Taistele-pakene-jähmety-lamaannu ja miellytä

Lauantai 11.9.2021 - Ulla Ollikkala

Kuva: Ulla

Löysin postistani viestin ja kysymyksen olenko postannut aiheesta taistelu- pako-lamaantuminen”. Kelasin yli neljän vuoden kirjoitukset ja aihetta olen toki sivunnut, mutta tapani on kääntää asioita aina kohti palautumista, joten aivan  suoraa tekstiä aiheeseen ei löytynyt. Tässä avaan omin ajatuksin aihetta, lopussa tukeudun aiempaan julkaisemaani tekstiin ja alan kirjallisuuteen. Lähde löytyy tekstin lopusta.

Kuva on Tampereen tunnelista, joka mielestäni kuvaa tätä tilaa, mitä meissä tapahtuu, melko  hyvin. Joudumme ikäänkuin tunneliin, jossa on mahdollisuus ulospääsyyn, jos vain ehdit!

Pohdintaa

Nyt tähän pyydettyyn aiheeseen keskittyessä ja sitä pohtiessa  on huomioitava ihmisen kokema kuormitus. Kuormittuminen on  luonnollinen taoahtuma, joka elimistössä käynnistyy,  vain erilaiset mittasuhteet saavat aikaa erilaisia rekatioita kehossa ja mielessä. Kokemus, joka ihmiselle tapahtuu kuormittumisen  (uhan) laadusta riippuen, laukaisee hermoston  reaktion, joka on hyvin alkukantainen, joskus jopa primäärireaktio, vailla hallintaa tai säätelyä.  Reaktiohan perustuu HPA -akselin ja SAS- akselin toiminnalle. Molemmat vastaavat kuormittuneisuuden ( uhka, pelko)  tilaan tuottamalla adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia elimistöön. Varmasti hyvin tuttuja asioita sinulle, joka olet ollut joskus kuormittunut. Tai sinulle jolla on jokin mittari käytössäsi.

No niin, taistele reaktio syntyy ja keho kertoo valmiudesta toimia ja puolustaa omaa itseään, ja henkeään. Tämä voi tapahtua salamannopeasti uhkaa vasten tai sitten hieman hitaammin, uhkan laadusta riippuen. Olet vastakkain vanhanaikaisen ”taistele tai kuolet” mallin kanssa.  Pakene reaktio saa sinut sitten juoksemaan uhkaa pakoon päinvastaiseen suuntaan. Tämä kaikki on toimintaa ja siihen kuuluu mahdollisuus liikkeeseen. Johonkin tälle alueelle sijoittuu miellyttämisen malli, jota en tässä sen tarkemmin kuvaa. Ongelmia alkaakin tulla, jos liike ei toteudu. Seurauksena on liikkumattomaksi jähmettyminen ja liikkumattomuuden  tila puolustautua ja sitten seurauksena on lopulta täysi lamaantuminen, liike sammuu. Kaikki mallit ovat osa puolustautumis järjestelmää uhkaa vastaan ja  ne siis suojelevat elämää. Edelleen kaikki on hyvin, kun järjestelmä palautuu takaisin optimaaliseen tilaansa. Ongelmat syntyvät kun palautuminen ei onnistukkaan, vaan tämä tai osa näistä - taistele, pakene, jähmety, miellytä, lamaannu,  järjestelmästä  jää aktiiviseksi. Syitä tälle voi olla yhtä paljon, kuin sosiaalisia uhkia ympäristöstä löytyy, muiden uhkien lisäksi. 

Fysiologisesti tässä tilassa ensin sydän toimii nopealla sykkeellä ja pumppaa verta raajoihin taistelun ja paon onnistumiseksi. Tarkkaavaisuus keskittyy taistelun kohteeseen tai pakoreitin suuntaan ja laajempi havaitsemisen tila väistyy. Hengitys nopeutuu. Silloin kun nämä eivät tuota tulosta ja estyvät seuraa  lamaantuminen ja liikkumattomuus. Näistä syntyy traumaattisia kokemuksia, jotka saattavat olla hyvinkin vahvasti kehomuistoissa ja estävät palautumisen  prosessin käynnistymisen.

Trauma ja palautuminen

Olen aiemmin kirjoittanut, että palautumisella on myös syvempiä merkityksiä. Aiheen, nimeltä trauma, noustessa yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen arkikielessä, on hyvä ymmärtää, mitä tarkoittaa palautuminen ja trauman yhteys. Palautuminen saa jälleen eri merkityksen tässä asiayhteydessä, kuin pelkkä kuormituksesta palautuminen, liikunnasta palautuminen, työssä palautuminen jne. Nykytiedon mukaan olemme lähes  jokainen läpikäyneet, jollain tasolla, jonkin haavoittuvuuden (trauman) kokemuksen. Osa ei ole edes kunnolla selvinnyt näistä kokemuksista. Osalla se on vielä tietoisuuden kosketusta vailla. 

Palautuminen liittyy myös traumaan. Palautuminen on osa puolustusreaktion vaiheita, mutta ei kuulu puolustusreaktioiden piiriin. Nämä salamannopeasti aktivoituvat reaktiot ja  järjestelmät ovat  vaistomaisesti toiminnassa. Puolustusreaktion eri vaiheet riippuvat olosuhteista, tapahtumasta ja yksilön voimavaroista. Nämä vaiheet liittyvät oleellisesti ihmisen vireystiloihin. Ensin ihminen on kuitenkin orientoitunut vallitsevaan tilanteeseen ja sen jälkeen tapahtuu, nämä  kaikki tai joitain, seuraavia asioita: merkittävä muutos vireydessä, orientoitumisrefleksi voimistuu, kiintymisen ja sosiaalisen sitoutumisen järjestelmät aktivoituvat, liikkeen aikaansaavat puolustusjärjestelmät aktivoituvat, liikkumattomuuden järjestelmät käynnistyvät, palautuminen toteutuu, lopuksi tapahtuu yhdistäminen. (Odgen, ym. 2009)

Nämä kaikki siis liittyvät vireystilaan. Saatoit huomata, että vaihtelut olivat yli- ja alivireyttä. Kuormittuminen  kehossa ja mielessä  saattaa silloin koskettaa näitä molempia järjestelmiä ja jokaista puolustusreaktiota. Kertaluontoisena voimakkaana tapahtumana tai pitkään jatkuvana tapahtumana.

Palautuminen  traumatapahtumassa

Palautuminen tapahtuu, kun uhkaava tilanne on ohitse. Sen vuoksi palautuminen ei kuulu puolustusreaktioihin -  se poikkeaa kuitenkin arkitoiminnoista (Odgen, ym. 2009.)

Fysiologinen palautuminen tapahtuu, kun vireystila lähestyy sopivaa perustasoa. Puolustusjärjestelmät  kytkeytyvät pois päältä. Sympaattisen reaktion ollessa kyseessä esim.  jännitys ja sykkeen kohoaminen, vaimenevat. Sympaattisen hermoston tilan laukeaminen voi tapahtua myös hallitsemattomana vapinana. (Levine, 1997). Ihmisellä tärinään saattaa liittyä emotionaalinen tila -  tarve itkeä. Sosiaalisen liittymisen tarpeet saattavat aktivoitua. Ihmisellä on silloin tarve puhua tapahtumasta. Tähän tapahtumaan liittyy silloin kiintymyksen, turvallisuuden ja luottamuksen tunne.  

Parasympaattisen puolustuksen tilassa vireystila kohoaa alivireydestä kohti perustasoa. Silloin, kun trauma tapahtumaan liittyvät sekä yli- , että alivireys, toiminta palautuu energian purkamisen kautta.(Odgen, ym. 2009)

Fysiologinen ja psykologinen palautuminen vaaditaan toipumiseksi trauman kokemisen jälkeen. Palautumisessa huomio siirtyy loukkaantumiseen (kipu, kokemus, tunne), ja aloitetaan toipuminen ja vaurioiden korjaaminen lepotilassa. Uhkatilanteen väistyessä kipujärjestelmät toimivat jälleen aktiivisesti. (Esim.onnettomuus). Silloin, kun tätä levon ja palautumisen vaihetta ei päästä toteuttamaan loppuun saakka, syntyy kroonistuminen. Tapahtuma on suljettu pois kehon ja mielen muistoista. Tilanne saattaa tuottaa häpeän tuntemusta, joka vuosi se suljetaan pois mielestä.  Tapahtumasta ei silloin myöskään kerrota. ( Seurauksena esim.väsymys,uupumus). Kyvyttömyys viedä palautumisvaihetta päätökseen saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Olet varmasti jo huomannut palautumisen aivan samat prosessit, kuin esimerkiksi kuormittuneisuuden ollessa kysymyksessä. Minkä vuoksi tästä kirjoitan on se, että kun kuormittuminen, vaikka työelämässä tai perheessä tapahtuu, niin keskeneräiset tiedostamattomat prosessit voivat aktivoitua. Ne syvät juuret ihmisen kokemusmaailmassa nousevat esille ja siitä on seurauksen OLO.  Olo on ilmiö, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat eri palvelujen pariin. Olo on se jäsentymätön tila, johon liittyy kokemus epämiellyttävyydestä. Tätä taustaa vasten ymmärrät ehkä omiakin  olojasi paremmin. Harvemmin hyvään oloon haetaan apuja:)

Palautumisohjelmat koulutuksessa ja niiden merkitys kokemuksista palautumisessa

Aikoinaan kun kehitin palautumisohjelmat (alkaen 2003), niiden ajatus oli lempeästi tietynlaisella liikkeellä irrottautua, niin sympaattisen,  kuin puolustavan parasympaaattisenkin tilan, päälle jääneistä rakennelmista. Ohjasin itse  näitä ohjelmia  lähes kymmenen vuotta osana koulutusta. Saamani kokemus reagoinnista oli hyvin laajaa.  Nykytieto on tuonut, tähän kehon kohtaamisen tapaan, vain lisää vahvistusta polyvagaalisen teorian valossa  ja siihen liittyvien aivohermojen toiminnan ymmärtämisen myötä. Aiemmasta tekstistä huomaat, että molemmissa vireyssuunnissa, ”tietynlainen” liike on avainasemassa. Palautumisohjelmissa on monta erilaista tapaa, jotka tukevat tätä palauttavaa työskentelyä. Vähitellen ollaan tiedostamassa  näitä asioita yhä enemmän. Ymmärretään jo se, että kehon vapautumiseen tarvitaan muuta, kuin suorittavaa liikettä ja hengitystä.. En tiedä onko nyt myös ohjelmien syvemmälle oivaltamiselle tullut aika?  Uskon niin, koska tässä erään traumakoulutuksessa mukana olleen kollegan ja valmistuneen palautumisohjaajan huomio. ”Traumakoulutus syvensi aiemmin opittua ja koettua. Pohdinta vei useasti Palautumiskoulutuksen hetkiin ja vahvisti kokemaani liikeohjelmissa : kehon kautta tapahtuvaa luonnollista prosessia”

Lähteet kirjasta Trauma ja Keho.

terveisin Ulla

Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

-itselleni-sellainen-aiti/

Lomalla

Maanantai 19.7.2021 klo 11:41 - Ulla

Kuva: Ilpo-koira istahti hetkeksi laudalle, ihan omaehtoisesti. Oli käynyt juuri vilvoittelemassa. Kuuma aurinko ei sovi koirille, joten sen vuoksi matka ei jatkunut laineille hänen kanssa.

Loma

Tämä aika on ollut toisille mitä parhainta ja toisille mitä vaikeinta aikaa. Siis loma-aika. Niille, joilla kuormitus on ollut jatkuvaa ja taidot päivittäiseen palautumiseen heikot, saattavat kokea, että on löydettävä ensin lomamoodi. Luen siitä usein kertomuksia, että ensimmäinen viikko lomasta meni nukkuen ja etsien aktiivisuutta tehdä mitään. Kuulostaako tutulta? Kysymys voi olla juuri siitä, että olet unohtanut arjessasi tuottaaa itsellesi hermostollisella ja mielen  tasolla rauhaa ja turvallisuutta. Ilman näitä asioitahan ei palautuminen toteudu.

Mainitsin aiemmin, että tämä liittyy palautumisen taitoihin. Ihminen, joka oivaltaa palautumisen osaksi jokaista elämänsä tuntia, voi paremmin läpi vuoden. Lomalle siirtyminen ei siten vaadi enää mitään erityisiä toimintoja. Ihminen vain toteuttaa siirtymisen vähemmän aikataulutettuun aikaan. Pohdimme tätä samaa aihetta yhteisessä palautumisen Podcastissamme, johon linkki tässä: https://www.spreaker.com/episode/45526634

Loman tarkoitus

Tarkoitus lomalla on se, että ihminen toimii lomalla omalla ajalla ja omilla ehdoillaan. Tai näin sen pitäisi olla. Usein vain käy niin, että oma itse jää perheen, lasten tai vanhempien hoitamisen ja huoltamisen  alle. Pohdin siirtolapuutarhalla ystäväni kanssa, juuri eilen, tätä asiaa. Kuinka elämässä on tartuttava aina hetkiin, kun mitään erityistä ei edellä mainituilla alueilla ole meneillään. Siis jälleen jokaiseen tuntiin, itsen palautumisessa. Elämästä tulee silloin arkisuudessaan hyvin merkityksellistä. Tässäkin hetkessä nautin juuri siitä, että olen juonut aamukahvin ja istun kirjoittamassa palautumisen blogia lomasta. Nauttien ilolla elämästä. Meneillään on tälläkin hetkellä henkilökohtaisessa elämässä monia kuormittavia ja raskaista  asioita, mutta hetket olla, ovat edelleen ainutlaatuisia. Niitä ei voi mikään tai kukaan viedä itseltä.

Energinen palautuminen

Energinen oleminen on itselle myös palautumista. Tällä tarkoitan sitä, että koen suunnattomasti mielihyvää siitä, että voin tehdä asioita, vaikka yhteisön hyväksi. Olen mukana siirtolapuutarhani huvitoiminnassa, joka irrottaa mielen loistavasti ajatuksissa askartelusta. Palkintona on mielihyvä. Toinen energinen oleminen on liittynyt liikuntaan eli suppailuun. Olla luonnon sisässä, lipuen ja liukuen siinä parhaiten palauttavassa  ympäristössä. 

Itsellä loma jatkuu edellen aikataulut unohtaen ja sitten tämä tila muuttuu jossain vaiheessa aikatauluihin ja työhön. Edelleen palautumisen ehdoilla. 

Miten sinulla?

Olemisen pyhyys

Tiistai 13.7.2021 klo 9:38 - Ulla

Kuva: Ulla

Tässä kirjoituksessa kerron itse kokemastani rauhan ja rentouden tilasta. Haluan jakaa nämä ajatukset myös kanssasi, ehkä tunnet samoja ajatuksia  ja koet samoja kokemuksia.

Puhtaasti energisiä olemisen hetkiä

Kesän lämpötilat ovat sallineet runsaasti oleilua. Harrastan sitä muutenkin, koska joutilaisuuden tila on minulle  luontaisesti helppoa. Yli kaiken pidän päiväunista ja tietysti sitten tietoisesti rentoutumisen tilasta. Jotkut voivat kutsua näitä rauhoittumisen hetkiä meditoinniksi tai mietiskelyksi, kaikki käy, itselle ne ovat pelkästään puhtaan energisiä olemisen tilan hetkiä, siis miettimättömyyttä. 

Lue lisää aiemmasta aiheeseen liittyvästä blogistani 2017. https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/07/16/20076

Rentoutumisen pyhä tila

Rentoutuminen on ollut osa elämääni yli 30 vuoden ajan, sen vuoksi se ei tarvitse mitään erityistä aikaa, paikkaa tai erityisen tilan ottamista. Olen ihastunut rentoutumiseen jo yhdeksänkymmentä luvun alussa ollessani kuntohoitajana fysioterapissa  ja olen itsekin opettanut sitä  muille vuosikymmenen ajan. Olen myös keho-ja rentotusterapeutti, joka tarkoittaa rentoutumisessa tapaa, joka sallii pelkän olemisen, tiedostamisen tilan,  oleminen juuri hetken tilassa, vapauden olla myös ilman rentoutta, juuri sellaisen kuin on hetkessään. Ei siis autogeenisiä, progressiivisiä tai sovellettuja keinoja.

Rentoutumisen hetkissä kokee oivalluksia, näkee asioita toisella tavalla, matkailee mieleen ja ulos mielestä. Ulos mielestä matkaaminen tuottaa mielenkiintoisimmat kokemukset. Tunnistatko sen, kuinka näet koko maailman-maailman mittakaavassa, tai näet maailman avaruudellisen hahmottamisen kautta. Silloin oma osuus maailmassa kutistuu ja muuttuu hyvinpieneksi "atomiosaksi". Olemassa olon merkitys muuttuu ja se muuttuu osaksi kaikkea ympärillä olevaa.

Viimeksi makoilin tällaisessa tilassa kotijärven maisemisssa. Koin, että yhteys ympäristöön oli voimakkaampi kuin aiemmin. Tiedätkö sen tunteen, kun havaitset ympäristön eri tavoin, tavalla jotka kutsutaan havaitsemisen syvemmäksi ilmiöksi. Ympäristömmehän koostuu elektroneista, protoneista ja neuroneista, eli valtavasta määrästa sähköenergiaa,  ja me  kaikki koostumme näistä rakennelmista. Ihmiset, eläimet, elävä ja tieteen mukaan myös ns. kuollut materiaali. Rentouden tilassa, sen lisäksi, että havaitset, myös tunnet sen syvän yhteyden tähän ympäristöön. Nämä hetket ovat huikeita olemisen tiloja, olet yhtä sen ympäristön kaikkeuden kanssa, joka on olemassa.

Nykyisin rentoudun myös upouudella suplaudallani, makoillen selälläni järven sylissä. Huikeinta oli auringonlasku viime viikolla tällä tavoin. Luonnon sylissä, pienten aaltojen keinutukessa on jotain suurta pyhyyttä, joka liikuttaa mieltäni. 

Lapsena otin usein veneen ja annoin aaltojen viedä itseäni järven selälle ja koin aivan samoja tunteita. Palasin siis vanhaan kokemukseeni, jonka olin hetkeksi unohtanut. Lapsena en ymmärtänyt sen kokemisen tilan pyhyyttä, vaan pelkän olemisen tilan. Olen aivan lapsesta lähtien nauttinut itsekseni ja yksin olemista suunnattomasti.

Ajattomuuden tila

Ohjaan alkumatkaa tähän kokemukseen myös koulutuksessa, silloin kun se tulee mahdollisuutena mieleen. Viimeksi eräällä luonto jaksolla. Ajan voi sivuuttaa ja nähdä itsensä olemisen tilassa. Todellisessa läsnä olemisen kokemuksessa  ilman harjoitusta ja suorittamista ja ilman mitään metodia. Olemista ja ajattomuutta itsessään ei voi sivuuttaa, silloin kun sen syvyyden löytää, silloin havaitsee ympäristöä, ihmisiä, koko maailmaa hieman toisin. Puhtaassa energiassa on pelkästään hyviä asioita. 

Miten rakennan kestävää hyvinvointia?

Keskiviikko 7.7.2021 klo 20:53 - Ulla

Kuva: Ulla

Olet ehkä huomannut seuraavan asian. Tai kokenut lukemattoman monia yrityksiä. Siis, olet pyrkinyt kohentamaan  elämänlaatuasi, parantamaan hyvinvointiasi ja koettanut muuttaa vanhoja tottumuksiasi. Niitä kutsutaan jopa elämäntaparemonteiksi. Ainakin jokaisen pidemmän juhlapyhän ja loman jälkeen kallistat ajatukset tähän suuntaan. Myös vuodenvaihteen jälkeinen aika on suosittu ajanjakso parempaan elämään. Uskon, että hyvin harva on välttynyt tältä ajattelulta. Mediassa voit havaita aiheeseen liittyviä artikkeleita, tarjolla on myös elämäntaparemontin tukea ja ohjausta. Tulokset ovatkin sitten aika vaihtelevia. Onko tuttua?

Koulutin aikoinaan yli kymmen vuotta kehoterapian alueella eri ikäisiä ja eri ammattitaustoista tulevia ihmisiä. Se, mitä usein havaitsin, reilun vuoden koulutusjakosissa, oli ihmisten hyvinvoinnin parantuminen, olemuksen muuttuminen, painon tasapainottuminen, myös suhde omaan itseen parantui. Myös ihmissuhteissa  tapahtui muutoksia, sekä erojen, että uuden kukoistuksen löytymiseen vanhassa suhteessa. Pohdin näitä ja mietin mitä ihmettä ihmisissä tapahtui. Viime aikona olen opiskellut ja oivaltanut uusia asiayhteyksiä.

Mitä meissä tapahtuu?

Oletko tietoinen siitä, missä syklissä  elät elämäsi eri asioita. Oletko mahdollisesti hyvinvoinnin toiminnassasi vasta valmiusvaiheessa, jossa eletty elämä ja opitut mallit estävät etenemistä kohti tavoitettasi eli muutosta. Oletko ehkä jäänyt jumiin tähän vaiheeseen, ja vanhat tavat estävät siirtymistä käynnistymisvaiheeseen.  

Oletko tietoinen, että myös kiintymyssuhdemallisi vaikuttavaa tähän asiaan. Aivan, varhaishistoriasi vaikuttaa tässä nykyhetkessä. Saatat olla suuntaamassa kohti valmiusvaihetta, mutta turvattomuus, luottamus omiin kykyihin, tuen puute ja pettymyksen tuntemuksesi, vanhalta kokemuspohjalta estävät edistymisesi. Kehosi supistuu, mielesi askartelee jossain ulospääsyssä, on se mikä tahansa - usein paluu vanhaan malliin. Olisitko uskonut,  että olemme jälleen näissä asioissa, vaikka puhutaan vain hyvinvoinnin malleista  tai elämäntapamuutoksista. Tai vaikka palautumisen mallin  toteutumisesta elämässäsi!

Toimintajärjestelmiimme vaikuttaa aina kiintymyssuhdejärjestelmä. Pohja ihmisen toiminnalle on turva-turvattomuus, laajentuminen-supistumien,  kohtaaminen-puolustauminen. Tältä pohjalta sitten saatat olla elämäntapamuutoksessa kulkemassa kohti puolustatumista, supistumista ja turvattomuutta. Ne ovat aina kokemus, ei ajatus! 

Kokemus näistä kehon ja mielen toiminnoista onkin sitten aikamoinen este muutokselle. Onko siis mikään ihme, että mitään seuraavia syklin vaiheita ei ole päässyt toteutumaan ja siten toivottu elämäntapamuutos on estynyt. Myös muutosta ja kulkua tukevan ohjaajan, on hyvä ymmärtää mitä vaihetta ihminen käy läpi ja kunnioittaa sitä ja sen rytmiä.  

Näiden lisäksi syklisiä vaiheita on muitakin, mutta tässä edellä oli malli, joka aktivoituu, kun elämäntapamuutokset eivät toteudu. Tämän lisäksi vielä hieman kevyempänä esteenä  seuraava. Oletko arvioinut omaa tavoitettasi suhteessa arvomaailmaasi ja periaatteisiisi. Nämä saattavat muuttua elämäsi varrella, mutta niitä on joka tapauksessa tarkasteltava suhteessa tehtäviin muutoksiin. Arvojen ollessa ristiriidassa tekojen kanssa,  kamppailet itsesi kanssa, matkan varrella rakentuneita arvopohjia vasten. 

Pohdin, miksi kehoterapian koulutuksessa ihmiset sitten muuttuivat. Ensinnä siihen vaikutti ihmisten  uteliaisuus, kyky toimia kehon kautta, lupa heittäytyä turvallisessa ympäristössä kokemaan uutta. Toimimaan toisella tapaa kuin on aiemmin toiminut. Suostuminen hengittämään vapaasti, rentoutumaan, liikuttamaan kehoaan luonnollisen liikkeen avulla. Ihmiset ikään kuin lopettivat elämänsä suorittamisen ja uskaltautuivat elämisen leikkiin. Tähän liittyy myös kehon kuuntelu ja sen viestien todesta ottaminen. 

Ajattele

Ajattelepa sitä, että voisit suhtautua  itsekin  muutokseen uteliaasti, kuin lapsi,  leikin lailla. Valitsisit vain vapaan elämän.

Normaali toiminta

Keskiviikko 26.5.2021 klo 7:54 - Ulla Ollikkala

🍀

Normaali toiminta 

Normaali toiminta on siis opittu malli toimia. Normaalin pohdinnassa voi sitten hyödyntää aiempaa ja miettiä onko oma toiminta normaalia vai onko sitä tullut jumiuduttua  vanhoihin tapoihinsa. Mitä tapahtuisi ja miltä tuntuisi, jos aiemmin mainittuja toimintamalleja lähtisi muuttamaan? Varsinkin silloin, kun oma normaali toiminta alkaa tuntumaan ahdistavalta, kannattaa pysähtyä ja miettiä mitä on tekemässä. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Joskus opittu toimintamalli, se normaali, tuo hetken mielihyvän ja jopa innostuksen/ jännityksen tunteen. Tämä tuo tietysti ensin mielihyvää. Jos seurauksena on kuitenkin jossain vaiheessa toimintaa huono ”olo”, kannattaa omaa toimintaa lähteä  tarkastella hieman syvemmin.

Lohduttavaa on se, että toimintamallejaan  voi tarpeen mukaan muuttaa. Et ole syntynyt tietyllä mallilla koodattuna. Työssäni olen huomannut, tämänkin asian parissa työskennellessä, kuinka vapauttavaa ihmiselle, jotka sitä haluavat, on luopua haitallisista toimintamalleistaan. Tilalle tulee vapautta, rentoutta ja tietysti palautumista siihen tilaan, jossa on mukava olla ja elää.

Tasapainon kaipuu

Sunnuntai 25.4.2021 klo 10:31 - Ulla Ollikkala

Vahvuuttako?

Tiistai 6.4.2021 klo 11:33 - Ulla Ollikkala

Olen viime aikoina pohtinut vahvuutta. Sitä mitä meiltä odotetaan ja toivotaan. Tässä hetkessä se on vain korostunut. Pitää jaksaa. Se on myös  tuttu sana liittyen tekemiseen, vaikka liikunnassa; jaksaa, jaksaa, jaksaa! Nykyisin tuntuu, että sen vaatimus  on siirtynyt  työelämäänkin. Saat ehkä kiinni siitä, miltä jaksamisen vääristymä tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Kuormitustahan se aiheuttaa! Sitä hermoston jatkuvaa valppaustilaa.

Illuusio vahvuudesta

Sitten on asia, joka vahvuudessa on todella kuluttavaa. Se on vahvuuteen sairastuminen. Miten siihen voi sitten sairastua? Rakennelmat saattavat syntyä  jälleen varhaisessa vaiheessa ihmisen elämän historiaa. Riippuen siitä mikä on ollut synnynnäinen temperamentti ja sitten asemasi perheyhteisössä. Sieltä saakka mallisi on voinut olla muiden auttaminen, muista huolehtiminen tai  muiden johtaminen omaan haluamaasi suuntaan. 

Muiden auttaminen kielii empatiasta ja sympatiasta ja muiden johtamisessa saattaa piillä myös  vallan käytön elementtejä.  Empaattinen ihminen kuluttaa voimiaan unohtamalla itseänsä, muiden laittamisella etusijalle. On siis sairastunut auttajan, parantajan ja ohjaamisen valtaan. Ilman minua muut eivät pärjää.  Valtaan sairastunut kuluttaa itsensä sillä, että ei pyydä itselleen apua, koska ei mielestään tarvitse mitään. Tähän jaksamisen valtaan sairastunut on vaativa myös toisia kohtaan, yhtä armoton kuin itselleenkin. Valtaan sairastuneen suurin pelko saattaa olla heikkouden kohtaaminen itsessään. Vahva kuvittelee myös olevansa voimassaan hyväntekijä toisia kohtaan. 

Nämä molemmat mallit ovat aktiivisia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja myös vuorovaikutuksessa itsen kanssa. Pohdin myös, onko molempien toimintojen ohjaava tunne häpeä. Mitä sinulle tulee mieleen?

Tasapaino suhteessa itseen ja muihin

Toiminnan pohjalla on temperamentti. Melko vakaalla pohjalla oleva temperamentti on joukko synnynnäisiä valmiuksia ja reaktioita.( joustavuus, ärtyisyys, sosiaalisuus, aktiivisuus, keskittymiskyky, taipumus mielihyvään/pahaan, rytmisyys). Nämä on helposti havaittavia piirteitä toisessa ihmisessä. Tälle pohjalle sitten rakentuu persoonallisuuden erilaisia piirteitä. Kasvatus on se tekijä joka muovaa temperamentin pohjalta ihmisen persoonallisuuden.

Tasapainon löytyminen omaan toimintaan, myös tuossa  vahvuus asiassa,  voi löytyä itsensä ja persoonansa ymmärtämisestä. Persoonansa ymmärtäminen auttaa siinä, kuinka käsittelet kuormitusta. Siihen perustuu myös myötätunnon avautuminen itseä ja muita kohti. Voit aloittaa kysymällä, kuinka hyväntahtoinen olet itseäsi kohtaan?

Olen lukenut aikoinaan kirjoja Myötätunnon tie ja Myötätuntoinen mieli. Poimin sieltä  hieman pohdittavaa sinulle.. Näiden kirjojen viesti on seuraava suhteessa persoonallisuuteen. ”Persoonallisuutemme on rakentunut enemmänkin selviytymiseen, kuin onnellisuuden tarpeiden ympärille. Voit siis olla varma, että jotkin persoonallisuuden piirteet ovat ristiriidassa hyvinvointisi ja rakastavan asenteen kanssa. Sillä, kukaan ei ole täydellinen.”

Oletko suhteessa myötätuntoon:

Huolehtija. Toinen tarvitsee sitä minua enemmän.

Intellektuelli. Tämä on liian hempeätä minulle.

Perfektionisti. Myötätunto itseä kohtaan on liian vähäistä, ei tarpeeksi hyvää.

Individualisti. Tunteitten tutkiminen on vaikeaa, niiden jakaminen on vaikeaa.

Selviytyjä. En tarvitse huomiota. En tarvitse välittämistä. 

Työjuhta. En löydä aikaa itselleni toteuttaa myötätuntoa.

Perhonen. Väsyn nopeasti tähän asiaan.

Ulkopuolinen. En sovi joukkoon.

Kelluja. Olen hyvä lillumaan hetkessä ja olen virran vietävissä.

Moralisti. Tuohdun mielestäni huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Ekstrovertti ja introvertti. Nautin sisäisestä elämästäni/ olen mieluummin muiden seurassa.

Uupumusparkaisu

Tiistai 30.3.2021 klo 10:34 - Ulla

🍀

Tutkitaanpa hieman aihetta, joka on ollut viime aikoina puheenaiheena. Työssäni kohtaan tätä uupumusasiaa viikottain. Mitä uupumuksen määritelmä sitten pitää sisällään?

”Tavallisesti uupumus on seurausta voimakkaasta henkisestä tai fyysisestä rasituksesta. Se on terve kehon reaktio joka viestii ihmiselle levon tarpeesta. Uupumus yleensä poistuu lepäämällä, kehon ja mielen palautuessa.

Jos uupumuksen tunne pitkittyy, on se todennäköisesti merkki levon ja rasituksen epätasapainosta. Tällöin kannattaa tarkastella, löytyykö arjesta työn ja vapaa-ajan tekemisten vastapainoksi riittävä määrä lepoa.

Pitkään jatkunut uupumus voi olla esimerkiksi masennuksen oire. Tällöin tunne ei tyypillisesti poistu lepoa lisäämällä. Masennuksen asianmukainen hoito auttaa yleensä myös uupumuksen tunteeseen. Myös työuupumukseen liittyy kokonaisvaltaista ja jatkuvaa väsymystä, joka ei lievity vapaa-aikana.”

(mielenterveystalo.fi)

Uupumuslajit

Uupumus on siis  hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma. Ihmisen voimat ja kokemukset  suhteessa  kuormaan, suhteessa elämänhistoriaan, traumoihin  ja kokemuksiin aktivoituvat. Uupumuksesta puhtuaan ehkä useimmin työuupumuksena. Listaan voisi lisätä mielestäni seuraavat, kun kerran ihmisen kuormittuneisuudesta ja kokonaisuudesta puhutaan: perheuupumus, lapsiuupumus, lähisuhdeuupumus, harrastusuupumus, ystäväuupumus, opiskelu-uupumus, sinkku-uupumus, sosiaalisten suhteiden uupumus,  urheilu-uupumus, vapaa-ajan uupumus, terveysuupumus, jne. Nämä kaikki voivat vaikuttaa siihen miten jaksat olla myös työssä. Näitä sitten asiakkaiden kanssa pohditaan, kun ihminen tulee vastaanotolle ns. työuupuneena.

Palautuminen

Oivallus siitä, mikä on väsymyksen, jaksamisen ja uupumuksen kokonaiskuva, auttaa palautumisen taitojen löytämisessä. Oikeastaan niiden keskittämisessä oikealle kohdalleen. Työ jatkuu, sitä tulee säännöllisesti päivittäinen määrä. Niin kauan kun olet töissä. Suhde siihen kuinka toimit itsesi kanssa onkin merkittävää. Silloin kurkistus omaan historiaan, toimintamalleihin, hermoston toimintaan, uskomuksiin, arvoihin, tekoihin, tunteisiin ja ajatuksiin on paikallaan. Avain olet sinä itse ja se on hyvin lohduttavaa❤️

Mikä on olemisen tilasi?

Keskiviikko 24.3.2021 klo 12:46 - Ullla Ollikkala

 


♥️  

Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys

Torstai 18.3.2021 klo 20:56 - Ulla

Palautumispoli

Perjantai 26.2.2021 klo 11:00 - Ulla

.

Kaiken jälkeen, kun palaamme uuteen normaaliin, olisimmeko oivaltaneet pysähtyneisyydestä jotain tärkeää. Pysähtyminen on monelle tarkoittanut paikallaan olemista, kotiin rauhoittumista, rajattua matkailua, monesta aiemmin itselleen oikeutetusta  itsestäänselvyydestä luopumista. Yhteisen hyväksi on ollut laitettava "minäegon" tarpeet taka-alalle ja opeteltava yhteisen hyvän löytämistä. Toisiin se on sattunut kovempaa, toiset ovat oivaltaneet tässä uudenlaisen elämäntavan. Jopa sitä ympäristöä ja luontoa kunnioittavan tavan toimia. Osa tietysti kulkee edelleen minä-tarpeet etusijalla.

Pohdin sitä, että elämä ennen tätä ilmiötä oli voimavaroja kuluttavaa. Vaatimukset kasvoivat yksilöä kohtaan työ- ja yksityiselämässä. Elämässä kilpailu saavutusten ja osaamisen alueella kiihtyi jatkuvasti. Kuorma kasvoi, työelämä ja vapaa-aika kuormittivat, ihminen ei palautunut. Teimme PalautumiskouluPRO.ssa Suomen paikkakunnille kiertueen ja puhuimme palautumisesta, koska sen tarve oli suuri. Vastaus oli jo silloin, että jaksamisen äärirajoilla kuljetaan. Jonkin asian täytyy muuttua, että tätä toimintaa pystyy jatkamaan. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi terveydenhoito, tilanne on nyt räjähdysherkkä. Kuormitusta on fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin aiempaa enemmän. 

Palautumispolille ajoissa

Tämä pysähtymisen tarpeen huomaaminen voitaisiin kääntää voimaksi. Otsikkoni on nimeltään ”palautumispoli”. Tarkoitan tällä sitä, että toivoisin, että paljon varhaisemmassa vaiheessa voisimme tehdä muutoksia. Ennakoivasti hakeutua ”palautumispolin” vastaanotolle ja purkaa niin kehon kuin mielenkin, joko yli- tai alikuormitusta. ”Palutumispolille” voisi tulla, kun ensimmäiset merkit siitä, että kuorma on suurempi kuin voimavarat tulisivat näkyville. Merkkeinä, kun on meille niin tutut; unen häiriöt, virkeyden lasku, keskittymisen vaikeudet, muistihäiriöt, tapaturma-alttius ja epämääräiset kivut. Silloin, kun ihminen on hädissään itsensä kanssa, tarve on löytää turvallisuutta. Turvallisuutta tuovat sitten taidot, joilla osaisi säädellä omaa tilaansa. Silloin, kun ihmisen turvallisuuden tunne ja voimat palaavat, toipuminen käynnistyy. Kyky uskoa itseensä palautuu. 

.

Jokin on jo muuttunut

Käytännössä teen itse jo tätä ”palautumispoli” työtä. Olen  pystynyt tekemään asiakastyötäni tämän erityistilan aikana. Asiakkaina on edelleen  ollut stressaantuneita, etätyöhön turhautuneita, edelleen kipuilevia ihmisiä, mikään ei oikein siinä ole muuttunut.  Jokin on kuitenkin toisin. Nyt ihmisillä on aikaa keskittyä itseensä ja omaan elämänsä ja tapojensa havaitsemiseen ja kuuntelmiseen. Elämästä on karsiutunut paljon suorittavaa toimintaa, työstä ja vapaa-ajasta, että tilaa uudelle tavalle elää on jo  tullut. Osa on jo hyvällä uudella polulla.

Tärkeää on ollut myös sen huomaaminen, miten paljon kaipaamme toista ihmistä, vuorovaikutusta  ja läheisyyttä, jopa ihmisjoukkoja ympärillemme. Ihan niin paljon, että sen puute koetaan huonovointisuutena, ärtyisyytenä, alivireytenä ja tuskallisuutena. Tarvitsemme elääksemme tuntevan vuorovaikutuksen kohtaamista ja kosketusta. Edelleen.

Neuvottelu ja kiitos elämän ohjenuorana, vai jotain ihan muuta?

Tiistai 9.2.2021 - Ulla

Havahdun eri aiheisiin työn ja myös oman elämän kokemusten kautta. Eri ikäisenä ympäröivää maailmaa tarkastelee  eri tavoin. Viimeksi kirjoitin kasvusta, ja sitähän tässä kokee allekirjoittanut myös matkallaan. Onnekseni elämässä on näitä kuuden eri kasvun osa-alueen toteutumisen hetkiä aina ajoittain. Sillä niiden mahdollisimman monen  kohdan yhtäaikaisen toteutumisen sivutuotehan on Onni. Seuraavassa onnen vastakohtia eli käskytys ja moite.

Käskyt ja moitteet elämän ohjenuorana, jatkuvatko ne sinulla edelleen?

Aiheet,  joita nyt pohdin liittyvät käskyihin ja moitteisiin. Käsky on se sanamuoto, jossa pyritään tottelevaisuuteen. Positiivistakin tässä mallissa on, eli asiat saadaan selkeillä käskyillä tapahtumaan.  Selkeimmin se näkyy koirankoulutuksessa;  istu, high five, paikka. Käskymuotoa ihmisten kanssa toimiessa käytetään tarkoituksella esimerkiksi dementikkojen parissa. Syynä on se, että toivottava tapahtuma toteutuu näin paremmin, kun viestin vastaanottamisessa on jo selkeää heikkoutta. Työskentelin aikoinaan dementia osastolla ja opin, kuinka tämäkin tapa voidaan tehdä lempeällä käskyllä. Se menee esimerkiksi näin, Irma..❤️istu. 

Omassa nykyisessä työssä,  joissain tapauksissa käskyt toimivat pyytelyä  paremmin, esimerkiksi  ohjatessa liikettä ryhmätyöskentelyssä. Malli,  viitsisitkö nostaa kättä, ei oikein toimi.

Sitten pohditaan käskyttämistä ja käskyjä  hieman enemmän. Käskyttäminen voi olla myös malli, johon olet kasvanut. Olet oppinut  noudattamaan ja tottelemaan, koska se on ollut ainoa vaihtoehto. Seuraus tottelemattomuudesta olisi ollut jotain uhkaava. Sen enempää pohtimatta kasvat ja jatkat tätä mallia. Tuot sen mallin  ihmissuhteisiin ja työpaikalle, yleensäkin vuorovaikutukseen. Taidot neuvotella ja keskustella toisen ihmisen kanssa ovat silloin kehnot, ethän ole oppinut itsekkään saamaan muita malleja tai vaihtoehtoja. Jatkat itse tätä käskemällä ohjaamista. Ulospäin se voi kuulostaa tällaiselta; tule tänne, hae tuo, anna tuo, mennään tänne, nyt  tehdään näin jne. 

Saatat huomata näitä arjessasi ihmisten toimintana. Huomaatko mikä puuttuu? Tällä toiminnalla saa ehkä aikaan joskus loistavia tuloksia, mutta se ei ole muista ihmisistä oikein pidetty tapa, tai edes ihminen  itse ei  pidä toimintatavastaan. 

Seuraavana pohditaan moitetta. Moite on toisen toiminnan negatiivista arviointia eli parjaamista. Positiivisesti ajatellen ja oikein annettuna sen viesti  on korjaavaa palautetta, joka tuottaa korjaavan tuloksen mahdolliseen virheeseen ym. Moite on saattanut olla myös tapa kasvattaa. Moite on saattanut olla helpompi antaa kuin kiitos. Moitetta jatkuvasti saanut, ei koe arvostusta ja mikään oma teko ei riitä. Moittiminen voi olla myös kasvatuksen selitys, ettei lapsi vaan luule itsestään liikoja. Nämä kaksi, käsky ja moite,  liittyvät myös usein ja helposti toisiinsa. 

Kysymys kuului, kuinka paljon käytät näitä malleja arjessasi? Saatat huomat, että ne ovat joko kasvatuksen jatkumo tai olet ne aikuisuudessa ihan itse valinnut myös  itseesi  kohdistuvana.

Yhteys palautumisen tilaan

Palautumiseenhan nämä liittyvät hyvin selkeästi. Nyt kun tiedetään ihmisen toiminnan liittyvän olennaisesti hermostoon, niin tarvitsee vain kuvitella noita tilanteita. Käskyttämisen tilanne saa aikaa ensin tietysti sympaattisen reaktion, mutta käskyttämisen jatkuessa mennään jossain vaiheessa, alivireään alisteiseen tilaan, luovutetaan ja annataan periksi. Tämän voi nähdä aikuisuudessa käskytystilanteesta vetäytymisenä, keskustelun loppumisena ja myös  ihmissuhteiden eri muotojen  loppumisena.

Moite tekee hermostollisesti  aivan samaa, ensin nousee ylivireys ja se saattaa nousta aktiiviseksi, joka moitteen myötä. Oma puolustus aktivoituu, oma oikeudenmukaisuuden periaate syttyy, ihminen  ei halua antaa periksi, varsinkin jos itse tietää olevansa oikeassa. Kuormat syntyvät, kasvavat ja hermosto ei palaudu. Tämän voi aikuisuudessa nähdä jännitteiden syntymisenä, tuntea kehossaan kireyksinä ja pitkään jatkuessaan tilanne joko ”räjähtää” tai sitten väsyttää ihmisen.

Pohdi hetki, kuinka usein käsket, etkä anna muille tavoille toiminnan  mahdollisuutta. Onko taitosi ollut käskyttämisessä ja oletko sen kautta saavuttanut itsellesi tärkeitä asioita. Pohdi, milloin moite on kiitoksen päällä. Monesti, jos  kiitoksen ilmaiseminen toiselle tuottaa vaikeuksia, mallisi voi tämä. Mitä pitäisi tapahtua, että sinun toimintasi muuttuisi? Miten se tapahtuisi? Huomaatko, että kuormitat näillä tavoilla itseäsi ja myös muita?

Mielen metkut!

Lauantai 30.1.2021 klo 12:24 - Ulla

"Mielen metkut"

Työskentely asiakkaan kanssa

Asiakaskohtaaminen , esimerkki 1.

Asiakaskohtaaminen, esimerkki 2.

Turvallisuuden kehä vai pelon ilmapiiri? Osa 1.

Sunnuntai 3.1.2021 - Ulla



Turvallisuuden kehä vai pelon ilmapiiri?

Osa 1.

Alhaalta ylös ja syvältä kohti pintaa

Lapsuuuden leikkikehää

Palataan alkuun. Toivottavasti meistä jokaisella on ollut mahdollisuus lapsuuden turvallisuuteen. Vaikka näin olisikin ollut, niin lapsuudessa monet asiat ovat turvattomuuden toistuvia  kokemuksista. Syntyy pelon ilmapiiri. Otetaan esimerksi sairaus, riippuvuus tai mikä tahansa mieleesi juolahtaa.  Tunnistat ehkä omasta historiastasi jotain tähän viittaavaa. Tapahtuma, joka olemassaolollaan luo pelkoa ja epävarmuutta, jota lapsen  mieli ei pysty käsittelemään. Pelon ilmapiiri syntyy ja se alkaa elämään kehollista elämää pienessä ihmisessä. Turvallisuuden kehä voi olla olemassa, mutta pelon asetelma on saanut jalansijan hermoston tasolla. Myöhemmin siitä muodostuu malli ja rutiini, jota toiminta- ja käyttäytymismalliksikin kutsutaan. On syntynyt pystyvä ja suorittava tekijä tai luovuttava hävijäjä. Näistä seuraa se, etä  ”Varmistat turvallisuuden kehän ja välttelet pelon ilmapiiriä”.

Haluatko lukea lisää? Jatkan, kunhan pohdinta siirtyy sanoiksi.

Jatkuu....

Kasvusuunta

Perjantai 18.12.2020 - Ulla

.

.

”Kohtalo sanelee- ympäristö määrittää- geenit antavat lähtökohdan- solut säätelevät”

Nämä ovat olleet viime aikojeni pohdintojani. Tarvitaan hieman ajatusten jäsentelyä siihen, mitä nämä mielestäni tarkoittaa. Niin, nämä liittyvät myös palautumiseen, kerron siitä taas lopuksi. Muistathan sitten,  että nämä pohdinnat ovat yhden ihmisen ajatuksia ei universaaleja totuuksia.

Kohtalon sanelemaako?

Kohtalo on jotain määrittämätöntä ja salaperäistä. Universumiin,  jonkin sanonnan mukaan, kirjoitettu ja suunta, jota kohti ihminen kulkee vääjäämättömästi. Käsikirjoitus on laadittu ja siinä käy joko hyvin tai hyvin huonosti. Kohtalon ”hämärä hahmo” kulkee rinnallasi ja laittaa sinut kulkemaan  polullasi. ”Aika tuttua, se oli kohtalo. Sen piti mennä näin, se oli kohtalon sanelemaa.” Sitten on se ajatussuunta, että voit itse valita kohtalosi suunnan. Pohditaan sitä erään elämän esimerkin kautta.

”Istuin erään kerran vankilassa tapaamassa nuorta miestä. Kylmä tila, pleksi välissä, paljon samassa tilassa olevia, eri ikäisiä miehiä. Seurasin enemmänkin sivusta, kuin olisin ollut osallisena keskustelussa. Pohdin, että tässä on yksi ihmiskohtalo. Ihminen, joka elämänsä alussa ei osannut tehdä valintoja ja kun oppi, teki huonoja valintoja. Oliko tämän nuoren ihmisen kohtalo olla vankina.  Aina välillä tämä ihmiskohtalo vapautui ja jälleen valitsi itselleen ominaisia toimintoja  ja jälleen oli kohtalona olla vankilassa. Oliko kohtalo kirjoittanut tämän tarinan ja sillä mentiin? Ajattelen mielummin, että suuntaan voi itse vahvasti vaikuttaa. Johtuukohan kohtalo kuinka paljon ympäristöstä?”

Ympäristön merkitys

Sisäinen ympäristömme vaikuttaa elämäämme. Se mitä saamme tai emme saa ympärillämme vaikuttaa elämään alusta lähtien. Synnymme sisäisestä ympäristöstä, kun ahtaus puskee meidät ulos, aivan uudenlaiseen ympäristöön. On happea ja valoa. Tämä ympäristö on tarjolla kaikille. Sitten alkavatkin eroavaisuudet. Synnytkö  lapseksi rakastavaan ulkoiseen ympäristöön? Onko vanhemmuudessa taitoja ymmärtää kasvun merkitys ja tukea sitä? Onko turvallisuus peruskalliosi? Kaiken tämän merkitys on oleellista kehon ja mielen kehityksessä.

Ne geenit

Luin kirjaa, jossa pohdittiin geenien merkitystä. Nykytietämyksen mukaan ne määrittävät miltä näytämme, mitä olemme kun kasvamme. Mielenkiintoista oli se, että hiirellä ja ihmisellä oli suunnilleen sama määrä geenejä. Onko silloin geeneissä myös viisaus? 

Geenitutkimus  on niin syvää tietoa, että tämä vaatii tällä tasolla hieman  ihmettelyä.

Kerron tarinan kahdesta erilaisesta lapsesta. Miten samat vanhemmat saivat niin erilaiset, ja eri tavalla toimivat  lapset. Oliko syynä geenit vai ympäristö?

”Lapset kasvoivat samojen vanhempien kasvattamana. Vanhemmuus oli hataraa ja epävarmaa, kuten yhteiselämäkin. Siihen liittyi sairautta, johon olisi pitänyt hakea apua. Toinen lapsista kasvoi ja menestyi ja toinen lapsista puolustautui ja sairastui. Lopulta ajautui peruuttamattomasti harhaan. Mikä osuus on kohtalolla, mikä osuus ympäristöllä ja mikä osuus geeneillä? Ehkäpä nykytieto tuo joskus vastauksia.”

Säätelevät solumme

Rakennumme eri soluista. Solut pitävät elämästä ja lisääntymisestä. Ne pitävät myös rakkaudesta, ravinnosta ja tyytyväisyydestä. Solut  valitsevat siis mielellään kasvusuunnan. Oletko koskaan miettinyt, että valintasi vaikuttavat sinussa aina päästä varpaisiin saakka. Siksi myös ajatuksesi ovat merkityksellisiä. Sen vuoksi ravintosi on merkityksellistä. Sen vuoksi valitsemasi seura on merkityksellistä. Sen vuoksi elämisen ympäristösi on merkityksellistä.

”Solut valitsevat kasvusuunnan-geenit luovat puitteet kasvulle - ympäristö antaa tilaisuuden kasvulle- ”kohtalo” on kanssasi suunnastasi  huolimatta.”

Palautuminen liittyy aina kasvuun!

Se ei voi toteutua suojautumisen tilassa!

Sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Tiistai 15.12.2020 klo 9:54 - Ulla

.

Olen viime aikoina pohtinut paljonkin työtämme. Sitä viestiä, jota pyrimme ihmisille välttämään luennoilla, koulutuksessa, ryhmä- ja yksilötapaamisissa. Olet ehkä sen huomannutkin? Kerron sen kirjoituksen lopussa, jos se ei vielä avaudu tekstissä. 

Vaikea elämä

Silloin kun luet lehtiä, otsikoita tai myyvää kirjoitusta, mitä huomaat? Huomaat ehkä sen, että elämää katsellaan kovin vaikeasti elettävänä. Tarinoissa ollaan koettu asioita ja selvitty,  sitten se nimetään taistelun voittamiseksi. Ihmisestä on tullut elämästään selviytyjä. Asioiden tuoma tunnetila saa suojautumisen reaktion aikaiseksi, myös lukijassa. Nämä ovat asioita joista kirjoitetaan, kertoi eräs toimittaja. Ne myyvät, ei tuo palautumisen suuntaan katsominen. 

Tiedän saavani ankaraa moitetta asian tuomisella esille, mutta ajattelen sen kirjoituksesi kuitenkin. Mielestäni tuo elämäntapa on kovin kuluttava. Se asettaa ihmisen aina solutasolla saakka kokemaan kuormitusta ja silloin solumme huutavat apua. Luot itsellesi ympäristöä, joka saa sinut sairaaksi. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon sinä  itse tai ympäristösi puhuu väsymyksestä, kiireestä, ylivireyden tuomasta ahdistuksesta. Kuinka paljon olet itse mukana siinä puheessa ja niissä ajatuksissa. Saatat olla itsekin  jo pari kertaa ahdistunut, uupunut tai ainakin väsähtänyt. Saatat välittää sitä viestiä muille. Olet ehkä huomannut, että kuulijoita riittää?

Opintie

Olemme rakentuneet aikuisiksi oppimisen kautta. Olemme oppineet varomaan  asioita huonon  ja negatiivisen kokemuksen kautta, siksi sen viesti on niin voimakas. Esi-isämme ovat oppineet, että myrkkymarjoja ei kannata syödä. Se on tallentunut perimäämme, ei niinkään maukkaan marjan maku. Kysynkin, onko uhkasi edelleen myrkkymarjojen kaltainen vai voisitko tässä ajassa löytää muita malleja toimintaasi, ajatuksiisi ja puheisiisi?

Valintana sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Voimme itse vaikuttaa sisäiseen ympäristöömme, yhtä paljon kuin ulkoinen ympäristö vaikuttaa meihin. Omat ajatukset ovat sisäinen ympäristömme, jolla joko aiheutamme suojareaktion tai annamme itsemme kasvaa, iloita jokaisesta hyvästä hetkestä ja rakastaa. Tämän viestin välität omaan ympäristöösi väistämättömillä vaikutuksilla.

Tässä kohdassa saattaa mielessä kuulua lause, et tiedä mitään, sinä elämässä helpolla päässyt! Näin se ei mene, vaan oma valinta on ollut muuttaa tila, ulkoinen ympäristö ja sisäinen tila terveyden ja hyvinvoinnin valintoihin. Meidän kehomme ja mielemme huutaa siihen suuntaan, kun sen äänen kuulee. 

Uskotko?

Näin joulun aikaan uskonto tulee lähelle ihmistä. Mikä sen viesti sitten omasta mielestä on ja miten se tähän liittyy? Olen aikoinani pohtinut eri uskontojen viestejä ihmisille. Pohjimmiltaan kaikilla on samaa perussanoma. Otan kuitenkin esille yhden (2005) keskustelun, jonka kävin erään papin kanssa, joka koulutuksessa kysyi ajatustani uskosta. ( ev. lut.) Vastasin, että mielestäni risti edustaa ajattelua, joka meille kaikille olisi edullista. Ilman poikkiviivaa se on negatiivisuuden merkki, mutta poikkiviivalla siitä tulee plus. Eiköhän se ole se viesti, jolla meidän jokaisen elämä kulkee kohti hyvinvointia, rakkautta ja iloa. Olisiko se myös uskonnon  viesti ihmiskunnalle? Voisiko siihen uskoa?

Meidän työ

Olet ehkä huomannut, että tämä on meidän työajatteluamme. Kysymys ei ole siitä, että myönteisyydellä poistaa asioiden kääntöpuolta elämästä. Ajatus on ohjata ihmistä ymmärtämään oman sisäisen ympäristönsä - ajatusten ja tunteiden- merkitystä toimintaansa. 

Kysymys sinulle:

Valitsetko sinä  edelleen sisäisestä  ja ulkoisesta ympäristöstäsi  ”myrkkymarjoja” ja jaat niitä auliisti myös muille? 

?

Tarvitsevuus

Keskiviikko 2.12.2020 - Ulla

Koulutusviikonlopuissa kohtaan usein tarvitsevuutta. Oma tarvitsevuus selviää vain itseään kuulemalla, tutkimalla ja ymmärtämällä. Omat tarpeet saattavat olla juuri niitä, jotka eivät ole täyttyneet. Vaikka olisi aikoinaan anonut, kukaan ei ole kuullut. Kysymyksessä voi olla turva, syli, luottamus, kosketus, sanat, ihan mitä vaan. Yllättää tai ei, tämä kaikki on varastoituna myös kehoon. 

Kehoon suljettu tarve

Omat vanhat mallit olla tarvitsematta, voivat olla niin syvään juurtuneita, että niiden tunnistamisessa tarvitaan toisen apua. Vanhat mallit saattavat olla kiltteyttä, johon tunnet tukehtuvasi. Mallit voivat olla myös riidan malleja ja ilman kuumaa tai kylmää sotaa et tunne elävästi. Mallit voivat olla auttamisen ja uhrautumisen tapaa jokaisessa ihmissuhteessasi. Pohditaankin seuraavaksi näitä edellä mainittuja tapoja, jotka voivat hyvinkin sulkea pois omia tarpeitasi.

Kiltteydellä saatat olla peittänyt oman tarpeesi rajata, sanoa EI, kiukutella ja osoittaa mielipahaa. Saatat olla juuri se, joka on kiltteydellä suojellut toista tai toisia. Jossain vaiheessa huomaat, että voit huonosti ja kehosi oireilee jännityksellä ja pitää/ täytyy tunteilla.
Sitten mallisi saattaa olla riitelyn tarvetta. Olet ehkä joskus saanut huomion ainoastaan tällä käyttäytymisellä. Arkesi on sotatilassa olemista. Todellinen tarpeesi saattaa ollakin  myötätuntoisen huomion, kosketuksen ja kohtaamisen tarve. Mallisi auttaa, miellyttää  ja uhrautua saattaa ollakin oman tarpeesi täyttymättömyyttä. Annat toiselle juuri sen, mitä itse kipeimmin kaipaat.

Mielen suoja

Meidän mielemme on se este, joka turvatakseen vallitsevan tilan,  pyrkii välttämään muistojen (siten myös tarpeiden) kohtaamista, myös kehollisesti. Silloin turvaudutaan järkeistämiseen, selittelyyn, puolustautumiseen ja sokeudutaan sanojen maailmaan.  Joskus on hyvä jättää sanat ja vain kokea. Sitä kutsutaan kokemukselliseksi vuorovaikutukseksi itsensä ja kehonsa kanssa. Sitä voidaan kutsua myös kehon kautta tuntemiseksi.  (Kehotuntoisuus) Lainaan tähän kohtaan loivasti tulkiten  W. Reichiä. ”Hyvin usein ihmisen toiminnassa näyttäytyy selittäminen ja tarinointi, joka on ristiriidassa kehon viestinnän kanssa. On miltei mahdotonta päästä yhteyteen itsen kanssa, jos keho ei ole osallisena tapahtumissa. Pelkkä puhe ei aina avaa mieltä, ainakaan se ei avaa hengitystä, kehoa, jännitysrakennelmia, ääntä tai liikettä.” (teoksesta Luonneanalyysi).

Tässä on yksi syy siihen, miksi Palautumisohjelmat ovat syntyneet. Ne ovat lupaa tuntea, purkaa  ja kokea kehoaan; hengityksessä, segmenttien purkamisessa, liikkeessä ja uskaltaessaan myös omalla  äänellä. Kehotyöskentely avaa ihmiselle itselleen olemisen kokonaisuutta. Se voi kohdallasi olla juuri Palautumisohjelmien malli, joka toteuttaa sen pehmeästi houkutellen. Siten mieli pysyy mukana ja turvallisuus itsen kohtaamisessa toteutuu. 

Uuden aika

Maanantai 30.11.2020 klo 8:27 - Ulla

.

.

Onko tapanasi luoda uutta? Onko se sinulle intohimo ja mielesi on utelias uusien näkökulmien sovittamisessa vanhaan? Pystytkö tekemään asioita, jotka  eivät olekkaan sillä mukavalla alueella? Silloin kun luodaan uutta, sen tekee aina joku. Yleensä ihminen. 

PalautumiskouluPRO on meille sen uuden luomista. Sen malli on luotu jo vuosia sitten. Palautumiskoulun työskentely perustuu yhdeltä merkittävältä osaltaan kehotuntoisuuden oivaltamiseen itsessään. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. 

Luovuuden tuote

Palautumisohjelmat ovat kehotuntoisuutta- ja tietoisuutta. Palautumisohjelmat ovat luovuuden kautta syntyneet. Tottakai ne perustuvat teoreettiseen pohjaan, kuten länsimaisen tieteen pohjalta kuuluukin. Teoria ei kuitenkaan sulje pois luovuuden käyttöä. Juuri  sillä PalautumisohjelmaPRO erottuu monesta muusta palautumisen alla kulkevasta mallista. Kysymyksessä PalautumiskouluPROssa ohjelmat  eivät olekkaan malli,  vain ihmisen itsensä tuottama ilmaisu itsestään, turvallisessa kontekstissa. 

Ihmeellinen aika 

Kehon käyttäminen luovasti on suorittavalle ja malleihin oppineelle aina uuden näkökulman ja oppimisen aikaa. Joskus ihmisille on vaikeata käyttää ja liikuttaa kehoaan, kun on tottunut toimimaan pään ja analysoinnin kautta. Tiedän matkani varrelta, että tämä uusi kehon käyttö ei ole aina yksinkertaista omaksua. Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain hyvin ihmeellistä. Ihmiset ovat valmiita irrottautumaan asento- ja liikemalleista ja uskaltavat tuottaa ilmaisevaa ja tuntevaa liikettä. Ilman häpeää. Oman työn eläminen toisissa sai itseni aivan liikuttuneeksi koulutusviikonlopuissa.

Palautuminen

Uuden luominen pätee myös palautumisen ajatteluun. Vielä vuosikymmen  takaperin kuulin sen, että ei palautumisesta tarvitse puhua. Sitä ei koettu tärkeäksi. Ei ainakaan sillä laajuudella miten sen itse sisäistää. Tein kuitenkin, vastustuksesta huolimatta, AMK tasoiseen  tutkimuksen aiheen ympärille. Enemmänkin palautumisesta olisin sinne tuottanut, mutta aika ei ollut vielä valmis. Elettiin vuotta 2009, jolloin työn pohdinta alkoi. Sain kuitenkin tutkia laadullisesta pohjalta tuottamiani  Palautumisohjelmia. ( silloin kulkivat ns. hitaan sykkeen liikkeinä) Suuntaa antava  tuloshan oli pelkästään hyvää infoa. Uni parantui, hengitys tasapainottui, keho rentoutui, elämän arjessa oivallettiin, tunteet liikahtelivat, huomattiin tarve toteuttaa  pysähtymistä. Palautumisohjelmat tukevat ihmisen kehitysprosessia.

.

Palutuminen on kehitysprosessi

Palautuminen on kehitysprosessi, joka  käynnistyy mielessä ja kehossa, keho ilmoittaa hyvin selkeästi hermostollisella  tasolla viestejä kohti aivojasi. Viesti kertoo turvallisuuden tasoistasi. Palautuminen on kehollinen/fysiologinen ilmiö, jossa hermoston toiminta rauhoittuu ja tyyntyy.  Voimakkaimmin tähän tilaan vaikuttaa vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, mutta myös vuorovaikutus itsesi kanssa. Lisäksi hieman eri tavalla palautumisen tarpeeseen vaikuttaa fyysinen tekeminen ja siitä aiheutunut elimistön väsymyksen kuorma, johon keho yksinkertaisesti tarvitsee levon ja hyvän unen tilaa.

Kaikki ne vuorovaikutuksellisen  kohtaamiset,  ihmisten sanat ja käyttäytyminen, jotka päiväsi aikana toteutuvat, vaikuttavat sinun sisimmässäsi. Joko siten, että pysyt melko neutraalina tai siten, että kynnys reagoida kohoaa. Sitten tapahtuu se sinun oma sisäinen vuorovaikutus, joka olisi opittava ymmärtämään Ja säätelemään. Tämä kaikki liittyy tunteisiin. Ymmärtämiseen auttaa se, kun keskityt huomioimaan kehon tilaa. Tähän ei nyt auta mittarit, eikä teoria, vaan kokemuksellisuus.  Kokemuksellisuus tässä kohdassa  tarkoittaa sitä, että tunnistat tasapainon vaihtelun tilan itsessäsi. 

Kehosi on se, joka kannattaa mieltäsi. Vuosiesi edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen  ja aikuisuuteen koet asioita. Näihin kokemuksiin kehosi reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä tapahtuu, on että tasapainoinen olosi  kokee häiriöitä. Nämä kokemuksesi ovat kehosi olotiloja, joita kannat mukanasi ja nämä vanhat koetut tilasi reagoivat  juuri siinä vuorovaikutuksessa. Viritykset ovat kehossasi joko äärimmäistä valppauden tilaa tai väsynyttä vetäytymistä. Parhaimmillaan se on liittymistä muihin. Saavuttaaksesi tasapainon kehoosi  ja siten mieleesi rauhan, kehosi tarvitsee ymmärrystäsi. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedetään mitä olet toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin sinulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseissastasi.  

Kysymys kuuluukin, oletko valmis muuttamaan näkökulmaasi? Oletko valmis muutokseen kehon käytössäsi? Oletko valmis palautumisen näkökulmaan?

Keho&mieli&henki

Maanantai 23.11.2020 klo 20:23 - Ulla