Kasvu

Lauantai 6.2.2021 - Ulla


4049A9F4-00DA-4651-9618-A23442562804.jpeg                                      

Kasvu

”Kasvu on yksilön ja ryhmän ominaisuuksien mahdollisimman korkea-asteista toteutumista suhteessa yksilöön itseensä, muihin ihmisiin ryhmiin, yhteiskuntaan, maailmaan ja jumalaan.”
                                                      Howard J. Clinebell

Elämme ja kasvamme  jatkuvassa vuorovaikutuksessa, aivan syntymästämme lähtien. Aloitamme vuorovaikutussuhteen ympäristöömme  fyysisen vuorovaikutuksen eli kosketuksen tasolta, sitten se laajenee psyykkiselle puolelle ja yhä edelleen laajempaan  sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Harris, 1974). Mielelläni lisään tähän sanan tunteva vuorovaikutus, koska kohtaamiset herättävät tunteita. Vuorovaikutus voi olla iloista, miellyttävää tai toisaalta vaikka painostavaa.
Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus itsen kanssa. Vuorovaikutus itsen kanssa toimii oikein loistavasti silloin, kun äly eli aivojen kuorikerroksen alue ja tunne, eli aivojen varhaisempi kehitysalue ovat sopusoinnussa keskenään. Tunnistat toimimattoman älyn ja tunteen vuorovaikutuksen vaikka vanhalla  ” paloi päreet”,  tai nykyisin ”meni hermo” sanonnalla. Tässä on yksilönä yksi kasvun paikka. Kuulostaako tutulta?


Valtaosalla ihmisissä on itsessään kehittymättömiä taitoja, kykyjä ja voimia

Kutsun mielelläni arjessa  opittuja, hyödyllisiä tapoja taidoiksi, sekä kyvyiksi tai voimiksi. En ihmisen osiksi tai eri rooleiksi. Hyödylliset taidot  ja kyvyt pitävät toiminnan älykkäänä ja tunteet sopuisina. Taidoista on nyt kuitenkin hyvä muistaa sellainen asia, että ne ovat kehittyneet aikojen saatossa, erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Taidot ovat olleet keino reagoida eri ikäisinä eri tilanteisiin. Ne ovat eri ikäkausien tuoman älyn ja tunteen yhdistelmiä. Yllättää tai ei, se taito, joka on toiminut lapsena ja nuorena, ei enää aikuisuudessa toimikkaan. Vuorovaikutus itsen kanssa tarvitsee uusia oivalluksia ja kasvua, myös taidoissa ja ymmärryksessä uuteen suuntaan.
Työssäni kohtaan ihmisiä, jotka  kertovat, etteivät oikein tunne itseään. Eivät ymmärrä miksi joissain tilanteessa menee ”se hermo”, tai jossain kohdassa ovat toimimattomia.  Usein ihmetellään sitä, miksi toinen saa tuntemaan oman olon levottomaksi. Aivan, oma sisäinen vuorovaikutus  on hämmennyksen tilassa. Järki sanoo toista kuin tunne. Itsensä tuntemisen jäljille pääsee silloin, kun suostuu kohtaamaan ja kokemaan vuorovaikutuksessaan oppimiaan taitoja ja tunteita. ( kyseessähän on sisäinen lapsi, palaan tähän aiheeseen myös uudessa blogissa).

Kasvun tarve

Tämä viesti on myös viesti kasvun tarpeesta. Ihmisessä on halu ja pyrkimys kehittää omia mahdollisuuksiaan, oppia tuntemaan itseään ja omaa toimintaansa. Tässä kohdassa on huomioitava se laaja kokonaisuus, että ihminen elää ja toteutuu kuudella toisiinsa liittyvällä tasolla; ruumis, sisin, suhteet muihin ihmisiin, suhde luontoon, suhde yhteiskunnallisiin järjestelmiin ja suhde omaan jumalakäsitykseensä. Ihmisen kasvu tulisi kehittyä näillä kaikilla  tasoilla. Seuraksena voisi olla rauhan tila, jossa ihmisen on hyvä olla yksin ja myös toimia muiden kanssa.
Kutsuisin tätä rauhan tilaa myös palautumisen  tilaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvu, sisäinen vuorovaikutus, tunteet, aitous