Kehoa tuntemalla kohti terveyttä

Tiistai 31.8.2021 - Ulla ollikkala

36F87CCA-04F3-4C14-A633-716BD4045A37.jpeg

.

Saattaa olla, että kirjoitus jakaa mielipiteitä, mutta sekin on ihan hyvä. Molemmilla mittauksen näkökulmilla on varmasti aivan sama suunta ihmiselle - kohti terveyttä.

Oma valinta ja oma näkökulma

Minulta on kysytty, kuinka mittaan omaa terveyttä ja palautumista. Pohdittuani tätä, päätän nyt vastata tähän kysymykseen. Aina, silloin tällöin, mittaan sykkeeni ja mittaan verenpaineeni. Ne ovat pysyneet suositelluissa rajoissa. Aina toisinaan, mittaan myös askeleita. Tiedän, että niitä tulee töihin n. 6000, riippuen mutkista matkalla. 

Olen toki tutustunut sykevälivaihtelun mittareihin, silloin kun ne olivat vielä aika hankalia käyttää, vuosi oli 2009- 2010. Oivalsin silloin, mikä merkitys näillä on palautumisen tilan todentamisessa. Halusin mitata niillä palautumista omassa opinnäytetyössä AMK: ssa, mutta tekniikka oli vielä silloin hankala saada toimimaan. Sen vuoksi ne jäivät pois. Itselläni mittasin sykevälivaihtelua ajomatkalla opiskelemaan, noin 160 km matkalla, ja totesin palautuvani autoillessa. Tähän mittarit sitten kohdallani jäävätkin. Yhden palautumis mittauksen olen tehnyt eräällä työpaikallani 2 päivän ajan, jossa todettiin, että palaudun, kun teen terapiatyötä, mutta kuormitun kahvitauolla. Molemmat asiat tiedostin omassa kehotuntoisuudessani.

Mieluiten mittaan  terveyttäni kehoa kuuntelemalla. Aamulla ja päivällä, kun olen virkeä tiedän palautuneeni yön aikana ja kuorma on ollut oikeassa suhteessa lepoon arjessani. Jos on toisin, lepään ja teen kehoa purkavaa huomioimista enemmän. Jostain kohtaa kehoa kipeytyessä, tutkin mikä kohta kehossa ei liiku. Mittaan siis liikkuvuutta ja liikkeen laatua itsessäni. Usein kivut tulevat siitä, että kehon eri segmenteissä on liikkumattomuutta, joko tekemisen tai tekemättömyyden vuoksi. Haluan tukea terveyttäni olemalla itselleni herkkänä, kuuntelemalla, havaitsemalla, ymmärtämällä ja sitten päästämällä irti asioista, jotka kuormittavat.

Itseä tuntemalla kohti terveyttä

Ohjaan mielelläni ihmisiä tarkastelemaan itseään (ainakin välillä) ilman mittareita eli hieman toisin kuin markkinat meitä ohjaavat. Teen näin, koska tiedän, että se on meille kaikille aivan mahdollista ja taloudellisesti kestävää. Se vaatii vain hieman herkkyyttä omien aistimuksen ja  aistien kuulemisessa.

Meillä on valtava aistijärjestelmä kehossamme. Siihen tutustuminen on hyvin palkitsevaa. Nyt on tietysti kyse on eksteroseptio- ja interoseptiojärjestelmistämme. Nämä järjestelmät sisältävät kaikki aistisi ja sen lisäksi  asentotunnon ja tasapainon järjestelmät, kudokseen kohdistuvien tuntemusten aistimisen ja sisäelinten tilan aistimisen. Sisäinen tila taas kertoo perustarpeista, autonomisen  hermoston aistimisen tilasta, neuroseptioista ja tunteiden aiheuttamista tuntemuksista ja seurauksista kehossasi ja mielessäsi. Aivojen alueella (nykytiedon mukaan)  sellainen alue kuin insula, luo meille sitten perustan ”miltä kehossa tuntuu”. 

Yllätytikö sinä tästä omien sisäisten aistien määrästä?

Kehotuntoisuus

On tärkeää huomata ne viestit, joita tämä järjestelmä lähettää. Puhunkin kehotuntoisuudesta, joka on nykyisin käyttämämme sana palautumisohjaajakoulutuksessa. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa oman toiminnan tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. Kehotuntoisuus viestii ihmiselle sitä tilaa jonka ihminen kokee kehosssaan. Tai oppii kuuntelemaan kehostaan. Tätä huomioin kehossani pävittäin. Pieni esimerkki:  ”rentouden soljuessa kehoon vatsa ääntelee, tai jännitysten purkautuessa lihaksistosta, kehon  äänet ovat hyvin erilaisia, oletko näistä tietoinen”. (Kehoterapiassa käytettävä työskentely) 

Tunnistatko näitä viestejä?


Opettele kuuntelmaan

Opetellessaan kuuntelemaan näitä kaikkia aistijärjestelmiään ja siten myös sisäisen järjestelmän yhtä tärkeää osaa eli autonomisen hermojärjestelmän viestejä, on tunnistettava mitä itsessä tapahtuu vireystilojen tasolla. Miten reagoi erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea niihin muihin ihmisiin. Sen jälkeen on sitten mahdollista lähteä muuttamaan opittuja toimintamalleja ja taipumuksiaan. Meidän toimintamme perustuuu omaan toimintahistoriaan, lapsuuteen ja aina kiintymyssuhteen pohjalle. Tämä kaikki paljastuu käyttäytymisessä. Näihin järjestelmiin sitten  liittyy opitut tavat käyttää kehoasi muidenkin aistijärjestelmien tasolla.

Näitä asioita minä "mittaan" itsessäni

Mittaatko sinä?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kehotuntoisuus, aistit, käyttäytyminen, pysähtyminen

Elämää määrittävä tunne?

Lauantai 21.8.2021 - Ulla

Työskentelen yksilöasiakkaiden, sekä ryhmien ja koulutustyön parissa. Kaikissa näissä on tullut peruutuksia ja runsaasti muutoksia vallitsevan globaalin tilanteen takia.

Me ihmiset ”kipuilemme” nyt maailmanlaajuisesti, eri ratkaisumallien ja päätösten parissa. Katseet onkin tässä kohtaa hyvä suunnata yksilöön ja yksilön toimintaan. Toimintaamme  määrittää meidän jokaisen omat selviytymiskeinot. Tämä kirjoitus on jälleen niitä ajatuksia, joita itsellä herää ihmisiä kuunnellessa

Olen kuunnellut ihmisiä tässä hetkessä. Ihmiset ovat asettuneet puolesta/vastaan asetelmiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin sitä näkökulmaa, joka tässä sairastumisen uhkatilassa,  johtaa meidän molempien suuntien käytännön toimintaa, tunteita ja ajatuksia. Mielestäni tässä ohjaudutaan vahvasti tunne edellä. Pelko ohjaa toimintaa.

Pelon merkitys arjessa

Ihmistä suojaava perustunne on pelko. Pelko on se tunne, joka pitää meidät hengissä. Se ohjaa meitä toimimaan itseen kohdistuvassa uhkatilanteessa. Pelon aktivoituessa turvallisuuden tunne ja kokemus väistyy tai ainakin muuttuu. Meillä jokaisella on omanlaiset toimintajärejstelmät ja toimintatapumukset, jotka määrittävät tätä olemisen tilaa arjessa, ihan automaattisesti. Pelko tässä kohtaa on molempia puolia, (puolesta/vastaan) yhdistävä tekijä. Molemmilla tahoilla on pelko sairastumisesta. Pelko, jopa kuolemaan johtavista omista ratkaisuista tai  kuolemaa ehkäisevistä ratkaisusta. Aivan, molemmat tahot pelkäävät, itsen sairastuvan, sillä yksilötasolla. Yhteinen ja yhdistävä asia on sairastumisen pelko, suunta josta sitä lähestytään on vain erilainen. Tässä kohdassa tarvitaan siis ymmärrystä näkökulmiin. Näkökulmia voi tarkastella kummasta suunnasta tahansa ja kyseessä on sama lopputulos, sairastumisen pelko.  Olemmeko sittenkään niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme näissä yksilöllisissä valinnoissamme? Ihmistähän johtaa toiminnoissaan jokin tunne. 

Otetaan yksinkertaisempi esimerkki elävästä  elämästä, ilman sairautta. Ihminen päätyy esimerkiksi avioeroon. Punnitessaan pelkojensa keskellä asioita,  päätyy sitten ratkaisuun, jonka tietää jakavan ympäristön mielipiteitä. Tapahtuu puolesta ja vastaan ilmiön syntyminen. Osa ihmisistä katoaa ympäriltä tämän ratkaisun myötä, jonka valitsija tekee tilanteessa, jossa etsii itselleen hyvinvointia. Osa ihmisistä jää, on neutraalina yksilön omalle valinnalle, ja elämä jatkuu hieman erilaisena. Meihin vaikuttaa väistämättä ne toiset ihmiset, koska emme elä tyhjiössä. 

Pelon syvät juuret

Pelko on mielenkiintoinen tunne. Se on yksilön oma totuus, oma kokemus. Nonverbaalisella vaiheessa eläessämme se on suojareaktio, näkyy esimerkiksi säikähdykseessä eli pelästymisessä. Kehittyneemmässä vaiheessa meillä kaikilla on jo mahdollista säädellä pelkoa, jo sen havaitseminen on säätelykeino. Sitten säätelyn jälkeen on mahdollista lähteä pelkoa tarkastelemaan järjen avulla. Olemmeko niin järkevällä tasolla, että tämä toimii? Ymmärrämmekö me, että tässä on kysymys sen järjestelmän tapahtumasta, joka liittyy palautumisesta takaisin rauhan ja levon tilaan.

Pidämmekö tietoisesti yllä pelkoja, koska aivan itsessä, se syvin pelon rakennelma on jäänyt kohtaamatta?

Terveisin Ulla

Ullaollikkala.jpeg




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pelko, tulevaisuus, näkökulma, turvallisuus, sairaus, globaali, ero, toimintajärjestelmä.

Hiljaisuus!

Torstai 19.8.2021 klo 14:35 - Ulla



Teimme Palautumisen podcastia aiheesta Luonto ja hiljaisuus. Lisäksi meidän viimeiset Palautumisohjaajan kolme koulutusjaksoa keväällä ja nyt alakusyksystä on liittynyt luontoon ja hiljaisuuteen.

Hiljaisuudesta jäi monia asioita vielä mietittäväksi. Esimerkiksi se,  mikä on riittävää hiljaisuutta, ollakseen laadukasta. Mikä sitä mittaa?


”Hiljaa Suu”


Etsin hyllyyni ajautuneen kirjasen, Hiljaisuuden voima. Se on vuodelta 1935. Kirja opettaa hiljentymistä rukouksen* keinoin. Tässä kohdassa mikään ei yllätä, rukouksessakin hiljentyä voi vain yhdellä tavalla, oma suu on hiljaa! 

Tästä tuskin on kiistoja ja eri näkemyksiä maailmallisessakaan mittakaavassa. 


”Hiljaa Suu” on Ninan oivallus hänen omasta tyynynliinasta, jossa luki Hiljaisuus! Hieno oivallus jo vuosia sitten, sitähän se hiljaisuus yksinkertaisuudessaan onkin. Nämä suomenkieliset sanat ovat toisinaan hyvin kuvaavia.


Laadukas hiljaisuus


Puhumme yleensä liikaa ja liian paljon. Olemme puheellamme jättäneet kuuntelemisen alisteiseen asemaan. Laatua on vaikea hiljaisuudesta mitata, mutta tässä on siihen yksi näkökulma. Laadukasta hiljaa olemisesta tuleekin silloin, kun kuulet toista. Toinen saattaa jopa puhua paremmin kuin sinä. Sekin voi olla pelottavaa huomata. Hiljentyessä jätät omat ajatuksesi ja mielesi tyhjenee. Se on laadukkaan hiljentymisen edellytys ja kuulemisen ehto.


Hiljaisuus toiveissa (rukouksessa)


Hiljentyminen tapahtuu ennen rukousta, hiljentyminen on rukous ja hiljentyminen tapahtuu rukouksen jälkeen. Tässä kohtaa jokainen voi mieltää sanan rukous itselleen sopivaksi. (* Toivoa, pyytää hartaasti, anoa, kutsua avuksi jne.)

”Kierkegaard kirjoittaa näin; mitä hartaammaksi ja syvemmäksi rukous* tuli, sitä vähemmän hänellä oli sanottavaa. Viimein hän vaikeni kokonaan ja hänestä tuli kuulija. Hän ajatteli, että rukous on puhumista, mutta hän oppi, että se ei ole sitä, eikä myöskään vaikenemista, vaan kuuntelemista. Se on hiljentymistä, hiljaa olemista ja odottamista.”


Hiljaisuuden jälkeen saattaa tapahtua suuria asioita. Hiljaisuudessa kun antaudutaan elämälle. Oletko huomannut? Yksinäisyydessä kerätään itselle uutta  voimavirtaa. Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa lataudutaan uudelleen. Hiljaisuudesta nousee sisimmästä uusia ohjeita omaa elämää varten, oivalluksiksia ja luovuudeksikin sitä kutsutaan. Hiljaisuudessa on mahdollisuus päästää irti jännittyneisyydestä ja avautua jälleen vastaanottavaksi. Ja vaikka emme saisi mitään oivallusta, hiljaisuus on joka tapauksessa meille hyödyllistä.


Hiljaisuudessa ollessa  luovutaan hermostuneisuudesta, sillä hermostuneisuus on malttamattomuutta ja pelkoa. Hiljaisuudessa loppuu kiire ja touhuaminen. Ympärillä oleva toiminta ei enää riipu itsestä, koska hiljaisuudessa vain olet.

Hiljaisuus kuuluu jokaiseen päivään, säännöllisesti. Aivan kuten ruokakin. Hiljaisuus on sisimmän ravintoa. 


”Hiljaisuusjuttujen” ja ympäristön merkitys 


Hiljaisuudesta käytetään usein nimeä retriitti. Me käytämme sanaa  ”Hiljaisuus” kuvaamaan sitä, mitä tapahtuu. Nykyihmisen elämä on aika hektistä  ja sen vuoksi puitteet on hyvä luoda hiljaisuuden kokemisen ympärille. (Koulutuksessa*) me kouluttajat johdamme opiskelijamme monin jutuin, juuri opetuksen vuoksi,  hiljaisuuteen. Normaalisti hiljaisuuden päivässä, vähempikin  riittäisi. Autamme luonto-, ääni-, keho-, ja hiljaisuusjuttujen avulla laskeutumaan olemisen tilaa kohti,  yhdessä muiden kanssa.)  Hiljaisuudessa nonverbaalinen kieli meissä aktivoituu ja hiljaisuudessa saattaa kokea hyvinkin varhaisia tunteita. Nämä ”jutut” ovat keino asettua olemaan ja kuulemaan itseään syvemmin. 

Eikä aika omassa hiljaisuudessa tarvitse olla aluksi  mitenkään mittava. Näitä näin alustettuja tiloja ei välttämättä kotiharjoittelussa aivan tavoita. Hiljaisuuteen hakeudutaan tilassa, joka on aivan muu kuin arkitila, suoden ruokailun ja nukkumisen järjestetysti, se tuokin hiljaisuuteen aivan oman elementin. 


Ympäristö on se, joka saa aikaan hieman normista poiketen epävarmuutta, jopa turvan muuttumista suhteessa ympäristön muihin vieraisiin ihmisiin. Hiljaisuudessakin muut ihmiset aktivoitvat ihmisessä eri ajatuksia, tunteita ja toimintaa. Ympäristön ei siis tarvitse olla hiljainen, eristetty paikka, jossa ei ole muuta elämää. 

Hiljaisuus tuodaan elämän sykkeen keskelle.

*) Palautumisohjaajakoulutus Luonto ja hiljaisuus jakso




Viimeisimmän Hiljaisuuden päivän palautetta, ryhmän luvalla, teille näkyväksi.


Ihana

Voimaannutttava

Sykkeenlaskija

Levännyt

Oivaltanut

Luonnollinen ja ihana olotila

Latautuminen tehokkaasti tulevaan työpäivään hiljaisuuden keinoin

Lahja itselle

Sijoitus itseen, näin vähällä rahalla (kontra etelänloma)

Nautin olosta, ei tarvitse olla sosiaalinen

Huomasin, kuinka kaipasin puhumalla asioiden jakamista, kaikesta kauniista ympärillä

Paljastuu, kuinka sinut on itsensä kanssa

Alustus ihana hiljaisuuteen laskeutuminen

Sauna ihana, samoin kuin yhdessä hiljaa uinti

Aamujuttu ulkona ihana, jatkan tätä kotonakin

Tätä olen kaivannut, vaikka hiljennyn kotona säännöllisesti

Sointukypy aivan ihana

Ymmärsin nuorten voimakkaita ääniä ympäristössä

Uni hyvää, nukuin päiväunetkin

Yllätyin kuinka hyvää uneni oli, vaikka nukuin useasti päivässä

Olon koko ajan nälkäinen, söin enemmän kuin normaalisti

Annoin aikaa nähdä ruoka

Haluaisin saada nämä luonnonäänet säilöttyä

Hidastuin

Verkkainen rytmi

Rentoutuminen helpompaa

Tunteet olivat tasapainoiset

Levollisuus itselle yllättävää

Kiitollisuuden tunne

Onnellisuus ja tyytyväisyys

Tyytyväisyys ja ilo 

Oivallus addiktoitumisesta puhelimeen, automaattiselle käden liikkeellä - ärtymys huomatessa.

Oivlasin itsestäni merkityksellisiä asioita, joita olin jättänyt kertomatta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hiljaisuus, hiljaa, suu, luonto, kokemuksellisuus, rukous

Jännitysrakennelmat, onko sinulla niitä?

Maanantai 9.8.2021 - Ulla Ollikkala



D0242648-8AA6-4512-BD56-C1EEB19F62E8.jpeg

KUVA: pixapay

Käsittelen tässä tekstissä sitä tapahtumaa, joka on palautumisen vaikeus jännitystilasta, jonka rakennelmat ovat syvemmällä,  kuin liikuntaharjoittelun tai muun fyysisen rasituksen  aikaansaama jännitystila. Pohditaan miellyttämisen, jähmettymisen ja  lamaantumisen kehollista ilmentymää sitten toisella kertaa.

Mitä jännittyessä tapahtuu?



Jännittyessä  tapahtuu hermostossa vireystilan kohoaminen eli   sympaattisen hermoston aktivoituminen. Tämän seurauksena tapahtuu  lihasten jännittäminen, hengityksen kiihtyminen, sydämen sykkeen nopeutuminen, tarkkaavaisuuden ja huomion kiinnittyminen hyvin  kapealle alueelle, pupillien supistuminen, kuulon herkistyminen, kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen aistien valpastuminen. Mielesi ei ratko tässä kohdassa muuta, kuin miten selviytyminen tilanteessa onnistuu. Hyvin kehollista toimintaa siis suurelta osalta. Tämä tapahtuma  on myös puolustautumisjärjestelmän käynnistymisen prosessi, aina ihmisen suojaksi.

Tämä järjestelmä on käytössä aina lapsuudesta saakka. Muistatko hetken, jolloin se tapahtui sinulla ensimmäisen kerran? Puolustuksesi käynnistyi, ehkä kerta toisensa jälkeen. Toisella jännitys saattoi purkautua hetkessä, keho palautui. Sitten olet sinä, jolla tämä palauttava järjestelmä ei pääse tapahtumaan, eli et onnistu palautumaan. Syntyy kehollinen jännitysrakennelma. Esteet palautumiselle saattaavat olla lapsen ympäristön turvattomuudessa, turvattomuuden hetkissä, sosiaalisten suhteiden turvattomuudesta, genetiikassa, ehkä myös temperamentissa. Nykytiedon mukaan jopa epigenetiikassa. Olet  ehkä siinä n. 5- 7 % joukossa, joka sitten myös kipuilee geenivirheen vuoksi,  jännityksen aihuttamista kipuoireista enemmän, kuin se toinen. 


Kuva: Mitä tapahtuu jännittäessä?

Silloin kun tarkastellaan syvempiä rakennelmia, tarkastelemme näitä varhaisessa kehityksen vaiheessa toteutuneita kehon reaktioita. Keho reakoi supistumalla, lyhentymällä ja tiukkuudella. Kasvot, leuka, kaula, hartiat, vatsa, selkä, lantio ja jalat, koko ihminen on supistunut. Voit kokeilla omalla kohdallasi, mikä kohta on sinulla se joka kiristää, saatat olla juuri tämän jännitysrakennelman äärellä. 

Kyvyttömyys viedä kehossa luonnollista jänntyksestä palautumisvaihetta päätökseen, saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Palauttavan liikkeen merkitys

Tämän vuoksi liikkeen merkitys on suuri. Vielä sellaisen liikkeen merkitys, jonka ideana on vaikuttaa koko kehon jännitysrakennelmiin. Nyt saatat huomata, ettei hengitysharjoitukset, salitreeni tai liikunta olekkaan se laji, jolla tähän paneudutaan. 

Kehoterapiassa (Reich, W. ym.) puhutaan sellaisista liikkeistä, jotka ovat ilme- ja ilmaisuliikkeitä. Liikkeitä, joilla ilmennetään kehon tilaa, kuvaillaan tunnetta, ja luodaan tarinaa itsestä. Tämä tapa vapauttaa kehoa, tukee sen uudelleen järjestäytymistä. Tämä on hyvä alku oman kehon vapautumiselle ja hengityksen vapautumiselle. Ohjatusti nämä löytyvät suunnittelemistani Palautumisohjemista ((2003-2020).

Pelkästään liike ei aina riitä. Toisiaan tarvitaan kehon ja mielen, sekä ohjauksen tarve sen oivaltamiseen, mitä tapahtumia on sisimpäänsä eristänyt eli sulkenut muistoistaan. Voin lohduttaa, näitä on aivan jokaisella.

Johtavatko nämä lapsuuden tapahtumat aikuisuudessa kehon jännityksiin?

Kyllä vain, sellaiseen, joka ei helpolla purkaudu. Kehoon, eli jollekin segmenntialueelle, jäänyt jännitys on altis äkillisestikin reagoimaan arjessa jokaiseen turvattomaan hetkeen, vuorovaikutukseen ja tapahtumaan. Jännitys on herännyt kehossasi. Elämmme ihmisten täyttämässä ympäristössä, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia kohtaamisiin, jotka eivät ole palauttavia. Niitä voi olla lähisuhteissa, työpaikoilla, ystävyyssuhteissa ja mitä mieleesi tuleekaan. Tunnustele sitä, mikä hetki on sinun hyvä hetkesi, sellainen jossa olet rento ja vapaa. Se on ihmisen luonnollinen tila olla ja elää. Tätä kutsutaan rauhoittumisjärjestelmän aktivoitumiseksi rekä rentoutumisreaktioksi. 😀




Terveisin Ulla

8DE6C8DE-1AAD-474A-BC17-3D80310EE65C.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautumisjärjesjeselmä, rentoutumisreaktio, segmentti, kehoterapia, jännitys, keho, mieli, lapsi, kiintymyssyhde , turvallisuus

Elämä ei ole kilpailu?

Perjantai 30.7.2021 - Ulla

6B2614AA-31D8-45F8-9F26-852C44003B8F.jpeg



Kuva: Ulla Ollikkala. Laitoin nyt tämän kuvan ihan tarkoituksella, niin näkyy joskus kirjoittajakin:)

Kilpailu on osa joidenkin ihmisten  elämää, monellakin  osa-alueella. Toisille se sopii vallan mainiosti, toisia se ei kiinnosta lainkaan. Tämä ei siis ole arvostelu aiheesta, vaan asian pohdintaa omalla kohdalla. Ehkä sinullakin on samoja ajatuksia?

Ensin on hyvä pohtia, mitä kilpailu on?

”Kilpailu on kahden tai useamman osapuolen välistä toimintaa, jossa kukin osapuoli tavoittelee tiettyä päämäärä, joka ei ole osapuolten kesken jaettavissa. Kilpailua käydään useista eri syistä.”

”Toisessa, kapeammassa merkityksessä kilpailu on järjestetty tapahtuma, jossa osanottajien tavoitteena on kilpailun voittaminen. Usein tällaisiin kilpailuihin liittyy voittajan tai voittajien palkitseminen”  Lainaus on wikipedian sivuilta.

Pohtiessani kilpailua, se on asia, joka ei ole kiinnostanut  itseäni koskaan.  Tyypillisin aiheesta ensimmäisenä mieleen tuleva kilpailutilanne on urheilu, mutta kilpailu liittyy elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Itse muistan kokemuksen, kun jouduin kouluaikoina koulujenvälisiin urheilukisoihin. Mietin jo silloin,  onko tässä mitään järkeä. Koettaa voittaa toinen juoksussa ja tuulettaa maaliviivalla omaa paremmuuttaan. Tätä pohdin silloin lapsen ajatuksella.



Missä kaikessa kilpaillaan?

Kilpailu on tullut meidän ihmisten elämässä näkyväksi monella osa-alueella.

Se alkaa jo pienen ihmisen elämässä,  äidin raskauden aikana, kuka on paras ja parhaiten raskauskuosissa pysyvä odottava äiti. Mitä tämä saakaan aikaan kasvavissa ja kehittyvissä ihmissoluissa. Kilpailu jatkuu siitä, kuinka  täydellinen lapsi on syntyessään. Onko meidän lapsi kiltimpi kuin teidän, nukutut yöt paremmuuden mittarina. Koulumaailmassa sitten jatkuu rankka kilpailu. Numerot kertovat sinun olevan joko hyvä tai huono. Kilpailu opiskelupaikoista peruskoulutuksen jälkeen, sitten seuraavaksi kilpailu työpaikoista. Kilpailu työpaikan sisällä, kuka saavuttaa tavoitteet. Kilpailu kauneimmasta ja tyylikkäimmästä kodista, parhaimmista harrastusmahdollisuuksista ja lomamatkoista, joissa on kokenut luksuselämää.

Huomaat jo varmaan,  lista olisi loputon, tässä vain jotain ajateltavaa aiheesta.



Miltä kilpailu tuntuu minusta?

Itsellä kilpailu aiheuttaa ensimmäisenä tunteena siitä pois vetäytymisen. Mikä on niin tärkeää elämässä,  että siitä pitää kilpailla. Elämä itsessään ei ole minulle kilpailu, vaan lahja. Lahja olla ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan omannäköistä ja  hyvää elämää. 

Elämässä, minun mielestäni, suurin merkitys tulisi olla hyvyydessä, toisen ihmisen  ystävällisestä kohtaamisessa, ohjaamisessa  ja kuuntelussa, näitähän me tarvitaan  toistemme kanssa. Pitäisi antaa valtavan iso merkitys sille, miten kauniisti osaat toista kannustaa ja antaa apuasi. Yhdessä toimiminen ei ole kilpailua paremmuudesta. 

Miten usein tähän törmäät työpaikallasi? Miten usein kannustat ja arvostat toista hänen työssään? Miten tunnistat tätä ystävyyssuhteissa? Miten usein kiität saamastasi avusta? Tässä on mielestäni psykologisen turvallisuuden ( vuonna 1960 esille tullut käsite) ensimmäinen lähtökohta yhdessä toimiessamme.  Kilpaillessa kun on aina  häviäjiä ja  niitä joiden epäonnistumiset ruoditaan, riskiskinottajia, joita kannustetaan, joskus myös erilaiset ja erimieliset sivuutetaan. Moniko työpaikka olisi turvallisempi ja näin paljon parempi, moniko yhteistyö olisi sujuvampaa, moniko yksilö olisi tyytyväisempi  elämäänsä. Moniko ystävyyssuhde rakentuisi toisin. Moniko parisuhde puhaltaisi yhteen toisella tavalla.

Voisimmeko olla innovatiivisia, tuottavia, itseämme likoon laittavia ihmisiä ilman kilpailua. Voisivatko tavoitteet olla sellaisia, että niitä täyttäessään ei tarvitsisi kilpailla.

Mitä meille tapahtuu?

Kuinka usein kilpaillessa rikotaan toisen rajoja. Astutaan sille alueelle,  jossa toinen jo on ja pyritään työntämään toinen  pois. Ottamaan itselle toisen paikka. Tämä kuuluu minulle, minä olen paras. Minä ylitän ensin ”maaliviivan”.

Mitä piirrettä tässä kohtaa ihminen ruokkii itsessään? Tätä pohdin nykyisin aikuisen ajatuksin.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämä, kilpailu, turvallisuus, urheilu, työ

Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla



AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

FD60650F-97B0-4CBE-854A-1664FC98BDA6.jpeg-itselleni-sellainen-aiti/





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, kiintymyssuhde, turvallisuus, keho mieli, palautuminen

Olemisen pyhyys

Tiistai 13.7.2021 klo 9:38 - Ulla

Oleminen_.jpeg



Kuva: Ulla

Tässä kirjoituksessa kerron itse kokemastani rauhan ja rentouden tilasta. Haluan jakaa nämä ajatukset myös kanssasi, ehkä tunnet samoja ajatuksia  ja koet samoja kokemuksia.

Puhtaasti energisiä olemisen hetkiä

Kesän lämpötilat ovat sallineet runsaasti oleilua. Harrastan sitä muutenkin, koska joutilaisuuden tila on minulle  luontaisesti helppoa. Yli kaiken pidän päiväunista ja tietysti sitten tietoisesti rentoutumisen tilasta. Jotkut voivat kutsua näitä rauhoittumisen hetkiä meditoinniksi tai mietiskelyksi, kaikki käy, itselle ne ovat pelkästään puhtaan energisiä olemisen tilan hetkiä, siis miettimättömyyttä. 

Lue lisää aiemmasta aiheeseen liittyvästä blogistani 2017. https://www.palautumiskoulupro.fi/blogi/2017/07/16/20076

Rentoutumisen pyhä tila

Rentoutuminen on ollut osa elämääni yli 30 vuoden ajan, sen vuoksi se ei tarvitse mitään erityistä aikaa, paikkaa tai erityisen tilan ottamista. Olen ihastunut rentoutumiseen jo yhdeksänkymmentä luvun alussa ollessani kuntohoitajana fysioterapissa  ja olen itsekin opettanut sitä  muille vuosikymmenen ajan. Olen myös keho-ja rentotusterapeutti, joka tarkoittaa rentoutumisessa tapaa, joka sallii pelkän olemisen, tiedostamisen tilan,  oleminen juuri hetken tilassa, vapauden olla myös ilman rentoutta, juuri sellaisen kuin on hetkessään. Ei siis autogeenisiä, progressiivisiä tai sovellettuja keinoja.

Rentoutumisen hetkissä kokee oivalluksia, näkee asioita toisella tavalla, matkailee mieleen ja ulos mielestä. Ulos mielestä matkaaminen tuottaa mielenkiintoisimmat kokemukset. Tunnistatko sen, kuinka näet koko maailman-maailman mittakaavassa, tai näet maailman avaruudellisen hahmottamisen kautta. Silloin oma osuus maailmassa kutistuu ja muuttuu hyvinpieneksi "atomiosaksi". Olemassa olon merkitys muuttuu ja se muuttuu osaksi kaikkea ympärillä olevaa.

Viimeksi makoilin tällaisessa tilassa kotijärven maisemisssa. Koin, että yhteys ympäristöön oli voimakkaampi kuin aiemmin. Tiedätkö sen tunteen, kun havaitset ympäristön eri tavoin, tavalla jotka kutsutaan havaitsemisen syvemmäksi ilmiöksi. Ympäristömmehän koostuu elektroneista, protoneista ja neuroneista, eli valtavasta määrästa sähköenergiaa,  ja me  kaikki koostumme näistä rakennelmista. Ihmiset, eläimet, elävä ja tieteen mukaan myös ns. kuollut materiaali. Rentouden tilassa, sen lisäksi, että havaitset, myös tunnet sen syvän yhteyden tähän ympäristöön. Nämä hetket ovat huikeita olemisen tiloja, olet yhtä sen ympäristön kaikkeuden kanssa, joka on olemassa.

Nykyisin rentoudun myös upouudella suplaudallani, makoillen selälläni järven sylissä. Huikeinta oli auringonlasku viime viikolla tällä tavoin. Luonnon sylissä, pienten aaltojen keinutukessa on jotain suurta pyhyyttä, joka liikuttaa mieltäni. 

Lapsena otin usein veneen ja annoin aaltojen viedä itseäni järven selälle ja koin aivan samoja tunteita. Palasin siis vanhaan kokemukseeni, jonka olin hetkeksi unohtanut. Lapsena en ymmärtänyt sen kokemisen tilan pyhyyttä, vaan pelkän olemisen tilan. Olen aivan lapsesta lähtien nauttinut itsekseni ja yksin olemista suunnattomasti.



Ajattomuuden tila

Ohjaan alkumatkaa tähän kokemukseen myös koulutuksessa, silloin kun se tulee mahdollisuutena mieleen. Viimeksi eräällä luonto jaksolla. Ajan voi sivuuttaa ja nähdä itsensä olemisen tilassa. Todellisessa läsnä olemisen kokemuksessa  ilman harjoitusta ja suorittamista ja ilman mitään metodia. Olemista ja ajattomuutta itsessään ei voi sivuuttaa, silloin kun sen syvyyden löytää, silloin havaitsee ympäristöä, ihmisiä, koko maailmaa hieman toisin. Puhtaassa energiassa on pelkästään hyviä asioita. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rentoutuminen, oleminen, joutilaisuus, pyhyys, järvi, luonto, palautuminen

Vahvuuttako?

Tiistai 6.4.2021 klo 11:33 - Ulla Ollikkala

1A9375CD-912A-4CA2-92D3-F3A88D17F71B.jpeg

Olen viime aikoina pohtinut vahvuutta. Sitä mitä meiltä odotetaan ja toivotaan. Tässä hetkessä se on vain korostunut. Pitää jaksaa. Se on myös  tuttu sana liittyen tekemiseen, vaikka liikunnassa; jaksaa, jaksaa, jaksaa! Nykyisin tuntuu, että sen vaatimus  on siirtynyt  työelämäänkin. Saat ehkä kiinni siitä, miltä jaksamisen vääristymä tuntuu kehossasi ja mielessäsi. Kuormitustahan se aiheuttaa! Sitä hermoston jatkuvaa valppaustilaa.

Illuusio vahvuudesta

Sitten on asia, joka vahvuudessa on todella kuluttavaa. Se on vahvuuteen sairastuminen. Miten siihen voi sitten sairastua? Rakennelmat saattavat syntyä  jälleen varhaisessa vaiheessa ihmisen elämän historiaa. Riippuen siitä mikä on ollut synnynnäinen temperamentti ja sitten asemasi perheyhteisössä. Sieltä saakka mallisi on voinut olla muiden auttaminen, muista huolehtiminen tai  muiden johtaminen omaan haluamaasi suuntaan. 

Muiden auttaminen kielii empatiasta ja sympatiasta ja muiden johtamisessa saattaa piillä myös  vallan käytön elementtejä.  Empaattinen ihminen kuluttaa voimiaan unohtamalla itseänsä, muiden laittamisella etusijalle. On siis sairastunut auttajan, parantajan ja ohjaamisen valtaan. Ilman minua muut eivät pärjää.  Valtaan sairastunut kuluttaa itsensä sillä, että ei pyydä itselleen apua, koska ei mielestään tarvitse mitään. Tähän jaksamisen valtaan sairastunut on vaativa myös toisia kohtaan, yhtä armoton kuin itselleenkin. Valtaan sairastuneen suurin pelko saattaa olla heikkouden kohtaaminen itsessään. Vahva kuvittelee myös olevansa voimassaan hyväntekijä toisia kohtaan. 

Nämä molemmat mallit ovat aktiivisia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja myös vuorovaikutuksessa itsen kanssa. Pohdin myös, onko molempien toimintojen ohjaava tunne häpeä. Mitä sinulle tulee mieleen?

Tasapaino suhteessa itseen ja muihin

Toiminnan pohjalla on temperamentti. Melko vakaalla pohjalla oleva temperamentti on joukko synnynnäisiä valmiuksia ja reaktioita.( joustavuus, ärtyisyys, sosiaalisuus, aktiivisuus, keskittymiskyky, taipumus mielihyvään/pahaan, rytmisyys). Nämä on helposti havaittavia piirteitä toisessa ihmisessä. Tälle pohjalle sitten rakentuu persoonallisuuden erilaisia piirteitä. Kasvatus on se tekijä joka muovaa temperamentin pohjalta ihmisen persoonallisuuden.

Tasapainon löytyminen omaan toimintaan, myös tuossa  vahvuus asiassa,  voi löytyä itsensä ja persoonansa ymmärtämisestä. Persoonansa ymmärtäminen auttaa siinä, kuinka käsittelet kuormitusta. Siihen perustuu myös myötätunnon avautuminen itseä ja muita kohti. Voit aloittaa kysymällä, kuinka hyväntahtoinen olet itseäsi kohtaan?

Olen lukenut aikoinaan kirjoja Myötätunnon tie ja Myötätuntoinen mieli. Poimin sieltä  hieman pohdittavaa sinulle.. Näiden kirjojen viesti on seuraava suhteessa persoonallisuuteen. ”Persoonallisuutemme on rakentunut enemmänkin selviytymiseen, kuin onnellisuuden tarpeiden ympärille. Voit siis olla varma, että jotkin persoonallisuuden piirteet ovat ristiriidassa hyvinvointisi ja rakastavan asenteen kanssa. Sillä, kukaan ei ole täydellinen.”

Oletko suhteessa myötätuntoon:

Huolehtija. Toinen tarvitsee sitä minua enemmän.

Intellektuelli. Tämä on liian hempeätä minulle.

Perfektionisti. Myötätunto itseä kohtaan on liian vähäistä, ei tarpeeksi hyvää.

Individualisti. Tunteitten tutkiminen on vaikeaa, niiden jakaminen on vaikeaa.

Selviytyjä. En tarvitse huomiota. En tarvitse välittämistä. 

Työjuhta. En löydä aikaa itselleni toteuttaa myötätuntoa.

Perhonen. Väsyn nopeasti tähän asiaan.

Ulkopuolinen. En sovi joukkoon.

Kelluja. Olen hyvä lillumaan hetkessä ja olen virran vietävissä.

Moralisti. Tuohdun mielestäni huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Ekstrovertti ja introvertti. Nautin sisäisestä elämästäni/ olen mieluummin muiden seurassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vahvuus, tasapiano, jaksaminen, temperamentti, persoonallisuus, palautuminen

Turvallisuuden kehä vai pelon ilmapiiri. Osa 2.

Tiistai 19.1.2021 - Ulla

Turvallisuus.jpeg

Osa 2.
Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle. Kirjoitus on omaa pohdintaa, ei tieteellistä faktaa. Kirjoitukseen vaikuttaa poikeuksetta elämän aikana luettu tieto, koettu, kuunneltu ja nähty ihmisen elämä.

Kaikki on hyvin, vai onko?

Kaiken ollessa hyvin, turvallisuuden, kasvamisen ja kehittymisen ilmapiiri vallitsee. Empatiaan oppinut lapsi kohtelee hyvin toista ihmistä. Turvallisuus on vallitseva tila. Näin meidän kaikkien onneksi tapahtuu hyvin usein ja elämä kulkee eteenpäin. Elämässä kohdataan tältä pohjalta hyviä asioita ja vaikeita asioista, ja molemmista selvitään oikein  hyvin.


Tarkastelua

Maailmaa ja elämänmenoa seuratessa ja kuunnellessa, kuinka hyvin se tässä ympäristössä toteutuu? Kuinka usein se onkaan mennyt seuraavalla tavalla? Lapsi kasvaa, aloittaa koulun ja sitoutuu uuteen laumaansa. Laumalla on johtaja tai useampia lauman sisäisiä pikkujohtajia. Miten monella lapsella onkaan turvattomuuden tila elämänsä ohjenuorana.  Turvattomuuden vuoksihan sitten puolustaudutaan. Puolustaminen tapahtuu mallin tai opittujen keinojen mukaisesti. Käänteisesti sitten opitusta  pelon ilmapiirin luomisesta on tullut oma turva. Lauman turvattomien pikkujohtajien itsensä ilmaisemisen  muoto on sitten toisten vähättely, ingooraaminen tai fyysisen turvattomuuden tilan luominen. Tai sitten tässä vaiheessa vielä tiedostamaton vallan käyttö. Pelon ilmapiirissä kasvaa myös alistuvia ja miellyttämiseen sitoutuneita lapsia. Näiden mainittujen lapsuuden mallien kohdatessa voimme vain arvailla tapahtumien kulkua. Opin tiellä ei vallitsekkaan oppimisen ilo ja turva, vaan pelon ilmapiiri. 

Aikuinen ja työelämä

Kaiken ollessa hyvin, turvallisuuden, kasvamisen ja kehittymisen ilmapiiri vallitsee. Empatian kautta kohtaava aikuinen ihminen  kohtelee hyvin toista ihmistä. Turvallisuus on vallitseva tila työpaikoilla, perheessä ja muissakin toimintaympäristöissä vallitseva tila. ihmisellä on kyky nähdä asioita muustakin, kuin omasta näkökulmastaan. Meneekö se näin, vai onko seuraava monen todellisuutta?

Elämme koettujen oppien pohjalta.  Kohtaamme uuden ympäristömme jossain vaiheessa elämää, ja seurauksena on opiskelu- ja työlaumamme kanssa toimiminen. Elämä on kulkenut uomassaan, mahdollinen perhe on rakentunut tai valintana on ollut itsenäinen elämä. Tarve turvallisuuteen on olemassa, mutta sen ylläpitäminen vaatii yhä enemmän voimia. Ympäristön kautta rakennettu turva ei kestä, kun sisin voi huonosti. Sisällä on pelon ilmapiiri, turvan puuttuessa.

Ulkoisesti rakennettu turvallisuuden kehä murtuu. Seurauksen on jatkuvaa toimintaa, kiireettä, stressiä ja jaksamisen vaikeutta. Ihminen saattaa ruokkia tätä toimintaa muiden kanssa ja lopulta puhe on pelkkää kuormittuneen ihmisen puhetta, kunnes kehon tai mielen sairastuminen tapahtuu. Aivot kuuntelevat, keho reagoi tähän puheeseen ja pelon ilmapiiri on jälleen hereillä.  Elimistö ilmoittaa oireilla, kivuilla, säryillä ja unettomuudella huonosta olostaan. Selittämättömät tuntemukset vilahtelevat ja rakennettu turvallisuus järkkyy.

Samassa työlaumassa on ehkä muitakin samoin oireilevia. Pelon ilmapiiri tulee yhä näkyvämmäksi. Suorittaminen ja puskemisen  tai luovuttavan ja miellyttäjän malli, sekä niiden syntymisen juuret alkavat näyttäytyä. Se näyttäytyy myös perhe ja yksityiselämässä.

Pelon ilmapiirin lisääntyessä hyvinvointi katoaa samaa vauhtia. Vielä jollain keinolla pyritään säilyttämään rakennettu  turvallisuuden ilmapiiri. Puretaan  sisäistä painetta itseä rankaisevaan liikkumiseen, lukuisiin harrastuksiin, lomamatkoihin, vaihtuviin ihmissuhteisiin, jopa nautintoaineisiin. Muitakin malleja on, nämä ehkä vielä helpoimmasta päästä.  Jäytävä sisäinen  tunne nousee kuitenkin pintaan.

Nämä uuvahtamisen tai puskemisen kohdat ovat paikkoja, joissa on mahdollisuus tarkastella omaa elämää ja sen rakentumista. Väistämättä meillä jokaisella on jotain tai jokin asia joka järisyttää omia rakenteita. Pelon ilmapiirin murtamiseen tarvitaan uskallusta. Uskallusta tarkastella elämänsä rakentumista.  Turvan tunne palautuu vähentämällä pelkoa aiheuttavia asioita. Siis tässä kohdassa on kohdattavaomia muistoja, täyttymättömiä tarpeita  ja sitä tunne-energiaa, jota on itseensä ja soluihinsa näiden tapahtumien myötä varastoinut. Tunteet ovat se asia, joka meissä on tuskallisin kohdattava. Sen tunnistaminen, että omien valintojen tekeminen on tapahtunut hyvin varhaisilla ajatusmalleilla. On rakentunut vääränlainen pystyvyyden tai epäonnistumisen malli. On rakentunut malli, jolla miellytetään selvitäkseen. Silloin, kun nämä rakenteet pettävät ollaan tekemisissä pelon ilmapiirin kanssa. Kuinka rauhoittaa itsensä? Kuinka saa aidon turvallisuuden kehän? 

Kuinka voit, sisäinen lapsi?

Alastomuus omille tunteille on mahdollisuus. Näkeminen miten ja mikä ne rakenteet on aikaansaanut. Tarkastelemalla niitä tämän hetken aikuisen näkökulmasta, ei lapsen. Antamalla tukea sille lapselle, joka on ne joutunut kokemaan. Vuosikymmeniä on puhuttu sisäisestä maailmasta, ns. sisäisestä lapsuudestamme. Nykytieteen mukaan voidaan pohtia ihmisen varhaisen vuorovaikutuksen vaikutuksia. Ovatko monet pahoinvoinnit malleja varhaisilta ajoilta, eikä niinkään sairauksia? Onko tapa toimia ollutkin taito selvitä aiemmista hetkistä ja nyt nämä mallit luovatkin vääränlaista turvaa. Aikuinen ihminen ajattelee ja tunnistaa tunteitaan monimuotoisemmin kuin lapsi. Usein vain on niin, että tässä päivässä aikuinen käyttäytyy kuin lapsi, joka on jäänyt turvaa vaille. Valitsetko edelleen vanhan pelon ilmapiirin vai kurkotatko kohti turvaa?

Lopuksi

Olen aikoinaan ohjannut yli kymmenen vuoden ajan  sisäisen lapsen tai toisella nimellä sisäisen kohtaamisen ryhmiä. Tietysti kehon tasolta lähtevinä. Niissä jokaisessa on löytynyt oivalluksia, luottamusta elämään, kuplivaa iloa, turvallisuutta, kohtaamisia itsensä kanssa ja ennenkaikkea uskoa. Uskoa siitä, että Elämä on hyvä! 
Se luo itselle turvallisuuden kehän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turva, turvallisuus, vuorovaikutus, lapsuus, siäinen lapsi, kasvu

Turvallisuuden kehä vai pelon ilmapiiri? Osa 1.

Sunnuntai 3.1.2021 - Ulla



Turva46B4-836B-21786E4A3CBB.jpeg


Turvallisuuden kehä vai pelon ilmapiiri?



Osa 1.



Turva on tila, jota solumme kaipaavat. Se on siten myös hermosolujemme tarve. Ne tarvitsevat tasapainoa. Ei siis pelkkä kymmenes aivohermo ole ohjaksissa, vaan koko kehosi. Aivot kuuluvat kehoon, jos ihmettelit, ettei niitä erikseen mainittu.
Mietitkö koskaan, kuinka voisit tässä päivässä valita elämääsi tasapainoa? Tarkoittaa tietysti, että olet saanut tarpeeksesi epätasapainosta, pelosta.
On suostuttava katsomaan elämää hieman pintaa syvemmältä. Ei pelkästään solujen ja hermoston anatomian ja fysiologian  toiminnan kautta,  vaan monimuotosena palautumisen kokonaisuutena. Monimuotoisuuteen liittyy oma tunneympäristö ja elinympäristö. Uskallatko kurkistaa vai aktivoituuko pelkosi?

Alhaalta ylös ja syvältä kohti pintaa



Elimistömme reagoi hermoston kautta alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Nykytiedon  mukaan  alhaata ylös tuleva tieto on myös laajempaa. Tämän tiedonannon varassa olemme toiminnamme puitteissa elämämme alusta lähtien. Elimistön tärkein tarve on olla hengissä, hamuta ruokaa, etsiä ruokaa ja olla turvassa tätä tehdessä. Hyvin alkukantaisia toimintaa. Huomaat sen ehkä vieläkin, kun olet yksin liikkeellä vaikkapa ravintolassa. On siis nälkä, etsit jopa hajun perusteella ravintoa, tavoitat silmien avulla ravintoa, joka tyynnyttää tarpeita. Sitten etsit paikan, jossa istut ja ruokailet. Haetko turvalllista seinustaa selän taakse, varmistatko sen, että pääset sinne ja sieltä pois mahdollisimman helposti. Varmistako, että sinulla on riittäävästi tilaa ympärillä? Kiinnitätkö huomioita meluisiin ihmisiin ja mielelläsi välttelet heitä. Samoin välttelet uhkaa, joka saattaa huokua jonkin ihmisen ympäriltä. Tämä on automaatio, joka käynnistyy suurella osalla ihmisiä. 
”Varmistat turvallisuuden kehän itsellesi ja välttelet pelon ilmapiiriä”.


Lapsuuuden leikkikehää



Palataan alkuun. Toivottavasti meistä jokaisella on ollut mahdollisuus lapsuuden turvallisuuteen. Vaikka näin olisikin ollut, niin lapsuudessa monet asiat ovat turvattomuuden toistuvia  kokemuksista. Syntyy pelon ilmapiiri. Otetaan esimerksi sairaus, riippuvuus tai mikä tahansa mieleesi juolahtaa.  Tunnistat ehkä omasta historiastasi jotain tähän viittaavaa. Tapahtuma, joka olemassaolollaan luo pelkoa ja epävarmuutta, jota lapsen  mieli ei pysty käsittelemään. Pelon ilmapiiri syntyy ja se alkaa elämään kehollista elämää pienessä ihmisessä. Turvallisuuden kehä voi olla olemassa, mutta pelon asetelma on saanut jalansijan hermoston tasolla. Myöhemmin siitä muodostuu malli ja rutiini, jota toiminta- ja käyttäytymismalliksikin kutsutaan. On syntynyt pystyvä ja suorittava tekijä tai luovuttava hävijäjä. Näistä seuraa se, etä  ”Varmistat turvallisuuden kehän ja välttelet pelon ilmapiiriä”.

Haluatko lukea lisää? Jatkan, kunhan pohdinta siirtyy sanoiksi.

Jatkuu....

Kayttaytymismalli.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turva, toiminta, palautuminen, pelko, turvallisuus

Tarvitsevuus

Keskiviikko 2.12.2020 - Ulla

Mina_raevitsen

 

Koulutusviikonlopuissa kohtaan usein tarvitsevuutta. Oma tarvitsevuus selviää vain itseään kuulemalla, tutkimalla ja ymmärtämällä. Omat tarpeet saattavat olla juuri niitä, jotka eivät ole täyttyneet. Vaikka olisi aikoinaan anonut, kukaan ei ole kuullut. Kysymyksessä voi olla turva, syli, luottamus, kosketus, sanat, ihan mitä vaan. Yllättää tai ei, tämä kaikki on varastoituna myös kehoon. 

Kehoon suljettu tarve


Omat vanhat mallit olla tarvitsematta, voivat olla niin syvään juurtuneita, että niiden tunnistamisessa tarvitaan toisen apua. Vanhat mallit saattavat olla kiltteyttä, johon tunnet tukehtuvasi. Mallit voivat olla myös riidan malleja ja ilman kuumaa tai kylmää sotaa et tunne elävästi. Mallit voivat olla auttamisen ja uhrautumisen tapaa jokaisessa ihmissuhteessasi. Pohditaankin seuraavaksi näitä edellä mainittuja tapoja, jotka voivat hyvinkin sulkea pois omia tarpeitasi.

Kiltteydellä saatat olla peittänyt oman tarpeesi rajata, sanoa EI, kiukutella ja osoittaa mielipahaa. Saatat olla juuri se, joka on kiltteydellä suojellut toista tai toisia. Jossain vaiheessa huomaat, että voit huonosti ja kehosi oireilee jännityksellä ja pitää/ täytyy tunteilla.
Sitten mallisi saattaa olla riitelyn tarvetta. Olet ehkä joskus saanut huomion ainoastaan tällä käyttäytymisellä. Arkesi on sotatilassa olemista. Todellinen tarpeesi saattaa ollakin  myötätuntoisen huomion, kosketuksen ja kohtaamisen tarve. Mallisi auttaa, miellyttää  ja uhrautua saattaa ollakin oman tarpeesi täyttymättömyyttä. Annat toiselle juuri sen, mitä itse kipeimmin kaipaat.

Mielen suoja

Meidän mielemme on se este, joka turvatakseen vallitsevan tilan,  pyrkii välttämään muistojen (siten myös tarpeiden) kohtaamista, myös kehollisesti. Silloin turvaudutaan järkeistämiseen, selittelyyn, puolustautumiseen ja sokeudutaan sanojen maailmaan.  Joskus on hyvä jättää sanat ja vain kokea. Sitä kutsutaan kokemukselliseksi vuorovaikutukseksi itsensä ja kehonsa kanssa. Sitä voidaan kutsua myös kehon kautta tuntemiseksi.  (Kehotuntoisuus) Lainaan tähän kohtaan loivasti tulkiten  W. Reichiä. ”Hyvin usein ihmisen toiminnassa näyttäytyy selittäminen ja tarinointi, joka on ristiriidassa kehon viestinnän kanssa. On miltei mahdotonta päästä yhteyteen itsen kanssa, jos keho ei ole osallisena tapahtumissa. Pelkkä puhe ei aina avaa mieltä, ainakaan se ei avaa hengitystä, kehoa, jännitysrakennelmia, ääntä tai liikettä.” (teoksesta Luonneanalyysi).

Tässä on yksi syy siihen, miksi Palautumisohjelmat ovat syntyneet. Ne ovat lupaa tuntea, purkaa  ja kokea kehoaan; hengityksessä, segmenttien purkamisessa, liikkeessä ja uskaltaessaan myös omalla  äänellä. Kehotyöskentely avaa ihmiselle itselleen olemisen kokonaisuutta. Se voi kohdallasi olla juuri Palautumisohjelmien malli, joka toteuttaa sen pehmeästi houkutellen. Siten mieli pysyy mukana ja turvallisuus itsen kohtaamisessa toteutuu. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tarve, turvallisuus, palautuminen

Uuden aika

Maanantai 30.11.2020 klo 8:27 - Ulla



.Uusi_nakokulma.jpeg

.

Onko tapanasi luoda uutta? Onko se sinulle intohimo ja mielesi on utelias uusien näkökulmien sovittamisessa vanhaan? Pystytkö tekemään asioita, jotka  eivät olekkaan sillä mukavalla alueella? Silloin kun luodaan uutta, sen tekee aina joku. Yleensä ihminen. 

PalautumiskouluPRO on meille sen uuden luomista. Sen malli on luotu jo vuosia sitten. Palautumiskoulun työskentely perustuu yhdeltä merkittävältä osaltaan kehotuntoisuuden oivaltamiseen itsessään. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. 

Luovuuden tuote

Palautumisohjelmat ovat kehotuntoisuutta- ja tietoisuutta. Palautumisohjelmat ovat luovuuden kautta syntyneet. Tottakai ne perustuvat teoreettiseen pohjaan, kuten länsimaisen tieteen pohjalta kuuluukin. Teoria ei kuitenkaan sulje pois luovuuden käyttöä. Juuri  sillä PalautumisohjelmaPRO erottuu monesta muusta palautumisen alla kulkevasta mallista. Kysymyksessä PalautumiskouluPROssa ohjelmat  eivät olekkaan malli,  vain ihmisen itsensä tuottama ilmaisu itsestään, turvallisessa kontekstissa. 

Ihmeellinen aika 

Kehon käyttäminen luovasti on suorittavalle ja malleihin oppineelle aina uuden näkökulman ja oppimisen aikaa. Joskus ihmisille on vaikeata käyttää ja liikuttaa kehoaan, kun on tottunut toimimaan pään ja analysoinnin kautta. Tiedän matkani varrelta, että tämä uusi kehon käyttö ei ole aina yksinkertaista omaksua. Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain hyvin ihmeellistä. Ihmiset ovat valmiita irrottautumaan asento- ja liikemalleista ja uskaltavat tuottaa ilmaisevaa ja tuntevaa liikettä. Ilman häpeää. Oman työn eläminen toisissa sai itseni aivan liikuttuneeksi koulutusviikonlopuissa.

Palautuminen

Uuden luominen pätee myös palautumisen ajatteluun. Vielä vuosikymmen  takaperin kuulin sen, että ei palautumisesta tarvitse puhua. Sitä ei koettu tärkeäksi. Ei ainakaan sillä laajuudella miten sen itse sisäistää. Tein kuitenkin, vastustuksesta huolimatta, AMK tasoiseen  tutkimuksen aiheen ympärille. Enemmänkin palautumisesta olisin sinne tuottanut, mutta aika ei ollut vielä valmis. Elettiin vuotta 2009, jolloin työn pohdinta alkoi. Sain kuitenkin tutkia laadullisesta pohjalta tuottamiani  Palautumisohjelmia. ( silloin kulkivat ns. hitaan sykkeen liikkeinä) Suuntaa antava  tuloshan oli pelkästään hyvää infoa. Uni parantui, hengitys tasapainottui, keho rentoutui, elämän arjessa oivallettiin, tunteet liikahtelivat, huomattiin tarve toteuttaa  pysähtymistä. Palautumisohjelmat tukevat ihmisen kehitysprosessia.

Palautumisenprosessi.jpeg

.

Palutuminen on kehitysprosessi

Palautuminen on kehitysprosessi, joka  käynnistyy mielessä ja kehossa, keho ilmoittaa hyvin selkeästi hermostollisella  tasolla viestejä kohti aivojasi. Viesti kertoo turvallisuuden tasoistasi. Palautuminen on kehollinen/fysiologinen ilmiö, jossa hermoston toiminta rauhoittuu ja tyyntyy.  Voimakkaimmin tähän tilaan vaikuttaa vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, mutta myös vuorovaikutus itsesi kanssa. Lisäksi hieman eri tavalla palautumisen tarpeeseen vaikuttaa fyysinen tekeminen ja siitä aiheutunut elimistön väsymyksen kuorma, johon keho yksinkertaisesti tarvitsee levon ja hyvän unen tilaa.

Kaikki ne vuorovaikutuksellisen  kohtaamiset,  ihmisten sanat ja käyttäytyminen, jotka päiväsi aikana toteutuvat, vaikuttavat sinun sisimmässäsi. Joko siten, että pysyt melko neutraalina tai siten, että kynnys reagoida kohoaa. Sitten tapahtuu se sinun oma sisäinen vuorovaikutus, joka olisi opittava ymmärtämään Ja säätelemään. Tämä kaikki liittyy tunteisiin. Ymmärtämiseen auttaa se, kun keskityt huomioimaan kehon tilaa. Tähän ei nyt auta mittarit, eikä teoria, vaan kokemuksellisuus.  Kokemuksellisuus tässä kohdassa  tarkoittaa sitä, että tunnistat tasapainon vaihtelun tilan itsessäsi. 



Kehosi on se, joka kannattaa mieltäsi. Vuosiesi edetessä syntymästä, lapsuuteen, nuoruuteen  ja aikuisuuteen koet asioita. Näihin kokemuksiin kehosi reagoi ja sitä voi kutsua vaikka olojen vaihteluksi. Se, mikä tapahtuu, on että tasapainoinen olosi  kokee häiriöitä. Nämä kokemuksesi ovat kehosi olotiloja, joita kannat mukanasi ja nämä vanhat koetut tilasi reagoivat  juuri siinä vuorovaikutuksessa. Viritykset ovat kehossasi joko äärimmäistä valppauden tilaa tai väsynyttä vetäytymistä. Parhaimmillaan se on liittymistä muihin. Saavuttaaksesi tasapainon kehoosi  ja siten mieleesi rauhan, kehosi tarvitsee ymmärrystäsi. Se tarvitsee rauhallista purkua, jossa tiedetään mitä olet toteuttamassa itsesi kanssa. Tekeminen tarkoittaa itsen, liikkeen ja hengityksen suorittamatonta mallia. Silloin sinulla on mahdollisuus siihen liikkeeseen, joka lähtee sisäsistä purkavaista impulseissastasi.  



Kysymys kuuluukin, oletko valmis muuttamaan näkökulmaasi? Oletko valmis muutokseen kehon käytössäsi? Oletko valmis palautumisen näkökulmaan?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uutta, palautuminen, kehotuntoisuus, palautumisohjelma, oivallus, vuorovaikutus, tunne, vireys, lepo, rentoutuminen

Loppuun asti innostunut!

Torstai 5.11.2020 klo 17:09 - Ulla

Kehon_kuuntelu4C2C-830C-BAE2B5BD9071.jpeg

Loppuun asti innostunut

Seuraan monia muitakin sivustoja ja olen osallisena monissa ryhmissä. Yllättävän usein sielllä tulee vastaan innostumisesta johtuva väsyminen, jopa uupumus. Kyseessä ei ole negatiivisten asioiden alle uuvahtaminen, vaan mieli tekee kokemattomalle tepposiaan. Vaikka taustalla on koulutusta ja tietoakin, näin voi tapahtua.

Viimeisin teksti oli burn out tilaan astunut toisten auttaja. Sellainen joka jaksoi vielä, kun muut olivat jo lopettaneet. Sellainen, joka kantoi toisten taakkoja omiensa lisäksi. Oli ilmeisen innostavaa olla avuksi, oli innostavaa olla tukena, oli innostavaa osata auttaa ja oli innostavaa näyttää osaamistaan.

Kehotuntoisuus

Kysymyksessään on silloin hyvin vähäinen kehotietoisuus. Paremmin sanailtuna käytän seuraavaa; kehotuntoisuus. Kehomme viestii asioita hyvin varhaisessa vaiheesssa. Kehokaveri kilkuttaa hälykelloja; väsymyksellä, säryillä , unettomuudella ja unihäiriöillä. Lopuksi jokin kohta pettää. Mieli kuvittelee vielä tässäkin vaiheessa jaksamisen olevan loputonta. Kokematon kuulija vain ei malta pysähtyä, koska on kiva olla auttaja, jopa tietäjä.

Auttajan ja tietäjän varjo

Kysymys on omaan ansaan astumisesta ja oman varjonsa tietämättömyydestä. Varjo voi leijua juuri auttamisen tarpeessa, pätemisen tarpeessa, kehumisen tarpeessa, osaamisen tarpeessa ja tietämisen tarpeessa. Niin kauan, kun oma varjo on vahvempi kuin läpitunkevana valo, (ymmärrys) ihminen väsyy kerta kerran jälkeen. Monesti tämä vaatii pitkää hoitosuhdetta/terapiaa.
Auttajan ja tietäjän varjo on yksi osa, joka meidän jokaisen olisi itsessämme hyvä tiedostaa.  Varjoja on tietysti monta muutakin, auttajan ja tietäjän varjo vain helposti näännyttää kantajansa. Tiedostanko sinä omasi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uupumus, auttaja, väsymys, kehotietoisuus, kehotuntoisuus

Kehotuntoisuus

Lauantai 25.7.2020 klo 11:59 - Ulla

Kehotuntoisuus


Kehotuntoisuus

Olen työni ohella miettinyt kehotietoisuutta. Omasta mielestäni se on jäänyt hieman pinnalliseksi ja kokemisen syvyyttä heikosti kuvaavaksi. Tarkoitan  kuvaavilla  sanoilla nyt niitä, jotka eivät itseä käytännön työn tasolla kohdanneet. Nyt olen tätä sanaa pohtinut ja rakennellut sen myös kuvaksi. Muistakaahan lukijat sitten, että tämä on ihan omaa pohdintani, oman työni, itseni ja asiakkaiden ymmärtämiseksi. 

Kehotietoisuus ja kehotuntoisuus kulkevat loistavasti vierekkäin, merkitsen itselle kuitenkin kahta eri asiaa. Kehotietoisuus on mielestäni kehon viestiväyliä pitkin kulkeva tieto, ja tietysti tämä tieto tunnistetaan viestiksi kehossa tapahtuvista asioista. Kehotuntoisuus on tuntemiseen liittyvää niin tunneaistimusten, kuin tunteiden tasolla. Kehotuntoisuus vaatii aina harjaantuneen kokemuksen tunnistamisesta, että siihen reagoidaan. Moni asiakas toistaa kerta toisensa jälkeen omien rajojen ylitystä, vaikka kehotietoisuus on olemassa. Silloin kun kehotuntoisuus on tavoitettu, muutos on ollut mahdollisempi. Mitä herkemmäksi kehotuntoisuuden viesteissä oppii, sitä suuremmat mahdollisuudet on väistellä Oman jaksamisen rajojen ylitystä.
Työni puitteissa asiakkaat ovat kyllä tulleet tutuiksi kehotietoisuudesta. Siitä missä ovat kehon ulkoiset rajat, kuinka maadottunut oma tila on. Tietoisuus myös hengityksestä ja sen liikkeistä liittyy kehotietoisuuteen. Tämä on erittäin hienoa huomata.
Kehotuntoisuuteen siirtyessä asiakkaan tuntemus,  jopa tunto omasta kehosta on kadoksissa.

Kehotuntoisuus ja liike esimerkki:

"Kävin osteopaatilla, juttelin tästä kehotuntoisuudesta hänenkin kanssa. Pohdimme sitten kehon tilaani. Ihan yksinkertainen asia tapahtui kehotuntoisuuden alueella. Yhteyden saaminen vasemmalle puolelle lonkka,( hip-harjoituksella) ei yksinkertaisesti tapahtunut. Mieli kyllä oli hyvin kehotietoinen, mutta tuntoyhteys, sekä myös toiminnan yhteys oli kadoksissa. Vasta, kun kehon eri segmenteillä olevat lukkiutumat saatiin rentoutuksen avulla avautumaan, kehotuntoisuus palasi. Myös liikkuvuus palautui.  Tuntoyhteys palautui. Myös tunteet liikahtelivat. Kehotietoisuus oli ollut läsnä kaiken aikaa."

Kosketus ja kehotuntoisuus

Kehotuntoisuus näyttäytyy myös kosketuksessa. Ne alueet, joissa kehossa on lukkiutumia ja toimintahäiriötä, paljastuvat juuri  kosketuksessa. Ne alueet ovat kylmiä ja tunnottomia. Moni on varmasti tuttu tämän asian kanssa. Kehotietoisuus kehon osista on olemassa, mutta kehotuntoisuus puuttuu. Tässä on  kosketuksen parissa työskentelevien mahdollisuudet saada aikaan niitä pieniä, mutta maagisia ihmeitä. Palautumishoitojen kohdalla tämä näyttäytyy ja sieltä tämä kehotuntoisuus on ajatuksena lähtöisinkin.

Vaikeat kokemukset

No sitten, mennäänkö traumoihin. Asiakkaiden kautta opittua on se, että mitä rajumpi on kehon haavoittuminen eri tapahtumien kautta,( onnettomuus, kaltoinkohtelu) sitä heikompi on kehotuntoisuus. Jälleen kehotietoisuus voi olla toimiva, mutta tunnekokemukset ovat piilossa. Kehotuntoisuuden myötä avautuvat tunnekokemukset, itkut, naurut ja muistot. 
Kehotuntoisuuden kautta avautuvat kehon liikkeiden rentous ja joustavuus, kehon energisyys, tunteet ja aistimukset ja mielen vapaus.
Hyvät lukijani, herättääkö tämä ajatuksia?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kehotuntoisuus, kehotietoisuus, tunne, kokemus, palautuminen, rentoutuminen

Sielunelämää

Sunnuntai 11.8.2019 klo 9:29

33EB997E-86E7-40D6-B55F-9839C734B358.jpeg

Kesätarina vuodelta 2018. Olisiko meillä jotain opittavaa vatuista?

Vattujen sielunelämää

Vattumeditaation ( vattu, vattu, vattu, etana, vattu, vattu.....) innoittamana, lähdin vattupuskissa tutkimaan vattujen sielunelämää. Löysin paljon erilaisia vattuja ja ilmiöitä.

Osa vatuista pitää kiinni todella voimakkaasti ja vasta kun on pakko niin hellittävät. Nämä vatut ovat usein huipulla. Isoja ja värikkäitä. Kovia pinnaltaan. Vasta, kun koko vattu on pehmennyt, se irrottaa otteensa. Se tuntuu kiitolliselta. Viimeinkin voi hellittää. Maultaan tämä vattu on hieman väritön.

Sitten on vattuja, jotka kosketuksesta tipahtavat kämmenelle. Ovat pehmeitä ja jotenkin herkän tuntuisia. Värikkäitä, muotonsa säilyttäviä ja maultaan täyteläisiä. Nämäkin vatut viihtyvät näkyvillä.

Piiloutuvat vatut ovat oma ryhmänsä. Usein ne ovat vankan rajauksen takana. Kun niitä yrittää koskea, ne ikäänkuin vetäytyvät ja piiloutuvat syvemmälle. Silloin, kun niihin saa yhteyden, ne pudottautuvat pehmeästi kämmenelle. Näissä on kalpeutta ja maultaan ne ovat vattuja.

Sitten ovat kutistuneet vatut. Näissä on jäljellä vain kuori. Ne ovat kuin tyhjiin käytettyjä. Ne yrittävät kaikin keinoin olla hengissä. Kun niitä koskee, ne eivät ensin reakoi lainkaan. Hitaasti houkuttelemalla ne irtoavat. Väriltään nämä ovat kirkkaan tumman punaisia, niiltä osilta joka on jäljellä.

Sitten on vauvavatut, ihan kukkia vielä. Ne kurkottautuvat valoa kohti. Voi melkein kuulla niiden nauravan, kun mehiläinen tulee silittämään. Ne, joita mehiläinen on hoitanut kasvavat vauhdilla.

Sitten vatut, jotka ovat pudonneet. Ne ovat tulleet ja tulossa osaksi maata. Ne ovat hyvin rauhallisia omalla paikallaan.

Kaikki vatut ovat osa suurta yhteisöä. Osa vatuista kasvaa tällaisina rykelminä, ryhmässä eri ikäkausia. Sitten on yksinäisiä vattuja ja parivattuja.

Olen huomannut, etta vatut pitävät juttelusta. Ja kosketuksesta. Lisäksi lämpö ja hyvä ravinto auttavat kasvussa. Olen miettynyt myös sitä, että näitä kaikkia vattuja tarvitaan. Annetaan kaikkien vattujen olla vattuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvu, yhteisö, erilaisuus

Kehon mittaus

Lauantai 17.11.2018

SykeE227-4ECA-A2D0-22A9A6392BD6.jpeg

Puhelin ilmoitti kauppareissuni alussa, että virta on vähissä. Olotila oli juuri sellainen itselläkin. Pohdin asiaan havahtuneena, että miten me tätä olotilaa itsessämme tunnistamme. Luennoilla ja koulutuksissa tulee vastaan usein kysymyksiä mittareista ja käytämmekö niitä itse. Osa kysyy, ettehän te niiden mittareiden kanssa  touhua.
Olemme joskus vuonna 2009 käyttäneet sykevälivaihtelua mittaavia laitteita. Sellainen on ollut jopa käytössä vuoden Palautumis- ja rentoutuskeskus Kehrässä. Työssäni on käytössä asiakkaille mittausmahdollisuus, jos siihen päädytään. Olemme siis aiheen suhteen kokemuksen ja viimeisen tiedon suhteeen ihan kartalla.

No, käytämmekö mittausta itse ja koulutuksessa?

Omaa mittaria en omista. Askeleet tarkastan joskus puhelimen tiedoista. Yleensä kävelen ilman tietoa muusta kuin kävelystä. Olemme koulutuksissa päätyneet siihen, että meidän tehtävämme on toimia siten, että kuuntelu ja itsen mittaaminen tapahtuu kehon tunnistamisen kautta. Tiedämme, että tulee kehollisia virhearviointeja, mutta yllättäen ihmiset oppivat uudestaan kuuntelemaan itseään eli kehoaan ja mieltään. Yllättäen ihmiset havahtuvat tähän itsekin. Tämä kehon tuntemisen tieto perustuu asiakkaiden kirjalliseen ja sanalliseen  palauteeseen kymmenen vuoden ajalta. 
Miten se sitten voi olla oikeata tietoa kehon tasapainosta ja palautumisesta? Miten se voidaan tieteellisesti vahvistaa ilman mittaria?  Ei varmaan voikkaan.
Ilman sitä tutki seuraavaa; uneton alkaa nukkumaan uudelleen ja koko päivän toiminta on virkeätä. Väsymys hiipii kehoon illalla kun on nukkumiseen laskeutumisen aika. Kehollisesti monet oireet, joille ei ole saatu  selvyyttä, vain vaimenevat. Luovuus heräilee hiljalleen. Keskittymiskyky löytyy. Muisti toimii. Rauhallisuus ja levollisuus on olemassaolon etusijalla työssä ja vapaa-ajalla. Ilo ja nautinto on arjessa läsnä.
Pidetään siis huolta itsessämme. Kehitetään itseämme, herkkyyttämme, rentoutumisen taitoa, aistejamme  ja palautumista innolla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palautuminen, sykevälivaihtelu, kehotietoisuus

Kehollinen palautuminen

Perjantai 26.10.2018 klo 13:13 - Ulla

E11C82F7-Aslow95F-494B-AB34-D1FCDAE7530F.jpeg

Kehollinen palautuminen

Helmikuussa 2019 alkava johdantokurssi palautumisohjaajaksi on nimetty näin. Haluamme kurssilla antaa sinun kehosi kertoa omasta palautumisestasi. Ilman opittuja malleja, ilman valmista tietoa, ilman mittareita, ihan vain opetella kuulemaan sitä viestiä, jota sisimpäsi kertoo. Emme valmenna sinua mihinkään, ehkä lempeästi ohjaamme.

Lue lisää:https://www.palautumiskoulupro.fi/slowpuls---palautumisohjelmien-kehittyminen

Olemme ohjanneet Palautumisohjelmia  yli kymmenen vuotta. Palautumisohjelmien idean löydät tästä alta. Ihan lopussa on sitten asiakkaiden kertomaa tarinaa.

1. Voit tulla vaikka suoraan töistä. Ilman tarvetta trikoopukeutumiseen. Mukavat vaatteet ovat oikein sopivat.
2. Tila on tunnelmallinen ja rauhallinen. Ehkä tuoksuva.
3. On aivan sama missä kohtaa olet, kaikilla on sama mahdollisuus kokea.
4. Saat olla juuri siinä paikalla, joka itsellesi valitsit.
5. Ymmärrät mitä puhutaan, koska puhutaan siten, että kaikki ymmärtävät.
6. Kaikki mitä teet on sinulle oikein ja sopivaa.
7. Se minkä teet, teet rauhassa ja liikettä tutkien. 
8. Musiikki on liikkeen tukena, ei sitä ohjaamassa.
9. Rytmitajua ei tarvita
10. Saat tehdä liikkeet itsellesi ja omaan tahtiisi. Vaikka pysähdellä välillä.
11. Tilassa ei ole peiliä tai peilille käännetään selkä.
12. Mukava lämpö leviää kehoon 
13. Et tarvitse jumppakenkiä, vesipulloa tai pyyhettä.
14. Tästä liikkeestä jaksat nauttia ja huomaat, että se loppui jopa liian aikaisin. Tahdot lisää.
15. Ohjaaja puhuu vain tarpeellisen, on suurimmaksi osaksi hiljaa ja antaa sinun tehdä     omaan tahtiisi.
16. Sinun ei tarvitse osata mitään, ei ole oikeata tai väärää liikettä.
17. Tiedät mihin olet tullut, koska nimi kertoo sen sinulle.
18. Et tarvitse mitään välinettä.
19. Teet juuri sen verran kuin jaksat, pystyt tai haluat.
20. Kukaan ei määrää sinun toistojasi, vain sinä itse ohjaat itseäsi.
21. Kehostasi tulee joustava ja pehmeä. 
22. Liikeiden jälkeen pääset pitkälle rentoutumismatkalle peiton alla makoillen.
23. Hyvä olo jatkuu monta päivää, askeleesi ovat kevyet ja mielesi tyyni.
24. Oikein odotat seuraavaa kertaa Palautumisen kehollisessa maailmassa.

Asiakaspalautetta 2018 syksyn ryhmältä:

Kiitos taas. En ole pitkään aikaan nukkunut koko yötä putkeen, mutta viime yönä se onnistui, vaikka otin tirsat rentoutuksen aikanakin. Laahustaessa iltaan tuntui olo tosi nuupahtaneelta ja joka paikkaa särki. Kotimatkalla askel oli kevyt ja olin kasvanut varmaan 5 senttiä. Kiitos Ulla syksystä, nähdään ensi vuonna.
Harjoituksen jälkeen olotila oli kevyt, rauhallinen ja hyvin läsnäoleva 👌 Näihin harjoituksien jälkeisiin olotiloihin jää ihan koukkuun 😍
Teki hyvää pysähtyä kuulostelemaan kehon ja mielen tilaa sekä tunnistaa  miltä tuntuu ja missä jumittaa. Harjoituksen jälkeen oli yhtäaikaa rentoutunut ja virkistynyt olo. Tuo olo on jatkunut tämänkin päivän 😍 Kummasti univajeista huolimatta tänään on virtaa riittänyt 👌 Palautumisharjoitus tuntuu tehokkaammalta energian lataajalta kuin nukkuminen 😂 
Kiitos taas.
Tulin päänsärkysenä, mutta sinne se jäi. Ihania, lempeitä liikkeitä - saivat hyviä fiiliksiä liikkeelle.  Jäykkyyttä on, muttei haittaa, pikku hiljaa sulatan niitä Ullan turvallisessa ja ihanassa ohjauksessa 😙🍀.
Mä olin todella tyytyväinen kokonaisuuteen. Tulin kiireellä suoraan töistä yläselkä ja mieli kireänä: Kotiin palatessa hymyilytti, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä. Sisältö oli juuri sitä, mitä minä kaipaan ja tarvitsen ❤

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keho, palautuminen, kehollisuus, Slowpuls, liike

Sisin rentoutuu- sinä rakennut

Maanantai 8.10.2018 klo 8:46 - Ulla

BF9673E3-21BF-45EA-B92D-76CD53BD2146.jpeg

Tällä kertaa pohdin matkalla olemista. Sitä elämisen ja elämysten matkaa, jota elämämme täällä tarkoittaa. Opetin kymmenen  vuotta kokemuksellista keho- ja rentoutusterapiaa ja ennen sitä matkasin siihen kokemuksen maailmaan myös itse, useiden vuosien ajan. Kiteyttäisin siihen tämän lauseen ”  sisin rentoutuu - sinä rakennut”, joka  oli myös ohjauksen johtavana aiheena. 

Oma matka

Meillä on jokaisella oma matkamme, ilman onnellisuutta ja sen hetkiä emme sitä jaksaisi. Tärkeää on se mihin pintaan itse kiinnität huomiosi silloin, kun matkallasi tulee asioita, jolloin sisimpäsi ei ole lainkaan rentona. Kurotatko kohti selviytymistä, vaikka suru repii kehoasi hajalle. Jaksatko aamulla nousta ylös, vaikka kaikki voima tuntuu olevan poispuhallettua.  Löydätkö  tilaan, jossa sisintään uskaltaa kuunnella. Antaa sen rentoutua ja rakentua yhä uudelleen, myös näistä rankoista kokemuksista. Loppujen lopuksi, yksin me näiden asioiden kanssa matkamme kuljemme.
Tälle sisimmän matkalle, et löydä mistään itsesi ulkopuolelta. Vaikka vaeltaisit maailman ääriin ja  kokisit eri rituaaleja. Nämä saattavat jopa viedä sinua kauemmas itsestäsi ja arkeen palatessani, sisin ei ole rento, vaan janoaa uutta elämystä. Ei turhaan sanota, että matka itseen on se, joka on lyhyin ja pisin. 

Sisin rentoutuu - sinä rakennut

”Sisin rentoutuu, sinä rakennut” tarkoittaa sitä, että omalla kohdallasi on katsottava niitä asioita, jotka ovat juuri tämän mallin sinussa estäneet.
Joskus me tarvitsemme lempeää ohjausta tälle matkallemme. Ei niinkään opettaen, vaan antaen ihmisen itse oivaltaa. Antaa omien vastausten itsestä nousta sisimmästä. Siten uudellen rakentuminen tapahtuu. Se on palautumista hiljalleen omaksi itseksi.
Voit pohtia ovatko omat mallisi olleet jotain seuraavista:  vaikeus pysähtymisessä ja hiljaa olemisessa, kehon jatkuvassa liikkeessä pitämisessä ja mielen suorittavassa asetelmassa? Tarkoittaako pysähtyminen sinulle ohjattua tilaa, jonkun tekemänä? Onko myös hiljaa oleminen sinulle tehtävä vai luonnollinen olotilasi? Onko kehon liike jatkuvaa tekemisen tarvetta? Suoritatko  jotain menetelmää näiden löytämiseksi?
Hyvää matkaa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onnellisuus, pysähtyminen, rentoutuminen