Palautuminen on valinta!

Maanantai 10.1.2022 klo 8:32 - Ulla

.

PALAUTUMISEN PERUSASIAT

Näin vuoden alussa ajattelin koostaa pienen kertauksen. Palautuminen on valinta, johon suuntaan kuljetaan tietoisesti. Tuetko tätä ikiaikasta suuntaa, jossa voit hyvin?

Hermoston toiminnasta on hyvä tietää kuormituksen, mutta myös palautumisen alueen ääripää. Tunnistatko sen vaikutuksen  itsessäsi?

Ole ja lepää, tee ja nauti!

Toimintamme perustuu tekemiseen ja lepoon. Ihminen on siitä mielenkiintoinen olento, että parasympaattinen eli lepotila on meille aikojen alusta ollut vallitseva. Voisi hieman kärjistetysti sanoa, että olemme luotuja olemaan. Luin juuri artikkelin ihmisten, aikojen alusta lähtien, keksimistä laitteista. Niiden aikainen tarkoitus on ollut koneellistaa toimintaa ja antaa ihmiselle mahdollisuus olla enemmän levossa. Lopputoteamus oli, ihminen kun on luonteeltaan laiska ja haluaa olla. Tästäkin voi olla sitten eri mieltä.

Painopiste tieteellisessä  tutkimuksessa on keskittynyt vuosikymmeniä sympaattisen eli tekemiseen liittyvään  toimintaan. Vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana onkin levon tarpeemme eli parasympaattinen hermosto noussut esille kaikessa tärkeydessään. Esimerkiksi rauhoittumisjärjestelmän tuominen tutkimuksen näkökulmaksi. (Uvnäs-Moberg, 2007.)

Muistan 90- luvun alussa, kun tätä aluetta pidettiin melko vähäpätöisenä. Hoidollisesti vein parasympaattisen hermoston rauhoittamisen työtapaa eteenpäin poliklinikan fysioterapiatyössä vuonna-96. Minulle ohjattiin lääkärin toimesta asiakkaat, joita ei perinteisen fysioterapian lähestymistapa auttanut. Niinpä parasympaattisen hermoston toimintaa rauhoittavat/aktivoivat  menetelmät ja niiden tulokset olivat nähtävissä jo silloin. ( jännitys, kipukierre, päänsärky, migreeni, väsymys, uupumus, masennus, burnout, vatsaoireet, levottomuus, masennus ryhmät) Ei siis ihme, että olen näin kauan puhunut palautumis asian puolesta.

Toimintamme ääripäät on hyvä tiedostaa

Näiden parasympaattisen ja sympaattisen toiminnan ääripääthän ovat niitä vakavasti haitallisia, eli silloin seurauksena ovat vagotonia tai sympatikotonia. 

Vagotoniahan on tila, jossa syke on vaarallisen  alhainen ja voi johtaa tajuttomuustilaan ja jopa kuolemaan. Tässä hieman oireluetteloa: hikoilu, kylmänkostea iho, rytmihäiriöt, pyörtyminen, lisääntynyt syljeneritys, hengityshäiriöt, flegmaattisuus ja hitaus. Sympatikotonia on sitten päinvastainen ilmiö, tämä on sitä tuttua oirekuvien aluetta lähes kaikille. Tunnistat ne kuormittuessa. Siinäkin sydän kuormittuu, nyt  liiallisesta sykkeestä ja ääripäässä on sydänkohtaus. Nyt kun ääripäät on selviä, niin ihmiselle parasta olisi tasapainon tila näiden toimintojen välimaastossa. Nämä tilat vaihtelevat luonnollisesti ja sitä kutsutaan sympatovagaaliseksi toiminnaksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna kaiken ollessa vallan mainiosti elimistö toimii, elpyy, toimii, elpyy, toimii, elpyy!

Nostan seuraavaksi esille kaksi tärkeää asiaa, hengityksen ja mielihyvän. Nämä asiat ovat niitä, joita kohti kuljemme tässä elpyy- toimii tilassa aivan automaattisesti. Välillä kyllä saattaa tuntua, että toisen mielihyvään pyrkiminen näyttäytyy mielipahana. 

Hengitys tasapainottajana

Hengityksellä pyritään, aivan luonnollisesti, autonomisen hermoston toiminnan tasapainoon. Hengitys rauhoittaa sen vuoksi, koska vagus eli kiertäjä-, eli lepo-, eli vaeltajahermoksi kutsuttu parasypaattinen hermo kulkee myös vatsan alueella. Luonnollinen palleahengitys hieroo pumppaavalla ja aaltoimaisella liikkeellä vagushermoa ja saa siten aikaan rauhoittumisen  ja tasapainon ilmiön koko kehoon. Tämä on nyt hyvin yksinkertainen  versio hengityksen merkityksestä hermostoon. Hengityksen pumpaavalla liikkeellä on suuri merkitys myös suoliston ja sisäelinten toimintaan.

”Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään  pallea jännityksen eikä siten kehon jännityksen laukeamiseen.  Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.” ( W.Reich 1935-40.) Huomaa, kuinka varhainen näkemys hengitykseen onkaan. Tämä länsimainen näkemys perustuu autonomisen hermoston toiminnan ymmärtämiseen, anatomisiin rakenteisiin ja tieteellisiin tutkimuksiin.

Tärkeä asia, joka on hyvä tiedostaa, että hengityksessäkin on tarjolla  eri menetelmiä, varmasti kaikki vallan hyviä. Tässä kohdassa on tärkeintä tiedostaa se, mikä ”menetelmä” milloinkin on parasta olla käytössä ja missä vaiheessa. Lukkiutuneen, jännityyneen ja mahdollisesti vahvan suojareaktion alaisuudessa olevaa kehoa ei vain pusketa hengittämään.  Kaiken perustahan oli tuo aiempi, luonnollisen hengityksen palauttaminen ja sen jälkeen moni menetelmä on mahdollisempi toteuttaa. (Menetelmiä esim. Buteyko , WimHof, Rebirthing, Transformational).

Emootoiden tasapaino

”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, jonka seurauksena on ahdistus. (muut tuntemukset) Miellyttävän tuntemuksen suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä. (W.Reich 1935-40.)

Parasympaattien toiminta siis kulkee kohti mielihyvää. Se liittää ihmisiä turvallisuuden kokemuksen kautta toisiinsa ja vuorovaikutukseen. Solumme reagoivat kasvusuuntaan, ravintoon ja turvaan, ja soluja ne hermosolutkin ovat. Tämä tapahtuu hienosti, kun kaikki on hyvin eli ihminen  on tasapainoisessa turvallisuuden  tilassa. Mielihyvän tilassa.

Nykytiedon ja myös vanhan anatomisen tiedon mukaan,  parasympaattiset hermot kuitenkin haarautuvat eri osiin ja myös parasympaattisessa hermostossa on kaksi haaraa. Lisäksi eri hermoihin liittyviä parasympaattisia säikeitä. Myös parasympaattinen reaktio voi reagoida mielipahaan. Parasympaattinenkin toiminta johtaa silloin sisäiseen vetäytymiseen, sulkeutumiseen ja supistumiseen. Mielipahan tilassa.

Tässäkin kohtaa on hyvä tiedostaa, mikä ”menetelmä” milloinkin on käytössä. Onneksemme keho on viisas ja ratkoo näitä tilanteita aivan luonnollisesti. Kulkiessamme kohti mainittuja ääripäitä hermoston toiminnassa, tärkeäksi muodostuu tieto ja ymmärrys ihmisen toiminnasta. Varsinkin, jos olet ohjaavassa roolissa toisen ihmisen kanssa toimiessa.

Hengitys tasapainossa  ja mielihyvä vallitsevana kokemuksena ovat palautumista!

Palautuminen

Maanantai 13.12.2021 klo 10:08 - Ulla Ollikkala

Kuva: Ulla 

Tämän ensimmäisen palautumisen blogini kirjoitin 20.6.2017 palautumisesta. Onko kaikki ennallaan, vai mikä on muuttunut? 

Palautuminen

Oletko palautumisen tarpeessa? Mikä on palautumisen tarpeen käsite?

Palautumisen tarve on emotionaalinen tila, jolle ominaista on ärtymyksen ja ylikuormittumisen tuntemukset. Se on tuntemusta siitä, että haluaa vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Se on tunnetta energian puutteesta. Palautumisen tunteen tarvetta pidetään pitkäaikaisen väsymyksen ja stressin ennakoijana. Lisäksi se on merkki liian vähäisestä fysiologisesta ja psykologisesta palautumisesta.

Meiltä kouluttajilta kysytään usein, mitä vinkkejä annat palautumiseen?

Emme voi vinkittää palautumista viidestä kymmeneen kohtaan, koska kysymyksessä on aina yksilöllinen kokeminen. Se, onko ihminen yli-tai alikuormittunut, vaikuttaa siihen mitä palautumisen suhteen on tehtävä. Se, mikä on yksilön kokonaiskuormitus vaikuttaa päivittäisen palautumisen tarpeeseen. Lisäksi se, mikä on ihmisen suhde ympäristöön, luonnon palauttavaan käyttöön, on merkittävää. Siksipä ihmisen, sen yksilön on itse opittava kuuntelemaan omia tarpeitaan.

Vuosikausia meitä on opetettu liikkumaan ohjatusti, ammattilaisten avustuksella ja opastuksella. Hyvä niin! Sitä samaa siis kannattaa tehdä myös palautumisen suhteen, silloin kun omat keinot ja taidot eivät aivan riitä ja tarvitset apua palautumiseen. Tämä ollaan onneksi hiljalleen huomaamassa.

Palautumisesi ON - tilassa😀

1. Nukut hyvin ja nautinnollisesti.

Yöaikaan kehosi ja aivosi latautuvat, elimistösi rentoutuu. Yöunesi on levollista ja rauhallista. Saatat herätä, mutta nukahdat uudelleen rauhalliseen uneen. Mitä vanhempi olet sitä useammin saatat olla hereillä ja tarkastaa ympäristön turvallisuuden, se on aivan luonnollista.

Kortisolin eritys alkaa aamulla ja sen on tarkoitus herättää sinut seuraavaan päivään.

Olet virkeä, kun olet herännyt. Aamuvirkut varsinkin ja illantorkutkin hieman myöhemmin.

2. Painosi pysyy tasapainossa, koska et syö väsymykseen, vaan paremminkin nälän tunteeseen. On helpompi tehdä ruokahuoltoa ja hyviä valintoja ruoan suhteen aktiivisena ja virkeänä.

3. Immuunipuolustuksesi on vankalla pohjalla, et sairastu virustauteihin, koska kehosi jaksaa puolustautua tauteja vastaan.

4. Olo on kivuttomampi, koska palautumisen/ yön levon aikaan kehosi rentoutuu ja lihaksiston jännitykset purkautuvat. Syynä on parasympaattisen hermoston, sen palauttavan hermoston, aktiivinen toiminta.

5. Vatsan toiminta on normaalia. Sama parasympaattinen hermosto aktivoi ruuoansulatusjärjestelmäsi.

6. Olet aivan rauhassa.

Terkuin Ulla 

Autonominen hermosto ja hermoston herkkyys

Sunnuntai 5.12.2021 - Ulla Ollikkala

.

.

Keskusteluhetki asiakkaan kanssa

Keskustelin pitkään aiheesta hermoston herkkyys. Olen nimennyt ”hermoston herkkyys” tapahtumaksi niitä asioita, joilla ihminen reagoi ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Kutsun myös monia työssäni tehtyjä harjoituksia (lue ihmisen kohtaaminen) hermoston  herkkyyden oivaltamiseksi. Olen kollegani Karita Palomäen  kanssa tehnyt,  viimeisen puolen vuoden  aikana,  koosteen näistä eri herkkyystilojen oivaltamisen keinoista. 

Autonominen hermosto ei ole mikään uusi asia terveydenhuollon alueella. Terveydenhuollon peruskoulutuksessa on ymmärrettävä sen toiminta ja merkitys. Nyt on vain tullut lisää tietoa, tutkimusta ja käyttöteorioita tällekin alueelle. Ihan vanhat terveydenhoitoalan, 80-luvun opiskelijan, opit eivät enää päde joka asiassa:)

Keskustelua

Palataanpa keskusteluun. Aiheesta puhuessamme kuului kysymys, ”Miksi tätä asiaa ei hoideta ihmisten titetoisuuteen, että he ymmärtäisivät”. Kerroin, että toki sen eteen  tehdään töitä mm. psykofyysisen fysioterapian alueella ja hiljalleen ollaan oivaltamassa monessa muussakin yhteydessä, jossa uskalletaan puhua traumasta tai haavoittumisesta näin arkikielellä. Asiakas jatkoi: ”Niin, mutta ihan jokaiselle telluksella tallaajalle tämä olisi tärkeätä.” Sitä taas koetamme välittää palautumisohjaajakoulutuksessa. 

Asiakas sanoi: ”Voisin kuunnella ja oivaltaa tätä asiaa vaikka kuinka kauan. Niin, mielenkiintoista ja viimeinkin niin ymmärrettävää, mitä minulle itselleni tapahtuu”. Kyseessä tässä kohdassa on ihminen, jonka hermosto oli ollut jo hyvin varhaisesta vaiheesta herkästi kuormittuva, temperamentti ja persoona tukivat vielä pinnistelyä ja selviytymistä, jotka taas olivat lapsuuden kodin ja ympäristön opittuja toimintamalleja. 

Me kaikkihan tiedämme jo SAS- järjestelmän ( aktiivinen sympaattinen hermostoreaktio). Tiedämme lisäksi HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunaisen kuori) merkityksen ja sen rakentumisen ensimmäisenä elinvuotena ja hermosto tietysti kehittyy jo ihmisalkion hermosolujen kypsyessä odotusaikana. Mitä silloin saamme lahjaksi vanhemmiltamme ja ympäristön tuomana viestinä kasvavalle ihmiselle. Rakkautta ja rauhaa vai selviämisen pakkoa? 

Sympatovagaalinen  vuorovaikutus elimistön autonomisessa hermostossa rakentuu, joko  rauhaan ja tasapainoon tai niiden vastakohdaksi. Kuten huomaat, jos nämä ymmärrettäisiin jo odotusaikana, mitä tapahtuisi kasvaville soluille? Laitan alle linkin, joka saattaa havahduttaa vanhemmuutta pohtivia.

Keskustelua

Asiakas oivalsi; ”Olen ollut koko elämäni kierroksilla ja olen vain lisännyt kierroksia urheilemalla ja kokenut sen helpottavana.”  Niin, se tapahtuu hetkellisesti. Sitten se vaihe loppuu. Tapahtuu väsyminen ja joissain tapauksissa, ihan  jokin pieni asia saa aikaan romahtamisen. Romahduksessa sitten mieli ei enää jaksa ja se antaa periksi. Toipuminen sitten tästä tilasta saattaa kestää todella kauan aikaa. 

Asiakas avasi elämäänsä: ”Olen aina ollut se joka jaksoi fyysisesti, jollain ihme boostilla, kun muut  väsyivät”. Sitten jossain vaiheessa tämä loppui ja väsymys valtasi kehon ja mielen , oli päästävä pois ihmisten ja ärsykkeiden ääreltä. Luontoon ja hiljaisuuteen.” Tämähän kertoo yliaktiivisesta energiasta ja sympaattisen hermoston tilasta. Elimistö on sitten viimein pakottanut kohti parasympaattista rauhan ja levon tilaa. 

Asiakas avasti tapaamisessa vielä yhden asian: ”Olen aina käynyt kehollisesti ylikuumana. Kuormitustilanteessa, on se sitten fyysistä tai psyykkistä, keho on kuuma ja pirisee kummasti. Kuormittavaa elimistölle, ja jaksamista kuluttavaa. Tämä tila oli sattumoisin päällä keskustelumme aikana. 

Kuulostaa jälleen sympaattisen eli aktiivisen hermoston energian tilalta. Hieman pohdimme rytmiä, tilanteen tasaamista ja niinpä nämä oireet alkoivat keskutelun edetessä vähentymään. Tapahtui rytmin muutos, puheessa, liikkeissä, asennossa. 

Mihin päädyimme

Kävimme läpi energian säätelyn keinoja arjen eri tilanteisiin, huoliajatteluun, päivän rytmitykseen, jopa puheen rytmitykseen. Pohdimme myös yhteenvetona ja asian tutkimisessa,  asiakkaan ehdottamana, sykevälivaihtelun mittausta ja ehdotin tietysti Livtec sykevälivaihtelumittausta, koska olen siihen itse  tutustunut ja kokenut hyväksi. Tähän ratkaisuun päädyimme, että saadaan selville palautumisen eli sykevälivaihtelun tila. Näillä tiedoilla asiakas saa itselleen faktaa tietoa, jonka väitän tukevan keskusteluamme. Sitä odotellessa ja sen jälkeen jatkamme muutoksen tiellä, joka kulkee kohti palautumista, kasvua, toipumista ja terveyttä. (En tee markkinointi tai mainos yhteistyötä Livtecin  kanssa)

Autonomisen hermoston häiriöt

Tähän alle koostan toiminnallisten häiriöiden listaa, joka on aina autonomisen hermoston toiminnan häiriötila. Nämä ovat koostetta HUS:n toiminnallisten häiriöiden materiaalista. Toiminnallisia häiriöitä hoidetaan mm. psykofyysisessä fysioterapiassa. Liittyy todella moneen asiaan kehossa, mielessä, tunteissa jne. 

➡️ Keskushermoston reaktiot uhkaan ja haasteisiin

Sydämentykytys, hengenahdistus, tiheä hengitys, syvien hengenvetojen tarve, palan tunne kurkussa.

Vatsakipu, turvotus, ilmavaivat, pahoinvointi, ripuli, ummetus.

Lihaskipu, selkäkipu, ääriosien pistely, raajaheikkous.

Päänsärky, huimaus, väsymys, heikkous, unihäiriö, ihon punoitus, limakalvojen kuivuminen.

Itkuisuus, mielihyvän kokemuksen vähentyminen, toivottomuus.

Aistiherkkyys, ärtyisyys, ahdistuneisuus, lihasjännitys, huolestuneisuus.

Keskittymisvaikeudet, energian puute, vaikeus ajatella selkeästi, arjen toimintakyvyen heikkous.

Terveisin Ulla 

Linkki alla:

https://sites.utu.fi/finnbrain/oppaita-aiheesta-stressi-ja-aivot/lapsiperheiden-materiaalit/

Toipuminen-parantuminen-palautuminen

Perjantai 3.12.2021 - Ulla Ollikkala

.

Havahduin aiheeseen jälleen eräässä palaverissa. Toipuminen ja parantuminen ovat lupauksia. Toipumisen suuntaan johtaminen on kehon ja mielen työstämistä yhdessä elämän suuntaan, parantumisen lupaaminen johtaa ihmistä mielestäni hieman harhaan. Näin ainakin virallisen terveydenhuollon edustajana koen asian. Tutkitaanpa hieman mitä tarkoittavat toipuminen ja parantuminen.

Toipuminen

Ihmisen toipuessa tapahtuu fysiologisesti eli kehon solutasolla saakka myönteisiä muutoksia. Koska en  ole solubiologi:) en osaa vastata mitä ne ovat, mutta myönteisistä ja kehon toimintaa tukevista muutoksista voidaan puhua. Näin jokainen ymmärtää mitä tapahtuu. Tasapainon tila eli homeostaasi on vallitsevassa roolissa. Toipuessa myös mieli on vastaanottavainen ja kurkistelee kohti toipumisen suuntaa. Vanhat tapahtumat ja toimintamallit eivät enää aktivoidu niin herkästi. Toipumisen tie on uteliaisuutta elämän tarjoamaan hyvään. Toipuessa on valmius ottaa vastaan myös itseen kohdistuvaa hyvää. Toipuessa saattaa aktivoitua halu tarjota hyvää myös muille. 

Etsin tietoa toipumisesta. Sitä oli paljon,oli toipumista riippuvuuksista, uupumuksesta, sairauksista jne. Varsinaista toipumismekanismia en tavoittanut, joten nostan vanhan blogini tekstejä esille, jossa toipumisen tie on itselleni avautunut, hieman eri näkökulmista. 

Toipumisen tienviittoja Sinulle

❤️ Tunteiden kohtaamisen kautta on kaikilla mahdollisuus oman itsen löytämiseen, tuskaakin on lupa tuntea. Tuskan alta paljastuvat todelliset tunteet ja sen kokemisen jälkeen löytyy aidon ilonkin kokemus.

❤️ Toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tueksi myös lääkityksen vai taisteleeko kaikin keinoin sitä vastaan. 

❤️ Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin.

❤️ Toipuessa alkaa vastuun ottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.

❤️ Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.

❤️ Toipumisessa auttaa toisten, samankaltaisen tilanteen, kokeneiden ihmisten tuki. Näin ihmisellä on mahdollisuus palata hyväksyvään yhteisöön, josta hän on tuntenut olevansa erillään ja erilaisena kuin muut. 

❤️ Toipuessa ihminen huomaa, vaikka kaikki olisi mennyt – jää jäljelle yksi- minä itse, minun mieleni ja kehoni. Elämäni.

❤️ Toipuminen johtaa tarkkaavaisuuden lisääntymiseen, aktiiviseen läsnäoloon. Oman tarkkaamattomuutensa huomaaminen on tietä toipumiseen. 

❤️ Toipumisessa auttaa myös luonto. Luonto hyväksyy sellaisenaan, eikä tuomitse, ottaa vain syliinsä ja pitää siinä. Luonto auttaa myös mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä oikeasti on suurta, mikä pientä.

❤️ Sisäisen lapsen kohtaaminen. Rakastava aikuisuus ja vanhemmuus ovat löydettävissä sisimmästämme, jolloin voimme tarjota lapsellemme sen mitä se vailla: rakkautta, läsnäolo, rajoja, iloa, kuuntelua ja pysähtymistä.

❤️ PYSYÄKSEMME KURSSISSA ELÄMÄN TIELLÄ TARVITSEMME LUJAA, MUTTA SAMALLA LEMPEÄÄ OHJAUSTA,  SÄILYÄKSEMME VAHINGOITTA.❤️

Parantuminen ja palautuminen 

Parantuminen ja palautuinen tapahtuu, kun toipuminen on kulkenut tiensä loppuun saakka. Virallisen terveydenhuollon edustajat eivät voi sanoa sinulle, että paranet, koska se on katteeton lupaus. Parantuminen tapahtuu aina kehon sisällä. Siten  sitä voi vain avustaa ulkopuolelta. Parantuminen on kuitenkin silloin mahdollista.

Milloin parantuminen ei riko kenenkään eettistä näkemystä parantumislupauksesta? Se tapahtuu silloin, kun ihminen antaa itse itselleen luvan parantua. Mielen voima on mahtava. Kehon parantumisvoima on mahhtava.  Ne molemmat voivat olla parantumisen este tai parantumisen voima. 

Kukaan ei voi sanoa ihmiselle, ettei ole lupa ajatella parantumista, vaikka kyseessä on mikä tila tahansa. Kukaan ei voi kieltää uskomasta parantavaan voimaan. Kukaan ei voi kieltää uskomasta jarukoilemastakin parantumista. Parantuminen on jokaisen meidän oikeus ja hyvinvoinnin ainoa suunta. Onneksemme ihminen voi edelleen itse  valita ajatuksensa. 

Terkuin Ulla ❤️

Mitä kohtaaminen tarkoittaa?

Torstai 2.12.2021 klo 13:08 - Ulla Ollikkala

.

Työssäni yksilö- ja rymätapaamisissa, toiminnan perustana on kohtaaminen. Työssäni psykofyysisen fysioterapian yksilötyön tekijänä ja kouluttajana, sekä Palautumisohjaajien kouluttajana, tämä on itselle tärkeä arvo. Arvohan on asia, joka johtaa toimintaa ja näyttäytyy käyttäytymisenä. Myös se, että nämä kaksi asiaa ovat ristiriidassa, ilmenee käyttäytymisenä eli tekoina.  Omat arvonsa ylittäessään, ihminen tietää tekevänsä jotain väärällä tavalla. (Toki eivät kaikki, varsinkin kun itsekeskeisyys johtaa toimintaa. Silloin kysymyksessä on jo vakavampi vääristynyt toimintamalli.) 

Mitä kohtaaminen tarkoittaa?

Kohtaaminen on kahden tai useamman ihmisen, kehon ja sanallisen viestin kuulemista, havainnoimista ja ymmärtämistä. Se on myös irtipäästämistä niistä viesteistä, joita ei halua ja tarvitse ottaa vastaan. Viestit kulkeva aistijärjestelmien eli kehon järjestelmien kautta kohti mielen tietoisuuttasi. Kuten ehkä huomaat, kirjoitan näistä asioista kehoterapian viitekehyksen kautta. 

Tietoisuuten välittyvät viestit voivat olla erilaisia tunnetiloja, joiden kokeminen kuuluu aina ihmiselle itselleen. Tunteet on erotettava siten, mitkä on omia tunteita  ja mitkä niistä toisen. Heijastumat toisesta voivat kohtaamisessa triggeröidä omat tunteesi ja silloin kohtaamisen kaaos on käynnissä. Olemmehan me kaikki ihmiset haavoittuneita, jollakin tasolla, toisista ihmisistä. Haavoittuneita lapsuudessa, koulussa, opiskelussa ja vuorovaikutuksessa  eli  ihmissuhteissa yleensä. On hyvä tietää, että sellaista ihmistä ei vielä ole syntynyt, joka ei näin kokisi  elämässään. 

Läsnäolo, kohtaamisen taitoa

Kohtaamisessa, kuulijana ja havainnoijana,  ei itse olla pääosassa, vaan kohtaamisessa ollaan olemassa toista varten. Mielestäni silloin toteutuu läsnäolo. Oman kuuntelemisen taidon ja läsnäolon tason voi huomata siitä, aktivoituuko oma mieli antamaan vastauksia toisen puhuessa. Aktivoituuko vastauksen  valmius siitä, mitä itsellä on, tai mitä itse on kokenut. Aktivoituuko tarve esitellä omaa erinomaisuuttaan, tietoaan ja taitojaan vastauksella toiselle. Kohtaaminen on mielestäni juurikin läsnäoloa, jossa ihminen on  tyhjän mielen tilassa, läsnäollen toiselle. Silloin kuuleminen tapahtuu  ja se välittyy toiselle turvallisuuden, luottamuksen ja ymmärryksen kokemuksena. 

Kohtaaminen ei ole koskaan kilpailua. Tunnistatko kilpailuksi  sen, miten toinen on valmiina näissä tilanteissa neuvomaan, ohjaamaan, opettamaan tai olemaan aina astetta toista parempi? Pahimmassa tapauksessa tapahtuu toisen alentaminen, vähättely ja virheillä herkuttelu. Olet varmaan kohdannut tätäkin elämässäsi. 

Näissä tapauksissa kohtaaminen vie energiaasi ja väsähdät, et voimistu. Joudut tilaan, jossa aktivoituu puolustautumisjärjestelmäsi. Puolustautuminen taas tapahtuu automaattisen valinnan mukaan, siirtyen joko ylivireän tai alivireän, hermoston toiminnan  suuntaan.

Kehollinen kohtaaminen

Kohtaamisen malli rakentuu ihmiselle varhaisessa vaiheessa elämää, aivan tiedostamatta.  Niiden omien mallien pohjalta toimintamalli sitten käynnistyy arjen vuorovaikutuksessa. Kerron seuraavaksi kehollisen kohtaamisen ilmiöitä, joita työssäni asiakkaiden kanssa pohditaan.

Vuorovaikutusta tutkittaessa kaksi ihmistä reagoi toisen kehon viestintään, sanattomasti. Oivalletaan pienistä vihjeistä, mitä toinen ihminen viestii. Ollaan varuillaan, tunnistetaan itsessä sydämen syke ja  paineen tunteen nousu toisen kanssa toimiessa. Tutkitaan ilmeitä, mihin suuntaan ne vuorovaikutusta ohjaavat. Vastaavasti keho voi olla rento ja rauha vallitsee kohtaamisessa. ’Ensin mainitussa toiselle heijastuu jokin uhka tai vaatimus ja toisessa välittyy turva ja rauha.  Asiakastyössä on nämä aina huomattava, ettei riko toisen ihmisen rajoja. On kysymyksessä sitten yksilö- tai ryhmätyöskentely.

Turvallisuuden tunteen kokemuksen kautta kohtaamisessa ei tarvitse olla varuillaan. Kohtaamisen tilan voi tunnistaa myös etäyhteyden kautta, sekä puhelimitse. Huomaat, että sama varautumisen tila käynnistyy pelkän toisen puhelun kuuntelemisesta. Kurkunpään lihakset puhujalla kun kiristyvät, kuulet sen äänestä,  reagoit tähän ja varautumisen tila  käynnistyy.

Joskus voi myös käydä niin, että suurempi määrä ihmisiä vie läsnäolon tilan kohtaamisessa. Suuri vuorovaikutusten määrä aiheuttaa kuormituksen tilan ja otteesi kohtaamisen hetkestä herpaantuu. 

Kohtaamisessa lepääminen

Silloin, kun kohtaaminen on luonnollista ja helppoa, siinä ikäänkuin kellutaan. Toinen kannattelee toistaan. Molemmat tulevat kohdatuksi eli kuulluksi, havaituksi ja ymmärretyksi. Olo kevenee ja voima virtaa. Oletko kokenut tämän joskus? Se tapahtuu silloin, kun sinun ei tarvitse varoja sanoja, virheitä ja keskeneräisyyttä, vaan kohtaava läsnäolo kietoo sinut syleilyynsä. Silloin,  juuri sinä olet osa ympäröivää kaikkeutta.

Terveisin Ulla

Palautumiskyky

Tiistai 23.11.2021 klo 20:37 - Ulla Ollikkala

 .
Tunne elämän tarkoituksesta

Elämän poluilla ei aina kaikki ole soljuvaa ja virtaavaa, vaan poluilla on kiviä, murskaa tai ainakin hiertävä kivi kengässä. Tässä kohdassa merkittäväksi asiaksi nousee psyykkinen  sevlviytymiskyky/ palautumiskyky, joita resilienssiksi nykyisin kutsutaan.

Ihmisten elämästä on luettavissa ja kuultavissa ne monet kertomukset ja tarinat kovien koettelemusten, onnettomuuksien ja uhkien pohjalta selviämisestä. Mahtavia tarinoita elämän voimasta ja halusta. Kuitenkin palautumiskykyä tarvitaan läpi elämän. Mitä paremmat lähtökohdat olet saanut, lue tämä kohta seuraavasti  ”turvallinen yhteisö ja perhe”, sitä onnistuneemmin selviät elämän vastoinkäymisistä. Silloin, kun synnyinlahjana saatu temperamentti on vielä rohkea, niin on mahdollista nousta  selviytyjäksi pelottavista tilanteista.

Lapsuus, nuoruus ja aikuisuus selviytyjänä

Ajatellaanpa lapsuutta, jossa hätä, pelko ja  jopa kuolema on aina läsnä. Lapsi kasvaa elinympäristössä ilman turvaa ja tukea tai turvasta huolimatta lapsen tuskaa ei vain osata nähdä ja turvallisuuden tunnetta tukea. Tällainenkin lapsi ponnistelee kohti elämää, vaikka ei vielä tunnista elämän tarkoituksesta yhtään mitään. Vimma elää on selviytymiskyvyn pohjalla. Pohditaanpa sitten vaikka kouluikäistä lasta uhkaavassa ympäristössä. Kiusattuna, hyljeksittynä ja muille vääränlaisena. Lapsi kasvaa ja kehittyy ympäristössä, joka ei hyväksy, anna liittyä joukkoon ja olla lauman jäsen. Tahto elää on kuitenkin kaiken pohjalla. Hiljalleen kehittyy myös taito oivaltaa mitä ihmiset ovat, miten toimivat, ja vastaako teot sanoja. Psyykkinen selviytymiskyky on elämän vimman päälle kasvanut lisä. Ihmisuhteet voivat vääristyä tämän näkymän pohjalta. Voi käydä onnellisesti tai onnettomasti luodessa aikuisuuden suhteita. Onnettomasti voi käydä siinä, että vihdoinkin osoitettu kiintymys ei erotukkaan vääristyneestä ja hyväksikäyttävästä kiintymyksestä.  Aikuisuuden ihmissuhteista tulee niistä selviytymistä. Itseä uhkaavat tilanteet voittaa jälleen elämisen usko. Selviäminen tapahtuu elämisen tarkoituksen voimalla!

Palautumiskyky

Palautumiskyky on kuin jousi joka palauttaa vaikeista tilanteista takaisin tasapainoon. On elämässä tapahtunut minkälaisia vastoinkäymisiä tahansa, palautumiskyky tuo uskon tähän hetkeen ja elämään. Palautumiskyky, psyykkinen selviytymiskyky  tai mitä sanaa siitä käyttääkään, on mielestäni juurikin vahvaa uskoa elämän tarkoitukseen. Usko siihen, että seuraavan minuutti, tunti tai päivä on aiempaa hetkeä parempi. Jokainen joka on kohdannut esimerkiksi  kuoleman tuoman uhkan joltain taholta, oivaltaa mitä usko elämään onkaan. 

Vielä vähän!

Keskiviikko 10.11.2021 klo 18:32 - Ulla Ollikkala

Valta, hallinta ja kontrolli. Este palautumiselle.

Lauantai 25.9.2021 klo 22:36 - Ulla Ollikkala

.

Suurin kuormitus tulee ihmisistä. Sanonkin aina, että esimerkiksi työn kuormitus on silloin "helppoa",  kun se on fyysistä; staattista tai liikkeen kautta tulevaa kuormitusta. Ympärillä olevat ihmiset tekevät työstä ja elämästä, joko todella mukavaa tai jopa tuskallisen kuormittavaa. 

Työelämä

Työelämässä tämä saattaa näyttäytyä pelkona toisen paremmuudesta tai osaamisesta. Taustalla voi olla heikko itsetunto ja jokainen osaaja on uhka. Vallan käyttö suhteessa toiseen näyttäytyy käyttäytymisessä;  aliarvioimisena, vähättelynä ja myös toisen virheiden tarkkailu kuuluu tähän samaan sarjaan. Tunnustus työstä jää saamatta. Asemasta riippuen kontrolli  ja hallinta liittyvät oleellisesti toisen ihmisen työn hallintaan. Pyrkimyksenä on horjuttaa toisen ihmisen mielihyvän ja turvallisuuden kokemusta. Näin vallan ja pelon kierre on käynnistynyt. 

Miten tästä voi palautua? Joskus omien voimavarojen ja vahvuuksien tarkastelu opettaa pitämään puolensa ja näyttämään rajat suhteessa toiseen. Itsestä voi tarkastelemalla löytää osia, joiden voima on valtava. Joskus  on mielenterveyden säilyttämiseksi annettava periksi ja valittava pako. Siten kehon ja mielen tila voi palautua hallitsevasta pelon tunteesta tasapainon tilaa kohti. Toisinaan ihminen tarvitsee ohjausta ja terapiaa ylittääkseen  ja tunnistaakseen kokemuksen  tuomat ilmiöt itsessään. 

Lähisuhteet

Kirjoitan nyt seuraavaksi, valta-hallinta- kontrollin ääri-ilmiöstä, joka on monelle valitettavan tuttua ja palautumien jää vai haaveeksi. Haaveeksi siitä syystä, että valmiustilaa elimistössä eli puolustautumista ja suojautumista, ei ole mahdollista hellittää vaan ihminen on jatkuvassa valppauden tilassa. Kohtaan asian kokeneita ihmisiä psykofyysisen fysioterapeutin työssäni, ja myös vapaalla ja siellä avautuvissa keskusteluissa. Monesti asiakkailta kuulee, että kuulija ei ymmärrä asiasta mitään, kun kertoo omaa tarinaansa. Sen vuoksi ihminen jättää mieluummin kertomatta tarinansa, jää yksin.

Henkisen kuormituksen painolasti voi näistä ihmistä tuntua suuremmalta kuin fyysinen väkivalta. Eläessään ihmisen kanssa joka käyttää valtaa, hallintaa ja kontrollia ihmissuhteessa, alkaa toista vuorovaikutuksessa tuhoava tapahtumaketju. Tämä tapahtuu joskus viiveellä, joskus hyvinkin nopeasti. Toinen ihminen pyritään alistamaan, mitä suurempi on vastus, sitä rankemmat on vallan keinot. Valta toiseen tuo tällaiselle ihmiselle suurta tyydytystä, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten, kun vallan tuoma mielihyvä ei riitä, seuraa uusi vaihe. Kaiken hallitseminen ja toisen elämän kontrolli. Toinen ihminen kaapataan, joka elämän osa-alueella, hallinnan ja kontrollin alle. Tämä on selkeimmin mahdollista juuri parisuhteissa. Lisäksi kaikki se, mitä alistettavaksi haluttu ihminen yrittää itse toteuttaa, on jotenkin väärin, naurettavaa, viallista ja todella vähäpätöistä. Toisen ihmisen itsetuntoa pyritään nakertamaan joka kulmasta. Lisäksi syyllistäminen asioista, jota ei ole koskaan edes ollut tai tapahtunut luodaan todeksi ja niistä odotetaan tunnustusta. 

Tunnistat ehkä jo mistä on kysymys. Olet ehkä törmännyt tähän ystävyyssuhteissa tai lähi-ihmisten kohdalla. Voiko siis palautuminen olla tässä kohdassa mahdollista, vai valitaanko, selviytymisen vuoksi, koko kehon ja mielen puolustustila?

➡️ Ohjeeksi sinulle lukija - älä kysy, tämän kokeneelta uhrilta, miksi et vain lähtenyt pois tästä suhteesta. Jättänyt puolisoa, kumppania, rakastettua.  Se kertoo vain, että ymmärryksesi ei riitä tähän asiaan, ja silloin on parasta olla vaiti. Ole ennemmin kuuntelija, jos toinen uskaltaa avautua. Ole myötäeläjä, siten tarjoat turvallisuutta, jota eniten kaivataan. Ole se turvallinen kallio, joka tältä ihmiseltä puuttuu. 

Lue seuraava vain, jos valitset itsellesi tietoisesti hämmentyneen mielen! ! !

⬇️

Alla on OTE parisuhteesta ja siitä mitä tapahtumia monetkaan ihmiset eivät voi ymmärtää vallassa, hallinnassa ja kontrollissa ymmärtää. Mutta se on joidenkin, ja valitettavien  useiden,  ihmisten arkea.

LUVALLA  tekstiä lainattu  ”ansaan” jääneen kirjasta:

”Onnekseni saattoi koitua se, että en elänyt hänen omistamassaan asunnossa, vaan minun omistamassani. En ollut taloudellisesti toisen armoilla. Toinen seikka saattoi olla mielenterveydelle vieläkin tärkeämpää, eli työni. Työni, vastuullisessa tehtävässä ja korkeassa asemassa, vei eri puolille Suomea ja maailmaa. Työmatkat sijoittuivat usein viikonloppuihin ja olivat kestoltaan 3-5 päivää.

Näissä päivissä elin aivan eri roolissa. Suljin koko kotielämäni muualle, sitä ei ollut ollenkaan. Kerroin kysyttäessä vain lapsista. Miehestä en, jos sitä ei erikseen kysytty. Kieltämättä näissä matkoissa pohdin eroa ja häpesin elämää, johon olin itseni ajanut. Koin syyllisyyttä siitä, että en pystynyt lähtemään pois. Miksi? En tiennyt itsekään.

Työmatkoille lähtö oli painostavaa. Vaatteeni tarkastettiin, alusvaatteet kiinnostivat erityisesti. Mistä syystä minulla on tietynlaiset ja puhtaat alusvaatteet päällysvaatteiden alla. Miksi pitää meikata ja laittaa itseään lähtiessään töihin. Valituksista ja tarkastamisesta huolimatta huolehdin ulkonäöstäni.

Työmatkalla minua kontrolloitiin puhelimitse. Päivisin, kun en vastannut, sain kuulla sairaita versioita, että mitä oikein teen, kun en vastaa puhelimeen. Hieman vaikeaa se olisi työssä ollutkin, mutta ymmärrystä tähän ei riittänyt. Iltaisin puhelut koskivat sitä,  ketä/keitä olin päivällä tavannut ja tämä sitten jatkui pitkin iltaa. Oliko työssä paljon miehiä, oli keskeinen kysymys. Sattuessa siten, että  olin suihkussa tai ulkona  ja mies oli soittanut, olin huora. 

Onnekseni työssäni tapasin ihmisiä ja usein jatkoimme mukavia keskusteluja ruoan parissa pitkälle yöhön. Nautin suunnattomasti siitä vapauden tunteesta, jota koin ollessani vapaalla ja tehden työtäni. Se pelasti mieleni terveyden.

Elämäni oli työtä ja vapaalla olemista lasten kanssa. Emme käyneet koskaan missään, koska minun kanssani  ei voinut lähteä mihinkään. Syitä oli lukemattomia, pääsyy oli, että minua tuijotettiin. Minä en saanut olla olemassa kuin hänelle.”

Taistele-pakene-jähmety-lamaannu ja miellytä

Lauantai 11.9.2021 - Ulla Ollikkala

Kuva: Ulla

Löysin postistani viestin ja kysymyksen olenko postannut aiheesta taistelu- pako-lamaantuminen”. Kelasin yli neljän vuoden kirjoitukset ja aihetta olen toki sivunnut, mutta tapani on kääntää asioita aina kohti palautumista, joten aivan  suoraa tekstiä aiheeseen ei löytynyt. Tässä avaan omin ajatuksin aihetta, lopussa tukeudun aiempaan julkaisemaani tekstiin ja alan kirjallisuuteen. Lähde löytyy tekstin lopusta.

Kuva on Tampereen tunnelista, joka mielestäni kuvaa tätä tilaa, mitä meissä tapahtuu, melko  hyvin. Joudumme ikäänkuin tunneliin, jossa on mahdollisuus ulospääsyyn, jos vain ehdit!

Pohdintaa

Nyt tähän pyydettyyn aiheeseen keskittyessä ja sitä pohtiessa  on huomioitava ihmisen kokema kuormitus. Kuormittuminen on  luonnollinen taoahtuma, joka elimistössä käynnistyy,  vain erilaiset mittasuhteet saavat aikaa erilaisia rekatioita kehossa ja mielessä. Kokemus, joka ihmiselle tapahtuu kuormittumisen  (uhan) laadusta riippuen, laukaisee hermoston  reaktion, joka on hyvin alkukantainen, joskus jopa primäärireaktio, vailla hallintaa tai säätelyä.  Reaktiohan perustuu HPA -akselin ja SAS- akselin toiminnalle. Molemmat vastaavat kuormittuneisuuden ( uhka, pelko)  tilaan tuottamalla adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia elimistöön. Varmasti hyvin tuttuja asioita sinulle, joka olet ollut joskus kuormittunut. Tai sinulle jolla on jokin mittari käytössäsi.

No niin, taistele reaktio syntyy ja keho kertoo valmiudesta toimia ja puolustaa omaa itseään, ja henkeään. Tämä voi tapahtua salamannopeasti uhkaa vasten tai sitten hieman hitaammin, uhkan laadusta riippuen. Olet vastakkain vanhanaikaisen ”taistele tai kuolet” mallin kanssa.  Pakene reaktio saa sinut sitten juoksemaan uhkaa pakoon päinvastaiseen suuntaan. Tämä kaikki on toimintaa ja siihen kuuluu mahdollisuus liikkeeseen. Johonkin tälle alueelle sijoittuu miellyttämisen malli, jota en tässä sen tarkemmin kuvaa. Ongelmia alkaakin tulla, jos liike ei toteudu. Seurauksena on liikkumattomaksi jähmettyminen ja liikkumattomuuden  tila puolustautua ja sitten seurauksena on lopulta täysi lamaantuminen, liike sammuu. Kaikki mallit ovat osa puolustautumis järjestelmää uhkaa vastaan ja  ne siis suojelevat elämää. Edelleen kaikki on hyvin, kun järjestelmä palautuu takaisin optimaaliseen tilaansa. Ongelmat syntyvät kun palautuminen ei onnistukkaan, vaan tämä tai osa näistä - taistele, pakene, jähmety, miellytä, lamaannu,  järjestelmästä  jää aktiiviseksi. Syitä tälle voi olla yhtä paljon, kuin sosiaalisia uhkia ympäristöstä löytyy, muiden uhkien lisäksi. 

Fysiologisesti tässä tilassa ensin sydän toimii nopealla sykkeellä ja pumppaa verta raajoihin taistelun ja paon onnistumiseksi. Tarkkaavaisuus keskittyy taistelun kohteeseen tai pakoreitin suuntaan ja laajempi havaitsemisen tila väistyy. Hengitys nopeutuu. Silloin kun nämä eivät tuota tulosta ja estyvät seuraa  lamaantuminen ja liikkumattomuus. Näistä syntyy traumaattisia kokemuksia, jotka saattavat olla hyvinkin vahvasti kehomuistoissa ja estävät palautumisen  prosessin käynnistymisen.

Trauma ja palautuminen

Olen aiemmin kirjoittanut, että palautumisella on myös syvempiä merkityksiä. Aiheen, nimeltä trauma, noustessa yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen arkikielessä, on hyvä ymmärtää, mitä tarkoittaa palautuminen ja trauman yhteys. Palautuminen saa jälleen eri merkityksen tässä asiayhteydessä, kuin pelkkä kuormituksesta palautuminen, liikunnasta palautuminen, työssä palautuminen jne. Nykytiedon mukaan olemme lähes  jokainen läpikäyneet, jollain tasolla, jonkin haavoittuvuuden (trauman) kokemuksen. Osa ei ole edes kunnolla selvinnyt näistä kokemuksista. Osalla se on vielä tietoisuuden kosketusta vailla. 

Palautuminen liittyy myös traumaan. Palautuminen on osa puolustusreaktion vaiheita, mutta ei kuulu puolustusreaktioiden piiriin. Nämä salamannopeasti aktivoituvat reaktiot ja  järjestelmät ovat  vaistomaisesti toiminnassa. Puolustusreaktion eri vaiheet riippuvat olosuhteista, tapahtumasta ja yksilön voimavaroista. Nämä vaiheet liittyvät oleellisesti ihmisen vireystiloihin. Ensin ihminen on kuitenkin orientoitunut vallitsevaan tilanteeseen ja sen jälkeen tapahtuu, nämä  kaikki tai joitain, seuraavia asioita: merkittävä muutos vireydessä, orientoitumisrefleksi voimistuu, kiintymisen ja sosiaalisen sitoutumisen järjestelmät aktivoituvat, liikkeen aikaansaavat puolustusjärjestelmät aktivoituvat, liikkumattomuuden järjestelmät käynnistyvät, palautuminen toteutuu, lopuksi tapahtuu yhdistäminen. (Odgen, ym. 2009)

Nämä kaikki siis liittyvät vireystilaan. Saatoit huomata, että vaihtelut olivat yli- ja alivireyttä. Kuormittuminen  kehossa ja mielessä  saattaa silloin koskettaa näitä molempia järjestelmiä ja jokaista puolustusreaktiota. Kertaluontoisena voimakkaana tapahtumana tai pitkään jatkuvana tapahtumana.

Palautuminen  traumatapahtumassa

Palautuminen tapahtuu, kun uhkaava tilanne on ohitse. Sen vuoksi palautuminen ei kuulu puolustusreaktioihin -  se poikkeaa kuitenkin arkitoiminnoista (Odgen, ym. 2009.)

Fysiologinen palautuminen tapahtuu, kun vireystila lähestyy sopivaa perustasoa. Puolustusjärjestelmät  kytkeytyvät pois päältä. Sympaattisen reaktion ollessa kyseessä esim.  jännitys ja sykkeen kohoaminen, vaimenevat. Sympaattisen hermoston tilan laukeaminen voi tapahtua myös hallitsemattomana vapinana. (Levine, 1997). Ihmisellä tärinään saattaa liittyä emotionaalinen tila -  tarve itkeä. Sosiaalisen liittymisen tarpeet saattavat aktivoitua. Ihmisellä on silloin tarve puhua tapahtumasta. Tähän tapahtumaan liittyy silloin kiintymyksen, turvallisuuden ja luottamuksen tunne.  

Parasympaattisen puolustuksen tilassa vireystila kohoaa alivireydestä kohti perustasoa. Silloin, kun trauma tapahtumaan liittyvät sekä yli- , että alivireys, toiminta palautuu energian purkamisen kautta.(Odgen, ym. 2009)

Fysiologinen ja psykologinen palautuminen vaaditaan toipumiseksi trauman kokemisen jälkeen. Palautumisessa huomio siirtyy loukkaantumiseen (kipu, kokemus, tunne), ja aloitetaan toipuminen ja vaurioiden korjaaminen lepotilassa. Uhkatilanteen väistyessä kipujärjestelmät toimivat jälleen aktiivisesti. (Esim.onnettomuus). Silloin, kun tätä levon ja palautumisen vaihetta ei päästä toteuttamaan loppuun saakka, syntyy kroonistuminen. Tapahtuma on suljettu pois kehon ja mielen muistoista. Tilanne saattaa tuottaa häpeän tuntemusta, joka vuosi se suljetaan pois mielestä.  Tapahtumasta ei silloin myöskään kerrota. ( Seurauksena esim.väsymys,uupumus). Kyvyttömyys viedä palautumisvaihetta päätökseen saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Olet varmasti jo huomannut palautumisen aivan samat prosessit, kuin esimerkiksi kuormittuneisuuden ollessa kysymyksessä. Minkä vuoksi tästä kirjoitan on se, että kun kuormittuminen, vaikka työelämässä tai perheessä tapahtuu, niin keskeneräiset tiedostamattomat prosessit voivat aktivoitua. Ne syvät juuret ihmisen kokemusmaailmassa nousevat esille ja siitä on seurauksen OLO.  Olo on ilmiö, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat eri palvelujen pariin. Olo on se jäsentymätön tila, johon liittyy kokemus epämiellyttävyydestä. Tätä taustaa vasten ymmärrät ehkä omiakin  olojasi paremmin. Harvemmin hyvään oloon haetaan apuja:)

Palautumisohjelmat koulutuksessa ja niiden merkitys kokemuksista palautumisessa

Aikoinaan kun kehitin palautumisohjelmat (alkaen 2003), niiden ajatus oli lempeästi tietynlaisella liikkeellä irrottautua, niin sympaattisen,  kuin puolustavan parasympaaattisenkin tilan, päälle jääneistä rakennelmista. Ohjasin itse  näitä ohjelmia  lähes kymmenen vuotta osana koulutusta. Saamani kokemus reagoinnista oli hyvin laajaa.  Nykytieto on tuonut, tähän kehon kohtaamisen tapaan, vain lisää vahvistusta polyvagaalisen teorian valossa  ja siihen liittyvien aivohermojen toiminnan ymmärtämisen myötä. Aiemmasta tekstistä huomaat, että molemmissa vireyssuunnissa, ”tietynlainen” liike on avainasemassa. Palautumisohjelmissa on monta erilaista tapaa, jotka tukevat tätä palauttavaa työskentelyä. Vähitellen ollaan tiedostamassa  näitä asioita yhä enemmän. Ymmärretään jo se, että kehon vapautumiseen tarvitaan muuta, kuin suorittavaa liikettä ja hengitystä.. En tiedä onko nyt myös ohjelmien syvemmälle oivaltamiselle tullut aika?  Uskon niin, koska tässä erään traumakoulutuksessa mukana olleen kollegan ja valmistuneen palautumisohjaajan huomio. ”Traumakoulutus syvensi aiemmin opittua ja koettua. Pohdinta vei useasti Palautumiskoulutuksen hetkiin ja vahvisti kokemaani liikeohjelmissa : kehon kautta tapahtuvaa luonnollista prosessia”

Lähteet kirjasta Trauma ja Keho.

terveisin Ulla

Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

-itselleni-sellainen-aiti/

Lomalla

Maanantai 19.7.2021 klo 11:41 - Ulla

Kuva: Ilpo-koira istahti hetkeksi laudalle, ihan omaehtoisesti. Oli käynyt juuri vilvoittelemassa. Kuuma aurinko ei sovi koirille, joten sen vuoksi matka ei jatkunut laineille hänen kanssa.

Loma

Tämä aika on ollut toisille mitä parhainta ja toisille mitä vaikeinta aikaa. Siis loma-aika. Niille, joilla kuormitus on ollut jatkuvaa ja taidot päivittäiseen palautumiseen heikot, saattavat kokea, että on löydettävä ensin lomamoodi. Luen siitä usein kertomuksia, että ensimmäinen viikko lomasta meni nukkuen ja etsien aktiivisuutta tehdä mitään. Kuulostaako tutulta? Kysymys voi olla juuri siitä, että olet unohtanut arjessasi tuottaaa itsellesi hermostollisella ja mielen  tasolla rauhaa ja turvallisuutta. Ilman näitä asioitahan ei palautuminen toteudu.

Mainitsin aiemmin, että tämä liittyy palautumisen taitoihin. Ihminen, joka oivaltaa palautumisen osaksi jokaista elämänsä tuntia, voi paremmin läpi vuoden. Lomalle siirtyminen ei siten vaadi enää mitään erityisiä toimintoja. Ihminen vain toteuttaa siirtymisen vähemmän aikataulutettuun aikaan. Pohdimme tätä samaa aihetta yhteisessä palautumisen Podcastissamme, johon linkki tässä: https://www.spreaker.com/episode/45526634

Loman tarkoitus

Tarkoitus lomalla on se, että ihminen toimii lomalla omalla ajalla ja omilla ehdoillaan. Tai näin sen pitäisi olla. Usein vain käy niin, että oma itse jää perheen, lasten tai vanhempien hoitamisen ja huoltamisen  alle. Pohdin siirtolapuutarhalla ystäväni kanssa, juuri eilen, tätä asiaa. Kuinka elämässä on tartuttava aina hetkiin, kun mitään erityistä ei edellä mainituilla alueilla ole meneillään. Siis jälleen jokaiseen tuntiin, itsen palautumisessa. Elämästä tulee silloin arkisuudessaan hyvin merkityksellistä. Tässäkin hetkessä nautin juuri siitä, että olen juonut aamukahvin ja istun kirjoittamassa palautumisen blogia lomasta. Nauttien ilolla elämästä. Meneillään on tälläkin hetkellä henkilökohtaisessa elämässä monia kuormittavia ja raskaista  asioita, mutta hetket olla, ovat edelleen ainutlaatuisia. Niitä ei voi mikään tai kukaan viedä itseltä.

Energinen palautuminen

Energinen oleminen on itselle myös palautumista. Tällä tarkoitan sitä, että koen suunnattomasti mielihyvää siitä, että voin tehdä asioita, vaikka yhteisön hyväksi. Olen mukana siirtolapuutarhani huvitoiminnassa, joka irrottaa mielen loistavasti ajatuksissa askartelusta. Palkintona on mielihyvä. Toinen energinen oleminen on liittynyt liikuntaan eli suppailuun. Olla luonnon sisässä, lipuen ja liukuen siinä parhaiten palauttavassa  ympäristössä. 

Itsellä loma jatkuu edellen aikataulut unohtaen ja sitten tämä tila muuttuu jossain vaiheessa aikatauluihin ja työhön. Edelleen palautumisen ehdoilla. 

Miten sinulla?

Olemisen pyhyys

Tiistai 13.7.2021 klo 9:38 - Ulla

Kuva: Ulla

Tässä kirjoituksessa kerron itse kokemastani rauhan ja rentouden tilasta. Haluan jakaa nämä ajatukset myös kanssasi, ehkä tunnet samoja ajatuksia  ja koet samoja kokemuksia.

Puhtaasti energisiä olemisen hetkiä

Kesän lämpötilat ovat sallineet runsaasti oleilua. Harrastan sitä muutenkin, koska joutilaisuuden tila on minulle  luontaisesti helppoa. Yli kaiken pidän päiväunista ja tietysti sitten tietoisesti rentoutumisen tilasta. Jotkut voivat kutsua näitä rauhoittumisen hetkiä meditoinniksi tai mietiskelyksi, kaikki käy, itselle ne ovat pelkästään puhtaan energisiä olemisen tilan hetkiä, siis miettimättömyyttä. 

Lue lisää aiemmasta aiheeseen liittyvästä blogistani 2017. https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/07/16/20076

Rentoutumisen pyhä tila

Rentoutuminen on ollut osa elämääni yli 30 vuoden ajan, sen vuoksi se ei tarvitse mitään erityistä aikaa, paikkaa tai erityisen tilan ottamista. Olen ihastunut rentoutumiseen jo yhdeksänkymmentä luvun alussa ollessani kuntohoitajana fysioterapissa  ja olen itsekin opettanut sitä  muille vuosikymmenen ajan. Olen myös keho-ja rentotusterapeutti, joka tarkoittaa rentoutumisessa tapaa, joka sallii pelkän olemisen, tiedostamisen tilan,  oleminen juuri hetken tilassa, vapauden olla myös ilman rentoutta, juuri sellaisen kuin on hetkessään. Ei siis autogeenisiä, progressiivisiä tai sovellettuja keinoja.

Rentoutumisen hetkissä kokee oivalluksia, näkee asioita toisella tavalla, matkailee mieleen ja ulos mielestä. Ulos mielestä matkaaminen tuottaa mielenkiintoisimmat kokemukset. Tunnistatko sen, kuinka näet koko maailman-maailman mittakaavassa, tai näet maailman avaruudellisen hahmottamisen kautta. Silloin oma osuus maailmassa kutistuu ja muuttuu hyvinpieneksi "atomiosaksi". Olemassa olon merkitys muuttuu ja se muuttuu osaksi kaikkea ympärillä olevaa.

Viimeksi makoilin tällaisessa tilassa kotijärven maisemisssa. Koin, että yhteys ympäristöön oli voimakkaampi kuin aiemmin. Tiedätkö sen tunteen, kun havaitset ympäristön eri tavoin, tavalla jotka kutsutaan havaitsemisen syvemmäksi ilmiöksi. Ympäristömmehän koostuu elektroneista, protoneista ja neuroneista, eli valtavasta määrästa sähköenergiaa,  ja me  kaikki koostumme näistä rakennelmista. Ihmiset, eläimet, elävä ja tieteen mukaan myös ns. kuollut materiaali. Rentouden tilassa, sen lisäksi, että havaitset, myös tunnet sen syvän yhteyden tähän ympäristöön. Nämä hetket ovat huikeita olemisen tiloja, olet yhtä sen ympäristön kaikkeuden kanssa, joka on olemassa.

Nykyisin rentoudun myös upouudella suplaudallani, makoillen selälläni järven sylissä. Huikeinta oli auringonlasku viime viikolla tällä tavoin. Luonnon sylissä, pienten aaltojen keinutukessa on jotain suurta pyhyyttä, joka liikuttaa mieltäni. 

Lapsena otin usein veneen ja annoin aaltojen viedä itseäni järven selälle ja koin aivan samoja tunteita. Palasin siis vanhaan kokemukseeni, jonka olin hetkeksi unohtanut. Lapsena en ymmärtänyt sen kokemisen tilan pyhyyttä, vaan pelkän olemisen tilan. Olen aivan lapsesta lähtien nauttinut itsekseni ja yksin olemista suunnattomasti.

Ajattomuuden tila

Ohjaan alkumatkaa tähän kokemukseen myös koulutuksessa, silloin kun se tulee mahdollisuutena mieleen. Viimeksi eräällä luonto jaksolla. Ajan voi sivuuttaa ja nähdä itsensä olemisen tilassa. Todellisessa läsnä olemisen kokemuksessa  ilman harjoitusta ja suorittamista ja ilman mitään metodia. Olemista ja ajattomuutta itsessään ei voi sivuuttaa, silloin kun sen syvyyden löytää, silloin havaitsee ympäristöä, ihmisiä, koko maailmaa hieman toisin. Puhtaassa energiassa on pelkästään hyviä asioita. 

Miten rakennan kestävää hyvinvointia?

Keskiviikko 7.7.2021 klo 20:53 - Ulla

Kuva: Ulla

Olet ehkä huomannut seuraavan asian. Tai kokenut lukemattoman monia yrityksiä. Siis, olet pyrkinyt kohentamaan  elämänlaatuasi, parantamaan hyvinvointiasi ja koettanut muuttaa vanhoja tottumuksiasi. Niitä kutsutaan jopa elämäntaparemonteiksi. Ainakin jokaisen pidemmän juhlapyhän ja loman jälkeen kallistat ajatukset tähän suuntaan. Myös vuodenvaihteen jälkeinen aika on suosittu ajanjakso parempaan elämään. Uskon, että hyvin harva on välttynyt tältä ajattelulta. Mediassa voit havaita aiheeseen liittyviä artikkeleita, tarjolla on myös elämäntaparemontin tukea ja ohjausta. Tulokset ovatkin sitten aika vaihtelevia. Onko tuttua?

Koulutin aikoinaan yli kymmen vuotta kehoterapian alueella eri ikäisiä ja eri ammattitaustoista tulevia ihmisiä. Se, mitä usein havaitsin, reilun vuoden koulutusjakosissa, oli ihmisten hyvinvoinnin parantuminen, olemuksen muuttuminen, painon tasapainottuminen, myös suhde omaan itseen parantui. Myös ihmissuhteissa  tapahtui muutoksia, sekä erojen, että uuden kukoistuksen löytymiseen vanhassa suhteessa. Pohdin näitä ja mietin mitä ihmettä ihmisissä tapahtui. Viime aikona olen opiskellut ja oivaltanut uusia asiayhteyksiä.

Mitä meissä tapahtuu?

Oletko tietoinen siitä, missä syklissä  elät elämäsi eri asioita. Oletko mahdollisesti hyvinvoinnin toiminnassasi vasta valmiusvaiheessa, jossa eletty elämä ja opitut mallit estävät etenemistä kohti tavoitettasi eli muutosta. Oletko ehkä jäänyt jumiin tähän vaiheeseen, ja vanhat tavat estävät siirtymistä käynnistymisvaiheeseen.  

Oletko tietoinen, että myös kiintymyssuhdemallisi vaikuttavaa tähän asiaan. Aivan, varhaishistoriasi vaikuttaa tässä nykyhetkessä. Saatat olla suuntaamassa kohti valmiusvaihetta, mutta turvattomuus, luottamus omiin kykyihin, tuen puute ja pettymyksen tuntemuksesi, vanhalta kokemuspohjalta estävät edistymisesi. Kehosi supistuu, mielesi askartelee jossain ulospääsyssä, on se mikä tahansa - usein paluu vanhaan malliin. Olisitko uskonut,  että olemme jälleen näissä asioissa, vaikka puhutaan vain hyvinvoinnin malleista  tai elämäntapamuutoksista. Tai vaikka palautumisen mallin  toteutumisesta elämässäsi!

Toimintajärjestelmiimme vaikuttaa aina kiintymyssuhdejärjestelmä. Pohja ihmisen toiminnalle on turva-turvattomuus, laajentuminen-supistumien,  kohtaaminen-puolustauminen. Tältä pohjalta sitten saatat olla elämäntapamuutoksessa kulkemassa kohti puolustatumista, supistumista ja turvattomuutta. Ne ovat aina kokemus, ei ajatus! 

Kokemus näistä kehon ja mielen toiminnoista onkin sitten aikamoinen este muutokselle. Onko siis mikään ihme, että mitään seuraavia syklin vaiheita ei ole päässyt toteutumaan ja siten toivottu elämäntapamuutos on estynyt. Myös muutosta ja kulkua tukevan ohjaajan, on hyvä ymmärtää mitä vaihetta ihminen käy läpi ja kunnioittaa sitä ja sen rytmiä.  

Näiden lisäksi syklisiä vaiheita on muitakin, mutta tässä edellä oli malli, joka aktivoituu, kun elämäntapamuutokset eivät toteudu. Tämän lisäksi vielä hieman kevyempänä esteenä  seuraava. Oletko arvioinut omaa tavoitettasi suhteessa arvomaailmaasi ja periaatteisiisi. Nämä saattavat muuttua elämäsi varrella, mutta niitä on joka tapauksessa tarkasteltava suhteessa tehtäviin muutoksiin. Arvojen ollessa ristiriidassa tekojen kanssa,  kamppailet itsesi kanssa, matkan varrella rakentuneita arvopohjia vasten. 

Pohdin, miksi kehoterapian koulutuksessa ihmiset sitten muuttuivat. Ensinnä siihen vaikutti ihmisten  uteliaisuus, kyky toimia kehon kautta, lupa heittäytyä turvallisessa ympäristössä kokemaan uutta. Toimimaan toisella tapaa kuin on aiemmin toiminut. Suostuminen hengittämään vapaasti, rentoutumaan, liikuttamaan kehoaan luonnollisen liikkeen avulla. Ihmiset ikään kuin lopettivat elämänsä suorittamisen ja uskaltautuivat elämisen leikkiin. Tähän liittyy myös kehon kuuntelu ja sen viestien todesta ottaminen. 

Ajattele

Ajattelepa sitä, että voisit suhtautua  itsekin  muutokseen uteliaasti, kuin lapsi,  leikin lailla. Valitsisit vain vapaan elämän.

Normaali toiminta

Keskiviikko 26.5.2021 klo 7:54 - Ulla Ollikkala

🍀

Normaali toiminta 

Normaali toiminta on siis opittu malli toimia. Normaalin pohdinnassa voi sitten hyödyntää aiempaa ja miettiä onko oma toiminta normaalia vai onko sitä tullut jumiuduttua  vanhoihin tapoihinsa. Mitä tapahtuisi ja miltä tuntuisi, jos aiemmin mainittuja toimintamalleja lähtisi muuttamaan? Varsinkin silloin, kun oma normaali toiminta alkaa tuntumaan ahdistavalta, kannattaa pysähtyä ja miettiä mitä on tekemässä. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Joskus opittu toimintamalli, se normaali, tuo hetken mielihyvän ja jopa innostuksen/ jännityksen tunteen. Tämä tuo tietysti ensin mielihyvää. Jos seurauksena on kuitenkin jossain vaiheessa toimintaa huono ”olo”, kannattaa omaa toimintaa lähteä  tarkastella hieman syvemmin.

Lohduttavaa on se, että toimintamallejaan  voi tarpeen mukaan muuttaa. Et ole syntynyt tietyllä mallilla koodattuna. Työssäni olen huomannut, tämänkin asian parissa työskennellessä, kuinka vapauttavaa ihmiselle, jotka sitä haluavat, on luopua haitallisista toimintamalleistaan. Tilalle tulee vapautta, rentoutta ja tietysti palautumista siihen tilaan, jossa on mukava olla ja elää.

Tasapainon kaipuu

Sunnuntai 25.4.2021 klo 10:31 - Ulla Ollikkala

Vahvuuttako?

Tiistai 6.4.2021 klo 11:33 - Ulla Ollikkala

Olen viime aikoina pohtinut vahvuutta. Sitä mitä meiltä odotetaan ja toivotaan. Tässä hetkessä se on vain korostunut. Pitää jaksaa. Se on myös  tuttu sana liittyen tekemiseen, vaikka liikunnassa; jaksaa, jaksaa, jaksaa! Nykyisin tuntuu, että sen vaatimus  on siirtynyt  työelämäänkin. Saat ehkä kiinni siitä, miltä jaksamisen vääristymä tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Kuormitustahan se aiheuttaa! Sitä hermoston jatkuvaa valppaustilaa.

Illuusio vahvuudesta

Sitten on asia, joka vahvuudessa on todella kuluttavaa. Se on vahvuuteen sairastuminen. Miten siihen voi sitten sairastua? Rakennelmat saattavat syntyä  jälleen varhaisessa vaiheessa ihmisen elämän historiaa. Riippuen siitä mikä on ollut synnynnäinen temperamentti ja sitten asemasi perheyhteisössä. Sieltä saakka mallisi on voinut olla muiden auttaminen, muista huolehtiminen tai  muiden johtaminen omaan haluamaasi suuntaan. 

Muiden auttaminen kielii empatiasta ja sympatiasta ja muiden johtamisessa saattaa piillä myös  vallan käytön elementtejä.  Empaattinen ihminen kuluttaa voimiaan unohtamalla itseänsä, muiden laittamisella etusijalle. On siis sairastunut auttajan, parantajan ja ohjaamisen valtaan. Ilman minua muut eivät pärjää.  Valtaan sairastunut kuluttaa itsensä sillä, että ei pyydä itselleen apua, koska ei mielestään tarvitse mitään. Tähän jaksamisen valtaan sairastunut on vaativa myös toisia kohtaan, yhtä armoton kuin itselleenkin. Valtaan sairastuneen suurin pelko saattaa olla heikkouden kohtaaminen itsessään. Vahva kuvittelee myös olevansa voimassaan hyväntekijä toisia kohtaan. 

Nämä molemmat mallit ovat aktiivisia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja myös vuorovaikutuksessa itsen kanssa. Pohdin myös, onko molempien toimintojen ohjaava tunne häpeä. Mitä sinulle tulee mieleen?

Tasapaino suhteessa itseen ja muihin

Toiminnan pohjalla on temperamentti. Melko vakaalla pohjalla oleva temperamentti on joukko synnynnäisiä valmiuksia ja reaktioita.( joustavuus, ärtyisyys, sosiaalisuus, aktiivisuus, keskittymiskyky, taipumus mielihyvään/pahaan, rytmisyys). Nämä on helposti havaittavia piirteitä toisessa ihmisessä. Tälle pohjalle sitten rakentuu persoonallisuuden erilaisia piirteitä. Kasvatus on se tekijä joka muovaa temperamentin pohjalta ihmisen persoonallisuuden.

Tasapainon löytyminen omaan toimintaan, myös tuossa  vahvuus asiassa,  voi löytyä itsensä ja persoonansa ymmärtämisestä. Persoonansa ymmärtäminen auttaa siinä, kuinka käsittelet kuormitusta. Siihen perustuu myös myötätunnon avautuminen itseä ja muita kohti. Voit aloittaa kysymällä, kuinka hyväntahtoinen olet itseäsi kohtaan?

Olen lukenut aikoinaan kirjoja Myötätunnon tie ja Myötätuntoinen mieli. Poimin sieltä  hieman pohdittavaa sinulle.. Näiden kirjojen viesti on seuraava suhteessa persoonallisuuteen. ”Persoonallisuutemme on rakentunut enemmänkin selviytymiseen, kuin onnellisuuden tarpeiden ympärille. Voit siis olla varma, että jotkin persoonallisuuden piirteet ovat ristiriidassa hyvinvointisi ja rakastavan asenteen kanssa. Sillä, kukaan ei ole täydellinen.”

Oletko suhteessa myötätuntoon:

Huolehtija. Toinen tarvitsee sitä minua enemmän.

Intellektuelli. Tämä on liian hempeätä minulle.

Perfektionisti. Myötätunto itseä kohtaan on liian vähäistä, ei tarpeeksi hyvää.

Individualisti. Tunteitten tutkiminen on vaikeaa, niiden jakaminen on vaikeaa.

Selviytyjä. En tarvitse huomiota. En tarvitse välittämistä. 

Työjuhta. En löydä aikaa itselleni toteuttaa myötätuntoa.

Perhonen. Väsyn nopeasti tähän asiaan.

Ulkopuolinen. En sovi joukkoon.

Kelluja. Olen hyvä lillumaan hetkessä ja olen virran vietävissä.

Moralisti. Tuohdun mielestäni huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Ekstrovertti ja introvertti. Nautin sisäisestä elämästäni/ olen mieluummin muiden seurassa.

Uupumusparkaisu

Tiistai 30.3.2021 klo 10:34 - Ulla

🍀

Tutkitaanpa hieman aihetta, joka on ollut viime aikoina puheenaiheena. Työssäni kohtaan tätä uupumusasiaa viikottain. Mitä uupumuksen määritelmä sitten pitää sisällään?

”Tavallisesti uupumus on seurausta voimakkaasta henkisestä tai fyysisestä rasituksesta. Se on terve kehon reaktio joka viestii ihmiselle levon tarpeesta. Uupumus yleensä poistuu lepäämällä, kehon ja mielen palautuessa.

Jos uupumuksen tunne pitkittyy, on se todennäköisesti merkki levon ja rasituksen epätasapainosta. Tällöin kannattaa tarkastella, löytyykö arjesta työn ja vapaa-ajan tekemisten vastapainoksi riittävä määrä lepoa.

Pitkään jatkunut uupumus voi olla esimerkiksi masennuksen oire. Tällöin tunne ei tyypillisesti poistu lepoa lisäämällä. Masennuksen asianmukainen hoito auttaa yleensä myös uupumuksen tunteeseen. Myös työuupumukseen liittyy kokonaisvaltaista ja jatkuvaa väsymystä, joka ei lievity vapaa-aikana.”

(mielenterveystalo.fi)

Uupumuslajit

Uupumus on siis  hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma. Ihmisen voimat ja kokemukset  suhteessa  kuormaan, suhteessa elämänhistoriaan, traumoihin  ja kokemuksiin aktivoituvat. Uupumuksesta puhtuaan ehkä useimmin työuupumuksena. Listaan voisi lisätä mielestäni seuraavat, kun kerran ihmisen kuormittuneisuudesta ja kokonaisuudesta puhutaan: perheuupumus, lapsiuupumus, lähisuhdeuupumus, harrastusuupumus, ystäväuupumus, opiskelu-uupumus, sinkku-uupumus, sosiaalisten suhteiden uupumus,  urheilu-uupumus, vapaa-ajan uupumus, terveysuupumus, jne. Nämä kaikki voivat vaikuttaa siihen miten jaksat olla myös työssä. Näitä sitten asiakkaiden kanssa pohditaan, kun ihminen tulee vastaanotolle ns. työuupuneena.

Palautuminen

Oivallus siitä, mikä on väsymyksen, jaksamisen ja uupumuksen kokonaiskuva, auttaa palautumisen taitojen löytämisessä. Oikeastaan niiden keskittämisessä oikealle kohdalleen. Työ jatkuu, sitä tulee säännöllisesti päivittäinen määrä. Niin kauan kun olet töissä. Suhde siihen kuinka toimit itsesi kanssa onkin merkittävää. Silloin kurkistus omaan historiaan, toimintamalleihin, hermoston toimintaan, uskomuksiin, arvoihin, tekoihin, tunteisiin ja ajatuksiin on paikallaan. Avain olet sinä itse ja se on hyvin lohduttavaa❤️

Mikä on olemisen tilasi?

Keskiviikko 24.3.2021 klo 12:46 - Ullla Ollikkala

 


♥️  

Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys

Torstai 18.3.2021 klo 20:56 - Ulla

Palautumispoli

Perjantai 26.2.2021 klo 11:00 - Ulla

.

Kaiken jälkeen, kun palaamme uuteen normaaliin, olisimmeko oivaltaneet pysähtyneisyydestä jotain tärkeää. Pysähtyminen on monelle tarkoittanut paikallaan olemista, kotiin rauhoittumista, rajattua matkailua, monesta aiemmin itselleen oikeutetusta  itsestäänselvyydestä luopumista. Yhteisen hyväksi on ollut laitettava "minäegon" tarpeet taka-alalle ja opeteltava yhteisen hyvän löytämistä. Toisiin se on sattunut kovempaa, toiset ovat oivaltaneet tässä uudenlaisen elämäntavan. Jopa sitä ympäristöä ja luontoa kunnioittavan tavan toimia. Osa tietysti kulkee edelleen minä-tarpeet etusijalla.

Pohdin sitä, että elämä ennen tätä ilmiötä oli voimavaroja kuluttavaa. Vaatimukset kasvoivat yksilöä kohtaan työ- ja yksityiselämässä. Elämässä kilpailu saavutusten ja osaamisen alueella kiihtyi jatkuvasti. Kuorma kasvoi, työelämä ja vapaa-aika kuormittivat, ihminen ei palautunut. Teimme PalautumiskouluPRO.ssa Suomen paikkakunnille kiertueen ja puhuimme palautumisesta, koska sen tarve oli suuri. Vastaus oli jo silloin, että jaksamisen äärirajoilla kuljetaan. Jonkin asian täytyy muuttua, että tätä toimintaa pystyy jatkamaan. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi terveydenhoito, tilanne on nyt räjähdysherkkä. Kuormitusta on fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin aiempaa enemmän. 

Palautumispolille ajoissa

Tämä pysähtymisen tarpeen huomaaminen voitaisiin kääntää voimaksi. Otsikkoni on nimeltään ”palautumispoli”. Tarkoitan tällä sitä, että toivoisin, että paljon varhaisemmassa vaiheessa voisimme tehdä muutoksia. Ennakoivasti hakeutua ”palautumispolin” vastaanotolle ja purkaa niin kehon kuin mielenkin, joko yli- tai alikuormitusta. ”Palutumispolille” voisi tulla, kun ensimmäiset merkit siitä, että kuorma on suurempi kuin voimavarat tulisivat näkyville. Merkkeinä, kun on meille niin tutut; unen häiriöt, virkeyden lasku, keskittymisen vaikeudet, muistihäiriöt, tapaturma-alttius ja epämääräiset kivut. Silloin, kun ihminen on hädissään itsensä kanssa, tarve on löytää turvallisuutta. Turvallisuutta tuovat sitten taidot, joilla osaisi säädellä omaa tilaansa. Silloin, kun ihmisen turvallisuuden tunne ja voimat palaavat, toipuminen käynnistyy. Kyky uskoa itseensä palautuu. 

.

Jokin on jo muuttunut

Käytännössä teen itse jo tätä ”palautumispoli” työtä. Olen  pystynyt tekemään asiakastyötäni tämän erityistilan aikana. Asiakkaina on edelleen  ollut stressaantuneita, etätyöhön turhautuneita, edelleen kipuilevia ihmisiä, mikään ei oikein siinä ole muuttunut.  Jokin on kuitenkin toisin. Nyt ihmisillä on aikaa keskittyä itseensä ja omaan elämänsä ja tapojensa havaitsemiseen ja kuuntelmiseen. Elämästä on karsiutunut paljon suorittavaa toimintaa, työstä ja vapaa-ajasta, että tilaa uudelle tavalle elää on jo  tullut. Osa on jo hyvällä uudella polulla.

Tärkeää on ollut myös sen huomaaminen, miten paljon kaipaamme toista ihmistä, vuorovaikutusta  ja läheisyyttä, jopa ihmisjoukkoja ympärillemme. Ihan niin paljon, että sen puute koetaan huonovointisuutena, ärtyisyytenä, alivireytenä ja tuskallisuutena. Tarvitsemme elääksemme tuntevan vuorovaikutuksen kohtaamista ja kosketusta. Edelleen.