Vielä vähän!

Keskiviikko 10.11.2021 klo 18:32 - Ulla Ollikkala

2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

Olen pitänyt hieman taukoa blogin  kirjoittamisesta. Syynä on ollut työt ja se mistä on ollut helpoin luopua, että oma aika (palautuminen) toteutuu, on ollut tämä aihealue. Aihe tähän kirjoitukseen  ”Vielä vähän"  on löytynyt työstä ja ihmisten tarinoista, omastakin kokemuksesta. Toki on toisiakin, palautumista oivaltavia tarinoita, jotka ovat  niillä tahoilla, jotka ovat jo käyneet tämän vaiheen läpi. (Ehkä ala, jossa etätyö on jo muokkaantunut taukoineen).

Teen vielä vähän


Monella omalla asiakkaalla, ystävällä ja tuttavalla on ollut samansuuntainen tarina kerrottavanaan. Etätyöt ova tulleet jäädäkseen ja niiden mukana työnkuva, joka ei imartele palautumista. Ollaan luisuttu jälleen jonnekkin suorittamisen ja pinnistelyn maailmaan. Päivän lausahdus on: "Teen vielä vähän". 


Moni asiakas kertoo taukojen jääneen, jopa ruokatauolla tehdään töitä ja toivotaan, ettei mute on päällä ja syömisäänet sekoitu työnteon oheen.  Vessareissut tehdään kuulokkeet päässä, toivoen, ettei mute ole jäänyt päälle. Näin palautumisen näkökulmasta kuulostaa siltä, että etätyön tultua palautuminen on vedetty alas vessasta. Sen merkitys on nollatilassa. Muistatko ennen etäkokouksia, mitä teit ennen palaveria ja sen jälkeen? Aivan, nyt alkaa vain seuraava työ täydellä törinällä. Kalenteri ei tunne sanaa tauko, tai palautuminen, on vain seuraava suoritustunti. Teen vielä vähän.


Asiakkaat kertovat, että vielä vähän jatkuu pitkin päivää. Teen tuon vielä, vielä vähän. Päivän päättyessä, teen vielä vähän,. Teen vielä vähän, että ehdin huomenna enemmän. Teen vielä vähän, ettei tule ylitöitä huomenna. Tänään ylityötunteja on jo useampi kasassa. Teen vielä vähän, että pääsen ehkä perjantaina ajoissa pois koneelta ja töistä. 


Uuvahtaminen kolkuttelee ovella, keho särkee, päänsärky ja purenta ovat aktiivisia ja kipuilevia vieraita. Niska ja selkä huutavat puutuneina ja kehossa on  jokapaikan kiertävää kipua. Kun jaksat vielä vähän, on viikon loma. Teen vielä vähän, lepään kesälomalla.

Tässä seuraavaksi on kuunneltavaksi podcast aiheesta "Etähän uuvahda ystäväni", jolla pohdimme PalautumiskouluPROn työn näkökulmasta tätä herkkää aluetta, jonka toivomme ihmisten huomaavan. 

https://www.spreaker.com/user/13126334/ethaen-uuvahda-ystaevaeni

Oma kokemus 


Olen itsekin tehnyt etäpalavereja, kylläkin vain yhden asiakkaan kanssa kerrallaan. Huomaan, että tiivis tuijotus tauotta ruudulla väsyttää, kun normaalit vuorovaikutukseen kuuluvat katseen ja kehon harhailut jäävät pois. Olen intensiivisen ruudun vangitsema. Yritän tulkita liikettä ja kehon viestintää olemattoman kokoisesta näkymästä. Tuskastuttaa. Ajatus siitä että tekisin ”vielä vähän” tuntuu liialliselta.


Olin kouluttamassa, jossa oli etäyhteys. tapanani on olla täysillä läsnä kuulijakunnalle. Kaiuttimen ollessa auki ja kysymyksen tupsahtaessa  tietoisuutteeni, koko ajatus tekemisestä katosi. Kysyin  liveryhmältä mitä olin puhumassa, mieli ei saanut otetta, läsnäolo katosi. Päätin keskittyä pelkästään liveen. En pysty muuhun, olen rajallinen. Ajatus siitä, että antaisin itsestä "vielä vähän" johonkin suuntaan tuntuu iialliselta. Minä en suostu, suostutko sinä?



Mitä ollaan opittu palautumisesta? Mitä ollaan opittu menneiden vuosien työhön keskittyvästä elämästä? Mitä me ollaan opittu kuormituksen pitkäkestoisuudesta?


Vielä vähän vai tämä riittää?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, vielä vähän, jaksaa, uupuminen, työ, työstä palautuminen, uuvahtaminen, työaika

Valta, hallinta ja kontrolli. Este palautumiselle.

Lauantai 25.9.2021 klo 22:36 - Ulla Ollikkala

8B0C22C0-ADF4-48A9-A072-68AF0B3DE8B9.jpeg







.

Suurin kuormitus tulee ihmisistä. Sanonkin aina, että esimerkiksi työn kuormitus on silloin "helppoa",  kun se on fyysistä; staattista tai liikkeen kautta tulevaa kuormitusta. Ympärillä olevat ihmiset tekevät työstä ja elämästä, joko todella mukavaa tai jopa tuskallisen kuormittavaa. 

Työelämä

Työelämässä tämä saattaa näyttäytyä pelkona toisen paremmuudesta tai osaamisesta. Taustalla voi olla heikko itsetunto ja jokainen osaaja on uhka. Vallan käyttö suhteessa toiseen näyttäytyy käyttäytymisessä;  aliarvioimisena, vähättelynä ja myös toisen virheiden tarkkailu kuuluu tähän samaan sarjaan. Tunnustus työstä jää saamatta. Asemasta riippuen kontrolli  ja hallinta liittyvät oleellisesti toisen ihmisen työn hallintaan. Pyrkimyksenä on horjuttaa toisen ihmisen mielihyvän ja turvallisuuden kokemusta. Näin vallan ja pelon kierre on käynnistynyt. 

Miten tästä voi palautua? Joskus omien voimavarojen ja vahvuuksien tarkastelu opettaa pitämään puolensa ja näyttämään rajat suhteessa toiseen. Itsestä voi tarkastelemalla löytää osia, joiden voima on valtava. Joskus  on mielenterveyden säilyttämiseksi annettava periksi ja valittava pako. Siten kehon ja mielen tila voi palautua hallitsevasta pelon tunteesta tasapainon tilaa kohti. Toisinaan ihminen tarvitsee ohjausta ja terapiaa ylittääkseen  ja tunnistaakseen kokemuksen  tuomat ilmiöt itsessään. 

Lähisuhteet

Kirjoitan nyt seuraavaksi, valta-hallinta- kontrollin ääri-ilmiöstä, joka on monelle valitettavan tuttua ja palautumien jää vai haaveeksi. Haaveeksi siitä syystä, että valmiustilaa elimistössä eli puolustautumista ja suojautumista, ei ole mahdollista hellittää vaan ihminen on jatkuvassa valppauden tilassa. Kohtaan asian kokeneita ihmisiä psykofyysisen fysioterapeutin työssäni, ja myös vapaalla ja siellä avautuvissa keskusteluissa. Monesti asiakkailta kuulee, että kuulija ei ymmärrä asiasta mitään, kun kertoo omaa tarinaansa. Sen vuoksi ihminen jättää mieluummin kertomatta tarinansa, jää yksin.

Henkisen kuormituksen painolasti voi näistä ihmistä tuntua suuremmalta kuin fyysinen väkivalta. Eläessään ihmisen kanssa joka käyttää valtaa, hallintaa ja kontrollia ihmissuhteessa, alkaa toista vuorovaikutuksessa tuhoava tapahtumaketju. Tämä tapahtuu joskus viiveellä, joskus hyvinkin nopeasti. Toinen ihminen pyritään alistamaan, mitä suurempi on vastus, sitä rankemmat on vallan keinot. Valta toiseen tuo tällaiselle ihmiselle suurta tyydytystä, tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten, kun vallan tuoma mielihyvä ei riitä, seuraa uusi vaihe. Kaiken hallitseminen ja toisen elämän kontrolli. Toinen ihminen kaapataan, joka elämän osa-alueella, hallinnan ja kontrollin alle. Tämä on selkeimmin mahdollista juuri parisuhteissa. Lisäksi kaikki se, mitä alistettavaksi haluttu ihminen yrittää itse toteuttaa, on jotenkin väärin, naurettavaa, viallista ja todella vähäpätöistä. Toisen ihmisen itsetuntoa pyritään nakertamaan joka kulmasta. Lisäksi syyllistäminen asioista, jota ei ole koskaan edes ollut tai tapahtunut luodaan todeksi ja niistä odotetaan tunnustusta. 

Tunnistat ehkä jo mistä on kysymys. Olet ehkä törmännyt tähän ystävyyssuhteissa tai lähi-ihmisten kohdalla. Voiko siis palautuminen olla tässä kohdassa mahdollista, vai valitaanko, selviytymisen vuoksi, koko kehon ja mielen puolustustila?



➡️ Ohjeeksi sinulle lukija - älä kysy, tämän kokeneelta uhrilta, miksi et vain lähtenyt pois tästä suhteesta. Jättänyt puolisoa, kumppania, rakastettua.  Se kertoo vain, että ymmärryksesi ei riitä tähän asiaan, ja silloin on parasta olla vaiti. Ole ennemmin kuuntelija, jos toinen uskaltaa avautua. Ole myötäeläjä, siten tarjoat turvallisuutta, jota eniten kaivataan. Ole se turvallinen kallio, joka tältä ihmiseltä puuttuu. 

Lue seuraava vain, jos valitset itsellesi tietoisesti hämmentyneen mielen! ! !

⬇️

Alla on OTE parisuhteesta ja siitä mitä tapahtumia monetkaan ihmiset eivät voi ymmärtää vallassa, hallinnassa ja kontrollissa ymmärtää. Mutta se on joidenkin, ja valitettavien  useiden,  ihmisten arkea.

LUVALLA  tekstiä lainattu  ”ansaan” jääneen kirjasta:

”Onnekseni saattoi koitua se, että en elänyt hänen omistamassaan asunnossa, vaan minun omistamassani. En ollut taloudellisesti toisen armoilla. Toinen seikka saattoi olla mielenterveydelle vieläkin tärkeämpää, eli työni. Työni, vastuullisessa tehtävässä ja korkeassa asemassa, vei eri puolille Suomea ja maailmaa. Työmatkat sijoittuivat usein viikonloppuihin ja olivat kestoltaan 3-5 päivää.

Näissä päivissä elin aivan eri roolissa. Suljin koko kotielämäni muualle, sitä ei ollut ollenkaan. Kerroin kysyttäessä vain lapsista. Miehestä en, jos sitä ei erikseen kysytty. Kieltämättä näissä matkoissa pohdin eroa ja häpesin elämää, johon olin itseni ajanut. Koin syyllisyyttä siitä, että en pystynyt lähtemään pois. Miksi? En tiennyt itsekään.

Työmatkoille lähtö oli painostavaa. Vaatteeni tarkastettiin, alusvaatteet kiinnostivat erityisesti. Mistä syystä minulla on tietynlaiset ja puhtaat alusvaatteet päällysvaatteiden alla. Miksi pitää meikata ja laittaa itseään lähtiessään töihin. Valituksista ja tarkastamisesta huolimatta huolehdin ulkonäöstäni.

Työmatkalla minua kontrolloitiin puhelimitse. Päivisin, kun en vastannut, sain kuulla sairaita versioita, että mitä oikein teen, kun en vastaa puhelimeen. Hieman vaikeaa se olisi työssä ollutkin, mutta ymmärrystä tähän ei riittänyt. Iltaisin puhelut koskivat sitä,  ketä/keitä olin päivällä tavannut ja tämä sitten jatkui pitkin iltaa. Oliko työssä paljon miehiä, oli keskeinen kysymys. Sattuessa siten, että  olin suihkussa tai ulkona  ja mies oli soittanut, olin huora. 

Onnekseni työssäni tapasin ihmisiä ja usein jatkoimme mukavia keskusteluja ruoan parissa pitkälle yöhön. Nautin suunnattomasti siitä vapauden tunteesta, jota koin ollessani vapaalla ja tehden työtäni. Se pelasti mieleni terveyden.

Elämäni oli työtä ja vapaalla olemista lasten kanssa. Emme käyneet koskaan missään, koska minun kanssani  ei voinut lähteä mihinkään. Syitä oli lukemattomia, pääsyy oli, että minua tuijotettiin. Minä en saanut olla olemassa kuin hänelle.”



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valta, hallinta työuupumus, palautuminen , parisuhde, lähisuhde,

Kehoa tuntemalla kohti terveyttä

Tiistai 31.8.2021 - Ulla ollikkala

36F87CCA-04F3-4C14-A633-716BD4045A37.jpeg

.

Saattaa olla, että kirjoitus jakaa mielipiteitä, mutta sekin on ihan hyvä. Molemmilla mittauksen näkökulmilla on varmasti aivan sama suunta ihmiselle - kohti terveyttä.

Oma valinta ja oma näkökulma

Minulta on kysytty, kuinka mittaan omaa terveyttä ja palautumista. Pohdittuani tätä, päätän nyt vastata tähän kysymykseen. Aina, silloin tällöin, mittaan sykkeeni ja mittaan verenpaineeni. Ne ovat pysyneet suositelluissa rajoissa. Aina toisinaan, mittaan myös askeleita. Tiedän, että niitä tulee töihin n. 6000, riippuen mutkista matkalla. 

Olen toki tutustunut sykevälivaihtelun mittareihin, silloin kun ne olivat vielä aika hankalia käyttää, vuosi oli 2009- 2010. Oivalsin silloin, mikä merkitys näillä on palautumisen tilan todentamisessa. Halusin mitata niillä palautumista omassa opinnäytetyössä AMK: ssa, mutta tekniikka oli vielä silloin hankala saada toimimaan. Sen vuoksi ne jäivät pois. Itselläni mittasin sykevälivaihtelua ajomatkalla opiskelemaan, noin 160 km matkalla, ja totesin palautuvani autoillessa. Tähän mittarit sitten kohdallani jäävätkin. Yhden palautumis mittauksen olen tehnyt eräällä työpaikallani 2 päivän ajan, jossa todettiin, että palaudun, kun teen terapiatyötä, mutta kuormitun kahvitauolla. Molemmat asiat tiedostin omassa kehotuntoisuudessani.

Mieluiten mittaan  terveyttäni kehoa kuuntelemalla. Aamulla ja päivällä, kun olen virkeä tiedän palautuneeni yön aikana ja kuorma on ollut oikeassa suhteessa lepoon arjessani. Jos on toisin, lepään ja teen kehoa purkavaa huomioimista enemmän. Jostain kohtaa kehoa kipeytyessä, tutkin mikä kohta kehossa ei liiku. Mittaan siis liikkuvuutta ja liikkeen laatua itsessäni. Usein kivut tulevat siitä, että kehon eri segmenteissä on liikkumattomuutta, joko tekemisen tai tekemättömyyden vuoksi. Haluan tukea terveyttäni olemalla itselleni herkkänä, kuuntelemalla, havaitsemalla, ymmärtämällä ja sitten päästämällä irti asioista, jotka kuormittavat.

Itseä tuntemalla kohti terveyttä

Ohjaan mielelläni ihmisiä tarkastelemaan itseään (ainakin välillä) ilman mittareita eli hieman toisin kuin markkinat meitä ohjaavat. Teen näin, koska tiedän, että se on meille kaikille aivan mahdollista ja taloudellisesti kestävää. Se vaatii vain hieman herkkyyttä omien aistimuksen ja  aistien kuulemisessa.

Meillä on valtava aistijärjestelmä kehossamme. Siihen tutustuminen on hyvin palkitsevaa. Nyt on tietysti kyse on eksteroseptio- ja interoseptiojärjestelmistämme. Nämä järjestelmät sisältävät kaikki aistisi ja sen lisäksi  asentotunnon ja tasapainon järjestelmät, kudokseen kohdistuvien tuntemusten aistimisen ja sisäelinten tilan aistimisen. Sisäinen tila taas kertoo perustarpeista, autonomisen  hermoston aistimisen tilasta, neuroseptioista ja tunteiden aiheuttamista tuntemuksista ja seurauksista kehossasi ja mielessäsi. Aivojen alueella (nykytiedon mukaan)  sellainen alue kuin insula, luo meille sitten perustan ”miltä kehossa tuntuu”. 

Yllätytikö sinä tästä omien sisäisten aistien määrästä?

Kehotuntoisuus

On tärkeää huomata ne viestit, joita tämä järjestelmä lähettää. Puhunkin kehotuntoisuudesta, joka on nykyisin käyttämämme sana palautumisohjaajakoulutuksessa. Luit aivan oikein, kehotietoisuus on mielestäni  vielä kehon pinnallisemmalla tasolla ja kehotuntoisuus on kehossa oman toiminnan tuntemista. Luin  juuri artikkelin kehon kuudennesta aisteista, ja voin hyvin sisällyttää kehotuntoisuuden juuri siihen alueeseen. Kehotuntoisuus viestii ihmiselle sitä tilaa jonka ihminen kokee kehosssaan. Tai oppii kuuntelemaan kehostaan. Tätä huomioin kehossani pävittäin. Pieni esimerkki:  ”rentouden soljuessa kehoon vatsa ääntelee, tai jännitysten purkautuessa lihaksistosta, kehon  äänet ovat hyvin erilaisia, oletko näistä tietoinen”. (Kehoterapiassa käytettävä työskentely) 

Tunnistatko näitä viestejä?


Opettele kuuntelmaan

Opetellessaan kuuntelemaan näitä kaikkia aistijärjestelmiään ja siten myös sisäisen järjestelmän yhtä tärkeää osaa eli autonomisen hermojärjestelmän viestejä, on tunnistettava mitä itsessä tapahtuu vireystilojen tasolla. Miten reagoi erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea niihin muihin ihmisiin. Sen jälkeen on sitten mahdollista lähteä muuttamaan opittuja toimintamalleja ja taipumuksiaan. Meidän toimintamme perustuuu omaan toimintahistoriaan, lapsuuteen ja aina kiintymyssuhteen pohjalle. Tämä kaikki paljastuu käyttäytymisessä. Näihin järjestelmiin sitten  liittyy opitut tavat käyttää kehoasi muidenkin aistijärjestelmien tasolla.

Näitä asioita minä "mittaan" itsessäni

Mittaatko sinä?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kehotuntoisuus, aistit, käyttäytyminen, pysähtyminen

Jännitysrakennelmat, onko sinulla niitä?

Maanantai 9.8.2021 - Ulla Ollikkala



D0242648-8AA6-4512-BD56-C1EEB19F62E8.jpeg

KUVA: pixapay

Käsittelen tässä tekstissä sitä tapahtumaa, joka on palautumisen vaikeus jännitystilasta, jonka rakennelmat ovat syvemmällä,  kuin liikuntaharjoittelun tai muun fyysisen rasituksen  aikaansaama jännitystila. Pohditaan miellyttämisen, jähmettymisen ja  lamaantumisen kehollista ilmentymää sitten toisella kertaa.

Mitä jännittyessä tapahtuu?



Jännittyessä  tapahtuu hermostossa vireystilan kohoaminen eli   sympaattisen hermoston aktivoituminen. Tämän seurauksena tapahtuu  lihasten jännittäminen, hengityksen kiihtyminen, sydämen sykkeen nopeutuminen, tarkkaavaisuuden ja huomion kiinnittyminen hyvin  kapealle alueelle, pupillien supistuminen, kuulon herkistyminen, kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen aistien valpastuminen. Mielesi ei ratko tässä kohdassa muuta, kuin miten selviytyminen tilanteessa onnistuu. Hyvin kehollista toimintaa siis suurelta osalta. Tämä tapahtuma  on myös puolustautumisjärjestelmän käynnistymisen prosessi, aina ihmisen suojaksi.

Tämä järjestelmä on käytössä aina lapsuudesta saakka. Muistatko hetken, jolloin se tapahtui sinulla ensimmäisen kerran? Puolustuksesi käynnistyi, ehkä kerta toisensa jälkeen. Toisella jännitys saattoi purkautua hetkessä, keho palautui. Sitten olet sinä, jolla tämä palauttava järjestelmä ei pääse tapahtumaan, eli et onnistu palautumaan. Syntyy kehollinen jännitysrakennelma. Esteet palautumiselle saattaavat olla lapsen ympäristön turvattomuudessa, turvattomuuden hetkissä, sosiaalisten suhteiden turvattomuudesta, genetiikassa, ehkä myös temperamentissa. Nykytiedon mukaan jopa epigenetiikassa. Olet  ehkä siinä n. 5- 7 % joukossa, joka sitten myös kipuilee geenivirheen vuoksi,  jännityksen aihuttamista kipuoireista enemmän, kuin se toinen. 


Kuva: Mitä tapahtuu jännittäessä?

Silloin kun tarkastellaan syvempiä rakennelmia, tarkastelemme näitä varhaisessa kehityksen vaiheessa toteutuneita kehon reaktioita. Keho reakoi supistumalla, lyhentymällä ja tiukkuudella. Kasvot, leuka, kaula, hartiat, vatsa, selkä, lantio ja jalat, koko ihminen on supistunut. Voit kokeilla omalla kohdallasi, mikä kohta on sinulla se joka kiristää, saatat olla juuri tämän jännitysrakennelman äärellä. 

Kyvyttömyys viedä kehossa luonnollista jänntyksestä palautumisvaihetta päätökseen, saa aikaan tapahtuman ja  asian eristäminen itsestään, kehon ja mielen muistoista. Palautumisen toteutuessa kokemus viedään yhdistämisvaiheeseen, joka on huomattavasti palautumisvaihetta pidempi.

Palauttavan liikkeen merkitys

Tämän vuoksi liikkeen merkitys on suuri. Vielä sellaisen liikkeen merkitys, jonka ideana on vaikuttaa koko kehon jännitysrakennelmiin. Nyt saatat huomata, ettei hengitysharjoitukset, salitreeni tai liikunta olekkaan se laji, jolla tähän paneudutaan. 

Kehoterapiassa (Reich, W. ym.) puhutaan sellaisista liikkeistä, jotka ovat ilme- ja ilmaisuliikkeitä. Liikkeitä, joilla ilmennetään kehon tilaa, kuvaillaan tunnetta, ja luodaan tarinaa itsestä. Tämä tapa vapauttaa kehoa, tukee sen uudelleen järjestäytymistä. Tämä on hyvä alku oman kehon vapautumiselle ja hengityksen vapautumiselle. Ohjatusti nämä löytyvät suunnittelemistani Palautumisohjemista ((2003-2020).

Pelkästään liike ei aina riitä. Toisiaan tarvitaan kehon ja mielen, sekä ohjauksen tarve sen oivaltamiseen, mitä tapahtumia on sisimpäänsä eristänyt eli sulkenut muistoistaan. Voin lohduttaa, näitä on aivan jokaisella.

Johtavatko nämä lapsuuden tapahtumat aikuisuudessa kehon jännityksiin?

Kyllä vain, sellaiseen, joka ei helpolla purkaudu. Kehoon, eli jollekin segmenntialueelle, jäänyt jännitys on altis äkillisestikin reagoimaan arjessa jokaiseen turvattomaan hetkeen, vuorovaikutukseen ja tapahtumaan. Jännitys on herännyt kehossasi. Elämmme ihmisten täyttämässä ympäristössä, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia kohtaamisiin, jotka eivät ole palauttavia. Niitä voi olla lähisuhteissa, työpaikoilla, ystävyyssuhteissa ja mitä mieleesi tuleekaan. Tunnustele sitä, mikä hetki on sinun hyvä hetkesi, sellainen jossa olet rento ja vapaa. Se on ihmisen luonnollinen tila olla ja elää. Tätä kutsutaan rauhoittumisjärjestelmän aktivoitumiseksi rekä rentoutumisreaktioksi. 😀




Terveisin Ulla

8DE6C8DE-1AAD-474A-BC17-3D80310EE65C.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautumisjärjesjeselmä, rentoutumisreaktio, segmentti, kehoterapia, jännitys, keho, mieli, lapsi, kiintymyssyhde , turvallisuus

Elämä ei ole kilpailu?

Perjantai 30.7.2021 - Ulla

6B2614AA-31D8-45F8-9F26-852C44003B8F.jpeg



Kuva: Ulla Ollikkala. Laitoin nyt tämän kuvan ihan tarkoituksella, niin näkyy joskus kirjoittajakin:)

Kilpailu on osa joidenkin ihmisten  elämää, monellakin  osa-alueella. Toisille se sopii vallan mainiosti, toisia se ei kiinnosta lainkaan. Tämä ei siis ole arvostelu aiheesta, vaan asian pohdintaa omalla kohdalla. Ehkä sinullakin on samoja ajatuksia?

Ensin on hyvä pohtia, mitä kilpailu on?

”Kilpailu on kahden tai useamman osapuolen välistä toimintaa, jossa kukin osapuoli tavoittelee tiettyä päämäärä, joka ei ole osapuolten kesken jaettavissa. Kilpailua käydään useista eri syistä.”

”Toisessa, kapeammassa merkityksessä kilpailu on järjestetty tapahtuma, jossa osanottajien tavoitteena on kilpailun voittaminen. Usein tällaisiin kilpailuihin liittyy voittajan tai voittajien palkitseminen”  Lainaus on wikipedian sivuilta.

Pohtiessani kilpailua, se on asia, joka ei ole kiinnostanut  itseäni koskaan.  Tyypillisin aiheesta ensimmäisenä mieleen tuleva kilpailutilanne on urheilu, mutta kilpailu liittyy elämässämme moneen muuhunkin asiaan. Itse muistan kokemuksen, kun jouduin kouluaikoina koulujenvälisiin urheilukisoihin. Mietin jo silloin,  onko tässä mitään järkeä. Koettaa voittaa toinen juoksussa ja tuulettaa maaliviivalla omaa paremmuuttaan. Tätä pohdin silloin lapsen ajatuksella.



Missä kaikessa kilpaillaan?

Kilpailu on tullut meidän ihmisten elämässä näkyväksi monella osa-alueella.

Se alkaa jo pienen ihmisen elämässä,  äidin raskauden aikana, kuka on paras ja parhaiten raskauskuosissa pysyvä odottava äiti. Mitä tämä saakaan aikaan kasvavissa ja kehittyvissä ihmissoluissa. Kilpailu jatkuu siitä, kuinka  täydellinen lapsi on syntyessään. Onko meidän lapsi kiltimpi kuin teidän, nukutut yöt paremmuuden mittarina. Koulumaailmassa sitten jatkuu rankka kilpailu. Numerot kertovat sinun olevan joko hyvä tai huono. Kilpailu opiskelupaikoista peruskoulutuksen jälkeen, sitten seuraavaksi kilpailu työpaikoista. Kilpailu työpaikan sisällä, kuka saavuttaa tavoitteet. Kilpailu kauneimmasta ja tyylikkäimmästä kodista, parhaimmista harrastusmahdollisuuksista ja lomamatkoista, joissa on kokenut luksuselämää.

Huomaat jo varmaan,  lista olisi loputon, tässä vain jotain ajateltavaa aiheesta.



Miltä kilpailu tuntuu minusta?

Itsellä kilpailu aiheuttaa ensimmäisenä tunteena siitä pois vetäytymisen. Mikä on niin tärkeää elämässä,  että siitä pitää kilpailla. Elämä itsessään ei ole minulle kilpailu, vaan lahja. Lahja olla ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan omannäköistä ja  hyvää elämää. 

Elämässä, minun mielestäni, suurin merkitys tulisi olla hyvyydessä, toisen ihmisen  ystävällisestä kohtaamisessa, ohjaamisessa  ja kuuntelussa, näitähän me tarvitaan  toistemme kanssa. Pitäisi antaa valtavan iso merkitys sille, miten kauniisti osaat toista kannustaa ja antaa apuasi. Yhdessä toimiminen ei ole kilpailua paremmuudesta. 

Miten usein tähän törmäät työpaikallasi? Miten usein kannustat ja arvostat toista hänen työssään? Miten tunnistat tätä ystävyyssuhteissa? Miten usein kiität saamastasi avusta? Tässä on mielestäni psykologisen turvallisuuden ( vuonna 1960 esille tullut käsite) ensimmäinen lähtökohta yhdessä toimiessamme.  Kilpaillessa kun on aina  häviäjiä ja  niitä joiden epäonnistumiset ruoditaan, riskiskinottajia, joita kannustetaan, joskus myös erilaiset ja erimieliset sivuutetaan. Moniko työpaikka olisi turvallisempi ja näin paljon parempi, moniko yhteistyö olisi sujuvampaa, moniko yksilö olisi tyytyväisempi  elämäänsä. Moniko ystävyyssuhde rakentuisi toisin. Moniko parisuhde puhaltaisi yhteen toisella tavalla.

Voisimmeko olla innovatiivisia, tuottavia, itseämme likoon laittavia ihmisiä ilman kilpailua. Voisivatko tavoitteet olla sellaisia, että niitä täyttäessään ei tarvitsisi kilpailla.

Mitä meille tapahtuu?

Kuinka usein kilpaillessa rikotaan toisen rajoja. Astutaan sille alueelle,  jossa toinen jo on ja pyritään työntämään toinen  pois. Ottamaan itselle toisen paikka. Tämä kuuluu minulle, minä olen paras. Minä ylitän ensin ”maaliviivan”.

Mitä piirrettä tässä kohtaa ihminen ruokkii itsessään? Tätä pohdin nykyisin aikuisen ajatuksin.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elämä, kilpailu, turvallisuus, urheilu, työ

Sisäinen lapsi

Sunnuntai 25.7.2021 klo 8:25 - Ulla



AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Kuva: Ulla. Peilaus.

Aika usein olen pohtinut itsekseni omaa,  sisäisen tunneilmaston tilaa. Toiset kutsuvat sitä sisäisen lapsen maailmaksi, toisille se on vain sisältä kumpuavaa puhetta, molemmat varmasti ihan hyviä ilmaisuja. Mitään luonnotonta tai mystistä se ei ole.Sisäisessä lapsessa,  on Tommy Hellstenin vanhan  Elämän lapsi- kirjan mukaan, seuraavia piirteitä; *luottamus, herkkyys, luovuus, rehellisyys, leikkisyys, viattomuus, usko ja hengellisyys. 

Luottamus ja turvallisuus

Luottamus kytkeytyy turvallisuuteen. Turvallisuus liittyy oleellisesti yksilölliseen kiintymyssuhdemalliin, joka on muodostunut siinä sosiaalisessa kontekstissa, jossa lapsi on elänyt. Kiintymyssuhdemallit ovat seuraavanlaisia:  turvallinen, turvallinen-välttelevä, turvallinen-ristiriitainen, turvaton-ristiriitainen, jäsentymätön-sekava. Näiden mallien pohjalta sitten tarkastelemme elämää. Turvallisen kiintymyssuhteen pohjalta Hellstenin* edellä mainitut piirteet ovat sitten parhaiten mahdollisia. Turvallisuuden ja luottamuksen kokemuksen pohjalta sitten ollaan näkyviä ja tarvitsevia tai näkymättömiä ja omat  tarpeet ovat suljettu pois tietoisuudesta.

Oma ymmärrys vahvistui

Ohjasin aikuiskoulutuksen (1998- 2010) sisällä aikoinaan myös sisäisen lapsen osuutta. Tarkoituksena  oli itsetuntemukseen ja itsensä ymmärrykseen kurkistaminen, sen kohtaaminen, jota vaille on jäänyt.  Kymmenessä kouluttajan vuodessa opin itse paljon ihmisistä. Koulutuksessa jakso oli kolmen  päivän matka omaan sisimpään, jossa leikki, tanssi, musiikki ja liike olivat suuressa roolissa. Hyvin kehollista ja hermoston tasolla toimivaa työskentelyä. Näiden lisäksi mielikuvamatkat, visualisoiminen, piirtäminen ja rentoutuminen kuuluivat päivien ohjelmaan. Leikin varjolla ja mielikuvilla toteutuivat myös varhaiset liikemallit ja niiden mallit kehossa. Purettiin refleksejä ja etsittiin maadoitusta ja keskilinjaa, leikkien tietysti. Musiikin tuoma rytmi oli tärkeässä roolissa, liikkumisen ja liikkeellelähdön vaikeutta helpottamaan. Mielenkiintoisia matkoja sitten tehtiin mielen alueella. Mielikuvamatkalla opeteltiin kohtaamaan omaa sisäistä lasta ja se toi lapsen näkyväksi. Toisinaan lapsi tosin  jäi piiloon  tai  kokonaan näkymättömiin. Kysymyshän oli tietysti silloin aiemmin mainitusta turvallisuudesta  ja luottamuksesta ja niiden yksilöllisistä rakennelmista. Kertomukset olivat hyvin liikuttavia, joita jälkeenpäin toisten kanssa avattiin. 

Suhde itseen ja palautuminen

Suhde sisäiseen maailmaasi ja siihen viestiin, jota sieltä saat nykyisin,  liittyy juuri tähän lapsen elämänhistoriaan. Hyvin todellisiin kokemuksiin, joissa lapsen näkökulma ja tarve on jäänyt huomioimatta, kohtaamatta tai näkemättä. Aikuisten eli vanhempien tai huoltajan sivuuttaessa lapsen tarpeet. Kysymys voi olla fyysisistä, psykkisistä, henkisistä tai sosiaalisista tarpeista. Joskus jopa näistä kaikista. 

Sisäisen lapsen keho on kokenut aivan samoja asioita, joita saatat kokea tässä päivässä. Kehossa on saattanut olla eri tapahtumiin liittyen pinnistelyn, selviytymisen, suorittamisen, supistumisen, pakenemisen, lamaantumisen, jähmettymisen, alistumisen, suojautumisen, vetäytymisen, irtipäästämisen, puskemisen,  sekä myös kohtaamisen, kurottamisen, ojentumisen, lähentymisen, hakeutumisen, turvallisuuden  ja kiinnittymisen kokemuksia. 

Muistatko?

Mihin nämä kokemukset ovat kadonneet? Usein muisti on se joka suojaa vaikeilta muistoilta, vain  unohtamalla asioita. Paljonko sinä muistat lapsuudestasi? 

Palautuessa, kokiessa ja muistaessa kuljetaan kohti kehon järjestäytymistä ja lempeää purkua. Palautumisen ajatus on silloin hieman syvemmällä tasolla. Mahdollisuus on kohdata sisäinen lapsensa, silloin kun suostuu kuulemaan omia tarpeitaan.

Keho kertoo 

Keho viestittää aina jotain suhteessa toiseen, vaikka minuun. Väistämättä itse kiinnitän huomion ihmisen tapaan käyttää kehoaan, liikuttaa kehoaan ja sitten suojella kehoaan. Itselle hieman yllättäen, nettiyhteyden kautta toteutuneet kohtaamiset, paljastavat kasvojen reaktiot loistavasti. Torjunnan, vetäytymisen, puolustautumisen, pelon ja uhittelun, samoin kuin avoimen vuorovaikutuksen.

Nämä kehon toiminnan viestit kertovat sitä vanhaa mukana kulkevaa tarinaa niille, jotka kuulevat kehon viestejä. Nämä viestit ovat meidän jokaisen nähtävissä koettavissa. Työssäni kohtaan sen, että kehot muuttuvat ja siten mieli muuttuu. Kehon muutoksesta kertoo usein lause; olo on vapautunut, olo on jotenkin muuttunut kevyemmäksi. Se kertoo juuri siitä, että jokin kuormittavista asioista  on purkautunut. Se mikä se oli, ei välttämättä avaudu hetkessä. Joskus käy niinkin, että havahtuminen tulee lauseena, nyt minä muistan!

Suhde itseesi on ensimmäinen  ja viimeinen suhteesi. Sen vuoksi on hyvä elää itsensä kanssa mahdollisimman tuntevaa vuorovaikutusta!

Lue lisää, löydät myös muutaman visualisointiharjoituksen Karitan tekstistä.https://hidastaelamaa.fi/2015/02/miten-opin-olemaan

Kuva: Palutumiskoulupro/Ulla

FD60650F-97B0-4CBE-854A-1664FC98BDA6.jpeg-itselleni-sellainen-aiti/





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, kiintymyssuhde, turvallisuus, keho mieli, palautuminen

Miten rakennan kestävää hyvinvointia?

Keskiviikko 7.7.2021 klo 20:53 - Ulla

Valoa_tunnelin_paassa



Kuva: Ulla

Olet ehkä huomannut seuraavan asian. Tai kokenut lukemattoman monia yrityksiä. Siis, olet pyrkinyt kohentamaan  elämänlaatuasi, parantamaan hyvinvointiasi ja koettanut muuttaa vanhoja tottumuksiasi. Niitä kutsutaan jopa elämäntaparemonteiksi. Ainakin jokaisen pidemmän juhlapyhän ja loman jälkeen kallistat ajatukset tähän suuntaan. Myös vuodenvaihteen jälkeinen aika on suosittu ajanjakso parempaan elämään. Uskon, että hyvin harva on välttynyt tältä ajattelulta. Mediassa voit havaita aiheeseen liittyviä artikkeleita, tarjolla on myös elämäntaparemontin tukea ja ohjausta. Tulokset ovatkin sitten aika vaihtelevia. Onko tuttua?

Koulutin aikoinaan yli kymmen vuotta kehoterapian alueella eri ikäisiä ja eri ammattitaustoista tulevia ihmisiä. Se, mitä usein havaitsin, reilun vuoden koulutusjakosissa, oli ihmisten hyvinvoinnin parantuminen, olemuksen muuttuminen, painon tasapainottuminen, myös suhde omaan itseen parantui. Myös ihmissuhteissa  tapahtui muutoksia, sekä erojen, että uuden kukoistuksen löytymiseen vanhassa suhteessa. Pohdin näitä ja mietin mitä ihmettä ihmisissä tapahtui. Viime aikona olen opiskellut ja oivaltanut uusia asiayhteyksiä.



Mitä meissä tapahtuu?

Oletko tietoinen siitä, missä syklissä  elät elämäsi eri asioita. Oletko mahdollisesti hyvinvoinnin toiminnassasi vasta valmiusvaiheessa, jossa eletty elämä ja opitut mallit estävät etenemistä kohti tavoitettasi eli muutosta. Oletko ehkä jäänyt jumiin tähän vaiheeseen, ja vanhat tavat estävät siirtymistä käynnistymisvaiheeseen.  

Oletko tietoinen, että myös kiintymyssuhdemallisi vaikuttavaa tähän asiaan. Aivan, varhaishistoriasi vaikuttaa tässä nykyhetkessä. Saatat olla suuntaamassa kohti valmiusvaihetta, mutta turvattomuus, luottamus omiin kykyihin, tuen puute ja pettymyksen tuntemuksesi, vanhalta kokemuspohjalta estävät edistymisesi. Kehosi supistuu, mielesi askartelee jossain ulospääsyssä, on se mikä tahansa - usein paluu vanhaan malliin. Olisitko uskonut,  että olemme jälleen näissä asioissa, vaikka puhutaan vain hyvinvoinnin malleista  tai elämäntapamuutoksista. Tai vaikka palautumisen mallin  toteutumisesta elämässäsi!

Toimintajärjestelmiimme vaikuttaa aina kiintymyssuhdejärjestelmä. Pohja ihmisen toiminnalle on turva-turvattomuus, laajentuminen-supistumien,  kohtaaminen-puolustauminen. Tältä pohjalta sitten saatat olla elämäntapamuutoksessa kulkemassa kohti puolustatumista, supistumista ja turvattomuutta. Ne ovat aina kokemus, ei ajatus! 

Kokemus näistä kehon ja mielen toiminnoista onkin sitten aikamoinen este muutokselle. Onko siis mikään ihme, että mitään seuraavia syklin vaiheita ei ole päässyt toteutumaan ja siten toivottu elämäntapamuutos on estynyt. Myös muutosta ja kulkua tukevan ohjaajan, on hyvä ymmärtää mitä vaihetta ihminen käy läpi ja kunnioittaa sitä ja sen rytmiä.  

Näiden lisäksi syklisiä vaiheita on muitakin, mutta tässä edellä oli malli, joka aktivoituu, kun elämäntapamuutokset eivät toteudu. Tämän lisäksi vielä hieman kevyempänä esteenä  seuraava. Oletko arvioinut omaa tavoitettasi suhteessa arvomaailmaasi ja periaatteisiisi. Nämä saattavat muuttua elämäsi varrella, mutta niitä on joka tapauksessa tarkasteltava suhteessa tehtäviin muutoksiin. Arvojen ollessa ristiriidassa tekojen kanssa,  kamppailet itsesi kanssa, matkan varrella rakentuneita arvopohjia vasten. 

Pohdin, miksi kehoterapian koulutuksessa ihmiset sitten muuttuivat. Ensinnä siihen vaikutti ihmisten  uteliaisuus, kyky toimia kehon kautta, lupa heittäytyä turvallisessa ympäristössä kokemaan uutta. Toimimaan toisella tapaa kuin on aiemmin toiminut. Suostuminen hengittämään vapaasti, rentoutumaan, liikuttamaan kehoaan luonnollisen liikkeen avulla. Ihmiset ikään kuin lopettivat elämänsä suorittamisen ja uskaltautuivat elämisen leikkiin. Tähän liittyy myös kehon kuuntelu ja sen viestien todesta ottaminen. 

Ajattele

Ajattelepa sitä, että voisit suhtautua  itsekin  muutokseen uteliaasti, kuin lapsi,  leikin lailla. Valitsisit vain vapaan elämän.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, hyvinvointi, elämäntapa, toimintajärjestelmä, kiintymyssuhde, sykli,

Uupumusparkaisu

Tiistai 30.3.2021 klo 10:34 - Ulla


2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

🍀

Tutkitaanpa hieman aihetta, joka on ollut viime aikoina puheenaiheena. Työssäni kohtaan tätä uupumusasiaa viikottain. Mitä uupumuksen määritelmä sitten pitää sisällään?

”Tavallisesti uupumus on seurausta voimakkaasta henkisestä tai fyysisestä rasituksesta. Se on terve kehon reaktio joka viestii ihmiselle levon tarpeesta. Uupumus yleensä poistuu lepäämällä, kehon ja mielen palautuessa.

Jos uupumuksen tunne pitkittyy, on se todennäköisesti merkki levon ja rasituksen epätasapainosta. Tällöin kannattaa tarkastella, löytyykö arjesta työn ja vapaa-ajan tekemisten vastapainoksi riittävä määrä lepoa.

Pitkään jatkunut uupumus voi olla esimerkiksi masennuksen oire. Tällöin tunne ei tyypillisesti poistu lepoa lisäämällä. Masennuksen asianmukainen hoito auttaa yleensä myös uupumuksen tunteeseen. Myös työuupumukseen liittyy kokonaisvaltaista ja jatkuvaa väsymystä, joka ei lievity vapaa-aikana.”

(mielenterveystalo.fi)

Uupumuslajit35DC2544-BBCE-4417-A713-687B0CFDD5E5.jpeg

Uupumus on siis  hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma. Ihmisen voimat ja kokemukset  suhteessa  kuormaan, suhteessa elämänhistoriaan, traumoihin  ja kokemuksiin aktivoituvat. Uupumuksesta puhtuaan ehkä useimmin työuupumuksena. Listaan voisi lisätä mielestäni seuraavat, kun kerran ihmisen kuormittuneisuudesta ja kokonaisuudesta puhutaan: perheuupumus, lapsiuupumus, lähisuhdeuupumus, harrastusuupumus, ystäväuupumus, opiskelu-uupumus, sinkku-uupumus, sosiaalisten suhteiden uupumus,  urheilu-uupumus, vapaa-ajan uupumus, terveysuupumus, jne. Nämä kaikki voivat vaikuttaa siihen miten jaksat olla myös työssä. Näitä sitten asiakkaiden kanssa pohditaan, kun ihminen tulee vastaanotolle ns. työuupuneena.

Palautuminen

Oivallus siitä, mikä on väsymyksen, jaksamisen ja uupumuksen kokonaiskuva, auttaa palautumisen taitojen löytämisessä. Oikeastaan niiden keskittämisessä oikealle kohdalleen. Työ jatkuu, sitä tulee säännöllisesti päivittäinen määrä. Niin kauan kun olet töissä. Suhde siihen kuinka toimit itsesi kanssa onkin merkittävää. Silloin kurkistus omaan historiaan, toimintamalleihin, hermoston toimintaan, uskomuksiin, arvoihin, tekoihin, tunteisiin ja ajatuksiin on paikallaan. Avain olet sinä itse ja se on hyvin lohduttavaa❤️





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uupumus, työuupumus, palautuminen

Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys

Torstai 18.3.2021 klo 20:56 - Ulla

AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys


Olen pohtinut ympärillä olevaa elämää, niitä elämän näytöksiä, joita olen matkani varrella nähnyt ja kokenut erilaisissa yhteisöissä. Nykyisin puhutaan paljon yhteisöllisyydestä. Palautumisen uuusimassa dramma-mallissakin puhutaan yhteenkuuluvuuden merkityksestä. Merkitystä ihmisen palautumisessa on myös sillä, että tuntee kuuluvansa johonkin, yhteisöön, perheeseen, ystävien yhteyteen. (Virtanen, 2021, luento.)


Kohtaamiset erilaisissa yhteisöissä antavat meille tietoisen kokemuksen yhteisöllisyydestä. Puretaan ensin yhteisöllisyys asiaa hieman pienemmäksi ja pohditaan mitä yhteisöllisyys määritelmänä tarkoittaa. Yhteisöllisyydelle  ei ole yhtä määritelmää. Yhteisöllisyydessä, koko yhteisö  tuottaa uutta ja tätä uutta ”tuottoa” pääsee tekemään aiemmin ulkopuolinenkin henkilö. Yhteisöllisyys koostuu sujuvasta ja turvallisesta vuorovaikutuksesta. Yhteisöllisyyttä tukee uudistusmielisyys ja muutosvalmius. Yksinkertaisin esimerkki on talkootyö. Siinä vapaaehtoiset tekijät puhaltavat yhteen hiileen saadakseen hyvän ja toimivan lopputuloksen aikaan.


Kylmä yhteisöllisyys 


Havahtuminen tähän asiaan tapahtui metsäkävelylläni. Oikeastaan luonto sen näytti, kun kuljeskelin liukkaassa ja  jäisessä maassa, betonisten rakennelmien keskellä. Sitten tavoitin  vihreän havupuuston alueen. Ajattelin, että se on tässä, se kuvaus ”kylmästä yhteisöllisyydestä ja lämpimästä yhteisöstä”. Muistathan, että pohdinta on jälleen omaani ja mietin näitä aina palautumisen viitekehys mielessäni. Ajattelin sitä, miksi se palautuminen ei toteudu yhteisöissä eli työyhteisössä, perheessä, ystävyyssuhtessa? 


Työyhteisö


Pohdi hieman, elätkö työyhteisössä, jossa ihminen on kylmästi tuottamisen väline. Silloin kun ihminen väsyy,  se on heikkoutta ja huonommuutta, lyötyä lyödään vielä kerran tai kaksi. Oletko työyhteisössä, jossa kasvu ja bisnes on tärkeintä. Kaikki sujuu, kun kasvu on jatkuvaa, mielellään suurta. Hetkellinen havahtuminen muuhun tulee, kun tulos notkahtaa. Silloin kaikki apu kelpaa tuoton nostamiseksi. Sen avun hintalapun hintaa ei kysytä, vaan kasvu/ tuotto täytyy saada kohdilleen. Silloin, kun menee hyvin, ei hyvinvointia tueta. Työssä saatetaan puuttua epäkohtiin, ne toteamalla, mutta se on sittten siinä. Tuottamattomaan asiaan ei panosteta. Tulos-, tavoite- ja tsemppikoulutusta pidetään, koska liiketoimien kylmä todellisuus on tuottavuus. (Näistä kuuluu hyvää ja näihin ollaan täysin kyllästytty.) Heikoin lenkki tässä on ihminen. Se voisi kuitenkin olla se vahvin.


Oletko yhteisössä, jossa koet olevasi kohteena vallan käytölle. Yhteisö naamioidaan hienolta kuulostaviin sanoihin eli tiimityöskentelyyn ja moniammatillisuuteen. Kylmä yhteisöllisyys toimii kuitenkin kaiken takana. Ohjaten vallalla, vanhan tavan hierarkialla, tulostavoitteilla, ennenkaikkea karsien löysät pois. Tämä on kuitenkin aika vanhahtava malli. Ajattele, mitä sillä menetetään? Palataan siihen hieman myöhemmin.


Ystävyyssuhteet ja perhe


Elätkö ystävyyssuhteissa, jossa vallitsee kylmä yhteisöllisyys? Aivan, sinnekkin se sopii. Sinua hyväksikäytetään osaamiesi taitojen vuoksi, osaminen otetaaan omaan hyötykäyttöön puoli-ilmaisiseksi tai oletuksena ilmaisesta palveluksesta. Silloin ihmisten kesken toimii kylmä laskelmointi, toinen hyötyy ja toinen ”maksaa”.


Saman asian voisi viedä mihin tahansa yhteisöön, vaikka perheeseen saakka. Perhe on yhteisö, jossa näyttäytyy kaikki ne elementit, joiden mukaan muissakin yhteisöissä toimitaan. Kaikki varhain opitut mallit, perintönä saadut tavat ja itse opitut keinot ovat osa yhteisöä. Kylmä yhteisöllisyys perheessä voi näyttäytyä henkisenä tai psyykkisenä väkivaltana ja hyötyjä on silloin aina se toinen.


Yhteiskunta olemme me



Yhteiskuntamme  toimii isolta osaltaan kasvutavoitteilla, hyötyperiaatteilla, vallan käytöllä ja mielestäni myös ihmisyyden unohtamisella. 

Onko sen oltava näin? Haluan sanoa, että ei. Onneksemme joukossamme on yrityksiä johtavia ihmisiä, joille välittäminen ja arvostus on tärkeintä. Lisäksi tämä on sitä tuottavaa työtä tukevaa. Lisäksi saattaa löytyä ajatus siitäkin, että vähemmän on enemmän, myös omalla kohdalla. Yhteisestä hyvästä jaetaan yhteisön hyväksi.


On jo olemassa työyhteisöjä joiden ajatuksena on, että meillä tuetaan yksilön hyvinvointia. (Nyt on tärkeää huomata, että ymmärrän oikein hyvin  yritysperiaatteen toimintaa. Olen itsekin ollut kahteen otteeseen pienyrittäjä.) Yrityksen toiminnan tuoton voisi tehdä ihmisten tarpeet huomioimalla. Ajattele, jos työyhteisössä tehtäisiin ennakoivaa terveydenhoitoa. Tähän voisi keksiä lukemattomia tapoja, joilla mieli ja keho voisivat hyvin. Valtava osa tuottavaa, hvyinvoivaa, ja terveellä pohjalla olevaa toimintaa jää käyttämättä hyödyksi, kun työhyvinvointiin  paneudutaan vasta sitten, kun ongelmat näyttäytyvät. Painopiste voisi olla siinä, että palautunut, hyvinvoiva työntekijä (huom. ei alainen, aloitetaan jo sanojen käytöllä) voisi paremmin yhteisössään. Ihmisen voi hyvin, kun arvostus ja kunnioitus ovat työpaikan  itseisarvona. Tuottavuus saattaakin kohota  raketin lailla. Jokainen voittaisi. Hävijänä olisivat useat sairauslomat. Yksi sairauslomapäivä  taitaa nykyisin maksaa työnantajille 300-400€.


Aika moni ystävyyssuhde ja perhe voisi paremmin, kun jokainen ihminen katsoisi ja tarkastelisi ensin omaa toimintaansa. Mikä on minun toimintamallini tässä yhteisössä. Kuinka minä itse suhtaudun ja miten panostan tähän yhteisen hyvän tuottamiseen. Tämä on se alue, jota olisi tuettava, ymmärryksen lisäämiseksi eri yhteisöihin.



Voiko tämä olla todellisuutta?



Tämä voi olla totta. Oletko itse osa omaa hyvinvointiasi? Minä olen. Minulla on ollut mahdollista valita oma työyhteisö tärkeimpien arvojeni pohjalta. Oikeasti arvot ovat arjessa toimivia asioita,  ei kehystettynä  paperina seinällä. (Pahin tapahtuu, kun arvot yhteisössä esitellään ja niitä vasten rikotaan räikeästi.)  Silloin, kun ihminen ei taistele jatkuvasti omaa tärkeinä arvomaailmaa kohtaan, ei synny myöskään kuormitusta. Silloin, kun kuormitusta ei synny, ihminen on työyhteisössä tuottava. Se on myös kehollinen fakta. Kokonaisuuden voidessa hyvin,  ihminen on voimissaan. Luovuus on aktiivisena. Ennen kaikkea, palautumisen prosessit ovat  oikeassa suhteessa tekemisen kanssa.

Käy, vaikka ihan uteliaisuuttasi,  työpaikkani sivuilla kurkkaamassa uudenlaista työpaikkaa, jossa työntekijä on äärimmäisen tärkeä ja arvostettu. Työntekijän vahvuudet otetaan mukaan kasvun rakentamisessa, niitä ei pelätä uhkana. Minkä vuoksi? Koska työntekijä on arvostetuin osa työn tekemistä ja siten tuottoa. www.flexio.fi


Toiseksi olen tehnyt valintoja. Työskentelen itse, tämän valinnan kautta, moraalisella ja eettisellä näkökulmalla. Teen työtä PalautumiskouluPROn kouluttajana. Missiona meillä on viedä palautumisen viestiä eteenpäin, sillä tavalla, joka voi tavoittaa ihmisiä mahdollisimman lähellä omaa kotia. Sen vuoksi koulutuspaikan valinnaksi muodostui suomen kesäyliopistot. Tämä mahdollisti myös sen, että koulutuksen hintataso voidaan pitää inhimillisenä. Näin mahdollisimman moni voi oppia tästä tärkeästä palautumisen monimuotoisuudesta. Oppia itselleen, perheelleen, työlleen  ja hyvinvoinnilleen tärkeitä asioita. Saada ympärilleen lämmin yhteisö.


Työssäni palautuminen parissa on pääasia,  että hyvää asiaa saadaan mahdollisimman monelle eteenpäin. Meidän kasvunäkymämme ovat asian eteenpäin liikkumisessa ja saamme silti työstämme riittävän korvauksen myös rahallisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisöllisyys, palautuminen, työyhteisö,

Olemme luotuja olemaan!

Sunnuntai 14.3.2021 klo 10:27 - Ulla

2D668352-0C6B-466C-8A79-F9011832B52A.jpeg

Ole ja lepää, tee ja nauti!

Toimintamme perustuu tekemiseen ja lepoon. Ihminen on siitä mielenkiintoinen olento, että parasympaattinen eli lepotila on meille aikojen alusta ollut vallitseva. Voisi hieman kärjistetysti sanoa, että olemme luotuja olemaan. Luin juuri artikkelin ihmisten, aikojemme alusta lähtien, keksimistä laitteista. Niiden aikainen tarkoitus on ollut koneellistaa toimintaa ja antaa ihmiselle mahdollisuus olla enemmän levossa. Lopputoteamus oli, ihminen kun on luonteeltaan laiska ja haluaa olla. Tästäkin voi olla sitten eri mieltä.

Painopiste tieteellisessä  tutkimuksessa on keskittynyt vuosikymmeniä sympaattisen eli tekohermoston toimintaan. Vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana onkin levon tarpeemme eli parasympaattinen hermosto noussut esille kaikessa tärkeydessään. Esimerkiksi rauhoittumisjärjestelmän tuominen tutkimuksen näkökulmaksi. (Uvnäs-Moberg, 2007.)

Muistan 90- luvun alussa, kun tätä aluetta pidettiin melko vähäpätöisenä. Hoidollisesti vein parasympaattisen hermoston rauhoittamisen työtapaa eteenpäin polikliinisessä fysioterapiatyössä vuonna-96. Minulle ohjattiin lääkärin toimesta asiakkaat, joita ei perinteisen fysioterapian lähestymistapa auttanut. Niinpä parasympaattisen hermoston toimintaa rauhoittavat/aktivoivat  menetelmät ja niiden tulokset olivat nähtävissä jo silloin. ( jännitys, kipukierre, päänsärky, migreeni, väsymys, uupumus, masennus, burnout, vatsaoireet, levottomuus, masennusryhmät) Ei siis ihme, että olen näin kauan puhunut palautumisasian puolesta.

Toimintamme ääripäät on hyvä tiedostaa

Näiden parasympaattisen ja sympaattisen toiminnan ääripääthän ovat niitä vakavasti haitallisia, eli silloin seurauksena ovat vagotonia tai sympatikotonia. 

Vagotoniahan on tila, jossa syke on vaarallisen  alhainen ja voi johtaa tajuttomuustilaan ja jopa kuolemaan. Tässä hieman oireluetteloa: hikoilu, kylmänkostea iho, rytmihäiriöt, pyörtyminen, lisääntynyt syljeneritys, hengityshäiriöt, flegmaattisuus ja hitaus. Sympatikotonia on sitten päinvastainen ilmiö, tämä on sitä tuttua oirekuvien aluetta lähes kaikille. Tunnistat ne kuormittuessa. Siinäkin sydän kuormittuu, nyt  liiallisesta sykkeestä ja ääripäässä on sydänkohtaus. Nyt kun ääripäät on selviä, niin ihmiselle parasta olisi tasapainon tila näiden toimintojen välimaastossa. Nämä tilat vaihtelevat luonnollisesti ja sitä kutsutaan sympatovagaaliseksi toiminnaksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna kaiken ollessa vallan mainiosti elimistö toimii, elpyy, toimii, elpyy, toimii, elpyy!

Nostan seuraavaksi esille kaksi tärkeää asiaa, hengityksen ja mielihyvän. Nämä asiat ovat niitä, joita kohti kuljemme tässä elpyy- toimii tilassa aivan automaattisesti. Välillä kyllä saattaa tuntua, että toisen mielihyvään pyrkiminen näyttäytyy mielipahana. 



Hengitys tasapainottajana

Hengityksellä pyritään, aivan luonnollisesti, autonomisen hermoston toiminnan tasapainoon. Hengitys rauhoittaa sen vuoksi, koska vagus eli kiertäjä-, eli lepo-, eli vaeltajahermoksi kutsuttu parasypaattinen hermo kulkee myös vatsan alueella. Luonnollinen palleahengitys hieroo pumppaavalla ja aaltoimaisella liikkeellä vagushermoa ja saa siten aikaan rauhoittumisen  ja tasapainon ilmiön koko kehoon. Tämä on nyt hyvin yksinkertainen  versio hengityksen merkityksestä hermostoon. 

”Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään  palleajännityksen eikä siten kehon jännityksen laukeamiseen.  Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.” ( W.Reich 1935-40.) Huomaa, kuinka varhainen näkemys hengitykseen onkaan. Tämä länsimainen näkemys perustuu autonomisen hermoston toiminnan ymmärtämiseen, anatomisiin rakenteisiin ja tieteellisiin tutkimuksiin.

Tärkeä asia, joka on hyvä tiedostaa, että hengityksessäkin on tarjolla  eri menetelmiä, varmasti kaikki vallan hyviä. Tässä kohdassa on tärkeintä tiedostaa se , mikä ”menetelmä” milloinkin on parasta olla käytössä ja missä vaiheessa. Lukkiutuneen, jännityyneen ja mahdollisesti vahvan suojareaktion alaisuudessa olevaa kehoa ei vain pusketa hengittämään.  Kaiken perustahan oli tuo aiempi, luonnollisen hengityksen palauttaminen ja sen jälkeen moni menetelmä on mahdollisempi toteuttaa. (Menetelmiä esim. Buteyko , WimHof, Rebirthing, Transformational).

Emootoiden tasapaino



”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, jonka seurauksena on ahdistus. (muut tuntemukset) Miellyttävän tuntemuksen suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä. (W.Reich 1935-40.)

Parasympaattien toiminta siis kulkee kohti mielihyvää. Se liittää ihmisiä turvallisuuden kokemuksen kautta toisiinsa ja vuorovaikutukseen. Solumme reagoivat kasvusuuntaan, ravintoon ja turvaan, ja soluja ne hermosolutkin ovat. Tämä tapahtuu hienosti, kun kaikki on hyvin eli ihminen  on tasapainoisessa turvallisuuden  tilassa. Mielihyvän tilassa.

Nykytiedon ja myös vanhan anatomisen tiedon mukaan,  parasympaattiset hermot kuitenkin haarautuvat eri osiin ja myös parasympaattisessa hermostossa on kaksi haaraa. Lisäksi eri hermoihin liittyviä parasympaattisia säikeitä. Myös parasympaattinen reaktio voi reagoida mielipahaan. Parasympaattinenkin toiminta johtaa silloin sisäiseen vetäytymiseen, sulkeutumiseen ja supistumiseen. Mielipahan tilassa.

Tässäkin kohtaa on hyvä tiedostaa, mikä ”menetelmä” milloinkin on käytössä. Onneksemme keho on viisas ja ratkoo näitä tilanteita aivan luonnollisesti. Kulkiessamme kohti mainittuja ääripäitä hermoston toiminnassa, tärkeäksi muodostuu tieto ja ymmärrys ihmisen toiminnasta. Varsinkin, jos olet ohjaavassa roolissa toisen ihmisen kanssa toimiessa.

Hengitys tasapainossa  ja mielihyvä kokemuksena ovat palautumista!




2 kommenttia . Avainsanat: Hengitys, mieleihyvä, autonominen hermosto, sympattinen, parasympaattinen, palautumien, mielipaha, oleminen,

Palautumispoli

Perjantai 26.2.2021 klo 11:00 - Ulla

A15CD413-4E2B-4299-AE03-9E27E3A34DAC.jpeg

.

Kaiken jälkeen, kun palaamme uuteen normaaliin, olisimmeko oivaltaneet pysähtyneisyydestä jotain tärkeää. Pysähtyminen on monelle tarkoittanut paikallaan olemista, kotiin rauhoittumista, rajattua matkailua, monesta aiemmin itselleen oikeutetusta  itsestäänselvyydestä luopumista. Yhteisen hyväksi on ollut laitettava "minäegon" tarpeet taka-alalle ja opeteltava yhteisen hyvän löytämistä. Toisiin se on sattunut kovempaa, toiset ovat oivaltaneet tässä uudenlaisen elämäntavan. Jopa sitä ympäristöä ja luontoa kunnioittavan tavan toimia. Osa tietysti kulkee edelleen minä-tarpeet etusijalla.

Pohdin sitä, että elämä ennen tätä ilmiötä oli voimavaroja kuluttavaa. Vaatimukset kasvoivat yksilöä kohtaan työ- ja yksityiselämässä. Elämässä kilpailu saavutusten ja osaamisen alueella kiihtyi jatkuvasti. Kuorma kasvoi, työelämä ja vapaa-aika kuormittivat, ihminen ei palautunut. Teimme PalautumiskouluPRO.ssa Suomen paikkakunnille kiertueen ja puhuimme palautumisesta, koska sen tarve oli suuri. Vastaus oli jo silloin, että jaksamisen äärirajoilla kuljetaan. Jonkin asian täytyy muuttua, että tätä toimintaa pystyy jatkamaan. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi terveydenhoito, tilanne on nyt räjähdysherkkä. Kuormitusta on fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin aiempaa enemmän. 

Palautumispolille ajoissa

Tämä pysähtymisen tarpeen huomaaminen voitaisiin kääntää voimaksi. Otsikkoni on nimeltään ”palautumispoli”. Tarkoitan tällä sitä, että toivoisin, että paljon varhaisemmassa vaiheessa voisimme tehdä muutoksia. Ennakoivasti hakeutua ”palautumispolin” vastaanotolle ja purkaa niin kehon kuin mielenkin, joko yli- tai alikuormitusta. ”Palutumispolille” voisi tulla, kun ensimmäiset merkit siitä, että kuorma on suurempi kuin voimavarat tulisivat näkyville. Merkkeinä, kun on meille niin tutut; unen häiriöt, virkeyden lasku, keskittymisen vaikeudet, muistihäiriöt, tapaturma-alttius ja epämääräiset kivut. Silloin, kun ihminen on hädissään itsensä kanssa, tarve on löytää turvallisuutta. Turvallisuutta tuovat sitten taidot, joilla osaisi säädellä omaa tilaansa. Silloin, kun ihmisen turvallisuuden tunne ja voimat palaavat, toipuminen käynnistyy. Kyky uskoa itseensä palautuu. 

 

Poli-4D6C-B1D8-4643248657CA.jpeg


.

Jokin on jo muuttunut

Käytännössä teen itse jo tätä ”palautumispoli” työtä. Olen  pystynyt tekemään asiakastyötäni tämän erityistilan aikana. Asiakkaina on edelleen  ollut stressaantuneita, etätyöhön turhautuneita, edelleen kipuilevia ihmisiä, mikään ei oikein siinä ole muuttunut.  Jokin on kuitenkin toisin. Nyt ihmisillä on aikaa keskittyä itseensä ja omaan elämänsä ja tapojensa havaitsemiseen ja kuuntelmiseen. Elämästä on karsiutunut paljon suorittavaa toimintaa, työstä ja vapaa-ajasta, että tilaa uudelle tavalle elää on jo  tullut. Osa on jo hyvällä uudella polulla.

Tärkeää on ollut myös sen huomaaminen, miten paljon kaipaamme toista ihmistä, vuorovaikutusta  ja läheisyyttä, jopa ihmisjoukkoja ympärillemme. Ihan niin paljon, että sen puute koetaan huonovointisuutena, ärtyisyytenä, alivireytenä ja tuskallisuutena. Tarvitsemme elääksemme tuntevan vuorovaikutuksen kohtaamista ja kosketusta. Edelleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, palautumispoli, ennakoiva terveydenhoito, pysähtyminen

Mielen metkut!

Lauantai 30.1.2021 klo 12:24 - Ulla

Mieli

"Mielen metkut"

Työskentelen, palautumiskouluPROn kouluttajan  ja psykofyysisen fysioterapeutin työni lisäksi, Mielenmentorina. Kerron hieman ensin, miltä pohjalta mielenmentoroinnin asiakkaiden kanssa toimin. Kävin aikoinaan koulutusta myös mielen toiminnan tutkimiseksi, opiskelin kasvatustieteitä ja sosiaalipsykologiaa, kävin depressiokoulun, NLP:tä, mielenvalmennuksen, sekä viimeisimpänä tärkeimmän eli  psykofyysisen psykoterapian peruskoulutuksen. Tähän viimeiseen koulutukseen vaatimuksena on  terveydenhoidon koulutus (3,5v), sekä pitkä työkokemus alalta, johon liittyy psykofyysinen työskentely. Kohtaamisen taidon ja kehon viestien ymmärtämiseksi koulutukset ovat olleet kohdallani aina lähiopintoja. Näiden taitojen yhdistämistä työssäni kutsun mielenmentoroinniksi. En siis tee terapiaa, mutta työssäni on terveydenhoidon ammattilaisen vastuullisuus ( psykofyysinen fysioterapeutti).  

Työskentely asiakkaan kanssa

Teen asiakkaan kanssa ajatusten, tunteiden ja toiminnan tunnistamista ja ohjaan asiakasta oivaltamaan oman mielen toimintaa ja käyttäytymistä.
Mielen ”metkuilla” tarkoitan sitä, että mieli alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ohjaamaan ihmistä, myös harhaan. Ympäristö tarjoaa malleja, jotka vaikuttavat eri ikäisinä hyvin erilaisilta. Lapsen näkökulma on aivan eri, kuin aikuisen. Lapsen mieli ei aina ymmärrä eroa todesta ja epätodesta. Aikuisuudessa oman vanhan lukkiutuneen näkökulman muuttaminen on sitten mahdollista. Oma totuus voi muuttua sitä tarkastelemalla. Puhun tässä kohdassa erilaisista tunneympäristöistä ja niiden vaikutuksesta mielen toimintaan. Voit kohdallasi miettiä käytännössä sitä siten, miten mielesi toimii eri ympäristöissä. (PS. Olen rakentamassa työkokemukseni pohjalta uusia kortteja, juuri tunteisiin liittyen.)
Kehoterapian ammattilaisena, olisi mielestäni väärin  unohtaa kehon merkityksellisyys mieleen. Tämä on automaationa työskentelyssäni mukana. Kuten hyvin uusista tutkimuksista tiedämme, kehon valtava merkitys on vasta avautumassa koko laajuudessaan. Väittämän mukaan keho reagoi hermoston tasolla, ennenkuin mieli, joten nämä asiat on mielen parissa  työskentelevän huomioitava. On tiedostettava hienovaraiset viestit, joita ihminen lähettää myös keskustelutilanteissa.

Asiakaskohtaaminen , esimerkki 1.



Kohtasin erään asiakkaan, jonka ajatukset  olivat ajatussolmussa. Ajatukset kulkivat samaa rataa ja ulospääsyn tie ei näyttäytynyt ilman apua.  Omaan huonommuuden ajatukseen jumiutuminen, esti hyvän elämän tarjoamisen mahdollisuuden itselleen. Terveyttä ja hyvää elämää kohti kulkeminen aktivoi voimakkaan syyllisyyden tunteen. Asiakkaan oivallus siitä, että on lupa ajatella itselle hyvää, sai koko ihmisen vapautumaan, rentoutumaan ja iloitsemaan. 
Kysymys minulle kuului, onko minulla lupa olla onnellinen? Tässä kohtaa pystyin antamaan vastauksen.

Asiakaskohtaaminen, esimerkki 2.

Löydät tästä kohtaa ”Ylimiellyttäjän” omia oivalluksia mielenmentorin tapaamisessa.


Näiden esimerkkien avulla saatat oivaltaa, mikä merkitys on omien ajatusten ohjaamisella. Ne kuin vaikuttavat sekä kehoon, että mieleen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa oivallat, että tarvitsen ajatussolmuille apua, sitä vähemmän kuormitut. Sitä nopeammin tapahtuu palautuminen vapaaseen kehon ja mielen tilaan.
Helpotusta vastaanotolla löydät seuraaviin asioihin:
Vuorovaikutussuhteet; lähi-ihmissuhteet, työympäristön ihmissuhteet, ystävyyssuhteet
Työssä kuormittumittuminen; etätyö, yksintyöskentely, esimiestyö- ja johtotehtävät
Opiskelu: ammatilliset haasteet, jännittäminen, kuormittuminen
Ym.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, keho, mieli, mielenmentori, palautumiskoulupro, ajatus, tunne, toiminta, käyttäytyminen

Sinussa on voima, minussa on voima!

Keskiviikko 7.10.2020 klo 9:26 - Ulla


D0978182-5928-4066-B7DA-4C7BCFA49D7C.jpeg


Minä

Minä on historiallisen jaon mukaan tarkoittanut sielua ja myöhemmin mieltä. Länsimaisessa filosofiassa minä on nimetty yhdeksi olioksi, joka liittyisi yksilölle ominaislaatuiseen tietoisuuteen. Kuvaukset minästä esitetään ensimmäisessä persoonassa ja muille minä ilmenee käytöksen ja itseilmaisun kautta ( esim. puhe).
Minän olemasssaoloon on historian saatossa suhtauduttu skeptisesti. Empiiristen tutkimusten valossa  kehitysbiologisesti, kehityspsykologisesti  ja neurotieteellisesti vaikuttaisi järkevältä, että se olisi muuttuva, aineellinen ydin, joka muodostuu vaihtuvista synapsisista yhteyksistä.

Pystyvyys

Pystyvyydellä tarkoitetaan ihmisen  kykyä tuottaa tietynlaista toimintaa. Pystyvyys ei mittaa ihmisen taitoja, vaan uskoa kykyynsä käyttää taitojaan  elämänsä tärkeissä tapahtumissa. Se motivoi meissä kaikkea oppimista. Ihmisellä on pyrkimys sisäiseen eheyteen ja itsemääräytymisen eli itseohjautuvuuden tunteeseen.

Minän pysyvyys 

Minän pystyvyyttä voidaan pitää ihmisen tekojen pohjana. Tekojen merkitys tuo kannustimien toimimiseen.  Siihen vaikuttavat ihmisen aiemmat kokemukset, tunnekokemuksiin reagoiminen, fyysisen tila, muiden ihmisten vakuuttelut ja vertaiskokemukset.
Pystyvyys  on meillä ihmisillä hyvin erilainen. Pystyvyys liittyy selviytymiseen. Selviytymisen pohja luodaan nykytiedon perusteella jo varhaisessa turvallisessa vuorovaikutuksessa. Turvallinen sosiaalinen ympäristö tukee pystyvyyden tunteen kehittymistä. Perimän vaikutusta on vielä vaikea määrittää, mutta sen arvioidaan olevan perimän säätelemää.
Myös pystyvyys voi myös vääristyä. Vääristyneessä  pystyvyydessä tunteet, joiden olisi tultava esille peitetään ja suljetaan. Ympäristössä, joka on viestinyt ihmiselle sinusta ei ole mihinkään, kehityy vääristynyt tunne omasta pystyvyydestä. 

Kuka pystyy?

Minän pysyvyyttä mitataan elämän vastoinkäymisissä. Silloin tehdään valintoja. Valinnat riippuvat tavasta reagoida uusissa ja kuormittavissa tilanteissa. Myös temperamentilla olisi osuutensa näihin reagointimalleihin. Rohkea temperamentti näyttäytyy aktiivisena toimintana.
Pystyvyys  ei tarkoita sitä, että tällainen ihminen sulkisi pois tunteita( surua, pelkoa jne.) vaan tunteiden kokemien ei johtaisi lamaantumiseen ja toimintakyvyttömyyteen. On myös todettu, että aivojen palkitsemisjärjestelmä on näillä ihmisillä herkistynyt reagoimaan myönteisiin ajatus-ja toimintamalleihin vaikeissa tilanteissa. (coping-keinot).
Pystyvyyttä  tarvitaan arjen elämässä. Sitä tarvitaan tilanteissa, jossa kuorma alkaa olla suurempi kuin omat voimat. Silloin alkaa valintojen tekeminen. Mihin suuntaan mieli ohjaa toimintaa on merkityksensä. Pystyvyydessä tiedosteut ajatus-ja toimintamallit ovat rakentavia, myönteisiä ja tarpeellisia. Myös tiedostamattomat mallit ovat tarpeellisia, niiden tarkoitus on torjua psyykkistä painetta tuovia asioita (defenssit).

Mitä elämäsi on sinulle opettanut?

Elämä on näyttänyt sinulle mikä on sinun kykysi selviytyä. Se on näyttänyt sinulle oman pystyvyytesi. Kykysi nousta kerta kerran jälkeen vaikeista ja kuormittavista tilanteista. Nousta tilanteista, joissa rankimmillaan olet vastakkain elämän ja kuoleman kanssa. Ihmissuhteissa selviydyt alistamisen ja väkivallan alta. Työssä nouset  jaloillesi kiusaamisen ja ryhmästä poissulkemisen kokemuksista huolimatta. Pystyt jälleen rakentamaan elämää vakavan sairauden koskettaessa itseäsi tai perhettäsi.
Tässä kohtaa on hyvä huomata seuraava. Tämä ei ole kovuutta. Tämä ei ole vahvuutta, joka sulkee pois herkkyyden. Tämä ei ole vahvuutta, joka estää avun pyytämisen ja sosiaalisen liittymisen  muihin. Tämä ei ole vahvuutta, joka peittää heikkouden. Tämä on oman heikkouden tunnistamista, josta vahvuus rakentuu!


Sinä pystyt, sinussa on voima. Minä pystyn, minussa on voima!  


Yt.
Ulla Ollikkala
Psykofyysinen fysioterapeutti, kouluttaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, pystyvyys, selviytymiskyky, voima, palautuminen,

Alipalautuminen

Maanantai 7.9.2020 klo 15:30 - Ulla

ALIPALAUTUMINEN2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

"Aiheesta alipalautuminen on viime aikoina puhuttu paljon. Nostan uudelleen luettavaksi jo hieman vanhemman tekstini aiheesta." 


Alipalautuminen

Olemme saaneet useammalta taholta tiedusteluja aiheesta alipalautuminen. Miten se liittyy työssäjaksamiseen? Alipalautuminen on ilmiö, joka puhuttaa suhteessa työhön ja  suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse, vaan siitä, että kuormitus on ollut suurempi,  kuin tekemiseen riittävät yksilön voimavarat. 

Samaa nimitystä voi käyttää myös urheilusta, nykyisin ihan kuntourheilustakin. Alipalautuminen johtuu silloin liian kovasta  harjoittelusta, tai se on uskalluksen puutetta levätä. Levon pelko johtuu kunnon katoamisen pelosta ja saavutetun tilan menettämisestä. 



Kuinka käytät itseäsi?



Kysymys on siitä kuinka käytät kehoasi ja mieltäsi. Ihminen tarvitsee tasapainon tilaa voidakseen hyvin. Hetkelliset kuormittumisen tilat elimistö sietää oikein hyvin. Se voi tarkoittaa pinnistelyä työssä,  jonkin painetta tuottavan työn parissa tai vaativasta urheilusuorituksesta ( kuntoilusuorituksesta). Näistä tilanteista ihminen nauttii aivan samoilla tavoin kuin palautumisestakin. Mieli on aktiivisessa käytössä tai lihaksistolta vaaditaan parempaa suoritusta aiempaan verrattuna. Tavoitteen täyttyessä mielihyvä valahtaa kehoon ja mieleen. Tasapainon tila palautuu hiljalleen.

Työelämän kuormituksen ilmiöt voivat olla seuraavia; työympäristö on kuormittava;  melun, ergonomian, vaarallisuuden tai psykososiaalisen kuormituksen vuoksi. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työn organisointiin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Suomennettuna tämä voisi olla seuraavaa; työn määrä on suurempi kuin realistinen mahdollisuus siitä selviämiseen, työ  ei ole suhteessa yksilön taitoihin, työ keskeytyy jatkuvasti, työhön ei ole vaikutusmahdollisuuksia, työsuhde on epävarma, esimiehen tuki puuttuu, tiedonkulku ei toimi, työssä on runsaasti vuorovaikutustilanteita, työhön liittyy syrjivä kohtelu ja työaika on kuormittava. ( vuorotyö, yötyö)

Näitä asioita vasten työssä jaksamisen tarkastelu tapahtuu. 

Olen toiminut työsuojeluvaltuutettuna, tarkastellut riskikartoituksia ja psykososiaalinen kuormitus on iso tekijä työhyvin-tai pahoinvoinnissa. Aivan yhtä iso tekijä on ihminen itse. Kuormitus, niin työssä kuin vapaalla, on sidoksissa persoonaan, omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Tähän asiaan pystyy itse vaikuttamaan kaikista helpoimmin. Aivan totta se on. Ihminen on kasvanut suhteessa ympäristöön ja oppinut myös malleja tehdä työtä. Jostain syystä on sitten valinnut oman toimintamallinsa.

Toiset ottivat työasiat jäykemmin ja toiset rennommin. Nämä rennommin ottavat, eivät kuormaa itselleen ylimääräistä tuskaa asioista, jotka kuuluvat työn organisointiin ja järjestelyihin. Hei eivät pyri pelastamaan työtään, työpaikkaansa ja koko maailmaa. He toteuttavat työtään suhteessa omaan voimavarapankkiinsa. Tunnistavat tarpeen levähtää hetkittäin päivän aikana. Kieltäytyvät työn keskeyttämisestä.  Pitävät yllä hyvää vuorovaikutusta ja henkeä suhteessa muihin ihmisiin. Eivät tunne syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jättävät työasiat töihin, kun ovi sulkeutuu ja alkaa vapaa-aika. 

Kuulostaako utopistiselta? 

Tämä on kuitenkin aivan mahdollista. Olen nähnyt sen monen asiakkaani kohdalla. Silloin oma hyvinvointi lisääntyy, terveys kohenee ja yllättäen, työteho lisääntyy! Tässä on hyvän työn tekemisen malli.



Suhde työn tekemiseen

Työhön ja tekemiseen voi suhtautua armottomuudella, suhteessa aikaan, taistella aikaa vastaan ja pyrkiä tekemään monta asiaa yhtä aikaa saadakseen työt tehtyä. Kaaos on valmis. Ihmisen kyky, aivojen tasolla, on toteuttaa tehtävä kerrallaan. Nykypäivän ihmisen kyky keskittyä asioihin on entisestään lyhentynyt ja ajatukset siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Aivot kuormittuvat. 

Oman työn rajaaminen on toinen asia. Aivojen kuorman ymmärtäessään on velvollisuus itseä kohtaan tehdä rajauksia. Se ei ole huonommuutta tai laiskuutta vaan suurta viisautta. Terveys, muisti ja kyky tehdä töitä kiittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Palautuminen, alipalautuminen, työhyvinvointi, jaksaminen

Keskittäminen

Lauantai 1.8.2020 klo 9:03 - Ulla

Mielen_vapaus

 

Aiemmin kirjoitin siitä, mitä mielestäni tapahtuu tällä hetkellä palautumisessa. Jos et lukenut, kysymys oli palautumisen  muuttumisesta  suoritukseksi. Moni hyväkin asia kokee tämän ilmiön.
Ilman ratkaisua on turha kirjoitella mitään. joten tässä alla asian pohdintaa.
Vuosia sitten, kun koulutin kehoterapian alueella innokkaita ihmisiä, havahduin seuraavaan. Ihmiset halusivat palavasti muuttaa itseään, ympäristöään ja yhteiskuntaa. Säntäilemällä sinne ja tänne ei oikein hyvä heilunut. Ihminen väsähti ja lopulta kyllästyi, menetti luottamuksensa hyvään asiaan ja palasi takaisin vanhoihin uomiinsa. Kuulostaako tämä kohdallasi jollain tavalla tutulta?

Keskittäminen

Keskittäminen on omassa toiminnassa malli, jossa ihminen suostuu suuntaamaan ja yhdistämään toimintaansa, tietyn päämäärän suuntaan. Ensin tämä päämäärä on on tietysti oltava selvillä.
Vaihtoehto tälle mallille on säntäily kaikkien mahdollisten asioiden perässä ja niiden yhdistämisen yrittäminen.  Ulospäin se näyttää sekamelskalta. Keskittäminen rauhoittaa mielen. Keskittäminen rauhoittaa kehoa. Keskittäessä olennaiseen päämäärään, tiedon omaksumine  ja uuden oppiminen on tuloksellista. Keskittämisen lopputulos on muutos. 

Muutos

Muutos merkitsee omien mallien ja rakenteiden rehellistä tarkastelua. Muutos tarvitsee voimavaroja. Muutos tarvitsee rohkeutta keskittämiseen. Keskittämisen avulla voimavarat suuntautuvat, ehkä pienempään tekemiseen ja rauhallisuuden löytymiseen omassa toiminnassa.

Päämäärä

Oman päämäärän selkiytyessä, keskittäminen olennaiseen, koskettaa myös palautumista. 
Palautumisessa voit miettiä, mikä sinulle on merkityksellistä, mikä on tärkeää ja mikä on pienintä, mitä voit tehdä itsesi hyväksi. Toteuta sitä, keskistä voimasi siihen. Siitä voi ajan kanssa kasvaa isompaa, näin se vain menee.
Palautumisen parissa toimiessa olemme tehneet juuri näin. Olemme keskittyneet olennaiseen. Vuosikymmenten sinnikäs työ ja siinä raamissa pysyminen, joka on työmme viitekehyksenä, tuottaa palautumisen tuloksen. Näemme sen ihmisissä, jotka suostuvat palautumisen työskentelyyn itseään hyvin kohdellen ja kuunnellen. Sen vuoksi palautumisohjelmat on luotu, ettei tarvitse hakea asioita itseään kauempaa. Tämän näemme jokaisessa opiskelijasta, joka suostuu keskittämään tekemistään. Voimavaroja vapautuu hurjasti ja elämä muuttuu. Toisilla lempeästi ja toisilla laajemmin.
Keskittämisen palkintona on levollisuus ja rauha. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskittäminen, keskittyminen, palautuminen, palautumisohjaaja, palautumiskoulupro

Ahdistus, paniikki ja sanat kehollisessa järjestelmässä

Maanantai 6.1.2020 klo 17:57 - Ulla Ollikkala

B53EEF8C-10FD-4CAC-B6C4-51BA899C2A65.jpeg

Asiakkaiden kanssa tulee usein esille kokemukset ahdistuksesta, paniikista, hengityksen vaikeudesta, epämiellyttävistä tunteista ja kyvyttömyydestä sanoittaa kokemustaan. Ihmiset ovat hädissään näiden tuntemusten kanssa. Avaan heille aina tietoa ahdistuksen fysiologiasta. Ahdistuksen kehollisen perustan ymmärtämisen jälkeen teemme kehollista ahdistuksen purkua. Hengityksen vapaa virtaus on oleellinen osa kehon ja mielen vapautta. Lisäksi sanojen purkava merkitys kehollisessa järjestelmässä on saatava ihmisen tietoisuuteen. Näihin käytän apuna ”minä tarvitsen” - korttimallejani. Koska nämä asiat ovat niin tärkeitä nostan ne uudelleen esiin myös täällä blogissa. 


Olen tehnyt kehoterapiaa eli kehon kautta työskentelyä vuodesta -94 lähtien. Kehoterapiahan on työskentelyä kehon toimintaa tutkien, havainnoiden ja ymmärtäen. Kehoterapiaan liittyy myös ymmärrys hermoston toiminnasta, hengityksestä ja nykytiedon mukaan ymmärrys sellaisesta kuin kehon järjestäytymisestä.  Tähän liittyy myös ne segmentit, joista puhumme Palautumisohjaajakoulutuksessa. Siksi tämä kuvakin on kirjoituksen alussa. 



AHDISTUKSEN SELVENTÄMINEN FYSIOLOGISESTI



”Ääreisverisuonten supistuminen lisää ahdistusta, kun taas ääreisverisuonten laajentuminen tuo mielihyvän tuntemuksen. Sisäinen jännitys johtuu veren virtauksista ruumiin keskustaan ja sydämen alueelle, ja se herättää meissä ahdistuksen. Vastaavasti voimakas veren virtaus ääreisosissa poistaa sisäisen jännityksen ja sen mukana ahdistuksen fysiologisen perustan.” ( W.Reich)


Kosketus, se tuttu ja turvallinen vaikuttaa ääreisosien verenkiertoa aktivoivasti ja siten lievittää ahdistusta. Tämä voidaan todeta sykevälivaihtelumittauksellakin. Hyvää tekevä ja turvallinen kosketus palauttaa ehkä muita keinoja tehokkaammin. Kuljemme silloin  poikkeuksetta kohti mielihyvän kokemusta. Silloin, kun se ei toteudu, sitä seuraa ärtymyksen tunnereaktio. Kosketuksen lisäksi tai sijasta voidaan tarvita liikettä. Liikettä joka lempeästi purkaa ja tuo kehon sisäisen paineen sisältä ulospäin. Siten sen on mahdollista purkautua turvallisesti.



HENGITYKSEN KEINOTEKOISET HARJOITUKSET


”Mekaaniset harjoitukset hengityksessä eivät johda yksinään  palleajännityksen eikä kehon jännityksen laukeamiseen. Ihmisen on tultava tietoiseksi tehostetun hengityksen keinotekoisuudesta. On löydettävä oma syvä ja luontainen hengitys ja oma rytmi, näin pallea rentoutuu ja siten vaikutus ulottuu hieman laajemmalle kehoon.”(W.Reich 1935-40.)


Hyvin usein kohtaan näitä mekaanisia hengitysmalleja. Hengitys on lukossa ylhäällä tai alhaalla. Uloshengityksen huokaisua ei osata vapauttaa, vaan se on suoritus. Sisäänhengitykssä koko keho saatetaan aktiiviseen tilaan eli suoritukseen. Onneksi näistä voidaan ymmärtämisen, harjoittelun ja tiedon avulla löytää tie vapaaseen ja virtaavaan hengitykseen. Siihen, jossa ei ole oikeata ja väärää mallia. Hengityksen ja kehon yhteys on löydettävä laajemmin kuin esimerkiksi uloshengitystä pidentämällä. On tunnistettava koko kehon liike yhteydessä hengitykseen ja oivallettava mitkä kehon segmentit ovat lukkiutuneet. Niille on kehon järjestäytymisessä syynsä, joita ei ole tarkoituskaan hetkessä purkaa. 



EMOOTIOIDEN SYKE


”Emootio on virtausta sisältä ulos ja ulkoa sisään. Epämiellyttävä ärsyke kulkee periferiasta keskustaan, seurauksena ahdistus. ( muut tuntemukset) Miellyttävän suunta on ulospäin suuntautunutta ja seurauksena on mielihyvä.”( W. Reich)


Me elävät olemme kuin meduusan liike. Meissä tapahtuu yksinkertainen supistuminen  ja laajentuminen. Se on elämämme syke. Se on myös tunteiden syke ja jos se häiriintyy seurauksena on jännitys. Jännitys taas saa aikaan stressiä, unettomuutta, ahdistusta, joten juuri tästä syystä on tärkeä ylläpitää palauttava liike. Ei siis mikä tahansa, vaan kehon järjestäytymiseen liittyvä purkava liike.


SANOJEN MERKITYS KEHOLLISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ


”Elollinen organismi ilmaisee itsensä liikkeessä, ja näin puhutaan ilmaisuliikkeestä. Tämä on elollisen organismin liikkumista ulospäin ja sillä on emotinaalinen ilmaisu. Jokainen emotionaalinen ilmaisu on sidottu liikkeeseen. Ilmaisu voi olla myös jähmettymistä ja liikkumattomuutta.

Elollinen toiminta ei ainoastaan ala ennen sanallista kieltä ja ole sen ulottumattomissa, vaan sillä on ennen kaikkea ilmaisuliikkeen muotonsa, joita ei voida sanoin ilmaista.”(W. Reich)


Tähän liikkeen tuomaan ja ilmaisemaan tietoon perehdyin kehoterapian lisäksi psykofyysisen psykoterapian koulutuksessa. Syvään keholliseen tietoon itsestä ja kehollisesti sen ilmaisusta ja siten tuomisesta tietoisuuteen. Sanalliseen tuottamiseen, siten että sanojen sisältö vastaa kehon viestiä. Siten ihmisolennon  on mahdollista voida tosi hyvin.

 










Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hermosto, tunne, hengitys, palautuminen, ahdistus, paniikki, keho, kehoterapia

Jaksatko työssäsi?

Tiistai 8.10.2019 klo 9:50

2605D0A3-0C42-4E4E-985B-947F552CDB19.jpeg

 

Alipalautuminen

Olemme saaneet useammalta taholta tiedusteluja aiheesta alipalautuminen. Miten se liittyy työssäjaksamiseen? Alipalautuminen on ilmiö, joka puhuttaa suhteessa työhön ja  suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ihmeellisestä asiasta ei ole kyse, vaan siitä, että kuormitus on ollut suurempi, kuin tekemiseen riittävät yksilön voimavarat. 

Samaa nimitystä voi käyttää myös urheilusta, nykyisin ihan kuntourheilustakin. Alipalautuminen johtuu silloin liian kovasta  harjoittelusta, tai se on uskalluksen puutetta levätä. Levon pelko johtuu kunnon katoamisen pelosta ja saavutetun tilan menettämisestä. 



Kuinka käytät itseäsi?



Kysymys on siitä kuinka käytät kehoasi ja mieltäsi. Ihminen tarvitsee tasapainon tilaa voidakseen hyvin. Hetkelliset kuormittumisen tilat elimistö sietää oikein hyvin. Se voi tarkoittaa pinnistelyä työssä,  jonkin painetta tuottavan työn parissa tai vaativasta urheilusuorituksesta ( kuntoilusuorituksesta). Näistä tilanteista ihminen nauttii aivan samoilla tavoin kuin palautumisestakin. Mieli on aktiivisessa käytössä tai lihaksistolta vaaditaan parempaa suoritusta aiempaan verrattuna. Tavoitteen täyttyessä mielihyvä valahtaa kehoon ja mieleen. Tasapainon tila palautuu hiljalleen.

Työelämän kuormituksen ilmiöt voivat olla seuraavia; työympäristö on kuormittava;  melun, ergonomian, vaarallisuuden tai psykososiaalisen kuormituksen vuoksi. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työn organisointiin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Suomennettuna tämä voisi olla seuraavaa; työn määrä on suurempi kuin realistinen mahdollisuus siitä selviämiseen, työ  ei ole suhteessa yksilön taitoihin, työ keskeytyy jatkuvasti, työhön ei ole vaikutusmahdollisuuksia, työsuhde on epävarma, esimiehen tuki puuttuu, tiedonkulku ei toimi, työssä on runsaasti vuorovaikutustilanteita, työhön liittyy syrjivä kohtelu ja työaika on kuormittava. ( vuorotyö, yötyö)

Näitä asioita vasten työssä jaksamisen tarkastelu tapahtuu. Olen toiminut joitain vuosia työsuojeluvaltuutettuna, tarkastellut riskikartoituksia ja psykososiaalinen kuormitus on iso tekijä työhyvin-tai pahoinvoinnissa. Aivan yhtä iso tekijä on ihminen itse. Kuormitus, niin työssä kuin vapaalla, on sidoksissa persoonaan, omiin ajatus- ja toimintamalleihin. Tähän asiaan pystyy itse vaikuttamaan kaikista helpoimmin. Aivan totta se on. Ihminen on kasvanut suhteessa ympäristöön ja oppinut myös malleja tehdä työtä. Jostain syystä on sitten valinnut oman toimintamallinsa.

Toiset ottivat työasiat jäykemmin ja toiset rennommin. Nämä rennommin ottavat, eivät kuormaa itselleen ylimääräistä tuskaa asioista, jotka kuuluvat työn organisointiin ja järjestelyihin. Hei eivät pyri pelastamaan työtään, työpaikkaansa ja koko maailmaa. He toteuttavat työtään suhteessa omaan voimavarapankkiinsa. Tunnistavat tarpeen levähtää hetkittäin päivän aikana. Kieltäytyvät työn keskeyttämisestä.  Pitävät yllä hyvää vuorovaikutusta ja henkeä suhteessa muihin ihmisiin. Eivät tunne syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Jättävät työasiat töihin, kun ovi sulkeutuu ja alkaa vapaa-aika. Kuulostaako utopistiselta? 

Tämä on kuitenkin aivan mahdollista. Olen nähnyt sen monen asiakkaani kohdalla. Silloin oma hyvinvointi lisääntyy, terveys kohenee ja yllättäen, työteho lisääntyy! Tässä on hyvän työn tekemisen malli.



Suhde työn tekemiseen

Työhön ja tekemiseen voi suhtautua armottomuudella, suhteessa aikaan, taistella aikaa vastaan ja pyrkiä tekemään monta asiaa yhtä aikaa saadakseen työt tehtyä. Kaaos on valmis. Ihmisen kyky, aivojen tasolla, on toteuttaa tehtävä kerrallaan. Nykypäivän ihmisen kyky keskittyä asioihin on entisestään lyhentynyt ja ajatukset siirtyvät nopeasti asiasta toiseen. Aivot kuormittuvat. Oman työn rajaaminen on toinen asia. Aivojen kuorman ymmärtäessään on velvollisuus itseä kohtaan tehdä rajauksia. Se ei ole huonommuutta tai laiskuutta vaan suurta viisautta. Terveys, muisti ja kyky tehdä töitä kiittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alipalautuminen, palautuminen, työhyvinvointi, jaksaminen,

MYÖTÄTUNTOINEN MIELI

Perjantai 8.3.2019 klo 9:25

989FF420-6795-4ED9-94CB-D12510D16D2C.jpeg

Luin Myötätuntoisen mielen  kirjaa, jonka sivumäärä oli reippaat 500. Mahdollisuuden sen lukemisen käytäntöön viemiseen antoi kuuden tunnin odotusaikani lääkäripäivystyksessä. Opettelin todella olemaan myötätuntoisessa tilassa itseni kanssa. Ajan venyessä, akuuttien tapauksien mennessä ohi ja viimein oman kolmen minuutin toimenpiteen mentyä ohi. 
Koostin kirjasta, sen yhdestä osasta (tietysti sen kehollisesta pohjasta lähtevän) ajattelun rakentumisen. Siitä voit tässä päivityksessä lukea. Myötätuntoinen mieli on valinta, olet saanut siihen millaiset lähtökohdat tahansa. Vastuu on mielen käyttäjällä.

Ihmisen asema elämän virrassa 

Mielen rakentuminen ja se, että tietyt geenit ja ympäristö, ovat niitä asioita joihin ihminen ei voi vaikuttaa, avaa ensimmäisen oven myötätuntoiseen ajatteluun. Suostuminen olemaan elämän virrassa tämän asian tiedostaen, avaa ihmiselle mahdollisuuden myötätuntoon itseä ja muitakohtaan.Tämä johdattaa halujen, ajatusten ja tunteiden syntymisen malleihin ja luo ymmärrystä siihen, kuinka nämä mallit jatkuvasti ohjaavat toimintamme. Evoluution vanhat aivojen rakenteet ovat yhtä voimakkaasti olemassa, kuin aivojen uudetkin kehitysalueet. 

 

Näiden alueiden yhteistoiminta on huonosti synkronoitunutta ja siitä seuraa arjen toiminnassa ongelmia. Näiden vanhojen toimintamallien mallien kautta sitten reagoimme omassa toiminnassamme. Myötätunto itseä ja muita kohtaan mahdollistuisi tämänkin asian oivaltamisesta. Varhaiset toimintamallit kuten halut, tunteet ja ajatukset ovat asioita, joihin emme ole syyllisiä, mutta niihin voimme vaikuttaa tietoisuuden kautta. Silloin, kun opimme olemaan henkilökohtaistamasta mieltämme liikaa, ymmärrämme sen mitä mielessämme tapahtuu, tai paremminkin sen, että mielen tapahtumat eivät ole syytämme tai tarkoituksemme.


Elämämme muodostuminen

 

Elämämme muodostuu toimintamallien, arkkityyppien, strategioiden ja aina matelija-aivojen muodostamasta toiminnasta kohti ”uusien aivojen”toimintaa. Näiden ikiaikaisten mallien pohjalta järjestelmämme rakentuu. Järjestelmämme rakentuu, hankkimisen ja puolustamisen/suojelemisen motiivin pohjalle. Tunnejärjestelmämme tukisivat näitä kahta perustavanlaatuista pyrkimystä.


Aivojen kehittyessä nisäkäsaivojen tasolle, tärkeiksi nousivat uudet toiminta- ja selviytymismallit, vanhojen lisäksi. Uusina malleina asemaan perustuvat arvojärjestelmät ja perheryhmät, jotka luovat turvallisuutta, antavat suojaa ja hoivaa. Lisäksi seksuaalinen kilpailu leimaa nisäkkäiden elämää. Voidaan nähdä, että geenien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on evoluution kehityksen ydin. Nisäkkäitä motivoi kuitenkin myös tietynlainen toiminta, joka tukee statusta, perhesuhteista, ystävyyttä, seksiä ja nämä toiminnat näkyvät myös ihmisten nykypäivässä. 

 

Ihminen on, tässä elämän virrassa kehittynyt siten, että nämä vanhat toimintamallit, arkkityypit ja strategiat ovat edelleen olemassa ja käytössä, mutta ihmisellä on mahdollisuus säädellä niiden toimintaa. Ihminen on mielentiloja ja tietoisuuden toimintaa, jotka väistämättä pohjautuvat arkkityyppien tiedostamattomaan toimintaan. Sitä kuvataan lapsen hakeutumisella vanhemman luo, ryhmään hakeutumiselle, turvan saamiseksi. Arkkityypit ovat se nyrkkisääntö, jolla ihminen toimii. 

 

Myötätunto

 

Myötätunto arkkityyppien pohjalta tarkoittaa sitä, että ihminen hyvin harvoin tekee
tietoisesti pahaa. Oma hyvä voi olla toisen huono. Kannattaa siis suhtautua varauksella kuvauksiin pahasta ja hyvästä. Myötätunnon aktivoituminen tapahtuisi aina vuorovaikutustilanteissa. Näitä voivat olla mm. hoivan tarve, hoivan antaminen, yhteistyö ja ryhmien muodostuminen, hallinta, valta, seksuaalisuus, kilpailu. 

 

Sosiaaliset mentaliteet liittyvät arkkityyppeihin. Yhdessä ne aktivoivat aivojen erilaisia yhteyksiä. Toiset ovat käytössä ja toiset aivoalueet sulkeutuvat pois käytöstä, riippuen siitä mitä halutaan omalla toiminnalla edistää. Vaikutamme toisiimme, voimme siis valita kuinka vaikutamme.

 

Elämän virrasta kehittyneen ja muotoutuneen ihmisen myötätunto perustuu motivaatioon, arkkityyppeihin, ja sosiaaliseen mentaliteettiin. Tosiasia myötätunnosta on se, että meillä on aivot, joiden järjestelmä mahdollistaa myötätunnon kokemisen. Ihmisen
oma velvollisuus on sitten selvittää, kuinka muovaamme aivoista myötätuntoisemmat ja siten
omasta elämästämme merkityksellisen. Geenit eivät rajoita, vaan antavat lähtökohdan. Se kuinka laajasti ja syvästi myötätuntoa koemme, on opettelun seurasta.

 

Itsemyötätunto

 

Itsemyötätunto tekee olomme hyväksi, joten voimme silloin hyvin ja voimme olla myötätuntoisempia ympäristöllemme. Myötätuntoista on kohdistaa mieli omaan luomaamme todellisuuteen, jota emme ole luoneet, joten emme ole siihen syyllisiä. Samaistumatta mihinkään arkkityyppiseen prosessiin ihminen voisi ajatella olevansa olento, jolla on mahdollisuus hyväntahtoisuuteen ja myötätuntoon. Vasta sen jälkeen ihminen voisi ajatella itseään suhteessa heimoon, uskontoon tai poliittiseen
ryhmään. Pohjalla olisi ajatus vastustaa pohjimmaisia haluja ja samaistua ihmiseen.

 

Avainsanat: myötätunto, evoluutio, vuorovaikutus, arkkityyppi

 


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: myötätunto, itsemyötätunto, arkkityypit

Työ, hyvinvointi ja palautuminen

Torstai 24.1.2019 klo 7:18

 

Minulla oli mielenkiintoinen ajatustenvaihto, erään isommilla areenoilla luennoivan henkilön kanssa. Ison yrityksen johdossa jo vuosia toiminut ja menestyksellisesti sitä johtanut ihminen, kertoi ajatuksiaan ja minä omiani.

Hän kertoi, että työhyvinvointi on hänen näkökulmastaan sanana ja tekoina passiivinen ja kevyt. Näin ainakin ymmärsin. Työhyvinvointi ei ole päiviä, jolloin yhdessä syödään ja juodaan hyvin. Se ei ole kevyttä arvojen pohtimista, niitä kuitenkaan kohdallaan sisäistämättä ja niiden mukaan toimimatta. Se ei ole jonkin pinnalla olevan metodin palvomista ja sen kaavamaista toteuttamista.

Hän kertoi: ”työhyvinvoinnin ydin on hyvä johtajuus ja sen jäljessä seuraa hyvä työ”.

Sekavuus luo sekavuutta

Tässä on minunkin mielestäni kaiken pohja. Silloin jos johto on sekavaa, eikä se oikein pohjaa mihinkään arvoihin, kuinka siitä voi seurata hyvää työtä? Siitä seuraa sekasotkua, jossa kukaan ei tiedä miten työ tehdään. Tai pahimpana on ehkä ne, jotka puhuvat arvoista, mutta toteutus jää sanoiksi. Arvoja voi ja pitää pohtia, nähdä miten arvot aktivoituvat arjessa ja se vaatii hieman enemmän kuin sanahelinää.

Sekava johtaminen syö luottamuksen, jolle hyvä työ perustuu. Se kuormittaa työntekijöitä ja aikaansaa tekijöissä väsymyksen ja kyllästymisen kokemuksen. Aika usein tähän liittyy uupumuksen ja ahdistuksen tuntemukset ja sairastumiset, jotka johtavat sairauslomien lisääntymiseen. Työpaikkaa olisi siis johdettava, kuin hoitaisi perhettä. Jos annat perheessä vain yhdelle etuja, seurauksena on ongelmia. Tai jos perheessä on salaisuuksia, luottamus katoaa. Tai jos jatkuvasti lupaat ja petät lupauksen perheellesi, saatat jäädä yksin. Hyvinvoinnin tila vaarantuu ja työpaikalla tästä seuraa ongelmia. Tästä aiheesta muuten kirjoittaa loistavasti Ari Rämö, kirjassaan Yksinkertaista johtamista.

Palautumisen prosessi

Työhön liittyen keskustelimme aiheesta palautuminen. Palautuminen on läsnä työssä ja vapaa-ajalla koko ajan, ei temppuna tai menetelmänä. Palautumisajattelussa hyvinvointi on prosessi, jota pidetään yllä, kun ensin ymmärretään itseä ja omaa toimintaa. Palautuminen  on myös asia, josta keskustelukumppanini puhuu kuulijoilleen. Olimme päätyneet tässä hyvin samankaltaiseen ajatteluun. Mitä kauemmas me menemme itsen kuulemisesta, tuntemisesta ja kehosta, sitä kauemmas tietoisuus itsestä katoaa. On se asia mikä tahansa, joka sen saa aikaan, sitä enemmän ihminen on hukassa omasta kokemisesta ja siitä omasta prosessista.

On hyvä pohtia sitä, mikä vie sinua poispäin itsen kuulemisesta? Tukeeko työpaikkasi hyvän työn toteuttamista eli johtaako se selkeästi, arvostaen, arvojaan toteuttaen, luottamuksella eli hyvin?



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, arvot, palautuminen

UUSI MUSTA

Perjantai 28.12.2018 klo 10:16 - Ulla

Uusi_kuu


Uudelle vuodelle siirtyessä ajattelin myös uusia työasioita. Omia uusia asioita on opiskeluni psykofyysisen psykoterapian parissa ja keväällä sen loppusuora jo häämöttää. Keväällä olen jälleen virallisesti tietoisempi siitä, miksi on niin tärkeää kohdata itsessä syytä kuin oiretta. Onnekseni olen 90-luvun alussa perehtynyt reichiläiseen kehoterapiaan (kehomielen koulutus), ja se vain syventyi psykoterapian parissa. Tervetuloa siis vastaanotolleni kokemaan kehon ja mielen yhteyttä. Alla hieman asiaan pohjustusta.


Hengitys ja autonominen hermosto on uusi musta


Nykyisin puhtaan paljon hengityksen merkityksestä. Sen lisäksi autonomisen hermoston ymmärtäminen on IN juttu. Olet ehkä törmännyt näihin viime aikoina. Nämä ovat osalle niitä aivan uusia, jopa tämän tulevan vuoden 2019 asioita. Olen iloinen siitä, että monelle ihmiselle avautuu tämän avulla mahdollisuus asioiden ymmärtämiseeen ja ennenkaikkea kokemiseen. Ehkä jopa parempaan ihmisenä olemiseen. Pohditaan siis näitä tarkemmin.


Hengityksen sulkeva merkitys


Hengitysharjoittelu ei itsessään ratkaise meissä monessa  syvällä olevaa ongelmaa eli ihmisen syvintä ”haavaa”.  Haavalla tarkoitan kaikkia niitä kokemuksia, jotka toistuessaan ovat tuottaneet sinulle tuskaa. Hengitys vain hallitsee ja säätää haavojesi päälle rakentunutta suojajärjestelmää. Lisäksi hengitys  muuttaa hermoston tilaa. Hetkellisesti. Se on kuin laittaisi kortisonia kutinaan, auttaa hetkellisesti, mutta syy on yhä olemassa. Toki hengityksen tasapaino on tärkeä asia, mutta on hyvä tarkastella asiaa tästäkin näkökulmasta. 
Mutta mitä teet ihmiselle, jota jokainen syvempi hengitys ahdistaa? Mitä teet tuskalle, joka on pyrkimässä hengityksessä pintaan? Mitä teet ihmiselle, joka sanoo: auta minua uskaltamaan hengittämään ja olemaan elossa? Mitä sanot ihmiselle joka ei mielestään osaa, siis uskalla,  hengittää koko kapasiteetillään?  
Niinpä, hoidatko oiretta vai ihmisen kehossa olevaa syytä. Moni muukin asia on tärkeä, sitä en kiistä, koetan avata vain sitä mitä itse teen työkseni ja mitä kehon ja mielen palautumisesta ajattelen. 


Hengityksellä pidättäminen, teetkö sitä?


Ensimmäinen asia, joka meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää, on se että reagoimme hengityksen pidättämisellä elämän isoihin ja pieniin tuskiin. Mitä suurempi haavasi on, sitä pinnallisempi hengitys. Siksi hengitys ei ole avain kaikkeen olemisen tuskan purkamiseen, tarkoitan nyt stressiä, uupumusta, masennusta, väsymystä, kipua, vaan sen avulla voi tiedostaa mitä kaikkea voi taustallasi ollakaan. Oletko hengitykseltäsi supistunut vai laajentunut? Milloin reagoit näillä tavoilla?


Autonominen hermosto reagoi kaikkeen olemiseen


Toinen asia on autonominen hermosto. Autonominen hermosto tarkoittaa sitä hermoverkkoa, joka viestii kehossasi, kehosta ylös aivoihin ja toisin päin. Ajatuksista, tunteista, kokemuksista, kosketuksesta, vuorovaikutuksesta. Tiedon siirtyminen alhaalta kehosta on monitahoisempaa, kuin aivoista kehon suuntaan. Viimeisin tieteellinen tutkimuskin  on kohdistunut tähän alueeseen. Kehomielen yhteys on löydettävissä juurikin autonomisen hermostomme kautta. 
Terveydenhoidossa tämä anatomian tietämys ja hermoston rakenne on ymmärrettävä jo aivan perusopetuksessa.  Tälle tiedolle  pohjautuu kaikki kehon kanssa työskentelyn perusta. Uusin teoria, noin reilun kymmenen vuotta takaa, avaa tietoa vagushermon laajemmasta merkityksestä. Siis sen hermon, joka on hermojen valtatie koko kehosassa. Jonka toiminnan aktivoiduttua lamaannut tai liittynyt toisiin. Hermo, joka on vatsan tai selän puoleisen haaran kautta aktiivinen. Jos kiinnostuit, niin lue lisää polyvagaalisesta teoriasta.

Pelkkä hermojuttu ja siitä tietäminen ei ratkaise jälleen yhtään mitään. Vaan se kuinka ja missä ja miten kohdallasi tämä hermosto aktivoituu.  Suojarakennelmien käynnistyminen sisimmän suojaksi on huomaamattasi aktiivinen juurikin vuorovaikutuksessa. Tiesitkö sitä? 
Kohtaamalla ja kokemalla syvällä olevia rakennelmiasi ymmärtät hermoston toiminnan kehossasi, et pelkästään pinnallisena yli-tai aliviereänä tilana. Joita sitten hengitysharjoituksilla säätelet. Jälleen sivuhuomautus, eihän nämä oireen( stressi, uupumus, väsymys) hoitamisen malleina mikään huono asia ole. Helpottaa sekin oloa.


Kehon ja mielen mahdollisuudet hyvinvointiin ja palautumiseen


Haluan saattaa tietosi sen, en hoida asiakkaiden kanssa työskennellessä stressiä, unettomuutta, masennusta, uupumusta tai kipuja, vaan niiden taustalla olevia kehon ja mielen prosesseja.  Siten voit kohdata ja  jopa vapautua edellämainituista oireista tai ainakin vaimentaa niitä. Palautuminen on mahdollista.
Kehon ja mielen  yksilötyöskentelyssä pääset pidemmälle, kuin  pelkän havainnoinnin ja hyväksymisen tasolle, silloin kun tahdot edistyä ja haluat voida hyvin. Kuten viimeisessä koulutuksessani sanottiin,  on eri asia olla prosessissa kuin hoitaa pinnallista oireilua.
Nämä samat asiat pätevät myös palautumisohjelmiin ja koulutukseen.
Ohjaan sinut itsesi tielle, purkamaan pois toimintamallin, jota et tarvitse ja etsimään elämästä sen miellyttävän ja hyvän tavan elää, sinulle itsellesi. Sen jälkeen olet miellyttävämpi myös ympäristöllesi. 

Kiinnostuitko itsestäsi? Kannattaa miettiä, jos olet uupunut, väsynyt ja stressaantunut, mikä on sinulle itselle parasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hengitys, autonominen hermosto, vuorovaikutus, palautuminen

Vanhemmat kirjoitukset »