Vaelsin ruokaostoksilta kotia kohti ja ohittaessani kirjakaupan silmiini osui 5 € kirjalaari. Kirjoja ja sanoja rakastavana pysähdyin. Pengoin ja löysin teoksen nimeltä Pysähtymiskirja. 
Selailin ja totesin, että kirjassa on aina uusi kappale, alkaen sanoilla ” Moni on hajalla, koska.....” . 

Eräs selailtu kohta puhutteli erityisesti, se meni näin: ” Media on täynnä sosiaalista nyyhkimistä. Vakava sairaus täytyy ilmoittaa iltapäivälehdelle. Vuosikymmeniä vanha, jo selätetty masennus, on yhä jutun väärti. Me olemme huono-osaisten kansakunta. Meidät on määritelty huonovointisuuden mukaisesti. TERVE ihminen on TYLSÄ.”

Sanonnat  olen ihan rikki, olen ihan lopussa, olen ihan .hajalla, olen ihan romuna, olen ihan stressissä, olen ihan... kaikuvat kuuluville hyvinkin usein. Kyllä, taittavat olla tuttuja  meille kaikille. 

Pysähdytäänpä hetkeksi itsen äärelle. Pysähdy, anna hengityksen  vain virrata ja kehon hiljalleen rentoutua. Mitä nämä sanat oikeastaan sinulle kertovat?
Mihin silloin keskityt kun näitä havaitset? Haluatko olla näissä sanoissa kiinni, vai ymmärtää kehoasi ja mieltäsi ja päästää irti?

Ajattelun ja mielen kääntäminen virtaavaan ja ehkä myönteisempään suuntaan on työlästä, jos kehossa olevat mekanismit ovat jarrut päällä. Tällä jarrulla tarkoitan supistumista, pienentymistä, jännittämistä, tai kutistumista. Ihan simppelisti hermoston tietoisia ja tiedostamattomia reaktiomalleja. Tärkeimpänä tiedostamattomien  kehon impulssien käynnistyminen, niille ei vielä edes ole sanoja.

Eihän yksikään ajatus lähde myönteiseen virtaan jos keho soutaa vastavirtaan, vai mitä?

Palautuminen liittyy tähän aivan oleellisesti. Pelkästään ajattelun suuntana ja sanana se vie ihmistä myönteiseen virtaan. Sen lisäksi palautuminen tekoina johtaa itsen ja kehon äärelle. Voisiko sitten ajatellakin asioita näin terveyden näkökulmasta? Palautua niin terveeksi kuin mahdollista?

 ”Minä olen aivan ehjä, koska osaan rauhoittua ja sillon ajatuksetkin tyyntyivät”

”Minulla on voimavaroja, koska osaan säädellä toimintani suhteessa tekemiseen”

” Vaikka tunnen olevani heikko, saan voimia, kun uskallan ilmaista sen. Silloin mieleni tyyntyy ja kehoni rauhoittuu”

Tällä kertaa pohdin matkalla olemista. Sitä elämisen ja elämysten matkaa, jota elämämme täällä tarkoittaa. Opetin kymmenen  vuotta kokemuksellista keho- ja rentoutusterapiaa ja ennen sitä matkasin siihen kokemuksen maailmaan myös itse, useiden vuosien ajan. Kiteyttäisin siihen tämän lauseen ”  sisin rentoutuu - sinä rakennut”, joka  oli myös ohjauksen johtavana aiheena. 

Meillä on jokaisella oma matkamme, ilman onnellisuutta ja sen hetkiä emme sitä jaksaisi. Tärkeää on se mihin pintaan itse kiinnität huomiosi silloin, kun matkallasi tulee asioita, jolloin sisimpäsi ei ole lainkaan rentona. Kurotatko kohti selviytymistä, vaikka suru repii kehoasi hajalle. Jaksatko aamulla nousta ylös, vaikka kaikki voima tuntuu olevan poispuhallettua.  Löydätkö  tilaan, jossa sisintään uskaltaa kuunnella. Antaa sen rentoutua ja rakentua yhä uudelleen, myös näistä rankoista kokemuksista. Loppujen lopuksi, yksin me näiden asioiden kanssa matkamme kuljemme.

Tälle sisimmän matkalle, et löydä mistään itsesi ulkopuolelta. Vaikka vaeltaisit maailman ääriin ja  kokisit eri rituaaleja. Nämä saattavat jopa viedä sinua kauemmas itsestäsi ja arkeen palatessani, sisin ei ole rento, vaan janoaa uutta elämystä. Ei turhaan sanota, että matka itseen on se, joka on lyhyin ja pisin. 

”Sisin rentoutuu, sinä rakennut” tarkoittaa sitä, että omalla kohdallasi on katsottava niitä asioita, jotka ovat juuri tämän mallin sinussa estäneet.

Joskus me tarvitsemme lempeää ohjausta tälle matkallemme. Ei niinkään opettaen, vaan antaen ihmisen itse oivaltaa. Antaa omien vastausten itsestä nousta sisimmästä. Siten uudellen rakentuminen tapahtuu. Se on palautumista hiljalleen omaksi itseksi.

Voit pohtia ovatko omat mallisi olleet jotain seuraavista:  vaikeus pysähtymisessä ja hiljaa olemisessa, kehon jatkuvassa liikkeessä pitämisessä ja mielen suorittavassa asetelmassa? Tarkoittaako pysähtyminen sinulle ohjattua tilaa, jonkun tekemänä? Onko myös hiljaa oleminen sinulle tehtävä vai luonnollinen olotilasi? Onko kehon liike jatkuvaa tekemisen tarvetta? Suoritatko  jotain menetelmää näiden löytämiseksi?

Hyvää matkaa!