Kasvu

Lauantai 6.2.2021 - Ulla


4049A9F4-00DA-4651-9618-A23442562804.jpeg                                      

Kasvu

”Kasvu on yksilön ja ryhmän ominaisuuksien mahdollisimman korkea-asteista toteutumista suhteessa yksilöön itseensä, muihin ihmisiin ryhmiin, yhteiskuntaan, maailmaan ja jumalaan.”
                                                      Howard J. Clinebell

Elämme ja kasvamme  jatkuvassa vuorovaikutuksessa, aivan syntymästämme lähtien. Aloitamme vuorovaikutussuhteen ympäristöömme  fyysisen vuorovaikutuksen eli kosketuksen tasolta, sitten se laajenee psyykkiselle puolelle ja yhä edelleen laajempaan  sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Harris, 1974). Mielelläni lisään tähän sanan tunteva vuorovaikutus, koska kohtaamiset herättävät tunteita. Vuorovaikutus voi olla iloista, miellyttävää tai toisaalta vaikka painostavaa.
Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus itsen kanssa. Vuorovaikutus itsen kanssa toimii oikein loistavasti silloin, kun äly eli aivojen kuorikerroksen alue ja tunne, eli aivojen varhaisempi kehitysalue ovat sopusoinnussa keskenään. Tunnistat toimimattoman älyn ja tunteen vuorovaikutuksen vaikka vanhalla  ” paloi päreet”,  tai nykyisin ”meni hermo” sanonnalla. Tässä on yksilönä yksi kasvun paikka. Kuulostaako tutulta?


Valtaosalla ihmisissä on itsessään kehittymättömiä taitoja, kykyjä ja voimia

Kutsun mielelläni arjessa  opittuja, hyödyllisiä tapoja taidoiksi, sekä kyvyiksi tai voimiksi. En ihmisen osiksi tai eri rooleiksi. Hyödylliset taidot  ja kyvyt pitävät toiminnan älykkäänä ja tunteet sopuisina. Taidoista on nyt kuitenkin hyvä muistaa sellainen asia, että ne ovat kehittyneet aikojen saatossa, erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Taidot ovat olleet keino reagoida eri ikäisinä eri tilanteisiin. Ne ovat eri ikäkausien tuoman älyn ja tunteen yhdistelmiä. Yllättää tai ei, se taito, joka on toiminut lapsena ja nuorena, ei enää aikuisuudessa toimikkaan. Vuorovaikutus itsen kanssa tarvitsee uusia oivalluksia ja kasvua, myös taidoissa ja ymmärryksessä uuteen suuntaan.
Työssäni kohtaan ihmisiä, jotka  kertovat, etteivät oikein tunne itseään. Eivät ymmärrä miksi joissain tilanteessa menee ”se hermo”, tai jossain kohdassa ovat toimimattomia.  Usein ihmetellään sitä, miksi toinen saa tuntemaan oman olon levottomaksi. Aivan, oma sisäinen vuorovaikutus  on hämmennyksen tilassa. Järki sanoo toista kuin tunne. Itsensä tuntemisen jäljille pääsee silloin, kun suostuu kohtaamaan ja kokemaan vuorovaikutuksessaan oppimiaan taitoja ja tunteita. ( kyseessähän on sisäinen lapsi, palaan tähän aiheeseen myös uudessa blogissa).

Kasvun tarve

Tämä viesti on myös viesti kasvun tarpeesta. Ihmisessä on halu ja pyrkimys kehittää omia mahdollisuuksiaan, oppia tuntemaan itseään ja omaa toimintaansa. Tässä kohdassa on huomioitava se laaja kokonaisuus, että ihminen elää ja toteutuu kuudella toisiinsa liittyvällä tasolla; ruumis, sisin, suhteet muihin ihmisiin, suhde luontoon, suhde yhteiskunnallisiin järjestelmiin ja suhde omaan jumalakäsitykseensä. Ihmisen kasvu tulisi kehittyä näillä kaikilla  tasoilla. Seuraksena voisi olla rauhan tila, jossa ihmisen on hyvä olla yksin ja myös toimia muiden kanssa.
Kutsuisin tätä rauhan tilaa myös palautumisen  tilaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvu, sisäinen vuorovaikutus, tunteet, aitous

Vanha radio

Maanantai 28.1.2019 klo 19:32

Radio37-4301-81E7-E566FCBA75E3.jpeg

Istuin aamukahvilla ennen töihin menoa läheisessä kahvilassa. Katseeni hakeutui kuvan radioon ja muistot tulvivat mieleen. Mitä ihmettä vanha radio voikaan viestittää?

Aloitan hieman kauempaa, että ymmärrät sen, miten meidän ihmisten reaktiot tässä hetkessä käynnistyvät. Tunnistin radion nähdessäni tunteita ja kehoni reaktion. Eikä ihan niitä loistokkaimpia ja onnellisimpia. Tämäkin liittyy vuorovaikutukseen. 

Eilinen elämäni

Olin alle kouluikäinen pieni tyttö. Asuin maalla, hieman sivussa kaikesta. Naapuriyhteisöt olivat kuitenkin olemassa omanlaisenaan. Lähinaapuri sairasti skitsofreniaa, joka oli ilmeisesti vailla hoitoa. Näin jälkiviisaudella pohdittuna. Sieltä suunnalta tuli aika uhkaavaa käyttäytymistä ja syyttelyä lapsia kohtaan. Olimme vihollisia. Emme lapsia.
Toinen lähinaapuri oli monimuotoisempaa porukkaa. Siellä asui monta sukupolvea. Oli itseni ikäisiä lapsia, vanhemmat, isovanhempi ja täti-ihmisiä. Tässä naapurissa sain harvakseltaan vierailla. Ei silloin vierailevat lapset olleet kovin haluttuja henkilöitä, joten tässäkin ympäristössä marjapensaassa viihtyvät lapset oli syytä ajaa matkoihinsa. Viinimarjat kun kuuluivat mehupulloihin. Säännöllisesti sain  häädön. Me lapset nimesimme häätäjän ”Vanhaksi radioksi”, koska ääni oli kamala. ” Vanha radio” ajoi minua takaa ja lausui uhkauksia tällaiselle ”mustalaisen” lapselle. Olin siis vain tummahiuksinen ja perheen lapset pellavapäitä, olin siis vääränlainen.

Oma toiminta

Muistan elävästi kuinka toimin. Olen aina ollut hieman hullunrohkea ja silloin tapahtui se, että ”Vanhaa radiota” ärsyttämällä sain aikaan takaa-ajon. Olin nopea ja odotin tiettyyn pisteeseen ja pinkaisin pakoon. Jo silloin tiedostin, että tämä tuotti itselle mielihyvän tunteen. Pahaa en ollut tekemässä, mutta läsnäoloni oli liikaa.  Olin vääränlainen ja pelkkä olemassaoloni ärsytti.. 
Nämä tapahtuneet asiat ovat varmasti syitä, jonka vuoksi en nykyisinkään notkahtele uhkan ääressä. Vuorovaikutus opettaa. Tiedän pystyväni, selviäväni ja osaavani.

Toiminnan seuraukset

”Vanha radio” sai minussa aikaan tunteita. Jännityksen, paon tuoman mielihyvän, voitontunteen, mutta myös ihmettelyn miksi aikuinen ihminen toimi tuolla tavalla. Mikä saa rähjäämään pikkutytölle, uhkailemaan ja juoksemaan perään? Nykynäkökulmasta katsoen toki ymmärrän, silloin en.  
Katsellessani vanhan radion rähjääntynyttä ulkonäköä nämä kaikki palautuivat mieleeni. Persoonasta riippuen tällaiset tapaukset haavoittavat. Siskolle kävi näin, pelko otti vallan.
Tunnistan tässä tapauksessa oman toimintamallini, aina hermosoluissani saakka. En lamaantunut, en pelännyt, vaan harkitsin ja toimin sitten harkinnan pohjalta mikä oli elämän säilymisen kannalta järkevintä.
Montako muistoa sinä huomaat nykyarjessasi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tunteet, muisto , autonominen hermosto, vuorovaikutus

Tiedosta mitä ajattelet

Torstai 18.10.2018 klo 10:00 - Ulla

96B8A9C8-ACA3-4216-9619-93F8D91B9567.jpeg



Pohdin paljon ajattelua. Miten se meihin vaikuttaa ja mitä ajatuksista seuraa, jos ajatuksia seuraa. Oivalsin opiskellessani vuonna 2009, miten meidän kaikki jotain mittaavat kaavakkeemme on rakennettu mittaamaan sitä kuinka huonosti voimme, kuinka kipeitä,  stressaantuneita ja jännittyneitä oikein olemme. Lisäksi se kuinka huonosti voimme töissä. Huomaatko mitä jo lukiessa tapahtuu?

Ajatellaan vaikka sanaa jännitys, oletko jännittynyt? Mitä tapahtuu tämän ajatuksen myötä kehossasi? Se mitä ajattelet vahvistuu. Me vain olemme tällaisia. Sitten kipuasteikko, kuinka kipeä olet asteikolla 0-10? Mitä isompi numero, sitä kipeämpi olet. Sitten stressi, kuinka stressaantunut olet, onko seuraavia oireita jne. Totesin, että omassa koulutuksessa, ohjauksessa ja työssä väistän tällaista ajattelun ja jopa sanojen asettelua. Siksi PalautumiskouluPROn  kaavakketkin onkin rakennettu aivan toisin. 

Myös sairauslomat nimitän Palautumislomaksi. Sehän niiden tarkoitus on? Palautua, kuntoutua, voimistua, tervehtyä. Jos ihan näitä mahdollisuuksia ei kaikille ole, niin suunta on sairautta mielekkäämpi. Tästä keskustelin eilen erään terveydenhoidon pitkänlinjan ammattilaisen kanssa ja hän sanoi, että loistavin ajatus sitten sairausloman keksimisen jälkeen. Olen vahvasti samaa mieltä. 
Niin, tämän vuoksi puhun ja koulutamme palautumisen ajattelun suuntaan. Se mitä ajattelemme korostuu, se saa kehon järjestäytymään tietyllä tavalla lihaksiston ja hermoston tasolla. Tämä kaikki vaikuttaa toimintaasi. Kannattaa siis miettiä miten ajattelee!

Ajatteleppa Palautumista!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajatukset, toiminta, tunteet, palautuminen, palautumisloma,