Taistele-pakene-jähmety-lamaannu ja miellytä

Lauantai 11.9.2021 - Ulla Ollikkala

30853AFA-9169-438A-9BB0-3661470A3E85.jpeg

Kuva: Ulla

Löysin postistani viestin ja kysymyksen olenko postannut aiheesta taistelu- pako-lamaantuminen”. Kelasin yli neljän vuoden kirjoitukset ja aihetta olen toki sivunnut, mutta tapani on kääntää asioita aina kohti palautumista, joten aivan  suoraa tekstiä aiheeseen ei löytynyt. Tässä avaan omin ajatuksin aihetta, lopussa tukeudun aiempaan julkaisemaani tekstiin ja alan kirjallisuuteen. Lähde löytyy tekstin lopusta.

Kuva on Tampereen tunnelista, joka mielestäni kuvaa tätä tilaa, mitä meissä tapahtuu, melko  hyvin. Joudumme ikäänkuin tunneliin, jossa on mahdollisuus ulospääsyyn, jos vain ehdit!

Pohdintaa

Nyt tähän pyydettyyn aiheeseen keskittyessä ja sitä pohtiessa  on huomioitava ihmisen kokema kuormitus. Kuormittuminen on  luonnollinen taoahtuma, joka elimistössä käynnistyy,  vain erilaiset mittasuhteet saavat aikaa erilaisia rekatioita kehossa ja mielessä. Kokemus, joka ihmiselle tapahtuu kuormittumisen  (uhan) laadusta riippuen, laukaisee hermoston  reaktion, joka on hyvin alkukantainen, joskus jopa primäärireaktio, vailla hallintaa tai säätelyä.  Reaktiohan perustuu HPA -akselin ja SAS- akselin toiminnalle. Molemmat vastaavat kuormittuneisuuden ( uhka, pelko)  tilaan tuottamalla adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia elimistöön. Varmasti hyvin tuttuja asioita sinulle, joka olet ollut joskus kuormittunut. Tai sinulle jolla on jokin mittari käytössäsi.

No niin, taistele reaktio syntyy ja keho kertoo valmiudesta toimia ja puolustaa omaa itseään, ja henkeään. Tämä voi tapahtua salamannopeasti uhkaa vasten tai sitten hieman hitaammin, uhkan laadusta riippuen. Olet vastakkain vanhanaikaisen ”taistele tai kuolet” mallin kanssa.  Pakene reaktio saa sinut sitten juoksemaan uhkaa pakoon päinvastaiseen suuntaan. Tämä kaikki on toimintaa ja siihen kuuluu mahdollisuus liikkeeseen. Johonkin tälle alueelle sijoittuu miellyttämisen malli, jota en tässä sen tarkemmin kuvaa. Ongelmia alkaakin tulla, jos liike ei toteudu. Seurauksena on liikkumattomaksi jähmettyminen ja liikkumattomuuden  tila puolustautua ja sitten seurauksena on lopulta täysi lamaantuminen, liike sammuu. Kaikki mallit ovat osa puolustautumis järjestelmää uhkaa vastaan ja  ne siis suojelevat elämää. Edelleen kaikki on hyvin, kun järjestelmä palautuu takaisin optimaaliseen tilaansa. Ongelmat syntyvät kun palautuminen ei onnistukkaan, vaan tämä tai osa näistä - taistele, pakene, jähmety, miellytä, lamaannu,  järjestelmästä  jää aktiiviseksi. Syitä tälle voi olla yhtä paljon, kuin sosiaalisia uhkia ympäristöstä löytyy, muiden uhkien lisäksi. 

Fysiologisesti tässä tilassa ensin sydän toimii nopealla sykkeellä ja pumppaa verta raajoihin taistelun ja paon onnistumiseksi. Tarkkaavaisuus keskittyy taistelun kohteeseen tai pakoreitin suuntaan ja laajempi havaitsemisen tila väistyy. Hengitys nopeutuu. Silloin kun nämä eivät tuota tulosta ja estyvät seuraa  lamaantuminen ja liikkumattomuus. Näistä syntyy traumaattisia kokemuksia, jotka saattavat olla hyvinkin vahvasti kehomuistoissa ja estävät palautumisen  prosessin käynnistymisen.

Trauma ja palautuminen

Olen aiemmin kirjoittanut, että palautumisella on myös syvempiä merkityksiä. Aiheen, nimeltä trauma, noustessa yhä enemmän ihmisten tietoisuuteen arkikielessä, on hyvä ymmärtää, mitä tarkoittaa palautuminen ja trauman yhteys. Palautuminen saa jälleen eri merkityksen tässä asiayhteydessä, kuin pelkkä kuormituksesta palautuminen, liikunnasta palautuminen, työssä palautuminen jne. Nykytiedon mukaan olemme lähes  jokainen läpikäyneet, jollain tasolla, jonkin haavoittuvuuden (trauman) kokemuksen. Osa ei ole edes kunnolla selvinnyt näistä kokemuksista. Osalla se on vielä tietoisuuden kosketusta vailla. 

Palautuminen liittyy myös traumaan. Palautuminen on osa puolustusreaktion vaiheita, mutta ei kuulu puolustusreaktioiden piiriin. Nämä salamannopeasti aktivoituvat reaktiot ja  järjestelmät ovat  vaistomaisesti toiminnassa. Puolustusreaktion eri vaiheet riippuvat olosuhteista, tapahtumasta ja yksilön voimavaroista. Nämä vaiheet liittyvät oleellisesti ihmisen vireystiloihin. Ensin ihminen on kuitenkin orientoitunut vallitsevaan tilanteeseen ja sen jälkeen tapahtuu, nämä  kaikki tai joitain, seuraavia asioita: merkittävä muutos vireydessä, orientoitumisrefleksi voimistuu, kiintymisen ja sosiaalisen sitoutumisen järjestelmät aktivoituvat, liikkeen aikaansaavat puolustusjärjestelmät aktivoituvat, liikkumattomuuden järjestelmät käynnistyvät, palautuminen toteutuu, lopuksi tapahtuu yhdistäminen. (Odgen, ym. 2009)

Nämä kaikki siis liittyvät vireystilaan. Saatoit huomata, että vaihtelut olivat yli- ja alivireyttä. Kuormittuminen  kehossa ja mielessä  saattaa silloin koskettaa näitä molempia järjestelmiä ja jokaista puolustusreaktiota. Kertaluontoisena voimakkaana tapahtumana tai pitkään jatkuvana tapahtumana.

Palautuminen  traumatapahtumassa

Palautuminen tapahtuu, kun uhkaava tilanne on ohitse. Sen vuoksi palautuminen ei kuulu puolustusreaktioihin -  se poikkeaa kuitenkin arkitoiminnoista (Odgen, ym. 2009.)

Fysiologinen palautuminen tapahtuu, kun vireystila lähestyy sopivaa perustasoa. Puolustusjärjestelmät  kytkeytyvät pois päältä. Sympaattisen reaktion ollessa kyseessä esim.  jännitys ja sykkeen kohoaminen, vaimenevat. Sympaattisen hermoston tilan laukeaminen voi tapahtua myös hallitsemattomana vapinana. (Levine, 1997). Ihmisellä tärinään saattaa liittyä emotionaalinen tila -  tarve itkeä. Sosiaalisen liittymisen tarpeet saattavat aktivoitua. Ihmisellä on silloin tarve puhua tapahtumasta. Tähän tapahtumaan liittyy silloin kiintymyksen, turvallisuuden ja luottamuksen tunne.  

Parasympaattisen puolustuksen tilassa vireystila kohoaa alivireydestä kohti perustasoa. Silloin, kun trauma tapahtumaan liittyvät sekä yli- , että alivireys, toiminta palautuu energian purkamisen kautta.(Odgen, ym. 2009)

Fysiologinen ja psykologinen palautuminen vaaditaan toipumiseksi trauman kokemisen jälkeen. Palautumisessa huomio siirtyy loukkaantumiseen (kipu, kokemus, tunne), ja aloitetaan toipuminen ja vaurioiden korjaaminen lepotilassa. Uhkatilanteen väistyessä kipujärjestelmät toimivat jälleen aktiivisesti. (Esim.onnettomuus). Silloin, kun tätä levon ja palautumisen vaihetta ei päästä toteuttamaan loppuun saakka, syntyy kroonistuminen. Tapahtuma on suljettu pois kehon ja mielen muistoista. Tilanne saattaa tuottaa häpeän tuntemusta, joka vuosi se suljetaan pois mielestä.  Tapahtumasta ei silloin myöskään kerrota. ( Seurauksena esim.väsymys,uupumus). Kyvyttömyys viedä palautumisvaihetta päätökseen saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Olet varmasti jo huomannut palautumisen aivan samat prosessit, kuin esimerkiksi kuormittuneisuuden ollessa kysymyksessä. Minkä vuoksi tästä kirjoitan on se, että kun kuormittuminen, vaikka työelämässä tai perheessä tapahtuu, niin keskeneräiset tiedostamattomat prosessit voivat aktivoitua. Ne syvät juuret ihmisen kokemusmaailmassa nousevat esille ja siitä on seurauksen OLO.  Olo on ilmiö, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat eri palvelujen pariin. Olo on se jäsentymätön tila, johon liittyy kokemus epämiellyttävyydestä. Tätä taustaa vasten ymmärrät ehkä omiakin  olojasi paremmin. Harvemmin hyvään oloon haetaan apuja:)

Palautumisohjelmat koulutuksessa ja niiden merkitys kokemuksista palautumisessa

Aikoinaan kun kehitin palautumisohjelmat (alkaen 2003), niiden ajatus oli lempeästi tietynlaisella liikkeellä irrottautua, niin sympaattisen,  kuin puolustavan parasympaaattisenkin tilan, päälle jääneistä rakennelmista. Ohjasin itse  näitä ohjelmia  lähes kymmenen vuotta osana koulutusta. Saamani kokemus reagoinnista oli hyvin laajaa.  Nykytieto on tuonut, tähän kehon kohtaamisen tapaan, vain lisää vahvistusta polyvagaalisen teorian valossa  ja siihen liittyvien aivohermojen toiminnan ymmärtämisen myötä. Aiemmasta tekstistä huomaat, että molemmissa vireyssuunnissa, ”tietynlainen” liike on avainasemassa. Palautumisohjelmissa on monta erilaista tapaa, jotka tukevat tätä palauttavaa työskentelyä. Vähitellen ollaan tiedostamassa  näitä asioita yhä enemmän. Ymmärretään jo se, että kehon vapautumiseen tarvitaan muuta, kuin suorittavaa liikettä ja hengitystä.. En tiedä onko nyt myös ohjelmien syvemmälle oivaltamiselle tullut aika?  Uskon niin, koska tässä erään traumakoulutuksessa mukana olleen kollegan ja valmistuneen palautumisohjaajan huomio. ”Traumakoulutus syvensi aiemmin opittua ja koettua. Pohdinta vei useasti Palautumiskoulutuksen hetkiin ja vahvisti kokemaani liikeohjelmissa : kehon kautta tapahtuvaa luonnollista prosessia

Lähteet kirjasta Trauma ja Keho.

terveisin Ulla

Ulla.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puolustusreaktio, palautuminen, trauma, keho, mieli

Tasapainon kaipuu

Sunnuntai 25.4.2021 klo 10:31 - Ulla Ollikkala

74E7B891-52D1-48C7-9FC4-19B9B65BD4FC.jpeg

❤️

Tasapainoisen elämän kaipuu


Mietin pitkään, kuinka kirjoittaisin tästä aiheesta. Sitten päätin, että kirjoitan sen mitä kohtaan, kuulen, sekä kokemuksen kautta tunnistan itsekin. Aihe on vaikea ymmärtää ja siinä ei auta lausahdus, ”muuta tilanne tai lähde pois”. Nyt kirjoituksessani ei ole kyseessä myönteinen tarina, vaikka tästä tilanteesta toipuessa palautuminen on vahvasti totta joka kirjaimella. Tämä on se alue vuorovaikutuksesta, joka vie kaikista eniten voimia. Päällä on jatkuva puolustustila.


Tapaan työssäni ihmisiä, joilla on vaikeuksia ja tuskallisia kokemuksia parisuhteessa, ystävyys- tai työsuhteessa. Tähän liittyy vahvasti toinen tai toiset ihmiset, jotka käyttäytyvät häikäilemättömästi. Yksinkertaisesti ilmaistuna Minä-ajattelu on ensisijaista. Vieläpä niin, että minä-ajattelija kokee olevansa täysin oikeutettu omaan toimintaansa. Tähän toimintamalliin liittyy usein valta ja kilpailuasetelmat, sekä pyrkimys lytistää toista ihmistä. Vaikeimmissa ja pahimmassa tapauksissa, luhistaa toinen ihminen oman vallan alaiseksi. 



Työ- ja lähisuhteet


Lievemmät tapaukset voivat liittyä työpaikalle, jossa toisen ihmisen osaamista vähätellään, ja omaa erinomaisuutta kohotetaan. Työssä saatetaan kannustaa, mutta jo toisessa lauseessa vähätellään, rajoitetaan toimintaa ja nolataan julkisesti.  Myös toisen ihmisen huomiotta jättäminen kuuluu ihan tähän samaan sarjaan. Vaikeammat tilanteet syntyvät lähi-ihmisen ollessa valtaansa nyrjähtänyt. Mitä lähempänä tällaisen ihmisen vaikutuspiirissä on ja mitä kauemmin se kestää, sitä vakavammat on mielen ja kehon vaurioitumisen riskit. Lähi-ihmiset voivat sitten olla vanhempi, puoliso tai ystävät.


Olen kohdannut tarinoita siitä, kuinka keho on kipeytynyt (usein vielä selkä) sen jatkuvasta puolustusasennosta, toisesta poispäin kääntymisestä. Varuillaan oleminen fyysisesti koetaan jopa helpommaksi, kuin henkinen varuillaan oleminen. Olen tietoinen siitä, kuinka jokin kehon osa reagoi tällaisiin tapahtumiin ja ihmisiin aina kehon vaurioitumiseen saakka. Olen työskennellyt ihmisten kanssa, joiden kiintymyssuhde on ollut vauvasta lähtien turvaton, tällaisen ihmisen ollessa oma vanhempi. Olen kuullut kertomuksia siitä, kuinka toinen ihminen ei anna mitään arvoa ja tunnustusta toisen ihmisen tekemiselle. Paitsi arvostelua, joka on asiatonta ja aiheetonta. Parisuhteessa, pahimmillaan, toinen ihminen eristetään muista ja korotetaan välillä itselle korvaamattomaksi, mutta huonoksi ihmiseksi. 


Tasapainon etsiminen


Tässä kohdassa aktivoituu tasapainoisen elämän kaipuu. Ihmisellä on mielenkiintoinen tapa, näiden ihmisten kohdalla, etsiä heitä puoltavia asioita. Asiat selitetään toista ihmistä puolustaviksi, vakka jo puhuessa on tietoisuus, mitä on itse tekemässä. Tasapainoa haetaan sillä, että tehdään itsestä väärässä olevaa ja jotenkin viallista. Itsen vialliseksi ja puutteelliseksi tekeminen on tasapainon hakemista vallitsevaan tilanteeseen. Se on näissä vuorovaikutustilanteissa keino selvitä, koska poistuminen ja lähteminen ei ole vaihtoehtona. Niin uskomatonta kuin se onkin, tämä lähteminen on tehty jotenkin omituisesti ”mahdottomaksi”, Toinen tapa on asettua ymmärtäjäksi, koska toisella on ollut rankka elämä. Kolmas tapa voi olla taistelu kaikkea tätä vastaan, ilman pois lähtemistä. Kaikissa näissä malleissa haetaan mallia omaan tasapainoon ja selviämiseen, et siis ole mitenkään kummallinen, jos tunnistat tästä itseäsi. 


Tämän lisäksi koetaan häpeää tilanteesta, jonka terve ihminen tietää olevan vahvasti vääristynyt. Irrottautuessa tällaisista ihmisistä, tilalle tulee tyhjyys. Tyhjyys on seurausta siitä, että toinen ihminen on vallannut elämän jokaisen osa-alueen hallintaansa. Hallinnan loppuessa tyhjyys on myönteinen kokemus - usko siihen. Tyhjyys edeltää todellisen tasapainotilan syntymistä. Toinen hieman myöhemmin aktivoituva tunne on vapaus. Vapaus omaan elämään. Palautuminen ja toipuminen on mahdollista.


Näitä asioita kokeneiden ihmisten kanssa työskentelen, koska tiedän mistä on kysymys. En sano näitä asioita kokeville ihmiselle koskaan; miksi et lähde, miksi jatkat, miten olet viisaana ihmisenä tuossa tianteessa jne.  Etsimme vain yhdessä keinoja, jolla voit nähdä muutoksen, tyhjyyden, vapauden ja palautumisen mahdollisuuden.


Lue lisää, vaikka tästä asiaa sivuavasta, mielenkiintoisesta instasivusta. Peilaamalla sivun muutamia lauseita, voit oivaltaa jotain itsestäsi, läheisistäsi, työpaikan ihmisistä, ystävyyssuhteista. Näitä eri malleja saattaa löytyä ympäriltäsi, ole tarkkana.

Tässä linkki:

https://instagram.com/narsistinenhyvaksikaytto?igshid=npscjvm7zuy

❤️

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorovaikutus, palautuminen, valta, hallinta, puolustus, tasapaino, kohtaaminen

Aivojen aalloilla

Maanantai 6.4.2020 - Ulla Ollikkala

Aivoaallot

MILLÄ AIVOAALLOILLA OLET?

Aivosi toimivat seuraavasti. Aamulla päivänvalo herättää serotoniinin tuotannon ja aivoaallot muuttuvat syvistä delta-aalloista, theeta-aalloiksi ja edelleen alfa-aalloiksi. Ja lopulta ne muuttuvat toimintaan aktivoiviksi beeta-aalloiksi.
Kehosi ja mielesi ovat yhtä. Hermostosi viestii aivoillesi elämisen tilastasi. Aivot asettuvat aivoaaltojen tilaan, jotka ovat arjessasi joko rauhallisessa alfa-aaltojen tilassa tai sitten aktiivisessa tai kuormittuneessa beeta-aaltojen tilassa. Hyvin keskittymisen, ja rentoutumisen taitoja opetellut,  voi liukua arkihetkinään myös theeta-aalloille. Näissä alfa-ja theeta- aivoaalloissa et analysoi ja maalaile uhkakuvia, vaan olet itsessäsi rauhassa. 

BEETA-AALLOT

Eläminen selviytymistilassa saa aikaan kortisolihormonin kohoamisen ja tulet siitä yhä enemmän riippuvaiseksi. Mitä kiihtyneemmässä tilassa olet, sitä enemmän sitä tunnetilaa kaipaat. Huomio on jatkuvasti ongelmissa, eri asioissa ja tapahtumissa. Tässä tilassa sinulla on pakkomielle ajasta. Ajan riittävyydestä ja ajan loppumisesta.
Aivosi ovat jatkuvassa kiihkeässä beeta-aaltojen tilassa. Korkeat aivojen beeta-aallot saavat aikaan vahvistuneen tuntemuksen mm.  kivusta, ahdistuksesta, huolesta, pelosta, vihasta ja kärsimättömyydestä. Selviytymismoodin otteessa, ulkoisen maailman olosuhteet, vahvistavat näiden emootioiden riippuvuussuhdetta. Näin sinä elät itseään toteuttavassa ennusteessa. Huomiosi ja kaikki voimavarasi kiinnittyvät sinne, mihin viet huomiosi. Silloin kaikki mitä odotat on pelottavaa ja turvatonta.
Mitä kauemmin olet tässä tilassa, sitä tärkeämpää sinulle on hallita ja ennustaa asioita, kilpailla, manipuloida ja taistella. Pohdit tuskaisesti miten kaikki tulee onnistumaan, miten menestyt ja saavutat tavoitteesi. Miten luulet, että kaiken tulisi tapahtua. Toteutumatta jääneet tavoitteet ja niihin käytetty aika, saavat aikaan entistä suuremman puuttumisen tunteen. Unelmat karkaavat yhä kauemmaksi.

KESKITTYMINEN, RAUHOITTUMINEN JA RENTOUTUMINEN

Tässä yllä on mainittuna kaikki ne syyt, joiden vuoksi sinun olisi suunnattava ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi kohti kehon ja mielen rauhallisuuden tilaa. Palata siihen taitoon ja sen käyttämiseen itseämme, joka elvyttää, parantaa ja vahvistaa. Suunnata kohti palautumisen tilaa, puhua siitä, opetella sitä, keskittyä siihen. Kulkisit näin kohti sitä tilaa, jossa hermostosi viestii ”olen aivan turvassa ja rauhassa itseni kanssa”. Kuten tässä vuonna 2009 tekemästäni rauhoittumisharjoituksessa, jonka voit kuunnella tästä linkistä. 
Kohti palautumista voit kulkea, ympäristön tilan ollessa aivan mikä tahansa. Sitä kohti kannattaa kulkea varsinkin silloin, kun omat  vaikuttamisen mahdollisuudet siihen ovat minimaaliset.
Vain rauhallisuuden ja keskittyneisyyden tilassa myös luovuutesi saa mahdollisuuden. Rauhallisuuden tilassa unelmasi, toiveesi ja tavoitteesi ovat todennäköisesti myönteisiä. Uskomalla itsessäsi olevaan  mahdollisuuteen, välttäen nostamasta esiin vanhoja ja  kuluneita uskomuksia ja toimintamallia, voit luoda uutta. 

USKALLA PYSÄHTYÄ ITSEESI!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aivoaallot, alfa, luovuus, puolustusjärjestelmä, kortisoli, rentoutuminen, rauhoittuminen, palautuminen