Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla



AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

FD60650F-97B0-4CBE-854A-1664FC98BDA6.jpeg-itselleni-sellainen-aiti/





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, kiintymyssuhde, turvallisuus, keho mieli, palautuminen

Mitä näin?

Maanantai 28.6.2021 klo 10:12 - Ulla

5F7F45E3-99BD-4459-88A8-3C296C180FEE.jpeg

.

Aivan alkukesästä olin mukana eräässä tapahtumassa. Asettauduin tarkastelemaan tätä yli kaksituntista tapahtumaa ikäänkuin teatterinäytöksenä. Tässä näytöksessä oli mukana komedia, draama, farssi ja käytännössä tositapahtumat. 

Tarkkailijan roolissa taustalla, en nähnyt kaikkien ilmeitä, mutta todistin kehon kieltä ja osittain salaa puhuttuja lauseitakin. Kehot jäykistyivät, jännittyivät, vetäytyvät, lyhistyivät, vapisivat ja supistuivat. Osa kehoista poistui paikalta.

Kaiken alkaessa rauhallisesti, uskoin tapahtuman etenevän kuin kaunis kesäpäivä. Sitten esiin ponnahti lauseita:  aina, ei koskaan, minä kun olen tehnyt. Tapahtuma jatkui myös ihmisten persoonaan liittyvällä arvostelulla. Virheistä rokotettiin ankaralla kädellä. Mielenkiintoisia näkemyksiä, kun taloudellisesti positiivisetkin asiat kääntyivät negatiivisiksi. Mikään kun ei miellytä, ei edes plussatulos. 😀

Näe minut, kuule minua!

Yhteisön ollessa kyseessä, mieliä on monia, aivan samoin kuin esimerkiksi töissäkin. Tapahtui sitten tarkkailijan näkökulmasta seuraavia ilmiöitä: minä  jään huomiotta, huomaa minut. Silloin kun et huomaa, minähän solvaan. Minä jään huomiotta, silloin kun minua et huomaa, minä huudan. Minä jään huomiotta, valta on mennyttä, minä seison ja opetan muita, kuinka tehdään. Minä kun jään huomiotta, minä supisen toisen korvaan, kuinka huonoja muut ovat. Minä kun jään huomiotta, kehitän itselleni kehoani vapisuttavan raivon. Minä kun jään huomiotta, haukun ja nimittelen, kun en saa sinua mukaan minun raivooni.  Minä kun jään huomiotta, haluan kaikkien olevan kanssani samaa mieltä. 

”Minä kun jään huomiotta, otan asiallisen puheenvuoron ja keskustelen.” Näitä lauseita oli vähän, mutta oli kuitenkin. Turvallinen kohtaaminen näyttäytyi. 

” Esiin nousee puolustus, kun toisia kohdellaan asiattomasti” Näitä vastuunkantavia aikuisuuksia ja vanhemmuksiakin näyttäytyi. 

Kiintymyssuhteet ja sisäiset lapset vilisivät tapahtumassa

Näitä tarkastelin ja pohdin kiintymyssuhteita, traumoja, tunteita ja tarvitsevuutta, jota tässä joukossa piilee. Kuten kaikissa kokoontuvissa ihmisjoukoissa. Suurimpana tapahtumana näen  sisäisten lapsien pyrkimykset. Osaan käyttäytymisen tarkkailun pohjalta arvella, että moni alistettu, syyllistetty ja häpeän alla kasvanut tahtoi tulla kuulluksi. Raivokas aggressio heijastaa jo jotain vakavampaa taustatapahtumaa. Hyökkäys ns. tuon hetken auktoriteetteja kohtaa paljastaa padottuja tunteita, mitä kelläkin. Miellyttämään oppinut tuhisee turhautumistaan vieruskaverin korvaan. Yksi suorastaan huutaa, etten saanut mitä halusin.

Sisäiset lapset olisivat halunneet, tarvinneet, tahtoneet, pyytäneet, mutta tämä ei ollutkaan se oikea paikka näkyväksi tulemiselle. Oikea paikka on lähteä tarkastelemaan oikeita todellisia omia tarpeitaan. Se, mitä onkaan vihan ja syyllistämisen alla. Mitä on vallan alla.  Mitä häpeää valta pitää allaan?

Oletko sinä kenties joskus joutunut  olemaan se pieni ihminen, jolta on odotettu liikaa, olet joutunut tekemään liikaa, näkemään liikaa?  Oletko kenties ollut näkymätön, vailla kohtaamista ja rakkautta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, häpeä, näkymättömyys, valta, viha , raivo

Kasvu

Lauantai 6.2.2021 - Ulla


4049A9F4-00DA-4651-9618-A23442562804.jpeg                                      

Kasvu

”Kasvu on yksilön ja ryhmän ominaisuuksien mahdollisimman korkea-asteista toteutumista suhteessa yksilöön itseensä, muihin ihmisiin ryhmiin, yhteiskuntaan, maailmaan ja jumalaan.”
                                                      Howard J. Clinebell

Elämme ja kasvamme  jatkuvassa vuorovaikutuksessa, aivan syntymästämme lähtien. Aloitamme vuorovaikutussuhteen ympäristöömme  fyysisen vuorovaikutuksen eli kosketuksen tasolta, sitten se laajenee psyykkiselle puolelle ja yhä edelleen laajempaan  sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Harris, 1974). Mielelläni lisään tähän sanan tunteva vuorovaikutus, koska kohtaamiset herättävät tunteita. Vuorovaikutus voi olla iloista, miellyttävää tai toisaalta vaikka painostavaa.
Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus itsen kanssa. Vuorovaikutus itsen kanssa toimii oikein loistavasti silloin, kun äly eli aivojen kuorikerroksen alue ja tunne, eli aivojen varhaisempi kehitysalue ovat sopusoinnussa keskenään. Tunnistat toimimattoman älyn ja tunteen vuorovaikutuksen vaikka vanhalla  ” paloi päreet”,  tai nykyisin ”meni hermo” sanonnalla. Tässä on yksilönä yksi kasvun paikka. Kuulostaako tutulta?


Valtaosalla ihmisissä on itsessään kehittymättömiä taitoja, kykyjä ja voimia

Kutsun mielelläni arjessa  opittuja, hyödyllisiä tapoja taidoiksi, sekä kyvyiksi tai voimiksi. En ihmisen osiksi tai eri rooleiksi. Hyödylliset taidot  ja kyvyt pitävät toiminnan älykkäänä ja tunteet sopuisina. Taidoista on nyt kuitenkin hyvä muistaa sellainen asia, että ne ovat kehittyneet aikojen saatossa, erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Taidot ovat olleet keino reagoida eri ikäisinä eri tilanteisiin. Ne ovat eri ikäkausien tuoman älyn ja tunteen yhdistelmiä. Yllättää tai ei, se taito, joka on toiminut lapsena ja nuorena, ei enää aikuisuudessa toimikkaan. Vuorovaikutus itsen kanssa tarvitsee uusia oivalluksia ja kasvua, myös taidoissa ja ymmärryksessä uuteen suuntaan.
Työssäni kohtaan ihmisiä, jotka  kertovat, etteivät oikein tunne itseään. Eivät ymmärrä miksi joissain tilanteessa menee ”se hermo”, tai jossain kohdassa ovat toimimattomia.  Usein ihmetellään sitä, miksi toinen saa tuntemaan oman olon levottomaksi. Aivan, oma sisäinen vuorovaikutus  on hämmennyksen tilassa. Järki sanoo toista kuin tunne. Itsensä tuntemisen jäljille pääsee silloin, kun suostuu kohtaamaan ja kokemaan vuorovaikutuksessaan oppimiaan taitoja ja tunteita. ( kyseessähän on sisäinen lapsi, palaan tähän aiheeseen myös uudessa blogissa).

Kasvun tarve

Tämä viesti on myös viesti kasvun tarpeesta. Ihmisessä on halu ja pyrkimys kehittää omia mahdollisuuksiaan, oppia tuntemaan itseään ja omaa toimintaansa. Tässä kohdassa on huomioitava se laaja kokonaisuus, että ihminen elää ja toteutuu kuudella toisiinsa liittyvällä tasolla; ruumis, sisin, suhteet muihin ihmisiin, suhde luontoon, suhde yhteiskunnallisiin järjestelmiin ja suhde omaan jumalakäsitykseensä. Ihmisen kasvu tulisi kehittyä näillä kaikilla  tasoilla. Seuraksena voisi olla rauhan tila, jossa ihmisen on hyvä olla yksin ja myös toimia muiden kanssa.
Kutsuisin tätä rauhan tilaa myös palautumisen  tilaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvu, sisäinen vuorovaikutus, tunteet, aitous

Sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Tiistai 15.12.2020 klo 9:54 - Ulla

Hyvinvointiymparisto

.

Olen viime aikoina pohtinut paljonkin työtämme. Sitä viestiä, jota pyrimme ihmisille välttämään luennoilla, koulutuksessa, ryhmä- ja yksilötapaamisissa. Olet ehkä sen huomannutkin? Kerron sen kirjoituksen lopussa, jos se ei vielä avaudu tekstissä. 

Vaikea elämä

Silloin kun luet lehtiä, otsikoita tai myyvää kirjoitusta, mitä huomaat? Huomaat ehkä sen, että elämää katsellaan kovin vaikeasti elettävänä. Tarinoissa ollaan koettu asioita ja selvitty,  sitten se nimetään taistelun voittamiseksi. Ihmisestä on tullut elämästään selviytyjä. Asioiden tuoma tunnetila saa suojautumisen reaktion aikaiseksi, myös lukijassa. Nämä ovat asioita joista kirjoitetaan, kertoi eräs toimittaja. Ne myyvät, ei tuo palautumisen suuntaan katsominen. 

Tiedän saavani ankaraa moitetta asian tuomisella esille, mutta ajattelen sen kirjoituksesi kuitenkin. Mielestäni tuo elämäntapa on kovin kuluttava. Se asettaa ihmisen aina solutasolla saakka kokemaan kuormitusta ja silloin solumme huutavat apua. Luot itsellesi ympäristöä, joka saa sinut sairaaksi. Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon sinä  itse tai ympäristösi puhuu väsymyksestä, kiireestä, ylivireyden tuomasta ahdistuksesta. Kuinka paljon olet itse mukana siinä puheessa ja niissä ajatuksissa. Saatat olla itsekin  jo pari kertaa ahdistunut, uupunut tai ainakin väsähtänyt. Saatat välittää sitä viestiä muille. Olet ehkä huomannut, että kuulijoita riittää?

Opintie

Olemme rakentuneet aikuisiksi oppimisen kautta. Olemme oppineet varomaan  asioita huonon  ja negatiivisen kokemuksen kautta, siksi sen viesti on niin voimakas. Esi-isämme ovat oppineet, että myrkkymarjoja ei kannata syödä. Se on tallentunut perimäämme, ei niinkään maukkaan marjan maku. Kysynkin, onko uhkasi edelleen myrkkymarjojen kaltainen vai voisitko tässä ajassa löytää muita malleja toimintaasi, ajatuksiisi ja puheisiisi?

Valintana sisäinen ja ulkoinen hyvinvointiympäristö

Voimme itse vaikuttaa sisäiseen ympäristöömme, yhtä paljon kuin ulkoinen ympäristö vaikuttaa meihin. Omat ajatukset ovat sisäinen ympäristömme, jolla joko aiheutamme suojareaktion tai annamme itsemme kasvaa, iloita jokaisesta hyvästä hetkestä ja rakastaa. Tämän viestin välität omaan ympäristöösi väistämättömillä vaikutuksilla.

Tässä kohdassa saattaa mielessä kuulua lause, et tiedä mitään, sinä elämässä helpolla päässyt! Näin se ei mene, vaan oma valinta on ollut muuttaa tila, ulkoinen ympäristö ja sisäinen tila terveyden ja hyvinvoinnin valintoihin. Meidän kehomme ja mielemme huutaa siihen suuntaan, kun sen äänen kuulee. 

Uskotko?

Näin joulun aikaan uskonto tulee lähelle ihmistä. Mikä sen viesti sitten omasta mielestä on ja miten se tähän liittyy? Olen aikoinani pohtinut eri uskontojen viestejä ihmisille. Pohjimmiltaan kaikilla on samaa perussanoma. Otan kuitenkin esille yhden (2005) keskustelun, jonka kävin erään papin kanssa, joka koulutuksessa kysyi ajatustani uskosta. ( ev. lut.) Vastasin, että mielestäni risti edustaa ajattelua, joka meille kaikille olisi edullista. Ilman poikkiviivaa se on negatiivisuuden merkki, mutta poikkiviivalla siitä tulee plus. Eiköhän se ole se viesti, jolla meidän jokaisen elämä kulkee kohti hyvinvointia, rakkautta ja iloa. Olisiko se myös uskonnon  viesti ihmiskunnalle? Voisiko siihen uskoa?

Meidän työ

Olet ehkä huomannut, että tämä on meidän työajatteluamme. Kysymys ei ole siitä, että myönteisyydellä poistaa asioiden kääntöpuolta elämästä. Ajatus on ohjata ihmistä ymmärtämään oman sisäisen ympäristönsä - ajatusten ja tunteiden- merkitystä toimintaansa. 

Kysymys sinulle:

Valitsetko sinä  edelleen sisäisestä  ja ulkoisesta ympäristöstäsi  ”myrkkymarjoja” ja jaat niitä auliisti myös muille? 

?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, ympäristö, palautuminen, valinta, sisäinen, ulkoinen