Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys

Torstai 18.3.2021 klo 20:56 - Ulla

AF0CA34B-4B81-4838-906D-C593CBC076F6.jpeg

Lämmin yhteisö vai kylmä yhteisöllisyys


Olen pohtinut ympärillä olevaa elämää, niitä elämän näytöksiä, joita olen matkani varrella nähnyt ja kokenut erilaisissa yhteisöissä. Nykyisin puhutaan paljon yhteisöllisyydestä. Palautumisen uuusimassa dramma-mallissakin puhutaan yhteenkuuluvuuden merkityksestä. Merkitystä ihmisen palautumisessa on myös sillä, että tuntee kuuluvansa johonkin, yhteisöön, perheeseen, ystävien yhteyteen. (Virtanen, 2021, luento.)


Kohtaamiset erilaisissa yhteisöissä antavat meille tietoisen kokemuksen yhteisöllisyydestä. Puretaan ensin yhteisöllisyys asiaa hieman pienemmäksi ja pohditaan mitä yhteisöllisyys määritelmänä tarkoittaa. Yhteisöllisyydelle  ei ole yhtä määritelmää. Yhteisöllisyydessä, koko yhteisö  tuottaa uutta ja tätä uutta ”tuottoa” pääsee tekemään aiemmin ulkopuolinenkin henkilö. Yhteisöllisyys koostuu sujuvasta ja turvallisesta vuorovaikutuksesta. Yhteisöllisyyttä tukee uudistusmielisyys ja muutosvalmius. Yksinkertaisin esimerkki on talkootyö. Siinä vapaaehtoiset tekijät puhaltavat yhteen hiileen saadakseen hyvän ja toimivan lopputuloksen aikaan.


Kylmä yhteisöllisyys 


Havahtuminen tähän asiaan tapahtui metsäkävelylläni. Oikeastaan luonto sen näytti, kun kuljeskelin liukkaassa ja  jäisessä maassa, betonisten rakennelmien keskellä. Sitten tavoitin  vihreän havupuuston alueen. Ajattelin, että se on tässä, se kuvaus ”kylmästä yhteisöllisyydestä ja lämpimästä yhteisöstä”. Muistathan, että pohdinta on jälleen omaani ja mietin näitä aina palautumisen viitekehys mielessäni. Ajattelin sitä, miksi se palautuminen ei toteudu yhteisöissä eli työyhteisössä, perheessä, ystävyyssuhtessa? 


Työyhteisö


Pohdi hieman, elätkö työyhteisössä, jossa ihminen on kylmästi tuottamisen väline. Silloin kun ihminen väsyy,  se on heikkoutta ja huonommuutta, lyötyä lyödään vielä kerran tai kaksi. Oletko työyhteisössä, jossa kasvu ja bisnes on tärkeintä. Kaikki sujuu, kun kasvu on jatkuvaa, mielellään suurta. Hetkellinen havahtuminen muuhun tulee, kun tulos notkahtaa. Silloin kaikki apu kelpaa tuoton nostamiseksi. Sen avun hintalapun hintaa ei kysytä, vaan kasvu/ tuotto täytyy saada kohdilleen. Silloin, kun menee hyvin, ei hyvinvointia tueta. Työssä saatetaan puuttua epäkohtiin, ne toteamalla, mutta se on sittten siinä. Tuottamattomaan asiaan ei panosteta. Tulos-, tavoite- ja tsemppikoulutusta pidetään, koska liiketoimien kylmä todellisuus on tuottavuus. (Näistä kuuluu hyvää ja näihin ollaan täysin kyllästytty.) Heikoin lenkki tässä on ihminen. Se voisi kuitenkin olla se vahvin.


Oletko yhteisössä, jossa koet olevasi kohteena vallan käytölle. Yhteisö naamioidaan hienolta kuulostaviin sanoihin eli tiimityöskentelyyn ja moniammatillisuuteen. Kylmä yhteisöllisyys toimii kuitenkin kaiken takana. Ohjaten vallalla, vanhan tavan hierarkialla, tulostavoitteilla, ennenkaikkea karsien löysät pois. Tämä on kuitenkin aika vanhahtava malli. Ajattele, mitä sillä menetetään? Palataan siihen hieman myöhemmin.


Ystävyyssuhteet ja perhe


Elätkö ystävyyssuhteissa, jossa vallitsee kylmä yhteisöllisyys? Aivan, sinnekkin se sopii. Sinua hyväksikäytetään osaamiesi taitojen vuoksi, osaminen otetaaan omaan hyötykäyttöön puoli-ilmaisiseksi tai oletuksena ilmaisesta palveluksesta. Silloin ihmisten kesken toimii kylmä laskelmointi, toinen hyötyy ja toinen ”maksaa”.


Saman asian voisi viedä mihin tahansa yhteisöön, vaikka perheeseen saakka. Perhe on yhteisö, jossa näyttäytyy kaikki ne elementit, joiden mukaan muissakin yhteisöissä toimitaan. Kaikki varhain opitut mallit, perintönä saadut tavat ja itse opitut keinot ovat osa yhteisöä. Kylmä yhteisöllisyys perheessä voi näyttäytyä henkisenä tai psyykkisenä väkivaltana ja hyötyjä on silloin aina se toinen.


Yhteiskunta olemme me



Yhteiskuntamme  toimii isolta osaltaan kasvutavoitteilla, hyötyperiaatteilla, vallan käytöllä ja mielestäni myös ihmisyyden unohtamisella. 

Onko sen oltava näin? Haluan sanoa, että ei. Onneksemme joukossamme on yrityksiä johtavia ihmisiä, joille välittäminen ja arvostus on tärkeintä. Lisäksi tämä on sitä tuottavaa työtä tukevaa. Lisäksi saattaa löytyä ajatus siitäkin, että vähemmän on enemmän, myös omalla kohdalla. Yhteisestä hyvästä jaetaan yhteisön hyväksi.


On jo olemassa työyhteisöjä joiden ajatuksena on, että meillä tuetaan yksilön hyvinvointia. (Nyt on tärkeää huomata, että ymmärrän oikein hyvin  yritysperiaatteen toimintaa. Olen itsekin ollut kahteen otteeseen pienyrittäjä.) Yrityksen toiminnan tuoton voisi tehdä ihmisten tarpeet huomioimalla. Ajattele, jos työyhteisössä tehtäisiin ennakoivaa terveydenhoitoa. Tähän voisi keksiä lukemattomia tapoja, joilla mieli ja keho voisivat hyvin. Valtava osa tuottavaa, hvyinvoivaa, ja terveellä pohjalla olevaa toimintaa jää käyttämättä hyödyksi, kun työhyvinvointiin  paneudutaan vasta sitten, kun ongelmat näyttäytyvät. Painopiste voisi olla siinä, että palautunut, hyvinvoiva työntekijä (huom. ei alainen, aloitetaan jo sanojen käytöllä) voisi paremmin yhteisössään. Ihmisen voi hyvin, kun arvostus ja kunnioitus ovat työpaikan  itseisarvona. Tuottavuus saattaakin kohota  raketin lailla. Jokainen voittaisi. Hävijänä olisivat useat sairauslomat. Yksi sairauslomapäivä  taitaa nykyisin maksaa työnantajille 300-400€.


Aika moni ystävyyssuhde ja perhe voisi paremmin, kun jokainen ihminen katsoisi ja tarkastelisi ensin omaa toimintaansa. Mikä on minun toimintamallini tässä yhteisössä. Kuinka minä itse suhtaudun ja miten panostan tähän yhteisen hyvän tuottamiseen. Tämä on se alue, jota olisi tuettava, ymmärryksen lisäämiseksi eri yhteisöihin.



Voiko tämä olla todellisuutta?



Tämä voi olla totta. Oletko itse osa omaa hyvinvointiasi? Minä olen. Minulla on ollut mahdollista valita oma työyhteisö tärkeimpien arvojeni pohjalta. Oikeasti arvot ovat arjessa toimivia asioita,  ei kehystettynä  paperina seinällä. (Pahin tapahtuu, kun arvot yhteisössä esitellään ja niitä vasten rikotaan räikeästi.)  Silloin, kun ihminen ei taistele jatkuvasti omaa tärkeinä arvomaailmaa kohtaan, ei synny myöskään kuormitusta. Silloin, kun kuormitusta ei synny, ihminen on työyhteisössä tuottava. Se on myös kehollinen fakta. Kokonaisuuden voidessa hyvin,  ihminen on voimissaan. Luovuus on aktiivisena. Ennen kaikkea, palautumisen prosessit ovat  oikeassa suhteessa tekemisen kanssa.

Käy, vaikka ihan uteliaisuuttasi,  työpaikkani sivuilla kurkkaamassa uudenlaista työpaikkaa, jossa työntekijä on äärimmäisen tärkeä ja arvostettu. Työntekijän vahvuudet otetaan mukaan kasvun rakentamisessa, niitä ei pelätä uhkana. Minkä vuoksi? Koska työntekijä on arvostetuin osa työn tekemistä ja siten tuottoa. www.flexio.fi


Toiseksi olen tehnyt valintoja. Työskentelen itse, tämän valinnan kautta, moraalisella ja eettisellä näkökulmalla. Teen työtä PalautumiskouluPROn kouluttajana. Missiona meillä on viedä palautumisen viestiä eteenpäin, sillä tavalla, joka voi tavoittaa ihmisiä mahdollisimman lähellä omaa kotia. Sen vuoksi koulutuspaikan valinnaksi muodostui suomen kesäyliopistot. Tämä mahdollisti myös sen, että koulutuksen hintataso voidaan pitää inhimillisenä. Näin mahdollisimman moni voi oppia tästä tärkeästä palautumisen monimuotoisuudesta. Oppia itselleen, perheelleen, työlleen  ja hyvinvoinnilleen tärkeitä asioita. Saada ympärilleen lämmin yhteisö.


Työssäni palautuminen parissa on pääasia,  että hyvää asiaa saadaan mahdollisimman monelle eteenpäin. Meidän kasvunäkymämme ovat asian eteenpäin liikkumisessa ja saamme silti työstämme riittävän korvauksen myös rahallisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisöllisyys, palautuminen, työyhteisö,

Sielunelämää

Sunnuntai 11.8.2019 klo 9:29

33EB997E-86E7-40D6-B55F-9839C734B358.jpeg

Kesätarina vuodelta 2018. Olisiko meillä jotain opittavaa vatuista?

Vattujen sielunelämää

Vattumeditaation ( vattu, vattu, vattu, etana, vattu, vattu.....) innoittamana, lähdin vattupuskissa tutkimaan vattujen sielunelämää. Löysin paljon erilaisia vattuja ja ilmiöitä.

Osa vatuista pitää kiinni todella voimakkaasti ja vasta kun on pakko niin hellittävät. Nämä vatut ovat usein huipulla. Isoja ja värikkäitä. Kovia pinnaltaan. Vasta, kun koko vattu on pehmennyt, se irrottaa otteensa. Se tuntuu kiitolliselta. Viimeinkin voi hellittää. Maultaan tämä vattu on hieman väritön.

Sitten on vattuja, jotka kosketuksesta tipahtavat kämmenelle. Ovat pehmeitä ja jotenkin herkän tuntuisia. Värikkäitä, muotonsa säilyttäviä ja maultaan täyteläisiä. Nämäkin vatut viihtyvät näkyvillä.

Piiloutuvat vatut ovat oma ryhmänsä. Usein ne ovat vankan rajauksen takana. Kun niitä yrittää koskea, ne ikäänkuin vetäytyvät ja piiloutuvat syvemmälle. Silloin, kun niihin saa yhteyden, ne pudottautuvat pehmeästi kämmenelle. Näissä on kalpeutta ja maultaan ne ovat vattuja.

Sitten ovat kutistuneet vatut. Näissä on jäljellä vain kuori. Ne ovat kuin tyhjiin käytettyjä. Ne yrittävät kaikin keinoin olla hengissä. Kun niitä koskee, ne eivät ensin reakoi lainkaan. Hitaasti houkuttelemalla ne irtoavat. Väriltään nämä ovat kirkkaan tumman punaisia, niiltä osilta joka on jäljellä.

Sitten on vauvavatut, ihan kukkia vielä. Ne kurkottautuvat valoa kohti. Voi melkein kuulla niiden nauravan, kun mehiläinen tulee silittämään. Ne, joita mehiläinen on hoitanut kasvavat vauhdilla.

Sitten vatut, jotka ovat pudonneet. Ne ovat tulleet ja tulossa osaksi maata. Ne ovat hyvin rauhallisia omalla paikallaan.

Kaikki vatut ovat osa suurta yhteisöä. Osa vatuista kasvaa tällaisina rykelminä, ryhmässä eri ikäkausia. Sitten on yksinäisiä vattuja ja parivattuja.

Olen huomannut, etta vatut pitävät juttelusta. Ja kosketuksesta. Lisäksi lämpö ja hyvä ravinto auttavat kasvussa. Olen miettynyt myös sitä, että näitä kaikkia vattuja tarvitaan. Annetaan kaikkien vattujen olla vattuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvu, yhteisö, erilaisuus