Autonominen hermosto ja hermoston herkkyys

Sunnuntai 5.12.2021 - Ulla Ollikkala

.19B4F3CA-FE58-493C-8639-075A691809C0.jpeg

.

Keskusteluhetki asiakkaan kanssa

Keskustelin pitkään aiheesta hermoston herkkyys. Olen nimennyt ”hermoston herkkyys” tapahtumaksi niitä asioita, joilla ihminen reagoi ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Kutsun myös monia työssäni tehtyjä harjoituksia (lue ihmisen kohtaaminen) hermoston  herkkyyden oivaltamiseksi. Olen kollegani Karita Palomäen  kanssa tehnyt,  viimeisen puolen vuoden  aikana,  koosteen näistä eri herkkyystilojen oivaltamisen keinoista. 

Autonominen hermosto ei ole mikään uusi asia terveydenhuollon alueella. Terveydenhuollon peruskoulutuksessa on ymmärrettävä sen toiminta ja merkitys. Nyt on vain tullut lisää tietoa, tutkimusta ja käyttöteorioita tällekin alueelle. Ihan vanhat terveydenhoitoalan, 80-luvun opiskelijan, opit eivät enää päde joka asiassa:)

Keskustelua

Palataanpa keskusteluun. Aiheesta puhuessamme kuului kysymys, ”Miksi tätä asiaa ei hoideta ihmisten titetoisuuteen, että he ymmärtäisivät”. Kerroin, että toki sen eteen  tehdään töitä mm. psykofyysisen fysioterapian alueella ja hiljalleen ollaan oivaltamassa monessa muussakin yhteydessä, jossa uskalletaan puhua traumasta tai haavoittumisesta näin arkikielellä. Asiakas jatkoi: ”Niin, mutta ihan jokaiselle telluksella tallaajalle tämä olisi tärkeätä.” Sitä taas koetamme välittää palautumisohjaajakoulutuksessa. 

Asiakas sanoi: ”Voisin kuunnella ja oivaltaa tätä asiaa vaikka kuinka kauan. Niin, mielenkiintoista ja viimeinkin niin ymmärrettävää, mitä minulle itselleni tapahtuu”. Kyseessä tässä kohdassa on ihminen, jonka hermosto oli ollut jo hyvin varhaisesta vaiheesta herkästi kuormittuva, temperamentti ja persoona tukivat vielä pinnistelyä ja selviytymistä, jotka taas olivat lapsuuden kodin ja ympäristön opittuja toimintamalleja. 

Me kaikkihan tiedämme jo SAS- järjestelmän ( aktiivinen sympaattinen hermostoreaktio). Tiedämme lisäksi HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunaisen kuori) merkityksen ja sen rakentumisen ensimmäisenä elinvuotena ja hermosto tietysti kehittyy jo ihmisalkion hermosolujen kypsyessä odotusaikana. Mitä silloin saamme lahjaksi vanhemmiltamme ja ympäristön tuomana viestinä kasvavalle ihmiselle. Rakkautta ja rauhaa vai selviämisen pakkoa? 

Sympatovagaalinen  vuorovaikutus elimistön autonomisessa hermostossa rakentuu, joko  rauhaan ja tasapainoon tai niiden vastakohdaksi. Kuten huomaat, jos nämä ymmärrettäisiin jo odotusaikana, mitä tapahtuisi kasvaville soluille? Laitan alle linkin, joka saattaa havahduttaa vanhemmuutta pohtivia.

Keskustelua

Asiakas oivalsi; ”Olen ollut koko elämäni kierroksilla ja olen vain lisännyt kierroksia urheilemalla ja kokenut sen helpottavana.”  Niin, se tapahtuu hetkellisesti. Sitten se vaihe loppuu. Tapahtuu väsyminen ja joissain tapauksissa, ihan  jokin pieni asia saa aikaan romahtamisen. Romahduksessa sitten mieli ei enää jaksa ja se antaa periksi. Toipuminen sitten tästä tilasta saattaa kestää todella kauan aikaa. 

Asiakas avasi elämäänsä: ”Olen aina ollut se joka jaksoi fyysisesti, jollain ihme boostilla, kun muut  väsyivät”. Sitten jossain vaiheessa tämä loppui ja väsymys valtasi kehon ja mielen , oli päästävä pois ihmisten ja ärsykkeiden ääreltä. Luontoon ja hiljaisuuteen.” Tämähän kertoo yliaktiivisesta energiasta ja sympaattisen hermoston tilasta. Elimistö on sitten viimein pakottanut kohti parasympaattista rauhan ja levon tilaa. 

Asiakas avasti tapaamisessa vielä yhden asian: ”Olen aina käynyt kehollisesti ylikuumana. Kuormitustilanteessa, on se sitten fyysistä tai psyykkistä, keho on kuuma ja pirisee kummasti. Kuormittavaa elimistölle, ja jaksamista kuluttavaa. Tämä tila oli sattumoisin päällä keskustelumme aikana. 

Kuulostaa jälleen sympaattisen eli aktiivisen hermoston energian tilalta. Hieman pohdimme rytmiä, tilanteen tasaamista ja niinpä nämä oireet alkoivat keskutelun edetessä vähentymään. Tapahtui rytmin muutos, puheessa, liikkeissä, asennossa. 

Mihin päädyimme

Kävimme läpi energian säätelyn keinoja arjen eri tilanteisiin, huoliajatteluun, päivän rytmitykseen, jopa puheen rytmitykseen. Pohdimme myös yhteenvetona ja asian tutkimisessa,  asiakkaan ehdottamana, sykevälivaihtelun mittausta ja ehdotin tietysti Livtec sykevälivaihtelumittausta, koska olen siihen itse  tutustunut ja kokenut hyväksi. Tähän ratkaisuun päädyimme, että saadaan selville palautumisen eli sykevälivaihtelun tila. Näillä tiedoilla asiakas saa itselleen faktaa tietoa, jonka väitän tukevan keskusteluamme. Sitä odotellessa ja sen jälkeen jatkamme muutoksen tiellä, joka kulkee kohti palautumista, kasvua, toipumista ja terveyttä. (En tee markkinointi tai mainos yhteistyötä Livtecin  kanssa)



Autonomisen hermoston häiriöt

Tähän alle koostan toiminnallisten häiriöiden listaa, joka on aina autonomisen hermoston toiminnan häiriötila. Nämä ovat koostetta HUS:n toiminnallisten häiriöiden materiaalista. Toiminnallisia häiriöitä hoidetaan mm. psykofyysisessä fysioterapiassa. Liittyy todella moneen asiaan kehossa, mielessä, tunteissa jne. 

➡️ Keskushermoston reaktiot uhkaan ja haasteisiin

Sydämentykytys, hengenahdistus, tiheä hengitys, syvien hengenvetojen tarve, palan tunne kurkussa.

Vatsakipu, turvotus, ilmavaivat, pahoinvointi, ripuli, ummetus.

Lihaskipu, selkäkipu, ääriosien pistely, raajaheikkous.

Päänsärky, huimaus, väsymys, heikkous, unihäiriö, ihon punoitus, limakalvojen kuivuminen.

Itkuisuus, mielihyvän kokemuksen vähentyminen, toivottomuus.

Aistiherkkyys, ärtyisyys, ahdistuneisuus, lihasjännitys, huolestuneisuus.

Keskittymisvaikeudet, energian puute, vaikeus ajatella selkeästi, arjen toimintakyvyen heikkous.



8DE6C8DE-1AAD-474A-BC17-3D80310EE65C.jpeg

Terveisin Ulla 

Linkki alla:

https://sites.utu.fi/finnbrain/oppaita-aiheesta-stressi-ja-aivot/lapsiperheiden-materiaalit/



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Autonominen hermosto, hermosto, hermoston herkkyys, toiminnalliset häiriöt, vireytila, energia, palautuminen, toipuminen, asiakas

Toipuminen-parantuminen-palautuminen

Perjantai 3.12.2021 - Ulla Ollikkala

Parantuminen_-8DD8-C2AA86EB7B79.jpeg

.

Havahduin aiheeseen jälleen eräässä palaverissa. Toipuminen ja parantuminen ovat lupauksia. Toipumisen suuntaan johtaminen on kehon ja mielen työstämistä yhdessä elämän suuntaan, parantumisen lupaaminen johtaa ihmistä mielestäni hieman harhaan. Näin ainakin virallisen terveydenhuollon edustajana koen asian. Tutkitaanpa hieman mitä tarkoittavat toipuminen ja parantuminen.



Toipuminen

Ihmisen toipuessa tapahtuu fysiologisesti eli kehon solutasolla saakka myönteisiä muutoksia. Koska en  ole solubiologi:) en osaa vastata mitä ne ovat, mutta myönteisistä ja kehon toimintaa tukevista muutoksista voidaan puhua. Näin jokainen ymmärtää mitä tapahtuu. Tasapainon tila eli homeostaasi on vallitsevassa roolissa. Toipuessa myös mieli on vastaanottavainen ja kurkistelee kohti toipumisen suuntaa. Vanhat tapahtumat ja toimintamallit eivät enää aktivoidu niin herkästi. Toipumisen tie on uteliaisuutta elämän tarjoamaan hyvään. Toipuessa on valmius ottaa vastaan myös itseen kohdistuvaa hyvää. Toipuessa saattaa aktivoitua halu tarjota hyvää myös muille. 

Etsin tietoa toipumisesta. Sitä oli paljon,oli toipumista riippuvuuksista, uupumuksesta, sairauksista jne. Varsinaista toipumismekanismia en tavoittanut, joten nostan vanhan blogini tekstejä esille, jossa toipumisen tie on itselleni avautunut, hieman eri näkökulmista. 

Toipumisen tienviittoja Sinulle

❤️ Tunteiden kohtaamisen kautta on kaikilla mahdollisuus oman itsen löytämiseen, tuskaakin on lupa tuntea. Tuskan alta paljastuvat todelliset tunteet ja sen kokemisen jälkeen löytyy aidon ilonkin kokemus.

❤️ Itsen vapauttaminen kohtaamaan ja tuntemaan auttaa huomaamaan kaiken tulevan meistä itsestämme, sisältäpäin. Siten voimme vapauttaa itsemme, muuta tietä ei ole. Apu ei tule ulkoa, vaan sisäpuolelta.
❤️ Pysähtyminen tuo mahdollisuuden saada ihmisen omat sisäiset voimavarat käyttöön.
❤️ Suostuminen siihen, että meille tapahtuu asioita, ei kysymällä miksi minulle käy näin? suostumalla kohtaamaan oman ymmärtämättömyytemme, kaikkea ei tarvitse ymmärtää.
❤️ Fyysiset oireet paikallistuvat usein sydämen alueelle, ahdistuksena, tuskana, sydän on väsynyt. Mielen ja kehon tasapaino on häiriintynyt. Toipumisessa nämä molemmat seikat on huomioitava. Tämän tasapainon löytyessä ihmisellä on mahdollisuus kokea aitoa myötätuntoa maailmallisessa mittakaavassa. Suojautumisen tarve maailmalta päättyy ja todellinen rohkeus ja pelottomuus elämässä toteutuvat.
❤️ Minäkuvan selkiytyessä oma arvokkuus ihmisenä korostuu ja se tapahtuu siten, että emme työnnä pois itsestämme heikkouden tunteita.
❤️ Kohtaamalla tuskan kohtaamme arvottomuutta ja riittämättömyyttä aiheuttavat tunteet: vihan, pelon, häpeän, ahneuden. Tiedostamalla sen, että nämä ovat vain inhimillisiä puolustuskeinoja tuskaa vastaan.

❤️ Toipumiseen liittyy myös omat valinnat itsensä hoitamiseen. Valitseeko tueksi myös lääkityksen vai taisteleeko kaikin keinoin sitä vastaan. 

❤️ Toipumisen tiellä on suostuttava siihen, että elämä on jatkuvaa toipumista. Totuuden etsinnässä ei ole oikeaa ja väärää, eikä ulkopuolista opetusta toimintamalleihin.

❤️ Toipuessa alkaa vastuun ottaminen omasta elämästään ja teoistaan, sekä tunteistaan.

❤️ Ihmisellä itsellään on itseensä määräysvalta eli oman elämänsä auktoriteetti on ihminen itse.

❤️ Toipumisessa auttaa toisten, samankaltaisen tilanteen, kokeneiden ihmisten tuki. Näin ihmisellä on mahdollisuus palata hyväksyvään yhteisöön, josta hän on tuntenut olevansa erillään ja erilaisena kuin muut. 

❤️ Toipuessa ihminen huomaa, vaikka kaikki olisi mennyt – jää jäljelle yksi- minä itse, minun mieleni ja kehoni. Elämäni.

❤️ Toipuminen johtaa tarkkaavaisuuden lisääntymiseen, aktiiviseen läsnäoloon. Oman tarkkaamattomuutensa huomaaminen on tietä toipumiseen. 

❤️ Toipumisessa auttaa myös luonto. Luonto hyväksyy sellaisenaan, eikä tuomitse, ottaa vain syliinsä ja pitää siinä. Luonto auttaa myös mittasuhteiden hahmottamisessa, mikä oikeasti on suurta, mikä pientä.

❤️ Sisäisen lapsen kohtaaminen. Rakastava aikuisuus ja vanhemmuus ovat löydettävissä sisimmästämme, jolloin voimme tarjota lapsellemme sen mitä se vailla: rakkautta, läsnäolo, rajoja, iloa, kuuntelua ja pysähtymistä.

❤️ PYSYÄKSEMME KURSSISSA ELÄMÄN TIELLÄ TARVITSEMME LUJAA, MUTTA SAMALLA LEMPEÄÄ OHJAUSTA,  SÄILYÄKSEMME VAHINGOITTA.❤️

Parantuminen ja palautuminen 

Parantuminen ja palautuinen tapahtuu, kun toipuminen on kulkenut tiensä loppuun saakka. Virallisen terveydenhuollon edustajat eivät voi sanoa sinulle, että paranet, koska se on katteeton lupaus. Parantuminen tapahtuu aina kehon sisällä. Siten  sitä voi vain avustaa ulkopuolelta. Parantuminen on kuitenkin silloin mahdollista.

Milloin parantuminen ei riko kenenkään eettistä näkemystä parantumislupauksesta? Se tapahtuu silloin, kun ihminen antaa itse itselleen luvan parantua. Mielen voima on mahtava. Kehon parantumisvoima on mahhtava.  Ne molemmat voivat olla parantumisen este tai parantumisen voima. 

Kukaan ei voi sanoa ihmiselle, ettei ole lupa ajatella parantumista, vaikka kyseessä on mikä tila tahansa. Kukaan ei voi kieltää uskomasta parantavaan voimaan. Kukaan ei voi kieltää uskomasta jarukoilemastakin parantumista. Parantuminen on jokaisen meidän oikeus ja hyvinvoinnin ainoa suunta. Onneksemme ihminen voi edelleen itse  valita ajatuksensa. 

Terkuin Ulla ❤️

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Toipuminen, parantuminen, palautuminen, tasapaino, palautumsien blogi, terveydenhuolto