Tunteet tässä ajassa!

Keskiviikko 12.1.2022 klo 16:55 - Ulla

96AE08A4-09DB-4E08-86ED-1BC924781B23.jpeg
Kuva: " Älä anna auringon laskea vihasi ylle"

Pohdin ja kirjoitin aiemmin siitä, kuinka meitä yhdistää tässä ajassa tietyt tunteet. Emme ole niin kaukana toisistamme, kuin olemme ehkä ajatelleetkaan. Pieni kertaus asiasta tässä alla. Muistathan taas, että nämä ovat niitä ajatuksia, joita kirjoittajalla syntyy elämää tarkkaillessa. Mikään totuus tämä teksti ei ole, vaan pohdinta. Joka tapauksessa, tämä ilmiö ja  tapahtuma (puolesta/vastaan asettelu terveydenhoidossa) on ihmistä erittäin kuormittava, vie voimavaroja ja rauhan tilaa. Lue ja pohdi, mitä tämä juuri sinussa herättää.

Ensimmäinen esiin nouseva tunne on pelko

”Me ihmiset ”kipuilemme” nyt maailmanlaajuisesti, eri ratkaisumallien ja päätösten parissa. Katseet onkin tässä kohtaa hyvä suunnata yksilöön ja yksilön toimintaan. Toimintaamme  määrittää meidän jokaisen omat selviytymiskeinot. 

Olen kuunnellut ihmisiä tässä hetkessä. Ihmiset ovat asettuneet puolesta/vastaan asetelmiin. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin sitä näkökulmaa, joka tässä sairastumisen uhkatilassa,  johtaa meidän molempien suuntien käytännön toimintaa, tunteita ja ajatuksia. Mielestäni tässä ohjaudutaan vahvasti tunne edellä. Pelko ohjaa toimintaa. Pelko on se tunne, joka pitää meidät hengissä. Se ohjaa meitä toimimaan itseen kohdistuvassa uhkatilanteessa. Pelon aktivoituessa turvallisuuden tunne ja kokemus väistyy tai ainakin muuttuu. 

Meillä jokaisella ihmisellä  on omanlaiset toimintajärjestelmät ja toimintataipumukset, jotka määrittävät tätä olemisen tilaa arjessa, ihan automaattisesti. Pelko tässä kohtaa on mielestäni molempia puolia, (puolesta/vastaan) yhdistävä tekijä. Molemmilla tahoilla on pelko sairastumisesta. Pelko, jopa kuolemaan johtavista omista ratkaisuista tai  kuolemaa ehkäisevistä ratkaisusta. Aivan, molemmat tahot pelkäävät, itsen sairastuvan, sillä yksilötasolla. Yhteinen ja yhdistävä asia on sairastumisen pelko, suunta josta sitä lähestytään on vain erilainen. Tässä kohdassa tarvitaan siis ymmärrystä näkökulmiin. Näkökulmia voi tarkastella kummasta suunnasta tahansa ja kyseessä on sama lopputulos, sairastumisen pelko.  Olemmeko sittenkään niin erilaisia ja niin kaukana toisistamme näissä yksilöllisissä valinnoissamme? ”

Toinen esiin nouseva tunne on viha 

Asioiden vanhetessa ja kehittyessä pelon tunteille tulee muutos. Taistelun käynnistyessä pelon tunne saadaan jollain tasolla hallintaan. Mielestäni sen seurauksena tässä vallitsevassa globaalissa tilanteessa on viha. Molempia osapuolia ohjaa vihan tunne. Viha voi olla se itseä  positiivisesti puolustava, jota kutsun myönteiseksi vihan ilmaisuksi. Sitten on viha, jonka kohde saa suuret mittasuhteet.

Mitä viha tässä kohtaa mielestäni on? Vihan kohde on niin mittava ja hallitsematon, että sitä kohtaan voi ilmaista jopa raivokasta  vihaa. On lupa olla vihainen. On kysymys sitten puolesta tai vastaan ajattelusta. Oletko huomannut lähi-, tuttava-, työ- tai ystäväpiirissä tätä vihan  ilmapiiriä? Tahoilta, jotka yllättävät sinut. Ehkäpä juuri niiltä ihmisiltä, jotka ovat aiemmin olleet kovin leppoisia, myönteisiä, jopa henkisesti kasvun suunnassa. Toimintamalliltaan joustavia ja miellyttävyyden suuntaan toimivia.  Havahduin itse tähän kuunnellessani, niin työssä, kuin vapaalla ihmisten tarinoita omasta suhtautumisestaan. Hämmennyin kovasti, kunnes pohdin sitä tästä tunnenäkökulmasta tarkemmin. Vihapuhehan syntyy yksilön tarpeesta purkaa vihaa. Ehkäpä palaamme tasapainon tilaan ajan saatossa. Oppineena jotain itsestä.ja ympäristöstä. Tunteista.

Terveisin, ihan rakkaudella❤️
Ulla

Ulla42E-4A15-AFAA-9C25C1FB1AB6.jpeg




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tunteet, kuormitus, pelko, viha, toiminta

Mitä näin?

Maanantai 28.6.2021 klo 10:12 - Ulla

5F7F45E3-99BD-4459-88A8-3C296C180FEE.jpeg

.

Aivan alkukesästä olin mukana eräässä tapahtumassa. Asettauduin tarkastelemaan tätä yli kaksituntista tapahtumaa ikäänkuin teatterinäytöksenä. Tässä näytöksessä oli mukana komedia, draama, farssi ja käytännössä tositapahtumat. 

Tarkkailijan roolissa taustalla, en nähnyt kaikkien ilmeitä, mutta todistin kehon kieltä ja osittain salaa puhuttuja lauseitakin. Kehot jäykistyivät, jännittyivät, vetäytyvät, lyhistyivät, vapisivat ja supistuivat. Osa kehoista poistui paikalta.

Kaiken alkaessa rauhallisesti, uskoin tapahtuman etenevän kuin kaunis kesäpäivä. Sitten esiin ponnahti lauseita:  aina, ei koskaan, minä kun olen tehnyt. Tapahtuma jatkui myös ihmisten persoonaan liittyvällä arvostelulla. Virheistä rokotettiin ankaralla kädellä. Mielenkiintoisia näkemyksiä, kun taloudellisesti positiivisetkin asiat kääntyivät negatiivisiksi. Mikään kun ei miellytä, ei edes plussatulos. 😀

Näe minut, kuule minua!

Yhteisön ollessa kyseessä, mieliä on monia, aivan samoin kuin esimerkiksi töissäkin. Tapahtui sitten tarkkailijan näkökulmasta seuraavia ilmiöitä: minä  jään huomiotta, huomaa minut. Silloin kun et huomaa, minähän solvaan. Minä jään huomiotta, silloin kun minua et huomaa, minä huudan. Minä jään huomiotta, valta on mennyttä, minä seison ja opetan muita, kuinka tehdään. Minä kun jään huomiotta, minä supisen toisen korvaan, kuinka huonoja muut ovat. Minä kun jään huomiotta, kehitän itselleni kehoani vapisuttavan raivon. Minä kun jään huomiotta, haukun ja nimittelen, kun en saa sinua mukaan minun raivooni.  Minä kun jään huomiotta, haluan kaikkien olevan kanssani samaa mieltä. 

”Minä kun jään huomiotta, otan asiallisen puheenvuoron ja keskustelen.” Näitä lauseita oli vähän, mutta oli kuitenkin. Turvallinen kohtaaminen näyttäytyi. 

” Esiin nousee puolustus, kun toisia kohdellaan asiattomasti” Näitä vastuunkantavia aikuisuuksia ja vanhemmuksiakin näyttäytyi. 

Kiintymyssuhteet ja sisäiset lapset vilisivät tapahtumassa

Näitä tarkastelin ja pohdin kiintymyssuhteita, traumoja, tunteita ja tarvitsevuutta, jota tässä joukossa piilee. Kuten kaikissa kokoontuvissa ihmisjoukoissa. Suurimpana tapahtumana näen  sisäisten lapsien pyrkimykset. Osaan käyttäytymisen tarkkailun pohjalta arvella, että moni alistettu, syyllistetty ja häpeän alla kasvanut tahtoi tulla kuulluksi. Raivokas aggressio heijastaa jo jotain vakavampaa taustatapahtumaa. Hyökkäys ns. tuon hetken auktoriteetteja kohtaa paljastaa padottuja tunteita, mitä kelläkin. Miellyttämään oppinut tuhisee turhautumistaan vieruskaverin korvaan. Yksi suorastaan huutaa, etten saanut mitä halusin.

Sisäiset lapset olisivat halunneet, tarvinneet, tahtoneet, pyytäneet, mutta tämä ei ollutkaan se oikea paikka näkyväksi tulemiselle. Oikea paikka on lähteä tarkastelemaan oikeita todellisia omia tarpeitaan. Se, mitä onkaan vihan ja syyllistämisen alla. Mitä on vallan alla.  Mitä häpeää valta pitää allaan?

Oletko sinä kenties joskus joutunut  olemaan se pieni ihminen, jolta on odotettu liikaa, olet joutunut tekemään liikaa, näkemään liikaa?  Oletko kenties ollut näkymätön, vailla kohtaamista ja rakkautta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sisäinen lapsi, häpeä, näkymättömyys, valta, viha , raivo