteisöihin.



Voiko tämä olla todellisuutta?



Tämä voi olla totta. Oletko itse osa omaa hyvinvointiasi? Minä olen. Minulla on ollut mahdollista valita oma työyhteisö tärkeimpien arvojeni pohjalta. Oikeasti arvot ovat arjessa toimivia asioita,  ei kehystettynä  paperina seinällä. (Pahin tapahtuu, kun arvot yhteisössä esitellään ja niitä vasten rikotaan räikeästi.)  Silloin, kun ihminen ei taistele jatkuvasti omaa tärkeinä arvomaailmaa kohtaan, ei synny myöskään kuormitusta. Silloin, kun kuormitusta ei synny, ihminen on työyhteisössä tuottava. Se on myös kehollinen fakta. Kokonaisuuden voidessa hyvin,  ihminen on voimissaan. Luovuus on aktiivisena. Ennen kaikkea, palautumisen prosessit ovat  oikeassa suhteessa tekemisen kanssa.

Käy, vaikka ihan uteliaisuuttasi,  työpaikkani sivuilla kurkkaamassa uudenlaista työpaikkaa, jossa työntekijä on äärimmäisen tärkeä ja arvostettu. Työntekijän vahvuudet otetaan mukaan kasvun rakentamisessa, niitä ei pelätä uhkana. Minkä vuoksi? Koska työntekijä on arvostetuin osa työn tekemistä ja siten tuottoa. www.flexio.fi


Toiseksi olen tehnyt valintoja. Työskentelen itse, tämän valinnan kautta, moraalisella ja eettisellä näkökulmalla. Teen työtä PalautumiskouluPROn kouluttajana. Missiona meillä on viedä palautumisen viestiä eteenpäin, sillä tavalla, joka voi tavoittaa ihmisiä mahdollisimman lähellä omaa kotia. Sen vuoksi koulutuspaikan valinnaksi muodostui suomen kesäyliopistot. Tämä mahdollisti myös sen, että koulutuksen hintataso voidaan pitää inhimillisenä. Näin mahdollisimman moni voi oppia tästä tärkeästä palautumisen monimuotoisuudesta. Oppia itselleen, perheelleen, työlleen  ja hyvinvoinnilleen tärkeitä asioita. Saada ympärilleen lämmin yhteisö.


Työssäni palautuminen parissa on pääasia,  että hyvää asiaa saadaan mahdollisimman monelle eteenpäin. Meidän kasvunäkymämme ovat asian eteenpäin liikkumisessa ja saamme silti työstämme riittävän korvauksen myös rahallisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisöllisyys, palautuminen, työyhteisö,

Palautumispoli

Perjantai 26.2.2021 klo 11:00 - Ulla

A15CD413-4E2B-4299-AE03-9E27E3A34DAC.jpeg

.

Kaiken jälkeen, kun palaamme uuteen normaaliin, olisimmeko oivaltaneet pysähtyneisyydestä jotain tärkeää. Pysähtyminen on monelle tarkoittanut paikallaan olemista, kotiin rauhoittumista, rajattua matkailua, monesta aiemmin itselleen oikeutetusta  itsestäänselvyydestä luopumista. Yhteisen hyväksi on ollut laitettava "minäegon" tarpeet taka-alalle ja opeteltava yhteisen hyvän löytämistä. Toisiin se on sattunut kovempaa, toiset ovat oivaltaneet tässä uudenlaisen elämäntavan. Jopa sitä ympäristöä ja luontoa kunnioittavan tavan toimia. Osa tietysti kulkee edelleen minä-tarpeet etusijalla.

Pohdin sitä, että elämä ennen tätä ilmiötä oli voimavaroja kuluttavaa. Vaatimukset kasvoivat yksilöä kohtaan työ- ja yksityiselämässä. Elämässä kilpailu saavutusten ja osaamisen alueella kiihtyi jatkuvasti. Kuorma kasvoi, työelämä ja vapaa-aika kuormittivat, ihminen ei palautunut. Teimme PalautumiskouluPRO.ssa Suomen paikkakunnille kiertueen ja puhuimme palautumisesta, koska sen tarve oli suuri. Vastaus oli jo silloin, että jaksamisen äärirajoilla kuljetaan. Jonkin asian täytyy muuttua, että tätä toimintaa pystyy jatkamaan. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi terveydenhoito, tilanne on nyt räjähdysherkkä. Kuormitusta on fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin aiempaa enemmän. 

Palautumispolille ajoissa

Tämä pysähtymisen tarpeen huomaaminen voitaisiin kääntää voimaksi. Otsikkoni on nimeltään ”palautumispoli”. Tarkoitan tällä sitä, että toivoisin, että paljon varhaisemmassa vaiheessa voisimme tehdä muutoksia. Ennakoivasti hakeutua ”palautumispolin” vastaanotolle ja purkaa niin kehon kuin mielenkin, joko yli- tai alikuormitusta. ”Palutumispolille” voisi tulla, kun ensimmäiset merkit siitä, että kuorma on suurempi kuin voimavarat tulisivat näkyville. Merkkeinä, kun on meille niin tutut; unen häiriöt, virkeyden lasku, keskittymisen vaikeudet, muistihäiriöt, tapaturma-alttius ja epämääräiset kivut. Silloin, kun ihminen on hädissään itsensä kanssa, tarve on löytää turvallisuutta. Turvallisuutta tuovat sitten taidot, joilla osaisi säädellä omaa tilaansa. Silloin, kun ihmisen turvallisuuden tunne ja voimat palaavat, toipuminen käynnistyy. Kyky uskoa itseensä palautuu. 

 

Poli-4D6C-B1D8-4643248657CA.jpeg


.

Jokin on jo muuttunut

Käytännössä teen itse jo tätä ”palautumispoli” työtä. Olen  pystynyt tekemään asiakastyötäni tämän erityistilan aikana. Asiakkaina on edelleen  ollut stressaantuneita, etätyöhön turhautuneita, edelleen kipuilevia ihmisiä, mikään ei oikein siinä ole muuttunut.  Jokin on kuitenkin toisin. Nyt ihmisillä on aikaa keskittyä itseensä ja omaan elämänsä ja tapojensa havaitsemiseen ja kuuntelmiseen. Elämästä on karsiutunut paljon suorittavaa toimintaa, työstä ja vapaa-ajasta, että tilaa uudelle tavalle elää on jo  tullut. Osa on jo hyvällä uudella polulla.

Tärkeää on ollut myös sen huomaaminen, miten paljon kaipaamme toista ihmistä, vuorovaikutusta  ja läheisyyttä, jopa ihmisjoukkoja ympärillemme. Ihan niin paljon, että sen puute koetaan huonovointisuutena, ärtyisyytenä, alivireytenä ja tuskallisuutena. Tarvitsemme elääksemme tuntevan vuorovaikutuksen kohtaamista ja kosketusta. Edelleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, palautumispoli, ennakoiva terveydenhoito, pysähtyminen

Neuvottelu ja kiitos elämän ohjenuorana, vai jotain ihan muuta?

Tiistai 9.2.2021 - Ulla


A7F058A7-3833-45C0-B73F-981B83F47098.jpeg

Havahdun eri aiheisiin työn ja myös oman elämän kokemusten kautta. Eri ikäisenä ympäröivää maailmaa tarkastelee  eri tavoin. Viimeksi kirjoitin kasvusta, ja sitähän tässä kokee allekirjoittanut myös matkallaan. Onnekseni elämässä on näitä kuuden eri kasvun osa-alueen toteutumisen hetkiä aina ajoittain. Sillä niiden mahdollisimman monen  kohdan yhtäaikaisen toteutumisen sivutuotehan on Onni. Seuraavassa onnen vastakohtia eli käskytys ja moite.



Käskyt ja moitteet elämän ohjenuorana, jatkuvatko ne sinulla edelleen?



Aiheet,  joita nyt pohdin liittyvät käskyihin ja moitteisiin. Käsky on se sanamuoto, jossa pyritään tottelevaisuuteen. Positiivistakin tässä mallissa on, eli asiat saadaan selkeillä käskyillä tapahtumaan.  Selkeimmin se näkyy koirankoulutuksessa;  istu, high five, paikka. Käskymuotoa ihmisten kanssa toimiessa käytetään tarkoituksella esimerkiksi dementikkojen parissa. Syynä on se, että toivottava tapahtuma toteutuu näin paremmin, kun viestin vastaanottamisessa on jo selkeää heikkoutta. Työskentelin aikoinaan dementia osastolla ja opin, kuinka tämäkin tapa voidaan tehdä lempeällä käskyllä. Se menee esimerkiksi näin, Irma..❤️istu. 

Omassa nykyisessä työssä,  joissain tapauksissa käskyt toimivat pyytelyä  paremmin, esimerkiksi  ohjatessa liikettä ryhmätyöskentelyssä. Malli,  viitsisitkö nostaa kättä, ei oikein toimi.

Sitten pohditaan käskyttämistä ja käskyjä  hieman enemmän. Käskyttäminen voi olla myös malli, johon olet kasvanut. Olet oppinut  noudattamaan ja tottelemaan, koska se on ollut ainoa vaihtoehto. Seuraus tottelemattomuudesta olisi ollut jotain uhkaava. Sen enempää pohtimatta kasvat ja jatkat tätä mallia. Tuot sen mallin  ihmissuhteisiin ja työpaikalle, yleensäkin vuorovaikutukseen. Taidot neuvotella ja keskustella toisen ihmisen kanssa ovat silloin kehnot, ethän ole oppinut itsekkään saamaan muita malleja tai vaihtoehtoja. Jatkat itse tätä käskemällä ohjaamista. Ulospäin se voi kuulostaa tällaiselta; tule tänne, hae tuo, anna tuo, mennään tänne, nyt  tehdään näin jne. 

Saatat huomata näitä arjessasi ihmisten toimintana. Huomaatko mikä puuttuu? Tällä toiminnalla saa ehkä aikaan joskus loistavia tuloksia, mutta se ei ole muista ihmisistä oikein pidetty tapa, tai edes ihminen  itse ei  pidä toimintatavastaan. 




Seuraavana pohditaan moitetta. Moite on toisen toiminnan negatiivista arviointia eli parjaamista. Positiivisesti ajatellen ja oikein annettuna sen viesti  on korjaavaa palautetta, joka tuottaa korjaavan tuloksen mahdolliseen virheeseen ym. Moite on saattanut olla myös tapa kasvattaa. Moite on saattanut olla helpompi antaa kuin kiitos. Moitetta jatkuvasti saanut, ei koe arvostusta ja mikään oma teko ei riitä. Moittiminen voi olla myös kasvatuksen selitys, ettei lapsi vaan luule itsestään liikoja. Nämä kaksi, käsky ja moite,  liittyvät myös usein ja helposti toisiinsa. 

Kysymys kuului, kuinka paljon käytät näitä malleja arjessasi? Saatat huomat, että ne ovat joko kasvatuksen jatkumo tai olet ne aikuisuudessa ihan itse valinnut myös  itseesi  kohdistuvana.

Yhteys palautumisen tilaan

Palautumiseenhan nämä liittyvät hyvin selkeästi. Nyt kun tiedetään ihmisen toiminnan liittyvän olennaisesti hermostoon, niin tarvitsee vain kuvitella noita tilanteita. Käskyttämisen tilanne saa aikaa ensin tietysti sympaattisen reaktion, mutta käskyttämisen jatkuessa mennään jossain vaiheessa, alivireään alisteiseen tilaan, luovutetaan ja annataan periksi. Tämän voi nähdä aikuisuudessa käskytystilanteesta vetäytymisenä, keskustelun loppumisena ja myös  ihmissuhteiden eri muotojen  loppumisena.

Moite tekee hermostollisesti  aivan samaa, ensin nousee ylivireys ja se saattaa nousta aktiiviseksi, joka moitteen myötä. Oma puolustus aktivoituu, oma oikeudenmukaisuuden periaate syttyy, ihminen  ei halua antaa periksi, varsinkin jos itse tietää olevansa oikeassa. Kuormat syntyvät, kasvavat ja hermosto ei palaudu. Tämän voi aikuisuudessa nähdä jännitteiden syntymisenä, tuntea kehossaan kireyksinä ja pitkään jatkuessaan tilanne joko ”räjähtää” tai sitten väsyttää ihmisen.

Pohdi hetki, kuinka usein käsket, etkä anna muille tavoille toiminnan  mahdollisuutta. Onko taitosi ollut käskyttämisessä ja oletko sen kautta saavuttanut itsellesi tärkeitä asioita. Pohdi, milloin moite on kiitoksen päällä. Monesti, jos  kiitoksen ilmaiseminen toiselle tuottaa vaikeuksia, mallisi voi tämä. Mitä pitäisi tapahtua, että sinun toimintasi muuttuisi? Miten se tapahtuisi? Huomaatko, että kuormitat näillä tavoilla itseäsi ja myös muita?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Käsky, moite, hermosto, palautuminen, muutos, kasvu,

Mielen metkut!

Lauantai 30.1.2021 klo 12:24 - Ulla

Mieli

"Mielen metkut"

Työskentelen, palautumiskouluPROn kouluttajan  ja psykofyysisen fysioterapeutin työni lisäksi, Mielenmentorina. Kerron hieman ensin, miltä pohjalta mielenmentoroinnin asiakkaiden kanssa toimin. Kävin aikoinaan koulutusta myös mielen toiminnan tutkimiseksi, opiskelin kasvatustieteitä ja sosiaalipsykologiaa, kävin depressiokoulun, NLP:tä, mielenvalmennuksen, sekä viimeisimpänä tärkeimmän eli  psykofyysisen psykoterapian peruskoulutuksen. Tähän viimeiseen koulutukseen vaatimuksena on  terveydenhoidon koulutus (3,5v), sekä pitkä työkokemus alalta, johon liittyy psykofyysinen työskentely. Kohtaamisen taidon ja kehon viestien ymmärtämiseksi koulutukset ovat olleet kohdallani aina lähiopintoja. Näiden taitojen yhdistämistä työssäni kutsun mielenmentoroinniksi. En siis tee terapiaa, mutta työssäni on terveydenhoidon ammattilaisen vastuullisuus ( psykofyysinen fysioterapeutti).  

Työskentely asiakkaan kanssa

Teen asiakkaan kanssa ajatusten, tunteiden ja toiminnan tunnistamista ja ohjaan asiakasta oivaltamaan oman mielen toimintaa ja käyttäytymistä.
Mielen ”metkuilla” tarkoitan sitä, että mieli alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ohjaamaan ihmistä, myös harhaan. Ympäristö tarjoaa malleja, jotka vaikuttavat eri ikäisinä hyvin erilaisilta. Lapsen näkökulma on aivan eri, kuin aikuisen. Lapsen mieli ei aina ymmärrä eroa todesta ja epätodesta. Aikuisuudessa oman vanhan lukkiutuneen näkökulman muuttaminen on sitten mahdollista. Oma totuus voi muuttua sitä tarkastelemalla. Puhun tässä kohdassa erilaisista tunneympäristöistä ja niiden vaikutuksesta mielen toimintaan. Voit kohdallasi miettiä käytännössä sitä siten, miten mielesi toimii eri ympäristöissä. (PS. Olen rakentamassa työkokemukseni pohjalta uusia kortteja, juuri tunteisiin liittyen.)
Kehoterapian ammattilaisena, olisi mielestäni väärin  unohtaa kehon merkityksellisyys mieleen. Tämä on automaationa työskentelyssäni mukana. Kuten hyvin uusista tutkimuksista tiedämme, kehon valtava merkitys on vasta avautumassa koko laajuudessaan. Väittämän mukaan keho reagoi hermoston tasolla, ennenkuin mieli, joten nämä asiat on mielen parissa  työskentelevän huomioitava. On tiedostettava hienovaraiset viestit, joita ihminen lähettää myös keskustelutilanteissa.

Asiakaskohtaaminen , esimerkki 1.



Kohtasin erään asiakkaan, jonka ajatukset  olivat ajatussolmussa. Ajatukset kulkivat samaa rataa ja ulospääsyn tie ei näyttäytynyt ilman apua.  Omaan huonommuuden ajatukseen jumiutuminen, esti hyvän elämän tarjoamisen mahdollisuuden itselleen. Terveyttä ja hyvää elämää kohti kulkeminen aktivoi voimakkaan syyllisyyden tunteen. Asiakkaan oivallus siitä, että on lupa ajatella itselle hyvää, sai koko ihmisen vapautumaan, rentoutumaan ja iloitsemaan. 
Kysymys minulle kuului, onko minulla lupa olla onnellinen? Tässä kohtaa pystyin antamaan vastauksen.

Asiakaskohtaaminen, esimerkki 2.

Löydät tästä kohtaa ”Ylimiellyttäjän” omia oivalluksia mielenmentorin tapaamisessa.


Näiden esimerkkien avulla saatat oivaltaa, mikä merkitys on omien ajatusten ohjaamisella. Ne kuin vaikuttavat sekä kehoon, että mieleen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa oivallat, että tarvitsen ajatussolmuille apua, sitä vähemmän kuormitut. Sitä nopeammin tapahtuu palautuminen vapaaseen kehon ja mielen tilaan.
Helpotusta vastaanotolla löydät seuraaviin asioihin:
Vuorovaikutussuhteet; lähi-ihmissuhteet, työympäristön ihmissuhteet, ystävyyssuhteet
Työssä kuormittumittuminen; etätyö, yksintyöskentely, esimiestyö- ja johtotehtävät
Opiskelu: ammatilliset haasteet, jännittäminen, kuormittuminen
Ym.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, keho, mieli, mielenmentori, palautumiskoulupro, ajatus, tunne, toiminta, käyttäytyminen

Turvallisuuden kehä vai pelon ilmapiiri? Osa 1.

Sunnuntai 3.1.2021 - Ulla



Turva46B4-836B-21786E4A3CBB.jpeg


Turvallisuuden kehä vai pelon ilmapiiri?



Osa 1.



Turva on tila, jota solumme kaipaavat. Se on siten myös hermosolujemme tarve. Ne tarvitsevat tasapainoa. Ei siis pelkkä kymmenes aivohermo ole ohjaksissa, vaan koko kehosi. Aivot kuuluvat kehoon, jos ihmettelit, ettei niitä erikseen mainittu.
Mietitkö koskaan, kuinka voisit tässä päivässä valita elämääsi tasapainoa? Tarkoittaa tietysti, että olet saanut tarpeeksesi epätasapainosta, pelosta.
On suostuttava katsomaan elämää hieman pintaa syvemmältä. Ei pelkästään solujen ja hermoston anatomian ja fysiologian  toiminnan kautta,  vaan monimuotosena palautumisen kokonaisuutena. Monimuotoisuuteen liittyy oma tunneympäristö ja elinympäristö. Uskallatko kurkistaa vai aktivoituuko pelkosi?

Alhaalta ylös ja syvältä kohti pintaa



Elimistömme reagoi hermoston kautta alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Nykytiedon  mukaan  alhaata ylös tuleva tieto on myös laajempaa. Tämän tiedonannon varassa olemme toiminnamme puitteissa elämämme alusta lähtien. Elimistön tärkein tarve on olla hengissä, hamuta ruokaa, etsiä ruokaa ja olla turvassa tätä tehdessä. Hyvin alkukantaisia toimintaa. Huomaat sen ehkä vieläkin, kun olet yksin liikkeellä vaikkapa ravintolassa. On siis nälkä, etsit jopa hajun perusteella ravintoa, tavoitat silmien avulla ravintoa, joka tyynnyttää tarpeita. Sitten etsit paikan, jossa istut ja ruokailet. Haetko turvalllista seinustaa selän taakse, varmistatko sen, että pääset sinne ja sieltä pois mahdollisimman helposti. Varmistako, että sinulla on riittäävästi tilaa ympärillä? Kiinnitätkö huomioita meluisiin ihmisiin ja mielelläsi välttelet heitä. Samoin välttelet uhkaa, joka saattaa huokua jonkin ihmisen ympäriltä. Tämä on automaatio, joka käynnistyy suurella osalla ihmisiä. 
”Varmistat turvallisuuden kehän itsellesi ja välttelet pelon ilmapiiriä”.


Lapsuuuden leikkikehää



Palataan alkuun. Toivottavasti meistä jokaisella on ollut mahdollisuus lapsuuden turvallisuuteen. Vaikka näin olisikin ollut, niin lapsuudessa monet asiat ovat turvattomuuden toistuvia  kokemuksista. Syntyy pelon ilmapiiri. Otetaan esimerksi sairaus, riippuvuus tai mikä tahansa mieleesi juolahtaa.  Tunnistat ehkä omasta historiastasi jotain tähän viittaavaa. Tapahtuma, joka olemassaolollaan luo pelkoa ja epävarmuutta, jota lapsen  mieli ei pysty käsittelemään. Pelon ilmapiiri syntyy ja se alkaa elämään kehollista elämää pienessä ihmisessä. Turvallisuuden kehä voi olla olemassa, mutta pelon asetelma on saanut jalansijan hermoston tasolla. Myöhemmin siitä muodostuu malli ja rutiini, jota toiminta- ja käyttäytymismalliksikin kutsutaan. On syntynyt pystyvä ja suorittava tekijä tai luovuttava hävijäjä. Näistä seuraa se, etä  ”Varmistat turvallisuuden kehän ja välttelet pelon ilmapiiriä”.

Haluatko lukea lisää? Jatkan, kunhan pohdinta siirtyy sanoiksi.

Jatkuu....

Kayttaytymismalli.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turva, toiminta, palautuminen, pelko, turvallisuus

Kasvusuunta

Perjantai 18.12.2020 - Ulla


4049A9F4-00DA-4651-9618-A23442562804.jpeg

.

.

”Kohtalo sanelee- ympäristö määrittää- geenit antavat lähtökohdan- solut säätelevät”

Nämä ovat olleet viime aikojeni pohdintojani. Tarvitaan hieman ajatusten jäsentelyä siihen, mitä nämä mielestäni tarkoittaa. Niin, nämä liittyvät myös palautumiseen, kerron siitä taas lopuksi. Muistathan sitten,  että nämä pohdinnat ovat yhden ihmisen ajatuksia ei universaaleja totuuksia.

Kohtalon sanelemaako?

Kohtalo on jotain määrittämätöntä ja salaperäistä. Universumiin,  jonkin sanonnan mukaan, kirjoitettu ja suunta, jota kohti ihminen kulkee vääjäämättömästi. Käsikirjoitus on laadittu ja siinä käy joko hyvin tai hyvin huonosti. Kohtalon ”hämärä hahmo” kulkee rinnallasi ja laittaa sinut kulkemaan  polullasi. ”Aika tuttua, se oli kohtalo. Sen piti mennä näin, se oli kohtalon sanelemaa.” Sitten on se ajatussuunta, että voit itse valita kohtalosi suunnan. Pohditaan sitä erään elämän esimerkin kautta.
”Istuin erään kerran vankilassa tapaamassa nuorta miestä. Kylmä tila, pleksi välissä, paljon samassa tilassa olevia, eri ikäisiä miehiä. Seurasin enemmänkin sivusta, kuin olisin ollut osallisena keskustelussa. Pohdin, että tässä on yksi ihmiskohtalo. Ihminen, joka elämänsä alussa ei osannut tehdä valintoja ja kun oppi, teki huonoja valintoja. Oliko tämän nuoren ihmisen kohtalo olla vankina.  Aina välillä tämä ihmiskohtalo vapautui ja jälleen valitsi itselleen ominaisia toimintoja  ja jälleen oli kohtalona olla vankilassa. Oliko kohtalo kirjoittanut tämän tarinan ja sillä mentiin? Ajattelen mielummin, että suuntaan voi itse vahvasti vaikuttaa. Johtuukohan kohtalo kuinka paljon ympäristöstä?”

Ympäristön merkitys

Sisäinen ympäristömme vaikuttaa elämäämme. Se mitä saamme tai emme saa ympärillämme vaikuttaa elämään alusta lähtien. Synnymme sisäisestä ympäristöstä, kun ahtaus puskee meidät ulos, aivan uudenlaiseen ympäristöön. On happea ja valoa. Tämä ympäristö on tarjolla kaikille. Sitten alkavatkin eroavaisuudet. Synnytkö  lapseksi rakastavaan ulkoiseen ympäristöön? Onko vanhemmuudessa taitoja ymmärtää kasvun merkitys ja tukea sitä? Onko turvallisuus peruskalliosi? Kaiken tämän merkitys on oleellista kehon ja mielen kehityksessä.

Ne geenit

Luin kirjaa, jossa pohdittiin geenien merkitystä. Nykytietämyksen mukaan ne määrittävät miltä näytämme, mitä olemme kun kasvamme. Mielenkiintoista oli se, että hiirellä ja ihmisellä oli suunnilleen sama määrä geenejä. Onko silloin geeneissä myös viisaus? 
Geenitutkimus  on niin syvää tietoa, että tämä vaatii tällä tasolla hieman  ihmettelyä.
Kerron tarinan kahdesta erilaisesta lapsesta. Miten samat vanhemmat saivat niin erilaiset, ja eri tavalla toimivat  lapset. Oliko syynä geenit vai ympäristö?
”Lapset kasvoivat samojen vanhempien kasvattamana. Vanhemmuus oli hataraa ja epävarmaa, kuten yhteiselämäkin. Siihen liittyi sairautta, johon olisi pitänyt hakea apua. Toinen lapsista kasvoi ja menestyi ja toinen lapsista puolustautui ja sairastui. Lopulta ajautui peruuttamattomasti harhaan. Mikä osuus on kohtalolla, mikä osuus ympäristöllä ja mikä osuus geeneillä? Ehkäpä nykytieto tuo joskus vastauksia.”

Säätelevät solumme

Rakennumme eri soluista. Solut pitävät elämästä ja lisääntymisestä. Ne pitävät myös rakkaudesta, ravinnosta ja tyytyväisyydestä. Solut  valitsevat siis mielellään kasvusuunnan. Oletko koskaan miettinyt, että valintasi vaikuttavat sinussa aina päästä varpaisiin saakka. Siksi myös ajatuksesi ovat merkityksellisiä. Sen vuoksi ravintosi on merkityksellistä. Sen vuoksi valitsemasi seura on merkityksellistä. Sen vuoksi elämisen ympäristösi on merkityksellistä.

”Solut valitsevat kasvusuunnan-geenit luovat puitteet kasvulle - ympäristö antaa tilaisuuden kasvulle- ”kohtalo” on kanssasi suunnastasi  huolimatta.”
Kasvu.jpeg

Palautuminen liittyy aina kasvuun!
Se ei voi toteutua suojautumisen tilassa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvu, palautuminen, ympäristö

Sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Tiistai 15.12.2020 klo 9:54 - Ulla

Hyvinvointiymparisto

.

Olen viime aikoina pohtinut paljonkin työtämme. Sitä viestiä, jota pyrimme ihmisille välttämään luennoilla, koulutuksessa, ryhmä- ja yksilötapaamisissa. Olet ehkä sen huomannutkin? Kerron sen kirjoituksen lopussa, jos se ei vielä avaudu tekstissä. 

Vaikea elämä

Silloin kun luet lehtiä, otsikoita tai myyvää kirjoitusta, mitä huomaat? Huomaat ehkä sen, että elämää katsellaan kovin vaikeasti elettävänä. Tarinoissa ollaan koettu asioita ja selvitty,  sitten se nimetään taistelun voittamiseksi. Ihmisestä on tullut elämästään selviytyjä. Asioiden tuoma tunnetila saa suojautumisen reaktion aikaiseksi, myös lukijassa. Nämä ovat asioita joista kirjoitetaan, kertoi eräs toimittaja. Ne myyvät, ei tuo palautumisen suuntaan katsominen. 

Tiedän saavani ankaraa moitetta asian tuomisella esille, mutta ajattelen sen kirjoituksesi kuitenkin. Mielestäni tuo elämäntapa on kovin kuluttava. Se asettaa ihmisen aina solutasolla saakka kokemaan kuormitusta ja silloin solumme huutavat apua. Luot itsellesi ympäristöä, joka saa sinut sairaaksi. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon sinä  itse tai ympäristösi puhuu väsymyksestä, kiireestä, ylivireyden tuomasta ahdistuksesta. Kuinka paljon olet itse mukana siinä puheessa ja niissä ajatuksissa. Saatat olla itsekin  jo pari kertaa ahdistunut, uupunut tai ainakin väsähtänyt. Saatat välittää sitä viestiä muille. Olet ehkä huomannut, että kuulijoita riittää?

Opintie

Olemme rakentuneet aikuisiksi oppimisen kautta. Olemme oppineet varomaan  asioita huonon  ja negatiivisen kokemuksen kautta, siksi sen viesti on niin voimakas. Esi-isämme ovat oppineet, että myrkkymarjoja ei kannata syödä. Se on tallentunut perimäämme, ei niinkään maukkaan marjan maku. Kysynkin, onko uhkasi edelleen myrkkymarjojen kaltainen vai voisitko tässä ajassa löytää muita malleja toimintaasi, ajatuksiisi ja puheisiisi?

Valintana sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Voimme itse vaikuttaa sisäiseen ympäristöömme, yhtä paljon kuin ulkoinen ympäristö vaikuttaa meihin. Omat ajatukset ovat sisäinen ympäristömme, jolla joko aiheutamme suojareaktion tai annamme itsemme kasvaa, iloita jokaisesta hyvästä hetkestä ja rakastaa. Tämän viestin välität omaan ympäristöösi väistämättömillä vaikutuksilla.

Tässä kohdassa saattaa mielessä kuulua lause, et tiedä mitään, sinä elämässä helpolla päässyt! Näin se ei mene, vaan oma valinta on ollut muuttaa tila, ulkoinen ympäristö ja sisäinen tila terveyden ja hyvinvoinnin valintoihin. Meidän kehomme ja mielemme huutaa siihen suuntaan, kun sen äänen kuulee. 

Uskotko?

Näin joulun aikaan uskonto tulee lähelle ihmistä. Mikä sen viesti sitten omasta mielestä on ja miten se tähän liittyy? Olen aikoinani pohtinut eri uskontojen viestejä ihmisille. Pohjimmiltaan kaikilla on samaa perussanoma. Otan kuitenkin esille yhden (2005) keskustelun, jonka kävin erään papin kanssa, joka koulutuksessa kysyi ajatustani uskosta. ( ev. lut.) Vastasin, että mielestäni risti edustaa ajattelua, joka meille kaikille olisi edullista. Ilman poikkiviivaa se on negatiivisuuden merkki, mutta poikkiviivalla siitä tulee plus. Eiköhän se ole se viesti, jolla meidän jokaisen elämä kulkee kohti hyvinvointia, rakkautta ja iloa. Olisiko se myös uskonnon  viesti ihmiskunnalle? Voisiko siihen uskoa?

Meidän työ

Olet ehkä huomannut, että tämä on meidän työajatteluamme. Kysymys ei ole siitä, että myönteisyydellä poistaa asioiden kääntöpuolta elämästä. Ajatus on ohjata ihmistä ymmärtämään oman sisäisen ympäristönsä - ajatusten ja tunteiden- merkitystä toimintaansa. 

Kysymys sinulle:

Valitsetko sinä  edelleen sisäisestä  ja ulkoisesta ympäristöstäsi  ”myrkkymarjoja” ja jaat niitä auliisti myös muille? 

?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, ympäristö, palautuminen, valinta, sisäinen, ulkoinen

Tarvitsevuus

Keskiviikko 2.12.2020 - Ulla

Mina_raevitsen

 

Koulutusviikonlopuissa kohtaan usein tarvitsevuutta. Oma tarvitsevuus selviää vain itseään kuulemalla, tutkimalla ja ymmärtämällä. Omat tarpeet saattavat olla juuri niitä, jotka eivät ole täyttyneet. Vaikka olisi aikoinaan anonut, kukaan ei ole kuullut. Kysymyksessä voi olla turva, syli, luottamus, kosketus, sanat, ihan mitä vaan. Yllättää tai ei, tämä kaikki on varastoituna myös kehoon. 

Kehoon suljettu tarve


Omat vanhat mallit olla tarvitsematta, voivat olla niin syvään juurtuneita, että niiden tunnistamisessa tarvitaan toisen apua. Vanhat mallit saattavat olla kiltteyttä, johon tunnet tukehtuvasi. Mallit voivat olla myös riidan malleja ja ilman kuumaa tai kylmää sotaa et tunne elävästi. Mallit voivat olla auttamisen ja uhrautumisen tapaa jokaisessa ihmissuhteessasi. Pohditaankin seuraavaksi näitä edellä mainittuja tapoja, jotka voivat hyvinkin sulkea pois omia tarpeitasi.

Kiltteydellä saatat olla peittänyt oman tarpeesi rajata, sanoa EI, kiukutella ja osoittaa mielipahaa. Saatat olla juuri se, joka on kiltteydellä suojellut toista tai toisia. Jossain vaiheessa huomaat, että voit huonosti ja kehosi oireilee jännityksellä ja pitää/ täytyy tunteilla.
Sitten mallisi saattaa olla riitelyn tarvetta. Olet ehkä joskus saanut huomion ainoastaan tällä käyttäytymisellä. Arkesi on sotatilassa olemista. Todellinen tarpeesi saattaa ollakin  myötätuntoisen huomion, kosketuksen ja kohtaamisen tarve. Mallisi auttaa, miellyttää  ja uhrautua saattaa ollakin oman tarpeesi täyttymättömyyttä. Annat toiselle juuri sen, mitä itse kipeimmin kaipaat.

Mielen suoja

Meidän mielemme on se este, joka turvatakseen vallitsevan tilan,  pyrkii välttämään muistojen (siten myös tarpeiden) kohtaamista, myös kehollisesti. Silloin turvaudutaan järkeistämiseen, selittelyyn, puolustautumiseen ja sokeudutaan sanojen maailmaan.  Joskus on hyvä jättää sanat ja vain kokea. Sitä kutsutaan kokemukselliseksi vuorovaikutukseksi itsensä ja kehonsa kanssa. Sitä voidaan kutsua myös kehon kautta tuntemiseksi.  (Kehotuntoisuus) Lainaan tähän kohtaan loivasti tulkiten  W. Reichiä. ”Hyvin usein ihmisen toiminnassa näyttäytyy selittäminen ja tarinointi, joka on ristiriidassa kehon viestinnän kanssa. On miltei mahdotonta päästä yhteyteen itsen kanssa, jos keho ei ole osallisena tapahtumissa. Pelkkä puhe ei aina avaa mieltä, ainakaan se ei avaa hengitystä, kehoa, jännitysrakennelmia, ääntä tai liikettä.” (teoksesta Luonneanalyysi).

Tässä on yksi syy siihen, miksi Palautumisohjelmat ovat syntyneet. Ne ovat lupaa tuntea, purkaa  ja kokea kehoaan; hengityksessä, segmenttien purkamisessa, liikkeessä ja uskaltaessaan myös omalla  äänellä. Kehotyöskentely avaa ihmiselle itselleen olemisen kokonaisuutta. Se voi kohdallasi olla juuri Palautumisohjelmien malli, joka toteuttaa sen pehmeästi houkutellen. Siten mieli pysyy mukana ja turvallisuus itsen kohtaamisessa toteutuu. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tarve, turvallisuus, palautuminen

Uuden aika

Maanantai 30.11.2020 klo 8:27 - Ulla



.Uusi_nakokulma.jpeg

.

Onko tapanasi luoda uutta? Onko se sinulle intohimo ja mielesi on utelias uusien näkökulmien sovittamisessa vanhaan? Pystytkö tekemään asioita, jotka  eivät olekkaan sillä mukavalla alueella? Silloin kun luodaan uutta, sen tekee aina joku. Yleensä ihminen. 

PalautumiskouluPRO on meille sen uuden luomista. Sen malli on luotu jo vuosia sitten. Palautumiskoulun työskentely perustuu yhdeltä merkittävältä osaltaan kehotuntoisuuden oivaltamiseen itsessään. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. 

Luovuuden tuote

Palautumisohjelmat ovat kehotuntoisuutta- ja tietoisuutta. Palautumisohjelmat ovat luovuuden kautta syntyneet. Tottakai ne perustuvat teoreettiseen pohjaan, kuten länsimaisen tieteen pohjalta kuuluukin. Teoria ei kuitenkaan sulje pois luovuuden käyttöä. Juuri  sillä PalautumisohjelmaPRO erottuu monesta muusta palautumisen alla kulkevasta mallista. Kysymyksessä PalautumiskouluPROssa ohjelmat  eivät olekkaan malli,  vain ihmisen itsensä tuottama ilmaisu itsestään, turvallisessa kontekstissa. 

Ihmeellinen aika 

Kehon käyttäminen luovasti on suorittavalle ja malleihin oppineelle aina uuden näkökulman ja oppimisen aikaa. Joskus ihmisille on vaikeata käyttää ja liikuttaa kehoaan, kun on tottunut toimimaan pään ja analysoinnin kautta. Tiedän matkani varrelta, että tämä uusi kehon käyttö ei ole aina yksinkertaista omaksua. Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain hyvin ihmeellistä. Ihmiset ovat valmiita irrottautumaan asento- ja liikemalleista ja uskaltavat tuottaa ilmaisevaa ja tuntevaa liikettä. Ilman häpeää. Oman työn eläminen toisissa sai itseni aivan liikuttuneeksi koulutusviikonlopuissa.

Palautuminen

Uuden luominen pätee myös palautumisen ajatteluun. Vielä vuosikymmen  takaperin kuulin sen, että ei palautumisesta tarvitse puhua. Sitä ei koettu tärkeäksi. Ei ainakaan sillä laajuudella miten sen itse sisäistää. Tein kuitenkin, vastustuksesta huolimatta, AMK tasoiseen  tutkimuksen aiheen ympärille. Enemmänkin palautumisesta olisin sinne tuottanut, mutta aika ei ollut vielä valmis. Elettiin vuotta 2009, jolloin työn pohdinta alkoi. Sain kuitenkin tutkia laadullisesta pohjalta tuottamiani  Palautumisohjelmia. ( silloin kulkivat ns. hitaan sykkeen liikkeinä) Suuntaa antava  tuloshan oli pelkästään hyvää infoa. Uni parantui, hengitys tasapainottui, keho rentoutui, elämän arjessa oivallettiin, tunteet liikahtelivat, huomattiin tarve toteuttaa  pysähtymistä. Palautumisohjelmat tukevat ihmisen kehitysprosessia.

Palautumisenprosessi.jpeg

.

Palutuminen on kehitysprosessi

Palautuminen on kehitysprosessi, joka  käynnistyy mielessä ja kehossa, keho ilmoittaa hyvin selkeästi hermostollisella  tasolla viestejä kohti aivojasi. Viesti kertoo turvallisuuden tasoistasi. Palautuminen on kehollinen/fysiologinen ilmiö, jossa hermoston toiminta rauhoittuu ja tyyntyy.  Voimakkaimmin tähän tilaan vaikuttaa vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, mutta myös vuorovaikutus itsesi kanssa. Lisäksi hieman eri tavalla palautumisen tarpeeseen vaikuttaa fyysinen tekeminen ja siitä aiheutunut elimistön väsymyksen kuorma, johon keho yksinkertaisesti tarvitsee levon ja hyvän unen tilaa.

Kaikki ne vuorovaikutuksellisen  kohtaamiset,  ihmisten sanat ja käyttäytyminen, jotka päiväsi aikana toteutuvat, vaikuttavat sinun sisimmässäsi. Joko siten, että pysyt melko neutraalina tai siten, että kynnys reagoida kohoaa. Sitten tapahtuu se sinun oma sisäinen vuorovaikutus, joka olisi opittava ymmärtämään Ja säätelemään. Tämä kaikki liittyy tunteisiin. Ymmärtämiseen auttaa se, kun keskityt huomioimaan kehon tilaa. Tähän ei nyt auta mittarit, eikä teoria, vaan kokemuksellisuus.  Kokemuksellisuus tässä kohdassa  tarkoittaa sitä, että tunnistat tasapainon vaihtelun tilan itsessäsi. 



Kehosi on se, joka kannattaa mieltäsi. Vuosiesi edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen  ja aikuisuuteen koet asioita. Näihin kokemuksiin kehosi reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä tapahtuu, on että tasapainoinen olosi  kokee häiriöitä. Nämä kokemuksesi ovat kehosi olotiloja, joita kannat mukanasi ja nämä vanhat koetut tilasi reagoivat  juuri siinä vuorovaikutuksessa. Viritykset ovat kehossasi joko äärimmäistä valppauden tilaa tai väsynyttä vetäytymistä. Parhaimmillaan se on liittymistä muihin. Saavuttaaksesi tasapainon kehoosi  ja siten mieleesi rauhan, kehosi tarvitsee ymmärrystäsi. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedetään mitä olet toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin sinulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseissastasi.  



Kysymys kuuluukin, oletko valmis muuttamaan näkökulmaasi? Oletko valmis muutokseen kehon käytössäsi? Oletko valmis palautumisen näkökulmaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uutta, palautuminen, kehotuntoisuus, palautumisohjelma, oivallus, vuorovaikutus, tunne, vireys, lepo, rentoutuminen

Keho&mieli&henki

Maanantai 23.11.2020 klo 20:23 - Ulla

Keho_mielihenki_.jpeg


Ei pelkästään keho. Ei pelkästään mieli. Ei pelkästään henki.


Palautuminen on monimuotoinen kokonaisuus - mitä se lausahdus sitten  PalautumiskouluPROssa tarkoittaa? Puhumme kehosta ja mielestä, joskus myös keho, mieli ja henki työskentelymallista. Paino on sanalla työskentely, sillä meidän mielestämme palautuminen on tietäviä ja tuntevia tekoja. Vaikka opiskelet kuinka paljon tahansa teoriaa, tarvitset sen lisäksi oman kokemuksellisen kohtaamisesi. Siten tiede ja teoria alkavat elää sinussa.

Selasin tekemiäni koulutusmateriaalejani alkaen vuodelta 2000. Olin siis koonnut koulutusmateriaalia teorian, tieteen ja tutkimuksen pohjalta  mm. kirjailijoiden Damasion, Spinozan, Reichin, Gelemanin, Ehdinin tiedon pohjalta. Suomalaisista kirjailijoista edustettuna oli Lehtinen, Hellsten, Keltikangas, Lindqvist, muutamia mainitakseni. Totesin, että silloin palautumisen tieto oli minun kohdallani vahvasti tiedollisella tasolla, nykyään voin sanoa, että elän noita palautumisesta  kirjoittamiani tekstejä.  

Palautumisen tie on aina myös kehitystie. Muista, että sinä ei ole rakentunut sinuksi hetkessä. Mikään sinussa avautumista odottava asia ei avaudu minuuteissa. Tässä on yksi syy siihen, että puhumme Palautumiskoulusta.😀


Haastan sinut


Olet ehkä sinäkin lukenut aiheesta paljon, koonnut ei kirjallisuuslähteistä itsellesi paketin palautumisesta. Olet siis kirjallisuuden kautta viisastunut. Haastan sinut tutkimaan itseäsi syvemmin.

Oma palava haluni on ohjata ihmisiä oivaltamaan itseään ja siten palautua. Se ei tapahdu, välttämättä parhaiten, struktoidun liikeharjoitteluun pohjalta. Se ei tapahdu, välttämättä parhaiten, pelkästään puhumalla ja lukemalla asiasta.  Se ei tapahdu, jos siinä ei ole syvä sisin mukana. Tämä on toki vain oman kokemuksen tuoma väittämä. Oma ajatukseni on myös palautumisen seurauksena tapahtuva ihmisen henkinen kasvu. 


”Ehkäpä esimerkki valaisee sitä mitä koetan sinulle avata. Sain onneksi olla, eräänä päivänä, kotitoimistollani  tällaisen henkisen kasvun havahtumisen äärellä. Nuorehko ihminen oli luonani ja pohdimme yhdessä elämää. Hänellä oli mutkia elämän polulla, keho oireili puristavalla tunteena pään alueella, mieli oli kaaoksessa, ajatukset jäsentymättömiä ja olotila oli kamala. (Tässä kohtaa kerron, että en valmenna ketään millään tavalla.) Hän  ei ollut mitenkään sairas, vain umpisolmussa itsensä kanssa. Hän pääsi kehon oireita kuuntelemalla itsensä jäljille. Mistä ihmeestä kaikki olikaan käynnistynyt - liittyi tietysti nykyhetkeen. Kaikki liittyi  myös - vanhoihin hetkiin. Näiden oivaltaminen toi hänelle valtavan oivalluksen kokemuksen, sekä kehon rauhan palautumisen. Tilaan, jossa olisi ollut hyvä olla vanhoissa hetkissä ja nykyhetkessä. Se mitä ihmisessä tapahtuu näyttäytyy ilon kaltaisena tilana. Ihminen ikäänkuin kasvaa vanhasta - uuteen.”


PalautumiskouluPROssa haastamme sinua uskaltamaan. Tekemään kehon kautta, jotain mitä et ole aiemmin uskaltanut, oivaltanut tai edes ymmärtänyt tuottaa. Haastamme sinut tuntemaan itsesi. Annamme sinulle mahdollisuuden turvallisesti kokea itseäsi, liittämättä  siihen valmista mallia. Uskallamme myös jättää pois kaiken tietämisen mallin. Ohjaamme sinua oivaltamaan mitä palautuminen tarkoittaa.

Tervetuloa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, keho, mieli, hienki

Kuinka elät?

Maanantai 16.11.2020 klo 16:16 - Ulla

3BA4AE07-48DF-4E5C-9DAE-7C1AAC659F14.jpeg

 



Olet  ehkä havahtunut tähän, mistä kirjoitan. Palautuminen ja sen harrastaminen näyttäytyy kuvina, teksteinä ja eri nimillä. Palaudu luonnossa, metsässä, avannossa, järvessä. Palaudu saunassa, kodassa, mökillä, laiturilla. Palaudu jossain liikkeellä, levolla, retriitillä. Palaudu jossain patukalla, pirtelöllä, pillerillä. Palaudu jossain jollain laitteella. Palaudu vaihdevuosista, raskauksista, työstä ja elämästä. Palautuminen on liitetty eri ympäristöihin ja asioihin. Hieman se jo  itsestäni kuulostaa suorittamiselta. 


Palautuminen on jo sinussa


Palautumisen etsiminen itsen ympäriltä ei oikein vakuuta. Palautumisen oivaltaminen osaksi jokaista hengitystä, jokaista hetkeä, on itsen oivaltamista. Palautumisen oivallus on jotain syvempää, mitä ihmisessä tapahtuu. Tiedän pitkästä työkokemuksesta, että hetkessä pysähtyminen on ihmisille vaikeaa. Ympäristönä luonto toki auttaa ihmistä, mutta siltikin levoton sisin tarvitsee apua. 
Levoton sisin ei pysähtymisen kokemisen alle taivu, se tahtoo päteä, kyseenalaistaa ja osata oikein, kaiken. Levoton sisin huutaa palautumisen teorioiden ja tutkimusten perään, se tahtoo luotettavaa dataa. Levoton sisin lukee tulokset palautumisesta koneelta. Usko omiin kehon viesteihin ei ole mahdollista. Näet hyvin nopeasti kuka lähelläsi elää palautumista ja kuka tekee palautumista. Sinäkin tunnistat sen olossasi,  kun kohtaat pysähtymistä pakoilevan ihmisen. Oma olosi muuttuu levottomaksi, jos et ole tarkkana.



Rauha olemisessa


Ihmisessä tapahtuu suuri muutos kun rauha olemiseen laskeutuu. Se vie pois pätemisen ja suorittamisen tarpeen, kuten myös armottoman itsen arvostelun. Rauha olemisessa ei vaadi metodeita ja menetelmiä, se vain käynnistyy. Olemisen rauhaan on yksi tie ja se alkaa pysähtymisestä. Silloin voit kuulla mitä sanottavaa sinulla itselläsi on sinulle. Pystyt havaitsemaan oman toimintasi järkevyyden tai järjettömyyden. Rauhallinen ihminen on palautunut ihminen.

Oletko sinä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, metsä, luonto, vaihdevuodet, avanto, järvi, rauha, lepo,

Päivän purenta

Lauantai 24.10.2020 klo 21:16 - Ulla

C08E43AC-0263-43EF-A335-FE51A3277855.jpeg

.




Kuormitus, suorittaminen, päteminen ja puskeminen, sekä tunteiden sulkeminen,  missä tämä sinussa tuntuu? Vastaanotollani kohtaan yhä enemmän ihmisiä, joilla on kasvojen, leuan, poskien ja kaulan alueen kestojännitystila. Tilaa purkaessa tulee sitten esille huonosti nukuttuja  öitä, paineita töissä ja etätöissä. Perhehuolet ja huoliajattelu yleensäkin ovat aktiivisena. 

Yleiselläkin tasolla on tiedossa, että tämän alueen oireilu on lisääntynyt. Leuka työntyy eteen ja hampaat puristuvat toisiaan vasten ja eteenpäin menemisen voima haetaan tästä kehon osasta. Tätä jatkuu sitten myös yöllä, oli hammaskiskot suussa tai ei.

Alan ammattilaiset (leikkaava kirurgi) kertovat tämän purentaongelman johtuvan siitä, että suomalaisella rodulla on liian pieni leuan rakenne. Toisilla se aiheuttaa tuskallisuuteen asti meneviä kiputiloja. Nämä tilat tutkitaan ja tilaa muokataan ja  operoidaan sitten leukaleikkauksilla. Siis, jos niihin tahtoo lähteä. Osa elää tämän pienileukaisuuden kanssa sopusoinnussa koko elämänsä ja toiset taas eivät. Mistä sitten tämän tiedän? En useinkaan kerro itsestäni, mutta tässä kohdassa voin kertoa tämän diagnoosin koskevan juuri minua itseäni. Rakenne tai ei, tunnistan myös tuon leualla reagointimallin  omallakin kohdalla. 


Paljon on tehtävissä


Paljon joutuu/saa tehdä ihan itse ja parasta se on toteuttaa säännöllisesti. Aika tärkeä asia on sen tiedostaminen, mikä on oma reaktiomallisi. Löytyykö se juuri kehon tästä osasta. Hyvin usein oma tila löytyy asiaa havainnoimalla ja siten tiedostamalla. Se mitä voit tehdä päivänaikana on merkityksellistä, sillä se vaikuttaa yöhösi. Yöllä tapahtuva purenta kun vaikuttaa uneen heikentävällä tavalla. Aktiivinen jännitystila ei ole se rentouttavan tila unelle.


Aloitetaan vaikka tästä seuraavasta. Kutsun niitä nimellä  miettimättömyysharjoitukset. Miettimättömyys on tila, joka antaa itselle luvan olla. Olet turvassa ja rauhassa itsesi kanssa. Annat itsesi löytää hiljalleen tässä kehotuntoisuuden tilassa  niitä hetkiä,  jossa miettiminen ei olekkaan aktiivista, vaan miettimättömyys valtaa tilaa. Voit valita ihan minkä kehon asennon tahansa ja voit olla missä vaatteissa tahansa. 
Puskeminen, kuormitus ja pyrkiminen väistyy. Tilan siirtyessä suorituksesta lepoon, voit antaa periksi, aina leuan kärkeen saakka.

Jatketaan seuraavalla ajatuksella.  Jännitys purentalihaksilla ja kasvoilla on tila, jota koetaan myös  hermoston tasolla, hyvinkin  laajasti. Rentoutumalla se rauhoittuu, koska silloin hermosto rauhoittuu ja asettuu palautumisen tilaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toimii aktiivisen ja säännöllisen harjoittelun myötä. Voit aina valita rentoutumisen, pudota siis leuka vapaaksi. Harrasta rentoutta aina kun muistat. 

Sitten on tietysti apu, jota tehdään ammattilaisen toimesta. Joskus vain on niin, että liike, liikkumattomuus, miettimättömyys ja rentouden löytäminen ei aina aivan riitä. Pitkittynytkin tila helpottuu, kun huomioidaan kokonaisuus. Myös manuaalinen käsittely ja mm. akupunktio helpottaa tiukaksi purtuja leukoja. 

Tämä aika

En tiedä, onko elämän rytmi se, joka meidät on leukojemme ja purentamme kanssa tähän tilaan ajanut. Vai onko evoluutio muokannut rotuamme leuasta tähän suuntaan. Tai sitten olemme purkaneet kehoomme ne asiat, jotka olisi tunteina ja sanoina pitänyt aikoinaan ilmaista. Osansa saattaa olla elämän aikana syntyneillä haavoilla (traumat). 
Mitä itse ajattelet?
Meidät purennan kanssa työskentelevät löydät halutessasi täältä:

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Purenta, suorittaminen, stressi, palautuminen

Sinussa on voima, minussa on voima!

Keskiviikko 7.10.2020 klo 9:26 - Ulla


D0978182-5928-4066-B7DA-4C7BCFA49D7C.jpeg


Minä

Minä on historiallisen jaon mukaan tarkoittanut sielua ja myöhemmin mieltä. Länsimaisessa filosofiassa minä on nimetty yhdeksi olioksi, joka liittyisi yksilölle ominaislaatuiseen tietoisuuteen. Kuvaukset minästä esitetään ensimmäisessä persoonassa ja muille minä ilmenee käytöksen ja itseilmaisun kautta ( esim. puhe).
Minän olemasssaoloon on historian saatossa suhtauduttu skeptisesti. Empiiristen tutkimusten valossa  kehitysbiologisesti, kehityspsykologisesti  ja neurotieteellisesti vaikuttaisi järkevältä, että se olisi muuttuva, aineellinen ydin, joka muodostuu vaihtuvista synapsisista yhteyksistä.

Pystyvyys

Pystyvyydellä tarkoitetaan ihmisen  kykyä tuottaa tietynlaista toimintaa. Pystyvyys ei mittaa ihmisen taitoja, vaan uskoa kykyynsä käyttää taitojaan  elämänsä tärkeissä tapahtumissa. Se motivoi meissä kaikkea oppimista. Ihmisellä on pyrkimys sisäiseen eheyteen ja itsemääräytymisen eli itseohjautuvuuden tunteeseen.

Minän pysyvyys 

Minän pystyvyyttä voidaan pitää ihmisen tekojen pohjana. Tekojen merkitys tuo kannustimien toimimiseen.  Siihen vaikuttavat ihmisen aiemmat kokemukset, tunnekokemuksiin reagoiminen, fyysisen tila, muiden ihmisten vakuuttelut ja vertaiskokemukset.
Pystyvyys  on meillä ihmisillä hyvin erilainen. Pystyvyys liittyy selviytymiseen. Selviytymisen pohja luodaan nykytiedon perusteella jo varhaisessa turvallisessa vuorovaikutuksessa. Turvallinen sosiaalinen ympäristö tukee pystyvyyden tunteen kehittymistä. Perimän vaikutusta on vielä vaikea määrittää, mutta sen arvioidaan olevan perimän säätelemää.
Myös pystyvyys voi myös vääristyä. Vääristyneessä  pystyvyydessä tunteet, joiden olisi tultava esille peitetään ja suljetaan. Ympäristössä, joka on viestinyt ihmiselle sinusta ei ole mihinkään, kehityy vääristynyt tunne omasta pystyvyydestä. 

Kuka pystyy?

Minän pysyvyyttä mitataan elämän vastoinkäymisissä. Silloin tehdään valintoja. Valinnat riippuvat tavasta reagoida uusissa ja kuormittavissa tilanteissa. Myös temperamentilla olisi osuutensa näihin reagointimalleihin. Rohkea temperamentti näyttäytyy aktiivisena toimintana.
Pystyvyys  ei tarkoita sitä, että tällainen ihminen sulkisi pois tunteita( surua, pelkoa jne.) vaan tunteiden kokemien ei johtaisi lamaantumiseen ja toimintakyvyttömyyteen. On myös todettu, että aivojen palkitsemisjärjestelmä on näillä ihmisillä herkistynyt reagoimaan myönteisiin ajatus-ja toimintamalleihin vaikeissa tilanteissa. (coping-keinot).
Pystyvyyttä  tarvitaan arjen elämässä. Sitä tarvitaan tilanteissa, jossa kuorma alkaa olla suurempi kuin omat voimat. Silloin alkaa valintojen tekeminen. Mihin suuntaan mieli ohjaa toimintaa on merkityksensä. Pystyvyydessä tiedosteut ajatus-ja toimintamallit ovat rakentavia, myönteisiä ja tarpeellisia. Myös tiedostamattomat mallit ovat tarpeellisia, niiden tarkoitus on torjua psyykkistä painetta tuovia asioita (defenssit).

Mitä elämäsi on sinulle opettanut?

Elämä on näyttänyt sinulle mikä on sinun kykysi selviytyä. Se on näyttänyt sinulle oman pystyvyytesi. Kykysi nousta kerta kerran jälkeen vaikeista ja kuormittavista tilanteista. Nousta tilanteista, joissa rankimmillaan olet vastakkain elämän ja kuoleman kanssa. Ihmissuhteissa selviydyt alistamisen ja väkivallan alta. Työssä nouset  jaloillesi kiusaamisen ja ryhmästä poissulkemisen kokemuksista huolimatta. Pystyt jälleen rakentamaan elämää vakavan sairauden koskettaessa itseäsi tai perhettäsi.
Tässä kohtaa on hyvä huomata seuraava. Tämä ei ole kovuutta. Tämä ei ole vahvuutta, joka sulkee pois herkkyyden. Tämä ei ole vahvuutta, joka estää avun pyytämisen ja sosiaalisen liittymisen  muihin. Tämä ei ole vahvuutta, joka peittää heikkouden. Tämä on oman heikkouden tunnistamista, josta vahvuus rakentuu!


Sinä pystyt, sinussa on voima. Minä pystyn, minussa on voima!  


Yt.
Ulla Ollikkala
Psykofyysinen fysioterapeutti, kouluttaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, pystyvyys, selviytymiskyky, voima, palautuminen,

Alipalautuminen

Maanantai 7.9.2020 klo 15:30 - Ulla

ALIPALAUTUMINEN2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

"Aiheesta alipalautuminen on viime aikoina puhuttu paljon. Nostan uudelleen luettavaksi jo hieman vanhemman tekstini aiheesta." 


Alipalautuminen

Olemme saaneet useammalta taholta tiedusteluja aiheesta alipalautuminen. Miten se liittyy työssäjaksamiseen? Alipalautuminen on ilmiö, joka puhuttaa suhteessa työhön ja  suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse, vaan siitä, että kuormitus on ollut suurempi,  kuin tekemiseen riittävät yksilön voimavarat. 

Samaa nimitystä voi käyttää myös urheilusta, nykyisin ihan kuntourheilustakin. Alipalautuminen johtuu silloin liian kovasta  harjoittelusta, tai se on uskalluksen puutetta levätä. Levon pelko johtuu kunnon katoamisen pelosta ja saavutetun tilan menettämisestä. 



Kuinka käytät itseäsi?



Kysymys on siitä kuinka käytät kehoasi ja mieltäsi. Ihminen tarvitsee tasapainon tilaa voidakseen hyvin. Hetkelliset kuormittumisen tilat elimistö sietää oikein hyvin. Se voi tarkoittaa pinnistelyä työssä,  jonkin painetta tuottavan työn parissa tai vaativasta urheilusuorituksesta ( kuntoilusuorituksesta). Näistä tilanteista ihminen nauttii aivan samoilla tavoin kuin palautumisestakin. Mieli on aktiivisessa käytössä tai lihaksistolta vaaditaan parempaa suoritusta aiempaan verrattuna. Tavoitteen täyttyessä mielihyvä valahtaa kehoon ja mieleen. Tasapainon tila palautuu hiljalleen.

Työelämän kuormituksen ilmiöt voivat olla seuraavia; työympäristö on kuormittava;  melun, ergonomian, vaarallisuuden tai psykososiaalisen kuormituksen vuoksi. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työn organisointiin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Suomennettuna tämä voisi olla seuraavaa; työn määrä on suurempi kuin realistinen mahdollisuus siitä selviämiseen, työ  ei ole suhteessa yksilön taitoihin, työ keskeytyy jatkuvasti, työhön ei ole vaikutusmahdollisuuksia, työsuhde on epävarma, esimiehen tuki puuttuu, tiedonkulku ei toimi, työssä on runsaasti vuorovaikutustilanteita, työhön liittyy syrjivä kohtelu ja työaika on kuormittava. ( vuorotyö, yötyö)

Näitä asioita vasten työssä jaksamisen tarkastelu tapahtuu. 

Olen toiminut työsuojeluvaltuutettuna, tarkastellut riskikartoituksia ja psykososiaalinen kuormitus on iso tekijä työhyvin-tai pahoinvoinnissa. Aivan yhtä iso tekijä on ihminen itse. Kuormitus, niin työssä kuin vapaalla, on sidoksissa persoonaan, omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Tähän asiaan pystyy itse vaikuttamaan kaikista helpoimmin. Aivan totta se on. Ihminen on kasvanut suhteessa ympäristöön ja oppinut myös malleja tehdä työtä. Jostain syystä on sitten valinnut oman toimintamallinsa.

Toiset ottivat työasiat jäykemmin ja toiset rennommin. Nämä rennommin ottavat, eivät kuormaa itselleen ylimääräistä tuskaa asioista, jotka kuuluvat työn organisointiin ja järjestelyihin. Hei eivät pyri pelastamaan työtään, työpaikkaansa ja koko maailmaa. He toteuttavat työtään suhteessa omaan voimavarapankkiinsa. Tunnistavat tarpeen levähtää hetkittäin päivän aikana. Kieltäytyvät työn keskeyttämisestä.  Pitävät yllä hyvää vuorovaikutusta ja henkeä suhteessa muihin ihmisiin. Eivät tunne syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jättävät työasiat töihin, kun ovi sulkeutuu ja alkaa vapaa-aika. 

Kuulostaako utopistiselta? 

Tämä on kuitenkin aivan mahdollista. Olen nähnyt sen monen asiakkaani kohdalla. Silloin oma hyvinvointi lisääntyy, terveys kohenee ja yllättäen, työteho lisääntyy! Tässä on hyvän työn tekemisen malli.



Suhde työn tekemiseen

Työhön ja tekemiseen voi suhtautua armottomuudella, suhteessa aikaan, taistella aikaa vastaan ja pyrkiä tekemään monta asiaa yhtä aikaa saadakseen työt tehtyä. Kaaos on valmis. Ihmisen kyky, aivojen tasolla, on toteuttaa tehtävä kerrallaan. Nykypäivän ihmisen kyky keskittyä asioihin on entisestään lyhentynyt ja ajatukset siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Aivot kuormittuvat. 

Oman työn rajaaminen on toinen asia. Aivojen kuorman ymmärtäessään on velvollisuus itseä kohtaan tehdä rajauksia. Se ei ole huonommuutta tai laiskuutta vaan suurta viisautta. Terveys, muisti ja kyky tehdä töitä kiittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, alipalautuminen, työhyvinvointi, jaksaminen

Keskittäminen

Lauantai 1.8.2020 klo 9:03 - Ulla

Mielen_vapaus

 

Aiemmin kirjoitin siitä, mitä mielestäni tapahtuu tällä hetkellä palautumisessa. Jos et lukenut, kysymys oli palautumisen  muuttumisesta  suoritukseksi. Moni hyväkin asia kokee tämän ilmiön.
Ilman ratkaisua on turha kirjoitella mitään. joten tässä alla asian pohdintaa.
Vuosia sitten, kun koulutin kehoterapian alueella innokkaita ihmisiä, havahduin seuraavaan. Ihmiset halusivat palavasti muuttaa itseään, ympäristöään ja yhteiskuntaa. Säntäilemällä sinne ja tänne ei oikein hyvä heilunut. Ihminen väsähti ja lopulta kyllästyi, menetti luottamuksensa hyvään asiaan ja palasi takaisin vanhoihin uomiinsa. Kuulostaako tämä kohdallasi jollain tavalla tutulta?

Keskittäminen

Keskittäminen on omassa toiminnassa malli, jossa ihminen suostuu suuntaamaan ja yhdistämään toimintaansa, tietyn päämäärän suuntaan. Ensin tämä päämäärä on on tietysti oltava selvillä.
Vaihtoehto tälle mallille on säntäily kaikkien mahdollisten asioiden perässä ja niiden yhdistämisen yrittäminen.  Ulospäin se näyttää sekamelskalta. Keskittäminen rauhoittaa mielen. Keskittäminen rauhoittaa kehoa. Keskittäessä olennaiseen päämäärään, tiedon omaksumine  ja uuden oppiminen on tuloksellista. Keskittämisen lopputulos on muutos. 

Muutos

Muutos merkitsee omien mallien ja rakenteiden rehellistä tarkastelua. Muutos tarvitsee voimavaroja. Muutos tarvitsee rohkeutta keskittämiseen. Keskittämisen avulla voimavarat suuntautuvat, ehkä pienempään tekemiseen ja rauhallisuuden löytymiseen omassa toiminnassa.

Päämäärä

Oman päämäärän selkiytyessä, keskittäminen olennaiseen, koskettaa myös palautumista. 
Palautumisessa voit miettiä, mikä sinulle on merkityksellistä, mikä on tärkeää ja mikä on pienintä, mitä voit tehdä itsesi hyväksi. Toteuta sitä, keskistä voimasi siihen. Siitä voi ajan kanssa kasvaa isompaa, näin se vain menee.
Palautumisen parissa toimiessa olemme tehneet juuri näin. Olemme keskittyneet olennaiseen. Vuosikymmenten sinnikäs työ ja siinä raamissa pysyminen, joka on työmme viitekehyksenä, tuottaa palautumisen tuloksen. Näemme sen ihmisissä, jotka suostuvat palautumisen työskentelyyn itseään hyvin kohdellen ja kuunnellen. Sen vuoksi palautumisohjelmat on luotu, ettei tarvitse hakea asioita itseään kauempaa. Tämän näemme jokaisessa opiskelijasta, joka suostuu keskittämään tekemistään. Voimavaroja vapautuu hurjasti ja elämä muuttuu. Toisilla lempeästi ja toisilla laajemmin.
Keskittämisen palkintona on levollisuus ja rauha. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskittäminen, keskittyminen, palautuminen, palautumisohjaaja, palautumiskoulupro

Paljonko on vähän?

Torstai 30.7.2020 klo 11:26 - Ulla

Siisn_rentoutuu.png


Paljonko on vähän?

Paljon puhetta, paljon ohjeita, paljon tekstiä, paljon digiä ja paljon kaikkea Informaatiota palautumisesta. Mene metsään, mene järvelle, mene mökille, mene marjaan, mene tauolle, mene mikrotauolle, tauota, lepää, meditoi, hiljenny, harrasta retriittejä, joogaa, pilatoi, itsesuggesoi, lue netistä, harrasta digitaitoina, käy etelänmatkasi palautumassa, kuuntele kirjoja ja äänitteitä. Lista on jo aika pitkä.

Suorite

Vuosia sitten pohdimme tuleeko palautumisesta suoritus. Yksi velvoite lisää, joka pitää sisällyttää työhön, kotielämään ja vapaa-aikaan. Osata tämä  jalo taito, tunnistaa tiedepohja, että se tapahtuu oikein. En tiedä miltä se sinusta näyttää, minusta villitys siihen suuntaan on meneillään. Jotenkin kokemus on vuosien varrella opettanut, että meidän ihmisten taito on tehdä hyvästäkin asiasta suorite. Siihen listaan merkintä, jossa osaamisesta saadaan kiitettävä.
Olen työni puitteissa havainnut ihmisten kyllästymistä joka tuutista tulevaan informaatioon. Hyvin usein kysymys kuuluu paljonko olisin se vähän, joka riittäisi. Väsynyt ihminen kaipaa lepoa ja rentoutumista. Helpotusta hetkiin, joissa jaksaminen alkaa horjua. Ilman jatkuvaa ajatusten valmentamista ja tietoisuuden havainnointia.

Lepo ja rentoutuminen

Olemme vuosikymmenten ajan tuttavia rentoutumisen kanssa. Olemme ihmetelleet,  miksi tämä loistava keino on niin vähäisessä suosiossa. Rentoutumisessa väsynyt keho saa laskeutua tietäättömyyden, jopa unen tilaan. Se on jopa suotavaa, ei tarvitse olla tietoisesti läsnä  yhtään missään. Toinen ihminen on läsnä sinulle ja ohjaa turvallisesti rauhoittumaan, kokemaan hetkeä juuri itselle sopivasti. Rentoutumisen pohjalle olemme mekin palautumisen ja palautumisohjelmat  rakentaneet.
Rentoutuminen ei vaadi itään, se ei pyydä mitään, rentoutuminen vain on. Jopa sinne uneen asti. Paikkaa ei tarvitse etsiä itseä kauempaa. Joskus keho tarvitsee sitä lempeää liikettä, jossa päivän ajan tai jopa vuosien ajan lukkiutumat vapautuu ( palautumisohjelmat) ja taas sen päälle rentoudutaan. 

Näissä harjoituksissa vähän on paljon! Sisin rentoutuu, sinä palaudut!
Ulla Ollikkala
Psykofyysinen fysioterapeutti, rentoutusterapeutti, kouluttaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rentoutuminen, lepo, palautuminen, suoritus, stressi, jooga, retriitti

Kehotuntoisuus

Lauantai 25.7.2020 klo 11:59 - Ulla

Kehotuntoisuus


Kehotuntoisuus

Olen työni ohella miettinyt kehotietoisuutta. Omasta mielestäni se on jäänyt hieman pinnalliseksi ja kokemisen syvyyttä heikosti kuvaavaksi. Tarkoitan  kuvaavilla  sanoilla nyt niitä, jotka eivät itseä käytännön työn tasolla kohdanneet. Nyt olen tätä sanaa pohtinut ja rakennellut sen myös kuvaksi. Muistakaahan lukijat sitten, että tämä on ihan omaa pohdintani, oman työni, itseni ja asiakkaiden ymmärtämiseksi. 

Kehotietoisuus ja kehotuntoisuus kulkevat loistavasti vierekkäin, merkitsen itselle kuitenkin kahta eri asiaa. Kehotietoisuus on mielestäni kehon viestiväyliä pitkin kulkeva tieto, ja tietysti tämä tieto tunnistetaan viestiksi kehossa tapahtuvista asioista. Kehotuntoisuus on tuntemiseen liittyvää niin tunneaistimusten, kuin tunteiden tasolla. Kehotuntoisuus vaatii aina harjaantuneen kokemuksen tunnistamisesta, että siihen reagoidaan. Moni asiakas toistaa kerta toisensa jälkeen omien rajojen ylitystä, vaikka kehotietoisuus on olemassa. Silloin kun kehotuntoisuus on tavoitettu, muutos on ollut mahdollisempi. Mitä herkemmäksi kehotuntoisuuden viesteissä oppii, sitä suuremmat mahdollisuudet on väistellä Oman jaksamisen rajojen ylitystä.
Työni puitteissa asiakkaat ovat kyllä tulleet tutuiksi kehotietoisuudesta. Siitä missä ovat kehon ulkoiset rajat, kuinka maadottunut oma tila on. Tietoisuus myös hengityksestä ja sen liikkeistä liittyy kehotietoisuuteen. Tämä on erittäin hienoa huomata.
Kehotuntoisuuteen siirtyessä asiakkaan tuntemus,  jopa tunto omasta kehosta on kadoksissa.

Kehotuntoisuus ja liike esimerkki:

"Kävin osteopaatilla, juttelin tästä kehotuntoisuudesta hänenkin kanssa. Pohdimme sitten kehon tilaani. Ihan yksinkertainen asia tapahtui kehotuntoisuuden alueella. Yhteyden saaminen vasemmalle puolelle lonkka,( hip-harjoituksella) ei yksinkertaisesti tapahtunut. Mieli kyllä oli hyvin kehotietoinen, mutta tuntoyhteys, sekä myös toiminnan yhteys oli kadoksissa. Vasta, kun kehon eri segmenteillä olevat lukkiutumat saatiin rentoutuksen avulla avautumaan, kehotuntoisuus palasi. Myös liikkuvuus palautui.  Tuntoyhteys palautui. Myös tunteet liikahtelivat. Kehotietoisuus oli ollut läsnä kaiken aikaa."

Kosketus ja kehotuntoisuus

Kehotuntoisuus näyttäytyy myös kosketuksessa. Ne alueet, joissa kehossa on lukkiutumia ja toimintahäiriötä, paljastuvat juuri  kosketuksessa. Ne alueet ovat kylmiä ja tunnottomia. Moni on varmasti tuttu tämän asian kanssa. Kehotietoisuus kehon osista on olemassa, mutta kehotuntoisuus puuttuu. Tässä on  kosketuksen parissa työskentelevien mahdollisuudet saada aikaan niitä pieniä, mutta maagisia ihmeitä. Palautumishoitojen kohdalla tämä näyttäytyy ja sieltä tämä kehotuntoisuus on ajatuksena lähtöisinkin.

Vaikeat kokemukset

No sitten, mennäänkö traumoihin. Asiakkaiden kautta opittua on se, että mitä rajumpi on kehon haavoittuminen eri tapahtumien kautta,( onnettomuus, kaltoinkohtelu) sitä heikompi on kehotuntoisuus. Jälleen kehotietoisuus voi olla toimiva, mutta tunnekokemukset ovat piilossa. Kehotuntoisuuden myötä avautuvat tunnekokemukset, itkut, naurut ja muistot. 
Kehotuntoisuuden kautta avautuvat kehon liikkeiden rentous ja joustavuus, kehon energisyys, tunteet ja aistimukset ja mielen vapaus.
Hyvät lukijani, herättääkö tämä ajatuksia?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kehotuntoisuus, kehotietoisuus, tunne, kokemus, palautuminen, rentoutuminen

Vanhemmat kirjoitukset »